30. kesäkuuta 2022

Oikeus elää

Median ja poliitikkojen halu ahdistella kansalaisia kostonkiimaisilla seksuaalinormien uudistuksilla näyttää olevan loppumatonta näin seksihelteiden aikaan.

Sanoman lehdet iloitsivat, että punavihreä feministihallitus aikoo keventää abortin saamista Suomessa vastalauseena Yhdysvaltain liittovaltion päätökselle, jonka mukaan osavaltiot saavat jatkossa itse määrätä abortin saamisen ehdoista. 

Ilta-Sanomien jutun mukaan sosiaalidemokraattinen ministeri Tytti Tuppurainen tuomitsi ihmisoikeuksien nimissä yhtä aikaa Oslon terrori-iskun ja Yhdysvaltain aborttilakien kiristykset. Tosiasiassa sikiöiden entistä kevyempi abortoiminen Suomessa on terrori-isku lapsen oikeuksia vastaan.

Voidaan kysyä, millaisia ovat moraaliltaan ne naiset, jotka vaativat syntymättömien lasten tappamista väittäen puolustavansa naisten oikeuksia päättää omasta kehostaan ja kiljuen Twitterissä sotahuutoaan me emme antaudu!” 

Tosiasiassa sikiön keho ei kuulu naisten itsemäärämisoikeuden alaan vaan muodostaa oman kehonsa. Siksi abortteja ei voida puolustella irrationaalisella väitteellä naisten oikeudesta päättää omasta kehostaan.

Filosofian näkökulmasta hullunkurista on itsemääräämisoikeuteen vetoamisessa se, että itsemääräämisoikeutta käytetään taaskin pyrkimyksenä määrätä muita.

Aina voidaan kyseenalaistaa, mikä oikeastaan on se itse, jota on tarkoitus määrätä. Argumentti täysin vapaan voluntarismin puolesta lepää lisäksi sen oletuksen varassa, että yksilö todellakin tietää, mikä on hänelle itselleen” hyväksi.

Sikiö ei ole raskaana olevan naisen kanssa hän itse.

Raskaudet eivät ala ilman miesosapuolta, joten päätöksiä sikiön kohtalosta ei voida sulkea vain naisten omaan valtaan, kuten nyt on jo tehty.

Eräs australialainen filosofi todisteli jokin aika sitten, että kehittymätön tietoisuus on yhtä kelvoton perustelu sekä sikiöiden abortoimiseen että vastasyntyneiden tappamiseen. Molemmilta puuttuu kylläkin subjektiviteetti, mutta se ei ole peruste ihmisyyden potentiaalin murhaamiseen kummassakaan tapauksessa.

Muutenhan myös vastasyntynyt voitaisiin huoletta surmata, kun hänkään ei ymmärrä maailmasta vielä (sikiön tavoin) mitään. Niin ei kuitenkaan tehdä.

Perusasenne, joka erityisten naisoikeuksien jatkuvan penäämisen takana asuu, on pyyteellisyys, jatkuva pyyteellisyys, ja sen mukainen oman eturyhmäpoliittisen vaateliaisuuden kääntäminen oikeudeksi. Yhteiskunnan vastaantulosta kieltäytymistä feministit väittävät sitten syrjinnäksi

Aborttikielto ei voi tietenkään olla absoluuttinen, vaan abortit pitää sallia lääketieteellisistä ja sosiaalisista syistä, kuten Saksassa. Abortit pitää mahdollistaa esimerkiksi raiskaustapauksissa tai alaikäisten kohdalla, mutta silloinkaan aborttien saannin ei pidä olla ilmoituksenvaraista vaan tutkimusten, näyttöjen ja hakemustenvaraista.

Abortista on tullut nyt laajalti pelkkä jälkiehkäisykeino. Suomessa tehtiin vuonna 2019 noin 8700 raskaudenkeskeytystä vuodessa ja vuonna 2021 noin 7600. Määrien väheneminen johtuu THL:n mukaan koronapandemian aiheuttamasta kontaktien rajoitustoimista. Yhtä kaikki, noissakin lukemissa on yli 20 aborttia päivässä, mikä on teurastusta terveyskeskuksissa.

Asiasta johtuvat kärsimykset ja ihmisarvon mitätöinnit ovat muodostuneet niin suuriksi, että julkisen vallan pitäisi kiristää abortin saamisen ehtoja eikä lieventää niitä, kuten vihervasemmistolainen hallitus aikoo tehdä. Analysoin asiaa täällä, täällä ja täällä.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun sosialismin telaketjuilla murskataan ihmisarvo. Tuppuraisten ja tappuraisten on syytä muistaa, että myöskään me kunnon ihmiset emme antaudu vaan taistelemme loppuun asti.

Kuriositeettina huomautettakoon, että abortit laillisti ensimmäisenä Euroopassa ihmisoikeuksien suurvalta Neuvostoliitto, jossa ihmisarvolla on ollut aina erityinen merkitys myös sodan kaltaisissa lihamyllyissä.

Tänään on oma syntymisen juhlapäiväni, ja olen edelleen kiitollinen olemassaolostani. Aborttien puolustajat voivat miettiä, missä he olisivat abortoituina argumentoimassa.

 

Aiheesta aiemmin

Teurastusta terveyskeskuksissa (2010)

Et ehkä omista geenejäsi – Asiaa abortista (2017)

Vihervasemmiston some-raivo myrkyttää eduskuntatyötä – Nyt aborttikiistassa (2018)

28. kesäkuuta 2022

Seksiä lakikirjan mukaan

Katsotaanpa, mihin seksuaalisen vapautumisen ja pride-kuukauden kunniaksi säädetyt seksuaalinormien kiristykset ja rangaistusten kovennukset voivat johtaa.

1. Tilanne: Eevi meni sänkyyn Eetun kanssa ollessaan hotellissa, eikä paikalla ollut muita. Aamulla Eevi väitti tulleensa raiskatuksi. 

Ratkaisu: Oikeudessa havaittiin, että todisteita ei ole, ja todistelutaakka kääntyi niin, että Eetun täytyikin todistaa, että raiskausta ei ole tapahtunut. Lopulta oli vain sana sanaa vastaan. Oikeus uskoi Eevin tarinaa, sillä eihän asiasta valitettaisi, ellei siihen olisi jotakin syytä! Eetu tuomittiin vankeuteen ja Eevi kertoi työpaikan kahvipöydässä parhaille kavereilleen houkutelleensa Eetun tahallaan sänkyyn voidakseen syyttää häntä raiskauksesta ja kostaa sen, että Eetu ylennettiin hänen ohitseen.

2. Tilanne: Kahdeksantoistavuotias Jonne harjoitti seksiä viisitoistavuotiaan Sofian kanssa. Laillisen soveliaisuuden ikäraja ylittyi, ja Sofian vanhemmat saivat tietää asiasta urkittuaan Sofian viestejä. Sofiaa nolotti, ja hän ihmetteli, miksi puhutaan suojaikärajasta, kun seksissä ei ole mitään pahaa, miltä pitäisi suojella.

Ratkaisu: Koska seksi alle kuusitoistavuotiaan kanssa on uuden lain mukaan määritelmällisesti lapsenraiskaus, Jonne tuomittiin vankeusrangaistukseen ja vahingonkorvaukseen Sofialle, vaikka Sofia itki Jonnen puolesta, ja hänelle tuli Jonnea ikävä. Sofia kuitenkin lohduttautui keksittyään, että seksi on hyvä keino ansaita rahaa, ja hän toisti tekonsa tarjoamalla seksiä muillekin.

3. Tilanne: Kansanedustajatar Irmeli Alapuska laittoi itsestään eroottisen kuvan Instagramiin. Toista puoluetta oleva kansanedustaja Mauri Mesimäyrä kommentoi sitä kiittävästi. Nainen syytti miestä ahdistelusta ja kertoi asiasta medialle ja häirintäyhdyshenkilölle.

Ratkaisu: Oikeus katsoi naisen toteuttaneen vain itsemääräämisoikeuttaan, kun taas mies syyllistyi seksuaaliseen häirintään ja ahdisteluun. Mauri puolustautui sanoen kehuneensa kuvan kauneutta. Rangaistukseksi Maurille määrättiin päiväsakkoja ja maksamaan vahingonkorvausta naiselle henkisistä kärsimyksistä, kun fyysisiä ei ollut. Lisäksi Mauri erotettiin eduskuntaryhmästä ja täysistunnoista määräajaksi.

4. Tilanne: Pekka harjoitti avioseksiä vaimonsa Annen kanssa, jolla hän epäili olevan toisen miehen, sillä Anne oli osoittanut haluttomuutta viime aikoina. Niinpä Pekka päätti panna parastaan ja terästäytyi pyrkien antamaan vaimolleen kunnon kyydit. Anne piti Pekan aktiivisuutta avioliitossa tapahtuneena raiskauksenaja paljasti asian ystävättärelleen. Tämä huolestui ja kertoi asiasta viralliselle syyttäjälle, joka syyttämisvelvoitteensa mukaisesti nosti Pekkaa vastaan syytteen, vaikka Anne oli muuttanut mielensä eikä halunnut Pekalle mitään pahaa.

Ratkaisu: Asia meni oikeuteen, jossa Pekka tuomittiin vankeusrangaistukseen. Katkeroitunut ja pahastunut Pekka haki asianajajansa välityksellä eroa Annesta. Pekka ihmettelee, miksi aviorikos ei ole enää rikos, mutta avioseksi on.

5. Tilanne: 38-vuotias Ahmed raiskasi 13-vuotiaan Hennan rituaalisesti osana laajempaa joukkoraiskausta. Tapaus ei tullut julki, sillä Ahmedin jengi kävi uhkaamassa Hennaa ja sanoi murhaavansa hänen perheensä, mikäli tieto leviää. Henna teki abortin, täytti vuosia vuosien jälkeen ja hunnutettiin vaimoksi Ahmedille.

Ratkaisu: Henna alkoi potea selittämätöntä masennusta. Yliopistokoulutuksen saanut diversiteettiasiantuntija ja interventiosuunnittelija Sahib Mohammad kävi antamassa Hennalle monimuotoisuuskoulutusta ja integraatio-ohjeistusta, minkä jälkeen Sahibin palkkaa nostettiin.

6. Tilanne: Ysillä oleva Veeti lähetti kuvan jättiläismäisestä mulkustaan opettajalleen Antille kiusatakseen häntä ja vihjaillakseen, että Antti on pienimunainen gay! Pojat tirskuivat pulpeteissa. Samalla luokalla oleva Leevi kertoi asiasta rehtorille. Antin saamat viestit tutkittiin, ja paljastui, että siellä on lapsipornografinen kuva!

Ratkaisu: Veetiä pidettiin uhrina, ja hänelle annettiin kriisiapua toimittamalla hänet psykiatrille, joka opetti spiraalilasit silmillään Veetille, että hän on uhri, joka ei selviä koettelemuksestaan koskaan. Ennen niin vitsikäs ilopilleri Veeti meni lukkoon. Antti tuomittiin lapsipornon hallussapidosta ja menettämään virkansa, vaikka lapset sanoivat, että hän on maailman paras maikka. Hän ei saanut mistään työtä, koska seksuaalirikokset kirjataan maailmanlaajuiseen rekisteriin. Antti menetti toimeentulonsa ja liittyi moottoripyöräjengiin sekä ammuskeli harrastusmaisesti reikiä teokseen nimeltä Suomen laki.

7. Tilanne: Akateeminen filosofi julkaisi seksuaalirikoslain uudistusta kriittisesti sivuavan kirjan, jossa arvosteltiin pääasiassa median halua hieroa omaa agendaansa lukijoiden naamaan. Toimittajat kostivat väittämällä filosofisen analyysin edustavan naisvihaa.

Ratkaisu: Opetus- ja kulttuuriministeriö peri kirjan julkaisijalta taloudelliset valtionavut takaisin, ja julkaisija suojautui sensuroimalla tieteellisin menetelmin ja lähestymistavoin kirjoitetun tutkimuksen. Kirjoittajaa halveksuttiin julkisesti median syytösten pohjalta, ja cancel-terroristit tuottivat hänelle tutkijanuran tuhoamiseen tähtäävää mainehaittaa. Muut tutkijat ja professorit hiljentyivät ja sitoutuivat jatkossa kirjoittamaan ministeriön määräysten mukaisesti.

 

Aiheesta aiemmin

Hallitus markkinoi seksinpihtauslain ”itsemääräämisoikeuden” verukkeella

Moraalin messiaat seksuaalisuutta sosialisoimassa

Kohti kuudennen aallon feminismiä 

12 hulluutta kirjani ”Totuus kiihottaa” arvioinnissa

Tutkimus jatkuu: kohteena nyt median mielikuvaterrori

27. kesäkuuta 2022

Hallitus markkinoi seksinpihtauslain ”itsemäärämisoikeuden” verukkeella

Kansanedustaja Wille Rydmania vastaan vyörytetystä seksikohusta ehti kulua vain muutama päivä, kun Yleisradio paljasti kohun motiivit ja iloitsi seksuaalirikoksia koskevan lain etenemisestä toiseen käsittelyyn (eli hyväksymisvaiheeseen) eduskunnassa.

Tähän media siis pyrki: pehmittämään poliitikkoja hyväksymään vasemmistohallituksen tiukennukset niin sanottuja seksuaalirikoksia koskevaan lakiin.

Olen arvostellut Suostumus2018-aggressioon perustuvaa lainmuutosta monessa yhteydessä, ja tarkimmat perustelut esitin kaikkien puolueiden ja poliitikkojen vihaamassa kirjassani Totuus kiihottaa Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä.

Valtavirtamedia on markkinoinut uutta seksinpihtauslakia seksikohuilla ja moralismilla, jonka takana asuu pelkkää ennakkoluuloisuutta, ahdasmielisyyttä ja vääriä käsityksiä.

Hallitus puolestaan on kaupannut seksuaalinormiston kiristykset eduskunnalle itsemääräämisoikeuden lisäämisen verukkeella.

Tosiasiassa lainmuutos on läpikotaisin järjetön ja logiikkaa vailla.

Totesin jo kirjassani Totuus kiihottaa (s. 246–248) että raiskausta ei voida määritellä toisen osapuolen aktiivisuuden puuttumisen kautta, sillä olennaisia teon moraalin arvioimiselle ovat tekijän itsensä tarkoitusperät ja filosofisesti sanoen intentiot

Oikeudellisissa prosesseissa tekoja pitää tarkastella nimenomaan tekijän tarkoitusten pohjalta niiden merkityksen esille saamiseksi.

Toinen tärkeä asia on, että suostumuksen olemassaolon luotettava todisteleminen on raiskausväitteiden kohdalla usein mahdotonta. Tämä helposti johdattaa kääntämään todistelutaakan niin, että syytetty pakotetaan vakuuttelemaan syyttömyyttään, vaikka todisteiden esittäminen on syyttäjän tehtävä.

Näin oikeuskäytännössä on lopulta sana sanaa vastaan, mikä vaikeuttaa tuomioistuinten työtä, ja oikeuslaitoksella on yleensä tapana uskoa uhreiksi laittautuneita valittajia.

Koska heteroseksuaalisessa valtakulttuurissa raiskaajaksimääritellään aktiivisemman roolinsa vuoksi yleensä mies, lainkiristys lukitsee seksuaalisen vallan avaimet naisten käsilaukkuihin. Tuomioihin riittänee jatkossa seksuaaliseen kanssakäymiseen tyytymättömän osapuolen ilmoitus oikeudelle.

Yleisradion toimittajan Jari Strömbergin kirjoittaman epäkriittisen jutun mukaan oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) on kutsunut uudistusta historialliseksi, sillä se muuttaa ajattelutapaa.

Voidaan kysyä, kenen ajattelutapaa sillä tavoin muutetaan tai pakotetaan muuttumaan. Ei ainakaan minun. Logiikka ei ole muuttunut punaviher-feministisen värittämisen vuoksi miksikään.

Yle kiittelee, että ”[r]aiskaussäännöksen soveltamisala laajenee nykyisestä tekoihin, joissa toista ei ole varsinaisesti pakotettu sukupuoliyhteyteen esimerkiksi väkivallalla tai uhkauksella.Jatkossa raiskausvoi siis olla mitä tahansa muutakin kuin sukupuoliyhdyntää.

Lisäksi seksuaalirikosten alaa laajennetaan kajoamisen käsitteellä, joka on epätarkkarajainen ja sallii mielivaltaiset tulkinnat.

Todennäköisesti ongelmallisin lainkohta koskee seksuaalista ahdistelua. Ylen mukaan ”[j]atkossa ahdisteluksi katsotaan koskettelun lisäksi myös sanailut, viestittelyt, kuvien lähettämiset, itsensä paljastamiset tai muut seksuaaliset teot. Niiden tulee olla sellaisia, jotka voivat loukata kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Lainkohta tekee mahdolliseksi tuomita seksuaalisen aloitteellisuuden ja ehdottelun ahdisteluna. Voidaan kysyä, suoraanko seksuaaliseen kanssakäymiseen pitäisi edetä, kun sitä ei saa jatkossa edes ehdottaa.

Ei siis ihme, että seksuaalinen aloitteellisuus on kuolemassa pois, kun kukkahattutädit ovat saaneet seksinpihtauslakinsa voimaan.

Myös lähettäjän omien seksuaalisten kuvien ja viestien jakeleminen sanktioidaan. Tosiasiassa ei pitäisi olla vastaanottajien vallassa päättää, kuinka toiset ihmiset ottavat heihin yhteyttä. Tämä on kaiken sanomisen ja viestinnän idea: lähetyksen sisällöstä päättää lähettäjä eikä vastaanottaja. Ja logiikka ontui taas.

Kieroa lainvalmistelussa on pyrkimys tukea vain toisen osapuolen itsemääräämisoikeutta. Tosiasiassahan lainkiristyksellä rajoitetaan seksuaalisesti aloitteellisten ihmisten oikeutta määrätä itse seksuaalisista teoistaan.

Hölmöt juristit eivät näköjään ymmärrä lainkaan itsemääräämisoikeuden käsitettä. Tai sitten Demlan kouluttamat kiilusilmät ovat tarpeeksi ovelia sahatakseen kansalaisia silmään ja kaupatakseen seksuaalisen vapauden rajoitukset suostumuksen suudelmilla suljettuihin lakeihin.

Myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uudelleen määritteleminen lapsen raiskaukseksi on ongelmallista.

Yleisradio selventää, että ”[l]apsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevat rangaistussäännökset määritellään siten, ettei rangaistavuuden edellytyksenä ole vapaaehtoisuuden puuttuminen. Katsotaan, että lapsi ei kykene antamaan pätevää suostumusta seksuaaliseen kanssakäyntiin aikuisen kanssa.

Miten niin vain katsotaan, että lapsi ei kykene antamaan pätevää suostumusta? Muodollisesti ”lapsi on myös 16–18-vuotias henkilö, jota niin sanottu suojaikärajaei koske. Myös suojaikärajan käsite sinänsä on kiero sisältäessään väitteen, että seksissä on jotakin pahaa tai haitallista, jolta ihmistä pitää suojella.

Lain kiristyksellä väitetään taaskin parannettavan itsemääräämisoikeutta, mutta tosiasiassa sitä kavennetaan, kun tietty seksuaalinen kanssakäyminen määritellään aina raiskaukseksi, vaikka oma suostumus nuorelta ihmiseltä olisikin.

Suomessa tunnetaan tapauksia, joissa kahdeksantoista täyttänyt täysi-ikäinen on ollut sukupuolisessa kanssakäymisessä viisitoistavuotiaan kanssa tämän suostumuksella mutta tuomittu silti oikeudessa.

Jo uutta lakia ennen alle kuusitoistavuotiailta oli riistetty oikeuskäytännöissä mahdollisuus vedota omaan tahtoonsa seksuaalisen kanssakäymisen puolesta. Vanhempi osapuoli on tuomittu, vaikka nuorempi on itkenyt rakastamansa vanhemman ihmisen puolesta.

Sillä tavoin oikeuslaitos ja omistushaluiset vanhemmat yrittävät käytännössä kieltää nuorilta seksin 16 vuoden ikään asti, mikä ei ole nuorille itselleen välttämättä hyväksi ei varsinkaan heidän itsemääräämisoikeudelleen.

Suomessa seksuaalisen kanssakäymisen laillisuuden ikäraja on asetettu 16 ikävuoteen. Ruotsissa vastaava rajoitus kulkee 15 vuoden kohdalla, Virossa 14 vuodessa ja Espanjassa jopa 13 vuodessa.

Se, mikä yhdessä maassa on rikos, on toisessa maassa täysin laillista. Jo tämä osoittaa, että asiassa vallitsee relativismi, eikä ole mitään objektiivisia kriteereitä, joilla voitaisiin osoittaa aikuisen ja nuoren välisen seksin haitallisuustai moraalittomuus.

Myös perusolettamus, että aikuisen ja nuoren välinen seksi olisi jotenkin huonompaa kuin kokemattomien nuorten välinen keskinäinen seksi, on perin juurin vääristynyt. Sellaisestakaan ei ole mitään näyttöä.

Yhdysvaltalainen psykologian professori Bruce Rind osoitti jo vuonna 1997 työryhmänsä kanssa, että väitteet aikuisten ja nuorten välisen seksuaalisen kanssakäymisen haitoista ovat vailla pohjaa (aiheesta täällä).

Tutkimuksen mukaan nuorilta eräissä toisissa selvityksissä raportoidut huonot kokemukset johtuvat siitä, että heidän vanhempansa ja oikeuslaitos ovat nolanneet heitä kaivelemalla heidän tekemisiään. Näin isät ja äidit – nuo kultaiset kuohitsijat – ovat itse olleet moraalipihdeillään nuorten sukupuolielimissä kiinni.

Myös psykologit ja psykiatrit ovat jälkikäteen traumatisoineet nuoria opettamalla heille manipuloivissa terapioissaan, että heidän seksuaalisissa kokemuksissaan vanhempien henkilöiden kanssa on muka jotakin pahaa.

Rind (et al.) -kontroversiaalina tunnetut tutkimusjulkaisut herättivät tieteellisissä lehdissä ilmestyessään poliittisen moralismimyrskyn, jonka sisältö oli tieteen, järjen ja tunne-elämän vastainen.

Lopulta Yhdysvaltain kongressi julisti kitapurjeet lepattaen, että kaikenlainen nuorten ja aikuisten seksuaalinen kanssakäyminen on yksiselitteisesti tuhoavaa ja pahaa! Kannanotto oli pelkästään poliittinen – ei tieteellinen.

Samanlainen typeryyden turbulenssi vallitsee nykyisin feministien ajamissa naisrauha-, Me Too”- ja ”Suostumus-hankkeissa.

Niillä kylvetään seksuaalista ahdasmielisyyttä ja katkeruutta sekä rangaistaan asioista, joissa ei ole välttämättä mitään haitallista eikä pahaa.

Kyseisenlaisella lainsäädännöllä nuorille viestitetään, että seksuaalisuus on vaarallista, mikä puolestaan traumatisoi nuoria ja saattaa vaikeuttaa seksuaalisen nautinnon tavoittelua myöhemmin elämässä. 

Mikäli tarkoitus on tukea ihmisten itsemääräämisoikeutta, voidaan kysyä, kenen oikeastaan pitää päättää seksuaalisuudesta. Luulevatko poliitikot, että he voivat äänestää toisten ihmisten seksuaalikäyttäytymisestä ja siitä, mikä on heille hyväksi ja tuottaa nautintoa?

Virallinen syyttäjä laitettiin tunkeutumaan ihmisten makuuhuoneeseen jo taannoisen lainmuutoksen tuloksena, kun avioliitossa tapahtuva raiskausmääriteltiin virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi (kirjoitin aiheesta teokseni Totuus kiihottaa sivuilla 250–251)

Avioliitto on pohjimmiltaan suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen. Mutta syyttäjää puolestaan koskee syyttämisvelvoite, joten syyttäjäparka voi olla pakotettu interventoitumaan avioliitossa olevien ihmisten parisuhteeseen ilman kummankaan osapuolen tahtoa.

Eipä ihme, että Sauli Niinistökin juristina kritisoi lainmuutosta ottaen samalla riskin saada feministien suuvaahdot naamalleen.

Nyt tekeillä olevalla lainmuutoksella poliitikot käytännössä heikentävät ihmisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta, mikä tottahan toki sopii kukkahattutätien ideologiaan.

Koska kansanedustajat kärsivät oman yksityiselämänsä kontrolloimisesta, he haluavat ilmeisesti kostaa oman kurjuutensa kansalaisille pyrkimällä rajoittamaan kansalaisten sukupuolielämää ja tekemään entistä suuremmasta osasta rangaistavaa.

Kaikki puolueet menivät innosta kiljuen kyseisen seksinpihtauslain taakse omassa kieltämisen kiimassaan huomaamatta, että vihervasemmiston ja feministien vaatimaa lakia oltiin tiukentamassa lähes ainoastaan ulkomaalaisten turvapaikanhakijoiden Suomessa tekemien selvien raiskausten vuoksi. Sitä varten oli kuitenkin jo sekä laki että rangaistusasteikko.

Lain tiukennuksista kärsii nyt hyvä ja vapaamielinen oma seksuaalikulttuurimme, jota ollaan palauttamassa kovaa vauhtia takaisin 1950-luvulle tyypillisen puritaanisuuden tasolle.

Laki höystettiin myös rangaistusasteikon kovennuksilla, jonka tuloksena hyvistä ja rakastavista teoista jaellaan vuosien vankeusrangaistuksia. Niin sanottu lievä muoto poistettiin raiskauslaista, ja sadistisimmat kansanedustajat vaativat myös ehdollisten tuomioiden poistamista.

Näin eduskunta todistaa sateenkaarilippujen liehuessa, että seksuaalisen vapauden pitää olla orjuutta.

26. kesäkuuta 2022

Terrorismi ei ole ylpeys (pride)

Kun iranilaisperäinen muslimiterroristi ampui hengiltä 2 ihmistä ja haavoitti useita muita oslolaisessa homobaarissa juhannusyönä, väitti Helsingin Sanomat viimeiseen asti murhaajan olevan norjalainen.

Kyseisen vale-norjalaisen todellisen alkuperän kertoi kansainvälinen media, kuten Bloomberg, heti aamukuudelta sanoen tapauksen olevan islamistinen terroriteko (islamist terror act).

Sen sijaan Helsingin Sanomat vaikeni iskun terroristisesta motiivista tapahtumapäivän iltaan asti, ja tieto muslimin tekemästä pride-iskusta oli HS-sovelluksen etusivulla 96. uutinen.

Mikäli olisin parodiapoliisi Keijo Kaarisade, kirjoittaisin varmaankin nyt on oltava tarkkana, ettei äärioikeisto radikalisoidu”!

Vihervasemmistolainen media syyttelee länsimaisten ihmisten vastareaktioita aina, kun jihadismin verivanat paljastavat meneillään olevasta väestönvaihto-operaatiosta seuranneen kauhean ongelman.

Totuus on, etteivät niin sanotun äärioikeiston ja nationalismin nousu ole syitä yhteiskunnan turvattomuuteen, vaan ne ovat seurauksia länsimaiden omaksumasta itsetuhoisasta politiikasta.

Väestöjen vellontaa rajojen yli ei enää suostuta pysäyttämään valtioiden rajakontrollilla eikä voimatoimilla, vaan vierasperäisten pataljoonien annetaan vyöryä länsimaihin ”kansainvälisten sopimusten” ja ”ihmisoikeuksien” verukkeilla.

Todellisuudessa oikeus muuttaa Suomeen asumaan ei ole ihmisoikeus, eikä pakolaisten väitetyillä oikeuksilla pitäisi ajaa kansallisen turvallisuuden edelle missään päin maailmaa. Tämän on todennut muiden muassa kansainvälisen oikeuden professori Heikki Koskenniemi pitäessään oikeutettuna Donald Trumpin yritystä pysäyttää maahanmuuttovirta Yhdysvaltain rajoille.

Sen sijaan lähi-itäläisen maahanmuuton puolustelussa on ollut koko ajan kyse järjestelmävaleesta, jonka verukkeena on käytetty YK:n pakolaissopimusta ja Demla-juristien itkua oikeusvaltioperiaatteiden puolesta.

Maahanmuuttovirasto Migri paljasti vasta vuonna 2019, että Irakista ja Syyriasta Suomeen vuonna 2015 ilman YK:n pakolaisstatusta tulleet turvapaikanhakijat olivatkin valtaosin ammattisotilaita tai varusmiehiä.

YK:n pakolaisviraston UNHCR:n mukaan sotilaskarkuruus ei kuitenkaan kelpaa turvapaikan saamisen perusteeksi. Niinpä Suomen valtio myönsi heille tilapäistä suojelua ja tietenkin myös Kelan toimeentulotukea, jota suuri osa Suomen kansalaisista ei tarvitessaan saa.

Tämä on seuraus Suomen perustuslakiuudistuksessa 1999 tehdystä virheestä: perusoikeuksien levittämisestä koskemaan myös ulkomaalaisia, mikä puolestaan on antanut aiheen todeta, ettei Suomen pitäisi olla koko maailman sosiaalitoimisto.

Kuinka helppoa nyt onkaan kyynelehtiä ihmisarvon ja yhteiskuntarauhan puolesta ja syyttää natseja kaikesta vallitsevasta pahasta?

 

Kompensoiva suvaitsevuus ja järjestelmävale

Typerysten lauma (engl. pride) jakelee sosiaalisessa mediassa solidaarisuuden ilmaisuja ja sydämen symboleita Oslon terrori-iskun uhreille, vaikka kyseiset pässinpäät eivät ole tehneet mitään tämän hirveän tragedian estämiseksi.

Päinvastoin: vihervasemmiston hölmöt ovat keuhkonneet maahanmuuton jatkuvaksi lisäämiseksi muslimimaista ja muilta maailman takapihoilta EU:n levittämään monikulttuuri-ideologiaan tukeutuen (kirjoitin aiheesta täällä).

Kysymys on ilmiöstä, jota olen sanonut kompensoivaksi suvaitsevuudeksi. Poliittinen vihervasemmisto on vaatinut myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöiltä sitoutumista edistämään maahanmuuttoa. Se ollut hinta vihervasemmiston asettumisesta ajamaan joitakin vähäpätöisiä asioita, kuten homoavioliittoja, joilla on kirkon kontrolli-instituutiona pelkästään kielteinen merkitys.

Tämä on ollut huonoa kauppaa. Vihervasemmiston väitteessä, että suvaitsevuus ei voi olla valikoivaa, on ollut kyse identiteetti- eli eturyhmäpoliittisesta niputuksesta.

Tosiasiassa moraalisten arvoarvostelmien teon pitää aina olla nimenomaan valikoivaa. Kyky ja velvollisuus erottaa hyvä huonosta ovat kaiken etiikan lähtökohtia (aiheesta täällä).

Esimerkkiä näyttää Euroopan unionista eronneen Britannian oikeistohallitus, joka ilmaisi äskettäin halunsa lähettää turvapaikanhakijoita Ruandaan ja laittoi palautusta odottaville elektronisen seurantalaitteen.

Niin pitäisi tehdä myös Suomessa. Valitettavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin esti palautuslennon lähdön viime hetkellä. Tällaiset tapaukset ovat saaneet brittien lisäksi myös ranskalaiset harkitsemaan eroa EIT:stä, joka kalvaa valtioiden itsemääräämisoikeutta (kirjoitin aiheesta laajemmin täällä).

Myös kyseisenlainen lentopalauttelu tulee länsimaiden veronmaksajille jäätävän kalliiksi, ja parempi olisi käännyttää tulijatsuoraan rajoilta tai ratkaista ongelma jotenkin muutoin.

Poliittisen vihervasemmiston vuodatukset parempien mielenterveyspalvelujen tarjoamisesta maahanmuuttajille kilpailevat parodiahorisonttia hipoessaan piiloilkeilyn maailmanmestaruudesta.

Länsimaidenko pitäisi maksaa tänne tunkeutuvien hulluudesta koituvat kulutkin sen lisäksi, että kantaväestöt pakotetaan ottamaan nahkaansa heidän luotinsa?

Maahanmuutto muodostaa paitsi sisäisen uhan länsimaille, myös poliittisen uhan joutua ulkovaltojen painostamaksi. Tämä havaitaan selvästi Turkin pyrkimyksessä estää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys viittaamalla suojeluun, jota Turkki väittää Ruotsin tarjonneen kurditerroristeille.

Kiristäjinä voivat olla tietenkin myös Venäjän tai Ukrainan kaltaiset valtiot, joista virtaaville ikuisille turisteille Suomen vihervasemmisto, porvarit ja muut valekansallismieliset ovat avanneet sydämensä ja kukkaronsa. Myöskään Nato-maa Norjassa ei nähtävästi oteta turvallisuushuolia vakavasti! 

 

Suomen media on islamin mukainen

Kun afgaanitaustainen terroristi Oman Mateen vuonna 2016 murhasi 50 ihmistä orlandolaisessa homoravintolassa, kirjoitin verkkolehti Uuteen Suomeen kolumnin Islam ja homot kuin tuli ja vesi.

Sosiaalidemokratisoituneen roskajulkaisun Uuden Suomen toimitus poisti kirjoitukseni sivuiltaan, eikä asiassa auttanut, vaikka kuukautta myöhemmin Nizzassa sattunut terrori-isku liippasi läheltä lehden tuolloista pääomistajaa itseään ja todisti väitteeni täysin oikeaksi (kirjoitin aiheesta täällä).

Nyt baarissa kuului huuto: ”Kaikki lattialle makaamaan” [islamin edessä].

Tuossa asennossa on länsimaiden itsetunto samalla, kun jihadistinen sota jatkuu, ja maamme riistetään meiltä mosaiikkitaktiikalla: play ground kerrallaan.

Ja terrorismin feministiset asiantukijat saavat selittää TV:ssä kuin lapsille, miksi maahanmuuton jatkaminen vieraiden maiden alkuasukkailla on ehdottoman tärkeää, jotta ihmisoikeudet voisivat toteutua kotikulmillamme: Tässä nyt vain kävi niin, että viikinkikansaan kuuluva miesparka menetti toivonsa rakasti eikä tällaisilla asioilla pidä mehustella!

Kansantaiteilija Jösse Järvenpään protestinomaista valistusvideota ”Pakene, piiloudu ja hälytä” en voi tähän tietyistä syistä laittaa, joten joudun olemaan tosikkomainen ja käyttämään alkuperäistä viranomaisjulkaisua (mikä saattaa sekin vaikuttaa sarkastiselta). On sairasta, että kantaväestöjen pitää kaivautua kuin hiirten koloihinsa, ja politisoitunut oikeuslaitos estää asiaa koskevan kritiikin.

Oslon terrori-isku on Suomen suvaitsevaisille kulttuuriväristyksiä tarjoavaa toimintaa, kun jotakin tuntuu tapahtuvan.

Saa nähdä, millä tavoin omasta ylpeydestään hyperbolistuneet suvakit aikovat kääntää ääri-islamistisen terrorin kansallismielisten ihmisten syyksi Helsinki Pride -tapahtumassa.

 

Päivitys 28.6.2022: Laitetaan tähän vielä päivän vähäpätöinen sivu-uutinen. Islamistinen terrori-isku vakuutti: Turkki ottaa pohjoismaiden turvallisuushuolet  vakavasti, ja Suomi pääsee Natoon kuin kympin oppilas Masalan lukioon.


Aiheesta aiemmin

Islamin säilä sivaltaa seksuaalivähemmistöjä – Oikeasti

Islam ja homot kuin tuli ja vesi

Kuinka väärässä olen ollut?

Suvaitse ja kärsi

Sateenkaarilippu on punavihreä

Pitäisikö Suomen erota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta?