Vaalikone taisi olla ”kunnossa” eli rikki

Perussuomalaiset tuplaisivat valtuutettujensa määrän kunnissa, vaikka puoluekannatus ei juuri kasvanutkaan. Ilmeisesti pelastin puolueen jättäytymällä pois vaaleja häiritsemästä sen jälkeen, kun Perussuomalaisten Helsingin-piirin yhdistys oli viestittänyt minulle, etteivät vaalitoimikunta ja piirihallitus kelpuuttaisi minua ehdokkaaksi saati esityslistalle. Syynä erinomainen mediatutkimukseni, joka meni lukijoilta yli hilseen.

Kannatusta puolueen sisällä ei siis ainakaan ollut. Sen voi ymmärtää, sillä kyynärpäätaktikointi ja oman edun perkaaminen on piirijärjestössä toisia ehdokkaita vastaan kovaa.

Helsingin Sanomien vaalikone taisi tällä kertaa olla ”kunnossa” eli rikki, sillä se antoi luotettavan tuloksen ja suositti minulle ”vääriä” puolueita.

Joukossa oli kylläkin omituisia väitelauseita, joissa puhuttiin muun muassa ilmaisesta ehkäisystä alle 25-vuotiaille. Helsingissä on tuo ilmainen ehkäisy, joten voidaan kysyä, millä vuosikymmenellä toimittelijat oikein elävät ja mihin näillä kysymyksillä tähdätään.

Mestarin vaalikoevastauksia en Sanomien koneesta löytänyt. Hän lienee jättänyt sen omaan arvoonsa ja flies high above of the mainstream media and its propaganda.

Myös varoituksen sana on paikallaan: kokoomuslaisten ei kannata leikata ruohoa tennistossut jalassa. Voivat tulla vihreiksi. Nyt vain kaikki valtuutetut lyömään päänsä yhteen ja pohtimaan, mistähän se maahanmuuton aiheuttama asuntopula ja kurjistuminen oikein johtuu!

Kunpa Perussuomalaisista ei tulisi seuraavassa valtakunnan hallituksessa jälleen Kokoomuksen juoksupoikaa, joka jää statistin rooliin taitamattomien poliitikkojensa vuoksi. Perussuomalaisilla on kauniita tavoitteita, mutta puolueesta ei tänäkään päivänä löydy liioin asiantuntijapoliitikkoja, jotka olisivat kykeneviä toimimaan hallinnossa.

Tuloksena on sitten julkisten menojen leikkauksia, jotka koettelevat pieni- ja keskituloisia ja päästävät finanssieliitin kuin koiran veräjästä. Syy: kokoomuslaisten taitavuus ja persuedustajien taitamattomuus.

Jälleen näyttö siitä, että puolueessa ”kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa” – ja kenelle tahansa voidaan tehdä kuinka tahansa. Niinpä myös vapausretoriikalla ratsastaminen on kuriliberalismia, jota voidaan lopulta käyttää huonossa asemassa olevien suomalaisten entistäkin pahempaan kurjistamiseen.

Koska valtuutetuilla ei luonnollisestikaan ole omaa tietokonetta, niin kuin pääministerilläkään ei ole varaa aamupalaan, on valtuutetuille perinteisesti jaettu Helsingissä ilmainen uusi läppäri. Se käynnistyy virtanapista, kun keksii laittaa sähkökoskettimen seinään.

Näin tuulimyllyt laittavat äänihuulet lepattamaan ja Helsingin valtuutetut pääsevät kuittaamaan 410 euron kokouspalkkioitaan joka viikko.

Kun jokainen vastaus on yhtä oikea

Demokratia on huono tapa järjestää hallinto, sillä se antaa yhtä paljon valtaa tyhmille kuin viisaille. Tulokset näkyvät julkisessa taloudessa, jota hoidetaan Pölhö-Kustaan logiikalla: luovuttamalla varallisuutta ulkomaille ja ulkomaalaisille – omaksi velaksi.

 

Vaalit ovat perinteisesti keino, jolla järkipoliitikot ovat kaapanneet ja uusintaneet valtansa ja siirtäneet sen hiljaisesti viisaalle vähemmistölle. Tämä ei ole tosin pätenyt enää 20 vuoteen. Läpi eivät pääse järkevimmät vaan ne, jotka mölyävät äänekkäimmin, ja ääneen ajattelevat harjataan pois, niin kuin ajattelijat yleensäkin. ”Suomessa jokainen on vapaa”, vaikka ei olekaan. Se on Veronikan kaksoiselämää.

 

Rohkenin tänään häiritä vaaleja ja syrjiä muita puolueita antamalla pois ainokaiseni, sillä pahojen voittoon riittää, että me hyvät emme tee mitään. On syytä muistaa, että me äänestäjät olemme vain poliitikkojen ja median nöyriä palvelijoita.

 

Äänestin tällä kerralla nuorta suomalaista. – Miksi? Mädättäjäpuolueet ovat eteviä johtamaan nuorisoa harhaan, ja niillä on voimakkaat nuorisojärjestöt ja -kannattajat. Siksi on tärkeää, että myös vastuulliset puolueet saavat läpi uutta sukupolvea, sillä nuorisossa on kansakuntamme tulevaisuus. Näin nuoremme eivät lannistu ja turhaudu.

 

Myöskään pormestarivaali Helsingin kuntavaali ei oikeasti ole. Pormestarien valinnan loppukierros tapahtuu valtuustossa samalla periaatteella kuin asukkaiden valinta Hekan kruununjalokiveen Jätkäsaaren uudessa vuokratalossa: rasti ruutuun ”kaksoisraskaus”, ja hakemuksesi penthouseen on mukana. Se on tanssia auringonpaisteessa Vihreiden ja Kokoomuksen kesken. Lähiö rikastuu, kun ongelmia ripotellaan eri puolille. 

 

Tosiasiassa sillä tavoin ongelmat eivät katoa, vaan niistä kärsivien määrä kasvaa. Maahanmuutto on ollut pitkään kaupungin keino ”lisätä pääkaupunkiseudun vetovoimaisuutta” ja rohkaista myös kantaväestöä elinikäiseen asunnon hakuun. 

 

Ehkä on hyväkin, etten ole vaalissa ehdolla. Helsinki ei ole sama kuin silloin, kun tulin tänne asumaan neljännesvuosisata sitten. Kaupungin monikulttuurisuus ällöttää minua entistä enemmän. En ole koskaan kuullut kenenkään siirtyvän Helsinkiin asumaan siksi, että täällä on ”hyvät kulttuuripalvelut” – enkä kenenkään lähtevän pois täältä siksi, että ”monikulttuurisuus ei riitä”.

 

Vihreät ja vasemmisto kannattavat perinteisesti raideliikennettä ja vastustavat autoilua – paitsi kun kyseessä on heidän oma virka-autoilunsa. Se syö enemmän bensiiniä kuin pääministeri ahmaisee ”tasa-arvolla ja ihmisoikeuksilla” marinoitua aamupalaa.

Et voi sanoa ”pormestari” sanomatta ”Mestari!”

Et voi myöskään äänestää kuntavaaleissa äänestämättä pormestarivaaleissa, ja kääntäen: äänestääksesi Helsingin pormestarista joudut äänestämään kaupunginvaltuuston kokoonpanosta.

Joskus sanotaan, että pormestarivaali ”sekoittaa” demokratian. Järjestelmäpuolueiden mielestä asiat eivät saisi ”henkilöityä”, jotta ihmisten mielipiteet eivät häiritsisi politiikantekoa...

Gallupien nupit ovat joka tapauksessa kaakossa Perussuomalaisten hyväksi. Myös muut puolueet näyttävät tekevän kaikkensa Perussuomalaisten puolesta varsinkin Helsingissä, jossa muiden puolueiden pormestariehdokkaat ovat mitä parhainta mainosta Perussuomalaisille!

Paniikkia Kokoomuksessa

Helsingissä pormestarinvirasta on tullut tavaksi kisata Vihreiden ja Kokoomuksen kesken. Kokoomuksen pitkä empiminen oman ehdokkaansa asettamisessa kertoo puolueen johtajuuskriisistä, josta se on kärsinyt hylättyään kansallisen edun edistämisen ja sahattuaan nimestään käytännöllisesti katsoen kokonaan pois sanan ”kansallinen”. Johtajuuskriisi taas kertoo Kokoomuksen olevan ohjelmallisesti täysin hukassa.

Kokoomus pyöritti rulettiaan Elina Lepomäen ja Kirsi Pihan kesken, kunnes joku oivalsi, että daamien kaaderissa ei ole enää tilaa, ja syntyneessä paniikkitilanteessa pormestariehdokkaaksi pyöriteltiin entinen demari, Juhana Vartiainen.

Hänen vallanhalunsa ei sallinut hänen kieltäytyä, vaikka kaikki toki tiesivät hänen päätyneen tehtävään vain sukupuolensa vuoksi: jotta Kokoomuksella olisi tarjota miesehdokas vasemmiston naisehdokkaita ja Perussuomalaisten ilmeisesti hyvin sukupuolineutraalia ehdokasta vastaan.

Henkisen ruotsalaisuutensa vuoksi Vartiainen sai anteeksi egalitarismin rikkomuksensa ilman, että tajusi pyytää, vaikka hänen avullaan Kirsi Piha siirrettiinkin etupihalta takapihalle leikkimään. Kokoomuksen kämmi saanee kuitenkin pikaisen koston, sillä Vartiainen ei todennäköisesti puhuttele Kokoomuksen valtavirtaa, eikä luopiodemari vedä puoleensa myöskään vasemmistoa. 

Pormestariksi hänessä on sopivaa pomomainen ulkonäkö, joka vuoden 2015 vaalijulisteessa muistutti sikaria purevasta Churchillista tai Hitchcockista. Vartiaisen talouspoliittiset ja asuntopoliittiset utopiat taas muistuttavat vasemmistososialistin aiemmasta puoluekannasta.

Myös väistyvä pormestari Jan Vapaavuori on ollut kykenemätön tai haluton ymmärtämään, että Helsingin tukala asuntotilanne johtuu suureksi osaksi sosiaalietuusperäisestä haittamaahanmuutosta, työpaikkoja vievästä ulkomaisesta eliittityövoimasta ja kiinteistöjä ostelevasta kansainvälisestä kapitalismista. Juuri tämä ”internatsismi” on tehnyt Kokoomuksesta sangen epäisänmaallisen puolueen, niin kuin Kepustakin.

On muistettava, että Vapaavuori on virassaan lähinnä siksi, että Anni Sinnemäki (vihr.) ei olisi. Taannoisesta suurmoskeijahankkeesta oli siis se hyöty, että sitä vipuna käyttämällä pääpormestariksi saatiin vähemmän huono.

Tämä keinulautaefekti ei kuitenkaan sovita sitä, että sähköt ovat kaikkoamassa kaapeleista ja kaukolämmöt pattereista, kun Kokoomus on mennyt Vihreiden hiilivoimavihan tueksi. Tämä siis on tilanne Vihreiden toimisto-osastossa, Kokoomuksessa.

Vaaran vuodet vihervasemmistossa

Kokoomuksen puisto-osastona toimivan Vihreän Liiton Anni Sinnemäki puolestaan on ruohonjuuritason toimija, jolla ei ole vähäisintäkään käsitystä sen enempää poliittisesta filosofiasta, taloudesta kuin hallintojuridiikastakaan, eikä hänellä ole myöskään akateemista loppututkintoa. Yliopistotutkinto puuttuu myös demarien ehdokkaalta Nasima Razmyarilta ja Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäeltä.

En tarkoita, että pelkkä lukeneisuus mitään osoittaisi, mutta kouluja käymättömyys ei sovi johtavaan julkiseen virkaan. Jokainen edellä mainituista on apulaispormestarina pelkän poliittisen suopeuden vuoksi. Ilman puolueitaan he ”työntelisivät potkukelkkaa hiekkamyrskyssä”.

Sinnemäki on heikoin esitys jopa Vihreiltä, joista minulla ei muutenkaan ole korkeaa kuvaa. Sinnemäki on pelkkä populisti ja Tiedonantaja-lehden toimittajan perheessä varttunut vallankumouslapsi, joka oli parhaimmillaan romanttis-dekadenttien protestilaulujen sanoittajana.

Vasemmiston toinen pääehdokas, Razmyar, puolestaan ei edusta millään tavoin suomalaisten eikä helsinkiläisten etuja ja valtavirtaa. En usko helsinkiläisten olevan valmiita valitsemaan pormestariksi maahanmuuttaja- ja muslimitaustaista ehdokasta, kuten pääsi käymään Lontoossa.

Vaikuttaa kuin kaikki kynnelle kykenevät puolueet toivoisivat Jussi Halla-ahon valintaa pormestariksi. Ne eivät vain kehtaa sanoa sitä. Se on sitä superkaksoisplushyvää double speakia, joka virtaa suoraan alitajunnasta tehden koko poliittisesta universumista jatkuvaa freudilaista lipsahdusta.

Helsinkiläisten kollektiivinen alitajunta työskentelee siis sen hyväksi, että Jussi Halla-ahosta leivotaan pormestari, ja hän vetää perässään valtuustoon ennätyksellisen määrän perussuomalaisia puoluetoimijoita. Sen jälkeen pormestarin valinnasta käydään valtuustossa ennennäkemätön kotkotus.

 

Miksi en ole valtamedian kahlima ”Kunta Kinte”?

Koska olen tällainen selvänäkijä, jättäydyin tahallani ja suosiolla pois ehdokasasettelusta, jotta media ei pääsisi missään tapauksessa pilaamaan Perussuomalaisten vaaleja väitteellä, että nyt se kaljupäinen heteronationalisti Hankamäki on kyltymättömän naisvihansa merkiksi puolueen listalla!

Mutta hähhähhää, sässääsää! Valhemedian toimittajat, oletteko kuulolla? – Ette onnistuneet lavastuksessanne. Kamppailen Perussuomalaisten vaalivoiton hyväksi ihan eturivissä tällä omalla väistymiselläni, jotta toimittajan tumpeloiset eivät pystyisi tekemään minusta marakattia oman mudanheittonsa kohteeksi. 

Äänten demagnetointi ei onnistunut, sillä kehotin kannattajiani suuntaamaan äänensä perussuomalaisille naisille osoittaakseni median naisvihaväitteet karkeiksi valeiksi sekä ohjatakseni median laukaiseman torpedon pois puolueen laivasta.

Osaan nimittäin laskea, ja tunnen poliittiset realiteetit. Olen kova kuin kivi ja pidän pääni. En taivu siinäkään tapauksessa, että puolue kääntäisi minulle selkänsä, niin kuin on kääntänytkin. Herra on nimittäin sellainen, joka ei hylkää. Vaikka puolue hylkäisi minut, minä en hylkää enkä pyörrä poliittisia näkemyksiäni, ja juuri siksi olenkin herra.

Mutta kukas presidentiksi?

Näen lasipallostani myös sen, että Halla-ahon päätyminen pormestariksi ei ole Suomelle hyväksi. Paremmassa asemassa Halla-aho olisi pääministerinä tai presidenttinä. Kaupunginvaltuuston esittelijänvirassa menee helposti hyvä mies hukkaan.

Presidentinvaaleista vasta hurjat tuleekin. Pormestarivaali on presidentinvaalien kenraaliharjoitus, niin kuin osuuskauppavaalit ovat kuntavaalien kuvajaisia. Mikäli Halla-aho on seuraavissa presidentinvaaleissa mukana, vaaleja ei ratkaista kannatuksen mukaan vaan ostrakismos-tyyppisellä poistoäänestyksellä. Vaalin voittaa se, jolla on vähiten vastustusta, ja häviää se, jolla vastustusta on eniten. 

Muilla puolueilla ei ole esittää ehdokkaaksi valjuinta varjon vaivaista, jonka kannatus yltäisi lähellekään Halla-ahon henkilökohtaista kannatusta. Niinpä toiselle kierrokselle pääsy on jo nyt aivan varmaa.

Juuri siksi media on tehnyt paljon työtä Jan Vapaavuoren vinssaamiseksi kaupungintalosta Olympiakomitean kautta presidentinlinnaan. Hänen saavuttamansa kolme rikostuomiota eivät taida kuitenkaan yltää Halla-ahon ansioihin, sillä Vapaavuoren ansiot on saavutettu ainoastaan vähäpätöisillä rikoksilla, kun taas Halla-ahon eri oikeusasteissa saavuttama palkinto on ansaittu merkittävässä kansallista etua koskevassa asiassa.

Ilta-Sanomissa ”katupoikamaiseksi” sympatisoidun Vapaavuoren kannatus on lähinnä alueellista ja tulee hänen oman sosiaalisen nousunsa rataa tietyistä lähiöistä, kun taas Halla-ahon suosio on valtakunnallista. Sitä paitsi Halla-aho voi päätyä vielä pääministeriksikin ennen vuoden 2024 presidentinvaaleja, ellei sitten nykyinen hallitus päätä siirtää vuoden 2023 eduskuntavaaleja tuonnemmaksi.

Kuka muu muka?

Muodollisesti presidentinvaalissa ei anneta yhtään kieltoääntä, mutta poistoäänestykseksi tilanne käytännössä ajautuu. Ensimmäisen kierroksen pudotuspelin ratkaisevat puoltoäänet. Mutta toinen kierros ratkaistaankin sitten vihaäänillä, joita katkeroituneiden kansanosien korpikommunistisesta kiilusilmäisyydestä ja syvyyksien sakeudesta nousee niin tiheään, että ne voivat riittää nostamaan tasavallan presidentiksi kenet tahansa, mikäli vastaehdokkaana on Halla-aho.

Presidentin nimi voi siis jatkossa olla vaikkapa Veijo Baltzar, Jani Toivola tai Hussein al-Taee. Tai presidentiksi voidaan valita joku omaa eksistenssiään lukuun ottamatta täysin fiktiivinen henkilö, kuten tosi-TV-tähti Antti Holma, somefeimi Koko Hubara tai vaikkapa BB-Niko, jotka ovat eräitä Suomen turhimmista julkkiksista. Ehkäpä myös Maria Ohisalon (vihr.) ja Eva Biaudet’n (ruots.), tapaisilla kaukovarjostinten aaveilla voi olla tuossa kilvassa sanansa sanottavana.

Juuri tähän armottomaan logiikkaan perustuu myös se, että presidentinvirassa on voinut keekoilla Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen tapaisia poliittisen filosofian jättiläisiä. Tämä on politiikan olemus, valitettavasti.

Sama voidaan nähdä pormestarivaalissa, josta tulee presidentinvaalien esinäytös.

Muiden puolueiden myyrät sumplivat ja supisevat asiat kulissien takana niin, että paradoksaalisesti Halla-aho voi suosiollaan tulla nostaneeksi pormestariksi vaikkapa kirjani Totuus kiihottaa kannessa komeilevan henkilön, joka kitapurjeet lepattaen huutaa: ”Kuka tahansa muu, paitsi Halla-aho (kunhan ei myöskään Hankamäki)!”

 

Päivitys elokuussa 2021

Helsingin pormestarin virkaan valittiin Juhana Vartiainen (kok.) ja apulaispormestareiksi kokoomuslainen Daniel Sazonov (28 v.), Anni Sinnemäki (vihr.), Nazima Razmyar (sd.) ja Paavo Arhinmäki (vas.). Perussuomalaiset pidettiin tälläkin kerralla viroista poissa.

Miksi en ole Perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa 2021?

Asiaa koskevien tiedustelujen vuoksi ilmoitan, että en ole Perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa 2021. Olin kyllä ehdolla Helsingin vaalipiirissä eduskuntavaaleissa 2019 keräten melkoisen kasan ääniä. Sijoituin niillä Nuutti Hyttisen jälkeen ja Matias Turkkilan edelle, ja molemmat ovat toimineet kaupunginvaltuutettuina. Sijoitusjärjestykseni olisi riittänyt valtuustopaikkaan, mikäli eduskuntavaalit olisivat olleet kunnallisvaalit, ja vaalipiirihän on molemmissa vaaleissa sama.

Väistymiseni nyt ei johdu motivaationi vähenemisestä. Vetäydyn vain siksi, että haluan säästää puoluetta valtamedian räksytykseltä, joka koskee tieteellistä toimintaani. Haluan myös suojella omaa tutkimustoimintaani eri puolueiden poliittiselta terrorilta.

Kuten monet muistavat, valtamedia lavasti viime keväänä kirjastani Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä kohun, jonka puitteissa valtavirran uutismediat pyrkivät luomaan Suomen Perustan julkaisemasta teoksesta täysin virheellisen ja valheellisen kuvan. 

Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt osoittamaan tieteellisin perustein kirjoittamastani tutkimuksesta mitään tosiasiallista vikaa. Myös ”naisvihamielisiksi” haukutut kohdat luvussa 11 koostuivat arvostelusta, jonka kautta olin paljastanut valtamedioiden (erityisesti Helsingin Sanomien ja Yleisradion) puolueellisuuden niiden ajaessa translakia, ”Suostumus2018”-aloitetta ja ”Me Too” -hanketta sekä eräitä ilmastopoliittisia tarkoitusperiä, joilla painostettiin nuoria.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ”arvoilla” ja ”periaatteilla” ratsastamisesta on tullut eräänlaista vetoamista ”hyviin tapoihin” ja sovinnaisnormeihin, mikä on epä-älyllistä. Skandalisaatiolla ja seksisäännöistä kohisemalla media pyrki peittämään esittämäni mediakritiikin, ja tutkimukseni tempaistiin puoluepoliittisen kinastelun välineeksi.

En katso teoksessani tai toiminnassani olevan mitään sellaisia näkökohtia, jotka vaatisivat väistymistäni poliittisesta toiminnasta. Ajattelussani ja puolueen näkökannoissa ei ole osoitettu olevan mitään olennaisia ristiriitoja. Pahoittelen asiaa sekä puolueelle että kannattajilleni, mutta minun on vetäydyttävä vain ja ainoastaan median harjoittaman painostuksen vuoksi.

Tässä nähdään, kuinka tuhoisaa valtamedian harjoittama vyörytys ja tutkimustoiminnan vääristely ovat jopa kansalaisten perusoikeuksien, kuten vaalioikeuksien, kannalta. Vaientaminen on valitettavaa mutta poliittisten vastustajieni kannalta kenties helpottavaa, sillä minulla olisi ollut paljon sanottavaa alkaen huumehuoneista ja päätyen hiilivoimaloihin; asuntopolitiikasta autoiluun.

Päätän siis väistyä suojellakseni puoluetta median korvennukselta. Olisin toivonut median suuntaavan kritiikkinsä minuun tai tiedustelevan asioita minulta eikä kirjaani lukemattomalta puoluejohdolta. Mainittavia tässä vivutuksessa olivat Yleisradion A-studion toimittajan Katri Makkosen utelut, joilla hän 14.6.2020 koetti puristaa puheenjohtajistolta kannanottoja siihen, voiko ”tämmöinen ihminen” olla Perussuomalaisten ehdokkaana.

Koska en voinut tuolloin vastata kaikkien mahdollisuuksien puuttuessa (televisiossa ja muuallakin) ja koska media laittoi toiset ihmiset vastaamaan, sanon nyt, että koetan säästää puoluejohtoa enää vastaamasta ehdokkuuttani koskeviin kysymyksiin.

Joudun siis luopumaan vaalioikeudestani Yleisradion toimittajan harjoittaman panettelun vuoksi. Mustamaalauksen perusväittämänä käytettiin näkemystä, että filosofisesta etiikasta ja sosiaalipsykologiasta tohtoriksi väitellyt kirjailija-filosofi Jukka Hankamäki on läpikotaisin paha ihminen eikä siksi sovi politiikkaan.

Perussuomalaisiin hakeuduin alun perin tehdäkseni politiikkaa etujärjestöjen, sosiaalisen korruption ja liike-elämän voiteleman korporatismin ohi. Media painoi tällöin mutingia, tiedotusvälineistä tuli vaimennusvälineitä ja uutisista vanhasia täsmälleen politiikan medioitumisväitteeni mukaisesti. Tarkoitus oli kai osoittaa, ettei voisi olla politiikkaa, tiedettä eikä tiedonvälitystä ilman valtamedian vääristävää vaikutusta.

Minun on ollut valittava oman asemani ja Perussuomalaisten edun välillä, ja asetan taaskin puolueen edun oman etuni edelle. Vetäytymiseni ei tarkoita, että pitäisin opetus- ja kulttuuriministeriön minua kohtaan suuntaamaa tutkimustoiminnan häirintää ja tiedepoliittista syrjintää oikeutettuina, ja kanteluni käsittely oikeuskanslerinvirastossa on edelleen kesken.

Ehdokkaita puolueen käytettäväksi vaaleissa tietysti riittää. En koe omasta puolestani menettäväni kovin paljon, eikä poliittisen edustajan osa ole nykyisin helppo. Väistyn median levittämien valheellisten mainetekijöiden vuoksi, toisin sanoen niiden juorujen ja pahanilkisten väitteiden takia, jotka ovat ottaneet vallan kirjaani arvioitaessa, kun mediajulkisuus alkoi käsitellä toimittajien kostoja objektiivisina tosiasioina. 

Myöskään kaikki Perussuomalaiset eivät ilmeisesti käsittäneet, että median hyökkäykset eivät olleet rajuja siksi, että olisin ollut väärässä. Ne olivat raivokkaita siksi, että olin täysin oikeassa ja vieläpä Perussuomalaisten puolella! Perussuomalaiset ovat voineet aina ja voivat tästä eteenpäinkin täysin vapaasti päättää, näkevätkö he minut ystävänä vai vihollisena, eivätkä ajatukseni sinänsä ole muuttuneet koko aikana mihinkään suuntaan.

Toimittajien ja ministerien olisi pitänyt myöntää, että ’ymmärsimme filosofisen teoksen väärin, sillä tiedolliset resurssimme eivät riittäneet siinä olevien ajatuskulkujen ymmärtämiseen, ja sukupuolipoliittisen vapaamielisyyden puuttuminen esti meitä käsittämästä asian perusjuuria kyseenalaistavaa käsittelytapaa’. Tahallaan kirjaani väärinymmärsi vihervasemmisto ja tahattomasti muutamat teokseen perehtymättömät perussuomalaiset. Näin syntyi lukemattomia Salama-tuomioita.

Hullunkurisinta asiassa oli, että mediakriittisen tutkimukseni merkityksestä yritettiin päättää kritisoimissani medioissa. Jos jostain ihmisestä otetaan röntgenkuvat, ei niitäkään pidä potilaiden itsensä analysoida, vaan työ kuuluu lääkäreille. Samaan tapaan myöskään tieteellisesti kirjoitettuja tutkimuksia ei pidä kaiken maailman moukkien arvostella, vaan asia kuuluu keskusteltavaksi oppineiden yhteisössä, jossa sielläkään asiaa ei pitäisi lähestyä normatiivisilla eikä ideologisilla tarkoitusperillä saati rangaistusten uhilla, jotka saavat totuuden katoamaan. Toimittajien töhertelyjä käytettiin kuitenkin ”lähteistetyn tiedon” asemassa myös kaiken informaation nykyisessä legitimaatiopisteessä: Wikipediassa.

Tiedän toki, että koskaan ei pitäisi haukkua pelikenttää (mediaa) vaikka kenttä olisi myyrien möyrimä. Mutta myös valheellisuudella pitäisi olla rajat, ja ne meidän filosofien ja tieteilijöiden pitää osoittaa, jopa oman asemamme hinnalla. Tiedän hyvin myös sen, että on yhtä aikaa mahdotonta olla filosofi ja osallistua politiikkaan, paitsi jos on ”vihervasemmistolainen filosofi”, jolloin saavuttaa myös yliopistouran.

Toivotan kaikille perussuomalaisille menestystä omassa hyveellisyydessään. Puolue saanee vihervasemmistolta, Kepulta ja Kokoomukselta kehut kirjani sensuroimisesta ja on varmasti sitä kautta pian kypsä hallitukseenkin. Niinpä en voi peittää iloani sen johdosta, että ansio mahdollisesti löytyvästä yhteisymmärryksestä kuuluu minulle, kun puolueet ovat löytäneet minusta yhteisen kivitettävän.

Samoin toivon Suomen Perustan ja opetusministeriön pian pääsevän yhteistyöhön, jonka hedelmänä ministeriö toivottavasti myöntää kaksin käsin valtiontukea ajatuspajalle, ja lukijat pääsevät nauttimaan queer-teoreettisen sukupuolipolitiikan sosiaalisesti konstruoidusta postmodernismista toiminnanjohtajien, puheenjohtajien ja muiden komissaarien saapastellessa tasa-arvomarssilla!

Perussuomalaiset ovat saamassa kelpo vaalilistat rekrytointisloganillaan ”Perussuomalaisissa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa”. On kuitenkin hyvä muistaa, että kenelle tahansa voidaan puolueessa myös tehdä kuinka tahansa, eikä kukaan ole tästä ulkopuolinen.

Helsingin paikallisyhdistyksen kyynärpäätaktikointi ja valtuustoryhmän toimintakulttuuri ovat olleet harmillisen riitaisia ja risaisia, ja siksi puolue ei ole saanut kaupungissamme aikaan asioita, kannatusta eikä luottamusta, joita olisi voinut. Piiriyhdistyksen sotkuista (joihin en ole itse osallistunut) on suurelle yleisölle välittynyt mielikuva, että Perussuomalaiset eivät pysty ajamaan muiden asioita, kun eivät osaa hoitaa omiaankaan.

Olen ollut asemassa, jossa jokainen ehdokas nyt on. Ironia on siinä, että myös Sinä voit päätyä pikaisesti ja yllättäen asemaan, jossa minä nyt olen.

JUKKA HANKAMÄKI

 

Aiheesta aiemmin

Kirjaholokausti

Tämän vuoden halutuin tietokirja on vaikemmin saatavin

Ministerit tuhoamassa Suomen sananvapauden

Tutkimus jatkuu: kohteena nyt median mielikuvaterrori

Sensuuri on murha ja minä olen uhri

Selvitytän kirjani viranomaiskohtelun oikeuskanslerilla

Tavoittelen tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa

Mitä on tieteen medioituminen?

Jatkan kamppailua kirjani ja yhteiskunnallisen totuuden puolesta

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

Skandaali: hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen kiristää Suomen Perustaa tiedepolitiikalla

Totuus kiihottaa – Mitä sanon mediatutkimuksessani?