Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kylmä sota. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kylmä sota. Näytä kaikki tekstit

31. joulukuuta 2023

Ihmisellä dinosaurusten kohtalo?

Venäjän hyökkäys Ukrainassa jatkuu. Kiina kolistelee Taiwanin portteja. Pohjois-Korea ampuu ohjuksia Japanin yli. Israelissa ja Gazan alueella leiskuu.

Näiden paikalliskonfliktien ympärille ovat kerääntyneet suuret blokit, jotka ovat jatkuvassa ideologisessa sodassa keskenään, aivan niin kuin mantereenlaajuiset valtiot Orwellin romaanissa, ja pienistä kahakoista voi tulla äkkiä suuria.

Hulluuteen hervahtamisessa ällistyttävintä on, että suursota uhkaa nyt maailmaa ilman mitään merkittävää syytä.

Olisiko ollut vaikeaa jatkaa Jeltsinin-aikaista demokratisoitumiskehitystä Venäjällä ja antaa venäläisten pitää Ikeansa? Mitä haittaa pohjoiskorealaisille olisi dynastian kumoamisesta ja siitä, että kurjuudessa pidetty kansa saisi Kimien kimityksen sijasta Samsungeja? 

Ei mitään. Päinvastoin: mikään ei olisi ollut helpompaa kuin jatkaa liberaalien demokratioiden ja vapaan markkinatalouden edistämistä maailman ympäri.

Mutta siihen puuttuivat ja kaiken pilasivat kyseisten maiden paukapäiset liiderit.

Putin vetosi Venäjän kansan vainoharhaisuuteen, ulkoisen valloittajan uhkaan, Venäjän tsaristiseen perinteeseen, ortodoksiaan ja kommunismin ajalta tunnettuun totalitarismiin sekä pönkitti sen varaan KGB-regimensä.

Kiina on maailman ainoa kommunistisesti hallittu kapitalismi ja natisee liitoksistaan sekä projisoi sisäisiä pelkojaan pienen saarivaltion ahdistelemiseen. Pohjois-Korean rakettimies kärsii hänkin klaustrofobiasta, ja hänen mukanaan koko kansa.

Kaikkialla maailmassa jo muutaman vuoden ajan jatkunut aseiden kalistelu on herättänyt pohtimaan, mikä kyseisen hulluuden kaivoi maasta.

Yksi syy voi olla monikulttuuri-ideologiaan perustuva universaali maahanmuuttoliikehdintä, joka on lähtenyt vyörymään rajojen yli ja joka on ohjannut ampumaan sisäpoliittiset rivit suoriksi eri maissa.

Kaikki maat eivät kestä myöskään globalisaatiota eivätkä megatrendinä esiintyvää metropolisoitumista ja siihen liittyvää keskittämispolitiikkaa, joka hajottaa kansakuntia sisäisesti.

Yksi syy vainoharhaisiin hyökkäyksiin ja defensioihin voi olla viime aikoina koettu koronakriisi, joka saattoi ihmiset poteroihin.

Joka tapauksessa ihmisyhteisön pölkkypäät ovat rikkoneet rauhan täysin tyhjästä.

Jos kysytään, mitä syytä Venäjällä oli hyökätä suurin surmin Ukrainaan, vastaus on: ei mitään. Venäjä käy sotaa ja tappaa sekä tapattaa ihmisiä täysin turhien ja tarpeettomien syiden vuoksi.

Tyhmimmänkin ihmisen olisi pitänyt ymmärtää, että nykyaikana ei kannata tapella Ukrainan aroista, kun ihmiskuntaa hallitaan tiedolla, eikä valloitettua kansakuntaa olisi voinut missään tapauksessa pitää aisoissa.

Putin ja hänen hallintonsa ovat vajonneet apinan tasoa alemmaksi. Nyt on maailmansota ovella keskellä nykytärkeää ja sofistikoitunutta yhteiskuntaa, jossa juuri äskettäin oli keksitty nanoteknologiaa ja monta muuta hienoa ihmiskunnan saavutusta.

Ihmiskunta on juuri menestyksensä kynnyksellä tuhoutumassa mahdollisessa ydinsodassa kokonaan, ja Putinin kaltaiset paskapäät uhkaavat tehdä elinkelvottomaksi koko planeetan.

Mikäli tilanne näyttää hetkellisesti valoisammalta ja aurinkokin kurkistaa esiin, voidaan olla varmoja, että jossakin Absurdiassa muutamat ääliöt jälleen kyllä pilaavat kaiken ja tekevät parhaansa, jotta inflaatio edelleen kiihtyisi, energianhinta nousisi ja elinolot jatkuvasti kurjistuisivat sekä siellä että täällä.

On siis käymässä, kuten psykoanalyytikko C.G. Jung katsoi puheissaan, että aika ajoin hyvinvoinnin maljan valahdettua yli ihmiskunta turhautuu omaan onnen tilaansa ja alkaa romuttaa olojaan kompleksisesti. Hän kuvaili sitä wagneriaanisella legendalla Wotanista.

Eksistentiaalisesta katoamisen uhasta ei kärsi vain ryssäinmaa vaan koko maailma.

Ihmisellä saattaa olla lähiaikoina dinosaurusten kohtalo. Murheellista mutta tavallaan myös onnekasta tässä visiossa on, että se olisi vältettävissä helposti: viemällä poliittisten hallintojen tyhmät päät giljotiinin alle, niin olisi päivän hyvä työ tehty.

13. helmikuuta 2008

Jäätävä polte ulottuu meidän aikaamme


Olen tällä palstalla useasti vastustellut poliittista korrektiutta ja sananvapauden rajoittamista, sillä totalitarismit alkavat sananvapauden kahlitsemisesta. Olen myös vetänyt selvää linjaa mahdollisimman laajan sananvapauden puolesta, johon mitkään rajoitukset eivät kuuluisi. Ne eivät näytä aiheuttavan muuta kuin pelkkää vahinkoa. Sananvapauden raiskaukset eivät juuri poikkea fyysisistä raiskauksista. Niiden jäljet osoittavat, että arvet kestävät kymmeniä vuosia, kun totuutta peitellään ja ihmisten vapaata tahtoa loukataan poliittisen paimennuksen varjolla. Aiheenani on ollut muun muassa maahanmuuttopolitiikkaa koskevan kritiikin estäminen, mutta myös feminismin ja eräiden uusvasemmistolaisten ideologioiden tuella on tavan takaa vaadittu sananvapauden kastroimista.

Tuoreimman esimerkin siitä, kuinka poliittisen korrektiuden vaaliminen loukkaa taiteen vapautta, tieteen vapautta ja yksilöiden oikeutta tietää, tarjoaa Renny Harlinin elokuvaa Jäätävä polte (1985) koskevan arkistotiedon avautuminen. Tuore uutinen kertoo, että filmi leikattiin Suomen elokuvatarkastajien toimesta piloille ohjaajan paetessa Yhdysvaltoihin. Moni on tuon elokuvan nähnyt, mutta sensuroituna. Tuottaja Markus Selin menetti sen vuoksi omaisuutensa, ja haavat kirvelevät häntä meidän päiviimme asti ulottuvina oikeudenkäynteinä.

Roistovaltio Neuvostoliitto vaati vuonna 1986, että elokuva on sensuroitava poliittisesti korrektiksi, sillä muuten se ei vastaisi valtionpäämiesten liturgioita maiden välisten suhteiden ”edelleen kehittämisestä ja lujittamisesta”. Nuo lupaukset olivat tietysti pakottamalla lunastettuja. Niihin vedottiin salaisissa keskusteluissa, eivätkä kansalaiset edes aavistaneet, kuinka nöyryyttäviä neuvostoliittolaisten lypsämät ja presidentin uudenvuodenpuheeseen sijoitetut lauselmat lopulta olivat. Sitä paitsi taidehan kuuluu yksilöille ja kansalle, eikä sen pitäisi olla valtioiden välinen asia.

Renny Harlin tuli Hollywoodissa tunnetuksi pakolaisena, mikä ei ollut maamme maineelle hyväksi. Hän pakeni ulkopoliittista painostusta ja Suomen taiteilijayhteisön stalinistisuutta. Ollaanpa Harlinin ohjauksista muutoin mitä mieltä tahansa, Jäätävä polte jää Suomen elokuvahistoriaan eräänlaisena sankaruuden osoituksena, jolla sen tekijät uskalsivat hyökätä ulkopoliittista painostusta vastaan.