21. toukokuuta 2024

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään

Kokoomus on yrittänyt pitkään lopettaa Suomesta subventoidun asumisen muodot, vaikka subventiot ovat välttämättömiä sille, että kasvukeskuksissa voi asua ihmisiä palvelemassa porvarien pyyteitä.

Hallituksen hampaissa on ollut viime aikoina pyrkimys romuttaa myös asumisoikeusjärjestelmä ja vuokralaistaa asukkaat. Kirjoitin aiheesta aiemmin täällä ja täällä.

Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry on joutunut toistuvasti torjumaan hallituksen hyökkäykset, sillä ne ovat olleet jatkuvia. Parhaillaan on menossa adressin keruu hallituksen toimenpiteitä vastaan. 

Torpattuaan uusien aso-talojen ARA-lainoituksen on asuntoministeri Kai Mykkänen (kok.) nyt asettanut työryhmän pohtimaan korvaavaa mallia aso-järjestelmälle. 

Nähdäkseni kyseessä on nykyisen aso-lain kiertoyritys ja poliittinen keppihevonen, jolla yritetään luoda Suomeen uusi aso – ”aso numero 2” – ilman Kokoomukselle epämieluisia asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksia (vuokrausrajoituksia ja myyntikieltoja).

Kyseinen uuden aso-lain (393/2021) kiertoyritys on nähdäkseni demokratian vastainen, koska sillä yritetään horjuttaa luottamusta demokraattisesti äskettäin säädettyyn ja uudistettuun aso-lakiin ja aso-järjestelmään.

Asuntoministeri Mykkänen on tuhoamassa koko aso-järjestelmän perusteet taannehtivasti vaikuttavalla lainsäädännöllä.

Hallituksen aso-järjestelmää horjuttavat toimet voivat johtaa hallitsemattomaan asukkaiden joukkopakoon, aso-yhtiöiden vararikkoihin ja taloudellisiin katastrofeihin, joita ei ilman ministeri Mykkäsen toimenpiteitä tapahtuisi lainkaan.

 

*

Olen saanut toimekseni antaa ympäristöministeriön työryhmälle lausunnon, kun asumisen niin sanottua ”välimallia” pohtimaan asetetun työryhmän kysymykset ovat välittyneet Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry:n kautta myös minulle.

Ikävä totuus on, että hallituksen tarjoama ”osallistaminen” asiassa, jota aso-asukkaat eivät itse halua kyseenalaistettavan, lämmittää kuin pieru vasten naamaa.

Haluan välittää vastaukseni paitsi viranomaisten, myös kansanedustajien tiedoksi ja toivon opposition ottavan asian vastustaakseen sekä ryhtyvän toimenpiteisiin välikysymyksen valmistelemiseksi asiaa koskien. 

Seuraavassa esittämiäni argumentteja voi käyttää vapaasti puolustettaessa nykyistä aso-järjestelmää ja vastustettaessa hallituksen aikomuksia aso-järjestelmän horjuttamiseksi.

 

Työryhmän esittämät kysymykset (3):

1. Kun tarkastellaan suurimpien kaupunkiseutujen asuinalueita, onko asumisoikeus toiminut vuokra- ja omistusasumisen välimuotona tasaamassa asuinalueiden välisiä eroja (segregaatiota)?

VASTAUKSENI: 

Nykyinen asumisoikeusjärjestelmä toimii erinomaisesti ja tasaa asuinalueiden välisiä eroja sekä ehkäisee segregaatiota.

Esimerkiksi Helsingissä asumisoikeusjärjestelmä on ollut ja on edelleen keskeinen tekijä siinä, että uusille suurehkoille asuinalueille on voinut päätyä asumaan ihmisiä erilaisista, myös alemmista ja keskitason, tulo- ja varallisuusluokista.

Tämä taas on edellytys sille, että uusia suuria kaupunginosia, kuten Jätkäsaari, Kalasatama, Sompasaari ja Kruunuvuorenranta on voitu ylipäänsä rakentaa. Kysyntää ei olisi voinut riittää kokonaisten kaupunginosien tai niiden laajennusten rakentamiseen pelkän markkinamekanistisen asuntorakentamisen kautta, ilman asumisoikeusjärjestelmää ja ilman siihen liittyvää ARA:n korkotuki- ja takausjärjestelmää.

Helsingin kaupunki on valtuuston päättämässä kaupunkistrategiassaan linjannut, että segregaation ehkäiseminen on kaupungin keskeinen rakentamispoliittinen tavoite. Tätä tavoitetta asumisoikeusmalli on edistänyt kiitettävästi.

Helsingin kaupunki on myös kaavoittanut keskeisille uusille suurille asuinalueille, kuten esimerkiksi Jätkäsaareen, 40 prosenttia omistusasuntoja, 40 prosenttia vuokra-asuntoja ja 20 prosenttia asumisoikeusasuntoja. Nykyisten aso-asuntojen suhteellinen edustus koko rakennuskannasta on ollut huomattavasti 20 prosenttia pienempi. Aso-asuntojen määrän on Helsingin kasvustrategiassa suunniteltu siis lisääntyvän olennaisesti.

Valtionhallituksen päätös uusien aso-talojen ARA-lainoituksen jäädyttämisestä vaarantaa pahoin kaupunkien rakentamissuunnitelmat, segregaation ehkäisyn ja kaavoituksen.

Valtionhallituksen päätös uusien aso-talojen ARA-lainoituksen jäädyttämisestä romuttaa myös aso-talojen omistajayhtiöiden tulevaisuuden rahoitussuunnitelmat, koska suunnitelmat on laadittu yhtiöiden sisäisten kustannusten tasausjärjestelmien varaan, toisin sanoen niin, että kustannuksia tasaamalla yhtiöt voivat siirrellä kuluja uusien ja vanhojen talojen välillä.

Jos uusia taloja ei voida rakentaa, hallituksen päätös vaarantaa aso-yhtiöiden koko taloudenhoidon

Tämä puolestaan voi johtaa käyttövastikkeiden jyrkkään nousuun ja sitä kautta asukaspakoon, aso-järjestelmän epäsuosioon ja aso-yhtiöiden syöksykierteeseen, jota ei ilman hallituksen kielteistä ARA-päätöstä syntyisi lainkaan!

Pidän hallituksen päätöstä lopettaa uusien aso-talojen rahoittamisen erittäin epäviisaana ja harkitsemattomana päätöksenä, jossa ei ole ajateltu seurausvaikutuksia nykyiselle aso-kannalle ja aso-asukkaille.

Siten se antaa esimerkin hallituksen tavasta runnoa päätöksiä läpi ilman vaikutusten arviointia, mistä puolestaan oikeuskansleri on hallitusta toistuvasti moittinut. Sekä asukkaat, omistajayhtiöt että asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että aso-järjestelmän alas ajaminen on ”epäonnistunutta”, ”kokonaisedun vastaista” ja ”typerää” (aiheesta täällä ja täällä).

Pahimmillaan valtionhallituksen ARA-päätös muistuttaa petosta, jolla haavoitetaan nykyisten aso-asukkaiden luottamusta elinikäiseen aso-kotiin.

Päätöksellään valtionhallitus taannehtivasti vetää matot ja lattiat asukkaiden ja aso-yhtiöiden alta, vaarantaa aso-sopimusten sitovuuden periaatteen, on ristiriidassa jälkikäteen vaikuttavan lainsäädännön kiellon kanssa ja rikkoo lainsäädännön ennustettavuutta ja pysyvyyttä vastaan.

Koska uudesta aso-laista päätettiin demokraattisesti vuonna 2021, aso-järjestelmän epäsuorakin vaarantaminen ARA-rahoitusta katkaisemalla merkitsee demokratian vastaista toimenpidettä kyseenalaistaessaan tuoreen lain ja kansalaisten oikeuden kotiin sekä kodinturvaan.

Pidän kyseistä päätöstä oikeusvaltioperiaatteen vastaisena.

Aso-asukkaillakin pitäisi olla pesimärauha – Huutista ministeri Mykkäselle!

Vaikuttaa siltä, että Suomessa on rauhoitetuilla elämilläkin parempi pesintäturva kuin asumisoikeusasukkailla, joiden asemaa ja oikeuksia on kyseenalaistettu hallituksen ja ministeriön taholta jatkuvalla vyörytyksellä.

Olen toistuvasti todennut ministeriöön päin, että poliitikkojen ja ministeriön olisi jo viimeinkin korkea aika jättää aso-järjestelmä rauhaan jatkuvalta asukkaisiin kohdistettavalta ahdistelulta ja epävarmuuden lietsomiselta.

Olen toistuvasti muistuttanut eduskunnan ympäristövaliokuntaa, ministeriötä ja kansanedustajia, että aso-laki ei ole mikään toistuvasti auki revittävissä oleva laki.

Aso-lailla on tarkoitus turvata pitkäaikaisiksi tarkoitettuja oikeudellisia asemia ja suhteita. Sen rinnalle ei tulisi yrittää perustaa mitään kilpailevaa mallia, josta tulisi kaiketi jonkinlainen ”aso numero 2” mutta ilman Kokoomukselle epämieluisia käyttö- ja luovutusrajoituksia.

Varoitan vakavasti maan hallitusta ja ministeriötä siitä, että jo pelkkä päätös, jonka mukaan uusia aso-taloja ei rakenneta, on omiaan lisäämään epäluottamusta ja karkottamaan asukkaita aso-mallin piiristä.

Tällöin asuntojen tyhjäkäyttö lisääntyy ja vastikkeet nousevat, ja pahimmassa tapauksessa yhtiöt pääsevät tai joutuvat realisoimaan taloja nykyisenkin aso-lain 88 §:n nojalla.

Hallitus itse saattaa aiheuttaa myös aso-yhtiöiden konkursseja, joita ei ilman ministeri Mykkäsen toimia tulisi.

Hallitus saattaa toimillaan aiheuttaa satojen miljoonien eurojen kansantaloudelliset tappiot ja asuntopoliittisen katastrofin, mikäli se romuttaa nykyisen aso-järjestelmän kysyntää vähentävillä ja epähoukuttelevuutta lisäävillä päätöksillään.

Voidaan kysyä, tämäkö on istuvan hallituksen tarkoituskin. Jos on, sellaiselle hallitukselle pitäisi saada defenestraatio mahdollisimman pian.

On syytä muistuttaa, että pelkkää segregaation ehkäisemistä tärkeämpää on asumisoikeusjärjestelmässä sen tavoite: mahdollistaa kohtuuhintainen ja pysyvä asuinmuoto kasvukeskuksiin väestölle, jonka tulot tai varallisuus eivät riitä omistusasumiseen mutta sosiaaliset perusteet eivät täyty haettaessa ARA-tuettuun vuokra-asumiseen.

Asumisoikeusjärjestelmä on ehkäissyt sosiaalista segregaatiota tehokkaasti, eikä sitä pitäisi ajaa alas

Sen sijaan nykyisen asumisoikeusjärjestelmän ARA-rahoitusta pitäisi jatkaa korkokriisin lauettua, ja uusien talojen ARA-lainakiellon pitäisi jäädä vain määräaikaiseksi.

 

2. Mitä elementtejä mahdollisessa uudessa välimuodon asumisessa tulisi olla ja mitä ei tulisi olla? 

VASTAUKSENI:

Nähdäkseni tarvetta uudenlaiseen välimallin asuinmuotoon ei ole. Sitä eivät ole asukkaat eivätkä muutkaan kansalaiset pyytäneet.

Valtion asuntorahastossa (VAR) koettu rahoituskriisi johtuu hallituksen omasta halusta vähentää VARin kuluja ja on luonteeltaan ideologinen ja poliittinen. Tosiasiassa korkotason alentuessa taloudellinen kriisi laukeaisi itsestään.

Asumisoikeusasuntojen osuus noin 100 miljoonan euron vuotuisista ARA-kokonaiskorkotuista on varsin pieni eikä muodosta suhteellisesti arvioiden minkäänlaista ongelmaa, kun sillä on voitu turvata kodit ihmisille ja rakennusteollisuuden jatkuminen kasvukeskuksissa. Yhtään aso-yhtiötä ei ole mennyt konkurssiin, eikä ARA ole joutunut maksamaan takauksia.

Aso-järjestelmän muutoksia ei voida perustella valtiontalouden säästötoimilla, koska aso-yhtiöiden osuus Valtion asuntorahaston ja ARAn korkotuista on vähäpätöinen verrattuna tuetun vuokra-asumisen korkotukiin. Aso-järjestelmän hyödyt ovat taloudellisia rasitteita suuremmat asukkaiden maksaessa 15 % rakentamiskuluista, toisin kuin vuokratalojen kohdalla.

Aso-järjestelmä tulee siis valtiolle halvemmaksi kuin tuettu vuokra-asuminen. Tällä perusteella hallituksen ARA-uudisrahoituskieltoa ovat vastustaneet myös omistajayhtiöt.

Rinnakkaisen välimallin kehittely nykyisen aso-järjestelmän ohelle on poliittinen veruke, jolla hallitus yrittää epäsuorasti romuttaa aso-järjestelmän huomattuaan, että aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamiselle on perustuslaillisia ja yleisiin oikeusperiaatteisiin liittyviä esteitä. 

Suomessa on sovellettu eräänlaisena välimallin asuinmuotona osaomistusjärjestelmää, jota voisi nähdäkseni kehittää edelleen, mikäli sille esiintyisi markkinoilla kysyntää. Yhden esimerkin tarjoaa Helsingin kaupungin kehittelemä Hitas-järjestelmää korvaava polku omistusasumiseen, josta täällä ja täällä. Se ei kuitenkaan edellytä mitään muutoksia aso-järjestelmään.

 

3. Mitä muuta haluatte nostaa esille välimuodon asumiseen liittyen? 

VASTAUKSENI:

Olen edellä argumentoinut, että uuden välimallin suunnittelu ja nykyisen aso-järjestelmän näivettäminen ARA-rahoituskiellolla vaikuttavat jo pelkkinä suunnitelmina aso-asukkaita karkottavasti. 

Ne saattavat johtaa aso-yhtiöt suuriin vaikeuksiin ja jättiläismäisiin taloudellisiin romahduksiin, joiden ensisijaisina syinä eivät ole korkokriisi eivätkä yhtiöiden tai asukkaiden toimet vaan hallituksen oma halu rapauttaa järjestelmää jyrsimällä sen perusteita, lopettamalla uusien talojen ARA-rahoitus sekä aiheuttamalla epävakautta ja epäluottamusta markkinoille.

Olen kirjelmöinyt asiasta eduskunnan oppositiopuolueille ja pyytänyt niitä tekemään hallituksen aso-toimista välikysymyksen, jolla puututtaisiin hallituksen sinnikkääseen pyrkimykseen kiusata nykyisiä aso-asukkaita järjestelmän jatkuvalla kyseenalaistamisella.

Eivät vuokra-asumisen ja asunto-osakeyhtiölainsäädännönkään perusteet ole tällaisen jatkuvan repimisen kohteina!

Eräät pitkäaikaiset aso-asukkaat ovat kieltämättä närkästyneitä siitä, että käyttövastikkeet pysyvät korkealla tasolla koko asumisen ajan, eivätkä ne laske, vaikka asuintalojensa lainat ovat loppuun maksetut. He ovat jopa toivoneet, että talojen omistus purettaisiin asukkaiden hyväksi. 

Tämä ei liene mahdollista, koska omaisuudensuoja koskee – paitsi asukkaiden aso-oikeutta ja aso-maksuja – myös aso-talojen omistajayhtiöiden varallisuutta ja suojaa omistajayhtiöitä jälkikäteiseltä konfiskoinnilta. Omistajayhtiöiltä puolestaan puuttuu halukkuus luovuttaa omasta aloitteestaan mitään takaisin asukkaille. Useat aso-asukkaat ovat maksaneet asuinhistoriansa aikana pääomalainojen lyhennyksiä käyttövastikkeina eri aso-yhtiöille, ja niiden hyvittäminen takaisin olisi käytännössäkin mahdotonta. Aso-talojen omistuksen purkamisesta seuraisi hallinnollinen monenkirjavuus tuloksena Fazerin sininen silakkasuklaa.

Näin ollen ainoa realistinen mahdollisuus on torpata koko lainmuutoshanke ja jatkaa aso-järjestelmää nykyisellään, kun siihen ei liity mitään merkittäviä ongelmia ja hallituksen esittämät korjaukset ainoastaan riskeeraisivat koko järjestelmän uskottavuuden.

Se, että aso-järjestelmään on virrannut rahaa sekä uusien lainojen muodossa että vanhoilta asukkailta, joiden asuintalojen lainat ovat loppuun maksetut, on järjestelmän ominaisuus, josta on päätetty jo järjestelmää luotaessa.

Dispositiomaisesti aso-järjestelmä on kieltämättä eräänlainen pyramidi. Se alkaa horjua, jos uutta rahaa lakkaa virtaamasta sisään.

Nyt hallitus on laittamassa uuden rahoituksen hanat kiinni. Jos myös toisesta päästä lakkaa virtaamasta rahaa sisään, eli vanhojen talojen omistus puretaan, rahaa lakkaa virtaamasta sisään myös toisesta päädystä, eli vanhojen talojen asukkailta käyttövastikkeiden muodossa.

Tämä merkitsee, että keski-ikäisten ja uusien talojen käyttövastikkeet nousevat rajusti, ja lopulta nämäkin talot joudutaan realisoimaan asukkaiden kaikottua ja tyhjenemiskierteen käynnistyttyä.

Näin koko järjestelmä romahtaa.

Jotta tällä tavalla ei kävisi, ainoa looginen mahdollisuus on jatkaa järjestelmää. Se on verrattavissa euroalueeseen. Myös euroalue (eurovaluutta) on eräänlainen pyramidi. Sekin toimii vain, jos järjestelmään virtaa jatkuvasti uutta keskuspankkirahaa. Kukaan ei voi ottaa riskiä, mitä tapahtuu, jos keskuspankkirahan syöttäminen järjestelmään lopetetaan.

Ministeri Mykkänen on nyt ottanut tällaisen riskin aso-järjestelmän kanssa. Hän siis leikkii tulella.

Ministeriön 27.5.2024 julkaisemassa muistiossa kuitenkin rohjetaan esittää omistusrakenteiden purkua, aso-talojen ja aso-asuntojen osittaista tai kokonaista osakeyhtiöittämistä, asukkaiden vuokralaistamista tai jäämistä asumaan (korotetulla) käyttövastikkeella.

Jos hallituksen tavoitteet päätyvät lakiin, pahimmassa tapauksessa asuntonsa laskennallisesti kahteen kertaan maksaneet aso-asukkaat saavat omistajayhtiöltä kirjeen, jossa tarjotaan mahdollisuutta lunastaa asunto kolmanteen kertaan omaksi, tällä kertaa oikeasti ja kovalla pankkirahalla!

Jotta tällaisilta ultimaatumeilta vältyttäisiin, olisi hallituksen lainmuutoshanke haudattava mahdollisimman pian. Omistusrakenteita sekoittava lainmuutos tuhoaisi myös kaikki ne asukasdemokratian lisäykset, jotka saatiin kovalla työllä uuteen aso-lakiin vuonna 2021. 

Tämä olisi tulos hallituksen kaavailemasta aso-uudistuksesta.

Ikävää sanoa, mutta aso-järjestelmän hallittu romahduttaminen on torpparilaitoksen paluusta unelmoivan Kokoomus-puolueen poliittinen tavoite, ja lainmuutoksen tulokset ovat junaillut jo pitkälle liikemiespiireissä.

Kokoomusta avustavat useat realisointifirmat, jotka odottavat vesi kielellä lainmuutoksen voimaan astumista, jotta ne pääsisivät realisoimaan satojen miljoonien eurojen kiinteistövarallisuutta, vetämään voittoa välistä ja tekemään palveluksen talojen omistajayhtiöille, jotka saisivat 0-sijoituksella huikean liikevoiton, kun asuntonsa sataprosenttisesti maksaneiden aso-asukkaiden kodit myytäisiin omistus- tai vuokra-asunnoiksi.

Saamieni tietojen mukaan eräässä yksityisessä omistajayhtiössä johtajisto on iloinnut jo etukäteen siitä, että nyt pojat lyödään realisoinnilla rahoiksi! Samalla kun ministeri Mykkänen valmistelee ydinkoetta aso-asukkaiden kodeilla, häntä avustavat Perkeleen enkelisijoittajat, joita pyrähtää paikalle parveilemaan aina sinne, missä veri ja raato lemahtavat.

Tämä on kapitalistisen kiinteistökeinottelun eräs keinotekoisesti tuotettu huipentumispiste. Negatiivisilla keskuspankkikoroilla velkaannutettiin ensin aso-omistajayhtiöt, samanaikaisesti rakentamista vauhditettiin vasemmiston ylimitoitetuilla lisärakentamisvaateilla, ja nyt porvarit ja keinottelufirmojen bandiitit odottavat pääsevänsä korjaamaan toisten maksamista aso-kodeista ja kiinteistöistä miljoonien liikevoitot.

Näin ei olisi pakko tehdä, vaan myös tilapäisestä rahoituskriisistä olisi mahdollista päästä yli kuivin jaloin.

Ministeri Mykkänen on käyttänyt romutushankkeensa verukkeena valheellista väitettään, että aso-järjestelmä on ”riskikeskittymä”. Tosiasiassa korkoriskit valtiolle ovat vähäpätöiset ja pienemmät kuin tuetussa vuokra-asumisessa. Riskit omistajayhtiöille ovat mitättömät, koska asuin- ja rakentamiskulut kääntyvät lain mukaan joka tapauksessa asukkaille. Todellisuudessa aso-järjestelmä on ollut ja on edelleen MENESTYSTARINA, jonka valtion hallitus yrittää nyt tuhota.

”Kansallismielisinä” esiintyvien Perussuomalaisten minarkisti-libertaarit katselevat statisteina sivusta samalla, kun perhetaustaltaan osittain venäläinen Kai Mykkänen sanoo Ylelle, että asumisoikeusasunnoissa asuu mukamas vääränlaisia ihmisiä!

Tämä puoliksi oppinut pölkkypää on röyhkeydessään unohtanut paitsi aso-rakentamisen sosiaalipoliittiset tavoitteet, myös sen, ettei ole hänen tehtävänsä päättää siitä, kuka kodissaan asuva ihminen on väärässä tai oikeassa paikassa. Entäpä, jos päätettäisiin, että Mykkäsen omassa asunnossa asuu vääriä ihmisiä? 

Maalitolppien siirtely kesken pelin on koko järjestelmän ryssimistä. Hallituksella on hyppysissään suunnaton ja ennennäkemättömän sikamainen kavallus, jonka kohteina ovat ihmisten kodit. Se edustaa rakenteellista väkivaltaa ja korruptiota, jota kannattaa vastustaa kaikkien oikeuspilttuiden viimeisiin peräseiniin asti.

Esitän, että hallitus peruisi uusien aso-talojen ARA-lainakiellon ja tekisi siitä vain määräaikaisen sekä jatkaisi myös uusien aso-asuntojen ARA-rahoittamista korkokriisin väistyttyä.

Muussa tapauksessa hallitus ottaa vastuulleen useiden aso-yhtiöiden konsernitalouden tuhoamisen ja aso-asukkaiden aso-sopimusten taannehtivan irtisanomisen tai purkamisen, mikä merkitsee sopimusten sitovuusperiaatteen (pacta sunt servanda) rikkomusta ja jälkikäteen vaikuttavan lainsäädännön kiellon (ex post facto) vastaista toimenpidettä.

Aso-järjestelmän asettaminen giljotiinin alle on törkeimpiä asuntopoliittisia veivauksia ja virheitä, ja on valitettavaa, mikäli se poliittisessa hallinnossa marginalisoidaan ja jää huomiotta. 

Mikäli hallituksen ja ministeriön toiminta aso-järjestelmän horjuttamiseksi jatkuu, vaarassa ovat ihmisten kodit ja elinikäiseksi sovittu asumisturva, ja joudun tekemään ihmisoikeuksien vaarantamisesta kantelun tai tutkintapyynnön viime kädessä Cour européenne des droits de l’hommehen ja EU:ssa voimassa olevien oikeusperiaatteiden rikkomuksesta Cour de justice de l’Union européenneen.


Helsingissä 21. toukokuuta 2024

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori

valtiotieteiden tohtori

asumisoikeuden haltija ja järjestelmäasiantuntija

Helsinki

 

Päivitetty 3.6.2024 ympäristöministeriön 27.5.2024 julkaiseman muistion Dnro VN/14605/2024 johdosta.


JAKELU

Ympäristöministeriön asettama työryhmä

Selvitysmies Juhana Brotherus

Selvitysmies Matti Kuronen

Lainsäädäntöneuvos Anu Karjalainen (YM)

Lainsäädäntöneuvos Liisa Meritähti-Lustig (YM)

Ylijohtaja Teppo Lehtinen (YM)

Kansliapäällikkö Juhani Damski (YM)

Oppositiopuolueiden puheenjohtajat ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat 

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja

Kansanedustajat, joita asia voi kiinnostaa

 

TIEDOKSI

Toimitusjohtaja Harri Palviainen (Haso)

Hallintopäällikkö Juho Heino (Haso)

Helsingin kaupungin asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmann

Pormestari Juhana Vartiainen

Apulaispormestari Anni Sinnemäki

Apulaispormestari Paavo Arhinmäki


Muita asumisoikeutta ja asuntopolitiikkaa käsitteleviä kirjoituksiani:

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja  aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit

20. toukokuuta 2024

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

Helsingin Sanomat julkaisi 17.5.2024 toimittaja Teemu Muhosen kirjoittaman jutun ”Hallitus valmistelee historiallista uudistusta: tätä tarkoittaa uusi ’yleistulo’”. Asiasta kirjoitti myös Iltalehti, ja tiedotteita aiheesta on julkaissut sosiaali- ja terveysministeriö.

Helsingin Sanomien jutussa viitattiin sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) näkemyksiin ja haastateltiin STM:n ylijohtajaa, hallintotieteiden maisteri Liisa Siika-ahoa, joka johtaa uudistusta valmistelevaa virkamiestyöryhmää.

Olen osoittanut Siika-aholle, virkamiestyöryhmälle, sosiaaliturvauudistusta pohtivan komitean jäsenille ja valituille kansanedustajille kirjelmän, jonka julkaisen avoimena kirjeenä myös tässä blogissani.

Perusturvan muodolliseen selkeyttämiseen voi olla perusteita. Jos uudistus tehdään istuvan hallituksen poliittisesti linjaamalla tavalla, siihen liittyy kuitenkin huomattava riski, joka uhkaa romuttaa työttömyysturvan keston ja tekee varattomuusvaatimuksista ehdon (työttömyysetuutta korvaavaksi aiotun) yleistuen saamiselle.

Hallituksen tarkoitus lienee pudottaa ihmiset toimeentulotuelle. Koska toimeentulotukea voivat saada vain lähes varattomat ihmiset, tämä tarkoittaisi, että työttömyysturvaa huononnettaisiin sisällyttämällä sitä korvaavaan yleistukeen epäsuora varattomuusehto, joka realisoituu ihmisen päätyessä toimeentulotuen piiriin.

Jos yleistuki rajataan kestoltaan ja siihen sisällytetään varattomuusehto, vaikutus olisi todennäköisesti sosiaalisesti rapauttava. Se johtaisi suuren osan ihmisiä toimeentulotukeen, joka on sosiaalisista loukuista pahin ja vähiten työhön kannustava. Varattomuusehto johtaisi osan ihmisistä syömään kaiken varallisuutensa saadakseen tuloa jokapäiväisiin menoihinsa, mikä voisi tarkoittaa osalle ihmisistä kaiken omaisuutensa menettämistä.

Tällainen vääryys ollaan ottamassa jo käyttöön yleisessä asumistuessa, jota koskee jatkossa asteittainen tuen määrää alentava varattomuusehto.

Perustelen seuraavassa STM:lle osoittamassani kirjelmässä, miksi kyseinen politikointi saattaa olla perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vastaista.

 

Avoin kirje

Arvoisa ylijohtaja Liisa Siika-aho

Asia: Yleistukea koskevat kannanottonne

Viitteet: Helsingin Sanomat 17.5.2024, Iltalehti 17.5.2024, STM:n tiedotteet ja viestipalvelu X:n postauksenne

Kommentoitte Helsingin Sanomille suunnitteilla olevaa yleistukihanketta, ja aiheesta kirjoitti myös Iltalehti.

Kirjoituksista ja ministeriön tiedotteista sekä viestipalvelu X:n postauksistanne käy ilmi, että yleistuella on tarkoitus yhdistää Kelan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki.

Olen perehtynyt työttömyysturvajärjestelmään ja sosiaaliturvajärjestelmään perin pohjin akateemisissa yhteyksissä.

 

*

Huomiota yleistulosta esitetyissä lausumissa herättää hallituksen poliittinen linjaus, jolla ollaan mahdollisesti kyseenalaistamassa työmarkkinatuen jatkuvuus.

Jos käy niin, että peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korvaavasta yleistuesta tulisi kestoltaan rajattu, tämä todennäköisesti pudottaisi monet ihmiset toimeentulotuen piiriin, joten kokonaissäästöä valtiontaloudelle koituisi vain vähän.

Toisaalta syntyisi suuri määrä väliinputoajia, sillä toimeentulotukea koskee varattomuusehto, jonka vuoksi sitä voidaan myöntää lähes täysin varattomille, joilla ei ole merkittävää helposti rahaksi muunnettavaa omaisuutta.

Tällä tavoin hallitus tekisi epäsuorasti työttömyysetuudesta (työmarkkinatuesta) tarveharkintaisen ja varattomuusehtoisen etuuden – sikäli kuin se ei sitä nykyisin ole 55 vuotta täyttäneillä ja työssäoloehdon suorittaneilla.

Tällaisen politiikan vaikutus olisi sosiaalisesti rapauttava, sillä se kannustaisi joko käyttämään kaiken varallisuutensa juokseviin menoihin ja/tai hankkiutumaan muutoin varattomaksi toimeentulotukea saadakseen.

Vastustan yleistuen valmistelussa väläytettyä muutosta, joka tekisi työmarkkinatuesta kestoltaan rajattua, pääasiassa kolmella argumentilla.

A) Muutos pudottaisi keston umpeuduttua ihmiset toimeentulotuelle, mikä ei juurikaan vähentäisi valtion menoja. 

B) Toimeentulotuelle ohjautuminen saattaisi jättää osan ihmisistä kokonaan ilman tuloa, koska toimeentulotukea koskee varattomuusehto.

C) Muutoksella tuskin olisi työllistymistä edistäviä vaikutuksia, koska pitkäaikaistyöttömyyden syyt ovat yleensä muualla kuin taloudellisten kannusteiden tai taloudellisen ohjailun puuttumisessa.

Muistutan, että kyseisenlainen uudistus todennäköisesti lisäisi köyhyyttä ja kurjistumisilmiön kautta julkisen talouden menoja.

Nykyisinkin suuri osa ikäihmisten leipäjonoista johtuu siitä, että eläkeläisten asumistuessa on varattomuusehto, jonka mukaan eläkeläisen asumistukea voivat saada vain lähes varattomat eläkeläiset. 

Kun hallitus lisää myös yleiseen asumistukeen asteittaisen varattomuusehdon, hallitus tällä päätöksellään tekee yleisestä asumistuesta toimeentulotuen tapaisen sosiaalisen loukun, josta ei edes yritetä kohota paremmille päiville, kun hankittu tulo tai varallisuus leikkaa sosiaalietuutta.

Tästä puolestaan johtuu, että perusturvaan asetetut varattomuusehdot vaikuttavat yleensä tuhoisasti. 

Muita toimia, joilla hallitus on ilmoittanut valmistelevansa siirtymistä yleistukeen, on 300 euron tulonvähennysoikeuden poistaminen (300 euron ns. suojaosan poistaminen).

Myös tämän muutoksen vaikutukset ovat todennäköisesti passivoivia, koska vähäinenkin tulonmuodostus alentaa sosiaaliturvaa. 

 

*

Puutun tässä kirjoituksessani myös muihin sosiaaliturvan uudistuksiin, jotka nähdäkseni ovat erittäin huonosti harkittuja – ja vaikutuksiltaan toisenlaisia kuin päätösten tekijät toivovat.

Esitän seuraavassa niistä olennaisimmat yksilöidysti:

 

1. Hallitus alensi yleisen asumistuen tasoa ja sisällyttää siihen asteittaisen varattomuusehdon. Molempien muutosten tuloksena julkisen talouden menot kiertyvät sirkulaatioilmiön kautta menoiksi toimeentulotukeen, ja valtiontalouden säästöt jäävät vähäisiksi.

Asumistuen tason alentaminen siirtyy toimeentulotukeen, jonka piirissä sovelletaan varattomuusehtoa. Koska toimeentulotuen varattomuusehdot ovat tiukemmat kuin asumistukeen tehtävät (asteittaiset) varattomuusehdot, suuri osa asumistuen saajista ei voi saada kompensaatiota asumistuen alenemaan toimeentulotuesta, jonka saannin estää TT-lain mukaan vähäinenkin varallisuus.

Myös asumistukeen tehty asteittainen varattomuusehto merkitsee käytännössä asumistuen muuntamista varattomuusehdon varaiseksi, jolloin leikkaukset ovat suoraan pois tämän ryhmän ruokapöydistä.

Tämä muutos kohtelee kaltoin toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä ja pudottaa heidät kaikkein huonoimmassa asemassa olevien joukkoon, jolloin muutos on sosiaalisesti destruktiivinen.

Poliittisessa retoriikassa hallituksen viljelemä sanonta, että ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaan ei puututa” onkin sangen kelvotonta argumentaatiota, koska siinä oletetaan, että vain kaikkein surkeimmassa asemassa olevat olisivat tuen tarpeessa.

Vielä kynnelle kykenevät väestönosat jätetään siis huomiotta ja haavoitetaan heidän taloudellista toimeentuloaan jopa kaikkein huonoimmassa asemassa olevien alapuolelle.

Samalla kun hallitus laajentaa varattomuusehtoa eri tukiin, yksityiset pankit puolestaan valmistautuvat muutoksiin tekemällä palvelusopimuksiin ehtomuutoksia, joiden mukaan asiakkaita velvoitetaan myöntämään pääsy tilitietoihinsa yhden pankin kautta myös kaikkiin muihin pankkeihin. 

Perustuslakivaliokunta torppasi viranomaisten tiedonsaantioikeuden jo vuonna 2018 perustuslaillisen yksityisyydensuojan vastaisena, mutta nyt sitä tuodaan läpi asiakkaan näennäiseen ”vapaaehtoisuuteen” perustuvana siten, että tyottömyysetuuksien, asumistuen ja muiden tukien saannin ehtona olisi asiakkaan ”vapaaehtoinen” tietojen luovutus pankeista suoraan tuen myöntäjälle.

Tällainen ehdollistaminen on fasismia siinä, missä kokoomuslaisen ministerin Maija Perhon ajama laki, jolla jo 2000-luvun alussa tehtiin toimeentulotuen saajien pankkitiedoista läpinäkyviä ja ihmisistä itsestään lasisia kansalaisten yhdenvertaisuutta ja tietosuojaa rikkoen.

Tällaista politikointia ei voisi missään tapauksessa asiantuntijaperustein hyväksyä. 

 

2. Hallitus lopetti asumistuen maksamisen omistusasujille kokonaan.

Omistusasumiseen suunnattua asumistukea on tähänkin asti voitu myöntää vain osakeasunnon hoitovastikkeisiin tai kiinteistön hoitokuluihin. Vastikkeet ja hoitokulut ovat yleensä alemmat kuin vuokrat. Kannustaessaan omistusasukkaita muuttamaan vuokralle asumaan hallitus tulee todennäköisesti lisänneeksi eikä säästäneeksi valtion menoja.

Hallituksen päätös saattaa myös tarkoittaa monelle omistusasukkaalle koko omaisuutensa menettämistä, kun he joutuvat huonossa markkinatilanteessa myymään asuntonsa. Päätös on perustuslaillisen omaisuudensuojan ja oikeusvaltioperiaatteiden vastainen pyrkiessään ajamaan ihmiset kodeistaan ja loukatessaan oikeutta kodinturvaan.

Käsitys, että omistusasukkaat ovat varakkaita, joiden pitääkin menettää omaisuutensa ja kotinsa, on virheellinen, sillä suuri osa omistusasukkaista on velkaisia, ja asuntojen pakkorealisoinnit voivat johtaa myyntitappioihin ihmisille ja luottotappioihin pankeille.

Hallituksen tapa tyhjentää vähä- ja keskivarakkaiden ihmisten omaisuus valtion budjetin tilkkeeksi noudattaa seuraavaa kaavaa. Ensin lopetetaan asumistuki omistusasukkailta ja pakotetaan heidät siten myymään asuntonsa. Kun rintamamiestalot ja velkaiset osakehuoneistot on myyty, katsotaan asukkaan hallussa olevan ainakin laskennallisesti tai virtuaalisesti rahaa, joka estää asumistuen myöntämisen.

Näin poliittinen porvaristo hoitaa valtiontalouden vajetta vähä- ja keskivarakkaiden ihmisten omaisuudella, jolloin kärsijöinä ovat perussuomalaisia äänestävät kantasuomalaiset. Asumistukeen ja muihin sosiaalietuuksiin liitettävillä varattomuusehdoilla Kokoomus yrittää siis sulattaa tukimuodoista riippuvaisen keskiluokan omaisuudet valtionvelkojen hoitoon, tuloksena periytyvää köyhyyttä.

Tällä puolifasistisella lainmuutoksella hallitus ulosmittaa ihmisiltä heidän asuntovarallisuutensa ja ajaa asukkaat kodeistaan siitä huolimatta, että asumistukimenot todennäköisesti nousevat asukkaiden päätyessä lopulta vuokralle. Tämä on jotakin sellaista, jota virkamiesvalmistelijat tuskin keksisivät, joten siihen on tarvittu uhopuolueiden luovuutta ja mätämunapoliitikkojen nerokkuutta.

Perussuomalaisten kannattaisi välittömästi lopettaa hallitusyhteistyö Kokoomuksen kanssa, sillä tämä ei ole Perussuomalaisten kannattajakunnan etujen mukaista. Asiassa ei auta PS-puoluejohdon puolustelu, jonka mukaan puoluejohto itse syö lautasensa tyhjäksi ennen kuin pyytää lisää.

Tosiasiassa kyseiset poliitikot itse elävät toisten rahoilla, kuten kuninkaat ja kauppiaatkin, mutta he tekevät sen leveämmin kuin monet muut ihmiset. 

Napamies Petteri Orpon ilmaisema halu ”pelastaa hyvinvointivaltio tuleville sukupolville” tuhoaa hyvinvoinnin nykyisiltä X-, Y- ja Z-sukupolvilta ja luo ylisukupolvista köyhyyttä, joka kurjistaa ainoaa todellisuutta eli nykyisyyttä samalla, kun maahan luodaan kokoomuslaisen lullukkaväen perillisistä koostuva rässisääty.

Hallituksen harjoittama politiikka tekee viranomaisvallasta ja tuista riippuvaisista ihmistä varattomia kirkonrottien tavoin. Tuloksena on kasvava rutiköyhien suomalaisten joukko, jonka ei kannata muuta tehdäkään kuin kävellä suoraan toimeentulotukeen.

Asiaa ei ehkä voi ymmärtää pelkällä kirkkoslavistiikan asiantuntemuksella, ja näistä syistä Perussuomalaiset ei ole pitkään aikaan ollutkaan kansanpuolue vaan kapean puolue-eliitin etuja ajava liike, josta omilla aivoillaan ajattelevat harjataan pois.

Itse en tiedä halveksuttavampaa tapaa hoitaa valtiontaloutta kuin vaarantaa ihmisten kodit päätöksillä, jotka eivät ole edes yleisen taloudellisen edun mukaisia.

 

3. Hallitus lopetti kansaneläkkeiden maksamisen ulkomailla asuville.

Myös tämä päätös on järjen vastainen, koska se kannustaa ulkomailla asuvia kansaneläkkeen saajia muutamaan takaisin Suomeen kansaneläkettä saamaan, jolloin valtio ei säästä eläkekuluissa mitään. 

Kansaneläkkeen epääminen asuinpaikan perusteella saattaa olla myös vastoin vapautta valita asuinpaikkansa ja vastoin Euroopan unionin liikkumisen vapauden säädöksiä.

Lisäkuluna valtiolle voi olla se, että kansaneläkeläiset tulevat Suomeen anomaan sairaanhoitopalveluja ja kansoittamaan asuntojonoja täällä. Ihmisille itselleen päätöksestä koituu suurta, tarpeetonta ja taloudellisesti vahingollista vaivaa.

Eräs pahanlaatuinen esimerkki on tässä.

Katson, että varattomuusehto olisi pitänyt poistaa eläkeläisten asumistuesta sosiaalista syrjäytymistä ja eläkeläisköyhyyttä torjuvana toimenpiteenä.

 

4. Opiskelijoiden palauttaminen yleisestä asumistuesta opintotuen piiriin ja siihen liittyvä asumistuen tason alentaminen on ristiriidassa opiskelija-asuntokannassa tapahtuneen rakenteellisen muutoksen kanssa. 

Halvoista soluasunnoista on tullut harvinaisia. Jos opintotuki ei riitä nykyisten opiskelija-asuntojen vuokriin, asunnot jäävät tyhjiksi tai opiskelijat asunnoitta. Etenkin Kokoomus lupasi vaalikampanjassaan 2023, ettei koulutuksesta leikata. Tosiasiassa opintotuen heikennykset ovat koulutusleikkaus, koska opiskelun subjekti on opiskelija.

Opiskelijoiden opintotuen heikennykset velkaannuttavat nuorisoa jo varhain. Julkisuudessa väläytetty ehdotus, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoilta opintoraha pitäisi lopettaa kokonaan ja siirtyä pelkkään lainarahoitukseen siksi, että korkeakoulutetut (keskimäärin) tienaavat lopulta paremmin kuin muut, on mielivaltainen yleistys.

Ihminen voi myös hukkua jokeen, jonka syvyys on keskimäärin vain metri.

Tosiasiassa korkeakoulutettujen joukossa on paljon työttömiä ja alipalkattuja, ja moni on koulutustaan vastaamattomassa työssä. Näin ollen väite hyväosaisista korkeakoulutetuista on täyttä tuubaa samoin kuin muutkin hallituksen tekemät oletukset.

 

*

Hallituksen sosiaalipoliittisia uudistuksia leimaa kaksi ominaisuutta:

– Tiedon sijasta argumentaatiossa vedotaan oletuksiin, toiveisiin ja pelkkään poliittiseen tahtotilaan, ja asiantuntijalausunnot tilataan valikoidusti niiltä tahoilta, joilta hallitus voi saada haluamiaan tuloksia (kuten jo hallitusohjelmaa muotoiltaessa).

– Hallituksen päätökset, joihin liittyy selviä oikeudellisia ongelmia, ovat syntyneet sikäli väärässä järjestyksessä, että niitä tehtäessä on laiminlyöty vaikutusten arviointi, mistä oikeuskansleri puolestaan on hallitusta toistuvasti moittinut.

Lainsäädäntötyössä ja oikeudellisessa ajattelussa seurausharkinta on erittäin tärkeä osa toimintaa, koska kaikilla oikeudellisilla normeilla on ennakolta vaikuttavia ominaisuuksia. Niille hallitus on täysin sokeutunut tai sokeuttanut itsensä, mikä on näyttö erittäin huonosta harkinnasta ja jopa oikeusvaltioperiaatteiden rikkomuksista.

Olen useasti kiinnittänyt huomiota siihen, miten löyhästi ja heppoisin perustein myös virkakoneisto päästää lainvalmistelun läpi säädöksiä ja niiden muutoksia pelkästään ministeripoliitikkojen mielipiteidenvaraisten oletusten ja poliittisen ohjauksen pohjalta.

Kielteisenä esimerkkinä siitä on sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) juokseminen saksien kanssa.

Toisen kielteisen esimerkin tarjoaa työministeri Arto Satosen (kok.) tapa tehdä työmarkkinapolitiikassa anarkokapitalistista vallankumousta omalla kapealla kauppiaan järjellään.

On todennäköistä, että hallitus vei läpi poliittisia lakkoja rajoittavat lait nimenomaan iskeäkseen syömähampaansa seuraavaksi työttömyysturvaan, mikä tapahtuu ”yleistueksi” naamioitujen huononnusten kautta.

Oikeusvaltioissa ihmisten perustoimeentuloa ei saisi jättää poliitikkojen mielipiteidenvaraisten uskomusten, oletusten ja toiveiden varaan, kuten nyt on tehty. 

Mikään määräaikainen poliittinen ”mandaatti” ei luo privilegiota perusoikeuksien poljentaan etenkään, kun vaaleissa ei äänestetty yhdestäkään leikkauksen asiakohdasta vaan ainoastaan valittiin henkilöitä.

Sosiaaliturvan muutokset eivät saisi johtaa kansalaisten kotien, varallisuuden ja toimintakyvyn huononemiseen, niin kuin käy, kun muutoksia on tehty sosiaaliturvan ns. heikentämiskiellon vastaisesti tilanteessa, jossa elinkustannustasossa ei ole tapahtunut vastaavaa alentumista vaan huomattavaa kallistumista.

Sosiaaliturvan uudistamista pohtivasta työryhmästä, ministeriöstä ja järjestöistä sekä muista kuulemismenettelyn piirissä olevista tahoista saattaa löytyä asiantuntemustakin, mutta en voi torjua epäilystäni siitä, kuinka vaikuttavaa tämä asiantuntemus todella on, kun näyttää siltä, että lakeja viedään läpi pelkällä nuijan voimalla.

 

*

Olen sivumennen sanoen itse luonnostellut yleistukea muistuttavan perusturvajärjestelmän piirteet kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, 2. uud. p. 2010, 3. uud. p. 2015), jossa esitin negatiivisen tuloveron tapaisen mallin (3. p. luku 9, s. 376 jss).

Se on osittain perustulomalli ja osittain syyperustainen malli. Olennaista sille, miksi perusturvan ei tulisi olla pelkästään syyperustaista, on, että kaikki yhteiskunnallinen arvotuotanto ei ole organisoitavissa palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, eikä vain niiden kautta velvoittavaksi.

Tällaista toimintaa ovat esimerkiksi kulttuurialan toiminta ja taiteellinen toiminta, joita ilman kulttuurielämää ei olisi, tai kotityö, joka mahdollistaa esimerkiksi puolison työssä käymisen.

Siksi en pidä syyperustaista sosiaaliturvaa perusturvatasolla täysin perusteltuna. Lisäksi toimeentulon oikeutus tulisi varmistaa ilman varattomuusehtoa, mikä puolestaan merkitsee, että minimietuutena yleistuen pitäisi olla varallisuudesta riippumatonta.

Liisa Siika-aho luonnehtii lehtijutuissa odottavansa kiinnostuneesti yleistuen toteutusta ja osallistuvansa asian kehittelyyn.

Ilmoitan myös itse osallistuvani asian käsittelyyn asiantuntijapositiosta, mikäli siihen myönnettäisiin mahdollisuus, ja olenkin hakenut STM:stä ja THL:stä useita virkoja – tosin tuloksetta, ja aina paikalle on nimitetty joku, jonka on oletettu tietävän asiat ilmeisestikin poliittisesti paremmin.

Olen totta kai jatkossakin käytettävissänne ja toivon, että yleistuen mallia ei pantaisi toimeen sellaisella tavalla, jossa syntyy edellä kuvailemiani väliinputoajia, jotka helposti päätyvät sosiaaliturvajärjestelmän verkoista ja silmukoista läpi.

Sosiaaliturvajärjestelmän usein viitattu monimutkaisuus ei ole käsittääkseni merkittävä ongelma. Haluttomuus hakea sosiaaliturvan eri muotoja ei johdu näkemykseni mukaan siitä, että niitä ei osattaisi hakea tai että niiden olemassaolosta ei olisi tietoa.

Sosiaaliturvan käyttämättömyys tai vajaakäyttö johtuu kansalaisten halusta välttää Kelan etuuksiin liittyvä elämän läpivalaisu ja viimesijaisiin etuuksiin liittyvä varallisuusharkinta, joka merkitsee pahimmillaan sekä perustuslaillisen yksityisyydensuojan, kansalaisten yhdenvertaisuuden että omaisuudensuojan vastaista rikkomusta.

On syytä muistaa, että Kelalla on paljon etuuksia siksi, että siten on haluttu tilkitä sosiaaliturvan aukkoja.

Pyrkimyksen yksinkertaistaa järjestelmää ei tulisi mennä järjestelmän luotettavuuden ja kattavuuden edelle.

Muussa tapauksessa vedetään kurvit suoriksi tavalla, joka romuttaa suomalaiseen konsensukseen perustuvan yhteiskunnan johtaen oikeusperustusta koskevaan legitimaatiokriisiin.

 

Kunnioittavasti, 

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori, filosofi

valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

Helsinki

4. toukokuuta 2024

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Tässä kirjoituksessa kerron tavasta, jolla kokoomusjohtoinen hallitus on romuttamassa asumisoikeusjärjestelmän ja uhkaa yli sadantuhannen suomalaisen ihmisen kodinturvaa.

Tämä kirjoitus koostuu todenperäisestä aineistosta ja sen tulkinnoista, ja sitä suositellaan kaikille, jotka haluavat tietää, kuinka poliittinen valta koettaa rikkoa taannehtivasti vaikuttavalla lainsäädännöllä aiemmin sovittuja asuntorakentamisen sitoumuksia vastaan ja haluaa repiä elinikäisiksi tarkoitetut aso-sopimukset joko lainmuutoksella tai keinotekoisilla hintahäädöillä.

Kerron tässä kirjoituksesta tavasta, jonka mukaisesti hallitus käyttää likaisia ja päivänvaloa sietämättömiä temppuja kääntääkseen aso-järjestelmässä ja Valtion asuntorahastossa olevaa varallisuutta budjetin tilkkeiksi.

Kirjoitukseni saattaa herättää lukijoissa vastenmielisyyttä, mutta lukijan ei tulisi antaa omien tunteidensa estää häntä huomaamasta, että hallituksen harjoittamassa asuntopolitiikassa on meneillään röyhkeä ja ihmisten kodit vaarantava varainsiirto, petos, asumisoikeuksien riisto ja kavallus, joiden uhreina ovat asumisoikeusasukkaat ja hyötyjinä kansainväliset ja kotimaiset sijoittajat.


1. Taustaa

Hallitus on ohjelmansa mukaisesti jatkanut mattojen ja lattioiden vetämistä asumisoikeusasukkaiden alta. Asunto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) asetti jo 1.9.2023 selvitysryhmän ”tarkastelemaan valtion tukeman asumisen kehittämistarpeita”.

Toimeksianto oli vain näennäisesti puolueeton, koska päähallituspuolue Kokoomuksella on ollut jo pitkään poliittisena tavoitteenaan aso-järjestelmän lopettaminen.

Sen hallitus katsoo nyt tehneensä Yleisradion 29.4.2024 julkaiseman uutisen mukaan, kun hallitus sulki ARA-rahoituksen uusien asumisoikeustalojen rakentamiselta.

Perusteeksi Mykkänen mainitsee halunsa vältellä valtiolle lankeavia kuluja. Vuokra- ja aso-yhtiöiden ARA-lainojen korkokulut ovat tulleet korkoleikkurin ylityttyä osittain valtion maksettaviksi, mutta aso-yhtiöiden korkosubventiot muodostavat varsin pienen osan ARA-lainojen noin 100 miljoonan kokonaiskorkokuluista.

Alhaisen koron aikana korkokulut ovat olleet lähellä nollaa, eikä valtio ole toistaiseksi joutunut takaajana maksamaan yhdenkään aso-yhtiön lainoja. Suomessa on noin 50 000 aso-asuntoa, joten merkittävää taloudellista motiivia aso-järjestelmän lopettamiseen ei siis edelleenkään ole.

Tosiasiassa kyseessä onkin Kokoomuksen pitkäaikainen halu iskeä kyntensä aso-asumiseen ja puolueen pyrkimys lopettaa kaikenlainen subventoitu asuminen sekä tehdä kaikesta asumisesta markkinaehtoista. 

Edes siltä kannalta katsoen asumisoikeusjärjestelmän ei pitäisi olla Kokoomuksen hampaissa, koska aso-talojen rakentamisen ja kulut maksavat lopulta per definitionem asukkaat itse lukuunottamatta ARA-korkoleikkurin ylittäviä korkokustannuksia. Ne ovat kuitenkin ylittyneet vain hetken ajan ja tällöinkin täpärästi.

Silti ministeri Mykkänen aikoo tuhota aso-järjestelmän asunto-osakeyhtiöittämällä asuntoja jälkikäteen, vuokralaistamalla asukkaita ja tuhomalla koko järjestelmän taannehtivasti vaikuttavilla lainmuutoksilla, mikä olisi rikos oikeusvaltioperiaatteita vastaan.

Aso-järjestelmä perustettiin tarkoituksena taata pitkäaikainen ja käytännössä elinikäinen asunto sekä asuinturva taloudelliselle keskiluokalle, jonka varat tai tulot eivät riitä omistusasumiseen ja sosiaaliset perusteet eivät täyty tuettuun vuokra-asumiseen.

Tarkoitus oli mahdollistaa pysyvien kotien rakentaminen etenkin kasvukeskuksiin työssä käyvälle väestölle. Kokoomus on nyt kävelemässä tämän ryhmän yli, ja samalla tallotaan useita Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja RKP:n äänestäjiä – muiden puolueiden kannattajista puhumattakaan.

 

2. Mistä aso-maksu oikeastaan kannetaan, jos asumisoikeus riistetään asumisoikeusasukkailta?

Aso-asukas maksaa tunnetusti 15 prosenttia asuntonsa rakentamiskuluista niin sanottuna kynnysrahana sopimusta solmittaessa ja sen lisäksi kuukausittaista käyttövastiketta, jonka tulee aso-lain (393/2021) 33 §:n mukaan jäädä vallitsevan vuokratason alapuolelle. Siitä, pidetäänkö vertailuvuokratasona markkinavuokria vai ARA-tuetun vuokra-asumisen vuokria, on kiistelty paljon.

Loogisesti ajatellen ja markkinatalouden näkökulmasta on mahdotonta, että käyttövastikkeiden vertailutasona pidettäisiin markkinavuokria, koska aso-yhtiöt ovat saaneet ARA-tuet, ja lisäksi aso-asukkaat ovat maksaneet osan rakentamiskuluista. Kukaan ei varmasti maksaisi kynnysrahana kymmenien tuhansien eurojen aso-maksua, jos kuukausikulut olisivat markkinavuokrien tasolla tai edes lähellä sitä. Näin ollen vertailutasona tulisi pitää tuettua vuokra-asumista.

Tämä ei ole kuitenkaan pääfokukseni, vaan huomio on nyt hallituksen halussa antaa kuolinisku koko aso-järjestelmälle.

Sen lisäksi, että hallitus on tehnyt päätöksen uusien aso-talojen ARA-lainoituksen lopettamisesta, Mykkäsen asettama ensimmäinen selvitysryhmä nosti jälleen esille myös aso-talojen ”käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen”. – Miksi?

Poliittisten lähteiden mukaan aso-talot eivät kelpaa yksityisten pankkien lainoitettaviksi, koska asuntoja ei voida realisoida niissä olevien asumisoikeussopimusten vuoksi. Aso-asuntoja ei voida tunnetusti myydä omistus- eikä vuokra-asunnoiksi.

Sen sijaan omistajayhtiöt voivat uuden aso-lain (393/2021) 74 §:n mukaan vuokrata tyhjiksi jääneitä asuntoja nykyisin, jos niihin ei löydy aso-sopimuksen solmivia asukkaita.

Lisäksi uuden lain 88 § jo mahdollistaa myös asuntojen realisoimisen, jos asunnot ovat päätyneet muuhun kuin asumisoikeuskäyttöön tai päätyvät sellaiseen, joten lisätarvetta ”käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamiselle” ei pitäisi olla. –  Eikä ole. Käyttö- ja luovutusrajoituksia on jo nyt purettu liikaa. Kyseinen mahdollisuus asettaa asukkaiden kodit välillisesti uhatuiksi, kuten jäljempänä tarkemmin perustelen.

Hallituksen halua lopettaa uusien aso-asuntojen ARA-rahoitus on pidetty epäviisaana myös aso-talojen omistajayhtiöissä, ja eräs kokenut rakennusneuvos on sanonut sitä typeräksi.

 

3. Valtion asuntorahaston kavallus

Hiljattaisessa kehysriihen tiedottamisessaan hallituksen edustajat eivät selittäneet sanallakaan suunniteltua 800 miljoonan euron siirtoa Valtion asuntorahastosta (VAR) valtion menoihin, vaikka kyseinen summa on 27 prosenttia koko kolmen miljardin lisäsopeutuksesta! Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry tiedotti asiasta täällä. Kannattaa myös allekirjoittaa SASO ry:n kansalaisadressi aso-asumisen puolesta.

VARin varojen siirto ja valtion takausten vähentäminen ovat ilmeisesti kytköksessä samaan aikaan valmisteltuun aso-asukkaiden vuokralaistamishankkeeseen, eli aso-sopimusten irtisanomisiin, jonka on (yhtiöiden kertoman mukaan) asettanut rahoituksen ehdoksi jokin rahalaitos tai suursijoittaja. Kirjoitin aso-asukkaiden oikeuksien riistoyrityksestä täällä.

Asia on komplisotunut myös tilastointitavan muutoksen vuoksi. ARA-lainat on vähin äänin alettu laskea osaksi julkista velkaa, mikä on nostanut valtion velkamäärää noin 5,9 prosenttia. Tämä muutos tosin tehtiin EU-vaateiden vuoksi jo 2022 edellisen hallituksen aikana, ja sen kautta aso-asuntojen rahoitus on alkanut näyttää epätoivoiselta. Nyt siitä on joka tapauksessa saatu kelpo veruke myös aso-uuskohteiden rakentamisen lopettamiseen, kun silmukka kiristyy myös korkokriisin vuoksi. Paremmin asia olisi voitu järjestää niin, että ARA-lainoja ei luettaisi osaksi julkista velkaa. 

Aso-asumisen lavastaminen epätaloudelliseksi ja ”riskikkääksi” on poliittinen trikkitemppu, jolla Kokoomus yrittää lopettaa kyseisen asumismuodon, vuokralaistaa asukkaat, hoitaa valtionbudjetin vajeen ja kaupata suuren osan asukkaiden rahoilla ja julkisella tuella tuotetusta kiinteistövarallisuudesta jollekin suursijoittajalle, joka saattaa löytyä ulkomailta, kun kotimaassa ei moisia ostopääomia ole.

 

4. Hallitus vivuttaa aso-asukkaiden vuokralaistamista laittomilla uhkauksilla

Aso-talojen omistajayhtiöille ei ole käynyt rakentamisen lopettaminen, mutta niille on kyllä sopinut hallituksen kuvioon sisältyvä myyntirajoitusten purkaminen.

Voidaan nähdä, että hallitus on tässä asiassa omistajayhtiöiden etujärjestön KOVA ry:n asialla. 

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajien KOVA ry:n 28.2.2024 julkaisema kannanotto löytyy täältä ja Suomen Asumisoikeusasukkaiden SASO ry:n 4.4.2023 esittämä vastaus täältä. SASO vastustaa asuntojen myyntiä ja vuokralaistamista ehdottomasti. Vastaus on toimitettu myös asunto- ja ympäristöministeri Kai Mykkäselle.

Perustuslakijuristeista muiden muassa professori Mikael Hidén on todennut aso-asuntoja koskevan käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen selvästi perusoikeuksien vastaiseksi jo nykyistä aso-lakia säädettäessä.

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajia edustavan KOVA ry:n hanke aso-asukkaiden vuokralaistamiseksi on niin yhdensuuntainen hallituksen kaavailujen kanssa, että herää epäilys sen suunnittelemisesta ja valmistelemisesta yhdessä.

On vaikea sanoa, millä tasolla härski suunnitelma aso-asuntojen myymiseksi asukkaiden ahdinkoa pahentamalla, ARA-rahoitusta keskeyttämällä ja asuinkuluja tilastonikkaroinnein nostamalla on lopulta syntynyt.

Onko se keksitty hallitusneuvotteluissa, Kokoomuksen tai muiden hallituspuolueiden puoluetoimistoilla, kehysriihessä, ministeriössä, ARA:ssa, eduskunnassa vai aso-yhtiöissä vai kaikissa niissä? Aihetodisteita riittää. 

Joka tapauksessa hallitus savustaa asukkaita pois aso-taloista hintahäädöillä, jotka seuraavat ARA-rahoittamisen lopettamisesta, kun kuukausittaisia käyttövastikkeita nostetaan valtiontuen katkaisun ja VAR-kahmaisun vuoksi rajusti. Nyrkiniskua tehostaa korkea korkotaso. Tavoite lienee asumismuodon saattaminen syöksykierteeseen ja asuntojen myyminen aso-lain mukaisesti, kun asunnot käyvät tyhjiksi.


5. Hallitus koettaa perua aso-rakentamiselle annetut lupaukset ja velvoitteet

Vaikka aso-asukkaiden vuokralaistaminen ja käyttö- sekä luovutusrajoitusten purkaminen on selvästi torjuttu perustuslain vastaisena, hallitus edelleen käy sotaa järjestelmän perusteita vastaan.

Hallitus on uhkaillut asukkaita muun muassa väitteellä, että joko käyttö- ja luovutusrajoitukset on purettava tai asuntojen käyttövastikkeita (eli kuukausittaisia asuinkuluja) on nostettava valtion vetäytyessä ARA-rahoittamisesta.

Jos uusia taloja ei enää rakenneta, tämä kallistaa aso-talojen omistajayhtiöiden sisäistä rahoitustilannetta rakennuskannan sisäisen tasausjärjestelmän kautta niin, että vanhojen talojen korjauskuluja ei voida rahoittaa, kun uusille taloille ei myönnetä valtion takauksia eikä korkotukea.

Tämä muutos uhkaa luhistaa aso-yhtiöt järjestelmään jälkikäteen tehdyllä muutoksella. Se puolestaan saattaa olla vastoin taannehtivasti vaikuttavan lainsäädännön kieltoa, aivan niin kuin aso-asukkaiden ja -sopimusten vuokralaistaminenkin.

Joka tapauksessa hallituksen toiminta on saanut myös aso-talojen omistajayhtiöt huolestumaan, ja yhtiöt ovat kokeneet tulevaisuutensa uhatuiksi.

Hallituksen toimenpide, jolla se sulkee rahoituksen uudelta aso-tuotannolta, saattaa olla lain vastainen, sillä se romuttaa sekä asukkaille annetut lupaukset pysyvästä ja kohtuuhintaisesta asumisesta että aso-yhtiöiden suunnitelmat siitä, miten yhtiöitä on tarkoitus rahoittaa.

Kysymys on siis pahimmillaan PETOKSESTA, jonka Kai Mykkänen esittää asukkaille ja aso-yhtiöille tuhoamalla asukkaiden ja yhtiöiden tulevaisuudensuunnitelmat täysin.

Tällaisen huijauksen ei pitäisi olla mahdollista oikeusvaltiossa.

 

6. Petoksen juoni

VAR-säästöpossun särkeminen on ilmeisesti tekemisissä aso-sopimusten irtisanottavuusvaateiden kanssa. Jos aso-asunnoista olisi tehty tai tehtäisiin myytäviä, tämä helposti korjaisi valtion budjettivajetta, kun jokin ulkomainen sijoittajataho poimisi aso-yhtiöitä ja -asuntoja omikseen kuin kypsiä hedelmiä ja valtio välttyisi niiden ARA-rahoittamiselta jatkossa!

On huomattava, että aso-asuntojen käyttövastikkeiden valtavat ja kestämättömiksi käyvät korotuspaineet eivät johdu vain korkeasta korkotasosta vaan nimenomaan uuden aso-tuotannon ja niitä koskevien valtiosubventointien lopettamisesta.

Sen syynä puolestaan on edellä mainitsemani veivaus, jolla ARA:n luottokanta siirrettiin pelkällä tilastointitavan muutoksella osaksi valtionvelkaa. Näin valtionvelkaa on saatu tilastonnäpertelyllä paisutetuksi, ja vaikuttaa kuin valtion velkakantaa olisi haluttu tahallisesti liioitella kansalaisten pelottelemiseksi.

Eduskunnan ympäristövaliokunta käsitteli (VARin aloitteesta) 23.2.2024 ja 22.3.2024 valtion tukemaa asumista ja aso-asumista (asiakirjat täällä). Lausunnon saivat valiokunnalle laatia tällöin 11 eri tahoa.

Eduskunnan valiokunta ei kuullut Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry:tä ollenkaan, vaikka aso-asukkaat ovat selvästi asianosaisia. Lausunnon ovat voineet esittää lähinnä omistajayhtiöiden edustajat. 

Huomautin asiasta valiokunnalle 26.3.2024 lähettämässäni kirjelmässä ja sain sihteeriltä vastauksen, jonka mukaan asiassa ei ole rikottu kuulemisvelvoitteita vastaan.

Valiokunnan puheenjohtaja Jenni Pitko (vihr.) ja varapuheenjohtaja Eveliina Heinäluoma (SDP) eivät ole katsoneet asiakseen vastata minulle.

Tässä paljastamani keinottelu on tottahan toki mykistävää, ja aso-asioiden ymmärtämiseen tarvitaankin huomattavaa asiantuntemusta, jota ei edes pylvästaloista hevillä löydy. Media lienee pudonnut kärryiltä jo kauan sitten, koska sekään ei ole asiaan puuttunut.

 

7. Lain kiertoyritys: aso uudelleen, uudella nimellä ja ilman asumisoikeuksia?

Laadin huhtikuun alkupuolella ympäristöministeriölle kirjelmän, jolla torjuin aso-sopimusten purkamisen ja irtisanomisen vedoten jälkikäteen vaikuttavan lainsäädännön kieltoon ja sopimusten sitovuusperiaatteeseen. Kannanottoni ”Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista” löytyy täältä.

Koska asuntoministeri Kai Mykkänen ilmeisesti havaitsi, että edessä olisi juridinen umpikuja, ministeri perääntyi ja perusti toisen selvitysryhmän pohtimaan, voisiko aso-mallin kiertää jollakin uudella ”välimallin” asuinmuodolla.

”Välimallien” mukaisesta väännöstä on koitunut huonoa näyttöä aiemminkin. 

Kun kokoomuslainen Jan Vapaavuori oli asuntoministerinä, hän kampesi voimaan välimallin ARA-rahoitteiset vuokra-asunnot, joissa ei sovellettu perinteisiä 40 vuoden käyttö- ja luovutusrajoituksia, vaan ne lyhennettiin pahimmillaan 5 vuoteen.

Rakennusliikkeet ja pankkiiriliikkeiden sijoitusrahastot ottivat tämän vastaan iloiten, rakensivat valtion tuella vuokrataloja 2010-luvun alussa ja potkaisivat asukkaat pihalle noin 6 vuoden kuluttua, jos asukkailla ei ollut varaa lunastaa asuntoa omaksi tai jäädä asumaan markkinavuokralla.

Samaa Kokoomus yrittää nyt aso-asukkaille. Tämä on Kokoomuksen tapa toimia: jos asiaa ei saada heti läpi, juntataan, kierrellään ja juonitellaan.

Perustuslakivaliokunta on jo nykyistä aso-lakia valmisteltaessa todennut käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen oikeudettomaksi, joten kokoomuslainen ministeri on laittanut selvitysryhmän perustamaan samaa järjestelmää uudella nimellä mutta ilman puolueelle epämieluisia ominaisuuksia!

Tätä varten Mykkänen laittoi pari kaveriaan (TkT Matti Kurosen ja ekonomisti Juhana Brotheruksen) johtamaan uutta ”välimallin” asuinmuotoa pohtivaa selvitysryhmää, toisin sanoen perustamaan uutta asoa – asoa numero 2 – jossa ei olisi käyttö- ja luovutusrajoituksia.

Mukaan työryhmään sisällytettiin 9 kaupungin edustajat, mutta ei taaskaan yhtään nykyisen aso-mallin edustajaa, vaikka juuri meidät on uudella mallilla tarkoitus kiilata ojanpohjalle tai – kuten Ylen jutussa sanotaan – ”ajaa alas”.

Tosiasiassa nykyiset aso-asukkaat ovat uuden mallin asianosaisia, koska uudella mallilla halutaan rampauttaa nykyinen malli ja kiilata nykyiset aso-asukkaat ojaan. Tätä tarkoittaa, että aso-malli halutaan ”ajaa alas”. – Mitäpä, jos ajettaisiinkin alas hallitus ja ministeri Mykkänen?


8. Selvää asiaa ei tarvitse selvittää: ministerin valheet kumotaan tässä

Yleisradion uutisoinnissa on hyvää se, että Yle pitää asumisoikeusasukkaiden asioita esillä. Mutta Ylen jutussa ja ministeriön tiedotteessa on myös monta virhettä.

8.1. Ympäristöministeriön ”tiedotteessa” 23.4.2024 valehdeltiin, että ”[y]mpäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen syksyllä 2024 asettaman selvitysryhmän mukaan asumisoikeusasukkaat ovat keskimäärin varsin samanlaisia kuin omistusasujat.”

Vastaus: On kyseenalaista, mitä tarkoitetaan sanalla ”samanlaisia”, koska ihmiset yleensä ovat melko samanlaisia. Jos ”samanlaisuutena” pidetään taloudellista asemaa, kyseessä on räikeä vale. Totuus on, että SASOn, Tilastokeskuksen ja Kuluttajaliiton mittauksen mukaan peräti 45 prosentilla aso-asukkaista talous on kriittisellä rajalla, ja valtaosa aso-asukkaista on vähävaraisia, pieni- tai keskituloisia.

Johtopäätös: Aso-järjestelmän romuttamisen perusteena ei voida käyttää väittämää, että aso-asukkaat olisivat hyväosaisia. Missään ei ole perusteltu Kokoomuksen perusoletusta, jonka mukaan vain kaikkein surkeimmassa asemassa olevat olisivat tuen tarpeessa. Todellisuudessa hallituksen politiikka pudottaa toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa olevat kaikkein huonoimmassa asemassa olevien asemaan. Vaikutus olisi sosiaalisesti rapauttava, ja siksi niin ei pidä tehdä.

8.2. Ympäristöministeriön ”tiedotteessa” väitettiin, että ”asumisoikeuskohteiden niin sanottujen pysyvien rajoitusten vuoksi asunnoilla ei ole vakuusarvoa, mikä vaikeuttaa huomattavasti rahoituksen saamista niiden peruskorjaamiseen luottolaitoksilta.”

Vastaus: Edellä esitetty väittämä on vale. Totuus on, että Ylen MOT-ohjelma teki jo vuonna 2017 aso-jutun ”Sota omasta aso-kodista”, jossa selvitettiin yksityisten pankkien näkemyksiä aso-talojen peruskorjausten rahoittamisesta. Esteitä luotottamiselle ei nähty. Kyselyn tulos oli, että suurin osa pankeista myöntää luottoja aso-talojen peruskorjauksiin normaalisti tavanomaisen luottoriskiharkinnan perusteella (pankkikysely täällä). Suuri osa aso-talojen luotoista tulee muualta kuin pankeista, esimerkiksi Kuntien eläkevakuutukselta KEVAlta ja Kuntarahoitukselta, joiden luottoehdot poikkeavat markkinaehdoista. Valtio on oikeuttanut eläkevakuutusyhtiöt kantamaan veroluonteisia eläkemaksuja, joten niiden luottoehtojen pitääkin olla solidaarisempia yleishyödyllistä asumista kohtaan. 

Lisäksi on otettava huomioon, että aso-yhtiöiden mahdollisissa (mutta epätodennäköisissä) konkurssitapauksissakaan niiden asema ei poikkea yksityisistä asunto-osakeyhtiöistä, joten luottoehtojenkaan ei pitäisi poiketa. Konkurssiin menevät kiinteistöt myydään aina veloista puhtaina, eli ostaja ei vastaa mistään kiinteistön veloista. Kauppahinta toki menee kiinteistön velkojille ja ensisijaisesti vakuusvelkojille. Jos omistusasunto-osakeyhtiö menee konkurssiin, niin kiinteistö myydään, ja kauppahinnalla kuitataan ensisijaisesti asunto-osakeyhtiön vakuusvelkoja. Ne velat jotka jäävät kattamatta, jäävät velkojille tappioksi, mutta eivät seuraa kiinteistöä sen ostaneelle taholle. Samaan tapaan meneteltäisiin aso-yhtiöiden kohdalla. Koska asioissa ei ole eroa, ei myöskään rahoituksen saamisessa ja luottoehdoissa pitäisi olla eroa – eikä pankkien mukaan olekaan.

Johtopäätös: Ministeri joko ei ole tehtäviensä tasalla eikä tunne aso-järjestelmää, tai hän on valehdellut ministeriön kautta julkiselle sanalle.

8.3. Ylen jutussa ministeri Mykkänen sanoo, että ”aso-järjestelmässä on piilevä julkisen talouden riskikeskittymä.”

Vastaus: Mykkäsen väite on vale. Totuus on, että mitään riskiä aso-yhtiöille ei ole, koska kaikki kulut maksavat lopulta asukkaat. Tämä on analyyttinen totuus sui generis, sillä se on kirjattu aso-lakiin. Valtiolla on tietenkin ARA-rahoittamiseen liittyvä korkoriski, mutta tämä on täytynyt ottaa huomioon jo järjestelmää luotaessa. Kyseessä siis ei ole mikään uusi ja ennustamaton ”riski” vaan kustannusten kasvu jo tiedossa olleessa riskissä.

Johtopäätös: Suuria riskejä ei ole. Ministeri Mykkäsen tulisi ymmärtää, että kohtuuhintaista asumista ei voi olla ilman valtion subventioita. Tämä on hyväksytty Suomessa osaksi konsensuspolitiikkaa. Kaikki viittaakin siihen, että Kokoomus haluaa ajaa alas tuetun asumisen ylipäänsä perumalla jo hyväksyttyjä valtion velvoitteita. Mykkänen itse ja hänen puolueensa muodostavat riskikeskittymän asumisoikeusasukkaille.

8.4. Ylen jutussa ministeri Mykkänen sanoo, että ”nykyisen aso-järjestelmän lopettamisessa ei ole taustalla mitään ideologista painetta purkaa tällainen välimalli.”

Vastaus: Ideologian tunnusmerkki on, että ideologian harjoittaja ei itse ymmärrä tai myönnä toteuttavansa ideologiaa.

Johtopäätös: Totuus on, että Mykkäsen harjoittama vyöryttäminen on nimenomaan ideologista, koska kyseessä oleva kokoomuslainen talouspolitiikka perustuu ideologiaan.

8.5. Ylen jutussa mainitaan, että vaarassa ovat nykyisten talojen peruskorjausten rahoitus ja yhtiövastikkeet.

Vastaus: Tosiasiassa mitään välitöntä vaaraa ei ole, koska rakennuskanta on uudehkoa ja edelleen hyväkuntoista. Mikäli vaaroilla viitataan peruskorjaustarpeisiin, näkemys on liioiteltu. Peruskorjaukset tehdään yleensä noin 40 vuotta rakentamisen jälkeen. Aso-rakentaminen aloitettiin kolmisenkymmentä vuotta sitten ja oli aluksi hidasta. Vasta tällä vuosituhannella aso-rakentaminen kiihtyi johtuen kasvavasta mielenkiinnosta ja järjestelmän toimivuudesta. On valheellista väittää, että kaukana tulevaisuudessa olevat haasteet olisivat nyt uuden rakentamisen esteenä. Niin sanottuja viihtyvyysremontteja on tehty kaiken aikaa, joten rahaa omistajayhtiöillä on ollut roiskittavaksi turhiin tarkoituksiin.

Johtopäätös: Hallitus itse vaarantaa toiminnallaan ASUKKAIDEN ASUMISOIKEUDET ja KODIT.

8.6. Ylen mukaan Mykkänen sanoo, että ”hallitusohjelman linjauksesta ei enää neuvotella eikä sitä muuteta”.

Vastaus: Sanelupolitiikalla ja poliittisella tahdonmuodostuksella ei voida ohittaa aso-sopimusten juridisia sitoumuksia, eikä lakeja voida muuttaa jälkikäteen sopimuksia vastaamattomiksi. 

Johtopäätös: Poliittisella tahdonmuodostuksella on rajat, eivätkä poliittiset toimielimet voi tehdä perusoikeuksien, yleisten oikeusperiaatteiden ja oikeusvaltion vastaisia päätöksiä, vaikka istuva hallitus näyttää niin ajattelevan. Vastassa voivat olla EUT:n ja EIT:n tapaiset tuomioistuimet, jotka ovat kiinnostuneita perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden rikkomuksista jäsenvaltioissa. Aso-laki ei ole mikään verolaki, joihin voidaan tehdä vuosittaisia muutoksia, vaan aso-laki on konstitutiivinen laki, jolla perustetaan pitkäaikaisiksi tarkoitettuja oikeudellisia asemia ja suhteita, ja siksi se ei saa olla jatkuvan jyrsimisen kohteena. Muutoin menee luottamus koko lainsäädännöltä.

8.7. Mykkänen on asettanut uuden selvitysryhmänsä puolueellisesti ja yksipuolisesti valitsemalla kaksi kaveriaan asiaa pohtimaan.

Vastaus: Mukana on tekninen ja taloudellinen näkökulma (Kuronen & Brotherus) , mutta ei yhtään asiantuntijaa, joka tuntisi asukkaiden sosiaalirakenteen, eikä yhtään oikeudellista asiantuntijaa. 

Selvitysryhmä on lähtökohtaisesti puolueellinen ja painottunut, eli edustaa komiteamietintötiedettä, joka on yksi pseudotieteen laji. Totuus on, että asiantuntijalausunnoissa ei saisi olla ministerin julkisuuteen antamia virheitä (edellä), sillä asiantuntijalausunnot annetaan virkavastuulla, ja niiden antajia koskevat samanlaiset sanktiot kuin valaehtoisessa oikeudellisessa todistelussa väärän lausunnon antaneita (vankeustuomio).

Johtopäätös: Mykkäsen harjoittama aso-asumisen repiminen on sangen ajattelematonta, koska se jo ennakolta vaikuttavasti vähentää kiinnostusta ja luottamusta aso-asumiseen ja saattaa käynnistää nykyisten aso-asukkaiden massiivisen joukkopaon ja talojen tyhjenemiskierteen vaarallisin seurauksin (aiheesta täällä). Siihen Kokoomus ilmeisesti tähtääkin halutessaan junailla talot yhtiöiden realisoitaviksi aso-lain 88 §:n nojalla.

8.8. Ylen jutussa on vakava virhe myös sikäli, että toimituksellisessakin osuudessa viestitetään näkemystä, jonka mukaan aso-järjestelmä on lopetettu.

Vastaus: Totuus asiassa on, että aso-järjestelmää ei ole lopetettu, vaan ainoastaan sen ARA-rahoittaminen on toistaiseksi keskeytetty.

Johtopäätös: Koska aso-laki on edelleen onneksi koskematta, se mahdollistaa rahoittamisen jatkamisen ylimenokauden jälkeen. Mikäli korkokriisistä ja hallituksen sitä hyödyntävästä painostuksesta päästäisiin yli kuivin jaloin, olisi mahdollista jatkaa järjestelmää mahdollisesti uuden ja paremman hallituksen aikana. Nähdäkseni uutta 2021 hyväksyttyä aso-lakia ei tule avata miltään osin eikä millään tavalla.

8.9. Ministeriön ja aso-yhtiöiden viestinnässä pitää paikkaansa se, että aso-yhtiöt ovat velkaantuneet voimakkaasti, mikä on ongelmallista korkeiden korkojen aikana.

Vastaus: Tauko uusien talojen rakentamisessa voi olla myös hyväksi, koska se estää yhtiöitä edelleen velkaantumasta. Mutta pysyväksi jäädessään tauko näivettäisi järjestelmää ja johtaisi juuri niihin rahoitusongelmiin, joita Mykkänen murehtii.

Johtopäätös: Mykkäsen kuvailemat ongelmat ratkeavat yksinkertaisesti siten, että järjestelmää jatketaan korkojen laskun jälkeen. Siksi ARA-rahoittamisen katkaisun tulisi olla määräaikaista eikä pysyvää. Pysyviä poliittisia päätöksiä mikään hallitus ei voi tehdäkään, koska käsien sitominen tulevaisuudelta on paitsi mahdotonta, myös epäviisasta.

 

9. Mitä pitäisi tehdä?

Edellä esittämääni viitaten toivon, että tämän kirjoituksen lukevat henkilöt veisivät sen jonkin eduskuntaryhmän luettavaksi ja toivoisivat eduskuntaryhmän esittävän asiasta välikysymyksen sekä vaativan epäluottamuslausetta ministeri Kai Mykkäselle.

Toivon, että kaikki asiasta kiinnostuneet kävisivät allekirjoittamassa SASO ry:n adressin, jakaisivat sitä tehokkaasti ja suosittelisivat allekirjoittamista tuttavilleen ja aso-asukkaaksi hakeville.

Jäljempänä olevista linkeistä pääsee kirjoituksiini, joissa olen aiemmin käsitellyt asumisoikeusasioita ja asumistukiasioita.

Myös asumistukea leikatessaan hallitus on kajonnut kansalaisten perusturvaan. Perusturvaleikkaukset puolestaan kiertyvät sirkulaatioilmiön mukaisesti toimeentulotukeen, eli valtion säästöt jäävät vähäpätöisiksi.

Varjopuolena asumistuen leikkauksissa on, että hallitus lopetti asumistuen omistusasukkailta kokonaan, jolloin suuri osa heistä putoaa mustaan aukkoon. Tämä on linjassa Ben Zyskowiczin (kok.) sen mielipiteen kanssa, jonka hän esitti A-studiossa ennen vaaleja sanoessaan 13.4.2023 (kohta 36:35), että asumistuki pitäisi ”räjäyttää” (aiheesta täällä).

Kokoomus on osoittanut olevansa kaiken subventoidun asumisen vihollinen, ja Kokoomuksen harjoittama politiikka vahvistaa vanhan sanonnan, että asuntopolitiikka Suomessa on laillistettua rikollisuutta, joka on valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

Miksi asumisen subventioita sitten tarvitaan? Vuokrat, korot ja osingot ovat riistoa ja kiskontaa vähävaraisilta ja pieni- sekä keskituloisilta taviksilta porvareille, kapitalisteille ja digirikastuneelle rälssisäädylle, joka haluaisi nähdä toisten ihmisten kodeissa uuden torpparilaitoksen. Siksi tarvitaan valtion väliintuloa ja toisensuuntaisia tulonsiirtoja: korkotukia ja asumistukia. Tosin nekin tuppaavat päätymään lopulta varakkaiden sijoittajien hyväksi asuinkulujen korotuksina. 

Hyviä keinoja asuinkulujen hillitsemiseen ovat nykyisenkaltainen omakustannushintainen aso-asuminen ja vuokrien hintasääntely, mutta juuri niitä uusliberalistiset, minarkistiset ja anarkokapitalistiset sijoittajat vihaavat, koska ne ovat uhka heidän harjoittamalleen bisneksenteolle ihmisten kodeilla.

Aso-järjestelmä kerta kaikkiaan on niin hyvä, inhimillinen ja oikeudenmukainen, että sen vuoksi ministeri Mykkänen haluaa sen ryssiä, ja tulen käyttämään kaikki lailliset keinot tämän hävyttömän ryöstöhankeen pysäyttämiseksi.

Aso-järjestelmän ahdistelijat ovat todennäköisesti vain kateellisia siitä, että joillain ihmisillä kohtuuhintainen asunto vielä on. He potevat eksistentiaalista Angstia ja katkeruutta siitä, että omistusasuntonsa maksettuaan heidän täytyy viimeisenä päivänä astua ulos kartanoistaan ja huumeisiin kuolleet perillisensä haudattuaan kohdata todellisuus, joka on, että Suomessa asuntopolitiikka on osa piiskurimaista työpolitiikkaa, jossa asuntojen hinnaksi on per definitionem tahallaan määritelty kaikki se omaisuus, jonka ihminen ehtii koko työuransa aikana ansaita, jos paiskii joka päivä töitä.

Jos halutaan oikeasti hillitä asuinkuluja, pitäisi rajoitustoimien kohdistua subventioiden lopettamisen sijasta aivan toiseen päätyyn ja lisätä omakustannushintaista aso-asumista ja julkisyhteisöllistä vuokra-asumista sekä perustaa laillisia hintakattoja.

Aso-asukkaat ovat suhteellisen vähäisen määränsä vuoksi lainsuojattomia ja vailla edustusta eduskunnassa.

Vihreiden prioriteetti on liiaksi ympäristönsuojelussa ja vasemmistopuolueiden mielenkiinto ay-politiikassa. Kokoomus toimii omistajayhtiöiden lobbauksen mukaisesti kapitalismin etäispäätteenä, ja Perussuomalaisille näyttää merkitsevän lähinnä maahanmuutto ja ulkoinen turvallisuus puolueen pettäessä vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvaan ei kajota. Kristilliset ja RKP toimivat myötäilijöinä, kunhan saavat pitää ministerinpostinsa, ja Kepua asia ei kiinnosta, koska Keskustan kannatuslaitumilla ei juuri aso-taloja ole.

Säästäminen sinänsä on tietenkin viisasta politiikkaa, mutta hallitus säästää väärissä kohteissa. Rahaa roiskitaan miljardeittaan tiehankkeisiin ja aseisiin, mutta kansalaisten elämässään kokema turvallisuus jätetään retuperälle (aiheesta täällä).

Aso-asuntojen korkotukimeno on valtionbudjetissa vähäpätöinen osa 100 miljoonan ARA-kokonaispotista. Pelkkä raketinheitinten päivittäminen maksaa 450 miljoonaa, eli enemmän kuin asumistukileikkausten oletettu säästö ja aso-asuntojen korkotuki yhteensä. 

Hallitus toimii vailla asiantuntijaohjausta, seurausharkintaa ja järkeä. Nato-Suomea ei vakavissaan uhkaa kukaan eikä mikään idästä eikä lännestä. Hallitus tekee miljardipanostuksia Turun kiskojen kiillottamiseen ja Hailuodon siltaan sekä muuhun infrastruktuuriin, kuten betonisiin liikenneympyröihin, joissa rahat eivät tuota mitään, eivät myöskään hyvinvointia.

Myös asiantuntijatahoilla törmää hämmästyttävään aso-järjestelmää koskevaan tietämättömyyteen.

 

Asuntopolitiikasta aiemmin

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit