Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) mielestä leikkaukset ovat välttämättömiä, jotta työllisyys paranisi, ja leikkaamalla mukamas luodaan Suomeen 100 000 työllistä (työpaikkojen luomisesta hän ei puhunut mitään).

Niinpä opintotuen leikkaukset kannustavat opiskelemaan.

Asumistuen leikkaukset kannustavat luomaan työpaikkoja.

Junien oksennuspussit kannustavat oksentamaan.

Palokunnat kannustavat tekemään tuhopolttoja.

Terveydenhuolto kannustaa sairastamaan.

Oikeasti maailma ei tietenkään toimi näin. Tuet eivät lannista, eivätkä painostaminen, ahdistelu ja kiristäminen kannusta yhtään mihinkään vaan pahentavat asioita.

Piiska ei ole tehokkaampi kuin porkkana, sillä vitsasta jäävät pahat jäljet, ja heti ”kannusteen” väistyttyä motivaatiokin lopahtaa.

Kuka opettaisi lasisilmä-Orpolle psykologiaa?

Totuus on, että Petteri Orpo ei ole tehnyt työpaikkojen luomiseksi mitään vaan ainoastaan pyöritellyt lyijykynällä samaa kasettia, jonka mukaan hallituksen on leikattava perusturvasta ja alennettava veroja hyvätuloisten eduksi, koska vain siten syntyy työpaikkoja, ja näin Suomi muutetaan työleiriksi.

Totuus on, että Suomen talous on vajonnut muun muassa siksi, että ulkomaankaupan tase on voimakkaasti alijäämäinen. Ja sitä se on, koska devalvaatiomahdollisuus puuttuu euroalueen jäsenyyden vuoksi.

Devalvaatio pelasti Suomen talouden 1990-luvun alussa. Nyt olemme EU:n orjalaivassa. Sen sijaan Ruotsin talous pötkii hyvin ja tulevaisuudennäkymä on valoisa, koska euro vastaa noin 12 kruunua, ja kansanvälinen raha virtaa Ruotsiin.

Sisäpoliittisilla kiristyskeinoilla ei ole koskaan ollut suurta vaikutusta Suomen julkiseen talouteen.

Suomen valtiontalous korjaantuu vasta kansainvälisten kriisien ratkettua, ja nyt se on pohjalla niiden vuoksi.

Valtionvelka oli piripinnassa jo ennen koronakriisiä ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Liikkumavaraa ei ollut yhtään, ei puskurirahastoa eikä mitään. Nyt on keula pinnan alla.

Hallitus hakee edelleen korjauskeinoja väärästä päästä. Ahneus on pienimielisten luonnollinen pahe, mutta ihmettelen kokoomuslaisten röyhkeyttä leikata häpeämättä tukien tarpeessa olevilta, jotta hyväosaisin kymmenys entisestään rikastuisi veronalennusten kautta.

Leikkaukset eivät luo Suomeen työtä vaan kurjuutta. Väite työvoimapulasta koskee lähinnä hoiva-alaa. Muilla aloilla on korkeakoulutusta vaativiin töihin kymmenien hakijoiden mausoleumijono. Niinpä myös puheet superosaajien vapaasta maahantulosta pitää lopettaa.

Jauhojengin maihinnousu – Suomen tulevaisuus kuin ruotsalaisista rikossarjoista

Poliisiviranomaiset päättivät paljastaa huumerikosjengin nyt kun julkisuudessa melutaan paljon Ruotsin jengirikoksista ja niiden leviämisestä Suomeen. Tuostakin huumesalakuljetuksesta ilmeisesti tiedettiin pitkään, mutta asia tuotiin julki vasta tilanteessa, jossa viranomaiset pitivät tärkeänä vakuutella, että pollarit työskentelevät tehokkaasti.

Huomio on joka tapauksessa väärässä kohteessa, kun se on vain huumeissa. Päähuomion pitäisi olla haittamaahanmuutossa, josta Ruotsin onnettomuus pohjimmiltaan johtuu. Turvallisena pidetystä maasta on tullut muutamassa vuosikymmenessä monietninen ja monikulttuurinen painajainen, jossa poliisi joutuu pyytämään virka-apua armeijalta katutaistelujen ja aseellisten murhien vuoksi.

Median haastattelemat äärivasemmistolaiset sosiaalitantat pitävät ongelmana lähiösuunnittelua ja syrjäytymistä, vaikka tosiasiassa ongelmana ovat Ruotsiin Lähi-idästä, Afrikasta ja muualta kulttuuripiirimme ulkopuolelta tulleet epäperäiset maahanmuuttajat. Eivät sitä rikollisuutta Ruotsin lähiöihin suomalaiset maahanmuutajat luoneet, vaan he kärsivät siitä.

Huumeet puolestaan kulkevat samoja reittejä, joita pitkin haittamaahanmuuttajat tulivat. Nyt puhutaan jo kuolemanpartioiden (dödspatrullen) tulosta Suomeen. Eivät kuulemma vaikuta täällä vielä, vaikka rikolliset värväävät poliisin mukaan paikallisia lapsia Suomessa. Mukaan saattaa joutua muutama poliisikin. Muistammehan Jari Aarnion tapauksen.

Huumeiden käyttöä pitäisi rajoittaa kiinnittämällä huomiota myös kulutuspäähän eikä tuotantopäähän. Vaikuttaa, että kalliita bilehuumeita käyttävät euroleuhkat jupit, jotka vetävät suihkuseurapiireissään kokkelia nokkaan 50 euroa / gramma.

Huumeongelman ja jengiväkivallan takana maahanmuutto-ongelma

Pohjoismaisen kulttuurin turvallisuustaantuma ei johdu vain huumeista vaan maahanmuutosta ja monikulttuuri-ideologian läpiajamisesta kouluissa. Koulutuksen ongelma taas ei ole paljon valiteltu resurssipula, jota Kokoomus korostaa pitääkseen opettaja-äänestäjänsä leivissä.

Koulun ongelmina ovat väärät opetusmenetelmät ja disipliinin puute. Ongelma ei ole määrällinen vaan laadullinen, joten sitä ei voida korjata rahalla vaan arvoilla.

Arvot puolestaan menetetään samalla kun väestömme vaihtuu toiseksi. ’Monikulttuurinen’ ja ’monietninen’ tarkoittavat filosofian näkökulmasta samaa kuin ’sisäisesti ristiriitainen’ tai yleensäkin ’riitainen’.

Monikulttuurisen koulun kasvatit häpäisevät nykyisin sankarihautoja Suomessa. Kun muut lapset menevät ylikiltisti kirkkoon, toisuskoiset tai uskonnottomat jäävät ulkopuolelle. Mutta uskonnonvapaus ei riitä erimielisille, vaan he katsovat asiakseen osoittaa vihaa ja ilkivaltaa niitä suomalaisia kohtaan, jotka viime sodissa pelastivat tämän maan.

Opettajan mukaan kirkkoretkessä ei ollut kyse uskonnon harjoittamisesta vaan lähiseudun historiaan tutustumisesta. Loukatun seurakunnan edustajan mukaan ”monikulttuurisessa yhteiskunnassa on tärkeää opettaa perusasioita, kuten suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta”. 

Asian voi ymmärtää niin, että tämän mukaan meidän suomalaisten pitäisi anoa maahanmuuttajataustaisilta suvaitsevuutta ja kunnioitusta omia arvojamme kohtaan, jotta he eivät tuhoaisi väkivallalla, huumeilla ja vandalismilla maatamme enempää.

Hautojen päällä tanssiminen, huumeiden levittäminen, jengirikollisuus, vaatteiden riistäminen päältä, raiskaukset, katuväkivalta ja ampumiset ilmeisesti ovat ”tulijoiden”, ”nuorten” ja ”uuden sukupolven” tapoja ilmaista suvaitsevuutta ja kunnioitusta elämän perusasioita kohtaan.

Rikos on rangaistus yhteiskunnassa tehdyistä tyhmyyksistä, joista keskeisin on monikulttuurisen ja monietnisen yhteiskunnan luominen ja edistäminen. Lopettakaa se.

Viranomaisia syytellään kaikesta, mutta pääongelma on perheissä, joissa ei edes puhuta suomea, ja kaikki halukkuus osallistua myönteisesti suomalaiseen yhteiskuntaan puuttuu.

Löysät rajat luovat kireät olot

Monikulttuurinen ja monietninen painajainen on vain syvenemässä. TV-uutisissa raportoitiin muutama päivä sitten, että Balkanilta on virrannut jälleen EU:n suuntaan 150 000 tulijaa, jotka noin vain lompsivat ulkorajan yli tuoden ongelmansa tänne. Joukossa on Lähi-idästä lähteneiden lisäksi Kosovon ja Serbian välien kriisiytymisestä kärsiviä.

He tulevat enimmäkseen kuluttamaan sosiaaliturvajärjestelmämme resursseja, joten ei ole ihme, että täällä voivotellaan resurssien riittämättömyyttä ja valtiontalouden tukalaa tilaa. Pääministeri Petteri Orpo puolestaan matkusti Espanjan Granadassa pidettävään EU-kokoukseen, jossa valitellaan Välimeren yli tulvivien pakolaisten suurta määrää. Heitä on ongittu myös Italiaan useita satoja.

Orpo on sama mies, jonka mukaan tulijoiden motiivien epäileminen on rasismia. Todellisuudessa se on rationalismia. Samalla kun Orpo avaa sydämensä ja kukkaronsa heille, hän saksii sosiaaliturvaa suomalaisilta.

Uhkana Petteri pitää, että Armenian ja Azerbaidzhanin tapaiset maat valuvat Venäjän vaikutuspiiriin, jos niiden vaateisiin ei suostuta. Minä puolestani sanon, että huumeiden ja väkivallan silkkitie pitää tukkia ja laittaa uhkaajille luu kurkkuun.

Entinen pääministeri bile-Sanna puolestaan osoittaa poliittista vastuuta koreimalla ja keekoilemalla nyt Pariisin suihkuseurapiireissä. Hänestä on (täysin ennustettavasti) kuoriutunut pelkkä somejulkkis, joka on perimmältään samanlainen kuin kaikki muutkin somejulkkikset: kuuluisa vain siitä, että on kuuluisa. Vasemmiston älyllinen vararikko huipentui kontallaan lattialla olevaan pääministeri Mariniin, joka hillui jauhojengissä.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán on täysin oikeassa vastustaessaan kaikenlaisia taakanjakopyrkimyksiä, jotka tunnetaan Euroopan siirtolaisjärjestelyinä. Jos joku ei Orbánista tykkää, hänen on syytä muistaa, että Orbán on vallassa juuri siksi, että EU ei ole pysäyttänyt tänne tunkeilevia siirtolaisvirtoja ulkorajoille. Syy Unkarissa vallitsevaan asenteiden kiristymiseen on siis EU:n itsensä.

”Hyysääminen” on nyt ”palvelutarjotin”

Ylen TV-uutisissa antauduttiin kertomaan pari päivää sitten Ruotsin surullisesta tilanteesta. Toimittaja Pirjo Auvinen laski, että Ruotsissa on tapahtunut 135 räjähdystä tänä vuonna. Hänenkin oli siis pakko myöntää, että jotakin on pielessä, kun lähetyksessä haastateltu ruotsalaisnainen itki raportin insertissä, että ”nyt saa riittää” ja ”käyköön sotansa muualla”.

Ehkäpä tuokin nainen oli äänestänyt vaaleissa kommunisteja, ympäristöpuoluetta tai feminististä puoluetta, ja nyt on itku kurkussa, kun maa on pilalla.

Maassa maan tavalla tai maasta pois.

Sisäministeri Mari Rantanen, eräs poliisi ja pari miespuolista sosiaalitanttaa juttelivat A-Talkissa 5.10.2023 keinoista, joista yhdeksi esitettiin rangaistusten kiristämistä ja toiseksi perheiden saamista mukaan nuorisonsa ohjailuun.

Rankaisemisen ankaruus ei taida kuitenkaan auttaa. Rangaistusten preventiivinen pelotevaikutus on vähäpätöinen niille, jotka eivät välitä seurauksista tai tekevät rikoksia pakkojen tai riippuvuuksien sanelemina. Pakko voi olla yhtä hyvin huumeriippuvuus kuin köyhyyskin.

Siksi on väärin sanoa, että leikkaamalla sosiaalietuuksia, kuten asumistukea, luotaisiin satatuhatta uutta työllistä, kun sillä tavalla ei kuitenkaan kohtauteta töitä ja tekijöitä eikä luoda sataatuhatta uutta työpaikkaa.

Sillä tavalla tehdään suomalaisista itsestäänkin kerjäläisiä. Sosiaaliturvaleikkauksiin suostumalla perussuomalaiset ovat kävelleet Kokoomuksen ansaan.

”Palvelutarjotin” (ajatelkaa mikä termi!) ei auta, kun rikolliset ovat toisen polven maahanmuuttajia ja he ovat läpäisseet suomalaisen koulun. Kyse on siitä, että monikulttuurinen ja monietninen ideologia on mätä, eivätkä arvoiltaan ja ominaisuuksiltaan täysin toisenlaiset ihmiset sovi tänne.

Resurssien lisääminen ei tilannetta korjaa, kun koulutusta on jo saatavilla yllin kyllin. Hyvinvointialueiden johtajat saavat puolestaan 15 000 euroa palkkaa kuukaudessa, joten siellä ainakin voidaan hyvin.

Mikä sitten auttaa? Satsatkaa vain kaikki yhteiskunnan voimavarat monikulttuurisen yhteiskunnan loputtomaan kehittämiseen, jota hyväpalkkaiset viranomaiset ovat aina toivoneet!

Tätä te olette tehneet jo 20 vuoden ajan, ja paratiisi on ovella.

---

Päivitys 16.10.2023: Ainoa valonpilkahdus hallituksen toiminnassa on kansalaisuuden saantiehtojen tiukentaminen. Maahanmuuttopolitiikka näyttää olevan laji, jonka perussuomalainen puolue osaa, mutta siinäkin vaikutukset tulevat 20 vuotta liian myöhään.

Miksi Turkki ja Unkari viivyttivät Nato-prosessia?

Ratiritiralla, päättyi talvihalla. On aihetta riisua turkit, kun Turkki ja Unkari lopultakin lopettivat viivyttelynsä ja ratifioivat Suomen liittymisen Natoon.

Voidaan kysyä, mikä tuon viivyttelyn ja siihen liittyvän kiristyksen oikeastaan aiheutti. Vastaukset voivat opettaa jotakin siitä, miten Eurooppa-politiikassa kannattaisi jatkossa toimia.

Totuus on, että Unkari pihtasi Suomen Nato-liitoksen hyväksymistä saadakseen Euroopan unionilta oman osuutensa elpymisvaroista, joita EU panttasi Unkarilta vedoten käsitykseen, että Unkarissa ei noudateta oikeusvaltioperiaatteita.

On muistettava, että myös Unkarissa valtaa pitää laillisissa demokraattisissa vaaleissa valittu hallitus, jonka pääministeri Viktor Orbán nauttii suurten kansanjoukkojen kannatusta.

Voidaan edelleen kysyä, miksi Unkaria hallitsee diktatoriseksi mainittu pääministeri, jota sanotaan myös Euroopan pahaksi pojaksi.

Juurisyy Unkarin diktatorisoitumiseen ja oikeusvaltioperiaatteiden vaarantumiseen on maahanmuutto, jota EU ei ole pystynyt pysäyttämään vaan jonka vyörymistä Unkariin EU edesauttoi ”Euroopan siirtolaisjärjestelyksi” kutsumallaan kulkueella.

Sen houkuttimena puolestaan olivat Ruotsin ja Suomen hallitusten kyvyttömyys ja haluttomuus rajoittaa turvapaikanhakua. Unkariin saapuneen laittoman maahanmuuton ja läpikulun motiivina oli muiden EU-maiden tarjoama sosiaaliturva, joka imaisi Irakista ja Syyriasta tulleen diasporan Unkariin tai Unkarin läpi.

Tämä ikään kuin kehotti unkarilaisia järjestymään kansallista etua puolustavan Fidesz-puolueen ja Viktor Orbánin tueksi. Varjopuolena on ollut, että sitä kautta maahanmuutto on kylvänyt eripuraa unkarilaisten omaan keskuuteen.

Syynä Unkarin haluttomuuteen hyväksyä Suomea ja Ruotsia Naton jäseneksi on ollut Unkariin tulvinut maahanmuutto, joka on raunioittanut maan taloutta ja jonka vuoksi maa joutuu jatkuvasti lähestymään käsi ojossa Brysseliä.

Toinen syy Unkarin penseyteen johtui EU:n harjoittamasta tukirahojen panttauksesta, jolla EU rikkoi Unkarin yhdenvertaisuutta ja yleisiä oikeusvaltioperiaatteita vastaan.

Oikeusvaltioperiaatteiden ja demokratian mukaista ei ole se, että EU puuttuu jäsenvaltionsa sisäpolitiikkaan ja laillisen hallituksen toimintaan.

Mistä sitten Turkin vastahakoisuus johtui? Vastaus on, että sekin johtui pitkälti maahanmuuttopolitiikassa tehdyistä virheistä.

Ruotsi ei ole päässyt Naton jäseneksi, koska ruotsalaiset ovat ottaneet vastaan Turkista saapuneita terroristijärjestö PKK:n aktivisteja. Kurdistanin työväenpuolue PKK on marxilais-leniniläinen vallankumousjärjestö, jonka ideologiaan liittyy myös radikaalia feminismiä.

Syynä Ruotsin jäsenyyden viipymiseen ei ole mikään Koraanin poltto mielenosoituksessa. Se on pelkkä yksityiskohta, joka tosin tarjosi medialle tilaisuuden kääntää huomion pois todellisesta ongelmasta.

Todellinen syy, josta Turkin ja Ruotsin välillä on taitettu peistä jo vuoden ajan, on Ruotsin tapa sallia terroristisen kurdijärjestö PKK:n toiminta maaperällään.

Turkin ja Ruotsin onnettomasta suhteesta voi oppia sen, että Ruotsin ei olisi kannattanut eikä kannattaisi jatkossakaan ottaa rajojensa sisäpuolelle maahanmuuttoa valikoimattomasti.

Ruotsin valtiollinen turvallisuus on nyt vaarassa tai ainakin Suomea heikommassa asemassa siksi, että siellä ”rikastuminen” on pitemmällä, kun maahanmuuttopolitiikka on ollut avointa.

Näyttöä avoimen maahanmuuttopolitiikan tuhoisuudesta antavat myös jokapäiväisiksi muuttuneet ampumiset ja muu väkivalta maahanmuuttajien hallitsemissa kaupunginosissa (aiheesta täällä).

Valtavirtamedian väite, että Turkin viivyttely Suomen ja Ruotsin Nato-asiassa johtuisi vain Recep Tayyip Erdoğanin kenkkuilusta, on pinnallinen.

Syitä Turkin turvallisuushuoliin voidaan ymmärtää vasta, kun niiden oivalletaan johtuvan Ruotsin holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta, jonka vuoksi ruotsalaiset joutuvat nyt kärvistelemään turvallisuushuolten keskellä.

On myös muistettava, että Ruotsi omaksui turvallisuuspolitiikkansa doktriiniksi nimeltä mainitun feministisen ulkopolitiikan, jonka nykyinen oikeistohallitus tosin kumosi mutta josta ehti tulla maailmankuulua.

Entä mitä Suomelle tapahtuu nyt, kun maasta lopultakin tulee puolustusliitto Naton jäsen?

Vastaus: ei yhtään mitään. Paitsi syntyy loputtomasti uutta byrokratiaa, yhteisiä treenejä ja sotapeliteollisuutta.

Venäjän asevoimat ovat pitkäksi ajaksi lyödyt, ja rajoillamme on rauhallista jo siksi. Jokainen suhdanteita ymmärtävä voi oivaltaa, että meneillään oleva hysteerinen varustautuminen on sen vuoksi tarpeetonta ja huonossa taloudellisessa tilanteessa ajattelematonta. Ei tänne kukaan käännä kanuunoitaan ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.

Jäsenyys puolustusliitto Natossa on kyllä Suomelle hyvä asia, koska se vähentää riippuvuuttamme Euroopan unionista ja sen heiveröisistä turvatakuista. Suomelle hyödyllisimmät Nato-maat Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia ja Norja eivät ole Euroopan unionin jäseniä, eikä näiden maiden halukkuus Nato-yhteistoimintaan Suomen kanssa riipu EU:sta, josta myös Suomi voisi nyt vaikka erota turvallisuusasemamme kärsimättä lainkaan.

Naton ydinasepelote puolestaan on tyhjä kortti. Sen tämä Ukrainan sota on osoittanut selvästi. Mitä useammin ydinaseisiin vedotaan niitä käyttämättä, sitä epäuskottavammaksi ydinpelote käy.

Totuus on sekin, ettei mikään Nato-maa käytä ydinaseitaan Suomen tai muunkaan jäsenmaansa puolustamiseen. ’Ydinsateenvarjo’ on irvokas käsite ja vastaa filosofi Herbert Marcusen näkemystä sanoista, joiden sisältö ja muoto ovat skitsoidisessa ristiriidassa keskenään (ks. Marcusen analyysia ”totaalisen hallinnon kielestä” teoksessa Yksiulotteinen ihminen). Radioaktiivinen laskeuma sataisi tasavertaisesti kaikkien niskaan.

Kyyninen totuus lienee myös se, että Nato tarvitsee Suomea lähialueiden puolustamiseen enemmän kuin Suomi lähialueiden Nato-maita. Turvaa Suomelle itselleen tuovat vain merten takaiset valtiot.

On huomattava, että Nato on ensisijaisesti poliittinen liitto, jossa valtaa käyttävät ja päätöksiä tekevät poliitikot, kun taas sotilailla on toteuttava rooli. Nato takaa lopultakin enemmän poliittisen kuin sotilaallisen tuen.

Tässä mielessä jäsenyys Natossa on loppujenkin lopuksi yhtä hyödyllinen kuin kirkollinen avioliitto, jonka merkitys on lähinnä symbolinen.

Miksi Ruotsissa valitaan poliitikkojen sijasta poliiseja?

Platonin ajan kreikkalaisessa poliksessa, eli kaupunkivaltiossa, filosofien oli määrä toimia hallitsijoina. Vartijaluokka taas toimi edunvalvojana, ja jako vastaa suurin piirtein tehtävienjakoa roomalaisajan patriisien ja plebeijien kesken.

Orjat puolestaan tekivät fyysisen työn. On syytä muistaa, että lääkäritkin olivat antiikin Kreikassa orjia samoin kuin parturit. Tietyn riippuvuussuhteen vuoksi kenelläkään ei ollut varaa kohdella sellaisia orjia huonosti tai halvasti, ja sen voimme havaita myös nykyisin terveydenhuoltohenkilökunnan palkkavaateista ja parturi-kampaajien laskuista.

Platon ei arvostanut demokratiaa ollenkaan, sillä demokratia antoi vallan oppimattomalle rahvaalle. Sosiaalidemokraattisen politiikan Ikeassa, Ruotsissa, ovat tulevana viikonloppuna parlamenttivaalit, joten katsotaanpa mitä kansanvallasta (populuksen vallasta) voidaan ajatella.

Ruotsissakaan ei äänestetä enää Natosta, sillä Nato-juna jätti jo vaalihuoneet. Mutta turvallisuus on tapetilla kovasti muutoin noissa 9/11 järjestettävissä valtiopäivävaaleissa, jolloin kansalaiset voivat jälleen mennä pyytämään puoluekohtaisen äänestyslipukkeen vaalitoimitsijalta...

Vaaleja leimaavat Ruotsin viimekeväiset väkivaltaiset mellakat, joita eräs paikallissyyttäjäkin antautui vertaamaan sotatilaan (kirjoitin aiheesta täällä).

Oireellista on, että pääpuolueina pidetyt Sosiaalidemokraatit ja Kokoomus hoitavat oireita mutta eivät yritä parantaa tautia. Molemmat haluavat lisätä poliiseja, ja Kepu puolestaan torjuu ”rasismia”.

Kokoomus ratkoo ongelmia lisäämällä poliiseja.

Demaritkin estävät ”eriytymistä” poliisien lisäyksellä.

Kepu väistelee ongelmien juurisyitä torjumalla ”rasismia”.

Vaalivoittoa oppositiossa maltillisesti toivova Kokoomus aikonee tehdä Ruotsista poliisivaltion lisäämällä turvakameroita ja palauttamalla ”järjestyksen”. Krisut puolestaan taistelevat ”rikollisuutta” vastaan mikkihiirimäisesti.

Ne, jotka haluavat taata turvallisuutemme, ottavat maksuksi vapautemme.

Kokoomus uhkaa kurilla ja järjestyksellä.

Krisut kriminaalipoliitikkoina.

Kaiken tämän turvallisuudenvarjelun keskellä monet ovat huomanneet, että poliisien pelotepreventiivinen vaikutus on mitätön, sillä lähiöiden mikrovaltioihin poliisitkaan eivät uskalla enää mennä – eivätkä mene, jotta asukkaat eivät ”radikalisoituisi”.

Vaarana tällaisessa kurin ja järjestyksen varjelussa ja tarkkailun sekä valvonnan lisäämisessä on, että ne kuolettavat kaikkien kansalaisten vapaudet. Ne tukahduttavat ajattelun rippeetkin ruotsalaisessa kansankodissa, joka oman rauhantilansa vuoksi on muodostanut jo sinänsä melko filosofiattoman kulttuurin.

Ruotsidemokraatit sen sijaan ovat mainostaneet kampanjalla, jossa toivotaan, että kansalaiset kiinnittäisivät huomiota ongelmien causa primaan, eli juurisyyhyn, josta ne sikiävät.

SvD muotoilee asian varovaisesti niin, että asioissa olisi paljon ”sisäistettävää” ja ”syvennettävää”.

Ruotsidemokraattien mielestä ongelmien ydin tulisi sisäistää paremmin.

Suomessa on kenties oivallettu ja sanottu selkeämmin, mistä ongelmat johtuvat, ja nehän johtuvat mmm... *mutinaa*, *mutinaa*.

Ruotsin tapa vyöryttää Suomeen elintasopakolaisia Tornion raja-aseman kautta muistuttaa, että Ruotsi voi olla Suomelle yhtä vaarallinen tai jopa vaarallisempi naapuri kuin Venäjä.

Venäläiset näyttävät pysähtyvän Ukrainassakin luoteihin, mutta Ruotsi päästää vihollisen läpi kansainvälisiin säädöksiin vedoten ja kansallisen etumme ylitse kävellen. Ja feministien korkokengillä poljetaan katuja mielenosoituksissa niin kauan, että vihollisen asemat yhteiskunnassamme ovat varmasti turvatut.

Rangaistusten koventaminen ei poista ongelmaa.

Rangaistusten koventamisen sovitusvaikutus puolestaan on tehoton, kun maito on jo maassa. Juuri siksi Ruotsissa nyt itketään, eikä parannukseksi ole siis siitäkään.

Vastaavalla grafiikalla mainostetaan Suomessa Mielensäpahoittaja-elokuvaa, jossa pahastuja on karvalakkikorvainen setämies. Lieneekö lähdössä Ruotsiin, vai olisiko sieltä jotakin tulossa?

Taustalla lennetään laipat auki tässäkin julisteessa.

Kukaan ei varmaan huomaa, että tosiasiassa pahastuja on useimmiten ollut Suomessa punavihreä millenniaali, joka kannattaa kaikkea hullua alkaen maahanmuutosta ja päätyen energiantuotannon ympäristöpoliittiseen alasajoon.

Mutta sellaisella irvikuvalla varustettu todellinen menestysromaani pysähtyisi kustantajien harjoittamaan sensuuriin, ja elokuva vedettäisiin pois levityksestä.

Suomen ja Ruotsin yhteistoiminta Natoon liittymiseksi osoittaa joka tapauksessa, kuinka tärkeässä roolissa pohjoismainen yhteistyö on kaikissa asioissa, jotka koskevat hyvinvointivaltion ylläpitoa ja väestökoostumuksemme säilyttämistä muuttumattomana.

Saapa nähdä, kauanko ”sisäistäminen” kestää. Kiintoisaa on havaita ja todistaa, kuinka shokissa Yleisradion Pirjo Auvinen on raportoidessaan Ruotsin vaalituloksesta (”shokissa” hän sanoi olevansa Donald Trumpin vaalivoiton johdosta raportoidessaan aikoinaan Yhdysvalloista).

---

Päivitys 12.9.2022: Valtavirran sosialistimedioilla on ollut paljon pois seliteltävää Ruotsin vaalituloksessa, kun Ruotsidemokraatit kohosivat toiseksi suurimmaksi puolueeksi Kokoomuksen ohi. Yleisradion verkkosivujen syötteestä tieto Ruotsidemokraattien suurenmoisesta vaalivoitosta katosi kokonaan, ja peiteuutisena korostettiin yleistä vaalitulosta.

Oikeistoblokin voitto jäi joka tapauksessa vaatimattomaksi, sillä kokonaistilanne blokkien välillä on suurin piirtein tasan. Puolueissa tiedetään, että jokainen uusi maahanmuuttaja merkitsee yleensä ääntä vihervasemmistolle. Ruotsi on jo niin pitkälle maahanmuuton rämettämä valtio, että kantaväestön on demokraattisin keinoin mahdotonta puolustaa asemaansa, ja valtiovaltaa on lipsahtanut vierasperäisille perinteisen atavistisen vallanperimysjärjestyksen ohi.

Ruotsin hallitusratkaisulla ja maahanmuuttopolitiikalla on vaikutusta Suomeen, koska Ruotsi on ollut pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskeinen pääkanava Suomeen kansainvälisten kriisien ajan.

 

Päivitys 17.10.2022: Ruotsiin perustettiin tänään kokoomuksen, krisujen ja liberaalien porvarillinen vähemmistöhallitus, jossa Ruotsidemokraateille luotiin ”tukipuolueen” asema. Olisivat tehneet perinteestään poiketen suoraan enemmistöhallituksen, sillä siihen olisi ollut mahdollisuus ja velvoite Ruotsidemokraattien noustua Kokoomusta suuremmaksi puolueeksi. Vaalien voittaja kuitenkin lytättiin marginaaliin, ja häviäjästä tehtiin pääministeripuolue.

Yleisradion pohjoismaiden suurlähettiläs Pirjo Auvinen ounasteli viime perjantaisessa jutussaan hallituskoalition kaatuvan suoraan luottamusäänestyksessä. Jutussaan ”Ruotsi käpertyy sisäänpäin – porvarihallitus on ruotsidemokraattien panttivankina” agendatoimittaja yritti lytätä Ruotsidemokraattien tervehdyttävän vaikutuksen Ruotsissa podettaviin ja maahanmuutosta johtuviin väkivaltaongelmiin. Vaikuttaa, että me täällä Suomessa olemme Yleisradion mediavallan panttivankeina.

Aiheesta aiemmin:

Ruotsin onnettomuus (2022)

”Uusi normaali”toteutumassa myös Suomessa (2018)

Läkerolit väärään kurkkuun – Tervaleijonia poskeen (2018)

Miksi Ruotsidemokraatit voittivat vaalit? (2018)

Mistä Ruotsidemokraattien menestys johtuu? (2018)

Ruotsi on Pohjolan Brasilia ja Venäjän kaltainen uhka (2018)

Uhrina olisin voinut olla minä – tai sinä! (2017)

Ruotsidemokraattien äänestäminen nosti demarit valtaan ja kiihdytti maahanmuuttoa (2014)

Ruotsin vaalitaistelu ennakoi muutosta (2014)

Videoblogi: Ruotsissa Natosta ja Ukrainasta puhutaan avoimesti (2014)

Tukholma on vihdoinkin aidosti monikulttuurinen (2010)

Katsaus suomenruotsalaisuuteen (2010)

Ruotsalaisuuden päivänä (2010)

Äärioikeiston vaa’ankieli näyttää keskelle (2010)

RKP ja 1809 (2009)

Kuningas Suomeen (2008)

Kun ”tasa-arvolla” diskriminoidaan (2007)

Ruotsin hallitusjupakka (2006)

Ruotsin onnettomuus

Suomi on maa, jossa viranomaiset juhlistavat sananvapautta pakottamalla kansalaisia noudattamaan tarkoin määrättyjä mielipiteitä.

Yleistyvä trendi on, että rikollinen tiedetään, mutta rikos puuttuu. Näin on etenkin poliittisissa näytösoikeudenkäynneissä, joita järjestetään tasa-arvon kunniaksi ja sananvapauden suojelemiseksi.

Ruotsissa puolestaan rikokset ovat nyt ilmiselviä ja näkyvissä kaduilla, mutta syyllisistä vallitsee hämmästyttävä epäselvyys, vaikka hekin ovat aivan silmien edessä.

Sekä Yleisradio että MTV3 uutisoivat pääsiäisen aikaan Linköpingin ja Norrköpingin muslimimellakoista puhumatta sanaakaan muslimimellakoista, mikä oli aikamoinen taidonnäyte jopa näiltä vaimennusvälineiltä.

Sen sijaan kyseiset mediat pitivät mellakoiden pääsyyllisenä ”äärioikeistolaiseksi poliitikoksi” luonnehdittua Rasmus Paludania, jonka on sanottu polttavan Koraaneja julkisesti.

Mellakat ovat kuumottaneet Yleisradiota näihin asti. Toimittaja Kirsi Heikelin eilen (28.4.2022) julkaisemassa raportissa ”Ollaan niin lähellä sotatilaa kuin päästään” maahanmuuton rikkaudesta puhutaan avoimemmin kuin pitkään aikaan.

Silti kaikki ei ole jutussa kohdallaan, sillä ongelmien ydin hukataan voivotteluun ”äärioikeistolaisuudesta”, vaikka siinä on kyse ruotsalaisten oman kulttuurin suojelusta, ja tarve suojeluun on tullut muualta.

Totuus on seuraava.

1. Ruotsalainen media levitti käsitystä, jonka mukaan Rasmus Paludan olisi aikeissa polttaa kiertueellaan Ruotsissa Koraanin.

2. Paludan ei ehtinyt tuikata yhtään Koraania tuleen Linköpingissä eikä Norrköpingssä osoittaakseen, että se on tehty paperista. 

3. Hän käräytti kyllä yhden Jönköpingissä, mikä oli poliittisen kokonaistilanteen huomioon ottaen sangen tyhmää, sillä eripuraa Natoon kiitävä ja Venäjän pelossa tärisevä pohjoismainen yhteiskunta juuri nyt kaikkein vähiten kaipaa.

4. Muslimit hermostuivat, ottivat asiasta kaiken irti ja aloittivat Linköpingissä ja Norrköpingissä raivoisat mellakat, jotka levisivät myös Malmöön, Örebrohon ja Tukholmaan ja joiden väkivaltaisuuksissa on loukkaantunut tähän mennessä 26 poliisia ja 14 muuta ihmistä.

5. Muslimien väkivaltaisuus on ollut paljon laajempaa kuin Koraanin kärventämisen mahdollisesti aiheuttama tuska, eikä se siten ole ollut minkään suhteellisuusperiaatteen mukaista vaan tahallista ja tarkoituksellista provosoitumista.

6. Media sai mitä halusi ja teki tapauksesta suuria uutisia levittäen näkemystä, jonka mukaan mellakoiden syy olisi maahanmuuttoa vastustava ihminen eikä kaduilla riehuva lauma muslimeja.

7. Kyse oli siis sen tyyppisen mielikuvan ja valheen luomisesta, että lähiöiden terrorisoiminen onkin populismin syytä.

Ongelma ei ole mikään Koraanin polttaminen vaan muslimien reagointi siihen.

Ensisijainen syypää mellakoihin on tietenkin se, joka mellakoi. Minkään poliittisen mielenilmaisun ei pitäisi automaattisesti katalysoida sekopäisiä väkivaltaisuuksia eikä antaa oikeutusta kokonaisia kaupunginosia terrorisoiviin tuhotöihin. Mellakoitsijoiden takana tosin vaikuttaa vielä syvempi juurisyy, joka on vastaus kysymykseen, miksi he ovat täällä. Se on maahanmuutto.

Toiseksi väkivallasta voisi syyttää mediaa, joka kampanjoi oikeistolaista poliitikkoa vastaan jakelemalla disinformaatiota, jonka toimittajat aavistivat johtavan seemiläisen veren kiehahtamiseen ja muiden ihmisten veren vuodatukseen.

Vasta viimeiseksi voisi syytä hakea ihmisestä, joka ilmaisi uskontokriittisen näkemyksensä. Siihen pitää olla oikeus uskonnonvapauden, kansanvallan ja sananvapauden pohjalta.

 

Tuhot sisällissodan kaltaisia

Ruotsissa toimeenpantujen muslimimellakoiden ja ampumistapausten henkilöuhreja ei ole liioin näytetty eikä haastateltu televisiossa, ja Ylekin toi jutussaan esille vain sivullisia taivastelijoita. Valtavirtamediassa tyydyttiin esittämään monikulttuuri-ideologiselle unelmalle syötettyjä aineellisia rituaaliuhreja, toisin sanoen kantaväestön poltettuja ajoneuvoja, säpäleiksi ammuttuja ikkunoita ja muuta piloille vandalisoitua kiinteää ja irtainta omaisuutta.

Hyväksyntää itselleen ja uskonnolleen muslimit voisivat anoa vain siinä tapauksessa, että he olisivat aritmeettisen etiikan mukaisesti valmiita hyväksymään toisten ihmisten kriittiset mielipiteet heidän uskonnollisista näkemyksistään. Niin he eivät kuitenkaan tee.

Provosoijien toiminnassa puolestaan ei ole kyse vain sananvapauden tai uskonnonvapauden koettelusta vaan sen osoittamisesta, että äärimuslimien toleranssi toisten ihmisten poliittisia mielipiteitä kohtaan on sietämättömän huono. Sen vuoksi juristi Paludanin toimet ovat perusteltuja.

Heiteltyjä katukiviä, laukauksia kohti viattomia ihmisiä, autojen ja koulujen polttamisia sekä pahoinpitelyjä, yhteyksiä huumekauppaan ja muihin rikollisjärjestöihin, kranaatti-iskuja...

Sellaista värinää on monikulttuuri-ideologinen maahanmuutto tuonut Ruotsiin. Ja tietenkin vetisteleviä tunnustuksia, että ”Me olimme naiiveja”.

Ketkä te? Vastaus: Ne Ruotsin vihervasemmistolaiset ja oikeistoliberaalit poliitikot, jotka pässinpäisyydessään mädättivät maan viidakkokuumeisilla ääriaineksilla.

Virallisten selitysten mukaan syy on mukamas taaskin tavallisten ruotsalaisten ja Rinkebyssä tai Tenstassa asuvien suomalaisten, jotka aiheuttivat muslimien eriytymistä omiin oloihinsa, ikään kuin mitään vastuuta islamistien omasta linnoittautumisesta ja eristäytymisestä (tai sossukielellä sanoen isolaatiosta) ei kuuluisi heille itselleen.

Viime vuonna Ruotsissa kirjattiin peräti 344 ampumistapausta, ja ampumisissa kuoli 45 ihmistä, ja yli sata haavoittui. Niin ei olisi käynyt ilman kehitysmaalaisten haittamaahanmuuttoa ja sen aiheuttamia ongelmia. Media kaunistelee asioita myös osoittaessaan ”neuvottomuutta”, ja tilanne muistuttaa sisällissotaa siksikin, että myös kulttuurien välisessä sodassa ensiksi katoaa totuus.

Sanallakaan valtavirtamedia ei puutu siihen, mikä on ongelmien juurisyy, toisin sanoen maahanmuutto, saati että mediassa esitettäisiin vaatimuksia tai keinoja siihen, kuinka ongelma pitäisi ratkaista.

Syylliset hukataan väitteisiin väkivallan ”rakenteellisuudesta”

Rinkebyssä asuva murhatun pojan äiti sanoo, että ”[j]os Stefan Östermalmilta tapetaan, se on murha, mutta jos Ahmed Rinkebystä tapetaan, se on jengirikollisuutta”, siis ikään kuin sitä parempaa väkivaltaa, jonka tekijät ja uhrit häivytetään väitteisiin ”rakenteellisesta väkivallasta”.

Valitettavan usein uhrilla on kuitenkin Ruotsin kalenterista saatu nimi.

Syyllisten sanotaan olevan epämääräisesti vain ”nuoria miehiä”. Ei kerrota, oliko heillä karvaiset kädet. Tulevaisuuden airuita yhtä kaikki.

Totta väitteissä rakenteellisesta väkivallasta on johtopäätös, että se on organisoitua ja laajaa, mutta väärää ohjaus oletukseen, ettei väkivallalla ole muka vastuullisia henkilötekijöitä, vaan paha saavuttaa länsimaiset kansakunnat pyhän vihan tavoin kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Yhtä vaikealta tilanne näyttää myös, jos hyväksytään väittämä, että mellakoiden kohteena ei ole kukaan yksittäinen länsimainen ihminen. Poliisin mukaan sen kohteena onkin ruotsalainen yhteiskunta ja legitiimi järjestys. Tosin myös tällä tavoin ajatellen mellakointi edustaa muslimien hyökkäystä länsimaista uskonnonvapautta, uskontokriittisyyttä ja demokratiaa vastaan. Mediassa haastatellun ruotsalaispoliisin mukaan mellakoitsijat houkuttelivat poliisin paikalle heittääkseen heitä kivillä.

Ylen haastattelema ruotsalainen syyttäjäviranomainen kauhistelee maahanmuuttajataustaisten äitien halua opettaa lapsiaan heittelemään poliiseja kivillä. Terttu Kaikkonen -niminen eläkeläinen puolestaan suunnittelee lähtemistä pakolaiseksi ghettotuneelta vuokrataloalueelta, jolta kantaväestö on jo suureksi osaksi joutunut perääntymään.

Paludanin nimitteleminen ”äärioikeistolaiseksi” puolestaan on hullunkurista, sillä nimittelijä on yhtä kaukana nimiteltävästä kuin nimiteltävä itse. Näin ollen molemmat ovat toisistaan katsoen ääriajattelijoita. Yle, jolle ”äärioikeistolaisia” ovat kaikki Marine Le Penistä Rasmus Paludaniin, näyttää olevan äärivasemmistolainen.

Ruotsin onnettomuus on väestönvaihto, jota valtapuolueet ovat ajaneet kansakunnan omaksi tuhoksi. Se osoittaa, että maahanmuutto muodostaa Euroopan maille yhtä vaarallisen uhan kuin Venäjän laajeneminen.

Ne ovat myös keinoiltaan samanlaisia. Molempien tavoitteena on alueiden valtaaminen ja poliittinen haltuunotto, kansankunnan oman vallanperimyksen korvaaminen muualta tulevilla sekä kansan vähittäinen vaihtaminen toiseen.

Suomi on vielä hivenen jäljessä kehityksestä, mutta huolet pois, sillä aivan pian meidän ei tarvitse enää tuntea ylemmyyttä sen vuoksi, että pidättyvämpi maahanmuuttopolitiikkamme voisi olla esimerkkinä Ruotsille. 

Vihreät, vasemmisto, Kepu ja Rkp saattavat meidät Ruotsin peräkantaan aivan pian.

Siitä kertoo muun muassa hallituksen esitys valmiuslaiksi, josta on jätetty pois mahdollisuus kieltäytyä turvapaikkahakemusten vastaanottamisesta. Näin siitäkin huolimatta, että turvapaikkaturistien tuputtaminen Suomeen on Venäjän ilmeinen hybridiase, jota vihollinen todennäköisesti käyttää.

Sellaista asiaa ei näköjään ole, joka saisi vihervasemmiston luopumaan maahanmuuton edistämisestä – ei vaikka maailma ympäriltä räjähtäisi.

Nato-kysymys erottaa jyvät akanoista Suomen puolueissa

Suomen Nato-kantaa ratkottaessa on tärkeää, että myöskään vähemmistöön jäävä osapuoli ei katkeroidu vaan voi elää ratkaisun kanssa, joka toivokseni on liittoutumista puoltava.

Samoin on toivottavaa, ettei asiasta tarvitsisi päättää kansanäänestyksellä, vaan kansanedustuslaitoksen piirissä tehtävä ratkaisu riittäisi. Tällaisia tilanteita varten kansanedustuslaitos on.

Ylen televisiouutisissa 6.3.2022 ratkaisijan rooliin korotettiin pääoppositiopuolueet Perussuomalaiset ja Kokoomus, kun asiaa tiedusteltiin puolueiden puheenjohtajilta.

Ajatuksena lienee, liittyisikö oppositio hallituksen esitykseen, mikäli se päättäisi ehdottaa Natoon hakeutumista. Hyväksymiseen voitaisiin tarvita kahden kolmasosan määräenemmistö, vaikka perustuslaki mahdollistaa päätöksen tekemisen myös yksinkertaisella enemmistöllä.

Puolueet ovat asiassa joka tapauksessa vedenjakajalla. Tosiasiassa epävarmuus liittyy enemmänkin hallituksen sisäiseen mielipiteenmuodostukseen kuin oppositiopuolueiden toimintaan.

Nato-vastaisuus on ollut SDP:ssä pinttynyttä, ja Vasemmistoliitossa se on edelleen sitkeää.

Vihreiden liberaali siipi on hermostunut Venäjän toimista vasta viime aikoina ja kääntänyt kelkkansa kohti Natoa; tosin puolueessa on edelleen paljon kiilusilmäistä taistolaisuutta, joka on syystä tai toisesta (n)ostalgisesti itään päin kallellaan.

Hallituksen esityksen synnyttäminen voi olla työn ja tuskan takana, sillä myös sosiaalidemokraatteja varjostaa tuomiojalaisen rauhanaktivismin ryhditön perinne.

Myös Ruotsin sosiaalidemokraattinen pääministeri Magdalena Andersson toistelee Natoon liittymättömyyttä liturgiana, osaten läksynsä ilman paperia.

Tämä ei välttämättä kerro todellisesta tilanteesta, sillä Natoon hakeutuminen on samanlaista kuin valuutan revalvoiminen. Ei siitäkään kerrota etukäteen. Pelkään kuitenkin pahoin, että Suomen ja Ruotsin demarit ovat tosissaan tuossa empimisessään.

Nato-kysymys jakaa puolueet vastuullisiin ja populistisiin

Suhtautuminen Nato-kysymykseen erottelee jyvät akanoista niin Suomessa kuin Ruotsissakin. 

Sitä kautta erottuvat toisistaan yhtäältä realistiset ja vastuulliset puolueet ja toisaalta populistipuolueet. Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat perinteisesti olleet kaikkea vastustavia vasemmistopopulistisia puolueita, jotka eivät ole osoittaneet tervettä harkintaa muissakaan kysymyksissä.

Ne voivat uppoutua rooliinsa myös Nato-kysymyksessä ja asettua vastustamaan Natoa pelkästään varmistaakseen selustansa siltä varalta, että prosessissa jokin menee myttyyn. Sitten ne voivat julistaa jälkiviisaasti olleensa oikeassa! Myös seisova kello näyttää kahdesti vuorokaudessa oikeaa aikaa.

Tämä sopii vasemmistopopulistisille puolueille, jotka eivät halua kantaa poliittista vastuuta. Mutta ne eivät saa myöskään kunniaa oikeasta päätöksestä. 

Natoon liittymistä kannattavat varauksettomasti vain Kokoomus ja RKP. Kokoomus otti asian ohjelmaansa jo vuonna 2004.

Nähdäkseni myöskään Perussuomalaisessa puolueessa ei pitäisi olla epäselvyyttä siitä, että Suomen tulisi olla Naton jäsen. Keskustelu olisi syytä tarkentaa vain siihen käytännölliseen kysymykseen, kuinka tämä tulos saataisiin nopeasti ja ongelmitta aikaan.

Vasta-argumentiksi ei kelpaa väite, että suomalaisia varusmiehiä lähetettäisiin Naton operaatioihin mukaan. Sen estää laki, ja osallistujat olisivat palkattuja sotilaita, kuten IFOR-joukoissa ja YK:n rauhanturvaoperaatioissakin.

Vasta-argumentiksi ei käy sekään, että Nato kuppaisi Suomen puolustusmäärärahat ja aseet. Tosiasia on, että Nato-maa Tanskalla oli esimerkiksi Irakin campaignissa vähäisemmät sotilasvoimat kuin Suomella on ollut Nato-johteisissa Afganistanin operaatioissa.

Naton jäsenyys ei tarkoita, että Suomeen tuotaisiin ydinaseita, eikä sitä, että täällä olisi välttämättä muiden maiden sotilastukikohtiakaan.

Erinomaisen tietopaketin siitä, mikä Nato on ja mitä jäsenyys merkitsee, on julkaissut Suomen Atlantti-seura, ja sen voi lukea verkkoversiona täältä sekä tallentaa PDF:nä täältä.

Kannattaako Nato-kauppa?

Natoon liittymättömyys ei ole pidäke Venäjälle, vaan liittoutumattomuus voi a fortiori houkutella hyökkäämään tänne niin kauan kuin se on mahdollista: ennakolta vaikuttavana varotoimena.

Natosta olisi Suomelle enemmän hyötyä kuin mahdollista haittaa, vaikka selvää onkin, että ilman vastavuoroisuutta mikään liittoutuminen ei ole mahdollista.

Liittoutumisen myötä Suomen Puolustusvoimien uskottavuus kohoaisi, kun takeena oleva potentiaalinen voima lisääntyisi.

On luonnollista, että Nato ei ole ryhtynyt itseään ja palveluksiaan Suomelle erityisesti markkinoimaan, sillä liika innokkuus sotilasliiton puolelta pohjustaisi sille huonon neuvotteluaseman, jos sopimusta ryhdytään sorvaamaan.

Tästä johtuu, että Suomella on säilynyt anojan rooli.

Samasta syystä Nato ei ole ryhtynyt tarjoamaan sotilaallista apuaan millekään liittokunnan ulkopuoliselle maalle. Puolustusliiton kyseessä ollessa se ei olisi mahdollistakaan, mutta passiivisuutta edellyttää myös mahdollisen neuvotteluposition säilyttäminen.

”Avoimien ovien politiikka” merkitsee, että Suomen kutsuminen Naton jäseneksi puolustusliiton aloitteesta on epätodennäköistä. Mutta tie Natoon lyhenisi, mikäli Nato-maat neuvottelisivat etukäteen konditionaalisen sopimuksen siltä varalta, että Suomi jättäisi Nato-hakemuksen.

Suoranaisen vaaran prosessille muodostaa Turkki. Recep Tayyip Erdoğanin eilisellä puhelinsoittelulla Putinille on selvät syynsä, jotka eivät liity välttämättä vain Ukrainan sodan rauhanvälitystarjoukseen. 

Vastavetona Suomen ja Yhdysvaltain yhteistyölle Venäjä voi painostaa Turkkia olemaan hyväksymättä Natoon lisää jäseniä.

Nato-konsultaatioiden rinnalla kohoavat arvoltaan nyt käynnissä olevat neuvottelut Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyöstä. Se voisi koskea koko Pohjolaa tai Pohjoismaita (Nordic), joista Biden puhui Niinistön kanssa Washingtonissa.

Kahdenvälinen sopimus Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyöstä ei ole Nato-jäsenyyden vastakohta tai poissulkeva vaihtoehto, mutta se voi toimia perustana myös Naton jäsenyydelle.

Natoa suppeamman puolustusyhteistyön etuna on, ettei päätösten tekemiseen tarvita Natolle tyypillistä kankeaa organisaatiota, ja Yhdysvalloille voi riittää vastasuoritteeksi, että Suomi lähestyy määrätietoisesti Natoa. 

Venäjä puolestaan ei voisi paheksua Natoon liittymistä, sillä Suomen liittoutumaton status muodollisesti säilyisi.

Tähän puolustusyhteistyön kehittämiseen sisältyy jo sinänsä eräänlainen turvatakuu, niin kuin Yhdysvalloista tehtyihin asehankintoihinkin.

Turvatakuun käsite on kelluva merkitsijä, joka voi koostua monesta asiasta. Käytännössä jo F-18- ja F-35-koneiden hankintaan liittyvät ylläpitosopimukset ovat turvatakuiden osatekijöitä.

Toivotan menestystä Antti Kaikkosen (kesk.) matkalle Yhdysvaltoihin. Nyt kannattaa laittaa tupailtojen suomettuneet soraäänet hetkeksi mutingiin.

”Uusi normaali” toteutumassa myös Suomessa

Raportoin syyskuun alussa Ruotsin maahanmuuttajalähiöistä, joissa autojen tuhopolttelu on yhtä arkipäiväinen ilmiö kuin huumeidenkin polttelu. Viittasin erään ruotsalaisen nettikirjoittajan toteamukseen, että ”ennen Ruotsissa tehtiin autoja, nykyisin Ruotsissa poltetaan autoja”.

Suomi näyttää seuraavan orjallisesti Ruotsin esimerkkiä. Ilta-Sanomat otsikoi hetki sitten jutussaan, että ”[u]seita autoja paloi Espoossa, tuhon jäljet paljastuivat aamun koittaessa”. Lehti jatkoi lakonisesti: ”tältä Matinkylässä näyttää nyt”.

Eivät kai ne itsestään palaneet, kun olivat kahden eri taloyhtiön parkkipaikoillakin. Kyllä ne joku poltti. Mutta kuka joku? Jutun lopussa lausahdetaan, että poliisi tutkii tapauksia törkeinä vahingontekoina.

Huomionarvoista on, että mitään arvioita tekijätahosta ei esitetty, vaikka epäilys varmaan kytee monen mielessä. Myös jutun kommentointipalsta on suljettu ymmärrettävistä syistä.

Lehden kirjoitus on toteava ja raportoiva. ”Tunnelmaa” kuvataan ”uteliaaksi”, ja kerrotaan, että ”ohikulkijat pysähtyivät ottamaan kuvia”. Moraalista paheksuntaa ei esitetä. Vain fiilistellään, ikään kuin kyse olisi ihastuttavasta karnevaalista. Jos paheksuntaa esitettäisiin, sitä esitettäisiin todennäköisesti vain suomalaisia rasisteja vastaan.

Kiintoisaa on, ketkä teon takaa lopulta paljastuvat tai saadaanko heitä koskaan selville. Vai pääsevätkö he kuin koirat veräjästä? Meidän tulee kuitenkin pysyä huolettomina. Jos suomalaiset rasistit polttivat autot, kyllä heidät varmasti kiinni saadaan!

Tapaus ei ollut suinkaan Espoon ensimmäinen, ja Matinkylästä on tulossa autopyromaanien Mekka. Autojen polttajat juhlivat Matinkylässä myös kesällä 2017 ja kaksi vuotta sitten keväällä 2016. Myös renkaat näyttävät herättävän vihaa samalla alueella, sillä 12 auton alta pisteltiin ilmat pari vuotta takaperin.

Koska Ruotsissa autojen tuhopoltot keskittyvät maahanmuuttajavaltaisille alueille, joissa ne ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa siirtolaisväestön kasvun myötä, on luontevaa epäillä, että asioiden yhteisesiintymiseen liittyy kausaalinen syy–seuraus-suhde. Myös Matinkylä on tietyn vähemmistön keskus, jonka asenneilmapiiriä manifestoi lähistöllä toimiva moskeija.

Jostakin syystä valtamedia ei kuitenkaan seuraa rikostutkimusten etenemistä aktiivisesti. Matinkylän tapausten selvittäminen on jäänyt hämärän peittoon lukuun ottamatta tapausta, jossa anonyymiksi jäänyt tekijä oli puhkonut kaikkiaan 130 auton renkaat Espoossa. Hänestäkään ei kerrottu muuta kuin tieto aiemmasta rikoshistoriasta. – Miksihän?

Näyttöä rikollisuuden mahdollisesta taustasta antaa se, että puoliksi venäläisperäinen sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) on ongelmista hipihiljaa, mitä hän ei ole silloin, kun on kyse suomalaisten syyllistymisestä sananvapauteen.

Joka tapauksessa Matinkylän tapaukset osoittavat, että kyse ei ole enää yksittäisistä teoista, vaan kulttuuri-ilmiöstä tai järjestelmällisestä ja suunnitelmallisesta toiminnasta.

Ruotsissa vandalismi ja omaisuuden tuhoaminen liittyvät väestöpoliittiseen ja kulttuuriseen muutokseen. Sitä edeltää henkisen ja kulttuurisen pääoman sekä sosiaalisen luottamuksen rapautuminen.

Siksi meidän suomalaisten tulee taistella poliittisin keinoin sellaista taantumusta vastaan, jonka kautta sosiaalista pääomaamme romutetaan ja kulttuuriamme syövytetään yhteiskunnallista tehokkuutta, arvojamme ja turvallisuuttamme heikentävillä vaikutuksilla.

Sen tyyppisen ”kulttuuri-ilmiön” maihinnousu Suomeen on päättäväisesti estettävä.


Milloin saavutamme Ruotsin etumatkan?

Ylen TV1 esitti 4.10.2018 Ulkolinja-ohjelmassaan dokumentin ”Malmö – Jengien varjossa”, jossa kerrottiin poikkeuksellisen avoimesti, millaiseksi Mogadishuksi eteläisen Ruotsin maahanmuuttopääkaupunki on vajonnut: ”huumekauppaa, pahoinpitelyjä, tuhopolttoja ja ampumisia”.

Vuosina 2010–2017 Malmössä on ollut 466 ampumistapausta, joissa on tapettu 35 ihmistä, ja ohjelman oheissivustolla sanotaan: ”Malmössä jengirikollisuus ja ampumiset ovat keskittyneet maahanmuuttajavaltaisille vuokrataloalueille”.

Koska ongelmia ei voi suvaitsevaisinkaan pitää enää piilossa, ne on ollut pakko tunnustaa, mutta ratkaisuyritys on aina vain sama. Malmön yliopiston sosiaalityön professori Tapio Salonen valistaa Ylen jutussa, että ”Ruotsin yhteiskuntaa pitäisi avata niin, että tulijoiden olisi helpompi saada koulutusta ja päästä työmarkkinoille. Myös eri kaupunginosien ja ryhmien välisiä eroja pitäisi kaventaa”.

Tätä on yritetty vuosien ajan, mutta erot eivät kapene, sillä ongelmien syyt löytyvät etnisestä diversiteetistä itsestään. Kaupungin työttömyysprosentti on Ruotsin korkein, eli 14 prosenttia. Malmön 22 000 työttömästä peräti 15 500 on syntynyt ulkomailla.

Minna Pyen toimittamassa Ylen ohjelmassa korostetaan ongelmien sosiaalista luonnetta, mutta jätetään köyhyyden perimmäiset syyt ja siihen liittyvä etninen dynamiikka mainitsematta. Visusti varjellaan nostamasta esille Malmössä tappelevien ”jengien” ulottautumista läpi maahanmuuttajaväestön kaikkien kerrosten, vaikka totuus tihkuukin lähetyksen läpi, kun huumekauppiaina käytetään ala-ikäisiä nuoria.

Ohjelmassa vakuutellaan, että kaikki on pinnalta katsoen hyvin, kunhan vain lisätään poliisin voimavaroja, sosiaaliohjausta ja tasa-arvon sekä reilun pelin mitätöntä symbolia, eli jalkapallon peluutusta – jalkapallon, joka tunnetaan yksinkertaisten älypelinä ja älykkäiden yksinkertaisena pelinä.

Ohjelman lopulla muslimiväestö niputetaan yhteen juutalaisväestön kanssa huolimatta niiden keskinäisistä kiistoista, ja näin nostetaan molempien uhristatusta. Sopusoinnun merkiksi puristetaan ohjelmassa haastatelluista imaami Salahuddin Barakatista ja rabbi Haconenista ulos yhteinen interssi ja kauna ruotsalaista kantaväestöä vastaan.

Syyllisiksi löydetään siis ruotsalaiset, jotka muka vihaavat valikoimattomasti kaikkia etnisiä vähemmistöjä. Mutta silmät suljetaan siltä tosiasialta, että sosiaalidemokraattisen maahanmuuttopolitiikan oma valikoimattomuus ja kehitysmaalaisten massainvaasio ovat yhdessä saaneet aikaan sen, että Lähi-idän suvaitsematon ja jatkuvassa sotatilassa oleva fundamentalismi ovat siirtyneet Ruotsin maaperälle.

Afrikkalaisperäisen ja lähi-itäläisen haittamaahanmuuton lopettamista kukaan ei pidä (Ruotsidemokraatteja lukuun ottamatta) vaihtoehtona, vaikka ”maahanmuuttajan työllistymisessä voi kestää jopa 8–9 vuotta”. – Ja vaikka ”tiettyjen ryhmien pääsy osaksi ruotsalaista yhteiskuntaa kestää todella pitkään”, kuten Salonen asian muotoilee.

Salosen mielestä ”yhteiskunta on kuin painekattila”, ja luvassa on ”sosiaalista levottomuutta”. Hän toteaa, että ”autopalot ovat merkki siihen suuntaan”, mutta viranomaiset, poliitikot, tieteen harjoittelijat ja valtamedia jatkavat entisen demariretoriikan toistelua.

Hulluuden yksi tunnusmerkki on toistaa samaa kaavaa, mutta odottaa erilaisia tuloksia.

On mielenkiintoista havaita ja todistaa, milloin Suomi saavuttaa Ruotsin etumatkan monikulttuurisen painajaisen luomisessa, kansakunnan itsetuhon varmistamisessa ja maamme muuttumisessa pelon ja anarkian valtakunnaksi.

”Tämä paikka ei ole osa Ruotsia”, toteaa eräs pitserianpitäjä oloihinsa tyytyväisenä ja sarkastisesti.

---

Päivitys 9.10.2018

Maahanmuuttoa puolusteleva Helsingin Sanomat kirjoitti tämänpäiväisessä numerossaan, että poliisin mukaan ”Espoon autopalojen motiivilla ei ole yhteyttä Ruotsin tapauksiin”, vaikka julkisuudessa niin on epäilty – ei myöskään Helsingissä ja Vantaalla samana viikonloppuna sattuneisiin paloihin tai siihen, että elokuussa Ruotsissa tuhopoltettiin peräti 200 autoa, joista suuri osa Göteborgissa.

Mistäpä asia tiedetään, jos tekijöistä ei ole vihiä?

Olisikin pohdittava, mitä ”motiivien yhteydellä” tarkoitetaan.

Jos tekijät osoittautuvat saman viiteryhmän jäseniksi ja edustavat samaa maailmankatsomusta, voidaan tapausten sanoa liittyvän toisiinsa heidän kulttuurinsa kautta, vaikka tekijöiden välillä ei olisi henkilökohtaista kanssakäymistä.

Niinpä tapausten yhteys voidaan selittää ideologian, maailmankatsomuksen tai kulttuurin manifestaatioksi, toisin sanoen laadullisen tutkimuksen lähestymistavoilla, jotka tilastokorrelaatio väestöryhmien ja niiden rikoksentekoalttiuden välillä voi vahvistaa.

Erikoista onkin, että Helsingin Sanomien vihervasemmistolaisille toimittajille, jotka muutoin vetoavat usein sosiaaliseen konstruktionismiin, ei tämä kulttuurisia selitystekijöitä painottava malli kelpaakaan, kun sillä läpivalaistaan tiettyjen maahanmuuttajaväestöjen käyttäytymistaipumuksia tai sosiaalisia rakenteita.

Itse asiassa se, että tietyt maahanmuuttajataustaiset tekevät samanlaisia rikoksia eri puolilla Eurooppaa myös toisistaan tietämättä, vailla henkilökohtaista yhteyttä tai keskenään sopimatta, antaa näyttöä siitä, että selitystä pitäisi etsiä joistakin muista kuin sosiaalisista tekijöistä: esimerkiksi etnisistä tai rodullisista ominaispiirteistä, jotka toteutuvat paikasta ja ajasta riippumatta samankaltaisina eri puolilla maailmaa, niin Suomessa kuin Ruotsissakin.

Mikäli motiiveiksi paljastuvat ideologiset tai biologiset piirteet, tällainen selitys on paljon vahvempi kuin pelkkään tilastokorrelaatioon perustuva induktiivinen kausaaliyleistys, sillä näkemys tietyn kansanryhmän käyttäytymistaipumuksista voidaan silloin johdella deduktiivisesti: loogiseksi seuraukseksi heidän biologisista ominaisuuksistaan tai maailmankatsomuksellisista premisseistään, jotka velvoittavat yhteisön jäseniä tietynlaiseen käyttäytymiseen deterministisesti.

On jokseenkin vaivaannuttavaa, että tällaisia tieteellisen selittämisen ja päättelyn perusasioita joutuu vääntämään rautalangasta kommunistilehtien monikultturisteille, mutta mitäpä sitä ei tekisi yhteiskunnallisen totuuden vuoksi.

Kirjailija Heinrich Heine kirjoitti vuonna 1823, että ”siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan pian myös ihmisiä”. Nykyään, kun autoja pidetään arvokkaampina kuin kirjoja, voidaan kysyä, mitä Euroopassa pian poltetaankaan, paitsi pilveä vasemmistomedian punavihreässä kuplassa. Ei ainakaan saunapuita, sillä EU uhkaa kieltää puulämmitteiset saunat direktiivillä. Se jos mikä osoittaa, miten pahasti maamme on Brysselin tossun alla.