29. heinäkuuta 2019

Kant: monikulttuurisuuskriittinen filosofi ajallemme


Helsingin Sanomat julkaisi viikonloppuna toimittaja Jussi Ahlrothin kirjoittaman jutun ”Kuplan filosofi”, jossa väitettiin, että filosofi Immanuel Kantin (17241804) mukaan ”me kaikki elämme kuplassa”. Kirjoituksessa yritettiin puolustella niin sanottua punavihreää kuplaa ja esitettiin, että Kantilta ”voi löytyä vastaus aikamme ongelmaan, yhteisen todellisuuden katoamiseen.”

Helsingin Sanomien kielellä lause merkitsee, että lehdessä etsitään vastausta maahanmuuton ja monikulttuurisuuden oikeuttamiseen.

Kirjoituksen lopussa todettiin: ”Kantin viesti meille, kuplien ajan ihmisille, on, ettei yhteinen todellisuus ole katoamassa, koska sitä ei ole koskaan ollut olemassakaan.”

On ymmärrettävää ja paljastavaa, että vihervasemmistolainen media myöntää ongelmansa, toisin sanoen oman kuplansa olemassaolon ja etsii sille oikeutusta. Lehti tekee kuitenkin järkyttävän virheen yrittäessään lavastaa Immanuel Kantista asianajajan punavihreän kuplan tai muiden vääristyneiden todellisuuskäsitysten perustelemiseen.

Miksi? Siksi, että punavihreät ja muut poliittiset kuplat ovat sosiaalisia kuplia, kun taas Immanuel Kant keskittyi filosofiassaan ihmisen havaitsemiskyvyn ja aistimellisuuden tutkimiseen. Kyse on siis täysin eri asioista.

Kantin mukaan havaintomme todellisuudesta riippuvat aistikykymme apriorisista eli kokemusta edeltävistä periaatteista, joiden vuoksi havaitsemme todellisuuden ajallisena ja kolmiulotteisena. Nämä havaitsemisen periaatteet ovat ihmislajille yleisiä ja ominaisia, ja juuri siksi voimme keskustella todellisuudesta yhteisymmärryksessä.

Lisäksi Kant ei kiellä yhteisen todellisuudenkaan olemassaoloa vaan ainoastaan pitää todellisuutta an sich (sinänsä, itsessään) transsendenttina, eli aistikyvyllemme tavoittamattomana. Havaitsemisen ankkuri kiinnitetään tällä tavoin ihmisen tajuntaan eikä ulkoiseen todellisuuteen. Tuloksena on tietenkin subjektivismia ja individualismia promovoivaa filosofiaa.

Todellisuudesta emme voisi tämän mukaan tietää mitään, vaan meillä voi olla siitä vain erilaisia näkemyksiä. Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteivät asiat jollakin tavalla myös objektiivisesti olisi.

Kantin havainnonfilosofiaa on pidetty myöhempinä vuosina kumottuna, ja erityisesti sitä vastaan ovat väittäneet fyysikot, joita puolestaan leimaa tietty naiivin naturalistinen maailmankuva.

Kantilaista ajattelua on myös kehitelty. Esimerkiksi Karl Popperin evolutiivinen tietoteoria voidaan nähdä tällaisena kehitysaskeleena. Siinä havaitsemisen kategoriat ja prinsiipit on nähty tuloksina evoluutiosta. Tämän mukaan aistikyvyn muotojen alkuperä palautuisi ihmisen luontosuhteeseen, josta havaitsemisen periaatteet voidaan johdella. Ollessaan ihmislajille yleispäteviä aistikyvyn kategoriat takaavat nimenomaan yhteisymmärryksessä tapahtuvan keskustelun todellisuudesta.

Kantista ei saa oppimestaria poliittisten kuplien oikeuttamiseen, sillä Kant ei rakennellut poliittisia harhakuvia vaan perusti myös yhteiskuntafilosofiansa teoriaansa havaitsemisen muodoista, jonka hän esitteli teoksessaan Kritik der reinen Vernunft (1781). Kyseessä ei ollut mikään poliittinen kannanotto vaan tieto-opillinen teoriointi.

Kant muotoili tieto-oppinsa pohjalle etiikkaa ja yhteiskuntafilosofiaa esimerkiksi teoksissaan Kritik der praktischen Vernunft (1788) ja Zum ewigen Frieden (1795).

Koska aihe puhuttaa, otetaan muutama esimerkki, joiden kautta valottuu, miksi Kantista ei voi vääntää puolustajaa vaikkapa maahanmuutolle tai monikulttuuri-ideologialle.

1) Kantin kategoriseen imperatiiviin on viitattu useasti silloin, kun on haluttu pakottaa tai velvoittaa ihmisiä johonkin. Koska Kantin filosofia on kauttaaltaan universalistista ja idealistista, monet maahanmuuton puolustelijat ovat pyrkineet vetoamaan Kantin ajatteluun.

Teoksessaan Grundlegung zur Metaphysik der Sitten (1785) Kant muotoilee kategorisen imperatiivinsa näin:

Toimi vain sellaisen maksiimin mukaisesti, jonka voit samalla tahtoa tulevan yleiseksi laiksi.

Tämän mukaan ihmisten ei tulisi tehdä mitään, mitä ei pitäisi toistaa rajattomasti uudelleen.

Maahanmuuttopolitiikan kannalta tämä merkitsee, että jos emme voi ottaa tänne kaikkia pakolaisia, meidän ei tulisi ottaa tänne yhtäkään pakolaista. Ja jos otamme vastaan yhdenkin pakolaisen, meidän tulisi ottaa samalla kaikki.

Nimenomaan praktisen ajattelun kannalta on selvää, että kantilaisella ajattelulla ei voida oikeuttaa maahanmuuttoa. Sen estää universalisoitavuuden periaate: emme voisi kohdella kaikkia maahan pyrkijöitä samalla tavalla, joten meidän tulisi pidättäytyä vastaanottotoiminnasta kokonaan. Valoisana puolena asiassa on, että tällä tavoin teemme loogista, järkiperäistä ja tulevaisuuden kannalta vastuullista politiikkaa.

Miten edellä sanottu sitten sopii yhteen erään toisen kantilaisen perusperiaatteen kanssa, joka on ihmisyys päämääränä sinänsä?

2) Kant muotoili välineellisen kohtelun kieltonsa edellä viitatussa teoksessaan näin:

Toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä sekä itsessäsi että toisissa ihmisissä aina myös päämääränä eikä koskaan pelkkänä välineenä.

Tämän luettuaan monet ovat innosta kiljuen rientäneet saarnaamaan kanssaihmisilleen vasemmistolaista yhteiskuntaretoriikkaa ja sosiaaliturvan tärkeyttä sekä heittäytyneet lähimmäistensä käsivarsille voimaantumaan.

Kyseessä on taaskin selvä väärinkäsitys. Kantin etiikka on velvoittavaa sekä itseä että toisia kohtaan. Välineellisen kohtelun kielto tarkoittaa erityisesti sitä, että kaikki ihmiset ovat etupäässä itse vastuussa itsestään ja itselleen.

Niinpä jokaisen tulisi huolehtia ensisijaisesti omasta itsestään eikä siirtää elinkustannuksiaan toisten kannettaviksi. Jokainen lentoemäntä ja stuertti onkin käytännön kantilainen. Hekin kehottavat laittamaan happinaamarin ensin itselleen ja vasta sitten toisille, sillä jos emme niin tee, emme voi pian auttaa sen enempää itseämme kuin muitakaan.

Välineellisen kohtelun kieltoon sisältyy myös se, ettei maahanmuuttoa haalita halpatyövoimaksi eikä kotimaisen työvoiman tappioksi, kuten kaikki muut puolueet Perussuomalaisia lukuunottamatta haluaisivat.

Myös liberalismin lipunkantajaksi nähtynä oikeuttaa kantilainen filosofia niin sanottua valistunutta itsekkyyttä. Kantin omalle ajalle ominaista oli utilitaristinen hyödyn tavoittelu, mutta myöskään yksilöllinen hyödyn tavoittelu ei johda välttämättä välineellisyyteen. Esimerkiksi Jeremy Benthamin ja John Stuart Millin mukaan tuloksena yksilöllisistä hyötymisen pyrkimyksistä on yhteisön kokonaisedun toteutuminen.

Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kannalta tämä merkitsee, että rajat luovat rauhaa. Kant käsitteli pasifismin teemoja myöhäisteoksessaan Ikuiseen rauhaan (1795).

Myöhäisfilosofiassaan Kant vei universaalisuusoppinsa myös pisteeseen, jossa hän muun muassa kielsi masturbaation. Itseään tyydyttävä ihminen kohtelee itseään välineenä ja samalla saattaa itsensä moraaliseen luuppiin. Kun masturboi kerran, on toimenpide toistettava universalisoitavuusperiaatteen mukaisesti over and over again to the deep dark future. Itseään tyydyttävä ihminen myös pidättää nautinnon toisilta ihmisiltä ja kohtelee toisia kylmän kyynisesti. Masturbaatio on siis epäeettistä, kun taas seksuaaliseen kanssakäymiseen antautuminen edustaa parasta ja puhtainta moraalia.

3) Kantin teosta Ikuiseen rauhaan on tulkittu usein väärin. Kantilaisessa universalismissa on nähty jonkinlaisia sosialistisen valtioutopian ituja, mikä teoksen kokonaisuus huomioon ottaen on virheellistä. Kantia ei voitaisi pitää myöskään Euroopan unionin koulumestarina. Hänen filosofiastaan löytyy aineksia ”aikamme ongelmien” ratkaisemiseen, mutta toisella tavalla kuin vihervasemmisto näkee.

Teoksensa Ikuiseen rauhaan ensimmäisessä pääluvussa Kant kirjoittaa:

Ei saa tehdä semmoisia valtionvelkoja, joita valtio käyttää sisäisen toimintapiirinsä ulkopuolella. Mikään valtio ei saa mennä toiselle valtiolle omaisuudeksi perinnön, lahjoituksen eikä kaupan kautta sen vuoksi, että järjellä varustetuin ihmisten yli ei ole kellään minkäänlaista käsky- eikä omistusoikeutta.

Näissä jylhän jykevissä sanoissa kansallisvaltioiden oikeutus ja valtiollinen itsemääräämisoikeus kytketään kansalaisten ihmisoikeuksiin. Kuinka häikäilemättömästi EU ja sen etuja ajavat poliitikot ovatkaan tuon periaatteen rikkoneet, kun valtiot on velkaannutettu pankeille? (Kirjoitin aiheesta aiemmin muun muassa täällä.)

Kant ei ollut mikään ”kuplan filosofi” vaan rationalisti, jonka käsitys aistikyvyn muodoista oikeuttaa ja selittää sekin perimmältään vain sitä, miksi voimme puhua transsendentista todellisuudesta yhteisymmärryksessä ja universaalisti. Monikulttuurisuuden ja kulttuuripoliittisen relativismin puolestapuhujaa Kantista ei voi tehdä, vaikka Helsingin Sanomat haluaisi.

Helsingin Sanomien propagoima näkemys, että Kant oli ”kuplan filosofi” on vulgaariudessaan häkellyttävän virheellinen ja julkisesti esitettynä vastuuton. Todellisuudessa Kant oli yleispätevän yhteiskuntateorian filosofi.

18. heinäkuuta 2019

”Turvallinen” ja ”totuudenmukainen” EU-Suomi


Ilta-Sanomien totuustoimittajat harjoittivat jälleen objektiivista tiedonvälitystä ja julistivat padottua raivoa pursuilevassa otsikossaan: ”Italian rääväsuu saapui Suomeen – sisäministeri Matteo Salvini tunnetaan kovasta maahanmuuttopolitiikastaan ja kärkkäistä lausunnoistaan”.

Tervetuloa vihapuheen vastaiseen Suomeen Matteo Salvini! Aina ei saa tunnustusta eläessään. Asian voisi sanoa niin, että Italian totuuspuhuja saapui Suomeen – sisäministeri Matteo Salvini tunnetaan järkevästä maahanmuuttopolitiikastaan ja terävästä ajattelustaan.

Salvini on tehnyt käsittääkseni pelkkää hyvää laajentaessaan Pohjoisen Liitosta koko Italian kattavan puolueen, vaatiessaan tehokasta rajavalvontaa ja vastustaessaan Euroopan unionin muovaamista liittovaltioksi.

Nimenomaan maahanmuuton rajoittamista koko EU kaipaa – ja erityisesti Italian vesillä. Kyseessä on koko Euroopan yhteinen ongelma, joten Salvini on mies paikallaan.

Tervetuloa Suomeen myös Viktor Orbán, ja uudestaan Donald Trump, niin saavat taas Sanomien, Ylen ja muun valtamedian toimittelijat kehuttavaa.

Vitsikästä on, että jos somessa lausahtaa jotakin kansallismielisen ajattelun puolesta, vasemmisto alkaa töhriä tekstiiliin väitteitä ”Venäjän etujen ajamisesta”. Argumentti on mitä hullunkurisin. Kansallisen edun edistäminen EU:sta tulevaa komentelua vastaan on nimenomaan Suomen omien etujen ajamista, ja sehän se on politiikan tehtävä.

Huvitteluliberaali euro-oikeisto ja universaalisosialistinen vihervasemmisto osoittivat jälleen reiluutensa Euroopan parlamentissa diskriminoimalla Perussuomalaiset vastuupaikkojen ulkopuolelle. Identiteetti ja demokratia -ryhmä on sinänsä tarpeellinen EU:ssa, jossa olisi aika tehdä kansalliset edut tunnustavaa identiteettipolitiikkaa. Joten hyvään oikeistorealistiseen ryhmittymään sijoittui puolueemme.

Liberaalin oikeiston ja vihervasemmiston mielestä Suomi on ilmeisesti paljon turvallisempi nyt, kun Finlandiatalo on ympäröity sotilaspoliiseilla ja EU-byrokraatteja kuljetetaan poliisisaattueissa pitkin Helsingin katuja ministerikokousten merkiksi.

Keijo Kaarisade peukuttaisi, ellei olisi sensuroitu. Just to say. Taas viedään turvallisuuden verukkeella vapaus. Noin 90 kokouksesta koostuva kausi maksaa Suomelle 70 miljoonaa euroa, ja kaikki tämä EU-jäsenmaksun lisäksi.

EU:n totalitarismia ilmentää se, että nyt myös Ranska lähti Saksan kelkkaan ja uhkaa Internet-toimijoita miljardiluokan sakoilla, mikäli ne eivät tuki kansalaisten suita. Sairasta touhua sanon minä. Muuta ei ole ilmeisesti tehtävissä kansalaismielipiteiden tukahduttamiseksi kuin Neuvostoliiton meininki, jota vihervasemmistolainen 1990-luvulla syntynyt Preka-Eetujen ja Venla-Sofioiden kaikkitietävä ja suvaitseva sukupolvi ei tietenkään voi muistaa.

Jussi Halla-aho oli oikeassa Suomi-areenalla kiteyttäessään arvionsa maahanmuuttorumbasta näkemykseen ”väestöjenvaihdoksesta”. Läpi näytti menevän myös oma tutkimusväitteeni sananvapauden vertikaalisuudesta: se on säädetty alun alkaen kansalaisten puolesta vallanpitäjien mielivaltaa vastaan (aiheesta kirjassani, luku 14, s. 122 jss).

Muuan Pekka Torvinen kitisi paikallislehti Helsingin Sanomissa, että myös Perussuomalaisten uudeksi puoluesihteeriksi valittu Simo Grönroos puhuu avoimesti väestöjenvaihdoksesta. Käänteistä siirtomaavalloitustahan se oli jo Albert Camus’n mukaan – mutta nykyaikana myös erittäin todellista.

Grönroos kuittasi ulinaan selkeästi, että demaritkin toki puhuvat asiasta, mutta he eivät pidä sitä minkäänlaisena ongelmana! Salaliittoteoriasta ei väitteissä väestöjen vaihtumisesta ole kyse. Lisää aiheesta Suomen Uutisen jutussa ja täällä.

5. heinäkuuta 2019

Älä koskaan luovu käteisen rahan käyttämisestä


Pankit ovat lähetelleet asiakkailleen pahaenteisiä uhkauksia, joilla kansalaisia pehmitetään ensi syksynä odottavaan suuruudistukseen. Verkkopankkimaksamisen tunnuslukulistat aiotaan jättää käytöstä pois ja korvata kännykkäsovelluksilla sekä biometrisillä tunnisteilla.

Näin pohjustetaan tietä myös käteisen rahan poistamiseen. Tilinkäyttövälineitä koskevan huononnuksen takana on tietenkin EU-direktiivi.

Samalla kun uudet europarlamentaarikot harjoittelevat Brysseliin matkustamista, EU lähestyy tavallisia ihmisiä PSD2-maksupalveludirektiivillä, jonka kautta pankkiasiakkaiden saldo-, tili- ja maksutiedot voidaan alistaa yritysten ja julkisyhteisöjen, kuten Kelan ja veroviranomaisten, valvontaan.

Esimerkiksi Taloussanomat lirkuttelee asiasta näin: Maksamisen muutosten lisäksi direktiivi tuo muutoksia tilitietoihin pääsemisen kannalta. Jatkossa pankit velvoitetaan tarjoamaan ulkoisille sovelluksille pääsy ihmisten tilitietoihin, jos käyttäjät itse näin sallivat. Finanssialan [Teija] Kaarlelan mukaan tämä mahdollistaa esimerkiksi sovellukset, jotka osaavat näyttää ihmisten eri pankeissa olevien tilien saldot samanaikaisesti.

Uudistuksen syheröissä ei suoraan myönnetä, että maksukäytäntöjen muutos johtaa pankkitietojen viranomaisurkintaan, mutta ole epäilystäkään, ettei tätä mahdollisuutta käytettäisi ennen pitkää hyväksi.

Tietojen urkkiminen saatetaan pitää muodollisesti asiakkaiden luvan varaisena, mutta luvan myöntäminen voidaan asettaa esimerkiksi eläkkeiden, työttömyysetuuksien tai toimeentulotukien maksamisen ehdoksi, jolloin Kelan asiakkaiden on käytännössä pakko luovuttaa pääsy kaikkiin pankkitietoihinsa.

Tutkimusten mukaan vain 12 prosenttia suomalaisista tietää, että ensi syyskuun puolivälissä voimaan astuva direktiivi tekee käytännössä lopun pankkisalaisuudesta ja taloudellisesta yksityisyydensuojasta sekä alistaa kansalaiset entistä pahemmin elämäntavan ja kulutustottumusten tarkkailulle. Sairasta on, että tätä kontrollia perustellaan pankkiturvallisuudella.

Pahimpia uudistuksen ajajia ovat olleet Danske Bank ja Nordea, jotka ovat pyrkineet eroon myös käteisen rahan käsittelystä ja lopettaneetkin sen monin paikoin. Silti ne kehtaavat kutsua itseään rahalaitoksiksi.


Elektroniseen maksamiseen siirtyminen yksityistäisi rahan olemuksen

Samalla, kun ihmisille on tyrkytetty elektronisen maksamisen välineitä, kuten MobilePaytä ja Google Payta, on yritetty vähentää käteisen rahan käyttöä ja pakottaa ihmiset käyttämään elektronista rahaa. Tyhmimmät kansalaiset ja varsinkin nuoret ovat tähän ansaan menneet ymmärtämättä, mitä käteisen rahan poistamisesta seuraisi.

Siitä seuraisi koko rahan olemusta koskeva valtava muutos, jollaista ei ole ennen nähty. Jos kaikki raha on pankkien tai maksujen välittämiseen erikoistuneiden firmojen tietojärjestelmissä olevaa bittirahaa, tämä tekee kaikesta rahasta yksityisten yritysten rahaa ja lopettaa julkisen valtiollisen rahan kokonaan sekä maksuvälineenä että arvon säilyttäjänä.

Tämä taas johtaa automaattisesti kaiken taloudellisen vallan siirtymiseen pankeille tai maksuja välittäville yrityksille. Ei siis ole ihme, että verkkomaksufirmat ovat innoissaan, kuten Taloussanomien haastatteleman tanskalaisen Netsin Sirpa Nordlund, joka ennustaa käteisen katoamista vedoten sen käytön kalleuteen ja epäturvallisuuteen. Tosiasiassa korttimaksaminen tuli vuonna 2013 kauppaliikkeille kalliimmaksi kuin käteiskaupanteko. ”Vaivattomuuden” varjolla markkinoidusta maksamisen helppoudesta on lyhyt matka siihen, että maksaminenkin alkaa maksaa entistä enemmän, myös kauppojen asiakkaille.

Siirtymistä tunnuslukukorteista matkapuhelinsovelluksiin ei voida perustella millään turvallisuudella, sillä matkapuhelimet ovat haavoittuvia, ne ovat alttiita elektroniselle urkinnalle, ne katoilevat, ja niissä on häiriöitä. Lisäksi monet tarvitsevat niiden käyttöön apua, jolloin pankkiavaimet voivat joutua entistä helpommin kolmansien osapuolten haltuun. EU:n tuputtamalla hullulla uudistuksella ei ole siis mitään tekemistä turvallisuuden kanssa.

Kuinka onkin aina niin, että ne jotka haluavat taata turvallisuutemme haluavat palkaksi vapautemme? Vastaus piilee siinä, että tuon kaltaisten toimijoiden päämääränä on tehdä ihmisistä tarkkailun ja valvonnan orjia sekä kytkeä kansalaiset pankkiriippuvuuteen.


Käteisen rahan poistaminen olisi pankkien tekemä ryöstö

Käteisen rahan puolustamisessa ei ole kyse siitä, että ”ikäihmiset eivät osaa käyttää pankkitunnistautumisessa välttämättömiä kännyköitä, vaan kyse on paljon enemmästä. Kysymys on periaatteesta. Maksuvälineitä elektronisoimalla koetetaan tehdä ihmiset riippuvaisiksi pankkien tilijärjestelmistä ja maksuvälineistä.

Jatkossa sinulle valehdeltaisiin, että sinulla on talletuksia pankissa, mutta oikeasti ne lakkaisivat olemasta sinun vapaassa käytössäsi, mikäli et voisi käyttää niitä ilman pankkien myöntämiä välineitä ja pankkien määräämiä hintoja. Tätä tarkoitan rahan yksityistämisellä. Tileillä oleva raha ei ole omaa, kun se ei ole tallettajien vapaassa hallinnassa, mutta käteinen raha on.

Kirjanpidollisesti talletukset eivät tietenkään ole asiakkaiden omaisuutta vaan pankkien velkaa asiakkaille, mutta nykyjärjestelmässä asiakkailla on sentään mahdollisuus hakea rahansa pankeista pois. Tämä potentiaali on pitänyt pankit edes jokseenkin nöyrinä. Sen sijaan jatkossa ihmiset yritetään kytkeä täysin pankkien talutusnuoraan poistamalla käteinen käytöstä vähitellen kokonaan.

Direktiiviä on valmisteltu Euroopan unionissa kaikessa hiljaisuudessa tavalla, josta kirjoitin kolmisen vuotta sitten täällä. Koska käteinen raha on vapauden ja kansanvallan tunnusmerkki, Euroopan unionissa se koetetaan korventaa pois samaan tapaan kuin sananvapauskin.

Käteisen rahan poistolla on koetettu torjua harmaata taloutta, mutta tämä tavoite ei oikeuta paljon suurempia rikoksia: kansalaisten yksityisyydensuojan loukkauksia, omaisuudensuojan murentamista eikä pankkitietojen kaivelua.

Pankkiehtoisuuden laajentaminen totaaliseksi on käytännössä pankkien tekemä ryöstö, jolla tallettajien varat pidätetään pankkijärjestelmän omaan vaihtoehdottomuuteen, ja varas huutaa: ottakaa varas kiinni!

Tosiasiassa käteisen poistamista ei voida perustella millään rahanpesun vaikeuttamisella, sillä pimeä raha liikkuu nykyisinkin kryptovaluuttojen muodossa. Käteisen poistamisella on tarkoitus pelkästään vaikeuttaa kansalaisten maksusuorituksia, heikentää ihmisten taloudellista itsemääräämisoikeutta ja lisätä pankkien valtaa.

Lisäksi elektronisen maksamisen laajentamiseen ei ole mitään tarvetta. Sitä ei ole kukaan kansalainen pyytänyt, vaan kyse on puhtaasti Euroopan unionin harjoittamasta pakottamisesta, vallankäytöstä ja pankkien ahneudesta (näyttöä kansalaisten vastarinnasta saa vaikkapa lukemalla tämän jutun yleisökommentit).


Pankit ja viranomaiset jälleen kävelemässä kansalaisten yli

On muistettava, että ihmiset ovat tätä nykyäkin tilintekovelvollisia vain tuloistaan eivätkä menoistaan, ja tuloistaankin vain veroviranomaisille – eivät pankeille. Pankit kuitenkin ahdistelevat asiakkaitaan tarkoilla tiedusteluilla, mistä mikäkin talletettava seteli on saatu tai mihin tiskeiltä nostettavia käteisvaroja on aikomus käyttää.

Todellisuudessa pankeilla ei ole mitään viranomaisprivilegiota kyseisenlaiseen urkintaan. Paperi, jonka pankit vaativat täytettäväksi, on Finanssialan Keskusliiton, eli pankkien etujärjestön, yksityinen lomake eikä mikään viranomaispaperi.

Viranomaiset, kuten Finanssivalvonta, ovat yrittäneet siirtää pankeille tehtäviä, jotka eivät pankeille kuulu, ja pankit ovat ottaneet ne ilomielin vastaan, sillä käteisen rahan käyttöä vaikeuttamalla pankit pystyvät pidättämään taloudellista valtaa itselleen.

Käteisen rahan poistoa on ajanut erityisesti Björn Wahlroos teoksissaan Markkinat ja demokratia sekä Talouden 10 tuhoisinta ajatusta keskittääkseen valtaa pankeille. Samalla kun elektronisesta maksamisesta yritetään tehdä pakollista, ihmiset yritetään sitoa myös matkaviestimiin ja puhelinliittymiin. Ihmisten elämää läpivalaistaan entistä tehokkaammin, kun myös kauppaliikkeet pystyvät tunnistamaan ostosten tekijät digitaalisesti ja jatkossa biometrisesti kasvojen tai sormenjälkitunnistuksen avulla. 

Tämä puolestaan merkitsee filosofian kielellä elämismaailman kolonisaatiota, eli tarkkailun ja valvonnan marssittamista ihmisten olohuoneisiin ja ruokapöytiin. Kyse on perimmältään kansalaisten hallinnasta ja kontrolliin saattamisesta. Jos säästöt ovat sementoidut pankkitileihin, talletusten pääomat voidaan helposti saattaa myös verolle, aivan kuten Thomas Piketty ja EU:n komissio jo esittivätkin, ja niitä voidaan takavarikoida, kuten Kyproksella. Taatessaan anonyymin maksamisen käteinen raha on ainoa oikeasti turvallinen raha.


Käteinen raha auttaa taistelussa elämäntapatarkkailua vastaan

Eräänä uhkana elektronisen maksamisen yleistymisessä on ihmisten oman talouden hallinnan menetys, kun helpoksi koettu maksutoimitus alentaa tuhlailun kynnystä. Se puolestaan on pikavippiparonien märkä uni.

Pankkien ja muiden puliveivausfirmojen, välistä vetäjien ja keinottelijoiden vallan kasvua on rajoitettava kaikin keinoin, jotta todelliset rikolliset eivät pääsisi urkkimaan yksityisten kansalaisten taloutta eivätkä hallitsemaan poliittisia ja taloudellisia vapauksiamme.

Suomalaiset ovat suostuneet käyttämään elektronista rahaa liian helposti, minkä tuloksena monet ovat laittaneet päänsä pankkien solmimaan silmukkaan. Sosiaalidemokratisoidussa Ruotsissa on tehty päätös käteisestä rahasta luopumiseksi vuoteen 2023 mennessä.

Monessa muussa maassa, kuten Yhdysvalloissa ja Saksassa, joissa asuu eduistaan paremmin huolehtiva kansa, käteisellä rahalla on institutionaalinen asema vapauden ja taloudellisen itsenäisyyden välineenä (aiheesta täällä).

Meiltä elektronisten kaulapantojen ja biometrisen tarkkailun vastustajilta voidaan tietenkin kysyä, mitä salattavaa rehellisellä ihmisellä voi olla. Tämä on väärä kysymys.

Oikea kysymys kansanvallan kannalta on: Mitä urkkimista viranomaisilla tai yrityksillä olisi meidän rehellisten kansalaisten asioihin? Ja vastaus: ei yhtään mitään. Tämä on menossa taas aivan liian pitkälle ja antaa jälleen erään näytön siitä, miksi olisin valmis repimään kyseisen EU-direktiivin kaitaleiksi.


Oikeudet ja vapaudet pysyvät vain, jos niitä käytetään

Olen kirjoittanut aiheesta laajemmin täällä, ja tekstini kannattaa lukea jokaisen, joka ei vielä tiedä, että elektronisen maksamisen tuputtamisessa ei ole kyse ensisijaisesti pankkiteknisestä toimenpiteestä vaan pankkiehtoisuuden laajentamisesta ja rahan olemuksen muutoksesta sekä omaisuuden ja varallisuuden pidättämisestä yksityisten rahalaitosten hallintaan ja viranomaisten valvonnan kohteeksi.

Mitä asialle pitäisi tai voisi tehdä?

Ehdotan kansanliikettä käteisen rahan pelastamiseksi, elektronisten kahleiden vastustamiseksi, rahan käytön anonymiteetin säilyttämiseksi ja verkkopankkimaksamisen pysyttämiseksi nykyisellään. Suositan kaikille kansalaisille pankkiasioinnin siirtämistä sellaiseen pankkiin, joka ei pakota asiakkaitaan digitaaliseen valvontaan.

Koska pankeilla on taipumus puhaltaa yhteen hiileen, tämä saattaisi entisestään vauhdittaa pankkien yhteistoimintaa käteisen rahan mitätöimiseksi. Siksi eräs toimiva keino olisi minimoida pankkiasiointi nostamalla kaikki rahat pankeista pois, mikäli ne eivät suostu jatkamaan nykyistä käytäntöä.

Käteinen kuolee, jos sitä ei käytetä. Siksi ehdotan, että taloudellisesta itsemääräämisoikeudestaan sekä omaisuuden- ja yksityisyydensuojastaan kiinnostuneet ihmiset lopettaisivat myös pankki- ja maksukorttien käytön ja siirtyisivät käyttämään arkipäivän ostoksissaan vain ja ainoastaan käteistä rahaa.

Käteinen raha on edelleenkin EU-lainsäädännön mukaan euroalueen ensisijainen maksuväline, jota jokaisella taloudellisen vaihdon osapuolella on velvollisuus ottaa vastaan maksusuorituksena. Kaikki tähän säädökseen tehdyt rajoitukset ja venkoilut ovat häikäilemättömiä läimäytyksiä EU-maiden kansalaisten naamatauluun, mikä tietenkin johtaa ennen pitkää koko eurorahajärjestelmän romuttamiseen kansalaiskapinan toimesta.
 
Näin tehtyään kansalaiset voisivat todeta pankeille: olemme ottaneet taloutemme ja varallisuutemme kokonaan omaan hallintaamme. Mikäli hyväksytte meidän asettamamme ehdot, teidän ei tarvitse tehdä mitään. Huoletonta kesää!


Aiheesta aiemmin:

Käteinen raha on vapauden ja demokratian tunnusmerkki


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Perussuomalaiset