23. huhtikuuta 2015

Kaikki 13 kirjaani saatavissa nyt yhtenäisenä sarjana


Tänään, kirjan ja ruusun päivänä, julkistan aiemmista teoksistani uudistetut laitokset. Mukaan on sisällytetty kaksi Liken aikoinaan julkaisemaa ja loppuunmyytyä teosta, kolme Yliopistopainon kustannusyksikön julkaisemaa kirjaa ja kaksi Feenixin kautta ensijulkaistua teosta – ja tietenkin kaikki ne kirjat, jotka olen tuottanut Books on Demandin kautta. Yksi kirjoista on kokonaan uusi.

Sarja koostuu kymmenestä filosofisesta teoksesta ja kolmesta verkkokolumnien kokoelmasta.

Jokainen kirjoista on (blogikirjoja lukuun ottamatta) uudistettu laitos, ja sen merkiksi niillä on uudet ISBN-tunnukset. Esimerkiksi Dialogisesta filosofiasta ilmestyy jo kolmas, ajantasaistettu painos (1. p. 2003, 2. p. 2008), samoin Työttömän kuolemasta (1. p. 2005, 2. p. 2010).

Ja mikä nettiaikaa kuvaavinta, teoksiani voi nyt hankkia myös tietokoneilla ja tableteilla luettavina e-kirjoina! Linkki tässä (elektronisten kirjojen luettelo täydentyy).

Painetut kirjani ovat kovakantisia (kestävät kriittistäkin käyttöä). Teoksissani on yhteensä 5348 sivua ja 6216 viitettä. Koko kirjalistan esittelyineen näkee tästä. Suosittelen verkkokauppa Adlibristä, joka myy kirjojani kohtuulliseen hintaan. Toimituskulutkin ovat sivuston mukaan 0 euroa!

Kuvia klikkailemalla pääset kirjakauppaan.

http://www.adlibris.com/fi/kirja/enkelirakkaus-9789523185258

http://www.adlibris.com/fi/kirja/rakkauden-valittaja-9789523185364

http://www.adlibris.com/fi/kirja/george-herbert-mead-ja-symbolinen-interaktionismi-9789523185388

http://www.adlibris.com/fi/kirja/dialoginen-filosofia-9789523185418

http://www.adlibris.com/fi/kirja/filosofia-rajahti-tulevaisuus-palaa-9789523185425

http://www.adlibris.com/fi/kirja/filosofiset-viuhahdukset-9789523185432

http://www.adlibris.com/fi/kirja/tyottoman-kuolema-9789523185449

http://www.adlibris.com/fi/kirja/kansallisfilosofinen-manifesti-9789523185456

http://www.adlibris.com/fi/kirja/kuka-halusi-murhata-filosofin-9789523185463

http://www.adlibris.com/fi/kirja/suomalaisen-nykyfilosofian-historia-9789523185470

http://www.adlibris.com/fi/kirja/sensuurin-suomi-9789524981682

http://www.adlibris.com/fi/kirja/kansanvallan-varkaat-9789524983228

http://www.adlibris.com/fi/kirja/valhe-kaatuu-9789524986014

20. huhtikuuta 2015

Pelataan hallitus-Nintendoa!


Vaalituloksesta päätellen Suomi saa Aku-sedän näköisen pääministerin. Se, minkä väristä lippalakkia muut käyttävät, ratkeaa jälleen vaikeissa neuvotteluissa. Hallitusvakio Iineksellä on kabinetissa luonnollisesti paikka, ja Rkp onkin eräänlainen hallituksen alkuehto, jonka ohjelmaan muiden on sopeuduttava.

Mutta entä muut puolueet? Pelitehdas Nintendo voisi kehittää Suomen eduskuntavaaleista uudenlaisen konsolipelin, sillä Suomen pirstaleisessa monipuoluejärjestelmässä vaalitulos ei koskaan kerro hallituksen kokoonpanoa. Pelkkä poliittinen voima, eli eduskuntaryhmien paikkaluku, ei kerro kombinaatiota, vaan se ratkeaa vain ja ainoastaan ohjelman perusteella.

Poliittisen voiman viisari näyttäisi vahvasti oikeistohallituksen suuntaan. Juha Sipilän rinnalle nousisivat ministereiksi sellaiset uudet kansanedustajat, kuten Matti Vanhanen, Kauko Juhantalo ja Paavo Väyrynen, ja vanhoina tuttuina ehkä Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen. Kyllä kansalaisten poliittinen muisti on hyvä eikä huono, sillä kansa muisti nämä herrat vaalirahasotkuista ja valtakunnanoikeuksista huolimatta! Perussuomalaisista ministeriksi päätynee vähintäänkin Teuvo Hakkarainen ja tueksi muutama kokoomuslainen poliisikansanedustaja. Ja apupuolueeksi kristillisdemarit homoavioliittolakia kumoamaan.

Tämä oli tietenkin ironiaa. Sanon asian kuitenkin ääneen, sillä nykyisessä parodiahorisonttia koettelevassa mediatodellisuudessa ironian, parodian ja sarkasmin olemus on kyseenalaistunut radikaalisti. Oikeistohallituksen toimintakyky jää riippumaan myös vasemmistosta, sillä ideologisesti yhtenäinen oikeistohallitus voi johtaa eripuraan yhteiskunnassa.

[Ironia alkaa.] ”Mikäli Suomeen tulee oikeistohallitus, on vaarana, että valtion menoja vähennetään, ja tärkeää olisi saada aikaan yleislakko maamme talouden pelastamiseksi!”

”Nämä olivatkin todelliset Nato-vaalit, ja nyt tarvitaan äänekästä feministis-vasemmistolaista vastarintaa tuonkin pahan torjumiseksi!”

”Jos oikeisto ja vasemmisto ajautuvat sisällissotaan talouden sopeuttamisesta tai Nato-kysymyksestä, vain Venäjä, Nato ja maahanmuutto yhdessä voivat pelastaa meidät täydelliseltä tuholta. Sua kohti, Herrani!” [Ironia päättyy.]

Vaikka oikeistohallitus näyttääkin vaalinumeroiden valossa todennäköiseltä, en usko sen toteutumiseen. Puolueiden yhteenkuuluvuus koskee vain muodollista kylkinaapuruutta eduskunnassa. Muutoin puolueiden väliltä löytyy kiistoja.

Perussuomalaisten näkemykset poikkeavat niin paljon Alexander Stubbin johtamien kokoomuslaisten maahanmuuttointoisesta ja EU-vetoisesta politiikasta, että kokoomus ja perussuomalaiset sopivat samaan hallitukseen huonommin kuin kokoomus ja demarit.

Sosiaalipolitiikassa yhteinen asialista voisi helpoiten löytyä kepun, perussuomalaisten ja demarien väliltä. Mutta se ei suinkaan riitä. Yhtä mieltä pitäisi olla myös Kreikan tukipaketista, jonka käsittely osuu jälleen Suomen hallitusneuvottelujen ajankohtaan.

[Ironia alkaa.] ”Suomen on kannettava vastuu myös muiden maiden taloudesta, globaalista ilmastonmuutoksesta ja Syyrian sekä Pohjois-Afrikan siirtolaisuudesta, ja niillehän myöskään perussuomalaiset eivät voi mitään!” [Ironia päättyy.]

Niinpä uskon, että perussuomalaisten tie hallitukseen kariutuu jälleen, ja kepun ympärille syntyy kokoomuksen ja demarien yhteishallitus. Antti Rinne voi viedä puolueensa hallitukseen pitäen vasemmiston edustusta hallitusvastuussa tärkeänä. Samoin oikeisto tarvitsee sopeutustoimilleen vasemmiston hyväksynnän ja tuen. Mikäli molemmat vasemmistopuolueet ovat oppositiossa, ne aloittavat yhteiskunnassa sellaisen rähinöinnin, että valtiontalouden leikkaukset eivät kerta kaikkiaan onnistu.

Sdp voi olla hallituksessa, jos se ei aseta ehdoksi Vasemmistoliiton osallistumista, kuten viime kerralla. Vasemmistolla olisi tällöin hallituksessa vähemmistö mutta edustus kuitenkin. Viime hallituksessa eniten epäsopua aiheuttivat juuri Vasemmistoliitto ja vihreät, jotka pudottautuivatkin kesken hallitusvastuun pois.

Tilanne on joka tapauksessa tämä:

Mikäli Suomeen muodostetaan entisenlainen laajapohjainen oikeiston ja vasemmiston yhteishallitus, Suomen taloudesta ovat sen jälkeen jäljellä vain savuavat rauniot. Ja mikäli tulee vihreillä ja Rkp:llä täydennetty oikeistohallitus, on vaarana, että hyvinvointiyhteiskunnasta ja sosiaaliturvasta ovat hallituksen päätettyä työnsä jäljellä vain savuavat rauniot.

Tuloksia siis varmasti nähdään.

Toivon uuden hallituksen hoitavan tehtävänsä niin, että vuonna 2019 valittava eduskunta pääsisi kokoontumaan jälleen eduskuntatalossa eikä esimerkiksi Venäjän duumassa. Tällä hetkellä eduskuntatalossa työskenteleekin oikea korjausliike.

Nyt siis alkaa ”hallitus”-nimisen kusiaispesän rakentaminen, ja onnekkaina voivat itseään pitää ne kansanedustajat, jotka eivät tule valituiksi hallitukseen, sillä edessä on pelkkiä pulmia. Puheissa esiintynyt hyväntekeväisyys saa kernaasti aineellistua teoissa.

Onnittelen jo myös vuoden 2019 eduskuntavaalien voittajia, sillä nykyisessä laidasta laitaan aaltoilevassa lupausten ja pettymysten vellonnassa tulevat voittajat ovat todennäköisesti nyt valittavan hallituksen oppositiopuolueita. Tähän on tultu, koska vaikeina aikoina on yhtä aikaa mahdotonta säilyttää kannatus ja tehdä vastuullisia tekoja.

4. huhtikuuta 2015

Viisaiden neuvostolle yhteiskunnallinen tilaus


Nyt kun eduskuntataloa dekonstruoidaan, voisi olla hyväksi, että jätettäisiin vaalit kokonaan väliin eikä valittaisi kansanedustajia lainkaan. Eduskunnan kulut ovat EU-aikana nelinkertaistuttuaan jo niin hurjaa luokkaa, että säästötoimi tuntuisi selvästi valtion budjetissakin. Sibelius-Akatemian konserttisali puolestaan säästyisi Igor Stravinskyn riitasoinnuille, kun eduskunnan ei tarvitsisi pönöttää siellä.

Eduskunta on turha kapistus aikana, jolloin tehdään pakonomaisia päätöksiä. Ensinnäkin EU määrää suurimman osan Suomen laeista. Toiseksi, liikkumatila on taloudessa niin vähäinen, että poliittisten vaihtoehtojen penääjien kannattaa olla tyytyväisiä, jos löytyy edes yksi vaihtoehto. Aina ei ole vaihtoehtoa ollenkaan.

Eduskunnan voisi korvata viisaiden neuvostolla, joka katsoisi pitkillä valoilla tulevaisuuteen ja tekisi kurjat taloudelliset ratkaisut. Niitä olen esitellyt tässä.

Politiikassa ei voida koskaan tehdä kovin epämieluisia päätöksiä, vaikka ne olisivat kuinka tarpeellisia. Tämä johtuu poliitikkojen riippuvuudesta. Puolueiden ja poliitikkojen on vaikea tehdä ikäviä taloudellisia ratkaisuja ja samalla säilyttää kannatuksensa. Tämä merkitsee, että Euroopan laajuinen talouskriisi on myös Euroopassa vallitsevan demokraattisen poliittisen järjestelmän kriisi.

Sen tuloksena ajaudutaan lyhytnäköiseen politiikantekoon ja katteettomiin lupauksiin, vaikka juuri nyt täytyisi pitää pää kylmänä. Valtion ja kuntien talouden hoitamiseksi pitäisi sitoutua 20-vuotisiin poliittisiin ohjelmiin. Niihin vaalikaudet eivät riitä varsinkaan, kun jokaisen hallituskauden jälkeen laivan kurssia muutetaan ja hallituspuolueet ovat vastuussa olon jälkeen kannatuksensa aallonpohjalla.

Ei ole ihme, että viime aikojen kaikki hallitukset ja pääministerit ovat epäonnistuneet karvaasti. Jatkossa hallitusneuvottelut käytäneenkin siitä, mitkä puolueet pääsevät oppositioon ja mitkä joutuvat hallitukseen, jonne kukaan ei halua.

Itse aion antaa ääneni sellaiselle puolueelle, joka

– kannattaa Suomen liittämistä Natoon,
– puoltaa uusien ydinvoimaloiden rakentamishakemuksia,
– vetää kurinalaista talouslinjaa,
– ei leikkaa perusturvaa mutta vähentää ylisuuria etuuksia,
– rajoittaa sekä työperäistä että humanitaarista maahanmuuttoa,
– puuttuu yritysten harjoittamaan veronkiertoon ja veropakolaisuuteen,
– ei lisää henkilöverotusta eikä kulutusveroja mutta poistaa perintöveron,
– leikkaa kehitysapua ja ympäristönsuojeluun tähtääviä tukia,
– poistaa länsimaiden jo nyt ympäristötehokasta teollisuutta tuhoavia ympäristömääräyksiä,
– irrottautuu euron tukitoimista ja leikkaa EU:n kuluja sekä sitä kautta jäsenmaksuja,
– poistaa työllistymisen ja kouluttautumisen esteitä työttömyysturvasta,
– luo edellytyksiä työllistymiselle ja asuntorakentamiselle sääntelyä purkamalla ja
– tukee sivistystä sekä kouluttautumista, jotka ovat suomalaisen työvoiman ainoat kilpailuvaltit maailmanmarkkinoilla ja korkean hintatason maissa.

Eri asia on tietysti se, ajaako mikään puolue näitä kaikkia. Yhtä ääntään taas ei kappaleiksi voi jakaa, paitsi repäisemällä äänestyslipun kahtia.