31. joulukuuta 2021

Kohti kriisien syöksykierrettä

Suomen valtion johdossa on istunut kaikkien aikojen vasemmistolaisin ja taloutemme kannalta tuhoisin hallitus. Se ei ole äänestäjien syytä, sillä kansa valitsi eduskuntaan selvän oikeistoenemmistön vuonna 2019.

Vasemmistoenemmistöisen hallituksen muodostamisesta voi syyttää Keskustaa, joka suostui vihervasemmiston tilkkeeksi, ja Kokoomusta, joka ajoi itsensä oppositioon suostumatta yhteistoimintaan Perussuomalaisten kanssa.

Vihervasemmistolainen hallitus ei ole laittanut valtion menoja tärkeysjärjestykseen, vaan se on riidellyt vasemmistopuolueiden, Vihreiden ja Kepun kesken rahankäytöstä. Hallituspuolueet ovat ratkoneet erimielisyyksiään hyväksymällä toistensa esittämät menojen lisäykset ja laittamalla laskut valtion velkapiikkiin.

Julkisen talouden tuhoisa velkaannuttaminen on johtanut Suomen koko tulevaisuuden häikäilemättömään miinoittamiseen. Missään muussa pohjoismaassa valtiontalouden tila ei ole yhtä huono, ja kyseisestä tuhopolitiikasta voi syyttää vain ja ainoastaan vihervasemmistolaista heppatyttöhallitusta, josta on tullut todellinen kansanvihollinen.

Koronakriisin ja euroalueen valuvikojen sekä todennäköisen romahduksen lisäksi edessä on kaikkien EU-maiden valtiontalouksien pysyvä rahoituskriisi, joka pilkistää esiin heti, kun globaali terveyskriisi saadaan väistymään.

Ei ole epäilystäkään, ettei jokin suuri tai pieni maailman mahtivaltio käyttäisi länsimaiden horjahtelevaa tilannetta hyväkseen aloittaakseen globaaleja voimasuhteita järkyttävän mullistuksen. Sellainen maa voi olla Venäjä, Kiina, Pohjois-Korea tai Iran, joilla kaikilla on turvanaan ja uhkanaan ydinase.

Kriisien päälle syntyvät kriisit johtavat ennen pitkää kriisien syöksykierteeseen, jonka tuloksena myöskään Suomi ei ole entisensä, ja hyvinvointi-Suomi on lopullisesti menetetty.

Suomi ei ole pitkään aikaan ollut valtio, jossa kansalaiset voivat hyvin. Hyvinvointivaltiossa hyvin on voinut vain valtio ja sekin hillittömän velanoton tuloksena. Vihervasemmiston tapa roiskia valtion varoja vieraiden kansakuntien hyväksi on ollut Pölhö-Kustaan politiikkaa ja Turmiolan Tommin talonpitoa.

Surkeinta ja säälittävintä on, että aikana, jolloin maassa olisi tarvittu tarkkaa taloudenpitoa ja vastuunottoa, valtiomme johdossa on ollut sotien jälkeisen ajan huonoin ja tuhlaavaisin hallitus.

Mikään moraali maailmassa ei velvoita auttamaan vieraita valtioita tai kansakuntia omaksi velaksi, mutta niin vihervasemmistolainen hallitus on tehnyt. Se on toiminut myös kansalaisten perusoikeuksien vastaisesti, kuten Salvador Allenden hallinto Chilessä, tunnetuin seurauksin.

Tuhopolitiikan edistämisessä on erityisesti kunnostautunut Vihreä Liitto, joka on rikkonut kansalaisten omaisuudensuojaa ekososialistisilla ja viherkommunistisilla velvoitteilla. EU-lähtöiset taksonomia-asetukset ja ympäristönsuojelulait on ajettu Suomessa läpi kansalaisten perusoikeuksien ja koko kansantaloutemme etujen vastaisesti.

Muutamien teollisuusalojen suuryritykset ovat asettuneet näyttelemään kiilusilmäisten viherfundamentalistien kupleteissa vain välttyäkseen vihreiden harjoittamalta maineterrorilta ja ollakseen hulluille mieliksi.

Hirttoköyttä kansalaisten kaulan ympärillä on kiristetty polttoaineiden hinnankorotuksilla, hiilivoimasta luopumisella, kalliilla ja tappiollisilla investoinneilla tuulivoimaan ja vihreään siirtymään sekä ylimitoitetulla ympäristöpolitiikalla, jonka tuloksena suomalaisia pakotetaan hiilineutraaliuteen muuhun maailmaan verrattuna etuajassa. 

Palkkioksi tästä kilpailusta on luvassa ennennäkemätön energiakriisi ja sitä kautta myös talouden luhistuminen, ja kaikki tämä pelkästään sekopäisten vihervasemmistolaisten vuoksi, jotka eivät osaa pitää edes omasta taloudestaan huolta vaan jotka ovat yleensä julkisen talouden elätettäviä lähiöpultsareita ja muita urbaaneja ovelia.

Vihervasemmiston harjoittama vandalismi näkyy myös henkilökohtaisella tasolla, jolla kateutta, kostoa ja omaa häpeäänsä hautovat woke- ja cancel-aktivistit harjoittavat katalaa ja luokkakaunaista maineterroria. Siitä olen joutunut myös itse kärsimään vihervasemmistolaisen ja feministisen median pimputettua mandoliiniaan mediatutkimustani Totuus kiihottaa vastaan.

Vihervasemmiston punikkifasistit vihasivat kansallismielisyyttäni niin paljon, että he tekaisivat vasemmistolle tyypillistä dialektista merkitysten kääntöä soveltaen syytökseksi naisvihan, jonka kautta he alkoivat projisoida omaa homovihaansa minua kohti.

Myös mediamoguli William Randoph Hearst kosti tunnetusti elokuvantekijä Orson Wellesille sen, että hän oli piirtänyt karrikatyyrin Hearstista elokuvassaan Citizen Kane. Wellesin ympärille lavastettiin seksiskandaali, joka näyttää olevan ajasta aikaan tehokkain tapa herättää kohua ja kytkeä yleisöjen aivot pois toiminnasta. Myös Julian Assagnen hyvää mainetta toden puhujana ja paljastajana yritettiin turmella seksuaalisuuteen liittyvällä skandaalilla.

Skandalisaatioiden ei olisi pitänyt liioin vaikuttaa minuun eikä asemaani, sillä olin jo itse skandalisoinut itseni ja käyttäytymiseni olemalla perussuomalainen homo. Sen sijaan sukupuoliargumentti oli vielä käyttämättä, joten vihervasemmistolainen media ja feministinen opetusministeriö tarttuivat siihen ja alkoivat syyttää minua naisvihasta, kun en harjoittanut heteroseksuaaliselle normistolle tyypillistä naistenpalvontaa vaan sanoin totuuden siitä, kuinka kompleksisia naisten ja miesten suhteet ovat.

He veivät julkisen keskustelun omasta mielestään kenties kiihottavaan mutta brutaaliin raiskausten viitekehykseen peittääkseen tosiasian, ettei minua kiinnosta eikä tutkimustoimintaani liikuta vähääkään heterosällien ja -ämmien omassa kanssakäymisessään kokemat ongelmat.

Julkinen järjenkäyttö ja valtionpolitiikan tila kärsivät pahoin naisten ja miesten välisten suhteiden ristiriidoista. Jos tämän lausuminen on jonkun mielestä naisvihaa, siihen voi olla syyt naisissa itsessään.

Olen aina ajatellut, että filosofin tehtävä olisi esittää yhteiskuntakritiikkiä eikä noudattaa viranomaisten näkemyksiä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

Asemaani vahvistaa olennaisesti se, että myös kuninkaat ovat joutuneet laajalti median mudanheiton kohteiksi, joten ihmekös tuo, jos en minä. Paikkaansa pitänee Nietzschen ajatus, että vasta kun ihmistä on julkisesti kivitetty, hän istuu lujasti valtaistuimellaan.

27. joulukuuta 2021

Miksi Lewis Hamilton voittaa?

Kamppailu vuoden 2021 F1-mestaruudesta jäi tämänpäiväisen osakilpailun jälkeen tasapisteisiin Max Verstappenin ja seitsemän maailmanmestaruutta voittaneen Lewis Hamiltonin kesken. Tämä merkitsee, että viimeiseen kilpailuun lähdettäessä taistelu ikään kuin alkaa alusta.

En salaa mitenkään sitä, että inhoan F1-kilpailuja, sillä tapahtuma on perin ideologinen. Kirjoitin aiheesta jo vuonna 2003 esseen ”Miten teknologia ja vauhtisokeus fasinoivat massakulttuuria? F1-huumaa filosofisesti formuloituna”.

Urheiluun ei kuulu se, että kilpailijoille annetaan erilaiset välineet. Se on samanlaista kuin hiihtokilpailijat ja säkkijuoksijat koottaisiin yhteen tai pelattaisiin pokeria omilla nopilla. Urheilun tunnusmerkki on reiluus, ja se on F1:stä kaukana.

Urheilun ei pitäisi myöskään vaarantaa henkeä eikä terveyttä. Samalla kun MTV3 glorifioi kolarihulluista kuskeista sankareita, jotka kömpivät ehjinä romukasojen keskeltä, saman konsernin kaupallinen radiokanava raportoi viikonlopun paluuliikenteessä tapahtuneista kuolonkolareista! Yksi käsi ei tiedä, mitä toinen tekee. 

Tuhoisat samastumisen mallit vaikuttavat ihmisiin alitajuisesti, ja lopulta kansa kolhii itseään kuoliaaksi liikenteessä. Mitä populismia valtavirtamedialta!


Identiteettipoliittiset formulakilpailut

F1-kilpailut ovat myös politisoituneet, eikä kyse ole vain sirkushuvien tarjoamisesta, vaan kisojen kautta katsojille syötetään identiteettipoliittista pehmitystä.

Asia avautuu pohtimalla, miksi formula-ajaja Lewis Hamilton on menestynyt jatkuvasti. Vastaus on, että hän ajaa koko viiteryhmänsä puolesta, ja hän on saanut Mercedes-Benzin rahatiimin työskentelemään omaksi edukseen.

Selityksenä lienee, että suuri osa kyseistä automerkkiä valmistavan Daimler-Benzin osakekannasta on lipsahtanut arabiomistukseen, ja kansainvälisen autoliiton FIAn puheenjohtajaksikin nostettiin Arabiemiirikuntien edustaja, joka haluaa kehittää autourheilua ”alueellisesti tasa-arvoisempaan suuntaan”. Tasa-arvo urheilukilpailuissa on kuin rauha ja sota Orwellin romaanissa.

Näyttönä identiteettipoliitikalla ratsastamisesta ovat formula-autoihin näkyvästi kiinnitetyt sloganit We race as one. Race? Tosiasiassa puolueellisuus on karkeaa.

Asian paljasti Mercedes-tallissa pitkään ajanut mutta sittemmin sopimuksensa menettänyt Valtteri Bottas MTV3:n haastattelussa 23.9.2021, ja TV-kanavan sivusto kirjoitti:

”Valtteri Bottas kertoo, ettei Mercedes-talli ole tällä kaudella sallinut hänen osallistumistaan taisteluun kuljettajien maailmanmestarudesta. Röyhkeän itsekkääksi hän ei silti aio edessä olevasta tallin vaihdoksestaan huolimatta ryhtyä.”

Tosiasiassa avoin kilpailu ei olisi suomalaiselta ”röyhkeää itsekkyyttä”. Röyhkeää itsekkyyttä on rakentaa saman tiimin toiselle pelurille Hamiltonille parempi auto ja kilpailutaktiikka sekä kieltää toista menestymästä. Esimerkkejä löytyy.

Meksikon F1-kilpailussa 7.11.2021 ensimmäisen lähtöruudun saavuttanut Bottas pakotettiin tallimääryksellä päästämään toisena ollut Hamilton ohitseen. Autot lähestyivät lähtösuoran kurvia rinta rinnan, mutta Bottas päästikin kolmantena olleen Verstappenin ulkokautta ohi, jolloin hollantilainen livahti kurvissa molempien ohitse ja varmistelemaan MM-johtoaan Hamiltonia vastaan.

Kuin kostoksi tallille Bottas pyörähti lopulta radalla luopuen siten myös tallipisteiden tavoittelusta, mistä Hamilton haukkui häntä. Ei ollut suomalainen sillä kertaa alistuva ja nöyrä.

Valtteri Bottas on ollut Mersulla vain siksi, että kukaan muu kuin suomalainen ei suostuisi hävitettäväksi ja nöyryytettäväksi joukkueen sisäisessä tiimipelissä. Bottas on ollut Hamiltonin valkoinen miespalvelija. Hän ei haasta eikä kilpaile, niin kuin edeltäjänsä Nico Rosberg, vaan kaveeraa, mistä Hamilton on antanut hänelle aiemmin kiitosta.

Iltapäivälehdistö on rakentanut Bottasista sankarillista häviäjää kerronnalla, jossa Hamiltonin työntäminen mestariksi nähdään sinivalkoisen olympiajuoksun veroisena Suomen lätkäisemisenä maailmankartalle. Harvoin on pelkällä häviämisellä luotu yhtä paljon mainekarismaa, eikä tuota logiikkaa voi ymmärtää muutoin kuin seurauksena identiteettipoliittisesta myllytyksestä.

Jokaiselle, joka F1-lajista jotakin tietää, on selvää, että jompikumpi tallin ajajista johtaa tiimiä ja auto räätälöidään niin sanotulle ykköskuskille sopivaksi.

Yhdysvaltain kisaviikonloppuna 22.10.2021 Valtteri Bottas pudotettiin tallin toimesta jo kuudennen kerran moottorinvaihdon verukketta käyttäen viisi sijaa alaspäin, jotta Hamilton voitiin nostaa hänen edelleen aika-ajoissa. Hamiltonille aika-ajorangaistukseen ja lähtöpaikan pudotukseen johtavia moottorinvaihtoja ei ollut tehty yhtään, vaan auto näyttää hajoavan aina vain Bottasilta. 

Bottasin alamaisuus piilee hänen suvaitsevuudessaan, jonka mukaisesti hän on auttanut toisen kilpailijan toistuvasti maailmanmestariksi. Eri asia on, onko tämä hyväntekeväisyys enää urheilun oman idean mukaista, vai olisiko Bottasin paikka jo kansainvälisissä avustusjärjestöissä.


Pitkään aikaan kukaan britti ei olekaan voittanut formulakilpailuissa

Formulat on vesitetty identiteettipoliittisella Black Lives Mattes -kampanjalla, jota Hamilton on edistänyt esiintymällä varikolla BLM-paita päällään. Tapahtumajärjestäjän suora viittaus valkoisen väestön syyllistämiseen näkyy myös sloganissa Stop racism, jolla torjutaan BLM-etuoikeuttamisen aiheuttamia epäilyjä ja vastaväitteitä.

Entinen lajipomo ja TV-oikeudet pitkään omistanut Bernie Ecclestone sanoi BLM-kampanjoinnista vuonna 2020, että ”tummat ihmiset ovat usein rasistisempia kuin valkoiset”, ja sai aikaan woke-kohun sekä vaatimuksen hänen erottamiseksi tehtävistään.

Totuus on, että Hamilton ei ole muita parempi tai muista erottuva ajotaitojensa vuoksi. Hän erottuu porukasta siksi, että muut pelkäävät hänen identiteettipoliittista valta-asemaansa ja väistelevät siksi.

He näkevät taustapeileistään Hamiltonin tulevan ja ajattelevat, että on aivan pakko väistää, jottei joutuisi kuulemaan ”rasismista”.

Poikkeuksena on tuo hollantilainen Max Verstappen, joka on ilmeisesti saanut tarpeekseen kotimaassaan harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta, ja hänen tuekseen on organisoitunut ”oranssiliikkeeksi” itsensä nimennyt kansanliike. Hän uskaltaa voittaa.

Mitään oikeaa dominanssia Hamilton ei taitojensa puolesta osoita. Dominoivuus on suhdekäsite, eikä sitä esiinny ilman muiden hyväksyntää. Muut puolestaan on syyllistetty länkytyksellä valkoisen miehen pahuudesta niin, että syyllisyydentunne on sisäistynyt pysyväksi traumaksi heidän itsetuntoonsa, ja jokin heidän sisällään sanoo, että ”täytyy hävitä, täytyy väistää, sillä rikkaat länsimaat...”

Puhun asiasta, koska sillä on yleistä merkitystä koko yhteiskunnalle. Identiteettipolitiikalla ja rasismisyytöksillä orjuuttava ajattelu on kahlinnut valkoiset ihmiset pysyvästi häpeäpaaluun ja kaakinpuuhun ilman mitään syytä.

Asiasta huomauttajia ja tämänkaltaisen tulkinnan esittäjiä moititaan sitten ”vihapuheesta”. Psykologian näkökulmasta viha voi olla myös myönteinen tunne, kun se auttaa voittamaan oman objektina olemisen ja vapautumaan siitä alisteisuudesta, johon Euroopan kantaväestöt on ajettu maahanmuuttajien harjoittamalla syyllistämisellä. Epäoikeudenmukaisuutta ja epäreilua peliä on oikein vastustaa.

Hyvänä puolena on formulakisojen siirtyminen MTV3:lta ensi vuonna Viaplayn maksukanavalle. Toivottavasti valtateiden vauhtihulluus ja kuolokolarit lähtevät laskuun.

---

Päivitys 13.12.2021: Kun Max Verstappen voitti F1-maailmanmestaruuden ohittamalla Hamiltonin viimeisen osakilpailun viimeisellä kierroksella, ei Hamiltonia kyydittänyt Mercedes-Benz hyväksynyt sankarillista ohitusta vaan teki valituksen Kansainväliselle autoliitolle FIAlle, jotta Verstappenin voitto saataisiin kumotuksi. Talli veti myöhemmin valituksensa pois mutta kieltäytyi Hamiltonin itsensä tavoin osallistumasta palkintojen jakogaalaan.

Hamiltonin pullikointi olisi voinut aiheuttaa hurjan viiteryhmäpoliittisen myrskyn, mikäli MM-kannu olisi viety Verstappenilta tuomarien jälkipelillä. Myös julkinen sana piti Hamiltonin ja taustaryhmänsä suonenvetoa heikkohermoisena. Hamiltonilla olisi oppimista Valtteri Bottasin mestarillisesta tavasta hävitä!

Lohdutukseksi Hamilton kävi hakemassa Windsorin linnasta ritarin arvon, jolla voitiin hillitä identiteettipoliittista kuohuntaa. Ritari? Epäurheilijamaista käytöstä, sanon minä, ja merkki omahyväisestä ja ahneesta asenteesta.

12. joulukuuta 2021

Malmi-päätös sen näytti: vihervasemmiston DNA on kansanvallan vastainen

Helsingin vihervasemmisto heitti märän rätin kuntademokratian kasvoille, kun valtuusto päätti etupäässä vihreiden ja vasemmiston äänillä hylätä kuntalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Malmin lentokentän säilyttämisestä.

Siten valtuuston enemmistö torppasi esityksen aseman säilyttämisestä ja kehittämisestä aiemmassa ja nykyisessä käytössään.

Päätös oli tappio paitsi kulttuurihistoriallisesti ja toiminnallisesti tärkeälle kohteelle, myös kuntademokratialle.

Jos Suomen suurimmasta kuntalaisaloitteesta ei järjestetä äänestystä, mistä sitten? Kaikki puolueet ovat puhuneet yhteen ääneen kuntademokratian kehittämisestä kansanäänestyksillä. Ja nyt kun siihen olisi ollut mahdollisuus, tilaisuutta ei käytetä.

Syy oli tietenkin pelko lopputuloksesta. Kaikki tietävät, että noin kaksi kolmasosaa helsinkiläisistä kannattaa Malmin lentokentän säilyttämistä ja kehittämistä. Se ei vain ollut vihervasemmiston ideologian mukaista ja oli tiettyjen grynderi-intressien vastaista.

Ei auttanut, että kaksi kansainvälistä suojelujärjestöä ovat julistaneet Malmin lentokentän kulttuurihistoriallisesti uhanalaiseksi alueeksi. Ei vaikuttanut vihreisiin, että alueella on suojelua kaipaava perhosniitty.

Ei kiinnostanut, että Helsinki-Vantaalla kopterit ovat vaaraksi muulle lentoliikenteelle. Ei ollut apua siitäkään, että korvaava pienlentokenttä puuttuu ja maksaa vähintään puoli miljardia euroa. Eikä auttanut asiaa, että lentoliikenne sähköistyy ja toimintaympäristö Malmilla on muuttunut kaupunkikentän eduksi.

Ja lisäksi ovat nämä uudisrakentamista vastustavat seikat, kuten upottava pohja, sulfiittisavi ja jäänestoaineiden täyttämä maaperä, joka täytyisi vaihtaa.

Ympäristöpuoluetta näytteleviä vihreitä ei kiinnosta kulttuuriympäristön suojelu eivätkä kaupungin luontoarvot lainkaan, vaan puolue rajaa huolensa turvapaikkapolkujen takaamiseen ja lähi-itäläisten yksinhuoltajaäitien hiilijalanjäljen kompensoimiseen.

Totuus on, että Helsingin yleiskaavassa on varattuna riittävästi maata asuinrakentamiseen ilman Malmin lentokentän tuhoamista, myös väestönkasvuennusteet huomioiden.

Totuus on, että asuntopula johtuu rakennuttajien ja pankkien haluttomuudesta tuottaa vähääkään liikaa asuntoja markkinoille ja pyrkimyksestä välttää hintojen laskua.

Helsingin asuntopula on markkinamekanistinen ilmiö, eikä sillä ole mitään tekemistä Malmin lentokentän rakentamisen tai rakentamattomuuden kanssa.

Vihervasemmiston täytyy saada uusi Jakomäki koilliseen kaupunginosaan vaikka pakolla, niin on sitten uusi paratiisi Mumbaista tuleville akavalaisille koodaajille. Sieltä voi rämpiä kumipyöräliikenteen varassa keskustaan töihin, kun ratikka ei mene eikä metro kulje ja rautatieasemalle on matkaa.

Kansanäänestysten ylenkatsominen paljastaa, millainen DNA demokraattisina esiintyvien vasemmistopuolueiden sisällä piilee.

Mitäpä muuta vasemmisto voisi olla kuin kansanvallan vastainen, sillä vasemmiston historiallinen evoluutio nojaa totalitarismin perinteeseen, autoritaarisuuteen ja yksilönvapauden kiistämiseen? Autoritareita he eivät ole.

Sama karu vallan käyttö on syynä siihen, miksi myöskään maan hallituksen kokoonpano ei vastaa eduskuntavaalien tulosta, joka on mitätöity turhana populismina.

Suomessa on vasemmistoenemmistöinen hallitus, vaikka eduskunnassa on selvä oikeistoenemmistö, ja kyseisen ristiriidan seurauksena moni asia valtakunnanpolitiikassa mättää. Pääministeri tekee pyöreitä päiviä baareissa, ja hätätilalainsäädäntö pakolaistulvan torjumiseksi edelleenkin puuttuu, vaikka aseiden kalina kuuluu jo Ukrainasta asti.

 

Malmin lentokentän säilyttämisestä aiemmin:

Malmin lentoasema pelastettava barbarismilta

Uhanalainen Malmin lentoasema suojeltava kulttuuriympäristönä

11. joulukuuta 2021

Kehitysmaapoliittinen ”kuukautisköyhyys” ei tuonutkaan rikkautta

Vihreät naiset Amanda Pasanen, Fatim Diarra ja Alviina Alametsä jotka ovat Suomen vanhimpia teinejä ja joita kenenkään ei pitäisi tuntea saivat läpi aloitteensa, jonka mukaan Helsingin kaupunki alkaa jakaa kuukautissuojia kuukautisköyhyydestä kärsiville ilmaiseksi!

Vihreiden naisten esitys (josta oli myös kansalaisaloite laiksi) voidaan nähdä eräänlaisena Malmin suojeluhankkeen vastavetona valtuustossa. Ilmaisten kuukautissuojien jakelu on omiaan sakeuttamaan tukiviidakkoa, joka koostuu Kelan yleisestä ja kuntien täydentävästä toimeentulotuesta.

Ei ole ihme, että feministit saivat aloitteensa läpi, sillä Helsingin Sanomat teki aggressiivista ja uuvuttavaa propagandatyötä sen alusta asti julkaisemalla feministien kannanottoja laajasti sivuillaan. Lehti myös lanseerasi uuden journalistisen käsitteen vastuullinen kuukautispuhe, joka räjäyttää mielen timanttisella älyllisyydellään.

Aloite on näyttö siitä, miten yksityisistä yksityisimmätkin asiat, kuten ehkäisy ja valkovuoto, siirretään vähä vähältä nettoveronmaksajien maksettaviksi vain siksi, että joku Fatima sitä vaatii. Nyt nuo feministit voivat laskea myös housuihinsa toisten ihmisten laskuun kaupungin kassan huutaessa hoosiannaa ja asukaskohtaisen velkaantumisen kaksinkertaistuessa vuonna 2025.

Helsingin Sanomien propagandassa vältettiin puhumasta asiasta naisten ongelmana, ja sen sijaan valiteltiin kuukautisköyhyyden koskevan monia menstruoivia ihmisiä. Shadow talking oli jatkoa siihen Joakim Vigeliuksen (ps.) Tampereella esille nostamaan huomioon, että miehillä kuukautisia ei voi luonnollisestikaan olla.

Näin koetettiin peittää näkyvistä, että valtuuston päätös on tasa-arvon vastainen ja noudattelee valtiollista tasa-arvopolitiikkaa, joka on Veronican salongissa harjoitettavaa telaketjutotalitarismia. Vai oletteko kuulleet kenenkään tasa-arvoviranomaisen ottaneen kantaa miesten säännöllisten eturauhastutkimusten ynnä muun tärkeän puolesta? 

Ette tietenkään, koska miehistä puhuttaessa kaksiarvoinen sukupuoliero raukeaa, ja sukupuoli liudennetaan tuhansien sukupuolten kirjoon. Feministisessä argumentaatiossa kaksiarvoinen sukupuoliero tunnustetaan aina, kun on kyse naisten etuoikeuksien peräämisestä, mutta kiistetään, kun on tarpeen korostaa sukupuolten näennäistä samanlaisuutta ”tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ajamiseksi.

Kuukautisköyhyys on näyttö vihervasemmistolaisesta sossuretoriikasta, jossa adjektiivista (köyhä) muodostetaan substantiivi (köyhyys) ja liitetään siihen toisia sanoja muodostaen ajatusmaailmoja mullistavia käsitemutantteja, joita myös muita ihmisiä vaaditaan käyttämään, ikään kuin niissä olisi jotakin järkeä.

’Kuukautisköyhyys’ kuuluu samaan sosiaaliteknokraattiseen kieleen kuin ’työvoimakapeikko’, ’huumehuone’, ’vihapuhe’ ja monet muut mielivaltaisesti muodostetut käsitepainajaiset, jotka nimilapuiksi muotouduttuaan alkavat vaatia niiden käyttämistä ikään kuin olemassa olevina esineinä.

’Kuukautisköyhyys?’ Kerran kuussa köyhä, vai?

Osa noista kielikummajaisista on dumpattu suomen kieleen kehitysmaadiskurssin ja angloamerikkalaisen kulttuurin piiristä, niin myös ’kuukautisköyhyys’ (period poverty). Osa tulee kehitysalueiksi taantuneiden länsimaisten lähiöiden jengiartikulaatiosta, kuten woke, joka on mustan paralingvistiikan mukainen muunnelma ’valveilla oloon’ ja ’heräämiseen’ viittaavista sanoista awake ja wake.

Näillä kaikilla on luokkastrateginen ilme, ja niiden kautta yritetään pehmittää länsimaista yhteiskuntaa maksamaan entistä enemmän sellaisia kehitysapuja, joita Suomessa ja muissa länsimaissa ei ole totuttu jakelemaan muiden puolesta.

Miksi vihervasemmistolaiset millenniaalit eivät lähetä viikkorahojaan lääkitykseksi Afrikan ja Kaukoidän kondomiköyhyyteen, sillä kehitysmaiden väestöräjähdys on pääasiallinen syy maailman ekokatastrofiin?

Koska konservatiivit ja pataporvarit ovat puolestaan melko keskinkertaisia älyltään, he astelevat helposti vihervasemmistolaisten punomaan ansaan ja suostuvat heidän kanssaan keskusteluun roskasta. 

Asiaa pahentaa taistolaisten halu kehystää kaikki aloitteensa ihmisoikeusretoriikalla ja heidän pyrkimyksensä saada aloitteiden vastustajat näyttämään siltä, kuin he vastustaisivat ihmisoikeuksia tai tasa-arvoa.

Mitäpä, jos tehtäisiinkin aloite partakoneköyhyyden vähentämiseksi? Minkä hirveän pulinan vihreät feministit aloittaisivatkaan hankkeen perustuslainvastaisuudesta ja sukupuolten tasa-arvon loukkauksesta? Pitäisikö naisten kasvattaa parta ollakseen tasa-arvoisia?!

Miehillä sen sijaan voi olla kuukautiset Tampereen yliopistossa annetun opetuksen mukaan, ja kyseisen valeen kritisoimisesta ajettiin nuorukainen luentosalista pois. Entä joutuisiko partakoneköyhyyden esille nostamisesta pois Helsingin valtuustosalista?

Partakoneköyhyys on todellista, sillä terät ovat huomattavan kalliita.

Vihreät eivät kanna huolta partakoneköyhyydestä, sillä kyseessä ei ole heidän pääasiallinen intressiryhmänsä. Kyseinen jengi kun ei paljon partaansa ajele aatteellis-ideologisista syistä.

10. joulukuuta 2021

Hävittäjien Miss Suomi kruunattu

Tieto Suomen valinnasta seuraavaksi taisteluhävittäjäksi tuli ensimmäiseksi Ruotsista, niin kuin tieto Tshernobylista lähteneestä säteilystä.

Puolustusvoimien arvioon perustuvasta valinnasta kertoi ensiksi SVT aamupäivällä, kun valtioneuvoston tiedotustilaisuus oli vasta iltapäivällä.

Tarjouskilpailun hävinneessä maassa oltiin anturit ylhäällä, eikä tieto pysynyt julkistamisajankohtaan asti hyppysissä toimittajilla, joille lehdistötiedote oli ilmeisesti jaettu etuajassa. Tai sitten vuoto tuli ruotsalaiselta Saabilta, jonka tietoon oli tullut negatiivinen valintapäätös.

Vaikka eipä tuossa mitään yllättävää ollut. Hävittäjäkaupan todellisena asiantuntijana tiesin minäkin kertoa lopputuloksen jo etukäteen. Veikkasin viimekesäisessä analyysissani hankkeen voittajaksi yhdysvaltalaista F-35:ttä ja kakkoseksi ruotsalaista Gripeniä.

Juuri niin kävi, ja hyvät yöunet tulivat suomalaisille, tosin valintaa ei tehty vihervasemmistolaisen hallituksen ansiosta vaan siitä huolimatta: koska se oli kirjattu hallitusohjelmaan ja perustui Puolustusvoimien asiantuntijavalmisteluun.

Todellisuudessa kauppaa ei tehnyt vain Suomi, vaan ratkaisun teki Pentagon räätälöidessään Suomelle tarjouksen, josta ei kannattanut kieltäytyä.

Kyseessä oli ota kolme, maksa kaksi-tarjous, sillä Suomi sai viidennen sukupolven häivekoneet neljännen sukupolven järjestelmän hinnalla, siis poikkeuksellisen halvalla.

On mukava havaita, että Yhdysvallat haluaa Suomen pysyvän itsenäisenä varsinkin nyt, kun Venäjä kokoaa joukkojaan Ukrainan rajalle valmistellen hyökkäystä. Kyseinen pullistelu voi toisaalta olla reaktiota Suomen asekauppaan, vaikka mitään muutosta Suomen ulkopolitiikassa ei ole tapahtunut.

Kun Nato-optio ei näytä realisoituvan paperilla, on hyvä, että sitä toteutetaan USA:n ja Suomen välisenä kanssakäymisenä ja sotilasteknologisena yhteistyönä.

Siltä varalta, että hallitus olisi aikonut esittää eduskunnalle muuta kuin jenkkihävittäjää, muistutan, että koneet on edelleen varminta ostaa Amerikasta. Hankinnan suunnanmuutos olisi antanut signaalin ulkopolitiikan suunnanmuutoksesta.
 
 
Hybridiuhat hävittäjäkaupan häiveissä

Asekauppa on aina myös liittolaissopimus. Yhdysvallat on turvallisuuden parempi takuumies kuin hajoava EU, jonka puolustuspolitiikka on pelkkä paperitiikeri – tai kuin tuo Ruotsi, joka osoitti luotettavuutensa avustamalla laittoman maahantulon järjestämisessä ja kyytimällä valtiollisen rautatieyhtiönsä kautta pakolaisia Tornion raja-asemalle vuonna 2015.
 
Pakolaisten työntäminen Suomeen oli samanlainen hybridisodankäynnin muoto kuin on Valko-Venäjän tapa toimittaa pakolaisia Puolaan. Sitä ei vain sanottu siksi, vaikka siirtolaisjärjestelylle ei ollut mitään oikeudellista eikä sopimuksellista velvoitetta. Emme edelleenkään tiedä, millä tasolla asiasta sovittiin vai sovittiinko.
 
Mutta on kalliissa asekaupassa myös varjopuolensa. Pahimmillaan hävittäjäkaupasta tulee pelkkä harhalaukaus, sillä ilma-aseilla emme mitään tee, jos maarajat vuotavat kuin seula, ja ministerit Mikkonen & Ohisalo kutsuvat tänne kaikki, jotka haluavat tulla, vastatoimien puuttuessa täysin. 
 
Sotia pitää ennaltaehkäistä tiukalla rajapolitiikalla, torjumalla väestöjen sekoittamista ja estämällä konflikteja siirtymästä valtioiden rajoilta keskelle kansalaisyhteiskuntia, niin kuin maahanmuuton tuloksena on monessa maailmankolkassa käynyt.
 
Kulkureittiä Lähi-idästä Moskovan kautta Suomeen markkinoidaan aktiivisesti, raja-aita ei pidättele ketään ja hätätilalaki tulijoiden käännyttämiseksi puuttuu, vaikka aiemmin pelättiin jopa miljoonan turvapaikanhakijan vyöryä.
 
 
Kritiikissä ei järjen häivää

Helsingin Sanomien hellimät maanpuolustustalebanit Hiilamo, Kiljunen ja Tuomioja kiljuivat, että hävittäjäkauppa merkitsee sitoutumista vanhentuneeseen tekniikkaan. Asia on taaskin täysin päinvastoin, ja enintään ajattelutapa voisi perustua menneiden vuosien opetuksiin.
 
Niille kuuroksi tullut sosiaalipoliitikko Heikki Hiilamo toisti Aavelasku-kirjojensa virheet kommunistien Tiedonantajassa pystymättä ymmärtämään, kuinka tärkeä rooli ilma-aseella on rajaloukkausten torjunnassa ja tiedustelun sekä tulenjohdon ketjussa. Hän ei ymmärrä nähtävästi sitäkään, että hävittäjäkaupan hinta ei ole suoraan verrannollinen koneiden määrään.
 
Vasemmistoliiton ministerit puolestaan narisivat koko konekauppaa vastaan, ja vihreät ovat muodostaneet Suomen taloudelle ja sisäiselle turvallisuudelle sodankaltaisen uhan. Nuo kun laittaisi rintamalla kulkemaan vihollista kohti, niin vihollinen väistyisi pakokauhussaan heti!
 
Maanpuolustus maksaa entistä enemmän juuri siksi, että perinteisen sodanuhan rinnalle on tullut maahanmuuton ja hybridisodan kaltaisia uhkia, joita kotimaisten desanttien aktivismi vain lisää.
 
Loppukevennyksenä mainittakoon, että lentävän Saabin lisäksi ruotsalaisilla on jatkossa tarjolla myös lentävä Volvo
 

6. joulukuuta 2021

Itsenäisyyspäivänä on aika näyttää sivistyksensä

Nyt kun Linnan juhlia ei koronaviruksen takia järjestetä, valtakunnan hienosto on päättänyt näyttää sivistyksensä muualla.

Suomen johtavan teinin Sanna Marinin syksyinen kekkulointi yökerhoissa ei päättynyt median kielteiseen palautteeseen. Itsenäisyyspäivänä lehdet tiesivät kertoa pääministerin keekoilleen muutamien somefeimien kanssa Helsingin baariravintoloissa, ja hän poseerasi myös vapaalle jalalle päässeen kaksoismurhaajan rinnalla yhteiskuvassa!

Helsingin Sanomat koetti selittää pääministerin edesottamuksia hallituksen koronaviestien sekavuudella ja virkapuhelimen unohduksella kotiin. Tosiasiassa kyseessä on Marinin arvostelukyvyttömyys ja näyttö siitä, kuinka käy, kun valtion johtoon nimitetään nuoria perheenäitejä, joiden oikea paikka olisi aivan muualla. Martin Scheininkin sen ymmärtää

Helsingin Sanomat yritti fokusoida huomion ministerien tavoitettavuussääntöhin mainostaakseen, kuinka hienosti moderni pääministeri uudistaa luutuneita rakenteita.

Ilmari Nurmisen mukaan Sannan toilailu koronalle altistuneena antoi ”vahvan ja hyvän viestin”. Tekeehän hän pyöreitä päiviä baareissa osoittaakseen, miten hallituksen koronaohjeita pitää noudattaa.

Marinin tanssilavana toimineita ravintola Groteskia ja yökerho Butchersia ei kuitenkaan tuonkaan jälkeen listattu koronatartunnan riskipaikoiksi.

Marinin piittaamattomuus oli erityisen noloa Suomelle, sillä pääministerin egotrippailu tapahtui itsenäisyyspäivän viikonloppuna, ja sosialistien kosteat ryyppyjuhlat huomattiin myös ulkomailla.

Niistä kirjoittivat muiden muassa Daily Mail, Aftonbladet ja Postimees, ja lopulta asialle naurettiin formulavarikoita, Yhdysvaltoja ja BBC:tä myöten, jossa aihe nousi verkkosivujen luetuimmaksi. Vihdoin myös sähköautotehtailija Elon Musk ivasi bile-Sannaa.

Mutta eivät he pelkästään Marinille nauraneet. He nauroivat suomalaisille, jotka aloittivat merkillisen kokeilun ja nostivat valtaan heppatyttöhallituksen juuri vuosisadan suurimman kriisin keskelle.

Istuva sosialistihallitus ei nauti taholtani minkäänlaista luottamusta, eikä sen ministerien kannanotoilla ole omaan käyttäytymiseeni mitään vaikutusta. Ministerien näkemykset tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja kirjastani Totuus kiihottaa ovat olleet kuin Terijoen ministeriön määräyksistä.  

Johtopäätös: Proletariaatin luokkanousu johtaa yleensä sen omaan elitisoitumiseen, älymystön syrjäyttämiseen ja flirttailuun alamaailman kanssa, mikä puolestaan on yhteiskunnallisen rappion ja nurkan takana odottavan tuhon tunnusmerkki. 

Huvittavaa tässä on seuraava: kun filosofi julkaisee media- ja politiikkakriittisen kirjan, hänelle langetetaan porttikielto kaikkiin vallan salonkeihin puolueista yliopistoihin. Kun taas pääministeri mokaa radikaalisti ja maailmankohun aiheuttaen kapakoissa, porttikieltoa hänelle ei tule missään, vaan salonkien ovet avautuvat kuin ennenkin, kunhan on sosialisti ja nainen. Jokainen mies olisi tuossa tilanteessa potkittu jo kadulle ilman paluun mahdollisuutta. Se ”tasa-arvosta” ja ”yhdenvertaisuudesta”.

Suomen asemaan murenevassa EU:ssa en tänä itsenäisyyspäivänä välitä puuttua. Ja puolueista en paljoakaan perusta vaan taistelen Suomen ja suomalaisten puolesta. 

---

Päivitys 14.12.2021: Valtioneuvosto reagoi nopeasti kuin bile-Sannan taannoiseen aamupalajupakkaan ja aikoo luoda ministereille ”viestien perillemenon varmennusjärjestelmän”. Teinien kanssa toimittaessa se onkin tarpeen.

Päivitys 20.12.2021: Iltapäivälehdet kertoivat ironisesti, että Il Divon Marin on kuollut koronaan. Hänet oli sitä ennen ”intuboitu” ja vaivutettu koomaan!

25. marraskuuta 2021

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät

EU on puuttumassa metsäteollisuuden rahoitusehtoihin niin sanotulla taksonomia-asetuksella, joka jakautuu ympäristö- ja ilmastokriteereihin. Kestävään rahoitukseen sitoutuneet metsäyhtiöt saisivat investointeihinsa rahoitusta jatkossa kevyemmin kuin sitoutumattomat. 

Kestävä rahoitus on kelluva merkitsijä, eivätkä siitä koituvat hyödyt korvaa siihen uppoavia kuluja. ”Kestäväksi” luettaisiin esimerkiksi tuulivoima mutta ei teollisuudelle tärkeää ydinvoimaa, vaikka myös sen hiilidioksidipäästöt ovat nollan luokkaa.

Koska metsäteollisuus on Suomen avaintoimiala, suurten oppositiopuolueiden Perussuomalaisten ja Kokoomuksen lisäksi hallituspuolueet SDP, Keskusta ja RKP ovat ymmärtäneet vastustaa uutta asetusta, toisin kuin Vihreät ja Vasemmistoliitto.

Vastustus jää joka tapauksessa vertauskuvalliseksi, koska Suomen lisäksi asetusta vastaan aikoo äänestää vain Ruotsi.

On selvää, että teollisuudelle suunnatut sääntelytoimet kiertyvät viime kädessä laskuiksi tai menetyksiksi Suomen yksityisille metsänomistajille.

Yksi kaikkein röyhkeimmistä Vihreiden kannattamista vaatimuksista metsänomistajille on velvoite, että 20 prosenttia metsistä pitäisi jättää koskematta (myöhemmin tuo vaade nostettiin 30 prosenttiin). Metsien omistajat eivät siis saisi tehdä varallisuudellaan, mitä hyväksi katsovat. Se on aitoa eurokommunismia, jonka toimeenpanijana on Euroopan unioni.

Omistusoikeuden tulee olla koskematon, loukkaamaton ja pyhä riippumatta siitä, onko metsä omistajalleen organismi, kirkko vai pankki.

Jos omaisuutensa käytöstä ei saa omistaja itse vapaasti päättää, se lakkaa olemasta omaisuutta, ja EU-sosialismilla astutaan Suomen perustuslaillisen omaisuudensuojan yli.

Tämä kaiken sen lisäksi, että metsäomistaja pakotetaan maksamaan kerran sadassa vuodessa realisoituvista puunmyyntituloistaan pääomatuloveroa vähintään kolmekymmentä prosenttia myynnin arvosta.

Toisin sanoen valtio sosialisoi ja pakko-ottaa kiinteää varallisuutta tuottona ja siirtää tulot maahanmuuttajien ruokintaan, sossuämmien palkkoihin, pultsareille, ympäristöahdistuksella invalidisoidun nuorison kuntoutukseen, huumevieroitukseen, kulttuurikoordinaattorien palkkaukseen, poliittisten valtiosihteerien elatukseen, tasa-arvolla tallomiseen yliopistoissa, ilmastoaneisiin, valiokuntamatkoihin ja loputtomiin EU-jäsenyydestä koituviin maksuihin, rahastoihin sekä muiden maiden tukiaisiin.

Sellaiseen roskaan Suomen metsät kaatuvat. Ja päälle päätteeksi EU anastaisi 20 prosenttia metsistä luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Tämä ei mitenkään poikkea kansallispuistojen perustamisella harjoitetusta valtiososialismista, jonka synkin ilmaus oli maailman suurin kansallispuisto: Neuvostoliitto.


Vihreä eurokommunismi tuhoaa myös kansallisen metsäpolitiikan

20 prosentin metsiensuojeluvaatimuksen ohella toinen taksonomia-asetuksen rikos on siinä, että yli 13 hehtaarin metsätilojen tulisi tehdä ilmastohyötyanalyysija raportoida metsänkäyttötapoja 30 vuoden ajalta. Valvontaan tarvittaisiin kallis metsäsuunnitelma, joka lisää metsien hoitokuluja.

Kyse ei ole vain omaisuudensuojasta vaan Suomen kyvystä itse päättää metsäpolitiikastaan. 

On syytä muistaa, että itsemääräämisoikeutensa turvatakseen ja kansallisia öljyvarojaan suojellakseen Norja jättäytyi aikoinaan Euroopan unionin ulkopuolelle. Suomen pitäisi nyt tehdä samoin ottaakseen omiin käsiinsä maatalous- ja metsäpolitiikan sekä maahanmuutto-, energia- ja ympäristöpolitiikan. Optimaalisin tilanne olisi sellainen, jossa kuuluisimme Natoon mutta emme Euroopan unioniin.

En näe Suomella olevan pitkällä enkä lyhyellä tähtäimellä mitään muuta järkevää vaihtoehtoa kuin kertakaikkisen eron sekä Euroopan rahaunionista että Euroopan unionista, sillä muutoin painostus, kiristys ja aikaa sekä vaivoja kysyvä piinaaminen Brysselin suunnalta jatkuu, jatkuu ja jatkuu. 

Irtautumisen tarpeellisuutta korostaa Saksan uuden sosialistihallituksen (SPD, Vihreät ja Liberaalit) ohjelmaan kirjattu pyrkimys syventää tulonsiirtounionia muuttamalla EU liittovaltioksi.

Jäsenyys euroalueessa on syönyt Suomen metsäteollisuuden kilpailukykyä aikana, jolloin euron kurssi on ollut korkea verrattuna Ison-Britannian puntaan, Yhdysvaltain dollariin, Kiinan yuanin, Ruotsin kruunuun ja muiden euron ulkopuolisten maiden valuuttoihin.

Ulkopuolisuus on tarjonnut Ruotsille tilaisuuden myydä puunjalostustuotteita euroalueen ulkopuolelle muutamaa prosenttia Suomea edullisemmin, mikä on johtanut siihen, että teollisuutta on siirtynyt Suomesta Ruotsiin.

Tulos on, että Ruotsin puunjalostusteollisuuden vienti on tonneissa mitattuna nykyisin kaksinkertainen Suomen vientiin verrattuna. Niin ei ole ollut aina.

Euroalueen jäsenyyden vaikutuksia Suomen puunjalostusteollisuuden kriisille ei ole tunnustettu julkisesti, koska Suomea on yritetty pitää eurossa. Vaikeuksia on selitelty teollisuuden paradigmanvaihdoksella ja kysynnän vaihtumisella paperista pakkauskartonkiin.

Teollisuutemme ja metsätaloutemme eivät kaipaa eivätkä siedä enää yhtään lisävaatimuksia. Emme tarvitse minkäänlaista ympäristöpoliittista vastuulla syyllistämistä, joka on vain koodisana talouden viherkommunistiselle tuhoamiselle ja ilmastokurjistamiselle sekä eräänlainen imagobuustin ja kuplivan tunnepuheen muoto.


Vihreät pitäisi laittaa itse maksamaan metsien omistajille aiheuttamansa kulut

Metsien suojelutoimia vaatineet Vihreät eivät ole tehneet mitään konkreettisia ympäristötekoja Suomen metsien hyväksi.

Lähes kaikki Suomen metsien hyväksi tehdyt ympäristön parannustoimet ovat metsien omistajien tekemiä.

Emmekä ole tehneet niin suinkaan Vihreiden aikaansaamien pakotteiden vuoksi vaan niistä huolimatta, puhtaasti taloudellisista syistä, jos se on ollut metsätaloudellisesti kannattavaa ja järkevää.

Vaatimuksillaan Vihreät kohtelevat toisten omistamia metsiä, kuin ne olisivat heidän omaisuuttaan. Vaatimukset todennäköisesti loppuisivat, mikäli vihreiden täytyisi itse maksaa metsän omistajille aiheuttamansa kulut.

Jos metsän omistaminen ja hoitaminen lakkaa olemasta taloudellisesti kannattavaa, menee pohja myös metsien suojelulta.

Mutta tätähän eivät pilvenpolton punasilmäistämät vihreät ja kaupunkilaisnuorten luontoharrastuksesta syntyneet slummien voodoo-miehet ymmärrä. He ovat käyneet metsissä vain kahlimassa itsensä kaivinkoneisiin.

Olen jo aiemmin nimennyt poliittiseksi päävihollisekseni Vihreät, sillä heidän kanssaan olen eri mieltä lähes kaikesta. Heidän tähtäimessään on joko tarkoituksellisesti tai omaa tyhmyyttään hyvinvointivaltiomme, taloutemme ja kansakuntamme tuho. Sama tarkoitusperä on perinteisesti myös Vasemmistoliiton päämääränä.

Ehdotan hallitukselle, että se vastustaisi kaikin keinoin sekä taksonomia-asetusta että Euroopan ilmastopoliittista sosiaalirahastoa, jonka kulut Suomelle olisivat jälleen kauheat ja josta kirjoitin täällä.

Oppositiopuolueiden pitäisi tehdä aloite, jonka mukaan vihreät laitettaisiin vaatimustensa vastikkeeksi tekemään valvottuja metsänhoitotoimia yksityisissä talousmetsissä.

Hallituksessa olevan Kepun tulisi esittää, että suomalaisia metsänomistajia tuettaisiin tulonsiirroilla Euroopan unionin jäsenmaista ja että Suomi luopuisi metsävarallisuuden ja maatilatalouden perintöverosta kokonaan sekä alentaisi metsän myynnistä kannettavan pääomatuloveron viiteen prosenttiin.

Perusteena on, että kaikki metsistä saatavissa olevat tuotot valuvat nykyisin pelkkiin veroihin ja veronkaltaisiin maksuihin. Mitään vastiketta ei valtiolta verojen vastineiksi heru, lukuunottamatta vähäpätöistä ja osittaista Kemera-tukea, jota voi saada metsälain vaatimien uudistamisvelvoitteiden kuluihin.

---

Päivitys 9.12.2021: Taksonomia-asetusta vastaan äänesti lopulta 13 maata, mutta tulos oli tappiollinen. Näin Suomen metsät sosialisoitiin EU:n ympäristöpolitiikalla ja perustuslaillista omaisuudensuojaa rikkoen. Ohessa Metsäteollisuuden kannanotto, joka liiton kokoomuslaisesta EU-liberalismista johtuen on löysä kuin lehmän muna.

23. marraskuuta 2021

Valtaoja voitti median valtavirran

Intersektionaalinen feminismi ja siihen liittyvä kantelupukkina toimiminen eivät ole laantumassa, sillä kuukauden takainen Afrikan tähti -kohu sai jatkoa Yleisradion Hyviä asioita ajetaan huonoilla keinoilla -nimisessä lähetyksessä viime perjantaina.

Oli vain ajan kysymys, milloin professori Esko Valtaoja ajetaan cancel-terroria harjoittavan woke-aktivismin uhriksi, sillä Valtaoja tunnetaan vapaa-ajattelijana, joka ei ole taipunut kumartelemaan kuvia missään yhteyksissä.

Kun Yleisradion radiotoimittaja ja Iranin kurdipakolaisena Suomeen tullut Renaz Ebrahimi alkoi syyttää Valtaojaa turvattoman tilan luomisesta Marja Sannikan TV-ohjelmassa, Ebrahimi ei selvästikään pysynyt ymmärtämään eroa, joka vallitsee siinä, milloin jotakin sanaa käytetään ja milloin se mainitaan.

Valtaojan hyvä yritys selittää, että on aivan eri asia käyttää N-sanaa kuin mainita se, epäonnistui täysin Ebrahimin oman tietämättömyyden tai tahallisen ilkeyden, uhriutumisen ja ymmärtämättömyyden vuoksi.

Filosofian piirissä eroa käsitteen käyttämisen ja mainitsemisen välillä on kutsuttu de re- ja de dicto -puhetavan eroksi. Huomauttamalla eri merkitysyhteyksistä olisi koko kohu voitu todeta pelkäksi kuplaksi.

Tapaus todistaa, että woke- ja cancel-aktivistit eivät ole kovin älykkäitä, tai sitten he ovat yksinkertaisesti häijyjä pyrkiessään tietoisesti pilaamaan arvollisten ihmisten maineita, uria ja työsuhteita.

Kuitenkin noita intersektionaalisia vikisijöitä, vääryyksistä valittajia ja rotupolitiikalla sekä feminismillä ratsastavia ammatikseen loukkaantujia nimitetään jatkuvasti tiedotusvälineisiin ja yliopistoihin, joita he hallitsevat vihervasemmistolaisen junttauspolitiikan ja omaa narsismiaan puhkuvan pelottavuutensa tuella.

Heihin eivät uppoa edes tieteellisesti perustellut argumentit, kenties juuri heidän oman heikon tasonsa vuoksi, ja siksi he ovatkin aina äänessä mekastaen sekä yliopistoissa että medioissa.

Tarkoitus oli keskustella niin sanotun cancel-aktivismin haittapuolista, mutta siitä ei luonnollisestikaan tullut mitään, sillä studioon kutsuttu Ebrahimi alkoi itse havainnollistaa cancel-kulttuurin haittapuolia omalla käytöksellään.

Ylen ja muun vihervasemmistolaisen median tarkoitus ei varmaankaan ollut, että niiden paisuttaman kohun kautta Valtaojasta tulisi järjen äänen puolustaja koko kansan edessä. Ylen toimittajien peittelemättömänä pyrkimyksenä oli taivutella suomalaisia polvilleen ja aiheettomiin anteeksipyyntöihin.

Ei ole ihme, että professori Valtaoja ilmoitti harkitsevansa jatkossa tarkoin, suostuuko enää yhteenkään Ylen ohjelmaan koulukiusattavaksi. 

Postmodernista feminismistä ja Black Lives Matter -kampanjoinnista alkunsa saaneet cancel- ja woke-liikkeet eivät oikeasti arvostele rakenteita vaan käyvät henkilökohtaisia mustamaalauskampanjoita eri tavalla ajattelevia yksilöitä vastaan.

Ei ole mihinkään vähemmistöön kuuluvan yksinomainen oikeus vaatia erityiskohtelua, jaella etnisiä leimoja tai piirrellä syyllistäviä ympyröitä toisten ihmisen ympärille, saati päättää siitä, keillä on oikeus osallistua keskusteluihin ja millä tavoin. Ruskeusei ole tieteellinen argumentti vaan ad hominem -virhepäätelmä.

Kauheinta panettelua on lavastaa suomalaiset ihmiset etuoikeutetuiksi valkoiseksi patriarkaatiksi” sillä perusteella, että olemme alun perin asuneet omassa maassamme. Maahanmuuttajien pitäminen ”aliedustettuina” sisältää virhepäätelmän, että meidän maamme ilman muuta kuuluu yhdenvertaisesti ja kaikkine etuineen muualta tulleille ulkomaalaisille. Ebrahimi on sitä paitsi edelleen iranilainen, koska Iran ei hyväksy kansalaisuudesta luopumista.

Rasismin normalisoinnista” Yle-veron turvin länkyttävä tyhjäntoimittaja Renaz Ebrahimi sai aiemmin erään (sinänsä heikkotasoisen) bändin katoamaan television kuvaruudusta tämän käytettyä N-sanaa. Tällöin ei lainkaan kysytty, kuinka vaarallista on, että valtamedia on tekemässä cancel-terrorista uutta normaaliayhteiskuntaan ja yliopistoihin.

Dosentti Mikko Paunion laskujen mukaan monikulttuuri-ideologian ja feminismin äänitorvi Renaz Ebrahimi itse käytti N-sanaa 57 kertaa ja naista halventavaa H-sanaa 99 kertaa Ylen 95-vuotisjuhlissa varaten siten solvaamisen ja herjanheiton omaksi oikeudekseen.

Kulttuurien sota puolestaan syvenee ja konfliktit pahenevat ja kärjistyvät siksi, että maahanmuuttajataustaisten sissien vaikutusvalta ja määrä kasvavat koko ajan.

Kun kulttuureista oppiminenkin nähdään ”kulttuurien omimisena, kääntyvät hyvät asiat huonoiksi aktivistien harjoittaman syyttelyn vuoksi.

Lohdullista on, että konfliktit ja vastakkainasettelut voivat olla demokratian kannalta myös myönteisiä.

Kulttuuriantropologi Claude Lévi-Strauss ajatteli, että totuus tulee parhaiten julki juuri vastakkainasettelujen kautta. Ihmiset haluavat nähdä niitä, sillä ajatusten pidäkkeetön kilpailuttaminen ja kärjistyminen polarisaatioissa ovat demokraattisen yhteiskunnan ja totuuden tavoittelun ehtoja.

Toivon siis, että cancel-terroristit saavat jatkossakin runsaasti julkisuutta Ylessä, sillä siten tyypillinen demaritelevisionkatsojakin voi huomata, kuinka sakeaa puppua tuo rotuerottelua jatkava, uusintava ja hyödyntävä woke-porukka edustaa.

Joudun lopuksi toistamaan useasti esittämäni vanhan lauseen: Tila, jossa ei voi ääneen ajatella, ei ole turvallinen vaan vaarallinen totuuden tavoittelulle.

21. marraskuuta 2021

Vihreät: Suomella ei koskaan mene niin huonosti, että maahanmuuttoa pitäisi rajoittaa

Kun oppositio tiedusteli välikysymyksessään, mitä hallitus aikoo tehdä taatakseen rajaturvallisuuden ja estääkseen laittoman maahantulon Suomeen, sisäministerin kenkiin hypännyt vihreiden Krista Mikkonen väitti opposition menneen Valko-Venäjän hybridivaikuttamiseen mukaan!

Varaministeri on itse astunut hybridivaikuttamisen miinaan suostumalla ottamaan vastaan Valko-Venäjän ja Puolan rajalta virtaavia pakolaisia, joita Valko-Venäjä lennättää Minskiin lähettäen heitä sitten pakkotoimin Puolan-vastaiselle rajalle.

Julkisuuteen on tullut tietoja, joiden mukaan pakolaisvirtojen torppaus Puolassa on kääntämässä ihmissalakuljetuksen kulkua Venäjälle ja Venäjän kautta Suomeen.

Hybridivaikuttamista kutsutaan kansainvälisessä politiikassa uudissanalla lawfare, joka on johdos sodankäyntiä merkitsevästä sanasta warfare.

Sillä tarkoitetaan sodankäyntiä lakien avulla, ja juuri siitä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden käyttämisessä sodankäynnin aseina on kyse.

Lawfarella pakotetaan vastustaja noudattamaan sen itsensä hyväksymiä lakeja ja sopimuksia samalla, kun jätetään omat velvoitteet hoitamatta. Eräs tällainen on YK:n Geneven pakolaissopimukseen sisältyvä palautuskielto, jonka myös Venäjä ja Valko-Venäjä ovat allekirjoittaneet.

Silti ne haalivat maaperälleen siirtolaisia, joita ne lähettävät Eurooppaan luottaen EU-maiden haluun varjella omaa moraalikarismaansa.

EU on Venäjälle ja Valko-Venäjälle tässä suhteessa helppo tapaus, sillä EU ajaa kaksilla rattailla varjellen ihmisoikeuksia, vapaata liikkuvuutta ja demokratian arvoja, mutta toisaalta EU suostuu maksamaan Turkille miljardeja turvapaikanhakijoiden pitämisestä poissa Euroopasta.

Suomessa toimiva Hybridiosaamiskeskus alkaa setvimään turvapaikanhakua ja siirtolaisuutta käsittelevien lakien sikermää ensi vuoden alussa, vaikka selvittelyä eivät kaipaa voimassa olevat lait, vaan niitä pitäisi pikimmiten muuttaa.

Venäjän ja Valko-Venäjän tukena ovat ihmisoikeusaktivistit ja ne ihmisoikeusjuristit, jotka tulkitsevat sopimuksia kirjaimellisesti pystymättä tunnistamaan, mistä lawfaressa on kyse, ja kykenemättä myöntämään, että pakolaisten oikeudet eivät aja kansallisen turvallisuuden edelle.

Ihmisoikeusfundamentalistit eivät myöskään osaa tai halua kontekstualisoida lainkäyttöä saati pysty tunnustamaan, että Geneven sopimus ja sitä myötäilevä turvapaikkalainsäädäntö luotiin yksittäisiä poliittisia pakolaisia varten eikä väestöllisten joukkosiirtojen tarpeisiin.

Myös poliittisia pakolaisia Valko-Venäjältä on riittänyt, mutta ihmisoikeusaktivistit sen enempää kuin Valko-Venäjän viranomaisetkaan eivät ole pystyneet tai halunneet nähdä heidän välillään mitään eroa.

Vakavinta on, että Suomen hallitukselta on puuttunut kaikki halu valmistautua muokkaamaan lainsäädäntöämme tilapäisten toimivaltuuksien antamiseksi pakolaistulvan käännyttämiseen rajalta.

Itärajan ihmisvyöry oli uhkakuvana jo Neuvostoliiton hajotessa 1990, jolloin Harri Holkerin (kok.) hallitus valmistautui estämään pakolaisvirran tuloa muun muassa suunnittelemalla reserviläisten kutsumista aseisiin. 

Hallitsemattoman siirtolaisuuden lisäämistä valmiuslain toiseen pykälään on valmisteltu tuosta pitäen, mutta 30 vuoden hautomisen jälkeenkään asiasta ei ole tullut valmista.

Hätätilalainsäädäntö olisi tarpeen, sillä se antaisi lawfarea yrittäville jo etukäteen viestin, ettei painostus tulisi toimimaan eikä omaa lainsäädäntöämme, sen puutteita tai kansainvälisiä sopimuksia voitaisi käyttää Suomea vastaan.

Se viestittäisi, että myöskään turvapaikanhakijoita ei voitaisi käyttää hybridihyökkäyksen aseina. Hätätilavaltuuksien antamiseen rajalta käännyttämiseksi ohjaa siten myös tulijoiden oma etu.

Muussa tapauksessa vaaraan joutuisimme hyökkäyksessä käytettävien siviilien lisäksi me itse ja oma maamme.

Itsenäisellä valtiolla pitää olla kyky keskeyttää turvapaikka-anomusten vastaanottaminen ja tutkiminen poikkeustilanteissa.

Valmiuslainsäädäntöä on siksi muutettava niin, että hybridivaikuttamiseen tähtäävät vihamieliset siirtolaisvirrat voidaan pysäyttää ja käännyttää rajoilta.

Tällaisen lain paras puoli olisi siinä, että se toimisi jo ennen kuin sitä tarvitsee soveltaa: ennakolta vaikuttavana viestinnällisenä jarruna, joka ohjaisi pidättäytymään turhista yrityksistä.

Sen vuoksi lainmuutos pitäisi saada voimaan nopeutetusti. Koska vihreät eivät tätä ajatuskulkua ymmärrä, he eivät niin tee. Eduskunnan hallintovaliokunta ei ole saanut yhtäkään esitystä asian eteenpäin viemiseksi hallitukselta.

Siksi esitän, että joku kävisi potkaisemassa nuo turvallisuusuhiksi muodostuneet vihreät pois Suomen hallituksesta ennen kuin ohari-Ohisalo palaa poikimislomalta.

12. marraskuuta 2021

Lahkojen lapsipuhujat ja ilmastopolitiikan kauhukakarat tuhoavat Suomen talouden

Top Gear- ja Grand Tour -juontajana tunnetun Jeremy Clarksonin mukaan Greta Thunberg ansaitsisi läpsäytyksen pepulle. Vulgaari toteamus oli tarpeellinen, sillä muutoin The Timesissä ollut kolumni ei olisi ylittänyt maailmanlaajuisen toiston kynnystä medioissa.

Muilta osin kirjoitus oli täyttä asiaa. Thunbergin ei pitäisi mekastaa länsimaiden johtajille, jotka kiristävät ympäristönormeja ja kuormittavat eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten ihmisten kukkaroa.

Thunbergin kannattaisi käydä paasaamassa ilmastotuhoista Kiinan viranomaisille, jotka saivat Pariisin ilmastosopimuksessa oikeuden jatkaa ja lisätä kasvihuonepäästöjä vuoteen 2030 asti. Niinpä Kiina avaa uuden hiilivoimalan joka kolmas viikko.

Totuus on, että länsimaissa ilmastotehokkuus on kehitysmaita paljon parempi, kun taas kehitysmaat toimivat vapaamatkustajina lisäten päästöjään ja mainostaen teollisuuden siirtämistä Pakistaniin, Kiinaan, Intiaan ja muihin hiilivuodon kohdemaihin.

Mikään syytös, että päästöt asukasta kohti ovat Euroopassa kehitysmaita suuremmat, ei kelpaa. 

Oikeudenmukaisen kuvan saamiseksi pitäisi mitata päästöjen määrää tuotettuja hyödykkeitä kohti eikä asukasta kohti. Asukaskohtaiset päästöt kun saadaan näyttämään pieniltä väestöltään paisuvissa kehitysmaissa.

Tosiasiassa kehitysmaiden väestöräjähdys on pääsyyllinen ilmastotuhoihin, sillä jo yli puolet päästöistä tulee kehitysmaista – Euroopan unionista enää vain noin 15 prosenttia.

Suurin päästöjen lähde on asuminen, ja tämä kertoo, että pelkkä liikaväestön olemassaolo on syy luonnon tuhoutumiseen. Se on syypää myös poliittisiin sekä ravitsemus- ja terveysongelmiin ja jatkuvaan resurssipulaan, joten taistelija Thunbergin pitäisi käydä puhumassa ehkäisyn tarpeellisuudesta kehitysmaissa.

Mutta niin hän ei tee, sillä Elokapinan ilmastopoliittisille sisseille tyypilliseen tapaan häneltä puuttuu kyky analyyttiseen ajatteluun. Toinen syy on sukupuolipoliittinen häveliäisyys, joka estää rationaalisen toiminnan ja josta olen käyttänyt nimitystä ekokatastrofin intimiteetti.

Oikea kysymys ei ole, tuhoavatko setämiehet ilmakehän ajoneuvoillaan, vaan oikea kysymys on: pilaavatko kehitysmaiden uudet sukupolvet planeetan lisääntymisellään?


Infantilismi ja performatiivisuus uhkaavat länsimaista rationalismia

Uskonlahkoilla on aina ollut lapsipuhujia, eikä kauhuleffoista puutu lapsiriivattuja. 

Greta Thunberg ei ehkä ole riivattu, mutta lääketieteen mukaan häntä vaivaa Aspergerin syndrooma ja ADHD. Ensin mainittu estää häntä keskittymästä mihinkään muuhun kuin yhteen asiaan koulunkäynnin jäädessä sivuun. Jälkimmäinen puolestaan ohjaa kiertämään levottomasti maailmaa.

Glasgow’n ilmastokokouksessa paikalliset toimittajat kohtelivat häntä kuin kuningatarta todistaen olevansa hölmön ilmastopolitiikan vasalleja.

Tosiasiassa Thunberg ei ole mitään muuta kuin vihervasemmistolaisen median oma tuote, jota ei olisi julkisuudessa ilman valtavirtamedian valheellista vaahtoamista ja lavastamista yksisilmäisen huolen ja hysterian lietsojaksi.

Thunberg on kahden esiintyvän taiteilijan, Eurovisio-laulajan ja näyttelijän, Kungsholmenilta kotoisin oleva hyvinvointimuksu, joka ei tiedä eikä ymmärrä, kuinka maailma toimii.

Puhuin aiheesta Arto Luukkasen vieraana AlfaTV:ssä kaksi vuotta sitten, ja ohjelman voi katsella täältä.

 

Myös Thunberg voisi oppia yksinkertaiset taloustieteelliset riippuvuussuhteet ja alkaa saarnata ikätovereilleen niitä.

Kehitysmaiden velvoittaminen kannattaisi etenkin siksi, että ilmastotoimiin investoiminen tulisi niissä paljon halvemmaksi kuin länsimaissa, joissa jokainen normiruuvin kiristys tulee aina vain kalliimmaksi ja tehottomammaksi. Lopulta pultti katkeaa.

Niin on käymässä Suomessa. Vihreiden Osmo Soinivaara valitteli Ilta-Sanomien jutussa, että kivihiilen hinta on kaksinkertaistunut, maakaasun hinta on kymmenkertaistunut ja sähkön hinta noussut lähes kaksinkertaiseksi.

Tätä ei pidä ihmetellä, sillä ilmiö ei ole itsensä syy. Syynä on muun muassa se, että päästöoikeuksien hinnat ovat yli kaksinkertaistuneet Vihreiden oman sairaan politiikan vuoksi.

Kuolinkamppailua käyvän Keskustan ministeri Mika Lintilä on vastannut ongelmiin, että hallitus on joutunut pudottamaan sähköveroa ja että syytä kaukolämmön 30 prosentin hinnankorotukseen pitäisi etsiä Helsingin kaupungin omista ratkaisuista.

Tosiasiassa kaukolämmön hinnannousua ei selitä se, että Helsinki ei ole vielä luopunut hiilivoimasta ja sulkee hiilivoimalansa vasta vuonna 2029.

Hintojen korotuksia selittää se, että hiilen käyttäminen ollaan tekemässä Vihreiden omilla normeilla mahdottomaksi, vaikka Suomessa ovat Euroopan ympäristöystävällisimmät ja hyötysuhteeltaan parhaat hiilivoimalat, jotka tuottavat sekä sähköä että kaukolämpöä. Korvaavan kaukolämmön kalastelu merivedestä on puolestaan kallista, toivotonta ja tehotonta, ja kritisoin hanketta täällä.

Uralilla tuotettava hiili poltettaneen jatkossa Keski-Euroopan maiden hiilivoimaloissa, joiden päästöt ovat kolminkertaiset tuotettua energiayksikköä kohti.

Eniten saastuttavien Puolan, Unkarin ja Romanian hiilivoimaloiden sulkemiseksi Vihreiltä ei ole riittänyt mielenkiintoa, mutta keskustalainen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen hyväksyi jo viime hallituskaudella näiden maiden ilmastomaksut Suomen kannettaviksi, jotta kyseiset maat saatiin liittymään Pariisin mätään ilmastosopimukseen.


EU:n ilmastotoimien sosiaalirahasto laittaisi muiden sähkölaskut suomalaisten piikkiin

Suomen energiatalouden, julkisen talouden ja kotitalouksien kannalta tuhoisa politiikka uhkaa saada jatkoa EU:n ilmastotoimia koskevassa sosiaalirahastossa, jossa Suomea ollaan laittamassa muiden sähkölaskujen maksajaksi.

Eduskunta sai äskettäin eteensä EU-komission heinäkuussa tekemän ehdotuksen ilmastotoimia koskevan sosiaalirahaston perustamisesta. Rahasto olisi osa EU:n valtavaa ”Fit for 55” -ilmastopakettia, ja siihen kerättäisiin päästökaupan kautta noin 72,2 miljardia euroa.

Suomelta kiskottaisiin 1230 miljoonaa, ja takaisin heruisi 387 miljoonaa, joten meidät pakotettaisiin maksamaan 840 miljoonaa euroa.

Tämän lisäksi rahastoon liittyisi 50 prosentin kansallinen osarahasto, eli rahaston kokonaismääräksi tulisi 144 miljardia, ja Suomen kokonaistappioksi 1680 miljoonaa.

Sosiaalirahaston tehtävänä olisi tasoittaa päästökauppajärjestelmästä johtuvia negatiivisia vaikutuksia pienituloisille ja pienyrityksille Euroopassa. Rahaston keruu tarkoittaisi Suomelle sitä, että suomalaiset joutuisivat maksamaan Puolan, Ranskan, Italian ja Espanjan tukia.

Voittaja olisi Puola, joka saisi rahaston varoista 17,6 prosenttia, eli 12,7 miljardia euroa. Toiseksi suurimmat saajat olisivat Ranska (8,1 miljardia), Italia (7,8 miljardia) sekä Espanja (7,6 miljardia).

Asukasta kohti laskettuna suomalaiset saisivat vain puolet siitä mitä ranskalaiset, ja nettona joka tapauksessa vähemmän kuin maksamme. Tämä tarkoittaisi keskimäärin 610 euron vuosilaskua nelihenkiselle suomalaiselle perheelle, joka jo pakotettiin maksamaan keskimäärin 2 836 euron nettolasku EU:n koronarahastolle.

EU:n komission mukaan sosiaalirahastosta tuettavia kotitalouksia olisivat energiaköyhyydestä kärsivät kotitaloudet, joilla ei ole varaa kunnostaa käytössään olevia rakennuksia päästökaupan tuomien vaatimusten mukaisiksi.

Pimeässä ja kylmässä Suomessa energiaköyhiä mökkejä riittää, mutta silti varamme virtaisivat muiden maiden hyväksi! 

 

Päästökaupan laajentaminen ja ilmastopoliittinen sosiaalirahasto johtavat verotusunioniin

EU-esityksen kohdista yksi, päästökaupan laajentaminen, nostaisi suomalaisten yritysten ja kansalaisten kuluja noin puolellatoista miljardilla eurolla, ja ensimmäistä kertaa päästökaupassa asioitaisiin myös veronmaksajien kukkarolla.

Uuden päästökaupan koko olisi 300 miljardia, josta vain 25 prosenttia on korvamerkitty, eikä kukaan tiedä, mihin 75 prosenttia aiotaan panna, sillä päätökset asiasta on pidätetty komission haltuun.

Ilmastopolitiikan verukkeella ajettava sosiaalirahasto on osa tulojensiirtounionia, jolla sosiaaliturvan maksatus yritetään siirtää niiden EU-maiden vastuulle, joissa velkaantumisen varaa tai jotain varastettavaa vielä on.

Ilmastopolitiikan kautta ajetaan voimaan myös liittovaltiota ja velka- sekä verotusunionia. Tosiasiassa velat pitää maksaa niiden, jotka ovat ne tehneet, eikä meidän suomalaisten pidä maksaa mitään muiden puolesta.

EU:n ilmastopoliittinen sosiaalirahasto on vastoin EU:n omaa periaatetta, jonka mukaan sosiaalipolitiikka kuuluu kansallisen päätöksenteon alaan.

Rahaston kautta EU pyrkii ottamaan roolia myös kansallisessa sosiaalipolitiikassa, ja sitä kautta EU:n toimivaltaa laajennetaan oikeudettomasti sosiaalipolitiikan alueelle.

Uuden päästökauppajärjestelmän ja sosiaalirahaston kautta lisätään suomalaisten veronmaksajien taakkaa, joka on jo nyt käymässä ylivoimaiseksi hallituksen omien ympäristötoimien vuoksi. 

Päästökaupan laajentaminen yksistään lisää suomalaisten yritysten ja kotitalouksien kustannuksia noin puolellatoista miljardilla eurolla vuodessa, eikä Suomesta karkaava teollisuus vähennä kokonaispäästöjä vaan lisää niitä.

Vastuullisuus on vihervasemmiston koodisana ilmastokurjistamiselle.

Vihervasemmistolaisen hallituksen mielestä Suomessa ei koskaan mene niin huonosti, että maahanmuutosta, päästötavoitteista tai ympäristöpolitiikasta pitäisi tinkiä.

Myöskään sosiaalietuusperäisen haittamaahanmuuton negatiiviset vaikutukset eivät parane siitä, että sitä sanotaan ympäristöpakolaisuudeksi. EU:n ilmastopoliittisessa sosiaalirahastossa maahanmuuttoretoriikka ja ilmastopolitiikka lankeavat yhteen.

Sen kautta näkyy, että koronarahaston keruu ei ollut mikään tilapäistoimi, vaan sama varain riisto Suomelta jatkuu milloin milläkin verukkeella niin kauan, kunnes Suomi eroaa Euroopan unionista ja sulkee Vihreät pysyvästi pois niiden pöytien äärestä, joissa tehdään taloutta koskevia ratkaisuja.

Minä toivon, että eron hetki niin Euroopan unionista kuin meille tappiollisista ja ilmaston kannalta järjettömistä ilmastosopimuksista tulee mahdollisimman pian.

Siihen asti: älkää päästäkö Sanna Marinia yksin Brysseliin.

 

Aiheesta aiemmin:

Räksyttävä koira ei pelota vaan pelkää  – Milloin tulee kuolemakapina?

Vihreät saavat meret kiehumaan

”Manaaja”-elokuvan ilmastopoliittinen jatko-osa

Epätäydellisen tiedon ongelma ilmastokeskustelussa

11. marraskuuta 2021

Seitsemän miljardia tulppaanin sipuleista

Kansallisena kateuspäivänä moni tulokärjessä kärvistelevä sai moukarista päähän, kun tieto Suomen kaikkien aikojen suurimmasta yritysmyyntikaupasta tavoitti kansalaiset.

Nokian matkapuhelin- ja palveluliiketoiminta maksoi Microsoftille vuonna 2013 vain 5,44 miljardia euroa, mutta kuriirifirma Woltista irtosi nyt peräti 7 miljardia!

Ruoan kotiinkuljetuksiin erikoistuneen teknologiayhtiö Woltin osakkeissa maksettiin muodikkaaseen ”alustatalouteen” ja ”ruohonjuuritason” toimijuuteen liittyvästä ihmisten ja ravinnon yhdistämisestä. Nokiassa arvostettiin ihmisten yhdistämistä toisiinsa (Connecting People).

Todiste sosiaalisen toimijuuden arvosta? – Ei, vaan siitä, kuinka kasvuodotuksia kaupataan kuin tulppaanin sipuleita Hollannissa 1630-luvulla.

Woltin arvo on pelkästään sen markkinaosuudessa, kasvuodotuksissa ja alan globaaliin hallintaan pyrkivässä matkapuhelinsovelluksessa, sillä suurta tuotantopääomaa sillä ei ole.

Myös työvoima koostuu itsenäisistä yrittäjistä, eikä firman suoritusportaassa ole palkattuja työntekijöitä, mistä työsuojeluviranomainen moitti yritystä ja määräsi sen pitämään työaikakirjanpitoa.

Jos tulkinta työsuhteessa olosta pitää, se ei voi olla vaikuttamatta yrityksen arvoon ja tuottavuuteen. Johtajiston väitteiden vastaisesti tuotannontekijöiden kallistumista ei maksa kokonaan asiakas, vaan se voi leikata myös firman tulosta ja kilpailukykyä.

Yrityskauppaa koskevan hehkutuksen keskellä media unohti sen, että Wolt on hyödyntänyt eritoten maahanmuuttajista koostuvaa halpatyövoimaa, joka on kuskannut ruoka-annoksia divaanilla makaaville länsimaisille ihmisille sateessa polkien ja omia ajoneuvojaan käyttäen. Pizzoja roudataan koteihin epähygieenisillä riksakyydeillä ikään kuin tämä olisi jokin Intia.

Moraalitonta? Rasismin tai orjuuden nykyaikainen muoto? – Ei tietenkään, kun kyseessä eivät olleet perussuomalaisten mielipiteet, vaan tuottoisa kansainvälinen liiketoiminta, jonka tulokset myytin jenkkifirma DoorDashille hyvään hintaan...

Nerokas siirto omistajilta, jotka kääräisivät suuren siivun DoorDashin osakkeita yrityksellään, jonka tulos on tappiollinen. Onnittelen myös verottajaa.

Tappiollisten suuryritysten korkea arvostus on kuitenkin kupla, joka nojaa pelkkiin odotuksiin, kuten Teslan tapauksessa. Kuplan puhjetessa voi tulla pahasti takkiin, kuten on jo käynytkin.