Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista

Yle ja muutamat muut mediat julkaisivat viikon lopuksi uutisen, jonka mukaan hallitus aikoo yhdistää Kelan työttömyysetuudet (peruspäivärahan ja työmarkkinatuen) yhdeksi yleistueksi. 

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.), Kelan pääjohtaja Outi Antila ja valtiovarainministeriön osastopäällikkö Liisa Siika-aho esiintyivät kirkkain silmin Ylen pääuutislähetyksessä kokoomustaustaisen Antilan selittäessä, että toimenpide on lähinnä tekninen, eikä työttömyysturvan tasoon tehtäisi muutoksia.

Tarkoitus olisi jatkossa yhdistää yleistukeen muun muassa asumistuki, jolloin molempia voitaisiin käsitellä samalla hakemuksella.

Tämä ei ole suinkaan koko totuus. Uutisissa ei mainittu sanallakaan hallituksen aikeesta tehdä yleistuesta tarveharkintainen.

Kyse ei ole siis vain teknisestä muutoksesta eikä tason säilyttämisestä, vaan myöntöehtojen muutoksesta ja mahdollisesti koko perusturvan luonteen muokkaamisesta.

Ratkaisevaa on, mitä tarveharkinnalla tarkoitetaan, esimerkiksi rajoitetaanko tarveharkinta vain työvoimapoliittiseen osallistumisvelvoitteeseen, vai liitetäänkö yleistukeen varattomuusehto, sekä rajoitetaanko yleistuen kestoa tarveharkintaan liittyen alku- tai loppupäästä.

Yleistukea ei pidä ehdollistaa tarveharkinnan lisäyksillä

Lausuntopalvelussa avatussa sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyynnössä sanotaan selvästi:

”Yleistuki olisi uusi työttömän työnhakijan perustoimeentuloa turvaava etuus. Yleistuki olisi tarveharkintainen.”

Tämä voi pahimmillaan tarkoittaa, että Kelan työttömyysetuutta voisi saada vain, jos osoittaa tarvitsevansa rahaa, toisin sanoen on todisteellisesti varaton.

Tähän asti Kelan peruspäivärahaa on pidetty varallisuudesta riippumattomana, kuten ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Myös Kelan työmarkkinatukea on koskenut vain osittainen tarveharkinta, ja sitä on myönnetty riippumatta työttömän varallisuudesta. Vain omaisuudesta saatavat tuotot on otettu huomioon Kelan työmarkkinatuen tasoa alentavina tuloina, paitsi yli 54-vuotiailla ja työssäoloehdon täyttäneillä. Hallitus tosin poisti kaikki 55 täyttäneiden poikkeussäännöt jo viime syksynä.

Mikäli yleistulo ja sen varattomuusehto toteutuvat, sinun pitää Kelan päivärahaa ja työmarkkinatukea korvaavaa yleistukea saadaksesi mahdollisesti avata omat ja läheistesi tulot, säästöt, muu varallisuus sekä asuinolot viranomaiselle, joka saa osan tiedoista myös tulorekisteristä ja verottajalta suoraan.

Jo 2000-luvun alussa kokoomuslainen sosiaaliministeri Maija Perho vei läpi perusoikeuksien (omaisuudensuojan, yhdenvertaisuuden, yksityisyydensuojan ja tietosuojan) vastaisen lain, jolla toimeentulotuen saajan pankkitiedot saatettiin Kelan suoraan pankeista tiedusteltaviksi siten, että asiakkaalle annetaan asiasta ilmoitus.

Tämä vaaransi edellä mainitut perusoikeudet, mutta laki hyväksyttiin, koska eduskunnan perustuslakivaliokunta on maamme ylin perustuslakia tulkitseva elin. Hallituspuolueilla on nytkin perustuslakivaliokunnassa enemmistö sekä puheenjohtajuus, minkä turvin hallitus kuin hallitus voi hyväksyttää kaikki haluamansa lait varmasti jäävinä, esteellisenä ja oma lehmä ojassa.

 

Mitä yleistuen tarveharkintaisuudesta seuraisi?

Mikäli yleistuesta tehdään tarveharkintainen, läpivalaisua jatketaan toimeentulotuen ja asumistuen lisäksi nyt myös Kelan työttömyysetuuksien suuntaan vaihtamalla nimeksi ”yleistuki” ja tekemällä myös siitä ehdollinen.

Tämä kalvaa vähävaraiset entistäkin köyhemmiksi ja lisää väliinputoajien määrää.

Kyse on viime kädessä siitä, mitä tarveharkinnalla tarkoitetaan, mutta sitä ei ole mitenkään määritelty lakiesityksessä.

Tarveharkinta voi rajoittua vain työpoliittiseen tarveharkintaan ja tarkoittaa esimerkiksi työttömyysturvalain mukaista vaatimusta, että ihminen on työelämän käytettävissä, mikä onkin hyväksyttävää. Mutta tarveharkinnan käsite voidaan ulottaa myös koskemaan ihmisten varallisuutta. Aiemmin työttömysturvan myöntäehtoihin ei ole liitetty varallisuusharkintaa eikä varallisuudesta saatuja tuloja vaan ainoastaan ansiotulot.

Jos varallisuusehtoa laajennetaan koskemaan Kelan työttömyysetuuksia korvaavaan yleistukeen, ihmiset pakotettaisiin kuluttamaan omaisuutensa yleistukea saadakseen. Asteittainen varattomuusehtohan liitettiin jo viime vuonna toimeentulotuen lisäksi myös asumistukeen (aiheesta täällä). Tämä kannustaa ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman köyhiksi ja myös automaattisesti tekee ihmisistä nopeasti varattomia.

Näin hallitus aikoo maksattaa valtion velat ja tilkitä budjetin aukot työttömien ja vähävaraisten ihmisten sekä tukiriippuvaisen keskiluokan ja työväenluokan omaisuudella.

Koska valtiontalouden säästöt kiertyvät lopulta menoiksi viimesijaiseen tukimuotoon, eli toimeentulotukeen, valtio ei lopulta säästä menoissa. Toimeentulotuen hakemista rajoittaa nyt lähinnä ihmisten oma pyrkimys välttää sosiaalista kontrollia ja tarveharkintaa, mutta silti toimeentulotuen menot ovat räjähtäneet leikkausten vuoksi.

Kyse ei olekaan, aivan kuten pääjohtaja Antilakin nerokkaasti myönsi, valtiontalouden säästötoimesta, koska etuuden tasoa ei muutettaisi. Mutta sitä hän ei huomannut sanoa, että tarveharkinnan lisäämisessä on kyse työttömien runtelusta, köyhdyttämisestä ja sosiaalisesta rapauttamisesta.

Jatkoa asuntopoliittiselle ahdistelulle

Yleistuella on ilmeisesti tarkoitus myötäillä yleiseen asumistukeen tämän hallituksen aikana tehtyjä myöntöehtojen tiukennuksia ja toimeentulotuessa jo pitkään ollutta varattomuusehtoa. Toisin sanoen Kelan työttömyysturvaakaan (yleistukea) ei enää saisi, jos on varallisuutta tai asuu omistusasunnossa.

Yleisen asumistuen osittainen varallisuusharkinta voidaan helposti saada liukumaan yleistuen puolelle tukimuotoja yhdistettäessä. Hallitus on jo nyt runnellut jotakin omistavia asumistuen saajia sillä virheellisellä oletuksellaan, että omistusasujat ovat varakkaita, joilta sopiikin kiistää asumistuet.

Omistusasukkailtahan poistettiin viime vuonna yleinen asumistuki kokonaan, vaikka hoitovastikkeet tai asuinkiinteistön kulut (joihin asumistukea voitiin aiemmin myöntää) ovat pienemmät kuin vuokrat, ja vaikka omistusasukas voi olla nettovelkainen ja siten jopa köyhempi kuin vuokralainen.

Oli siis selvästi väärin ja jopa oikeusvaltioperiaatteiden vastaista evätä asumistuki vain asumismuodon perusteella.

Tässäkään yhteydessä valtio ei säästä pennin jeniä, mutta osa ihmisistä voi menettää kaiken. Sillä tavoin rikastuvat vain vuokra-asuntojen sijoittajat, jotka ovat asumistukien loppusaajia.

Varattomiksi tehtyinä omistusasujat siirtyvät vuokralle, jolloin asumistukimenot kasvavat. Varattomuusehtoinen asumistuki myös kytkee ihmiset ikuiseen vuokraorjuuteen, koska se estää vuokralaisia kartuttamasta pääomaa omistusasuntoon. ASP-tilejä koskevat poikkeukset eivät riitä ongelman korjaamiseen, koska niillä on ikärajat, jotka eriarvoistavat ihmisiä.

Työttömyysetuuksia korvaavan yleistuen ja asumistuen yhdistäminen on puolestaan huono ajatus siksi, että työttömyysturva on henkilökohtainen ja asumistuki kotitalouskohtainen. Niiden yhteensovittaminen ei onnistu, paitsi ulottamalla tarveharkinta ja varattomuusehto koskemaan kaikkia perheenjäseniä, mikä puolestaan lisännee avio- ja asumuseroja ja keinotekoista perhesuunnittelua.

Yleistuen kestoa ei pidä rajoittaa

Tarveharkinnan ohella toinen yleistuen takana vaaniva vaara on siihen mahdollisesti liitettävä ajallisen keston rajoittaminen. Peruspäivärahassa on täyttyvä aikarajoitus ollut, kuten ansiosidonnaisessa työttömyysturvassakin, jota tosin on leikattu. Mutta viimesijaisista viimesijaiseen työttömyysetuuteen, eli työmarkkinatukeen, ajallista rajoitusta ei ole sisällytetty.

Median uutisoinneissa on vain mainittu, että hallituksen suunnitelmissa ajallisesta rajoittamisesta ei ole mainittu.

Oletettavasti yleistukeen tehtäisiin ajallinen takaraja, jota perusteltaisiin myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja peruspäivärahan ajallisella rajoittamisella. Yleistuen sosiaaliturvaluonne unohdettaisiin kokonaan, vaikka yleistukea markkinoidaan nimenomaan perusturvan ja alimman perusetuuden muotona.

Yleistuessa olisi silloin piilevä varattomuusehto, joka astuisi voimaan yleistuen keston rajaamisen kautta, kun työtön päätyisi toimeentulotuelle, jossa on jo ankara varattomuusehto.

Tämä huonontaisi kansalaisen asemaa, ja myös valtiontalouden kannalta yleistuen ajallisen keston rajoittaminen olisi järjetöntä, sillä ”säästö” kiertyisi toimeentulotukimenoksi kuitenkin.

Tästä johtuu, että yleistukeen ei pidä asettaa ajallisen keston rajoitusta.

On huolestuttavaa, että muutamat kansanedustajat, kuten jopa SDP:n Tarja Filatov on työministeriajoistaan asti julistanut kannattavansa kokoomuslaisen Arto Satosen tavoin Tanskan mallia huomaamatta, että Tanskassa yleistuen kesto on ajallisesti rajoitettu.

Tärkeää on huomata, että yleistuki ei ole ylipäänsä sama asia kuin perustulo, joka olisi negatiivisen tuloveron tapainen perusturvamalli. Yleistuki olisi edelleen syyperustainen, toisin kuin perustulo, eli se edellyttäisi työpoliittista ansaintaa tai osallistumista työviranomaisen patisteluun.

Masturbatiivis-onanistinen ansainta-argumentti on kuitenkin tyhjä, kun ansaintamahdollisuudet puuttuvat, eikä sellaiseen voida vedota, mikä on pelkästään oletusten tai lupausten varaista, kuten Kokoomuksen väite suuresta työvoimapulasta, jota lievittämään muka tarvitaan kipeästi lisää työvoimaa ulkomaita myöten.

Myöskään työttömyys ei ole yleensä ansaittua eikä itse aiheutettua, joten työttömien perusturvan ehdollistaminen ansaintaperiaatteella ja sanktioinnilla on jo sinänsä virheellistä.

Työttömyys ei poistu leikkaamalla eikä kansalaisia ahdistelemalla, joten syyperustaisuutta ei voida pitää perusturvan eikä siten yleistuen lähtökohtana. Myöskään työttömän toimintakyky, osaaminen, koulutus ja kelpoisuus työmarkkinoilla eivät kohene perusturvaa leikkaamalla. Eikä synny yhtään uutta työpaikkaa, johon voisi noin vain ”mennä”. 

Yleistukeen kaavailtu tarveharkinta ja sen mukainen varattomuusehto tappaisivat kaiken toimeliaisuuden, sillä ne estäisivät työllä vaurastumisen ja omasta työstä hyötymisen. Samoin on vaikuttanut niin sanottujen suojaosien poistaminen.

Kannusteloukut poistuvat vain, jos Suomeen luodaan perustulon muotoinen perusturvamalli, jossa ei ole köyhyyteen ohjaavaa varattomuusehtoa.

Nyt hallitus kulkee päinvastaiseen suuntaan, mikä vaarantaa omaisuudensuojan ja on siten oikeiston hehkuttamien omien ideologisten ihanteiden vastaista. Ideologisuuden sinänsä tunnusmerkki onkin sisäinen ristiriitaisuus.

 

Tätä yleistuen ei pitänyt tarkoittaa – Varoittava esimerkki Isosta-Britanniasta

Yleistuki ei ole nykyhallituksen käsittelyssä muuta kuin nimi työttömyysturvan huonontamiselle entisestään. Myös Kelan nykyisten työttömyysetuuksien taso on jäänyt palkankorotusten jälkeen, sillä peruspäiväraha ja työmarkkinatuki sidottiin jo aiemmin elinkustannusindeksiin, ja palkat ovat nousseet sitä nopeammin. Mutta myös indeksikorotukset ovat laiminlyödyt.

Sosiaaliturvakomitea, jonka jäsenet koostuvat kaikkien eduskuntapuolueiden kansanedustajista, otti jo muutama vuosi sitten myönteisen kannan yleistuen ajatukseen sikäli, että komitea piti etuuksien yhdistelyä teknisesti perusteltuna.

Nyt hallitus kuitenkin ajaa yleistukea läpi tehdäkseen sen verukkeella leikkauksia ja muita huononnuksia.

Julkaistessani asiasta kriittisen kirjoituksen viime keväänä (jolloin hallitus alkoi valmistella asiaa) SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov vastasi minulle sähköpostitse, että nykyinen hallitus vie asiaa eteenpäin muodossa, joka ei ollenkaan vastaa sosiaaliturvakomitean tarkoituksia.

Nähdäkseni olisi katastrofi, jos (1) yleistukeen liitettäisiin asteittainenkin varattomuusehto ja (2) yleistuesta tehtäisiin kestoltaan rajattu.

Tämä tarkoittaisi ihmisten suistamista köyhyyteen ja kurjuuteen, kuten Isossa-Britanniassa on käynyt, kun siellä otettiin käyttöön Universal Credit -niminen sosiaaliturvajärjestelmä. Se on ajanut ihmisiä ulos kodeistaan ja merkinnyt asunnottomuuden lisääntymistä.

Britannian malli on ollut jo pitkään pääministeri Petteri Orpon (kok.) märkä uni, ja juuri hän on patistellut myös suomalaisia ihmisiä pois kodeistaan, apunaan entinen asuntoministeri Kai Mykkänen (kok.), jonka hankkeista asumisoikeusjärjestelmän romuttamiseksi kirjoitin täällä ja täällä.

Erään kokoomusvaikuttajan mukaan puolueen tavoitteena on Singaporen malli, jossa ei ole julkista työttömyysetuus- eikä kansaneläkejärjestelmää ollenkaan, vaan toimeentulo perustuu henkilökohtaiseen etukäteissäästämiseen. Kauas pilvet karkaavat siinäkin.

Olisiko yleistukimallissa mitään hyvää?

Yleistuen taustalla olisi jatkossa tarvearvio, joka ei poistaisi kallista byrokratiaa mutta lisäisi ihmisten elämää häpäisevää tarkkailua ja valvontaa sekä kolhisi ihmisten omaisuudensuojaa, yksityisyydensuojaa, yhdenvertaisuutta ja tietosuojaa.

Yleistuen ainoa myönteinen piirre olisi STM:n sivuilla mainittu seikka, että ”[t]työtulojen noustessa yleistuki vähenee tasaisesti eli yleistuen saajan ansiotulot soviteltaisiin kuten työttömyysturvassa nykyisin.”

Tämä vastaisi jokseenkin sitä perustulomallia, jonka luonnostelin teoksessani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, uud. p. 2010 ja 2015).

Pääpiirteissään mallini noudattelee Nobel-palkitun taloustieteilijän Milton Friedmanin ideoita, tosin hänkin joutui puhumaan perustuloa vastaan, kun sitä kokeiltiin Ronald Reaganin hallinnon aikana, jolloin uudistuksen byrokratiasäästöt vesitettiin jättämällä kontrollikoneistot voimaan.

Kelan työttömyysetuuksia korvaava yleistuki ei olisi enää kiinteän määrän mukainen, vaan sen taustalla olisi tulo- ja varallisuusharkinta sekä suurta byrokratiaa vaativa tarvearviointi.

STM:n mukaan tavoitteena olisi yksi yhtenäinen järjestelmä, johon yhdistettäisiin asumistuki ja todennäköisesti myös toimeentulotuki. Tarveharkinnan kautta työttömyysturvasta voitaisiin tehdä pahimmillaan toimeentulotuen kaltainen.

STM:n tiedotteen lopussa on Sanni Grahn-Laasosen erityisavustajan Sakari Rokkasen (kok.) ja osastopäällikkö Liisa Siika-ahon nimet.

Yksi tuki, yksi valvova viranomainen, ja lasiseksi tehty kansalainen. Ja kaikki ehdollista sekä riippuvaista tarkkailusta ja rankaisemisesta!

Kansalaisten elämän lisääntyvä läpivalaiseminen tekisi ihmisistä julkiselle vallankäytölle alttiimpia ja haavoittuvampia, mitä ei voida hyväksyä oikeusvaltioperiaatteiden näkökulmasta (vrt. juutalaisen kansanryhmän pankkitietojen ja varallisuuden konfiskoiminen natsi-Saksassa).

Sillä tavoin ei ainoastaan ”yksinkertaistettaisi etuuksia” vaan pudotettaisiin ihmisiä sosiaaliturvan verkoista ja silmukoista läpi.

Ihminen ei saisi tuloa eikä perusturvaa juokseviin ja jokapäiväisiin elinkustannuksiinsa ilman, että hän on syönyt lautasensa tyhjäksi ja tyhjentänyt taskunsa valtion kassaan.

 

Pankit mukana perusturvakumouksessa ja ihmisten läpivalaisussa

Pankit valmistautuvat varattomuusehtojen laajentamiseen ennakoivasti päivittämällä käyttöehtojaan muotoon, joka sallii pankkien luovuttaa tilitietoja myös rahalaitosten välillä, mikäli asiakas itse sitä pyytää (tietenkin Kela-viranomaisen ehdollistamana ja painostamana).

Eräs pankki (josta tässä käytän nimitystä ”X-pankki”) on varautunut hallituksen laajentamiin varallisuusehtoihin palveluehtojen muutoksilla, jotka mahdollistavat Kela-viranomaisten asioimisen asiakkaan pankkitileillä:

”Pankilla on oikeus luovuttaa asiakasta tai muuta rekisteröityä koskevia tietoja kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Pankki voi antaa maksutoimeksiantopalvelun ja tilitietopalvelun tarjoajille pääsyn pankissa olevien tilinomistajan maksutilien tietoihin näiden palveluiden toteuttamiseksi asiakkaan tai tilin käyttöoikeuden haltijan nimenomaisen pyynnön mukaisesti.”

Tässä äskettäisessä ”palveluehtojen” muutoksessa sanotaan, että jos asioit Kelassa, rahasi ja pankkitietosi kuuluvat Kelalle.

Sama pankki on varautunut hallituksen laajentamiin varallisuusehtoihin palveluehtojen muutoksilla, jotka mahdollistavat myös tiliotteiden ja muun pankkipostin lähettämisen suoraan Kelalle. Pankin ”tiedonannossa” sanotaan:

”Sähköisen asioinnin ehdoissa verkkopankin arkiston käsite on muutettu laajemmaksi online-arkistoksi. Online-palvelu ja online-arkisto ovat laajemmin määritelty kuin aiemmin. Online-arkisto käsittää myös pankin ulkopuolisten kumppaniensa kanssa sopimat sähköiset postilaatikkopalvelut.
Pankista asiakkaalle toimitettu kirjallinen viestintä voidaan jatkossa toimittaa [X-pankin] online-arkiston lisäksi myös pankin erikseen ilmoittamiin muihin sähköisiin postilaatikoihin. Online-arkisto on ensisijainen viestintäkanava, mikäli se on käytössä. Asiakas sopii muiden sähköisten postilaatikoiden käyttöönotosta suoraan niiden tarjoajien kanssa.”

Tässä tekstikatkelmassa sanotaan, että jatkossa pankki toimittaa Kelan tukia saavien ihmisten tiliotteet suoraan Kelan postilaatikkoon, kunhan Kela on ensin kiristänyt asiakkaalta suostumuksen tietojen luovutukseen. ”Mekanismi” yksityisyydensuojan raiskaukseen on siis valmiina, ja enää tarvitsee vetää liipaisimesta.

Tätä kautta hallituksen kaavailemat ja suorittamat varallisuusehtojen laajennukset vaarantavat kansalaisten perustuslaillisen yksityiselämän suojan (PL 10 §) ja omaisuudensuojan (PL 15 §). Näin ollen tarveharkinnan varallisuusehdot ovat yhdenvertaisuuden (PL 6 §) vastaisia saattaessaan muun muassa työttömien ja tarveharkintaista asumistukea saavien eläkeläisten yksityiselämän suojan eriarvoiseen asemaan verrattuna muiden kansalaisten nauttimiin vastaaviin oikeuksiin.

Hallituksen suunnittelemat tarveharkinnan lisäykset vaarantavat myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR 2016/679), joka suojaa yksilöiden henkilötietoja, mukaan lukien pankkitiedot. Lisäksi EU:n perusoikeuskirjan 8 artikla takaa oikeuden henkilötietojen suojaan, ja 7 artikla suojaa yksityisyyttä, joten hallituksen yritykset ihmisten elämän laajenevaan läpivalaisemiseen ovat perusoikeuksien vastaisia.

Saksien kanssa on juostu, vaikka myös Suomen oikeuskansleri on nuhdellut hallitusta toistuvasti vaikutusarvioiden laiminlyönneistä.

 

Lautasen nuolettaminen on fasismia

Yleistuki on tarkoitus ottaa käyttöön 1.2.2026, eli saksi-Sannilla on kiire.

Yleistukeen liittyvien lainsäädäntömuutosten ohella hallitus on viemässä läpi myös uudet työttömyysturvan seuraamusmuutokset, joilla karensseja ja työssäolovelvoitteita kiristetään entisestään ja vastoin tieteellistä vaikutusten arviointia. Lisäksi toimeentulotuen myöntöehtoja ollaan tiukentamassa.

Näin siis tilanteessa, jossa työllistymisen mahdollisuuksia ei ole työpaikkojen puuttuessa.

Nykyisellä hallituspohjalla on kaksi vuotta aikaa tuhota suomalainen konsensukseen perustuva perusturvajärjestelmä kokonaan.

Pahimmassa tapauksessa nykyistä hallituspohjaa vain täydennetään seuraavien eduskuntavaalien ja Perussuomalaisten romahduksen jälkeen Keskustalla, ja sama turbulenssi jatkuu vielä kuuden vuoden ajan.

Tässä tapauksessa suomalaisesta oikeusvaltiosta, sosiaaliturvasta ja hyvinvointivaltiosta on jäljellä savuavat rauniot, ja uhriluku kasvaa.

On huomattava, että tämä on vasta ”ensimmäinen vaihe”. Tarkoitus lienee tehdä kaikesta Kelan perusturvasta tarveharkintaista. Eläkeläisten asumistuki on jo pitkään ollut varallisuusehtoinen, ja jatkossa tarveharkinta ulotettaisiin varmaankin myös kansaneläkkeisiin, jotka tehtäisiin niin ikään varallisuusharkinnan varaisiksi, jotta nekin saataisiin uuden yleistuen ja takautuvan omaisuuden riiston piiriin.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi leipäjonoissa on ikäihmisiä, joiden peruseläke on hutera kuin opintotuki.

Seuraavaksi hallitus iskee syömähampaansa ikäihmisten asuntoihin, kun mummojen ja papparaisten asuntovarallisuudessa oleva perintö sulatetaan pakottamalla ikäihmiset käänteisiin asuntoluottoihin ja syömään seinänsä. Tuloksena on periytyvää köyhyyttä, paitsi parhaiten pärjääville, yhteiskunnasta riippumattomille ja sijoituksillaan elosteleville pullasorsille.

Hallitus aikoo käyttää eläkkeiden leikkaamisen välineenään painostusta, jonka mukaisesti yli 70-vuotiaita ihmisiä taivutellaan tekemään käänteisiä asuntolainoja. Eikä tämä ole suinkaan härski uhkakuva vaan hallituksen ohjelmoimaa todellisuutta.

Kaikki viittaa siihen, että yhdessä (1) yleiseen asumistukeen liitetyn varattomuusehdon, (2) omistusasukkaita koskemaan ulotetun yleisen asumistuen lopettamisen ja (3) käänteisiin asuntoluottoihin kannustavan hankkeen kanssa (4) yleistuen ajallisen keston rajoittaminen ja toimeentulotukeen ohjaaminen merkitsevät, että hallitus aikoo velvoittaa kansalaisia käyttämään asuntovarallisuutensa ja muun vähäisen varallisuutensa perusturvan (asumistuen, työttömän perusturvan, kansaneläkkeiden ja takuueläkkeiden) saamista edeltävänä ehtona.

Riikka Purra, Petteri Orpo ja Sanni Grahn-Laasonen aikovat siis hoitaa valtionvelat tukiriippuvaisen keski- ja työväenluokan omaisuudella, minkä jälkeen Suomessa ei ole enää keski- eikä työväenluokkaa vaan pelkästään rikkaita ja hyvätuloisia ja toisaalta suuri määrä”kaikkein heikoimmassa asemassa” olevia ”toimarin” asiakkaita, eikä ”toimari” tarkoita tässä yhteydessä suinkaan toimitusjohtajaa.

Tällainen politikointi rikkoo suomalaista oman tuvan ja oman luvan periaatetta vastaan ja johtaa kodinturvan loukkauksiin.

Perusturvan repiminen ja epävarmuus tulevaisuudesta aiheuttavat kansalaisille myös paljon huolta, joka huonontaa elämää.

Yhteiskuntamme ei kestä tätä, vaan hallitus on pantava vaihtoon nopealla aikataululla.

Vetoan hallituksen liima-aineena toimiviin RKP:hen ja Kristillisdemokraatteihin: Ottakaa ritolat hallituksesta ja kaatakaa hallitus!

Vetoan Perussuomalaisiin kansanedustajiin: Äänestäkää hallituksen esityksiä vastaan ja kaatakaa hallitus tai irtautukaa eduskuntaryhmästänne! Ei teitä sinne valita enää koskaan uudestaan, mutta eroamalla voitte pelastaa henkilökohtaisen maineenne. Ne, jotka puolueeseen jäävät: Vaihtakaa Perussuomalaisten johto seuraavassa puoluekokouksessa!

Vetoan akateemisiin kollegoihini ja muihin tieteellisiin asiantuntijoihin, jotta torppaisitte hallituksen esitykset Lausuntopalvelussa ja siellä olevan linkin takaa löytyvän valmiin lakiesityksen valmistelussa.

Vetoan ammattiyhdistysliikkeeseen, jotta pysäyttäisitte aikeet tehdä yleistuesta tarveharkintaisen ja kestoltaan rajatun.

Vetoan kansalaisiin, jotta osallistuisitte 18.5.2025 Helsingissä järjestettävään mielenosoitukseen perusturvaleikkauksia vastaan, sillä muita keinoja ei juuri ole kuin avoin kapina, kun hallitus romutti ay-liikkeeltä mahdollisuuden poliittisiin lakkoihin.

Kokoomuksen tavoitteet ja kannat on tiedetty jo pitkään, ja katalimman petoksen asiassa ovat tehneet Perussuomalaiset, jotka ennen vaaleja lupasivat, että perusturvasta ei leikata.

Riikka Purra aikoo ”työväenpuolue” Perussuomalaisten puheenjohtajana huonontaa ay-liikkeen toimintakykyä myös poistamalla ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden, jotta jäseniltä menisi motiivi kuulua ammattiliittoihin ja ay-liikkeen vaikutusvalta vähenisi.

Hyvä työttömyysturva olisi työtätekevän oikeus. Jokainen työllinen voi olla nykymenolla tuota pikaa työtön, myös perussuomalainen kansanedustaja itse, joka on elellyt ”toisen varoilla” siinä missä kuninkaat ja kauppiaatkin.

Sattuman satoa nykyisin on, mikä lantti kenenkin käteen putoaa, eikä kansalaisia voida vastuullistaa, syyllistää eikä rangaista työllisyystilanteesta, johon he eivät voi itse vaikuttaa. Toisaalta hallitus ei pääse pakoon omaa poliittiseen valtaan liittyvää vastuutaan suhdannekilven taakse, kun leikkaukset on tehty perusturvaan, jonka säilyttämisellä olisi ollut elvyttävä vaikutus.

Hallituksen esitys yleistueksi ei perustu empiirisesti (kokeellisesti) todettuihin tosiasioihin vaan ennusteisiin, toiveisiin ja oletuksiin, ja tosiasioita on pyritty johtelemaan politiikasta pelkkien mielipiteiden varaisesti. Kyse on kansalaisten asettamisesta poliittiseen kokeiluun, jossa panoksena ovat ihmisten työttömyysturva, asuminen ja toimeentulo.

Hallituspuolueet leikkaavat niiltä, jotka eivät voi tehdä tilanteelleen mitään ja ovat valmiiksi selkä seinää vasten. Se on pakkotilanteissa ja vaihtoehdottomuudessa elävien ihmisten ahdingon pahentamista ja syyllistämistä.

On oikeusvaltion ja moraalin vastaista asettaa ihmisten perusturva huononnusten kohteeksi tilanteissa, joissa ihmiset eivät syystä tai toisesta voi itse olennaisesti vaikuttaa työllistymiseensä ja tulotasoonsa.

Liian moni on nykyään koulutustaan vastaamattomissa töissä vain siksi, että hallitus niihin painostaa. Suuri osa väitetystä työvoimapulasta puolestaan poistuisi kelpoisuusehtoja keventämällä – ei patistelemalla töihin, joita ei ole.

Myöskään työ sinänsä ei ole itseisarvo, vaan sillä on pelkästään välinearvo. Kaikkea tärkeää toimintaa ei voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, joten työpoliittisesta syyperustaisuudesta luopuminen olisi perusteltua perustulojärjestelmän hyväksi. Työn kautta puolestaan tuotetaan suoranaisia epäarvoja, kuten saasteita ja onnettomuuksia, joten työpoliittista syyperustaisuutta ei voida pitää ihmisten toimeentulon edellytyksenä.

Kokoomuslaisia ja kommunisteja erottaa se, että kokoomuslaiset näkevät tekemistä jokaisessa vaikeudessa ja kommunistit vaikeutta jokaisessa tekemisessä. Olen kuitenkin kokoomuslaista reippautta vastaan, koska tekeminen ilman ajattelua on vaarallisempaa kuin pelkkä ajatteleminen ilman tekemistä.

Odotan ja pelkään päivää, jolloin yhteiskuntamme repeää hallituksen toimien vuoksi täysin, ja puolet kansasta on kaduilla porvariston jatkaessa luksusteluaan turvamuuriensa takana.

Yhteiskuntamme perusasioita tuntemattomat napamiehet ja moppitukat pitäisi heittää valtioneuvoston ikkunoista pihalle niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori, filosofi

valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

...

Päivitys 30.11.2025: Iltapäivälehtien tietojen mukaan hallitus on perääntymässä mahdollisuudesta, että yleistukeen tehtäisiin ajallisen keston rajoitus, mutta oikeutta yleistukeen edeltäisi peräti 21 viikon karenssi, jonka ajaksi ihmiset syöstäsiin toimeentulotuen piiriin (niiden osalta, jotka voivat varallisuusehdon puolesta toimeentulotukea saada). Lakiesityksessä ei ole mainintaa varallisuusehdosta, mutta omaisuudesta saatavat tulot alentaisivat yleistukea toisin kuin nykyistä peruspäivärahaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon valmiiksi saamisesta kertoi Ilta-Sanomat jutussa ”Merkittävä muutos työttömille tulossa” 30.11.2025. Esitystä vastustivat valiokunnassa Sdp, Vasemmistoliitto ja Vihreät, ja esitys siirtyi eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi. Uudistus aiotaan voimaan toukokuun alusta 2026.

Häikäilemätön on uudistuksessa 21 viikon karenssi, jonka kuluessa ihminen ei voi saada Kelan työttömyysetuutta ollenkaan. Yleistukea koskevaan lakiin kirjataan siis ajallisen keston rajoitus työttömyyden alkupäähän vaikkakaan ei loppupäähän. Samoin yleistukeen ollaan asettamassa epäsuora varattomuusehto, joka vaatii ihmisiä käyttämään varallisuutensa juokseviin elinkustannuksiinsa 21 viikon ajan.

Karenssin vuoksi kenenkään yleistuella jo olevan ihmisen ei kannata ottaa vastaan määräaikaista työtä, koska siltä työttömäksi palatessaan ei ehkä voi saada yleistukea 21 viikkoon, joten hallituksen uudistus on susi myös sen työllistymistavoitteiden kannalta.

 

Aiheesta aiemmin:

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Työllistämisen tuulivoimahanke

Työviranomaisilla on tapana lähettää minulle silloin tällöin jokin hullunkurinen kirje. Minua (ja monia muita) velvoitetaan yleensä osallistumaan johonkin tapahtumaan, jossa vailla asianmukaista työpaikkaa olevia ihmisiä pyritään manipuloimaan työnantajien ja viranomaisvallan tarpeisiin sopivammiksi.

Tämänkertainen kutsu TE-toimiston tilaisuuteen oli sillä tavoin valaiseva, että päätin kertoa siitä laajemmin. Työviranomaiset ovat nimittäin yhdessä S-pankin kanssa päättäneet luoda työttömyyden ympärille sijoitusrahaston ja leipoa työllistymiskonsulteille provisio- ja tulospohjaisesti rahaa, mikäli he onnistuvat potkimaan työttömiä töihin.

Niinpä minäkin jouduin (tiedotustilaisuuteen pakotettuna) kuuntelemaan S-pankin esitelmöitsijän puhetta työllistämishankkeesta, jonka kynnys oli pyritty madaltamaan niin alhaiseksi, että kaikki esteet siihen osallistumiseksi olisi voitu poistaa.

Hanke on suunnattu muokkaamaan työnhakijaa soveliaammaksi työelämän ideologisiin vaateisiin muun muassa ansioluettelon laadintaa koskevalla neuvomisella ja valmennuksella, ja tämäkin pakottaminen oli naamioitu hankkeessa etevästi ”vapaaehtoisuudeksi”.

Puheesta kävi myös ilmi, että hankkeen ylläpitäjillä ei ole kuitenkaan tarjota soveltuvia työpaikkoja, lukuun ottamatta niitä työvoimasta kärsiviä aloja, joihin konsulteilla on ”kontakteja” ja joita ovat hoiva-ala ja atk-alan lapiotyö, eli koodaus. 

Näin ollen kyse ei ole työn välittämisestä vaan entisen kaltaisesta neuvomisesta. Mikäli työpaikkojen saanti ja olemassaolo olisivat neuvojen ja neuvojien runsaudesta kiinni, olisi työllistymisen ongelma jo ratkaistu. 

 

Työttömät rahaksi konsulteille

Koska S-pankista on tullut palvelumaksuttomuutensa vuoksi köyhien ja työttömien pankki, on tämä asiakaskunnan sosiaalinen rakenne ilmeisesti huomattu pankin hallinnossa, ja siksi S-pankissa ja sen sijoitusosastolla, entisessä pankkiiriliike FIMissä, lienee alettua pohtia, miten työttömät voitaisiin muuttaa rahaksi.

Näin pankki on perustanut työministeriön ja TE-toimistojen kanssa sijoitusrahaston, jonka pääoman pankki saa valtiolta ja jossa konsultit saavat tulospalkkioita jokaisesta hankkeen kautta työllistyvästä henkilöstä.

Hanke muistuttaa tuulivoiman tariffitukea, toisin sanoen syöttötariffijärjestelmää, jonka kautta tuurivoiman rakentajayhtiöt ja voimaloita omistavat sijoitusrahastot ovat pystyneet hyödyntämään valtion ympäristöpoliittiset tuet ja laittamaan rahat taskuihinsa.

Tässä ”Työ-SIB-hankkeeksi” nimetyssä raharallissa ”tuulivoimaloina” toimivat nyt työttömät, ja työttömyyshän on ikuinen luonnonvara niin kuin tuulikin.

Lisäksi konsulttien ei tarvitse polkea voimaa systeemiin, sillä työllistyminen tapahtuu useassa tapauksessa ajan myötä luonnostaan, jos ihmiset ovat ylipäänsä työllistyäkseen, joten rahaa konsulteille virtaa kuin itsestään. 

Työllistyminen ei siis ole konsulttien ansiota, vaan heidän osallistumisensa tapahtumiseen on merkityksetön parasiitti, tosin he saavat valtionpalkintoina selviä seteleitä.

Tehokkuusharha ja tietosuojaongelmat

Työelämä on normeineen ja ihanteineen yksi yhteiskunnallisen elämän ideologisimpia ja epä-älyllisimpiä toteutumisyhteyksiä. Siksi on tietenkin vain luonnollista, että myös asiaa koskevassa ”HR:ssä”, ”personal managementissa”, rekrytoinnissa ja muussa konsulttien sukkapuikoilla kudotussa verkostoitumisessa ja filosofian vastaisessa riippuvuudessa löyhkää vahvasti valheellisuus.

Mutta asiaan liittyy myös selviä oikeudellisia ongelmia.

Koska hankkeeseen osallistuminen on siihen arvotuille työttömille ”vapaaehtoista”, mukaan valikoituu ihmisiä, joiden motivaatio on alun perin hyvä. 

Tästä painottumisesta syntyy sitten tehokkuusharha, jonka mukaan työllistyminen johtuu hankkeen erinomaisuudesta, vaikka kyseinen tulos seuraa kognitiivisesta vinoumasta johtopäätösten teossa. 

Hankkeeseen liittyy huomattavia tietosuojaongelmia. Henkilörekisteriä työttömistä osallistujista pitää rahalaitos, jonka hallinnassa tiedot työttömistä ovat.

Koska työttömyys ei ole rahamaailmassa hyvää mainosta pankin asiakkaille, on epäiltävä, että työpoliittisen aseman paljastuminen pankin hallinnolle voi haavoittaa ihmisten pankkisuhdetta ja asemaa rahoitusmarkkinoilla.

Suomeksi sanottuna: työvoimahallinnon asiakasrekisterissä oleva tieto työttömyydestä voi pilata ihmisen pankkisuhteen ja heikentää hänen asemaansa pankin rekisterissä, toisin sanoen mahdollisuuttaan esimerkiksi saada lainaa tai palveluja.

Tässä mielessä henkilötietojen kulkeutuminen työviranomaisista rahalaitokseen voi loukata ihmisten perusoikeuksia ja vaikuttaa kuin luottohäiriömerkintä. Kukaan ei voi tietää eikä kontrolloida sitä, kuinka tai mihin pankki lopulta rekisterissään olevia henkilö- ja työttömyystietoja käyttää.

Parempaa vastausta ”rekrytoinnin”, ”viestinnän”, ”HR:n” ja ”konsultoinnin” mysteereihin en osaa sanoa kuin se, minkä Majaniemi antaa:

 

Suomen tulevaisuus ja hallituskoostumus ratkeavat suhtautumisesta maahanmuuttoon

Television uutisvirrassa nähtiin ja kuultiin 29.1.2023 todellinen maahanmuuttomarseljeesi. Yleisradion pääuutislähetyksen kärjessä saapui julistus, jonka mukaan hoitoalalla tarvitaan lisää ulkomaista työvoimaa.

Tuontityövoiman vaatiminen puhuttelee tietenkin hoitoalan ammattiliittoja, jotka ovat perinteisesti vasemmistolaisia. Sielläkin voisi huomata, ettei työvoimapula johdu ulkomaisen työvoiman puutteesta vaan kotimaisen työvoiman lähdöstä Suomesta ulkomaille. Ongelma ei ole maahanmuuton vähyys vaan maastamuuton paljous.

Pulaa ei tähänkään asti ole ollut työvoiman määrästä eikä laadusta Suomessa, vaan halvan työvoiman puutteesta. Olisivatko ammattiliitot valmiita alentamaan palkkoja, jotta työtä kannattaisi teettää suomalaisilla pikemminkin kuin Kaukoidästä haalitulla halvemmalla työvoimalla? 

MTV3:n Kymmenen uutiset raportoi Kokoomuksen vaalikampanjan avauksesta, jossa Petteri Orpo tähdensi työperäisen maahanmuuton tärkeyttä. Hän sanoi talouden tasapainottamisesta näin:

”Se edellyttää työntekijöitä myös muualta maailmasta. Se joka ei tätä ymmärrä, hän ajaa Suomen talouden ja hyvinvoinnin alamäkeen.”

Tosiasia on, että tutkimusten mukaan työperäinen maahanmuutto on ollut Suomen julkisen talouden kannalta lähes kaikissa tapauksissa tappiollista.

Suomen Perustan ja Samuli Salmisen julkaisemat tilastotutkimukset (täällä, täällä ja täällä) osoittavat, että vain saksalaisten maahanmuuttajien tapauksessa työperäinen maahanmuutto on ollut voitollista julkisen talouden kannalta, ja sekin ainoastaan niukasti.

Se, joka ei tätä ymmärrä, ajaa Suomen julkisen talouden alamäkeen.

Negatiivinen tulos perustuu siihen, että siirtotyöläisten mukana tulee myös huollettavia, jotka syövät Suomen sosiaaliturvaa. Monet siirtotyöläiset verottavat tulonsa lähtömaahansa rekisteröityjen yritysten kautta, jolloin verotulot virtaavat ulkomaille ja päätyvät rikastuttamaan vieraita kansantalouksia. Näin on varsinkin rakennusalalla.

Ulkomaille rekisteröidyt terveydenhuoltoalan yritykset puolestaan hyötyvät suomalaisten veronmaksajien kustantamista palveluseteleistä mutta maksavat omat veronsa ulkomaille, jolloin verovaramme eivät jää rikastuttamaan omaa kansantalouttamme.

Tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttajat kuluttavat Suomessa enemmän terveyspalveluja kuin he työntekijöinä tuottavat, joten maahanmuutto ei kelpaa lääkkeeksi hoitajapulaan.

SDP:n mielestä perussuomalaiset ovat tämän todetessaan ”rasisteja”, ja valtamedia suurentaa väitteen otsikkoonsa ”faktana”. Kokoomuksen kognitiivinen sulkutila puolestaan estää puoluetta ymmärtämästä, että ulkomaalaisesta halpatyövoimasta yrityksille kertyvät pikavoitot kiertyvät lopulta myös yritysten maksettaviksi korkeampina veroina.

Harhaanjohtavan ja epäkriittisen uutisoinnin tarkoitus lienee sulkea perussuomalaiset tulevan hallituksen ulkopuolelle erilaisiin tekosyihin ja ideologisiin verukkeisiin vedoten.

Levylautasella pyörivät samat puhki kulutetut levyt kuin ennenkin, ja vaalien lähestyessä rasismisyytökset kovenevat. Ne voimistuvat niin kauan kunnes kaikissa puolueissa tunnustetaan, ettei maamme julkinen talous kestä nimenomaan maahanmuutosta johtuvia välittömiä ja välillisiä kustannuksia.

Kyse ei ole ainoastaan rahasta vaan maahanmuuttoa vaativien puolueiden halusta vaihtaa Suomen väestö muualta tulleisiin kansakuntiin pelkkien lyhytnäköisten ja oletustenvaraisten taloudellisten hyötyjen vuoksi.

Varsinainen ongelmahan pillee siinä, että suomalaiset eivät lisäänny, koska suomalaiset ovat havainneet, että lasten hankinta ei kannata tai ole mahdollista taloudellisen ahdingon takia. Lapsiin ei ole enää suomalaisilla itsellään varaa.

Syy siihen on vasemmistopuolueiden yhdessä korporaatioiden kanssa rakentama sosiaaliturvalainsäädäntö, jonka köyhyys- ja varattomuusihanteet takaavat täyden toimeentulon sosiaalietuusperäisille maahanmuuttajille mutta kiistävät sen työttömiksi joutuneilta Suomen kansalaisilta, joilla on vähänkin ”helposti rahaksi muutettavaa” omaisuutta.

Kun toimeentulotukea voi saada vain varaton henkilö, sellainen toimeentulotukijärjestelmä ei tue suomalaisia jotakin omistavia ihmisiä vaan ohjaa myös heitä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti täysin köyhiksi saadakseen tuloa jokapäiväisiin juokseviin menohinsa. Se suorastaan kannustaa heittäytymään sosiaaliturvajärjestelmän varaan voimaantumaan monien turvapaikkaturistien ja elintasoshoppailijoiden tapaan.

Kyseinen toimeentulotukijärjestelmä pitäisi kumota ja korvata kansalaisen (ei siis muunmaalaisten) yleistulolla, joka korvaisi sosiaalietuuksien tilkkutäkin.

Perussuomalaiset julkaisivat äskettäin maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa, jossa esitettiin rajoituksia työperäiselle maahanmuutolle ja tiukennuksia sosiaalietuushakuiselle maahanmuutolle. Aiheesta myös täällä ja täällä.

Kansalaisluottamus lähti

Postin lakko ei minua vaivaa, pikemminkin huvittaa. Kun maassa oli oikeistohallitus, juuri kukaan ei lakkoillut. Nyt kun Suomea käskee vihervasemmistolainen hallitus, päättivät matalapalkka-aloja edustavat Postin duunarit mennä heti lakkoon. Ja tämä aikana, jolloin valtaa ja piiskaa käyttävät ay-liikkeen edustajina esiintyneet Sdp ja Vasemmistoliitto!

Antti Rinteen (sd.) ja Sirpa Paateron (sd.) täytyy hoippua kuilun partaalla, sillä Ilta-Sanomien toimittajakin jo analysoi asiaa niin, että omistajaohjauksesta vastaavalle ministeri Paaterolle täytyy tulla lähtö. ”Muunnellun totuuden” puhuminen ei ole ministerille itselleen hyväksi.

Asian voi hänelle suopeasti todeta niin, että Paatero on yksinkertaisesti epäpätevä hoitamaan ministerin tehtäviä. En siis arvostele häntä tietämättömyydestä, pahuudesta tai ilkeydestä. Kaikkien kyvyt eivät vain riitä kaikkeen, eikä siinä ole mitään ihmettelemistä. Hänen maineensa pelastaisi kuitenkin oikeiden johtopäätösten tekeminen: eroaminen parlamentarismin periaatteiden mukaisesti.

Ministereitä ei koske virkavastuu vaan ainoastaan vastuu ministeririkoksista (PeL 116 §) ja parlamentaarinen vastuu, jonka mukaan valtioneuvoston ja sen jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta (PeL 3 §:n). Valehtelu yleensä riittää luottamuksen menetykseen, koska valheen turvin tehdään asioita, joille ei ole oikeutusta.

Pääsyy Anneli Jäätteemäen (kesk.) eroon ei ollut se, että hän ”puhui niin totta kuin osasi” (vaan valehtelun takana oleva tietojenhankinta sinänsä). Alexander Stubbin (kok.) eron suoraksi syyksi ei tunnustettu valehtelua hallintarekisteriasiassa. Myöskään Matti Vanhasta (kesk.) ei varsinaisesti epäilty valehtelusta vaan muistamattomuudesta Kehittyvien maakuntien Suomea koskevissa kuvioissa ja asioissa, jotka koskivat hänen esteellisyyttään ollessaan myöntämässä RAY:n avustusta Nuorisosäätiölle. Kaikesta tästä huolimatta edellä mainitut henkilöt ovat joutuneet eroamaan valtioneuvoston jäsenyydestä.

Takana vaikuttaa tietoisuus siitä, että epäluottamuslauseen saatuaan ministerin olisi pyydettävä eroa ja tasavallan presidentin olisi vapautettava ministeri valtioneuvoston jäsenyydestä. Vaikka ministeri ei eronpyyntöä jättäisi, tasavallan presidentin olisi silti myönnettävä ero ministerille. Asia on siis juridisesti hyvin virtaviivainen.

Entä asian poliittinen puoli? Istuva vihervasemmistolainen hallitus ei ole ainakaan minun Suomeni hallitus niin, että tunnustaisin sille relevanssia, oikeutusta tai mitään muutakaan asemaa oman kansalaisluottamukseni kohteena.

Kyse ei ole nytkään vain Postista tai lakosta itsestään. Tapaus ilmentää vihervasemmiston ja sen kannattajakuntana pidetyn työläisväestön suksien menoa ristiin.

Vihervasemmistolainen hallitus on siirtämässä Suomea sosialismiin. Eihän Kiinassakaan sallita valtiosta riippumatonta ay-liikettä. Nyt Suomen valtion johdossa on ay-liikettä, ja näin menee.

Vihervasemmistolainen hallitus on sosialisoimassa kansalaisten asunnot ja omakotitalot ympäristöveroilla tai -maksuilla sekä energia- ja hiilidioksidimääräyksillä, jotka tekevät kiinteistöjen ylläpidosta vaikeaa tai mahdotonta.

Vihervasemmistolainen hallitus on kiristämässä autoilun kustannuksia polttoaineverojen korotuksilla, jotka heikentävät työssä käymisen edellytyksiä haja-asutusalueella, jota Suomi suurimmaksi osaksi on. Ja työllisyysasteen parantamisenhan piti olla se viisastenkivi, jota Antti Rinne pyöritteli puheissaan ja vipusi talouspolitiikkansa huipulle.

Postin pikkulakko on pelkkä lillukanvarsi. Rinteen palkkaama 80 uuden avustajan kaaderi, ministeriöiden valtiosihteerit, ylijohtajat ja osastopäälliköt eivät muka pystyneet pitämään ministereitä ”ajantasalla”. Arvelen, että Rinne itse tiesi oikein hyvin, mitä Postin hallituksen, maan hallituksen ja eduskunnan kesken oli meneillään.

Demariministerien vastoinkäymiset eivät siis johdu välttämättä tietämättömyydestä ja taitamattomuudesta vaan todellakin valehtelusta, mikä pahentaa heidän tilannettaan. He voivat toistaiseksi itse valita, kumman tulkinnan seuraukset ottavat kontolleen.

Heidän arviointivirheensä ovat luonnollisia, sillä ministerit ja heidän kellokkaansa erehtyvät koko politiikkansa tarkoitusperissä ja suuntaviivoissa siirrettyään politiikanteon painopisteen vieraiden kansakuntien hyysäämiseen. Omasta mielestäni hallituksen olisi syytä menettää koko kansalaisluottamuksensa, ainakin mikäli kansalaiset omasta parhaastaan jotakin ymmärtävät.


Päivitys 29.11.2019:

Paatero jätti paikkansa hallituksessa tänään ja hankki siten Rinteelle vielä yhden tilaisuuden.

Lista – Kootut radio-ohjelmat

Täältä löydät Radio Vapaassa Helsingissä tekemämme ohjelmat. Kanssani studiossa on Marko Ekqvist. Ohessa ohjelmat teemoittain. Olemme käsitelleet kirjani Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu aihepiirejä.



Koulutus- ja tiedepolitiikka






Finanssipolitiikka






Maahanmuuttopolitiikka

 




Kulttuuri, media, sananvapaus ja digitalisaatio






Turvallisuuspolitiikka






Sosiaalipolitiikka ja terveydenhuolto






Liikennepolitiikka






Energia- ja ympäristöpolitiikka






Asuntopolitiikka






Yrittäminen ja omistaminen






Työpolitiikka






Valta- ja vaihtoehtomedian suhteet





Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Ulkomaisen työvoiman naaraus

Olin tiistai-iltapäivänä Sanoma-talossa järjestetyssä ”Ääni työlle” -tilaisuudessa, jonka järjestivät Akava, EK, Kuntatyönantajat, SAK ja STTK. Järjestäjät ilmoittivat tarkoituksenaan olevan herättää laajaa keskustelua ennen eduskuntavaaleja työelämään liittyvistä teemoista.

Antti Palola, STTK; Jarkko Eloranta, SAK; Lotta Savinko, Akava; Jyri Häkämies, EK; Markku Jalonen, KT.

Koskaan aiemmin en ole kuullut työmarkkinajärjestöjen hyrisevän yksimielisinä kuin trappistimunkit. Ja arvaatte varmaan mistä aiheesta.

Me paikalle kutsutut eduskuntavaaliehdokkaat jouduimme itse asiassa kuuntelemaan pitkään jatkuvaa kilpalaulantaa työperäisen maahanmuuton tarpeellisuudesta niin, että korvat soivat.

Näyttää siltä, että mikään ei ole korporaatioille ja järjestöjyrille yhtä tärkeää kuin suomalaisen työvoiman etujen polkeminen.

Olisin esittänyt asiasta myös omat tutkimukseen perustuvat näkemykseni, mutta en saanut puheenvuoroa, sillä juontajat löysivät tilaa vain yhdelle suoralle yleisökysymykselle. Tilaisuuden juonsi Ilta-Sanomissa toimiva Timo Haapala, joka muistetaan tendenssijournalismilta vivahtavasta määryksestään ”Juha Sipilä, kaada hallituksesi heti – persut tuo jatkossa vain ongelmia”. – Ei mikään kovin hyvä toveri siis.

Totuus on sellainen, että työperäisen maahanmuuton puolesta keuhkoaminen sisältää väistämättä strutsinmunan kokoisen valeen, sillä ei ole olemassa mitään työperäistä maahanmuuttoa. On vain maahanmuuttajia, joiden työstatus vaihtelee työttömän ja työllisen välillä. Niinpä maahanmuuttoa ei voida oikeuttaa sen ”työperäisyydellä”.

Työperäistä maahanmuuttoa ei ole kategoriana olemassa toisestakaan syystä. Tutkija Samuli Salminen on todennut tutkimuksessaan Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee? (2018), että tarveharkintaa käytetään nykyisinkin vain matalapalkka-aloilla. Erityisosaajia (niitä paljon puhuttuja ”koodareita”) on ollut vain pieni osa (s. 15–16) ja hekin tulevat maahan erityisasiantuntijan oleskeluluvalla (s. 82). Lisäksi hän jatkaa:

”Tärkeä johtopäätös esitetyistä tutkimustuloksista on, että ’työperäinen maahanmuutto’ ei muodosta Suomen julkisen talouden kannalta yksittäistä joukkoa. Julkisessa maahanmuuttokeskustelussa olisikin otettava huomioon, että erityisesti EU-/ETA-alueen ulkopuolelta Suomeen suuntautuva matalapalkka-alojen ’työperäinen maahanmuutto’ ei ole esitettyjen tutkimustulosten pohjalta minkäänlainen ratkaisu ikääntyvän väestön julkiselle taloudelle tuomiin ongelmiin.” (s. 89)

Sosiaali- ja terveysministeriön tutkija Jere Päivinen totesi tutkimuksessaan Mitä tiedämme maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista? vuodelta 2017 (kuvio 29, s. 47), että muutaman vuoden maassa olon jälkeen vain saksalaiset maahanmuuttajat osoittautuivat julkisen talouden kannalta nettovoitollisiksi.

Jopa virolaiset ja ruotsalaiset menivät pakkasen puolelle, ja Afrikasta ja Lähi-idästä tulleet vaipuivat kokonaan valliriutan alapuolelle. Heidän kontribuutionsa oli raskaasti negatiivinen. Saman tuloksen oli saanut jo 2015 Samuli Salminen Suomen Perustalle laatimassaan tutkimuksessa Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous, osa 1: toteutuneet julkisen talouden tulot ja menot (kuviot 46–49, s. 77–78), jota Päivinen referoi.

Lanseeraankin tässä kirjoituksessani uuden ay-retorisen termin, joka sopii järjestötalojen diskurssiin. Se on ulkomaisen työvoiman naaraus. Viittaan sillä keinotekoiseen ja väkinäiseen pyrkimykseen haalia maahan vierastyövoimaa, vaikka se olisi kansantaloudellisesti tappiollista.

Näyttöä hankkeen keinotekoisuudesta antaa se, että myös Suomeen tulleista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on yritetty sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) toimesta loihtia ”työperäisiä maahanmuuttajia” hankkimalla heille lähtömaan passit, jolloin he eivät olisikaan maastaan paenneita turvapaikanhakijoita vaan oman hallituksensa suojelua nauttivia elintasosiirtolaisia. Kirjoitin maahanmuuttopoliittisen akrobatian nurinkurisuudesta täällä.

Koska lähi-itäläisten työllisyystilanne on kauttaaltaan huono, ei ole oletettavaa, että myöskään heidän työstatuksensa säilyisi turvapaikan tai kansalaisuuden saantia pitempään. Asiassa kävisi, kuten edellä viitattujen tutkimusten tilastot osoittavat. Huoltosuhdetta ei voida parantaa rahtaamalla maahan väkeä, joka ei tähänkään mennessä ole työllistynyt kunnolla.

Surkuhupaisaa on, että usein kovin erimielisestä työmarkkinapamppujen kaaderista ei löytynyt oppositiota ollenkaan, kun oli kyse poliittisen korrektiuden suojaa nauttivasta maahanmuuton edistämisestä.


Maahanmuutto ei korjaa taloutta vaan työn tuottavuus

Lasitalon tilaisuudessa jaksettiin olla huolissaan myös ulkomaalaisten opiskelijoiden mahdollisuuksista saada palveluja Suomessa omalla kielellään, jotta he jäisivät tänne.

Tutkijana ja tieteilijänä minun on ihan pakko palauttaa mieleen, että suomalaisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden vaihtosuhde on Suomelle erittäin tappiollinen. Suomessa on huomattavasti suurempi määrä ulkomaalaisia opiskelijoita hyödyntämässä veronmaksajiemme kustantamaa koulutusta kuin Suomesta on opiskelemassa ulkomailla. Suomea ei siis pitäisi tehdä tässäkään mielessä nykyistä viihtyisämmäksi eikä houkuttelevammaksi, mutta omasta mielestäni ulkomaalaisten lukukausimaksuja voitaisiin kyllä laajentaa ja korottaa.

Työmarkkinajärjestöt ovat näköjään ottaneet tavoitteekseen suomalaisen kulttuurin, kielemme ja väestömme bastardisoinnin, sillä kukaan äänessä olleista ei näyttänyt ymmärtävän taloudellisiin arvoihin liittymättömästä arvopohjasta mitään. Jo Harvard-professori Robert D. Putnam osoitti vuosituhannen vaihteessa tekemissään tutkimuksissa, että monietnisissä yhteiskunnissa yhteiskunnallinen luottamus heikkenee, sosiaalinen pääoma murenee ja yhteiskunnallinen tehokkuus sulaa pois kulttuurikitkojen vuoksi. Tuloksena on myös talouden rapautumista.

Näin on Suomessakin käynyt. Merkkinä siitä on jatkuva eripura ja kantaväestön jakautuminen kahtia: niihin, jotka haluavat edistää kansallista etua, ja niihin, jotka eivät kansallisesta edusta mitään välitä.

Myös taloustieteen vainioilla keskustelijat seikkailivat kuin Liisa Ihmemaassa. Toisen puolen keskusteluajasta he käyttivät sen märehtimiseen, voitaisiinko Suomeen saada lisää työvoimaa syntyvyyttä lisäämällä.

Totuus asiassa on sellainen, että kansakunnan selviytymistä ja suoriutumista ei määritä vain väestöllinen huoltosuhde, vaan työn tuottavuus ja työllisyysaste. Jos ymmärtää jotakin Nobel-palkitun Bengt Holmströmin tavasta sovittaa taloustiedettä viululle ja pianolle, ymmärtää varmasti myös sen, miksi hän painotti parin vuoden takaisissa puheissaan työn tuottavuuden kasvua.

Suomessa tehdään kyllä paljon työtä, mutta se tuottaa huonosti. Viisastenkivi löytyy työn tuottavuuden parantamisesta, eikä mistään väestöjen vaihtamisesta toiseksi. Huoltosuhde ja työllisyysaste voivat olla huonojakin, jos tehtävä työ tuottaa hyvin. Mutta huoltosuhteen ja työllisyysasteen paraneminen eivät korjaa kestävyysvajetta, mikäli työ tuottaa heikosti.

Työn tuottavuutta on heikentänyt viime vuosina maahanmuutosta johtuvan huoltavan verkoston kasvu, eli kulttuurikoordinaattorien, tulkkien, sosiaaliviranomaisten ja yhteiskunnallisia kitkoja sovittelevien byrokraattien tarve. Aikaa ja vaivaa on kulunut yhteiskuntamme kannalta tarpeettomien tai haitallisten vieraiden kulttuurien edistämiseen, johon suomalaisella yhteiskunnalla ei ole mitään velvoitetta. Täysin hakoteillä ovat siis ne, jotka luulevat voivansa parantaa työn tuottavuutta tai huoltosuhdetta sinänsä tarpeettomalla työllä.

Mikäli keskustelijoiden mieliaiheesta eli lisääntymisestä ja siihen uhratuista voimavaroista puhutaan, niin ketkähän tässä maassa loppujen lopuksi ovat jatkuvasti paksuina, jopa niin, että on ollut aihetta puhua lapsitehtaista ja naisten käyttämisestä synnytyskoneina? Tämä tuo mieleen, että kyseessä on väestöpoliittinen valloitushanke.

Syy suomalaisten huonoon lapsentekohalukkuuteen löytyy seksuaalisuutta vaarallistavien ”#Metoo”- ja ”#Suostumus2018”-hankkeiden lisäksi erityisesti siitä, että kantaväestöllä ei ole lapsiin enää varaa. Jos suomalainen perhe tai yksityishenkilö joutuu työttömäksi tai tulottomaksi, toimeentulotuki ei täytä tulovajetta, mikäli hakijalla on vähänkin helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta, kuten suomalaisilla usein on.

Sen sijaan maahan pakolaisina tulleet ovat yleensä lähtökohtaisesti vailla varallisuutta ja täyttävät vasemmiston laatiman sosiaaliturvalainsäädännön köyhyysihanteet täydellisesti. Niinpä sosiaaliviranomaiset myöntävät heille kaiken tarpeellisen luoden oivalliset olosuhteet täällä oleskeluun ja lisääntymiseen.

Suurta epäoikeudenmukaisuutta sisältyy tilanteisiin, joissa työssäkäyvän matalapalkkaisen kansalaisen tulot eivät riitä asuinkustannuksiin ja perheensä elatukseen, kun taas Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat asuvat suurperheineen kaupungin myöntämässä asunnossa veronmaksajien laskuun ilman, että kumpikaan aikuinen käy työssä.

Osa työn tuottavuudesta katoaa myös maahanmuuton piilokuluiksi luettaviin kulttuurikitkoihin, kuten kieli- ja viestintäongelmiin. Suorittavaa työtä tekevät ”koodarit” puhuvat tietenkin omaa kieltään netin hämyisissä laareissa ja portaaleissa, mutta myös kaupunkilegenda ”kosovolaisten lääkärien” halusta pelastaa maamme terveydenhuoltojärjestelmä osoittautuu tuhannen ja yhden yön tarinaksi. Kosovon tasavallassa suoritetut tutkinnot eivät kelpaa sellaisinaan Suomessa, niin kuin eivät myöskään Yhdysvaltain yliopistossa suoritetut lääkärin tutkinnot. Ulkomaalaiset käyttävät Suomessa huomattavasti enemmän julkisia terveyspalveluja kuin tuottavat.

Palvelualojen ulkomaalaistuessa väärin ymmärtämisen riski kasvaa, ja terveydenhuollossa se voi olla hengenvaarallista. Suomalaisten pakottaminen viestimään englanniksi on perustuslakimme vastaista ja tuhoisaa kulttuurillemme, sillä englanti on tappajakieli.


Työmarkkinoiden takinkääntäjät

On myös perin ajattelematonta rahdata työvoimaa ulkomailta kasvukeskuksiin, kun sitä olisi saatavissa Suomen työttömyyskunnista. Silti Suomeen palkataan esimerkiksi bussikuskeja ulkomailta, yhteiskunta maksaa lähes kokonaan heidän ammattiajokoulutuksensa, ja kaupunki myöntää asunnon, vaikka samoihin tehtäviin olisi tarjolla suomalaista työvoimaa taantuvista kunnista.

Timo Haapalan aloitteesta tilaisuudessa taivasteltiin, miksi kasvukeskuksissa asuminen on tavattoman kallista. Ei tarvitsisi tätäkään ihmetellä, sillä Suomeen sataa väkeä ovista ja ikkunoista niin, että kuntien sosiaalivirastot ovat joutuneet haalimaan vuokra-asuntoja markkinoilta täyttääkseen ne pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla. Pääasiallinen syy asumisen kallistamiseenkin on siis maahanmuutto.

EK:n Jyri Häkämies piti myös työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista perusteltuna, vaikka sitä kautta uhkaava työvoiman halventaminen ja verotulojen katoaminen toisiin maihin kiertyvätkin julkistalouden ja veronmaksajien, eli yksityishenkilöiden ja yritysten, piikkiin suomalaisten ihmisten työttömyysmenojen kasvuna.

Ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta luopumista koskevan eduskunta-aloitteen käsittely on ollut sikäli koomista, että edustajien tekemät aloitteet eivät yleensä etene varsinkaan, jos alullepanija on oppositiopuolueesta. Mutta tässä tapauksessa, jossa on ollut tavoitteena suomalaisen työvoiman aseman heikentäminen, aloite lähti liikkeelle kuin palava bensavana.

Anna Kontulan (vas.) sorvaaman paperin alkupäähän laittoivat nimensä kansanedustajat Emma Kari (vihr.), Tytti Tuppurainen (sd.), Veronica Rehn-Kivi (r.) ja Juhana Vartiainen (kok.), ja lopulta paperiin kirjasi nimensä eduskunnan enemmistö yli puoluerajojen, lukuunottamatta perussuomalaisia, joista yksikään ei kannattanut eikä tietääkseni edelleenkään kannata hanketta.

Aloitteen rivien väleistä voi sokea Reettakin lukea sen, millä tavoin huvitteluliberaalit sampanjasosialistit ovat kääntäneet selkänsä haalareihin pukeutuville suomalaisille duunareille.

Tämän merkiksi Rakennusliiton toinen varapuheenjohtaja Kyösti Suokas antautui haukkumaan käpykaartikenraali Kontulan johtaman aloitteen Ylen jutussa tavalla, joka on edelleen parin sitaatin arvoinen: ”Kontulan lakiehdotuksen tavoitteena on edesauttaa paperittomien työnsaantia, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä maasta”.

Aloitteen motiivi oli Suokkaan mukaan puhtaasti maahanmuuttopoliittinen, ja hän totesikin, että sosiaalietuusperäisten maahanmuuttajien työllistyessä tilanne vasta paha onkin: ”Me emme tarvitse kehitysmaista kuin 20 000–30 000 työntekijää, niin sen jälkeen suomalaiset eivät enää työskentele rakennustyömailla.” Jeremiadinsa loppuun hän naulitsi oman viisastumisensa: ”Ikinä en enää äänestä Vasemmistoliittoa.”

Vaalien lähestymisen huomaa puolueiden pikaviisastumisesta, sillä nyt lähes kaikki laskentotaitoiset ovat pyörtäneet puheensa Kontulan lakialoitteen edistämisestä. Olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka pian takki kääntyy vaalien jälkeen. Olen itse ilmaissut kantani jo aiemmin täällä, eikä minulla ole syytä vaihtaa mielipidettäni sen enempää nyt kuin tulevaisuudessakaan.

Lähes yksimielisiä näyttivät puhuvat päät olevan siitä, että työttömien aktiivimalli ei toimi toivotusti, ja eräät vaativat jopa siitä luopumista.

Tähän ei olisi tarvittu kokeilua eikä profeetan viisautta, sillä kirjoitin itse jo mallin käynnistyessä 2016, että sitä kautta tehdään työttömyyden uhreista syyllisiä. Patistelu ja rankaiseminen voisivat toimia, mikäli olisi työtä hakevien omassa vallassa päättää, saavatko he töitä vai eivät. Mutta työpaikkojen avaimet ovat yleensä työnantajien taskuissa.

Työttömyyden notkahtaminen ei johdu aktiivimallista vaan kilpailukykysopimuksesta ja kansainvälisestä sysäyksestä, joka on aina ollut suomalaisen teollisuuden herttakuningatar.

”Huutavasta työvoimapulasta” ja ulkomaisen työvoiman naaraamisesta huolimatta tässä maassa on edelleen 300 000 työtöntä, joiden joukossa on muiden muassa yli 4000 insinööriä, joten työvoiman haaliminen ulkomailta on kaiken kansan naurettava narraus.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Tutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki