Kurjistavaa kaupunkipolitiikkaa Helsingissä

Aloitan jostain, sillä jostain on aloitettava.

Helsingin kaupunki investoi jälleen infrastruktuuriin monimuotoisuusstrategiansa mukaisesti ja poistaa autoilun Kaivokadulta sekä myllää Rautatieaseman edustan kävelykaduksi ja joukkoliikennekaduksi, jota kulkevat vain raitiovaunut.

Asiassa on myös valoisat puolensa. Kun yksityisautoilla ei saa enää ajaa alueelle, luodaan oivallinen tilaisuus kaahata sinne luvatta, ja näin pohjustetaan otolliset olosuhteet terrori-iskun tekemiselle ja auton suuntaamiselle väkijoukkoon!

Tuloksena voidaan saada keskieurooppalaista värinää ja monikulttuurista tunnelmasivistystä myös Helsinkiin, esimerkiksi Leipzigin mallin mukaisesti – tai kuten Modenassa, jossa muuan pohjoisafrikkalainen tappoi ihmisiä ajamalla jalkakäytävälle, ja media kiirehti selittämään, ettei kyseinen terrori-isku suinkaan ole terrorismia; kuskilla vain oli ongelmia.

Kaikella viihtyisyyden, hyvinvoinnin ja rakkauden lisäämisellä on kuitenkin hintansa myös Helsingissä. Joukkoliikenteellistämisen varjopuoli on, että ostovoimaiset autoilijat eivät tule keskustaan enää lainkaan, keskustan kauppaliikkeet näivettyvät, kuolio uhkaa liike-elämää, ja rautikselle jäävät vain ne, joilla on oleskelulupa.

Kadunkalusteiden ja kesäisten kukkaistutusten vehreyteen löytävät tiensä narkkarit ja muut kunniakansalaiset, joiden oksennukset kirjavoittavat kadunpinnoitteita.

Alue ei muutu ”kansalaisten olohuoneeksi”, jollaisiksi monikulttuuri-ideologialla on yritetty värittää myös osaa pääkaupunkiseudun kirjastoista, vaan paikka slummiutuu. Rautatieaseman edusta muistuttaa lopulta nykyaikaista kirjastoa. Vielä kun saataisiin sukupuolineutraalit käyttöhuoneet ja Kelan sekä työviranomaisten toimipisteet palvelutasoa parantamaan!

Töölöstä, Kampista ja Punavuoresta on jatkossa entistä vaikeampaa päästä Kruununhaan ja Kallion suuntaan ja takaisin. Autoilla pitää kiertää Esplanadille, jonka liikennettä jo vaikeutettiinkin asfaltoimalla mukulakivikadulle tilapäinen pyöräilykaista kaikki kaupunkiarkkitehtuurin ja -estetiikan pieteettisyyssäännöt rikkoen. Kun Kaivokadun ajoneuvoliikenne ohjataan Espalle, myös Kauppatori ja Pohjoisranta ruuhkautuvat entisestään.

Kantakaupunkia ovat erottaneet itä–länsisuunnassa rautatie ja Töölönlahti. Aiemmin Töölössä asui porvareita ja Kalliossa proletariaattia. Nykyisin Töölössä asuu rahahihhuleita ja Kalliossa viherhihhuleita, punaporvareita, kaviaarikommunisteja ja samppanjasosialisteja.

Nämä alueet eivät ole enää ideologisesti jakautuneita vaan toisiinsa henkisesti integroituneita, joten valtuuston enemmistö on ilmeisesti katsonut karttaa niin, että myöskään yhdistävää autoliikennettä ei enää tarvita.

Autoilun suitsiminen on ominaista Helsingin valtuuston vihervasemmistolaisille ryhmille, mutta viher-Hitlerit ilmaisevat vihansa passiivis-aggressiivisesti ”kaupunkistrategiaksi” sofistikoituna.

Kiilusilmäinen autoilun tappaminen kumpuaa kateudesta niitä kohtaan, joilla on varaa tai velvoitteita pitää autoa.

Vihreiden kaupunkiutopia on nuorten, terveiden ja hyväjalkaisten ihmisten totalitarismi, joka rakentuu fillarikommunismin varaan.

Pyöräilen myös itse mielelläni, mutta minä harrastan maantiepyöräilyä. Se puolestaan on treenimuoto eikä liikenneratkaisu, eikä pyöräily sovellu työmatkaliikenteeseen, sillä kaikille työpaikoille ei voi mennä kurat kauluksen alla.

Vasemmisto tukee autojen häätämistä keskustasta, sillä katkeruus velvoittaa, ja luokkatietoinen kommunisti vapaamatkustaa myös julkisessa liikenteessä. 

Kokoomus puolestaan haluaa autot pois keskustasta, koska sillä on hihassaan vanha kortti, 1,3–1,4 miljardia euroa maksava keskustatunneli, jonka rakentaminen tulee lähemmäksi, kun autot hävitetään maan pinnalta. Aivan pian alettiinkin puuhata keskustan huoltotunnelin laajentamista läpiajon sallivaksi.

Kokoomus sai keskustatunnelistaan jo palasen Länsiväylän suuntaan, mutta myyräpuolue haluaa kaivaa tunnelin kaikkialle, missä ei vielä ole tunnelia, myös Tallinnaan.

Rautatieaseman piharemontin kokonaishintaa ei ole julkistettu hämäryyden savuverhon ylläpitämiseksi, mutta se on joka tapauksessa kymmeniä miljoonia euroja, jopa sata miljoonaa. Myös Kruunuvuorensilta markkinoitiin valtuustolle alun perin 155 miljoonan euron hintaisena, mutta EU-laski myöhemmin, että kytkykaupan kaikki komponentit mukaan lukien loppulasku oli 998 miljoonaa euroa.

 

Julkisen velan julkea häpeällisyys 

Helsingin kaupunki velkaantuu kuin Suomen valtio. Tämän vuoden budjetti on 6,5 miljardia euroa – ja noin 400 miljoonaa euroa alijäämäinen. Energiayhtiö Helenin tuloutukset ovat kauan sitten kuivuneet, ja vaurauden aika on ohi; sen myönsi jo eläkeikäinen pormestari Juhana Vartiainen (kok.) jättäen jälkeensä savuavat rauniot ja saaden palkinnoksi neroudestaan työelämäprofessuurin Aallosta.

Helsingin kaupungin rahoitusjohtajan Pia Ojavuon mukaan Helsingillä on täpärästi varaa velkaantua vielä vähän, mutta sen jälkeen tulee stoppi, aivan niin kuin valtiolle. Hän sanoo kaksi miljardia maksavista uusista ratikkahankkeista Ylen jutussa näin:

”Helsinki pystyy lainanottoon näiden kuuden raideinvestoinnin osalta, mutta sen jälkeen raiteiden rakentamisen pitää rauhoittua. Asia on kirjattu myös kaupungin uusimpaan strategiaan. Kun nämä raidehankkeet on tehty, velanoton pitää pysähtyä. Asukaskohtaiset vastuut eivät saa kasvaa vuoden 2031 jälkeen.”

Tämä tarkoittaa, että tuon jälkeen kaupungin talous ei veny enää yhtään vaan on pingoitettu äärimmilleen. Kaupunginkanslian viranhaltija tottelee tietenkin poliitikkojen määräyksiä ja kaupungin perin pohjin vinksallaan olevaa liikennestrategiaa, joka on jäykkä, kaavamainen ja kahlitseva eikä ota huomioon muuttunutta taloustilannetta. Aivan samalla tavalla raideliikenne on jäykkää ja kaavamaista, sillä kiskot vievät vain sinne minne ne ovat rakennetut, eivätkä raitioliikenteen reitit jousta kysynnän mukaan. 

Totuus on, että Helsingillä ei ole eikä ole ollut varaa jättiläismäisiin infrahankkeisiin, joita vihervasemmisto on yhdessä Kokoomuksen kanssa ajanut kuin käärmettä pyssyyn. Sitä paitsi Kajaanissa valmistetut ratikat olisivat maksaneet 61 miljoona euroa vähemmän kuin Sveitsistä tilatut.

Kaupunki ei tiedä, millä Euroopan puhtaimpana lopetettu hiilivoima korvataan.

Koko kaupunkistrategia on monikulttuuri-ideologian, vihreän siirtymän ja megalomaanisten infrahankkeidensa kanssa täysin pielessä, täysin vino.

Helsingin taloutta johdetaan kuin juopon torppaa.

Talouden alijäämää ratkotaan kuin vihreiden puolueohjelmassa. Kun pulaa on sähköstä, asia ratkaistaan keksimällä uusia tuotantomuotoja. Kun pulaa on kaukolämmöstä, asia ratkaistaan kehittämällä kaukolämpöä. Kun pulaa on asunnoista (ja nykyisin myös asukkaista), asia ratkaistaan innovoimalla, perustamalla, luomalla, parantamalla, suunnittelemalla nokkelammin ja tietenkin lisäämällä maahanmuuttoa.

Tämä on juuri sitä katteetonta idealismia, jonka takaajaksi aiemmin kovina taloudenpitäjinä tunnetut vasemmistopuolueet menivät hurahtaessaan poskivalssiin vihreiden kanssa ja josta monet Frankfurtin koulukunnan kaukaa viisaat vasemmistofilosofit varoittivat jo muutama vuosikymmen sitten. 

Millenniaalien muodostama vihervasemmisto ei ole vastannut siihen, miten tuo kaikki ihanteellisuus rahoitetaan, paitsi tietysti velalla, joka on vain eteenpäin siirrettyä verotusta. Kokoomus taas vastustaa veroäyrin korotuksia kynsin hampain.

Helsinki on tehnyt ja suunnitellut pelkästään seinähulluja päätöksiä viime aikoina.

Euroopan ympäristöystävällisimpien hiilivoimaloiden sulkeminen on johtanut utopistiseen neuvottomuuteen koskien kaukolämmön saantia. Nyt Helsingin energiayhtiö kaavailee pienydinvoimalan perustamista Helsinkiin eräänlaiseksi valmiiksi ydinmiinaksi ja Putinin ohjuksella räjäytettäväksi (energiapolitiikan kritiikistä täällä ja täällä).

 

Huijausta Asunnoilla Sikamaisen Oikeudettomasti

Helsingin vihervasemmisto vaati yhdessä Kokoomuksen kanssa aina vain lisää asumisoikeusrakentamista kaavoittaen uusille asuntoalueille jopa 20 prosenttia aso-taloja. Näin kaupunkipoliitikot ylivelkaannuttivat aso-yhtiönsä Haso Oy:n käytännölliseen saneeraustilaan (aiheesta täällä ja täällä).

Kaupunki ei kuitenkaan suostu hellittämään kukkaronsa nyörejä rahoittaakseen aso-yhtiötään ja sen väärin arvioituja pääomakuluja jälkikäteen subventioilla, vaikka kaupunki omistaa Hason sataprosenttisesti.

Sen sijaan kaupunkiomistaja koettaa kääntää kaikki ylimitoitetusta rakentamispolitiikasta johtuvat virheet Hason asukkaiden maksettaviksi, vaikka Hason ylivelkannuttaminen ei ole asukkaiden syytä, eikä käyttövastikkeiden yli 56 prosentin korotuksia voida perustella millään omakustannusperiaatteella. Tosiasiassa nuo häikäilemättömän röyhkeät korotukset ovat kaupungin aso-asukkaille kohdennettu ylimääräinen kuntavero.

Kyse ei ole asukkaiden omista kustannuksista vaan valtuutettujen omassa vastuuttomuudessaan aiheuttamista kustannuksista, kun valtuustopenkeistä on huudettu jatkuvasti lisää julkista asuntotuotantoa. Hason irtautuminen aso-sopimusten vastiketasoista on puolestaan aso-asukkaita kohtaan suunnattu petos: markkinointipetos ja sopimuspetos.

Sen asemasta, että kaupunki pääomittaisi aso-yhtiötään, Helsingin kaupunginhallitus meni kollegiaalisessa dynamiittityperyydessään tukemaan valtionhallituksen lainmuutosesitystä, jolla asumisoikeuksista yritetään tehdä jälkikäteen irtisanottavia, asunnoista vuokrattavia ja myytäviä ja asukkaista evakkoja tai vuokralaisia (aiheesta täällä). Tämä härski asuntopoliittinen vedätys nauttii valtavirtamedioiden strategista ambiguiteettia, eli vaientamista hähmäiseen hämäryyteen, koska ”aso-asuminenhan on persuasumismuoto”.

Sen sijaan raideliikenteeseen, maahanmuuttoon, kulttuurikoordinoimiseen, alfa-PVP:n tukemiseen ja muuhun vastiketta tuottamattomaan Kankkulan kaivoon kaupungilta riittää varoja. 

Voidaan kysyä, mikä into noilla poliitikon plantuilla on ajaa kaikki julkinen talous kuilun partaalle. Niin kansanedustajat kuin valtuutetutkin pyrkivät käyttämään kaiken velkaantumisvaran aivan loppuun asti, kunnes kansalaiset ja kuntalaiset on saatettu pääsemättömään velkahirteen.

Olen itse tottunut ajattelemaan, että julkisella taloudella olisi hyvä olla varallisuutta eikä velkaa.

Julkista taloutta pitäisi hoitaa niin, että valtio, kaupungit ja kunnat nauttisivat tuloja enemmän kuin niillä on menoja, ja budjetit olisivat ylijäämäisiä. Vain ylijäämästä voidaan jakaa, ei alijäämästä.

Nykyisin valtio ja kunnat jakavat alijäämästä jopa vieraiden maiden kansalaisille, vaikka siihen ei velvoita edes lesken rovon logiikka. Myös hän antoi vähästään, ei velaksi.

Priorisoitava olisi kantaväestön tarpeet eikä perustettava Demla-juristien junailemia helpotuksia tai positiiviseen premium-kohteluun perustuvia ohituskaistoja, jollaisia muodostuu automaattisesti kaikkialle, jossa ihmisiä etuoikeutetaan kurjuuspisteiden perusteella ja syntyy niin sanottuja sosiologisia jonoja.

 

Pääkaupunkimme ulkomaalaisten vallassa 

Tulin 28.4.2026 asuneeksi Helsingin kaupungissa kolmekymmentä vuotta. Tästä kaupungista on tehty parin viime vuosikymmenen aikana aina vain epäviihtyisämpi, ja sama pätee koko pääkaupunkiseutuun.

Pääkaupunkiseudulla harjoitettu metropolipolitiikka ja valtakunnallinen keskittämispolitiikka ovat johtaneet myös maaseutukuntien ja -kaupunkien tappioon. Muokattu ei ole vain aineellista ympäristöä vaan myös väestörakennetta.

Vantaalaisista 30 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia, ja Helsingissäkään suuri osa lapsista ei puhu enää suomea. Monikulttuuririkastuksen tuloksena olemme menettämässä väestöpohjamme lisäksi myös kielemme ja kulttuurimme, ja Suomen Pisa-tulokset ovat pudonneet viime vuosina todennäköisesti juuri maahanmuuton vuoksi.

Julkisuudessa vaiettu dosentti Kyösti Tarvainen on useissa kirjoituksissaan todistellut, että muutamankin pisteen taantuma väestömme keskimääräisessä älykkyydessä on tuhoisa, sillä Gaussin kellokäyrä liukuu silloin vasemmalle, ja korkeimpia huippuja kohtaa radikaali kato (aiheesta täällä).

Väestönvaihto ei ole salaliittoteoria, vaan tilastofakta, jota tuotetaan kirkkaassa päivänvalossa, vaikka myöskään työvoiman tarvetta Suomessa ja pääkaupunkiseudulla ei ole (professori Vesa Kanniaisen analyysia täällä).

Tämä kaikki järjettömyys maksaa. Vihervasemmisto ja porvarit velkaannuttavat julkista taloutta yhteisvoimin, koska rahat, joita he roiskivat monikulttuuri-ideologiaan, vihreään siirtymään ja raideinfraan, eivät ole heidän omiaan.

Maahanmuuttoa he edistävät silmät valheesta vetistäen pelkästään poliittisen korrektiuden vuoksi, vaikka hekin varmasti tietävät sen olevan tarpeetonta, mutta he tekevät niin pelkän ideologian vuoksi, vetääkseen suvaitsevaisen roolinsa aina sen traagiseen lopputulokseen asti.

Kyse ei ole siitä, että yhteiskuntamme rämettäjät eivät tietäisi toimiensa olevan tuhoisia, vaan siitä, että he eivät välitä vaan katsovat mainetekijöidensä vaativan sitoutumista loputtomaan kantaväestön vöiden kiristelyyn ja toisaalta armollisuuteen ulkomaalaisia maahanmuuttajia kohtaan pelkän vieraskoreuden vuoksi.

Pieni osa valtavirran poliitikoista (ehkä persut) tietävät maahanmuuton olevan Suomelle turmioksi, mutta hekin joutuvat kiistämään asian pelkästään pitääkseen yllä valheellista poliittisen korrektiuden julkisivuaan ja pysyäkseen hallituksessa Kokoomuksen ja RKP:n marionettina.

Perussuomalaiset ovat saaneet aikaan pienehköjä lainuudistuksia pitkäaikaisesti tai pysyvästi tilapäisten maassaoleskelijoiden palauttamiseksi, mutta hallitusvallassa ollessaan puolue on ollut päästämässä tänne noin 60 000 ukrainalaista sotapakolaisuuden verukkeella, vaikka Suomen ei olisi kansallisen etumme vuoksi ollut viisasta sekaantua slaavien väliseen aseidenkalisteluun 4,6 miljardin euron hinnalla.

Palkinnoksi kansallismielisyyden vastaisesta ajattelunsa sameudesta ovat valtavirran poliitikot saaneet kaduillemme turkoosinvärisiä ja väärää kaistaa sähköpyöräileviä ikuisia turisteja, jotka kuljettavat pizzoja kotidivaaneillaan lepääville väistyvän kantaväestön dekadenteille edustajille.

Monikulttuuri-ideologinen pöperöhanke.

Helsingin monikulttuuri-ideologisia pyrkimyksiä höystävät myös kansainväliset kapitalistit. Esimerkin tarjoaa mediamoguli Bloombergin säätiö kummallisella hankerahoituksella, jolla ”haetaan ratkaisuja ilmastotavoitteiden edistämiseksi ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.”

Voidaan kysyä, miten nämä kaksi eri asiaa sopisivat saman hankkeen alle. Ja vastata: ”syrjäytymisvaarassa olevat nuoret” rähinöivät ”ilmastotavoitteita edistävässä” raideliikenteessä nyt niin, että juuri siksi on tarpeen hakea ratkaisuja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Bloombergin viestintäkonsernin rahoittama humpuukihanke on tietenkin vain yksi sirpale Helsingin kaupungin internatsistisessa nimitys- ja virantäyttöpolitiikassa, jolla rekrytointiyksiköiden pissikset kanavoivat myös verovaroilla tuotetut resurssit omille samanmielisille kellokkailleen. 

Kyse on työelämän mielipidevankeudesta, jossa ihminen indoktrinoidaan aivosolujaan ja synapsejaan myöten ja alistetaan noudattamaan punavihreää ideologiaa. Tällä chutzpah-pintalaminoinnilla pyritään pitämään kansainväliset sijoittajat markkinatyytyväisinä entisen hyvinvointivaltio Suomen muokkaamisessa internatsistisen kulttuurikolonialismin siirtomaaksi.

Perussuomalaiset on ainoa poliittinen ryhmä, joka vastustaa monikulttuurihegemoniaa edes jollakin tavoin, mutta siinä puolueessa rasitteena on patakonservatiivisuus, jonka vuoksi puolue vastustaa myös harmitonta ja monin tavoin hyväntahtoista kansallista Prideä.

Kaikkien poliittisten virheiden, kuten asumistuki- ja muiden perusturvaleikkausten, jälkeen parasta Perussuomalaisissa on ollut juuri sen teennäinen homomyönteisyys, jota puolue tosin esittää vain tiettyjen homoedustajiensa puolustamiseksi ja entisen puheenjohtajansa murjomiseksi, mutta muutoin puolue on esittänyt homoista kyynisiä kannanottoja.

Perussuomalaisissa ei edelleenkään osata lukea mahdollisten äänestäjiensä mielialoja sen enempää taloudellisessa kuin sosiaalipoliittisessakaan merkityksessä. Tämän ymmärtämättömyyden tuloksena puolueen kannatus vajoaa valliriutan alle seuraavissa eduskuntavaaleissa, eikä asiassa auta, vaikka puolueen kansanedustajat osaisivat painaa jarrua lähestyessään autolla jalkakäytävää.

Suomen eduskuntapuolueiden joukossa ei ole edelleenkään yhtään ryhmittymää, jolla olisi kansalaistemme suuren enemmistön yhteistä kansallista etua edistävä ohjelma, vaan politiikanteko muodostuu päivittäiseen selvitymiseen ja lillukanvarsiin keskittymisestä.

Perussuomalaisten neljän valtuutetun ryhmä esitti, että Rautatieaseman piharemontti ”palautettaisiin valmisteluun”, toisin sanoen vaati esityksen hylkäämistä, mutta hävisi 80 muun valtuutetun äänestäessä puolesta.

Ensi vuosikymmenelle tultaessa Helsingin kaupungin (ja myös rankasti ylivelkaantuneiden Espoon ja Vantaan) tilanne on todennäköisesti yhtä toivoton kuin Suomen valtion, ja veitsi on kansalaisten kurkulla.

---

Päivitys 9.7.2026: Kokoomuksen korruptiivinen kynsi yltää valtionpolitiikasta myös Helsingin kunnallispolitiikkaan, kun kokoomusvaikuttaja ja entinen pormestari Jan Vapaavuori (kok.) sähköpostitteli pääministeri Petteri Orpoa (kok.) ”runttaamaan” 35 miljoonan euron valtiontuet Helsinki Garden -hallille. Tässä kaupungissa ei tarvita enää yhtään julkista rakentamista, infrastruktuuria eikä varsinkaan noita älyn tyhjyyttä kaikuvia halleja.

Kaupunkipolitiikasta aiemmin

Helsingin kaupunki aikoo lämmittää asunnot ydinvoimalan lauhdevedellä

Vihreät saavat meret kiehumaan 

Hallitus jatkaa asumisoikeusjärjestelmän tuhoamista – Haso Oy vauhdittaa katastrofia vastikekorotuksilla

Kolme kiinteistökatstrofia, joiden ei toivoisi olevan totta

Keskustakirjasto Oodista ei saa tulla pakolaiskeskusta

Oodi-kirjaston tarkoitus 

Maahanmuuton hintalappu on hyytävä

Helsingin kaupunki aikoo lämmittää asunnot ydinvoimalan lauhdevedellä

Vihreän ideologian mukainen maailmanparantaminen ei aina mene ihan nappiin. Helsingin kaupunki lopetti Sörnäisten ja Salmisaaren hiilivoimalat vuosina 2023 ja 2025, vaikka voimaloilla tuotettiin sekä kaukolämpöä että sähköä, ja voimaloiden hyötysuhde oli 90 prosentin tuntumassa. Tutkimusten mukaan Salmisaaren voimala jopa puhdisti ilmaa pienhiukkasista. Niitä oli ulos tulevassa ilmassa vähemmän kuin sisään menevässä.

Hiilivoiman alasajo oli äärimmäisen huono päätös Helsingin kaupungilta ja Heleniltä, sillä korvaavaa sähkön ja lämmön tuotantoa ei ole keksitty eikä rakennettu, ja sen myöntävät kirkkain silmin myös päätöksen tekijät itse.

Samaan aikaan Puolan, Unkarin ja Romanian hiilivoimalat tuottavat kolminkertaiset päästöt jokainen, vaikka Suomi joutui muiden mukana maksamaan siitä, että kyseiset maat saatiin liittymään Pariisin ilmastosopimukseen.

Pariisin ilmastosopimuksella puolestaan annettiin pahimpana saastuttajana tunnetulle Kiinalle lupa jatkaa ja lisätä hiilipäästöjään vuoteen 2030 asti, vaikka ilmastonsuojelun pitäisi olla yhteinen asia. Tuloksena on niin sanottu yhteislaitumen tragedia ja hiilivuotoa, kun päästörajoituksista vapauttaminen ohjaa kehitysmaita houkuttelemaan teollisuutta konnuilleen.

Alenevan rajahyödyn lain mukaan ilmastotoimet tulevat kehittyneissä maissa askel askeleelta aina vain kalliimmiksi ja hyödyttömämmiksi, kun taas kehitysmaissa investoinnit tulisivat halvemmiksi ja olisivat tehokkaampia. Silti normiruuvia kiristetään jatkuvasti täällä, ja meiltä lypsetään kehitysmaapoliittisia ilmastoaneita, vaikka aiheuttamisperiaatteen mukaista olisi velvoittaa kehitysmaat tekemään ja rahoittamaan ilmastotoimensa itse (aiheesta täällä). 

Päästökauppajärjestelmä on hirttänyt Suomen lämmön ja sähkön tuotannon EU:n ilmastopolitiikkaan niin, että joudumme nyt maksamaan noin 100 euroa jokaisesta hiilidioksiditonnista. Horjuvaa väitettä hiilinielujen romahduksesta käytetään metsätaloutemme vihersosialisoimiseen (aiheesta täällä).

Sanna Marinin vihervasemmistolainen hallitus sääti kaiken kukkuraksi 2022 ilmastolain, jolla suomalaisia pakotetaan hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä, vaikka EU:n yhteinen tavoite kimaltelee vuodessa 2050. 

Vihervetoiset poliitikot pakottavat kylmässä ja pimeässä Suomessa asuvia ihmisiä kärsimään kohoavasta energian hinnasta, vaikka Saksa korvaa ydinvoimaa suvereenisti hiilivoimaloilla, joissa tuotetaan pelkkää sähköä hyötysuhteen jäädessä vain noin 40 prosenttiin.

Sangen kannattamatonta on ollut myös Suomen hiilivoimaloiden muuntaminen hakkeella toimiviksi, sillä puun lämpöarvo on murto-osa hiilen lämpöarvosta. Inkoon hiilivoimala räjäytettiin pahuuden symbolina, ja Suomen noin tusinasta suuresta hiilivoimalasta jää jäljelle yksi ja sekin vain varavoimalaksi.

Tajunnan räjäyttävää tässä vihreässä politiikassa on se, että se on dynamiittityhmää. Nopeasti käyttöön otettavaa hiilivoimaa tarvittaisiin tuulivoiman säätövoimaksi, ja sen vuoksi ne ovat erottamattomia.

Samaan aikaan kun kansakuntamme kärsii sähköpulasta tai vähintäänkin kulutuksen ja tuotannon epätasapainosta ja hintaheilunnasta, viherjohtoinen (Osmo Soininvaara, Atte Harjanne) energiayhtiö Helen on käärinyt asiakkailtaan suuria liikevoittoja rahoittaakseen ”vihreää siirtymää”.

Suunnattomia taloudellisia pääomia tarvitaan Valituista Paloista Helsingin Sanomista kotoisin olevien illuusioiden rahoittamiseen, kuten meriveden lämpötalteenoton kehittämiseen ja samanaikaiseen trooppisten tekosaarten rakentamiseen Helsingin vesille (aiheesta täällä). 

Maailman tapahtumiin suhteutettuna hiilivoimasta luopuminen on siis ennenaikaista ja sanalla sanoen valheellista, sillä perusväittämä, jonka mukaan hiilestä on pakko luopua, ei pidä paikkaansa. ”Pakko” perustuu pelkästään poliittiseen pakottamiseen, jolla Suomessa kiellettiin kivihiilen käyttäminen sähkön ja lämmön tuotannossa 1.5.2029 alkaen.

Poliitikkojen viherpestessä imagoaan Suomessa, suomalainen Fortum on posottanut hiilidioksidia taivaalle Tšeljabinskissa, jossa se omisti kokonaisen hiilivoimayhtiön aina vuoteen 2023, jolloin Venäjän valtio otti sen haltuunsa. Mutta Helsingissä hiilivoimaa ei saisi muka käyttää, vaikka ilmakehä on sama, ja helsinkiläisten pitää kuolla kylmyyteen, säteilyyn tai rahainriistoon vain siksi, että EU-normeja kunnianhimoisempi ilmastopolitiikka täyttyisi. 

 

Edessä säteilevä tulevaisuus

Ikävä totuus on, että Helenin johdolla ja Helsingin kaupunkipoliitikoilla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, millä kaukolämmön vaje katetaan.

Niinpä perinteisesti ydinvoimavastaiset vihreät poliitikot ovat päätyneet epätoivossaan ratkaisuun, että lämmöntuotannossa oleva mittava aukko tukitaan Helsinkiin sijoitettavalla pienydinvoimalalla, ja lauhdevesi laitetaan kiertämään asuntojen pattereihin. Vaikka asuintaloihin lähteekin periaatteessa toisiopiirin vesi, mikään ei takaa, että siihen ei sekoittuisi reaktorivettä vikatilanteessa; aivan samalla tavoin autonmoottorien öljyt ja jäähdytysvedet sekoittuvat lohkon tai kannentiivisteen vioittuessa.

Helen on hehkuttanut aikeitaan markkinoimalla pienydinvoimaloita verkkosivuillaan ja pehmittämällä valtavirran uutismedioita tekemään myötäsukaisia juttuja pienydinvoimaloiden puolesta.

Lanseerasipa Helen myös Helsingin Sanomien sivuille ”kaupalliseen yhteistoimintaan” nojaavan jutun, jonka se mankeloi lehteen ”mainosartikkelina” (arvostelin Helsingin Sanomia journalistisesta virheestä ja harhaanjohtamisen foorumiksi antautumisesta täällä). Kyseessä oli kömpelö yritys muokata asenteita ja manipuloida mielipiteitä suopeiksi pienydinvoimaloille.

Vihervasemmistolaisilla on tapana nimitellä NIMBYiksi (sanoista ”not in my backyard”) sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua ongelmia asuinsijoilleen. Tuohon voidaan helpostikin vastata: kukapa järkevä ihminen haluaisi ongelmia mihinkään? Vihervasemmistolainen politikointi on (eräissä muissa asioissa) muuttanut osan Helsingin asuinalueista kranaattilähiöiksi, ja ”segregaation ehkäisyllä” nuo ongelmat eivät suinkaan vähene vaan siirtyvät toisiin paikkoihin. Nyt he haluaisivat tuoda vielä ydinvoimaloitakin kotikulmillemme puhisemaan.

Perussuomalaiset vastustivat Helenin aikeita vaatimalla hiilivoimaloiden käytön jatkamista Helsingissä ainakin siihen asti, kunnes Ukrainan sodasta johtuva energia- ja talouskriisi on ratkaistu.

Perussuomalaiset vaativat valtionpolitiikassa, että Suomi noudattaisi vain EU:n yhteistä tavoitetta hiilineutraaliuteen pyrkimisestä vuoteen 2050 mennessä eikä kiirehtisi muiden EU-maiden edelle, sillä siihen ei ole mitään velvoitetta eikä siitä jaeta palkintoja.

Perussuomalaiset vaativat EU-tasolla päästökauppajärjestelmän laittamista tauolle, kunnes energian saantiongelma on teknisesti ja taloudellisesti ratkaistu.

Mihinkään näistä ehdotuksista ei suostuttu, vaan niihin suhtauduttiin ylenkatseellisesti, vaikka Venäjän öljy- ja kaasuhanat olivat kiinni, Fortumin Uniper-seikkailu oli räjähtänyt silmille, valtiontalous kitui koronakriisistä johtuvassa syöksykierteessä ja sähkön hinta oli katossa. Vasemmiston lisäksi myös porvaripuolueet lähtivät mukaan viherpesuun, ja Perussuomalaisille vastattiin länkyttämällä ”rasismista” ja Rydmanista. Vihervetoisen hyvesignaloinnin  kritisoimisessa ja turvallisuuspolitiikassa Perussuomalaiset ovat kieltämättä onnistuneet, vaikka monessa muussa asiassa, kuten sosiaali- ja työvoimapolitiikassa, puolue onkin lyönyt päätään seinään yhdessä Kokoomuksen kanssa.

Nyt Helsingin suuret puolueet kärvistelevät pohtiessaan, mistä lämpöä asuntojen lämmönvaihtimiin. Ruskohiiltä olisi saatavilla Puolasta ja Saksasta helposti Kallio- ja Eira-nimisillä ja tarkoitusta varten olemassa olevilla laivoilla, ja hiiltä varten on varastotila Salmisaaressa.

Olen aiemmin nimennyt Vihreän Liiton poliittiseksi päävastustajakseni. Vihreät ovat ryhmä, jota ei pitäisi päästää lainkaan sellaisten pöytien ympärille, joissa tehdään Suomen taloutta ja tulevaisuutta koskevia päätöksiä.

Vihreät eivät ymmärrä eivätkä välitä taloudesta eivätkä tekniikasta kerrassaan mitään ja ovat myös moraaliltaan suomalaisen politiikan syöpä. Ydinvoima muuttui kuin taikaiskusta ”turvalliseksi” heti kun hiilenpoltto lopetettiin, mutta radioaktiivinen vuoto saattaa johtaa syövän katalysoitumiseen kaupungin asukkaisiin, jolloin kyse ei ole enää pelkästä vertauskuvasta vaan metaforan realisoitumisesta todellisuudeksi.

 

Ydinvoimaloiden kaupunkikäytöstä pitää päättää kuntalaisäänestyksessä

Viitisentoista vuotta sitten Helsingin kaukolämpöongelman ratkaisemista esitettiin niin, että Loviisan ydinvoimalasta johdettaisiin putkea pitkin lauhdevettä Helsingin asuntoihin. Tuolloinen pormestari Jussi Pajunen (kok.) torjui ajatuksen toteamalla, että asia kilpistyy yhteen sanaan, ja se on ”riski”.

Pienenkin ydinvoimalan vuotaessa tai räjähtäessä asuinalueella on katastrofi aina suuri. 

Nyt Helsingin energiayhtiö on tuomassa pienydinvoimalaa asutuskeskuksen kupeeseen tai jopa kaupungin keskelle, sillä ylimitoitettu ja ”kunnianhimoinen” (tosiasiassa kunniaton) ilmastopolitiikka sitä vaatii, ja sen taakse ovat asettuneet lähes kaikki Helsingin suuret poliittiset ryhmät.

Vihreä ideologia on saastuttanut kaikki merkittävät vanhat puolueet, jotka kilpailevat kiiluvin silmin siitä, kuka nopeimmin laittaa kuntalaisten päät pölkylle.

Olen aiemmin kirjoittanut laajasti siitä, kuinka Helsingin kaupungin surkea johto velkaannuttaa asukkaat samalla, kun kaupunki satsaa miljardeja euroja raideliikenteen kehittämiseen ja muuhun vihreään infrastruktuuriin. Päättipä kaupunki lopettaa Malmin lentokentänkin (jopa vihreiden luontoarvojen vastaisesti), vaikka kaupungissamme ei tarvita lisää asuntoalueita, kun kysyntää ei ole ja keskeneräisetkin kituvat rakentamattomina laman vuoksi.

Kaupungin johto pitää kysymystä pienydinvoimaloiden rakentamisesta poliittisen prosessin ulkopuolella. Se esittelee asian jonkinlaisena valmiiksi junailtuna firmatason veivaushankkeena, joka vain tiedotetaan kaupunkilaisille yksisuuntaisissa propagoimistilaisuuksissa, jollaisia järjestetään asukkaille 18.3., 25.3. ja 1.4. (ilmoittautuminen täällä).

Näin toimitaan lakisääteisten minimivaatimusten täyttämiseksi, jotta kukaan ei voisi sanoa, ettei asiasta ole kerrottu asianosaisille. Kuntalaisille suodaan mahdollisuus esittää kysymyksiä, koska viestintätoimistojen fiksuttelijat tietävät, että kysyminen on vallan luovuttamista niille, jotka ottavat oikeudekseen vastata (ja siis päättää). Asukkaiden vaikutusvalta koetetaan typistää taustasäteilyn tasolle samalla kun heitä taivutellaan polvistumaan asiantuntijavaltana esiintyvän epädemokraattisen vallankäytön edessä.

Ydinvoimaloiden rakentamisesta asuntoalueiden läheisyyteen ei pitäisi päättää ilman kuntalain 410/2025 24 ja 25 §:n mukaista neuvoa-antavaa kansanäänestystä, jonka toimeenpanosta päättää valtuusto. Aloitteen kunnallisen kansanäänestyksen järjestämisestä voi tehdä vähintään 3 % alueen 15 vuotta täyttäneistä asukkaista, ja sitä voi esittää kuntalaisaloitteessa.

Tämä asia jos mikä olisi alistettava demokraattiseen prosessiin ja annettava kaupunkilaisten itsensä päättää, mitä haluavat ja mitä eivät.

Muutoin kyseessä on samanlainen vihervasemmistolainen junttaus ja totalitarismin ilmentymä kuin pyörätien rakentaminen Eteläesplanadin ajoradalle, mistä eräs Eiranrannassa asuva juristi valitti viitaten asukkaiden oikeuksien sivuttamiseen prosessissa. Mittakaava on nyt tosin suurempi ja koskee kaikkia helsinkiläisiä.

Helenin ja Helsingin kaupungin pomojen kädet ovat liekeissä ajaessaan ydinvoimalaa Helsinkiin, sillä valtionhallitus on parhaillaan muokkaamassa ydinenergialakia, jolla aiotaan helpottaa pienydinvoimaloiden perustamiseen tarvittavaa prosessia ja lyhentää siihen kuluvaa aikaa.

Tässä maassa tarvitaan kyllä ydinvoimaa, ja kannatankin suurten ydinvoimaloiden lisärakentamista ja nykyisten korvaamista ajan myötä. Osa vanhoista reaktoreista on jo jatkoajalla. Niiden rakenteet eivät kestä ikuisesti, sillä ydinsäteily syö paineastioita.

Niinpä uusien suurten ydinvoimaloiden luvituksella on jo kiire. Ydinturvallisuuteen liittyvät käyttö- ja varastointiriskit eivät kasva, mikäli lisäydinvoimaa rakennetaan nykyisille ydinvoimalapaikkakunnille tai lähes asumattomille alueille, ja sähkön ajoittainen ylikapasiteetti voidaan tulevaisuudessa vedyttää.

Tosiasiassa myös Helsingin Salmisaareen tai muualle Helsinkiin suunnitteilla oleva ydinvoimala olisi suuri noin 500 megawatin laitos, jonka reaktoriteho vastaa lähes yhtä Loviisan yksikköä, joten puhe ”pienydinvoimalasta” on propagandakieleen liittyvää kikkailua. Jo pelkkä voimalarakennus olisi Kampin kauppakeskuksen kokoinen.

Härskiä on, että Helsingin ydinkeskustan tuntumaan on sovittu rakennettavaksi jo koereaktori ilman, että kuntalaisille olisi annettu mitään mahdollisuutta päättää asiasta tai vaikuttaa siihen. 

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Helenillä ja kaupunginkansliassa ajatellaan sotilaspolitiikasta. Ydinpannunhan ei tarvitse vikaantua itsestään katastrofin aiheuttaakseen. Riittää, että Moskovan suunnalta saapuu nootti, joka varoittaa harhautuneesta vahingonlaukauksesta, joka saattaa osua ydinvoimalan läheisyyteen... Tämä velvoittaa evakuoimaan koko kaupungin vihollisen vallattavaksi.

Ydinlaitoksen sijoittaminen asutuskeskukseen tai sen läheisyyteen olisi typeristä typerin teko.

Kukaan ei voi varmasti sanoa, mitä ydinsähkön ja lämmön tuottaminen pienydinvoimaloissa lopulta maksaa ja millä valuutalla tai arvoilla maksu suoritetaan. Olkiluoto 3 viipyi ja hinta nousi nimenomaan siksi, että kyseinen reaktori on prototyyppi. Kokeiluasteella ovat nyt nuo pienet modulaariset reaktorit. Tšernobylissä meni pieleen epäonnistuneen kokeen vuoksi, ja Zaporižžjassa voimalat muodostavat räjähdysalttiin miinan, joka vain odottaa osumaa.  

Olemme jo pitkään olleet vaikutuksiltaan peruuttamattomassa maahanmuuttokokeessa, jossa panoksena ovat kielemme, kulttuurimme ja väestökoostumuksemme. Täytyykö meidän olla jatkossa myös ydinkokeessa, jonka tuloksena saattaa olla Fuskuhimaa Fukushimaa kohdannut tulevaisuus? Näyttö pienydinvoimaloiden onnistumisesta puuttuu.

---

Päivitys 26.3.2026: Ympäristö- ja asuntoministeri Sari Multala (kok.) esitteli MTV3:n uutisissa työ- ja elinkeinoministeriön tilaamaa selvitystä, jonka mukaan perinteiset ydinvoimalat eivät muka olisi taloudellisesti kannattavia ja pitäisi rakentaa pieniä ydinvoimaloita. Kyseinen selvitys on syntyessään vanhentunut. Datakeskukset ja liikenteen sähköistyminen haukkaavat sähköntuotannosta jatkossa erittäin suuren palan, joten Suomessa tarvitaan lisää tasaisesti sähköä tuottavia suuria ydinvoimayksiköitä. Korvaavia yksiköitä puolestaan tarvitaan, koska nykyisten tekohengittäminen kasvattaa käyttöriskejä.

 

Aiheista aiemmin

Sähköistävä klikinvastainen uutinen 

Ihan hiilenä asioiden ytimessä – Vihreä siirtymä vie esiteolliseen aikaan

Tuulivoiman dilemmat ja vetytalous

Sähkösota ja sen ratkaisut – 6 keinoa

Vihreät saavat meret kiehumaan

Viherdiktaattorit ilmastonsuojelumatkalla Intiassa

Vihreät viisastelijat puhalluslampun nokassa ilmastokokouksiin

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

Ydinenergiapolitiikka ja internatsismi 

Kokoomus rakentaa tunnelin kaikkialle, missä ei vielä ole tunnelia

Nikita Hruštšovin väitetään lausahtaneen, että poliitikko rakentaa sillan sinne, missä ei ole jokea.

Kokoomus puolestaan rakentaa tunnelin kaikkialle, missä ei vielä ole tunnelia. 

Helsingin Kokoomus ei pystynyt markkinoimaan muille puolueille niin sanottua keskustatunnelia, mutta kylläkin palasen siitä. Puolue saa persujen, krisujen ja osittain myös demarien tuella Länsisataman ja Länsiväylän välille tunnelin, joka rakennetaan, vaikka hanke verottaa kaupunkilaisia 300 miljoonalla eurolla.

Helsingin Sanomat kirjoitti jokin aika sitten, että pormestari Daniel Sazonov (kok.) perää nyt tunnelin rakentamista Helsingistä Tallinnaan ja jatkaa siten eräiden realiteettitajunsa menettäneiden bisnesmiesten utopiaa tekosaarineen.

Lehti kirjoitti Sazonovin sanoneen: ”Meidän on saatava tunneli Tallinnaan!” Kuulostaako tutulta?

Hinta olisi Helsingin Sanomien jutun mukaan tuollaiset ylimalkaiset 12–20 miljardia euroa, ja tunneli pitäisi pormestarin mukaan toteuttaa julkisin varoin (vertailun vuoksi: kaupungin vuosibudjetti on noin 6,5 miljardia euroa). 

Perusteenaan Sazonovilla on, että näin luotaisiin eräänlainen kehärata Helsingistä Turkuun, Turusta joskus aikojen päästä tunnelia myöten Tukholmaan, Malmösta siltaa pitkin Kööpenhaminaan ja Tanskasta uudessa tunnelissa Saksaan sekä Tallinnasta jälleen tunnelia pitkin takaisin Helsinkiin.

Kirjoitin jokin aika sitten napamies Petteri Orpon (kok.) pakkomielteestä betonisiin ja teräksisiin rakenteisiin ja hänen siltarumpupoliittisesta halustaan rakennuttaa oikorata vaalipiiriinsä Turkuun, josta hän voisi sillä tavoin ostaa ääniä veronmaksajien rahoilla (aiheesta täällä).

Rataa markkinoitiin alun perin ”Tunnin junana”, kunnes paljastui, että matkanteko kestäisi vähintään 1 tunnin ja 18 minuuttia. Sitten hanketta alettiin kaupata ”Länsiratana”, koska haluttiin uskotella, että se johtaisi johonkin turvalliseen länteen, vaikka Turusta pyritään enemmänkin itään.

Kun Euroopan unioni veti kyseiseltä Lohjan ja Vihdin pikaratikalta tukensa, kaikille kirkastui, että EU:n rahoitusta ei varmasti riittäisi maailman pisimmän rautatietunnelin rakentamiseen kahden sellaisen kaupungin välille, jotka pohjoismaisittain ovat kenties suuria mutta kansainvälisesti katsoen pieniä.

Tallinna-tunneli veisi markkinat merenkululta ja upottaisi varustamot. Kuka haluaa luoliin, kun voi katsella merelle? 

Voidaan kysyä, kuinka irrallaan todellisuudesta nuo kokoomuspoliitikot elävät. Ja mikä lääkkeeksi heidän megalomaniaansa?

Vertailun vuoksi, Helsingin Kruunuvuorensilta markkinoitiin valtuustolle noin 155 miljoonan euron hintaisena, mutta EU:n laskelman mukaan ”miljardisilta” tuli maksamaan yhteensä 998 miljoonaa euroa kaikkine sellaisine osatekijöineen, joita ilman se olisi hyödytön (kaksi lyhyempää siltaa, Pitkänsillan remontti, Ruskeasuon varikko, uusi raitiovaunukalusto jne.) Kyseessä oli siis pahamaineinen kytkykauppa.

Helsingin kaupunki velkaantuu noin 400 miljoonalla eurolla vuodessa, eikä kaupunki hellitä kukkaronnyörejään edes asumisoikeusyhtiönsä Haso Oy:n jättiläismäisten velkojen hoitamiseen, vaikka kaupunki omistaa yhtiönsä kokonaan ja asukkaiden kodit ovat vaarassa (aiheesta täällä ja täällä).

Kaupunkipoliitikot olettavat asukkaiden maksavan Hason johdon ja kaupungin konserniohjausyksikön tekemät suunnattomat virheet, jotka johtuvat ylirakentamisesta ja ovat johtaneet yhtiön ylivelkaannuttamiseen ja yli miljardin euron velkakuormaan. Asukkaat eivät sitä laskua koskaan maksa.

Helsingin kaupunki joutuisi jo nyt korottamaan ylimitoitetun ilmastopolitiikkansa ja raideliikenteen nielemien investointien vuoksi veroäyriä, mutta sen sijaan kaupunki korottaa maksuja ja kuristaa asukkaita.

Helsingin kaupungin ja Suomen valtion suuruudenhulluista infrastruktuurihankkeista pitäisi tehdä kerta kaikkiaan loppu, ja napamies Orpo voisi työntää tunnin junansa sinne, minne valo ei paista.

---

Päivitys 27.1.2026: Sen sijasta, että kaupungin johto ottaisi kritiikistä opikseen, se lisää vettä virheidensä myllyyn. Helsingin Sanomat kirjoitti äskettäin Sazonovin tavoitteesta rakennuttaa myös Pasilan ja Keravan välille ”lentoradan”, joka kulkisi tunnelissa ja maksaisi 3 miljardia euroa.

Jo Raide-Jokeri- ja Kruunusillat-raitiotiehankkeet olivat pahoja virheinvestointeja, joilla sidottiin kaupungin varainkäyttöä vaalikausien yli pitkälle tulevaisuuteen.

Helsingin kaupunki on tehnyt strategisen virheen metropolipolitiikallaan, jolla pyritään kasvattamaan pääkaupunkiseudun väkilukua sekä Helsingissä asuvien ihmisten että tyhjenevän maaseudun tappioksi.

Valtavat liikenneinvestoinnit sitovat varoja niin, että rahaa ei riitä välttämättömiin käyttömenoihin, tuskin asumiseenkaan, mistä Haso Oy:n rikollisen suuret asuinkulujen korotukset antavat selvän näytön.

 

Päivitys 11.3.2026: Yle selvitti, että sekopäiset kuntapoliitikot aikovat velkaannuttaa helsinkiläisiä vielä yli 2 miljardilla eurolla jättiläismäisen raiderakentamisen vuoksi. Helsingin kaupungin suuruudenhullu investointiohjelma vuosille 2024–2033 maksaa tämänhetkisen arvion mukaan kokonaisuudessaan 9,5–9,7 miljardia euroa, ja se koostuu megalomaanisesta infrastruktuurirakentamisesta.

Velka on tietenkin vain eteenpäin siirrettyä verotusta. Rahan roiskimisessa raiteisiin ei ole mitään järkeä kaupungissa, jossa ihmisillä ei ole enää varaa asua!

Samanaikaisesti kaupunki on päättänyt korottaa Hekan ja Hason asuinkulut markkinahintatasolle ja hipi hiljaa lopettaa subventoidun asumisen kaupungista. 

Helsingin pormestoraatti, virkakunta ja valtuutetut johtavat kaupunkia kuin juopon torppaa ja tuhoavat Helsingin taloutta samalla tavalla, jolla useat edeltäneet valtionhallitukset tuhosivat Suomen valtiontalouden. Sen taustalla vaikuttaa vihreä ideologia, joka on kontaminoinut lähes kaikki suuret puolueet ja joka on Suomen julkisen talouden AIDS.

Tyhmimpienkin poliitikkojen pitäisi ymmärtää hävetä julkisen velan tekemistä ja välttää työntämästä veronmaksajien päitä velkahirteen.

Pölkkypäisessä velkarahan silppuamisessa ovat mukana kaikki muut puolueet paitsi Perussuomalaiset ja Liike nyt. 

Sitten kun kiskolinja jonakin päivänä päättyy johonkin Pohjois-Sipoon asumattomaan kranaattilähiöön, jonne perustetaan uusi Place de la Concorde, paikalle tuodaan giljotiini päiden pudottamista varten, ja koko ratikka voi nousta taputtamaan käsiään!

Kolme kiinteistökatastrofia, joiden ei toivoisi olevan totta

Opiskellessani Tampereella ja Helsingissä 1980- ja 1990-luvuilla kävin hakemassa monta vuosikalenteria Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta. HYY tunnettiin Suomen rikkaimpana ylioppilaskuntana. Se oli kerännyt vuosikymmenien ajan veroluonteista jäsenmaksua ja sijoittanut rahansa kiinteistöhin, joiden arvo oli kasvanut, aivan niin kuin kaupunki sen ympärillä oli kasvanut.

Vanha ylioppilastalo valmistui Helsingin kaupungilta hankitulle ja syrjäisenä pidetylle paikalle vuonna 1870 ja niin sanottu Uusi ylioppilastalo viereiselle tontille 1910. Uutena opiskelijana ollessani ne molemmat näyttivät minusta vanhoilta. Niissä toimi aikoinaan osakuntia ja opiskelijoiden järjestöjä.

 

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on Stockmann-päivät

HYY tiedotti pitkään jatkuneiden talousvaikeuksiensa päätteeksi myyneensä molemmat ylioppilastalonsa ja neljä muuta keskustakorttelin kiinteistöä Kuntien eläkevakuutusyhtiö Kevalle, syynä 275 miljoonan euron lainojen erääntyminen ja maksuvaikeudet.

Jälkiviisaus on turhaa, ja siksi esitinkin asiaa koskevat mielipiteeni jo etukäteen.

HYY ja sen kiinteistöyhtiö Ylva syyllistyivät säälimättömään tyhmyyteen ostaessaan Helsingin kaupungilta tontin Hakaniemestä, purkamalla siltä kaksi melko uutta toimistotaloa ja rakennuttamalla paikalle korttelillisen massiivisia liikerakennuksia. Lyyra-niminen rakennushanke oli kallis ja teknisestikin ongelmallinen, koska paikalla piti louhia varovaisuutta noudattaen, jotta metrotunnelit tontin alla eivät romahda. Huonoksi investoinniksi osoittautunut Lyyra-kortteli jouduttiin pian myymään.

Luksushotellin saneeraaminen Uuteen ylioppilastaloon, Seurahuoneen talona tunnetun rakennuksen ostaminen ja Domus Gaudiumin rakennuttaminen olivat juuri sellaista luksustelua, joka ei sopinut ylioppilaskunnalle.

Tämä velkaannutti HYY:n kiinteistöyhtiön, minkä tuloksena Ylva ei ole enää pitkään aikaan maksanut ylioppilaskunnalle tuottoja, joilla ennen rahoitettiin opiskelijoiden toimintaa.

Syynä HYY:n talouden romahtamiseen oli Ylvan ylivelkaannuttaminen, samanaikainen kiinteistöjen arvon lasku ja lyhyesti sanottuna holtiton taloudenpito ja järjettömien haasteiden ja riskien ottaminen.

Varoitin asiasta tässä kirjoituksessani vuodelta 2020.

Syylliset, joista mediassa ei ole puhuttu ymmärrettävistä syistä mitään, löytyvät samoilta suunnilta kuin syylliset Suomen valtion velkaannuttamiseen. Ylioppilaskunnan vihervasemmistolaiset yleistuhlarit ja henkseleitään paukuttelevat oikeistoporvarit yhdessä polttivat ylioppilaskunnan varallisuuden omassa idealismissaan.

Ostaja oli Keva, joka hankki omistukseensa myös kadun toisella puolella olevan Stockmannin päätoimitalon vuonna 2022 noin 400 miljoonalla eurolla. Syynä tavaratalokiinteistön menetykseen oli Stockmannin tapauksessa sama kuin HYY:n tapauksessa: ylirakennuttaminen ja vastuuton kiinteistösijoittaminen. Lisänä oli järjettömien riskien otto Venäjän-liiketoiminnoissa (arvostelin Stockmannin kasvulaukkaa täällä).

Voiton sekä Ylvan että Stockmannin kaupoista korjasi eläkeläisten vakuutusyhtiö, mikäli median arvaukset HYY-kauppojen noin 200 miljoonan euron summasta pitävät paikkaansa.

HYY saattaa joutua laittamaan lihoiksi vielä kolmannenkin ylioppilastalonsa, 2008 valmistuneen Domus Gaudiumin tai osia siitä. Opiskelijat pulisevat toistensa edesottamuksista vielä pitkään. HYY-yhtymän kiinteistöhankkeita pohjustaneen ja varojen hassaamisesta vastuussa olevan Tarik Ahsanullahin (kok.) selityksiä voi lukea täältä ja täältä.

 

Haso Oy:n katastrofi on aivan kulman takana

Helsingin kaupungin asumisoikeusyhtiö Haso Oy on ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin, joiden vuoksi yhtiön johto on heitellyt asukkaiden naamalle märkiä rättejä ja korottanut parissa, kolmessa vuodessa kuukausittaisia käyttövastikkeita sikamaisesti noin 50–60 prosentilla (kirjoitin asiasta täällä ja Yle täällä ja täällä).

Hason valtavat talousongelmat, 1,1 miljardin euron velka ja 40 miljoonan euron kumulatiivinen alijäämä ovat syntyneet kiivaan rakentamistahdin vuoksi, kun kaupunginvaltuuston penkeistä huudettiin aina vain lisää kunnallista asuntotuotantoa ja monille uusille asuinalueille kaavoitettiin 10–20 prosenttia asumisoikeusasuntoja, mikä on nykyiseen aso-kantaan verrattuna täysin epärealistista.

Tämä asetti Hason valtavien paineiden eteen. Alkuvuosina yhtiöllä ei ollut edes palkattua henkilökuntaa, vaan se porhalsi eteenpäin aavejunan tavoin. Tosin jättiläisvelka on syntynyt vasta viime vuosina, kun rakentamistahti yltyi ylikierroksille. Syynä Hason ylivelkaantumiseen on kelvoton poliittinen johtaminen, ja syylliset löytyvät samoilta suunnilta kuin HYY:n tapauksessa ja Suomen valtion velkaannuttamisessa: vihervasemmistosta ja liberaalista talousporvaristosta.

Vihervasemmisto halusi lisää asuntotuotantoa, ja Kokoomus kannatti Hason valtavia tilauksia, koska niistä hyötyi puolueen taustalla vaikuttava rakennusteollisuus. Korkosuojaukset, riskianalyysit ja puskurirahastojen keruu laiminlyötiin, kun diletantit luottivat 0-korkojen jäämiseen pysyviksi.

Nyt Haso koettaa siirtää yhtiön jättiläismäiset velat ja korot yksipuolisesti aso-asukkaiden maksettaviksi, vaikka asukkaat eivät ole voineet päättää yhtiön toiminnasta eivätkä ole kausaalisessa vastuussa yhtiön ylivelkaannuttamisesta. 

Koska vika on taaskin poliittisessa päätöksenteossa, kaupungin tulisi korjata huonossa omistajaohjauksessa tekemänsä virheet ja pääomittaa sataprosenttisesti omistamaansa Hasoa tuntuvasti, jotta sinänsä tarpeellinen aso-yhtiö voitaisiin pelastaa vararikolta.

Jälkikäteen tapahtuva pääomittaminen voidaan nähdä myöhästyneenä sijoituksena kaupungin omaan kiinteistövarallisuuteen, jonka velanhallinta ja rahoitus on alun perin arvioitu täysin väärin.

On selvää, että tähänastisia vielä rajummatkaan käyttövastikkeiden korotukset eivät riittäisi Hason velkojen korkomenoihin ja pääomalyhennyksiin.

Nyt ilmoitetut korotukset puolestaan ovat Hason asukkaille eräänlainen ylimääräinen kuntaveron korotus.

Ennusteeni on, että Haso menee nurin noin kolmen vuoden sisällä, jos kaupunki ei pääomita yhtiötä reilusti. Kaupungin ensi vuoden budjetissa oleva 2 miljoonan euron pääomitus on täysin riittämätön loiventamaan käyttövastikkeita asukaspaon pysäyttämiseksi, ja subvention pitäisi olla vähintään kymmenkertainen.

Vertailun vuoksi, saman verran kuin Hasoon (eli 2 miljoonaa) kaupunki käyttää myös muuntohuume alfa-PVP-ongelmaan, vaikka se asia kuuluu tullille, poliisille, tuomioistuinlaitokselle ja rikosseuraamuslaitokselle. Noin 8000 kodin turvaaminen olisi monta kertaa ensisijaisempi asia kuin itse itsensä lainvastaiseen päihdekierteeseen saattaneiden hyysääminen.

Hasoa ja sen asukkaita kaupunki ei tukisi millään. Ei sitten millään, vaikka asukkailla ei ole juridista aiheuttamisvastuuta Hason ongelmista. Asumisoikeuslain 33 § sallii expressis verbis yhtiötä kantaa asukkailta vain hyvän taloudenpidon mukaiset kulut – ei huonon, ei huonon. Nousseita korkokuluja ei saa siis suoraan siirtää asukkaiden maksettaviksi, eikä omakustannusmalliin viittaaminenkaan ole pätevää, koska johdon virheistä johtuvat kulut eivät ole asukkaiden omia kustannuksia.

Hason pelastaminen muutamalla kymmenellä miljoonalla olisi pikkusumma kaupungin 4,67 miljardin budjetissa, vaikka talousarvio sinänsä huutaa hoosiannaa noin 400 miljoonan euron velan voimalla. Syynä siihen ovat ylimitoitettu ilmastopolitiikka, energialaitoksen tuloutusten kuivuminen, Euroopan ympäristöystävällisimpien hiilivoimaloiden alasajo, energiapoliittinen vallankumous ja raideinfrastruktuurin superlatiivisen jäätävät rakentamiskustannukset, toisin sanoen besser wisser -vihreys, joka ottaa nyt pohjakoskeusta.

Kevyen liikenteen väyliin Helsingin budjetista löytyy jokaisena seuraavana kolmena vuonna 35–40 miljoonaa, mutta kaupunki suhtautuu täysin välinpitämättömästi Hason noin 16 000 asukkaan pelastamiseen nylkemiseltä.

Hason viherkatoista ja viljelylaatikoista ei jää jäljelle yhtään mitään, jos kaupunki vetää asukkailta matot ja lattiat alta. 

Asukkaat ovat tekemässä käyttövastikkeiden leikkaamiseksi ja Hason pääomittamiseksi kuntalaisaloitetta, jonka voi jokainen helsinkiläinen allekirjoittaa täällä.

Mikäli nyt ilmoitetut käyttövastikkeet jäävät voimaan, Hasolla asuminen on pienituloisille ja vähävaraisille mahdotonta ja parempituloisille kannattamatonta.

Asiassa on taloudellisen de facto -näkökulman lisäksi myös juridiset de jure ja ex lege -postulaatit, joista ei voida poiketa.

Kyseiset korotukset saattavat täyttää rikoslaillisen petoksen ja kiskonnan tunnusmerkit (RL 36 luku, 1,2 ja 6 §) ja olla vastoin aso-lain sisäisiä kohtuullisuuden vaatimuksia ja yhtiölle asetettuja hyvän taloudenpidon velvoitteita (AsoL 32, 33, 34 §). 

Asukaspako ja hintahäätäminen ovat jo käynnistyneet, kun muutamat asukkaat ottavat kymmenien tuhansien eurojen aso-maksunsa yhtiöstä ja jäävät Hasoon vuokralle!

Asukkaiden keskustelua Hason harjoittamasta vuokralaistamisesta Facebookissa.

Aso-asuntoja saa viimesijaisena keinona myös vuokrata, jos aso-maksun tuovia asukkaita ei löydy (AsoL 74 §). Näin aso-asuntoja valuu kuitenkin käyttötarkoituksensa ulkopuolelle markkinavuokra-asunnoiksi, mutta Hasolle se näyttää olevan jo yleiskäytäntö ja ainoa vaihtoehto.

Kun kokoomusvetoinen valtionhallitus puolestaan on tuhoamassa koko asumisoikeusjärjestelmää lainsäädännön pysyvyys- ja luotettavuusvelvoitteiden vastaisilla lainmuutoksilla, jotka se aikoo voimaan ensi vuonna, Haso ilmeisesti hyödyntää nuo vastikään vuonna 2021 säädetyn aso-lain tulevat romutukset. Mikäli vaade asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisesta menee hallituksen esityksenä läpi (niin kuin menee), Haso todennäköisesti aloittaa asuntojensa realisoimisen ja tarjoaa niitä ostettaviksi asukkaille tai sijoittajille.

Koska asukkailla ei ole varoja asuntojen omaksi lunastamiseen, joku muu saattaa ne ostaa, ja tämä johtaa asukkaiden vuokralaistamiseen. Näin onnen ensimmäisellä portaalla olleet aso-asukkaat pudotetaan vuokralaisuuden kaleeriorjuuteen. 

Pacta sunt servanda -oikeusperiaate velvoittaisi pitämään sopimukset voimassa, joten valtionhallitus ja omistajayhtiöt koettavat kaivaa maata aso-sopimusten alta muokkaamalla aso-lakia jälkikäteen ja murentamalla kivijalkaa, jolle sopimukset perustuvat. Se puolestaan on jälkikäteen vaikuttavan lain kiellon (ex post facto) vastaista. Tämän kaiken ei pitäisi olla mahdollista oikeusvaltiossa eikä pahimmissakaan painajaisissa, mutta se on mahdollista Hason toteuttamien hintahäätöjen todellisuudessa. 

Haso hallinnoi noin 204 miljoonan euron arvosta aso-asukkaiden asumisoikeusmaksuja, eikä Haso selviä niiden palauttamisesta, mikäli kymmenenkin prosenttia asukkaista ottaa rahansa ja lähtee eikä uusia aso-maksun tuovia asukkaita saada tilalle.

Kaupungin kannattaisi siis pääomittaa Hasoa etukäteen, koska siten pääomitus voitaisiin suunnata käyttövastikkeiden alentamiseen eikä asukaspakoa syntyisi. Jos taas kaupunki myöhästyy pääomittamisessa, joudutaan koko subventio käyttämään aso-maksujen palauttamiseen lähteville asukkaille, eikä käyttövastikkeita voida alentaa yhtään.

Hason kassa puolestaan on tyhjä ja pyörii kaupungin takaaman velan rahalla. 

Uusia aso-asukkaita Hason kuplaantuneesta hakija-arkistosta ei nykyisillä vastikehinnoilla tule. Se on varma, ja mainostaminen on epätoivoista tekojen puhuessa puolestaan. Haso on pettänyt omat ja järjestelmälupauksensa ennustettavasta ja pitkäaikaisesta asumisesta tavalla, joka vastaa sopimuspetoksia ja markkinointipetoksia.

Itse en tiedä yhtään epäluotettavampaa asumismuotoa kuin Haso. Totuus on, että kenenkään ei kannata sijoittaa kymmeniä tuhansia euroja kynnysrahaa päästäkseen maksamaan liki markkinavuokratasoista käyttövastiketta.

Haso johto ei ymmärrä, mistä puhuu, vedättäessään käyttövastikkeita markkinavuokrien pintaan.  

Hason käyttövastikkeiden vertaaminen markkinavuokriin on joka tapauksessa väärä vuokravertailun peruste, koska laissa (AsoL 33 §, 3, mom.) ei puhuta markkinavuokrista, vaan kyseinen sana mitätöitiin hallituksen esityksestä (HE189/2020vp) eikä sitä viety Asumisoikeuslakiin (393/2021).

Olisi lisäksi epäjohdonmukaista, että aso-yhtiö saisi valtion tuet ja takaukset mutta voisi silti pitää vastikekantonsa vertailukohtana ja kattona vapaarahoitteisten asuntojen vuokria. Lisäksi jokainen Hason asukas on valittu taloudellisin sosiaalisin perustein (AsoL 13 §), joten markkinavuokrat olisivat siksikin väärä vertailukohta. 

Hason asukkaiden joukossa on suuri määrä vähävaraisia ja pienituloisia yksinhuoltajia, lapsiperheitä, työttömiä, pienyrittäjiä ja eläkeläisiä, joiden talous ei veny yhtään ja joita kaupunki yhtiönsä kautta runtelee perustuslaillisen kodinturvan (PeL 19 §, 4 mom.) vastaisesti.

Ei ole myöskään takeita aso-maksujen saamisesta koskaan takaisin mahdollisesta konkurssipesästä.

Hasolla on optimististen arvioiden mukaan varallisuutta noin 1,4 miljardin arvosta, mutta rahat ovat seinissä kiinni, kuten asukkaiden aso-maksutkin. Likviditeetti on olematon, koska asunnot ovat realisoimiskelvottomia (niin kuin niiden pitääkin olla), ja myös konkurssissa varallisuuden arvo romahtaisi suuren määrän tullessa kerralla kaupan.

Siinä tapauksessa asukkaiden ovelle ilmestyisi uusi isäntä uusine vaatimuksineen, kuten Kojamon tapauksessa heti sen jälkeen, kun sosiaalista asuntotuotantoa rakennuttanut ja niin sanottua punapääomaa sisältänyt entinen VVO vietiin pörssiin (aiheesta täällä ja täällä).

Juuri asukkaiden vuokralaistamista Haso ilmeisesti tavoittelee yhdessä kokoomusjohtoisen valtionhallituksen ja ministeriön kanssa. Kotien myyminen Hason asukkaiden alta on mahdollista toki jo nykyisenkin Asumisoikeuslain 88 §:n nojalla, jos asunnot ovat pääosin muussa kuin aso-käytössä, ja siksi aso-asukkaiden vuokralaistaminen on Hasolle niin tärkeää.

Hason johto tyynnyttelee asukkaita jokavuotisilla lupauksilla, joiden mukaan ensi vuotta seuraaville vuosille ei tulisi enää radikaaleja tasokorotuksia. Sitten tuleekin postiluukusta kysymys, ostatko omaksi vai jäätkö uuden pehtoorin vuokralaiseksi. 

Lue ihmeessä analyysini siitä, mitä kulissien takana on meneillään, täältä. Haso kävelee valtionhallitusta vastaan ja koettaa estää asukaspaon tyhjillä puheillaan, pehmityksellään ja kypsyttämisellään aina siihen asti, kunnes aso-lain muutokset astuvat voimaan, ja talojen realisoiminen ja asukkaiden vaihtaminen alkavat toden teolla.

Yhteistä HYY:lle, Stockmannille ja Hasolle ovat ylirakentaminen, ylivelkaannuttaminen ja johdon tekemät dynamiittityhmyydet.

Yhteistä on myös se, että näiden kiinteistöjen entiset asukkaat ovat vuokralaisia entisissä rakennuksissaan.

Myös Hasolla on edessään HYY:n ja Stockmannin kohtalo, saneeraus ja myynti, jos kaupunki ei Hasoa pääomita. Ja pian.

---

Päivitys 9.1.2026: Helsingin kaupungin Hasolle myöntämistä 2 miljoonasta eurosta ei myönnetty lanttiakaan käyttövastikekorotusten leikkaamiseen.

Vertailun vuoksi, kaupunki alkaa jakaa alfa-PVP-ongelmaan myönnetystä 2 miljoonasta eurosta lahjakortteja muuntohuumeen käyttäjille, koska ”palkkiohoito” on kustannustehokas ”sisäänheittotuote”. 

Hason johto, kaupungin omistajaohjausyksikkö ja ne asukkaille selkänsä kääntäneet kaupunkipoliitikot, jotka kieltäytyivät korjaamasta Hasossa tekemiään virheitä rahoituksella, ovat ansainneet asukkaiden kaiken sen vihan ja halveksunnan, joka yksimielisesti pursuaa asukkaiden taholta petoksiin ja kiskontaan syyllistyneitä vastuuhenkilöitä kohtaan.

 

Aiheista aiemmin

Taas uutta luksuslinnaa ulkomaalaisille tutkijoille

Stockmann-Suomi

Hallitus jatkaa asumisoikeusjärjestelmän tuhoamista – Haso Oy vauhdittaa katastrofia vastikekorotuksilla

Perussuomalaiset saivat mitä ansaitsivat: kannatus romahtaa rymisten

Kunta- ja aluevaalituloksesta voin sanoa kekkosmaisesti: Mitä minä sanoin! Valtionhallitus on virtsannut suomalaisten ihmisten muroihin niin vahvasti, että tulos nähdään Perussuomalaisten merkittävänä kannatusalenemana kautta maan.

Perusturvaleikkaukset ovat kohdistuneet suomalaiseen kantaväestöön, joka kärsii erityisesti asumistuen tason alentamisesta ja poistamisesta omistusasukkailta kokonaan sekä varattomuusehdon asettamisesta yleiseen asumistukeen.

Leikkauksista eivät kärsi pakolaiset, turvapaikanhakijat ja tilapäisen suojelun nauttijat lainkaan, koska he ovat yleensä varattomia ja saavat siksi leikkauksilleen kompensaation viimesijaisesta tukimuodosta, eli yleisestä toimeentulotuesta, jonka tasoa ei ole alennettu vaan korotettu.

Yleisen toimeentulotuen perusosa on nyt yksin asuville 593,55 €/kk. Tuon verran Kela takaa käteen vielä kuittaamiensa asuinkulujen jälkeenkin + terveydenhoitokulut ja hammaslääkärimenot. Tätä ei saa suomalainen, jolla on vähänkin varallisuutta, ja nyt hallitus liitti varattomuusehdon myös yleiseen asumistukeen! Omistusasujalta asumistuki otettiin kokonaan pois (lue lisää täältä, täältä ja täältä).

Opiskelija ei voi saada yleistä toimeentulotukea, ennen kuin laina on käytetty loppuun, ei myöskään yrittäjä, jonka asiat laitetaan harkintaan. Mutta ”kaikkein heikoimmassa asemassa oleville” hallitus ja sen kouluttautumis-, yritteliäisyys- ja omistamisvihamielinen toimeentulotuki takaavat täyden ylläpidon, kuten ennenkin.

Omassa taitamattomuudessaan kokkarit ja persut tekivät perusturvaleikkaukset päin seiniä.

Tämän tuloksena:

A) Hallitus kannustaa suomalaisia ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti rutiköyhiksi perusturvaa saadakseen.

B) Hallitus koettaa syöttää suomalaisen keski- ja työväenluokan asunto- ja muun varallisuuden valtionbudjetin tilkkeeksi. 

Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja erityisesti Ben Zyskowiczin junailema asuntopoliittinen hyökkäys on suomalaisten kodinturvaa vastaan suunnattu kristalliyö, tosin ilman järjen kristallisoitumaa, ja kyseessä onkin vain järjen yö.

Suomalaisia ihmisiä kyseinen politiikka runtelee. Eläkeläisten asumistuki alenee noin 203 000 eläkeläiseltä, myös takuueläkeläisiltä, jotka muutenkin sinnittelevät toimeentulon rajalla, ja 7 600 pieneläkeläistä menettää asumistukensa kokonaan. Hallitus poisti perusoikeuksien vastaisesti kansaneläkkeet ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta, jotka tulvivat nyt takaisin eläkettään saamaan ja asuntoja sekä terveyspalveluja jonottamaan.

Tämä on tulos siitä, kun joku erityisavustajaksi palkattu Esso-Veijo kuiskaa ministerin korvaan valtioneuvoston linnassa, että ”juu leikatkaa vaan niiltä, niin se varmaan säästää”.

Tosiasiassa perusturvaleikkaukset ovat osuneet pahimmin perussuomalaisten omaan kannattajakuntaan. Säästöä valtiolle ei synny. Esimerkiksi vuokralle ajettujen asumistukiin kaatuu enemmän rahaa kuin omistusasuntojen hoitokuluihin. Ja syntyy suuri määrä väliinputoajia.

Hallitus koettaa maksattaa valtion velat alemman keskiluokan ja tukiriippuvaisen työväenluokan varallisuudella, mikä on perussuomalaisen puolueen tavoitteiden vastaista. Syy: pylvästaloissa päätöksiä tekevät töyhtöpäät eivät kerta kaikkiaan tunne sosiaaliturvajärjestelmämme perusasioita.

Hallituksessa ei ole ymmärretty sosiaaliturvan kiertymisilmiötä, jonka mukaisesti perusturvaan (työttömyysetuuksiin ja asumistukeen) tehdyt heikennykset kaatuvat toimeentulotuen täytettäviksi – lukuun ottamatta niitä (yleensä suomalaisia) ihmisiä, jotka eivät voi kompensaatiota saada, jos sattuu olemaan vielä jokin lantti taskussa siltä varalta, että koirat eivät kusisi kengille.

 

Puolueiden vuoristoradalla on yksi vaunu irti, ja se on Perussuomalaisten oma

Perusturvaan kohdistetut leikkaukset eivät ole toimineet julkisen talouden kokonaismenoja alentavasti missään maassa. Ei ole ihme, miksi kyseiset ”säästötoimet” eivät innostaneet myöskään Perussuomalaisten äänestäjiä.

Kokoomus selvisi vaaleista pienin naarmuin, koska perusturvaleikkauksia tehdessään kokoomuslaiset ovat mukavuusalueellaan.

Kokoomuslaisesta leikkauspolitiikasta luodin saivat perussuomalaiset. Se ei ole kuitenkaan sankarillista uhrautumista vaan seuraus Kokoomuksen tuhattaiturimaisuudesta ja kyyristelystä Kokoomuksen edessä.

Perussuomalaisia vietiin kuin mätää kukkoa jo vuoden 2023 hallitusneuvotteluissa, joissa Petteri Orpo (kok.) laittoi Purran (ps.) jengin povitaskuunsa.

Tällä menolla Perussuomalaisten kannatus putoaa ryskyen vuoden 2027 eduskuntavaaleissa, ja edessä on paluu takaisin prosenttipuolueeksi.

Puolueen kannatus puolittui jo edellisissä europarlamenttivaaleissa 7,6 prosenttiin, ja ennustin tuloksen kirjoituksessani ”Kuinka kansa kiittää, kun leikkaukset alkavat, Purra?”

Vuoden 2023 syksyllä kirjoitin, että ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tuskin menee kahtia tällä kerralla, mutta kuilu saattaa muodostua puolueen eduskuntaryhmän ja perussuomalaisten äänestäjien väliin. Lisäksi kannatus puolittuu.”

Melko tarkka tulin olleeksi, sillä myös kuntavaalien tulos romahti nyt 6,8 prosenttiyksikköä 7,6:een.

Tämä osoittaa, että trendi on jatkuva eikä vaalikohtainen ja enteilee myös seuraavien eduskuntavaalien tulosta.

Kyse ei ole nyt Perussuomalaisten ”viestinnän” tai ”vaalityön” (eli kansalaisten opettamisen) epäonnistumisesta tai siitä, että äänestäjät vain ”jäivät kotiin”. Kyse on siitä, miksi he jäivät kotiin tai palasivat SDP:hen ja Kepuun. Te teette vaalityötä joka päivä teoillanne hallituksessa, ja se sataa muiden laariin.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei ole pullikoinut hallituksen esityksiä vastaan, vaikka kielteistä äänestäjäpalautetta on pursuillut kansanedustajien sähköpostilaatikoihin runsain mitoin.

Tuolien kolina alkaa kuitenkin eduskunnan suuressa salissa pian, jos puoluejohto jatkaa kovakorvaisuuttaan ja jakarandapenkki on lähdössä alta.

 

Katuminen ja peruminen voisivat auttaa

Perussuomalaisten laskusuunnan voisi kääntää kaikkien asumistukileikkausten ja uusien asumisoikeusasuntojen ARA-lainakiellon peruminen, mutta sille Kokoomus tuskin antaa periksi, vaikka vaikutuksia luvattiin tarkkailla hallituskaudella.

Työssä käyvien työmarkkinaheikennyksistä Kokoomus ei luovu missään tapauksessa, koska Kokoomus ei ole oikeasti palkansaajapuolue vaan liike-elämän edunvalvoja politiikassa.

Mutta kotien polttamisen voisi vielä jotenkin keskeyttää, niin ei tarvitsisi asumistukien loppusaajien, eli rakennusyhtiöiden ja sijoittajienkaan, murehtia sitä, että eivät enää saakaan rakkaita vuokrarahojaan.

Sijoitusasuntojen (ja samalla kaikkien asuntojen) hinnat pysyvät pohjilla asumistuen leikkausten vuoksi, ja rakennusteollisuuden lama jatkuu. Ei ole ymmärretty perusturvan ja elvytyksen keskinäisriippuvuutta. Väite, että asumistuki vetäisi vuokria ylöspäin on perätön, koska asumisen tukia ei ole koskaan nostettu etupainotteisesti vaan parin vuoden viiveellä jälkikäteen.

Perusturvaleikkausten peruminen lisäisi kotimaista kysyntää ja elvyttäisi talouskasvua enemmän kuin hyvätuloisille tarjotut veronalennukset, jotka päätyvät Louserit Vuittuun’iin ja ulkomaiseen investointikeekoiluun.

Koetin tarjota Perussuomalaisille tieteellistä järjestelmäasiantuntemustani sosiaalihallinnon vastuualueille hallituskauden alussa, mutta tuloksena oli radiohiljaisuus. Puolue vaikeni kuin muuri. Heittivät minut kylläkin metron alle jo vuonna 2020 siitä hyvästä, että olin sanonut asiat niin kuin ne ovat eräässä kirjassani. Ja sanon edelleenkin.

Vihervasemmiston voitto puolestaan tuo lämmintä kättä monille kärkihankkeille, kuten huovutuskursseille, idätyskerhoille, pakkosoijalle, kirjastosensuurille, palestiinalaiskarnevaaleille, Elokapinan kadullaistujille, kehitysavulle, vihreästä siirtymästä johtuvalle energian hinnan korottamiselle ja monille ristiriitaisille ihanteille, kuten yhtäaikaiselle ratikkaluksukselle ja ilmaiselle joukkoliikenteelle!

Keljuinta on, että vihervasemmisto ei perusturvaleikkauksia peru, vaikka se nousisi seuraavaan valtionhallitukseen. Se vain antaa nykyhallituksen tehdä likaisen työn puolestaan.

Mieleeni tulee edesmenneen perussuomalaisen merenkulkijan Markku Saarikankaan kertomus siitä, miksi sukellusveneissä pidettiin kanarialintua. Mikäli kanarialintu pyörtyy, siitä tiedetään, että happi on lopussa ja pohjakosketus uhkaa. Samasta syystä undulaatti pyörtyy nyt myös perussuomalaisessa puolueessa. 

Mikäli Perussuomalaiset eivät korjaa säästötoimien metodivirheitään vielä hallituksessa ollessaan, puolueen ainoa mahdollisuus pelastaa kasvonsa on myöntää saksivirheensä, tulla pois syntisten pöydästä ja kaataa hallitus. Kannatuksen paluusta ei siltikään voi olla varma. 

Perussuomalaisille on käynyt niin kuin Eppu Normaalin laulussa, jossa herrojen eleet tarttuivat renkiin. Toinen paradoksi on, että jos puolue ei tee kääntymystä ja virheitään peru, myöskään kyyti ministeriauton peppulämmittimen päällä ei pitempään jatku (vikapohdintaa).

Äänestäjiä voi jymäyttää vain kerran

Istuva hallitus on ”Suomen valtiontaloutta pelastaessaan” raunioittamassa alemman keskiluokan talouden. Valtion velkaantuminen ei ole silti pysähtynyt, niin kuin ei koskaan ole pelkillä sisäpoliittisilla ”sopeutustoimilla”. Julkisen talouden on aina nostanut suosta vasta jokin kansainvälisen talouden onnenkantamoinen.

Ei pitäisi politikoida, kun ei osaa. Kirkkoslavistiikan talousasiantuntemuksella suomalaisista tehdään köyhiä kirkonrottia.

Huonoimman asiantuntija-arvion saanut Kokoomuksen kellokas vielä poliittisella virkanimityksellä ja Perussuomalaisten tuella (työnantajaäänin 8 vastaan, 1 puolesta) Suomen johtavaksi Kela-pummiksi, niin hallituksen kannatus vajoaa valliriutan alle!

Yli 20 000 euron kuukausipalkka olisi ruhtinaallinen palkinto ministerille, joka haalii väkeä ulkomailta ja junaili työmarkkinaheikennykset niin, etteivät ihmiset voi itse päättää, millä ehdoilla ja hinnalla ainokaisensa, eli työvoimansa, myyvät.

Haastoin hakijat ja hain tottahan toki myös itse Kelan pääjohtajan virkaan. Ei valita, vaikka virkakelpoisuus ja pätevyys minulla ovatkin.

Demokratia tuottaa hyviä päätöksiä vain, jos äänestäjät tietävät oman parhaansa, mutta kun eivät tiedä.

On vaarallista äänestää sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joista ei voi tietää, millaisia päätöksiä he vallassa ollessaan lopulta tekevät. Tämä näkyy myös Perussuomalaisten vaalipetoksessa, kun puolue pyörsi lupauksensa, että kansalaisten perusturvasta ei leikata.

Leikkuulautavitsejä, ivaamista, satojen eurojen tulonalenemia työttömille perheille ja joulusatasia pois yksinäisiltä, asumistuet pois omassa mökissä asuvilta, veronalennuksia suurituloisimmalle desiilille ja silti (tai siksi) 40 miljardia euroa uutta velkaa hallituskaudella! Leikata ja lainata voisi Kokoomuksen puolueohjelmasta.

Lautasen nuolettaminen on fasismia, ja saksivitsit paljastivat, miten puoluejohdossa todella ajatellaan.

Talouskasvua ei edelleenkään ole. Sen söi ALVin nosto, joka kuritti eniten pienituloisia. Työttömiä on tullut noin 60 000 lisää, vaikka piti tulla 100 000 uutta työpaikkaa. Tyypillistä kokoomuslaista vedätystä.

Kun työllistymisodotukset ja -toiveet osoittautuvat perättömiksi mutta oletusten varjolla on tehty kansalaisten perusturvaan kohdistettuja leikkauksia ja vedetty mattoja alta, oletukset muuttuvat mielivallaksi.

Kansalaisten etua ja suomalaisen yhteiskunnan kokonaisetua edistävää puoluetta Suomessa ei puolueiden paljoudesta huolimatta edelleenkään ole. 

---

Päivitys 16.4.2025: Tappiot aiheuttavat usein suisidaalisuutta. Riikka Purra aikonee viimeistellä puoluetuhonsa veronkevennyksillä, joita kokoomustahot kätilöivät suurituloisille hallituksen puoliväliriihessä.

Suurituloisia on kuitenkin pieni määrä. PS kilpailee Kokoomuksen äänestäjistä Kokoomuksen ohjelmalla, ja kannatus lähtee kuin kuppa Töölöstä.

Kyseessä on mokien moka ja emämunaus, jota SDP:n kannattaa liputtaa isommallakin lakanalla. 

Myöskään pieni- ja keskituloisille annettavat verohelpotukset eivät säästä eivätkä kannusta, koska pieni- ja keskituloiset eivät nykyisinkään ole nettoveronmaksajia. Ihmisiä kannustaa työhön vain mahdollisuus kokonaan irtautua tukiriippuvuudesta, toisin sanoen täysipäiväisten ja -palkkaisten työpaikkojen lisääminen.

Yhteisöveron laskeminen on huono vaihtoehto eikä vaihtoehto ollenkaan, koska se toisi valtion kassaan rahaa vasta viiven ja mutkan (eli talouskasvun ja ulkomaisten investointien kautta), mutta välittömät verotuotot hupenisivat heti. Firmat kiittäisivät, ja Purra ja Orpo saisivat ilmaista tukiopetusta EU:n talouskoulun tarkkailupulpetissa.

Perintöveron poistaminen tai keventäminen olisi puolestaan väärin niitä kohtaan, jotka ovat perintöveronsa jo maksaneet. Talouskasvua ei tuo mikään veronkevennys, leikkaus eikä rasitusten siirto sektorilta toiselle. 

Talouskasvua loisi vain työn sinänsä tuottavuuden nousu. Tässä maassa tehdään aivan liikaa heikkotuottoista huoltavan sektorin hoivatyötä, byrokraatin ”työtä”, väliportaan hallinnon sote-sössintää, palvelumaksujen perintää, välistävetoa ja muuta nyljentää, joka ei tuota markkinoille vaihtokelpoisia arvoja. Siitä on kyse.

Kyse on myös neroudesta. Perussuomalaiset keksivät, että puoluetta ovat äänestäneet pääasiassa köyhät ja vähävaraiset, joten puolue päätti tehdä suuren määrän köyhiä ja vähävaraisia lisää!

Mikäli alimmat tulo- ja varallisuusdesiilit voisivat hyvin, kaikki voisivat hyvin, mutta Kokoomuksen ja persuminarkistien mielestä Suomesta täytyy tehdä Singapore.

Aiheesta aiemmin

Miksi erosin Perussuomalaisista? Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen välivaalit 

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Miksi asumistukea ei pidä leikata? –  Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä puukolla aso-asukkaita selkään

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon