Ydinaseet on viisainta torjua etukäteen

Nyt kun Yhdysvallat päätti liittyä Israelin rinnalle tuhoamaan Iranin ydinasetehtaita, on tultu tilanteeseen, jossa sekä Ukrainan sota että Palestiinan ikuinen kriisi uhkaavat laajentua suuremmaksi sodaksi.

On sinänsä oikein, että Irania estetään hankkimasta ydinasetta. Maa kuuluu terrorismia tukevien maiden kaaderiin, kuten Pohjois-Korea, jolla ydinpommi jo on.

Pakistan puolestaan hankki ydinaseen Kiinan teknisellä tuella ja Saudi-Arabian öljyvaroilla ydinsulkusopimuksen vastaisesti, ja Intian ydinaseen kehittelyssä käytettiin kanadalaisista ydinvoimaloista saatua plutoniumia. 

Ydinaseiden leviäminen takapajuisiin maihin on vaarallista syystä, joka tunnetaan elokuvarepliikistä. Sen mukaan ei kannata olla huolissaan maista, joilla on tuhansia ydinlatauksia, vaan tahoista, joilla on yksi.

Se taho on yleensä terroristinen ja eksistentiaalisessa kriisissä, jonka vuoksi muutkin pian ovat.

Suuret pommit ovat käyttökelvottomia valtioiden välisissä valloitussodissa, sillä ne tuhoavat tavoitellun omaisuuden, jäävät ihmisten mieliin vuosisadoiksi (vrt. Viipurin pamaus) ja ansaitsevat moraalisen tuomion.

Puhe ”ydinsateenvarjosta” on puolestaan irvokasta siksi, että laskeumat satavat tappavasti myös hyökkääjän omaan niskaan. Ydinasepelote on uskottava vain tuhoamisen tai koston tarkoituksessa.

Mikäli Iran saa ydinaseen, siinä eivät paljon Palestiinat paina. 

Iskulla Iranin ydinlaitoksiin voidaan rajoittaa joukkotuhoaseiden päätymistä fundamentalisteille.

Pistemäisen täsmäiskun puolustukseksi voidaan sanoa, että sitä ei suunnattu Iranin kansaa vastaan. Vain ase otettiin kädestä pois. Parhaimmillaan isku voisi aiheuttaa Iranissa sisäisen sekaannuksen, jonka tuloksena tapahtuu anti-islamilainen vastavallankumous.

Kielteisenä puolena on, että Yhdysvaltain toimien vuoksi terroritekojen uhka kasvaa kaikissa länsimaissa ja erityisesti Yhdysvalloissa sekä sen liittolaismaissa. Iran voi sulkea Formosansalmen, öljyn hinta nousee, inflaatio lähtee jälleen laukkaamaan ja osakekurssit laskevat.

Kielteisenä puolena on sekin, että juopa länsimaiden ja toisaalta Venäjän, Iranin, Pohjois-Korean ja Kiinan välillä kasvaa.

Se voi laajeta suuremmaksikin konfliktiksi, joka ei jää Israelin ja Iranin väliseksi tulitteluksi. 

Ensimmäinen, joka ilmoittautui sättimään Yhdysvaltoja, oli Iranin rajanaapuri Turkki, joka todistaa siten, ettei se kuulu eurooppalaiseen arvoyhteisöön ja polkee EU-haaveensa aina vain syvemmälle autiomaan hiekkaan.

Yhdysvaltain isku kertoo joka tapauksessa siitä, että Donald Trump on huomannut, ettei hänellä ole kavereita sen enempää Iranissa kuin Venäjälläkään. Isku antaa myös Venäjälle viestin, jonka mukaan Trumpia kannattaa kuunnella.

Samanaikaisesti kokoustavan NATOn sanotaan olevan historiansa pahimmassa kriisissä, joka romuttaa Euroopan maiden taloutta ja saattaa kansantaloutemme kuilun partaalle aina vain syvenevillä varusteluvaatimuksilla.

Myöskään Iranin varustautuminen ei jääne tähän. Mattoveitsilläkin saa aikaan terroristista tuhoa, ja valmiin ydinaseen voi saada Venäjältä. Juuri siksi Iranin hengelliset liiderit liitävät nyt Putinin helmoihin.

He rikastavat uraania, kun kansakuntansa potevat köyhyyttä.

Pitikö tässä käydä näin? Tyhmät pilaavat muutoin edistyvän yhteiskuntakehityksen ja teknisen kehityksen sairasmielisellä uhittelullaan eri puolilla maailmaa. Hullut hallitsevat idän suuria valtoja. 

Vaikuttaa todellakin, kuin C. G. Jungin useasti viittaama Wotan olisi lähtenyt lentoon ja piinaa koko maailmaa alitajuisesti vaikuttavalla aggressiivisuudellaan. 

Syyllisetkin on helppo nimetä. Niitä ovat totalitarismin peruspilarit: Lähi-idän islamismi ja universaali kommunismi, jonka roippeita Kiina, Pohjois-Korea ja nyky-Venäjä seurailevat. Kyseisiä ideologioita puolestaan yhdistää irrationalismi järjellisen ajattelun ohi.

 

Aiheesta aiemmin

Ydinaseilla uhkaaminen ja ihmiskunnan kognitiivinen lukkiutuminen

Mytologisoituva kuolema herätti Osaman henkiin

Osama bin Ladenin kurjasta kuolemasta on tulossa samanlainen hämärä myytti kuin World Trade Centerin tuhon syistä. Kaikkihan esimerkiksi tietävät, että kaksoistornien kupeessa sijainnut rakennus 7 katosi kartalta romahduksessa, jonka arveltiin johtuvan ”hallitusta räjäytyksestä”. Tiedottamisen salamyhkäisyys ja tarinan aukkokohdat loivat mielikuvituksellisen teorian, että George W. Bushin hallinto junaili itse koko jutun – tai ainakin antoi kaiken tapahtua saadakseen syyn Irakiin hyökkäämiseen. Myös Osama bin Ladenin kuolema on mytologisoitumassa ja ritualisoitumassa WTC:n tuhon tavoin.

Selitettävää riittää. Miten on mahdollista, että Yhdysvaltain apuriksi tekeytyvä Pakistan ”ei tiennyt” Osaman piilopaikasta, vaikka terroristijohtaja asui lähes kuuden vuoden ajan vain ”700 metrin päässä Pakistanin sotilasakatemiasta ja kolmesta rykmentistä”. Hänellä näyttää olleen myös palkattu henkilääkäri, sillä ”nyt on käynyt ilmi, että Pakistanin armeijan lääkintäjoukkojen komentaja, majuri Amir Aziz asuu noin 70 metrin päässä rakennuksesta, jossa maailman etsityin terroristi Osama bin laden tapettiin”. (Pakistanin luotettavuudesta maailmanpolitiikan näyttämöillä olen esittänyt analyysini jo aiemmin.)

Edellä mainitut seikat näyttäisivät tukevan teoriaa, ettei etsityn ja kaivatun terroristin surmatyö ollut ainakaan harhalaukaus. Mutta yhtä hyvin voisi ajatella, että Osaman surmaaminen oli pelkkä lavastus, jolla Pakistan vakuuttelee lojaalisuuttaan sekä uskottelee vaarallisen terroristin olevan poissa samalla kun Barack Obama kohentelee surkeita kannatuslukemiaan.

Toistaiseksi Yhdysvallat ei ole esittänyt Osaman kuolemasta muita kuin aihetodisteita. Maanantai-iltana hallituksen tiedottaja antoi lausunnon, jonka mukaan ”alustavien dna-testien tulosten mukaan Pakistanissa sunnuntaina surmattu mies oli mitä ilmeisemmin Osama bin Laden”. Vaikuttaa siltä kuin he eivät itsekään tietäisi, miten asia on. Uutistoimisto AP:n maanantaiaamuna levittämä kuva surmatusta Osama bin Ladenista paljastui samana iltana väärennökseksi, jota kierrätettiin internetissä jo kaksi vuotta sitten, eikä CNN:n julkaisemissa kuvissa näy vilaustakaan mistään Osama bin Ladenia muistuttavasta. Itse asiassa nämä ”järkyttävinä” ja ”herkkiä ihmisiä loukkaavina” pidetyt kuvat eivät poikkea mitenkään aineistosta, jota näkyy joka päivä kansainvälisillä uutiskanavilla, vaikka niitä nyt varjellaankin kaikilla mahdollisilla vastuuvapauslausekkeilla kuin luostarinunnien neitsyyslupauksia.

Yhdysvaltain hallitus on tehnyt päätöksen, ettei se omasta puolestaan julkaise valokuvaa surmatusta Osama bin Ladenista kuvan ”raakuuteen” vedoten. Sillä tavalla ajateltaessa tuskin kysytään, mitä järkeä on peittää koko maailmaa kiinnostava asia hienotunteisuusseikkoihin vedoten, kun kyseessä oli kuitenkin julma ja raaka terroristi.


Ruumiin katoaminen

Logiikka ontuu myös monessa muussa asiassa. Yhdysvallat päätti noudattaa ”islamin tapasääntöjä” saattamalla Osaman ruumiin haudan lepoon vuorokauden sisällä hänen kuolemastaan. Jo oli hautajaisilla hätä! Tämän mukaan islamin sääntöjen noudattamista pidettiinkin yllättävästi tärkeämpänä kuin uhrin identiteetin varmistamista ja todistamista maailmalle. Sen enempää Yhdysvaltojen kuin muslimienkaan ei olisi tullut pitää (muodollisista vastalauseista huolimatta) islamin oppien noudattamista tärkeämpänä kuin rikollisen (ja tässä tapauksessa myös uhrin) henkilöllisyyden varmistamista. Yleensä rikoksen selvittäminen mutkistuu, jos ruumis katoaa.

Ilmeisesti ruumis pantiin tahallisesti katoamaan hautaamalla se mahdollisimman nopeasti tuntemattomaan paikkaan, jotta asioiden todenperäisyyttä ei voitaisi selvittää. Perusteeksi Yhdysvallat mainitsi paitsi nöyrän kunnioituksensa islamia kohtaan, myös sen, ettei mikään maa suostunut ottamaan Osaman raatoa vastaan. Mukana oli myös tavanomainen ajatuskulku siitä, että upotettaessa terroristijohtajan maalliset jäännökset mereen hänen hautakummustaan ei tulisi suosittua pyhiinvaelluspaikkaa.

Viimeksi mainitut kaksi perustetta ovat kyllä uskottavia, mutta todennäköisesti niitä käytettiin totuuden salailuun. Kun Israel tuomitsi Adolf Eichmannin kuolemaan, hänen ruumiinsa polttohaudattiin ja tuhkat siroteltiin vastaavista syistä mereen. Koska islam ei saali Helvetin tulen käyttämistä ruumiiden hävitykseen, oli myös materialististen kristittyjen keksittävä jokin muu keino Osaman ruumiin hautaamiseen. Mereen upottaminen oli turvallista sikäli, että hautoja on joskus ryöstelty. Esimerkiksi tasavaltalaiset ryöstivät Kiinan keisaridynastian haudat vuonna 1911 ja silpoivat ruumiit häväistyksen merkiksi. Neuvostoliittolaiset kommunistit puolestaan kaivoivat Viipurin suomalaishaudoista kultahampaita esiin niin, että tämän myllerryksen tuloksena kaupungin takapihoilla jolkottelee edelleen kulkukoiria ihmisen reisiluu suussaan.

On tietenkin tärkeää, että vainajia kohdellaan pieteetillä, sillä hautojen yli tanssiminen vihollisen pääkallo kädessä sivullisissa inhoa ja vastapuolessa vihaa. Uskon joka tapauksessa, että totuus Osama bin Ladenin hautajaisista on toisenlainen kuin julkisuuteen on kerrottu. Mikäli USA tavoitti Osaman, hänen ruumiinsa on parhaillaan tutkittavana jonkun patologin peltipöydällä, ja lentotukialuksen kannelta Arabianmeren pohjaan pulahti toinen hemmo.

CIA todennäköisesti säilöö Osama bin Ladenin ruumiin friikkigalleriaansa, aivan niin kuin Hitlerinkin jäännökset löysivät tiensä KGB:n arkistoihin, joista ne löydettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Maailman toimittajat olisivat varmasti naama messingillä, mikäli Osama bin Ladenin kannattajat onnistuisivat näytön paikassaan ja toisivat nyt julkisuuteen naarmuttoman, pölyyntymättömän ja ihka elävän Osaman.


Ajattelemattomat pintareaktiot

Entä onko Osaman kuolemalla juhliminen taktisesti viisasta, vaikka se olisikin moraalisesti oikeutettua? Omasta mielestäni ei. Se, että YK:n turvallisuusneuvosto iloitsi Osama bin Ladenin kuolemasta, ei varmasti paranna mitään turvallisuutta. Myös EU:n komission lausunto, jonka mukaan ”bin Ladenin kuolema on merkittävä saavutus yrityksissä päästä eroon terrorismista”, osoittaa juuri sellaista ajattelemattomuutta kuin komission toiminta muutenkin.

Nämä hölmöt jättävät laskuista, että Osama bin Ladenin tilalla on jo uusi lakana-Lasse ja että väkivaltainen kuolema vain lisää terroristien motivaatiota. Osaman merkitys terrorismille oli tähänkin asti vain symbolinen, mutta marttyyrikuoleman kautta hänet ikään kuin herätettiin henkiin terroristien rivejä tiivistämään.

Parempi olisi ollut saattaa Osama oikeuden eteen Saddamin tavoin. En siis tarkoita, että tämän melko harmittomaksi muuttuneen ja eristettynä elävän käppänän olisi pitänyt antaa kadota varjojen maille.

Joidenkin mielestä Osaman olisi voinut vaikka unohtaa. Esimerkiksi Osmo Soinivaara paljasti arvostelukyvyttömyytensä toteamalla, että hänen olisi voinut antaa ”kuolla luonnollisen kuoleman”! Pitkällä tähtäimellä me kaikki olemme kuolleita, joten mihinkäpä mitään oikeutta tällä tavalla ajatellen tarvittaisiin? Kyllä pyykitkin aikaa myöten kuivuvat jättämällä ne veteen.

Amerikka puolestaan antoi Coltin paukkua oikeudenkäynnin sijasta. Tämä on ymmärrettävää, sillä vangitsemisesta olisivat voineet alkaa vapauttamisen vaatimukset, mikä taas olisi aktivoinut terroristeja. Moraalifilosofian kannalta rankaiseminen ja vääryyksien kostaminen ovat kyllä tarpeen, mutta niiden pitäisi tapahtua oikeudenmukaisesti ja maailman silmien edessä. Sellainen maailma ei ole turvallisempi, jonka johtajat iloitsevat toistensa kuolemasta.

Kevät koitti Osama bin Ladenille

Osama bin Ladenin kuoleman johdosta vietetyt rituaalijuhlat osoittavat, että pahana pidetyn neutraloiminen on monien mielestä hyvää. Oikeus on tämän mukaan kostoa. Rikokset jäivät kuitenkin käsittelemättä ja sovittamatta, kun terroristijohtaja tapettiin tulitaistelussa eikä häntä saatu Saddamin tavoin oikeuden tuomittavaksi. Sankarikuolema marttyyrisoi uhrinsa.

Terrorismi on lohikäärme, joka kasvattaa katkaistun pään tilalle kaksi uutta. Siksi WTC:llä vietetyt voitonjuhlat ovat yhtä WTF-turhanpäiväisiä kuin tämä teloitus. Voi olla, että marttyyrikuolema jopa lisää terroristien motivaatiota ja valaisee heidän maalinsa entistä selvemmin. Jos Osama bin Laden olisi kuollut luonnollisen kuoleman ja kasvaisi koiranputkea jossain Pakistanin takapihalla, hän ei ehkä eläisi ikuisesti lietsoen vihaa hänet eliminoineita USA:n sotilaita kohtaan.

Vitsikästä sinänsä, miten vaikeaa tästä pienestä maailmasta on tavoittaa jotakin etsittyä ja kaivattua ihmistä: melkein kuin etsisi rakastettua tai ”sitä oikeaa”. CIA:ltakin kului runsaat kymmenen vuotta. Joissakin tapauksissa vihollinen tai rakastettu on havaittu, mutta häntä ei tunnisteta. Toisissa tapauksissa vihollinen tai rakastettu on tunnistettu, mutta hänestä ei saada havaintoa. Osama bin Ladenin tapauksessa (hän oli sekä vihattu että rakastettu) tunnistus oli tehty, mutta havaintoa ei ollut saatu vuosikymmeneen. Kuitenkin lehtitietojen mukaan ”Bin Laden löydettiin kartanosta Abbotabadista 100 kilometrin päästä pääkaupunki Islamabadia”, jossa hän poltteli sikaria kaikessa rauhassa Pakistanin hallituksen suojeluksessa.

Minun huumorintajuani koettelee lisäksi samassa jutussa esitetty maininta, että ”viranomaisten mukaan bin Ladenin ruumista on käsitelty islamin ohjeiden mukaan”. Ruumiiden teko kestää moraalisen tarkastelun, mutta ruumiiden raiskaus ei. No, onhan siinäkin logiikkansa, sillä kuolleen ihmisen paloittelu ei varmaan satu yhtä paljon.

Ei terrorismi tähän lopu. Siellä terroria, missä irrationalismia. Terrori asuu yleensä uskonnollisen fundamentalismin naapurina ja kaikkialla, missä järjelliset keinot loppuvat. Tästä muistuttaa esimerkiksi Helsingin Pride-kulkuetta vastaan tehty kaasuisku, jonka oikeudenkäynti alkoi tänään. Kristillisen fundamentalismin pohjalta harjoitettu homojen kaasuttaminen ei poikkeaa mitenkään islamilaisen fundamentalismin lietsomasta terrorismista.

Älä auta Pakistania

Kerjääminen on helpompaa, kun tekee kerjäläisyydestä roolin. Niinpä järjestöjen rahankerääjät tukkivat ne tiet, jotka Helsingin kaduilla ovat vielä kaivaustöiden jäljiltä vapaina.

Tänään Suomen Punaisen Ristin rahankerääjä yritti riisua minut irtokolikoista Pakistanin tulvauhrien auttamiseksi. Tämän uutisen mukaan monsuunitulvista kärsii Pakistanissa 15 miljoonaa ihmistä.

Heidän kärsimyksensä on tietenkin valitettava asia. Mutta vielä kurjempaa on, että Pakistanin hallitus ja maassa oleskelevat terroristit käyttävät kansalaisiaan länsimaiden kiristämiseen, toisin sanoen pelinappuloina sodassa, jota käydään terrorismin puolesta ja sitä vastaan.

Kiintoisaa onkin, että esimerkiksi tämän uutisen mukaan yhdysvaltalainen demokraattisenaattori John Kerry haluaa nopeuttaa tulva-avun antamista, ”jotta terroristit eivät pääsisi hyötymään epävakaasta tilanteesta” eivätkä ”militantit voisi käyttää hyväkseen ihmisten tyytymättömyyttä”. Eikö tässä olekin kiristyksen maku? Maahan halutaan avustuksia sillä verukkeella, että muuten terrorismi ryöstäytyy käsistä eikä viranomaisvalta voi mukamas asioille mitään. Vaikuttaa kuin terrorismin uhkaa käytettäisiin Yhdysvaltain kansan kiskomiseen.

Toisaalta Pakistanin kansan keskuudessa on haluttomuutta ottaa vastaan mitään avustuksia, sillä kansalaiset elävät jatkuvasti sen uhan alaisina, että Taliban tulee ja polttaa länsimaista apua ottaneiden ihmisten talot. Tällainen tilanne on tietenkin mahdollinen vain, jos maassa ei ole luotettavaa siviili- eikä sotilashallintoa. Ja juuri näin asia on: Pakistan on terroristien pelikenttää, koska maan siviili- ja sotilashallinto katselevat väkivaltaa läpi sormien ja sitoutuvat siihen myös itse yhteisen islamilaisen ideologian kautta.


Ydinpommi kanakopissa

Mietitäänpä siis hetken, mistä avun kiirehtimisessä tai sen epäämisessä on kyse. Mikä oikeastaan on Pakistan? Pakistan on islamilainen tasavalta ja väkiluvultaan maailman kuudenneksi suurin valtio. Maa uhkaa muuta maailmaa ydinsodalla, sillä Pakistanilla on hallussaan ydinase, jonka se hankki ydinsulkusopimusta rikkoen. Vuonna 1998 Pakistan rikkoi ydinkoekieltoa ja julistettiin sen vuoksi kauppasaartoon sekä aseidenvientikieltoon. Pakistan on siis sangen epäluotettava poliittinen toimija myös virallis-formaalisti.

Pakistan on pakotteista huolimatta vienyt ulkomaille ydinasetietämystään. Esimerkiksi vuonna 2004 Pakistanin ydinpommiohjelman johtajan Abdul Qadeer Khanin paljastettiin välittäneen ydinteknologiaa Iraniin, Pohjois-Koreaan ja Libyaan, jotka on luokiteltu terroristisiksi maiksi.

Suomessa ja länsimaissa muutamat asioista tietämättömät kyynelehtivät Iranin ydinaseohjelman ja ydinaseiden leviämisen vuoksi. Totuus on kuitenkin paljon synkempi: todellisuudessahan Iranilla on jo ydinase, samoin esimerkiksi Saudi-Arabialla, Kuwaitilla, Malesialla ja Egyptillä. Se vain sijaitsee Pakistanissa. Pakistanin ydinase on nimittäin muslimimaailman yhteinen. Se rakennettiin muiden arabimaiden öljymiljoonilla, ja sitä käytetään kollektiivisesti vääräuskoisten pelotteluun.

Näin selittynee myös se, miksi muslimimaailman ydinase on Lähi-idän maista takapajuisimmalla: Pakistan toimii laukaisualustana, josta on hyvä kantama niin Eurooppaan, Venäjälle, Intiaan ja Kaukoitään kuin pohjoisnavan ylitse Amerikkaan. Ydinpommi ei ole Pakistanin poliittisen omavaltaisuuden merkki, kuten usein väitetään, vaan se on osoitus muslimimaiden yksituumaisuudesta ja suunnitelmallisesta asettumisesta ydinaseriisuntaa vastaan.

Eivät pakistanilaiset tietenkään itse kyhänneet ydinpommiaan, vaan ydinaseen valmistamisessa Pakistania auttoi ystävä, joka aina ilmaantuu kaikkialle, missä on jotain rehellistä ja vilpitöntä tekeillä, toisin sanoen ryssä. Myös tämän uutisen mukaan Iranin vastavalmistuneen ydinvoimalan rakentamisessa maata auttoi nimenomaan Venäjä, joka luo alueelle vakautta toimittamalla plutoniumtehtaan avaimet käteen. Entisessä Neuvostoliitossa kannattaisi ehkä miettiä, onko järkevää jakaa taivaallista tulta ihan kaikkien kansakuntien asekaappeihin pelkän vaikutusvallan osoittamiseksi. Siinä leikissä saattaa parta palaa myös noilta teknologisen sivistyksen levittäjiltä itseltään.

Venäläisten unohtamilla aseilla varusteltiin myös Talibanien (eli ”opiskelijoiden”) terroristiarmeija Afganistanin sodan jälkeen 1990-luvulla. Nyt järjestö pitää majaansa Pakistanin ja Afganistanin rajan tuntumassa noin 40 kilometrin levyisellä kaistaleella, jonka Pakistanin armeija on käytännössä sulkenut muulta maailmalta ”turvallisuuden nimissä”. Tällä turvallisuuden varjelullaan Pakistan tulee kuin vahingossa suojelleeksi kansainvälistä muslimiterrorismia.

Poliittisesti Pakistanissa ovat vaihdelleet siviili- ja sotilashallinnon kaudet, mutta käytännössä maa on edelleen sotilasdiktatuuri. Vuonna 1999 vallan kaappasi armeijan komentaja Pervez Musharraf, joka valitutti itsensä presidentiksi ja tasapainoili muslimiryhmittymien ja kansainvälisen painostuksen välillä vannoen luottamusta Yhdysvalloille, kunnes joutui eroamaan 2008. Käytännössä myös Pakistanin liittyminen terrorismin vastaiseen sotaan on toiminut pelkkänä kulissina terrorismin suojelulle, jonka takeena toimii ydinasepelote.

Pakistan käyttää armeijan kuluihin peräti kolmanneksen budjetistaan, ja maa pitää jatkuvasti aseissa 1,5 miljoonan sotilaan armeijaa. Useimpien olkavarteen on armeijan paidan ja sotilasarvomerkintöjen alle tatuoitu Osama bin Ladenin pää. Kurjista oloista huolimatta köyhyysrajan alapuolella elää enää vain noin 13 prosenttia kansalaisista, eli pienempi osuus kuin esimerkiksi Romaniassa ja yhtä suuri kuin Helsingissä.

Kannattaa siis miettiä tarkkaan, kenelle ne vähät almunsa antaa. Tukemalla Pakistanin tulvien uhreja helpotat Pakistanin sotilasdiktatuurin asemaa ja tuet hallitusta, joka levittää ydinaseita ja tukee epäsuorasti terrorismia.


Maailmansotaa kehitysapukolikoilla

Viipurin pamauksesta asti hallitusten ongelmana on ollut se, mihin suuria pommeja voisi käyttää. Ne tuhoavat sotasaaliin, jäävät ihmisten mieleen ja ansaitsevat moraalisen närkästyksen. Joukkotuhoaseiden käyttäminen voikin näyttää järkevältä lähinnä epätoivoisten tahojen, kuten uskonnollisten fundamentalistien, terroristien ja kehitysmaiden näkökulmasta.

Yhdysvaltain, Venäjän ja muiden länsimaiden ydinpelote ei ole tietenkään Pakistanin pommia ystävällisempi. Mutta ydinaseiden käytön kynnys on kylmän sodan vuosista laskenut, sillä helvetinkone on karannut valtioiden kansainvälisestä kontrollista. Onkin todennäköistä, että ydinasetta käytetään jossakin muodossa lähimpien 20 vuoden kuluessa.

Myös kehitysapukolikoilla käydään kolmatta maailmansotaa, sillä niillä helpotetaan terrorististen hallitusten asemaa. Niinpä Pakistanin tulvissa kuolleet ovat uhreja ideologisessa sodassa.

Mieleen tulee kalastaja Pentti Linkolan lausahdus Irakin vuoden 1991 sodan alkutunnelmissa, toteamus, joka päätyi myös erään iltapäivälehden lööppiin: ”Saddam, tapa miljardi!” Todellakin: maailman suurin ekologinen, poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen, terveydellinen ja ravitsemusongelma on liiallinen väestönkasvu. Tarkemmin sanottuna se, että väestö kasvaa väärässä paikassa: kehitysmaissa ja niin sanotussa kolmannessa maailmassa. On kokonaan näiden valtioiden omaa syytä, jos ne eivät saa tai halua väestöräjähdystään kuriin.