Sähköistävä klikinvastainen uutinen

Jotakin puuttuu. Nyt kun pörssisähköstä on saanut maksaa 2,34 € / kWh, on valtavirtamediassa kieltäydytty kajoamasta sanallakaan hintojen vaihtelun juurisyihin. Eräs syy sähköhinnan horjahteluun on tietenkin tuurivoima, johon liittyvistä tuotantodilemmoista kirjoitin jo täällä.

Toinen syy on Euphemia-niminen Euroopan laajuinen sähköpörssi, jossa sähkön lisäksi virtaa raha ja josta kirjoitin täällä.

Se, että sähkölämmitteisten talojen postiluukuista tulee nyt 100 euron päivälaskuja, johtuu kuitenkin tosiasiasta, että Suomesta puuttuu huippukulutuksen aikoina vähintään 2 000 megawattia tehoa.

Suomi ei siis ole kaikista vihreän siirtymän onnistumista hehkuttavista otsikoista huolimatta sähkön suhteen omavarainen vaan ainoastaan omahyväinen.

Median mielestä syy korkeaan sähkönhintaan on pakkanen, niin kuin maan kiertoliikkeen syy on pyöriminen.

Pääsyy on kuitenkin hiilivoiman alasajo. Sörnäisissä sijaitseva Hanasaaren hiilivoimala suljettiin viime keväänä Perussuomalaisten vastustuksesta huolimatta. Inkoon hiilivoimalan piiput räjäytettiin pahuuden symboleina.

Tässä vihreässä politiikassa on dynamiittia nimenomaan siksi, että se on dynamiittityhmää. Nopeasti käyttöön otettavaa hiilivoimaa tarvittaisiin tuulivoiman säätövoimaksi, ja sen vuoksi ne ovat erottamattomia. Ja siksi toimivat hiilivoimalat pitäisi säästää, etenkin kun ne ovat Euroopan ympäristöystävällisimmiksi todettuja.

Siksi myös EU-johteinen päästökauppa (noin 100 € / tonni) pitäisi laittaa tauolle, kunnes Ukrainan sodasta johtuva energia- ja talouskriisi on ratkaistu.

Samaan aikaan kun kansakunta kärsii absoluuttisesta sähköpulasta tai vähintäänkin kulutuksen ja tuotannon epätasapainosta, viherjohtoinen (Atte Harjanne) energiayhtiö Helen käärii suuria liikevoittoja rahoittaakseen vihreää siirtymää. Helenin hallituksen entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara (vihr.) kehotti vielä syksyllä 2022 kansalaisia tekemään pörssisähkösopimuksen, koska ”sähkön hinta nousee koko ajan aivan tolkuttomasti”.

Suunnattomia taloudellisia pääomia tarvitaan Valituista Paloista Helsingin Sanomista kotoisin olevien illuusioiden rahoittamiseen, kuten meriveden lämpötalteenoton kehittämiseen ja samanaikaiseen trooppisten tekosaarten rakentamiseen Helsingin vesille (aiheesta täällä).

Todellisuus on sitä, että kansalaisia pakotetaan alentamaan huoneistolämpötiloja sekä siirtämään pyykinpesua, leipomista, paistamista, pölynimurointia ja saunomista. 

Kaukolämmön kynsiminen lämmityspatterihin ei tule onnistumaan, ja ennen pitkää helsinkiläiset ovat asunnoissaan motissa kuin Raatteen tiellä kylmyyteen kuolleet taistelijat, ja asunnoista tullaan varpaat mustina ulos.

Nyt kun viher-Hitlerit ovat onnistuneet totalitarismeille tyypillisen tasa-arvon nimissä taannuttamaan hyvinvointivaltio Suomen kehitysmaiden tasolle, päästään Suomessakin ihan aidosti eläytymään pimeyteen ja kylmyyteen kuin nietzscheläis-wagneriaanisessa kärsimysnäytelmässä.

Viherkommunismi on ajettu ylimitoitetulla ilmastopolitiikalla niin pitkälle, että sähkölasku vie neljänneksen suomalaisyritysten liikevaihdosta. Se vaarantaa myös ulkomaiset investoinnit Suomeen samalla kun vihreän vedyn valmistajat kääntyvät yksi toisensa jälkeen energiaparatiisi Suomesta pois.

Vihreät voivat iloita siitä, että tämä ei ole kuitenkaan sitä oikeaa vihreyttä, mutta siltikin se on pieni hinta siitä, että maailma pelastuu!

Ai mikä klikinvastainen uutinen? No tietysti sellainen, jonka kohdalla yhdenkään etusormen ei toivota hievahtavan. Klikkiuutinen tästä jutusta tulisi vasta, jos onnistuisin kytkemään siihen jollakin tavoin somejulkkis Sanna Marinin tumput ja villasukat. Niin itse asiassa kävikin jo.

 

Aiheista aiemmin

Ihan hiilenä asioiden ytimessä – Vihreä siirtymä vie esiteolliseen aikaan

Tuulivoiman dilemmat ja vetytalous

Sähkösota ja sen ratkaisut – 6 keinoa

Vihreät saavat meret kiehumaan

Viherdiktaattorit ilmastonsuojelumatkalla Intiassa

Vihreät viisastelijat puhalluslampun nokassa ilmastokokouksiin

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

Kokoomus taipuu kuin Uri Gellerin lusikka

Minulla on ongelma. Olette varmaan huomanneet, että olen vähentänyt bloggaamista. Se ei johdu Uuden Suomen blogipalstan formaatinvaihdoksesta, vaikka vanha olikin mielestäni graafisesti näyttävämpi – ja toimivampi myös sikäli, että systeemi hyväksyi html-kielellä tekstiin upotetut korostukset ja linkit.

Bloggaamisongelmani johtuu siitä, että Matti Vanhanen lopetti lähetyksen, eikä syksyyn ole ajoittunut yhtään merkittävää poliittista skandaalia. Vanhasen tilalle valittu moppitukkainen pääministeri ei ole saanut aikaan mitään. Vetävätkö lähestyvät vaalit politiikan tällä tavoin huurteeseen? Ilmeisesti hallitus ei enää jatka ohjelmansa toteuttamista, sillä ohjelmassa pysyminen ei tuota muuta kuin kannatuksen laskua.

Ainoa poliittinen uutinen on ollut energiaveropaketin avaaminen. Se taas osoittaa, että kokoomus taipuu kuin Uri Gellerin lusikka. Vihreille myönteinen päätös palkitsee heitä nyt tottelemattomuudesta, jota vihreät osoittivat kääntäessään selkänsä kokoomuksen ajamalle ydinvoimapäätökselle.

Kun kivihiilen verotus nousee ensi vuoden alussa suunniteltua enemmän suhteessa maakaasuun, se ei tuo etua muulle kuin venäläisenergialle lisäten Suomen riippuvuutta Venäjästä. Kivihiilen korvaaminen turpeella taas ei olisi perusteltua ainakaan ympäristösyillä, sillä turpeen päästöt ovat suuremmat kuin hiilen.

Pakkomielteenomainen hiilestä luopuminen ja kotimaiseen energiaan siirtyminen ovat johtamassa painajaiseen esimerkiksi Helsingin kaupungissa (muistattehan Martti Backmanin MOT-ohjelman ”Helsingin vihreä painajainen” 22.3.2010). Helsingissä on Euroopan ympäristöystävällisimmät hiilivoimalat, joten sulkemista ei pidä aloittaa niistä.

Helsingin Sanomien selvityksessä puolestaan maalataan valheellinen kuva, jonka mukaan kansalaiset hyväksyvät energian hinnannousun, kunhan saavat vähäpäästöistä sähköä. Harhaanjohtava tutkimustulos on saatu, kun haastateltaville ei ole kerrottu kaikkia vaihtoehtoja. Ei ole kerrottu taustaksi esimerkiksi sitä, että energian kallistuminen ei rajoitu energia- ja kulutusveroihin, vaan kalliimpi vihersähkö pudottaa Helsingin Energian tuloutuksia kaupungille niin, että kunnallisveroon tulee tätä kautta äyrin, jopa kahden korotus. Tutkimusta tehtäessä tutkittaville ei ole kerrottu myöskään energian hinnannousun kerrannaisvaikutuksia yrityksiin ja työllisyyteen. Näin ei ole saatu totuudenmukaista kuvaa siitä, mitä ihmiset ajattelisivat, jos he tietäisivät kaikki tosiasiat.

Mitään uuttahan tässä ei kuitenkaan ole. Hoipertelua hoipertelun jatkoksi. Komedian eheyden vuoksi olisin halunnut Matti Vanhasen pysyvän pääministerinä. Näin show olisi saanut jatkua. Tulisipa nyt edes jokin kunnon poliittinen aihe. Ja kyllähän varmaan aika pian tuleekin.

No, eivät asiat ole yhdestä henkilöstä kiinni. Olen ollut koko kesän poikkeuksellisen kiireinen. Esimerkiksi pyöräilin kesän aikana 4 000 kilometriä. Auton mittarissa se ei ole paljoa, mutta ei ole pelkoa, että kettinki heti loppuu, jos polkupyörällä lähtee ajamaan. Älköön siis kukaan tulko sanomaan, etten suosi ekologisia liikennemuotoja. Huippunopeudeksikin tuli mittarista näkyvä 60,10 kilometriä tunnissa, vaikka nollasta sataan ajoneuvoni kiihtyy tietysti hitaammin kuin autoilijan henkilövaaka.





Myös vihreiden Ville Niinistö voisi elää niin kuin opettaa, eikä opettaa muita elämään toisella tavoin kuin itse toimii. Jokaviikkoisten Tukholman-lentojensa asemasta hän voisi matkustaa jollakin ekologisemmalla kulkuneuvolla, vaikka länsimetro ei Tukholmaan asti vielä jatkukaan.

En siis vastusta ekologisia toimintatapoja ollenkaan. Kyse on vain siitä, että Suomi on pimeä ja kylmää maa, jossa on syytä säästää oikeissa kohteissa.

Uituakin tuli kesän aikana kilometri päivässä, yhteensä melkein Turusta Ahvenanmaalle. Voisin ehkä haastaa maratoonari Alexander Stubbin teräsmieskilpailuun, tosin pienellä riskillä, sillä ulkoministeri on minua nuorempi mies.

Neljä tuhatta kilometriä fillarilla on joka tapauksessa vain kymmenen prosenttia maapallon ympärysmitasta. Miten pieneksi sitä ihminen itsensä tunteekaan! Tämän kesän ajot alkavat olla syyssateiden saapuessa ajeltu, ja tulee aika siirtyä sisätiloihin pyöräilemään. Ehkä pääsen jossain vaiheessa puuttumaan jälleen myös politiikkaan.

Uutta Suomessa: ydinvoima

Eduskunta äänesti tänään uusista ydinvoimaloista. Asian alistaminen valtion päätettäväksi oli nähdäkseni hassunkurista, sillä periaatteellinen ratkaisu ydinvoiman käyttöönotosta on tehty jo vuosikymmeniä sitten. Ydinvoiman lisärakentaminen ei pahenna saasteongelmaa, kun jätteet varastoidaan yhteen paikkaan, mutta uusien reaktorien valmistuminen vähentää vanhojen mahdollisesta rikkoutumisesta johtuvia käyttöriskejä.

Ydinvoima ei heikennä kotimaisen turpeen käyttöä, sillä maassamme tarvitaan jatkossa myös turpeeseen perustuvaa sähköä ja kaukolämpöä. Lisäksi ydinvoimalla voidaan pyörittää tuulivoimaloita silloin kun ei tuule. Ydinvoiman käytön jatkaminen oli tämän eduskunnan tärkein ja viisain päätös, aivan samanlainen, jonka Ruotsi jo teki pyörtäessään ydinvoimasta luopumispäätöksen.

Niin sanottuja järkivihreitä ei eduskunnasta löytynyt taaskaan yhtään, vaan puolue petti muiden hallituspuolueiden luottamuksen. Nähdäkseni tästä tulisi antaa kenkää. Hanke meni läpi opposition äänin monien kepulaistenkin äänestäessä vastaan. On harvinaista, että hallituspuolueissa sallitaan poikkeaminen ryhmäkurista näin tärkeässä äänestyksessä, kun taas joissakin mitättömissä pikkuasioissa ryhmäkurista pidetään kynsin hampain kiinni.

Olen puolustanut ydinvoiman käytön jatkamista jo useasti aiemmin, sillä puolimatkasta ei kannata kääntyä takaisin. Ydinenergiavarat on nyt johdonmukaisinta käyttää loppuun. Hiilidioksidin vähentäminen ja ydinvoimasta luopuminen muodostavat mahdottoman yhtälön. Jos ydinvoimaa ei käytetä, meitä odottaa säteilyvaaroja paljon todennäköisempi ja välittömämpi uhka: vedenpaisumus.

Ainahan sitä voi keräillä kokoon risupaketteja, mutta valtion subventioilla sitä kotimaista puuta voimalaitoksissa poltetaan. Risut eivät riitä energiantuotantoon, ja runkopuun polttaminen olisi haaskausta puupulaa potevassa maassa. Myös puun, hakkeen ja turpeen poltto tuottaa kasvihuonekaasuja, ja siksi myös Helsingin kaupungin hyväksymä suunnitelma tuottaa 20 prosenttia energiasta uusiutuvilla raaka-aineilla vuonna 2020 on juuri sitä, miksi tutkiva journalisti Martti Backman sitä viime talvena sanoi: Helsingin vihreä painajainen.

Ydinvoima tulee – Ota koppi!

Jos kaiken sen energian, jonka ihmiset kanavoivat nettikirjoittamiseen, voisi generoida sähköenergiaksi verkkoon, meille ei tulisi koskaan pimeä eikä kylmä. Muutaman megawatin teholla näppäimistöt joka tapauksessa kuumenevat ja paneelit hehkuvat, ennen kuin ydinvoimapäätös saadaan aikaan.

Hallituksella on edessään viimeinen kompastuskivi, poliittisista päätöksistä vaikein: ydinvoima. Melkein kaikki retoriset ja moraaliset argumentit onkin jo tuhlattu kiistelyssä ministerien seksiskandaaleista, korruptiosta, rasismista ja kunnianloukkauksista. En muista yhdenkään hallituksen taittaneen kansalaisten kanssa peistä moraalisista ongelmista niin perinpohjaisesti ja eri mieltä ollen kuin tämä edelleen virassa istuva kauhukabinetti.

Seuraavan vuoden aikana läski tummuu erityisesti ydinvoiman ympärillä. Toivon parasta ydinvoimapäätökselle itselleen. Odotan siis myöntölupia kuin turvapaikkapäätöksiä.


Kahden kauppaa

Suomessa on tätä nykyä yhden reaktorin, kahden reaktorin, kolmen reaktorin ja ei-yhdenkään reaktorin puolueita. Rehellisin on kolmen reaktorin kokoomus, joka toimii markkinatalouden kuluttajansuojayhdistyksenä vaatien maahan kysyntätason mukaista ydinvoimalakantaa. Tai sitten porvaripuolueessa ei vain osata valehdella, kuten kepussa, joka toistuvasti sortuu omaan kettumaisuuteensa.

Mauri Pekkarinen on Ylen uutisen mukaan määrännyt virkamiehilleen ”radiohiljaisuuden”, kunnes hänelle selviää, mitkä yhtiöt rahoittavat hänen eduskuntavaalikampanjaansa. Ei ihme, että firmojen lobbarit konttaavat ministerin edessä kylkimyyryä aivan niin kuin palkatut virkamiesfilosofit hallituksen edessä omine tulevaisuusselvityksineen. Myös tämä tuo elävällä tavalla mieleen antiikin runoilija Simonideen vastauksen kysymykseen, onko parempi olla rikas kuin viisas: ”Rikas, sillä viisaat oleskelevat rikkaiden ovensuussa.” (Aristoteles, Retoriikka II 1391a.)

Aika nolon kuvan valmisteluprosessista joka tapauksessa antaa se, että hallitus pitää ydinvoima-asiaakin suljettujen ovien takana, eikä kepu myöntäisi valmistelua julkiseen arviointiin, kuten ei myöskään Sata-komitean suunnitelmia tai tulevaisuusstrategioiden pohdintaa.

Energiayhtiöitä ehkä pelottaa, että yhden reaktorin lupa-aikomuksella firmoja kilpailuttava keskusta voi toimia myös täysin despoottimaisesti. Puoluehan voi tehdä asiassa mitä tahansa, sillä se menee vaalirahoitusskandaalin ja kannatuskatonsa vuoksi todennäköisesti oppositioon. Niinpä kokoomuksen on kannettava vastuu päätöksenteosta, ja poliittisia aseita puolueelle antaa se, että todennäköisenä pääministeripuolueena kokoomus valitsee tulevaisuuden hallituskumppaninsa juuri siltä pohjalta, ketkä nyt näyttävät vihreää valoa ydinvoimalle.


Miksi Suomen ydinsähkö tuotetaan Venäjällä?

Uusi Suomi kirjoitti lupaprosessista, että hakijoista vain ”kahdella on hyvä ydinvoimatarina”. Otsikko on paljastava, sillä siinä myönnetään, että ydinvoimapäätös on pelkkää performanssia. Jutussa lupia uumoillaan TVO:lle ja Fennovoimalle, kun taas valtionyhtiö Fortumia pidetään paitsiossa. Mitkä olivatkaan ne energiafirmat, jotka keksivät antaa kepulle tukipaketin ennen vaaleja? Banaalia on, että kansa ottaa lupateatterin todesta.

Fennovoimaa suosii myös se, että yhtiö taivuteltiin vetäytymään voimalahankkeineen pohjoiseen: pois vaikeuttamasta ydinvoiman idäntuontia, jolle Fortumin Loviisassa omistama voimalaitos tarjoaa haasteen. Sähkön itätuonti tuntuu olevan vasemmistolle tärkeää, ja niinpä Suomi tuo Venäjältä koko ajan puolentoista ydinreaktorillisen verran halvaksi koettua ydinsähköä.

Tšernobyl-tyyppisessä voimalassa tuotetun sähkön maahantuonti näyttää nauttivan myös vihreiden erityistä suojelua. Puolue on aina katsonut, että Suomessa käytettävä ydinsähkö on turvallisinta tuottaa Sosnovyi Borin hajoamispisteessä olevassa voimalassa, joka on Pohjoismaiden suurin ympäristöriski. Jos kyseinen osuus ydinsähköstä tuotettaisiin Suomessa, Sosnovyi Boria ei tarvitsisi kiehuttaa täysillä, tai sen sähkö voitaisiin johtaa esimerkiksi Liettuaan, joka kärsii sähköpulasta Ignalinan ydinvoimalan sulkemisen jälkeen.

En kannata Vladimir Putinin väläyttämää mahdollisuutta, että Suomi kytkettäisiin Venäjän omiin ydinvoimahankkeisiin. Suomen ydinenergiaprosessin yksi tavoite on irrottaa Suomea Venäjään sidotusta energiariippuvuudesta. Tarja Halonen voisi adoptoida Putinin omaksi kummilapsekseen lukuisilla Moskovan-vierailuillaan, aivan kuten Big Brother -Nikokin hankki suojatin Kiinasta. Ajan kuluksi voitaisiin sitten kiistellä vaikka rajojen yli tapahtuvista lapsikaappauksista.


Eliitti lämmittää turpeella

Vihreät kannattavat usein sellaista, mikä omasta mielestäni on täysin perusteetonta, ja vastustavat sitä, mikä on välttämätöntä tai hyvää. Esimerkkinä voi viitata vaikka tutkivan journalismin tähtitoimittaja Martti Backmanin viime maanantaiseen MOT-ohjelmaan ”Helsingin vihreä painajainen” (22.3.2010), jossa osoitettiin, kuinka järjetöntä on polttaa Helsingin voimaloissa puuta, kun kaupungissa toimii maailman parhaalla ympäristösuhteella sähköä ja lämpöä tuottava hiilivoimala. Ohjelman mukaan puun jalostaminen paperiksi tai muiksi hyödykkeiksi on myös työllisyysvaikutuksiltaan yli kymmenen kertaa kannattavampaa kuin polttaminen energiaksi.

Helsingin lämmittäminen Loviisan ydinvoimalasta johdettavalla lauhdevedellä on varmasti epäturvallista, mutta kannatan kyllä hiilen käytön jatkamista. Samoin esitän, että kaupunginvaltuusto kumoaisi päätöksensä, jonka mukaan Helsingin energiasta 20 prosenttia on tuotettava uusiutuvilla energianlähteillä vuonna 2020. Kun valtuusto on samanaikaisesti vaatinut, että 20 prosenttia energiasta pitää tuottaa ilman hiilidioksidipäästöjä, nämä vaatimukset ovat ristissä kuin rusakon huulet. Palkinnoksi äänestämisestään vihreät takaavat kaikille helsinkiläisille 50 prosentin korotuksen sähkölaskuun, satojen miljoonien tulonmenetykset Helsingin Energialle ja äyrin, parin korotukset kunnallisveroon.

Myös poliittista kannatusta vihreät tavoittelevat rationaalisten argumenttien sijasta pelkkiin julistuksenomaisiin ohjelmiinsa uskoen, ja puolueen tuuliviiri kääntyy aina tilanteiden mukaan. Ydinvoimakysymyksestä vihreät saavat verukkeen exodukselleen hallituksesta ja vaalikampanjan aloittamiselle oppositiosta. Muiden on pakko reagoida sitten siihen. Keskustan Timo Kalli tuossa kurkistikin kuin kolopesijä käkikellosta ja kukahti, että ydinvoimapäätökselle pitäisi saada ”oikeampi aikaikkuna”. Voi näitä muotitermien viljelijöitä!


”Vedä lämpöä neulasta, älä ydinvoimasta”

On kieltämättä mediaseksikästä, että Janina Anderssonin mukaan sähkö tulee pistorasiasta tai että Anni Sinnemäen aikaikkunasta näkyy soikea nolla. Jo ydinvoimalan fyysinen rakenne on tekstuaalisesti häiritsevä, kun säätösauvoja ja polttoaineputkia voidaan pistää ”sinne”. Ehkä vihreät luopuvat ydinvoimaloiden nollatoleranssistaan, kun he huomaavat, että tuulivoimaloita voidaan pyörittää ydinsähköllä silloin, kun ei käy tuuli. Muutoin myös vihreän oikeusministerin, Tuija Braxin, ajamalta sähköiseltä äänestykseltä saattaa mennä elektronien virta poikki juuri ratkaisevalla hetkellä, aivan niin kuin Veltto-Virtasen hottentottilaululta.

Poliitikkojen päätöksentekoa helpottaa, että ydinvoimaloista eivät päätä kansanedustajat painamalla sähköäänestyskoneidensa nappeja vaan kuluttajat vääntämällä kotonaan virtakatkaisimista. Energian säästäminen olisi tietysti järkevintä energiapolitiikkaa, mutta tulevaisuudessa myös autot ladataan sähköverkosta, joten sähkön kulutus sen kun kasvaa. Suomessa käytetään tällä hetkellä öljyä seitsemän ydinreaktorin verran ja kivihiiltä neljän ydinreaktorin verran. Osa tästä tuotannosta joudutaan korvaamaan ydinsähköllä, jos hiilidioksidin päästövähennyksistä pidetään kiinni.

On selvää, että ydinvoimaloiden rakentaminen luo työpaikkoja paitsi Suomeen, myös ulkomaille. Mutta jos uusia ydinvoimaloita ei rakenneta, Suomesta joudutaan lopettamaan energian kallistumisen vuoksi ja tuotantoehtojen heikentymisen takia vielä enemmän työpaikkoja kuin menetetään turpeen tai hakkeen tuotannon piiristä siinä tapauksessa, että ydinvoimaloita rakennetaan. Olennaista talouden kannalta ei ole, paljonko työpaikkoja on, vaan paljonko työ tuottaa. Muutenhan nurmikotkin kannattaisi leikata kynsisaksilla.


Voimaa ytimestä

Uusien ydinvoimaloiden rakentaminen ei estä sitä, että uusiutuvan energian käyttö nostetaan Euroopan unionin vaatimusten mukaisesti 38 prosenttiin kulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Todennäköistä kuitenkin on, että tästä EU-tavoitteista luovutaan, sillä uusiutuvan energian käyttö (esimerkiksi turpeen poltto) tuottaa hiilidioksidia, jonka määrää EU on niin ikään vaatinut alennettavaksi. EU:n vaatimuksissa onkin kyse lähinnä vihreän liikkeen piirissä syntyneistä omista ristiriitaisista pyrkimyksistä.

Sekä tuulivoimassa että ydinenergiassa on nähty sähkön liikatuotannon vaara. Sen saattaa aiheuttaa tuulimyllyjä pieksevä viima tai ylimääräinen ydinvoimakapasiteetti. Yhteispohjoismaisilla sähkömarkkinoilla liikasähkö voitaisiin kuitenkin johtaa maihin, joissa vesivoimaloiden patoluukkuja puolestaan suljettaisiin ja varastoitaisiin siten potentiaalienergiaa tekojärviin. Tämä olisi mahdollista myös Suomen omilla markkinoilla, jos vihreät olisivat sallineet Vuotoksen rakentamisen ja siten mahdollistaneet tekojärveen liittyvän joustovaran sähköntuotantovaihteluiden tasaamisessa.

Onneksi vihreillä on ratkaisu kaikkeen. Joidenkin pelkäämältä liikaydinvoiman tuotannolta voitaisiin ehkä välttyä, jos kansanryhmää vastaan kiihottaminen, uskonrauhan rikkominen ja sananvapauden käyttäminen kriminalisoitaisiin kuolemantuomioilla ja ylimääräinen virtakapasiteetti ohjattaisiin sähkötuoleihin. Näin vältyttäisiin Jekaterinburgin kuolemanleirien tutuiksi tekemiltä sähkösyöttöhäiriöiltä, joiden sattuessa katuvalot himmenivät tuskanhuutojen parahtaessa parakkikylän iltaruskossa. Energiansaannin varmistaminen ja ihmisoikeuksien turvaaminen lisäisivät siis kansalaisten hyvinvointia ja mukavuutta.

Virtapiikkejä vai varavoimaa?

Virtapiikit ovat vaarallisia, jos ne osuvat esimerkiksi tietokoneisiin. Tällä hetkellä Suomessa ei ole ylijännitteen vaaraa, sillä sähkövirta on loppumassa kaapeleista. Eilen tehtiin sähkönkäytön uusi kulutusennätys: 14,808 GW. Lehtien palstat ja blogit ovat repeilleet mielipiteistä, mitä asialle pitäisi tehdä: pitäisikö lisätä ydinvoimaa, vai tuulestako sitä virtaa pitäisi saada?

Säästäminen tuntuu olevan monille ihmisille uutta ja vaikeaa. Poliittiselle vallalle näyttää kohtuuttomalta puuttua ihmisten kulutustottumuksiin. – Mikä säästämisessä voi olla niin vaikeaa? Kukaan tuskin kuolisi, vaikka puolet koko energiantuotannosta lopetettaisiin heti. Ihmisten pitäisi suostua sähkönsäästötalkoisiin vapaaehtoisesti. Energiantuhlausta joudutaan rajoittamaan tulevaisuudessa myös ympäristösyistä.

Sähkönkulutus kuitenkin vain kasvaa. Yksi kotiteatterivahvistin kuluttaa 150 wattia, vaikka sitä kuunneltaisiin paljon vähemmällä teholla. Laitteen tarkoitus on tuottaa nautintoa, joten asian varjopuolia ei pysähdytä ajattelemaan. Sen sijaan hyötykäyttöön tarkoitettujen kylmälaitteiden ja kodinkoneiden kanssa osataan kyllä olla tarkkana, ja ne onkin jaettu energialuokkiin kulutuksen mukaan. Pihtaaminen yksissä asioissa ja piittaamattomuus toisissa kertoo siitä, miten ideologisia energian säästämiseen liittyvät asenteet ovat. Tässä maassa palaa sähköä hukkaan aika paljon myös mainosvalojen ja katuvalaistuksen muodossa. Ja kotitalouksissa käytetään edelleen hehkulamppuja, vaikka loistelamput kuluttaisivat vain viidenneksen niiden tarvitsemasta sähköstä. Suomessa ja Euroopan unionissa kannattaisikin tehdä sama kuin Australiassa ja nopeuttaa siirtymistä loistelamppuhin kieltämällä hehkulamput lailla.

Energiaa pitäisi säästämisen ohella myös käyttää tehokkaammin. Poliitikot eivät kuitenkaan suosita energian säästämistä, koska he kuvittelevat antavansa viestin, että energiapolitiikka on ollut epäonnistunutta. Tosiasiassa energian säästäminen olisi järkevintä energiapolitiikkaa ja kaiken lisäksi helppoa. Kytkemällä laitteet stand by -asentoon aina, kun niitä ei käytetä, ja korvaamalla hehkulamput loistelampuilla voitaisiin säästää noin 5 prosenttia nykykulutuksesta. Se on nykyisen voimalakapasiteetin kannalta ratkaiseva määrä, eikä sähkön kokonaistuotantoa tarvitsisi lisätä. Nyt ihmiset maksavat tuhlailustaan yhden uuden ydinvoimalan verran. Toisaalta suomalaisilla olisi myös tilaisuus osoittaa, että voimme yhteistuumin vähentää sähkönkulutusta esimerkiksi huippupakkasten aikana. Hallitukset pelkäävät kertoa kansalaisille säästämisen tarpeellisuudesta, vaikka juuri se kertoisi myös poliitikkojen ajattelevan järkiperäisesti. Nyt sähköä yritetään säästää salaa, ajamalla alas ”prosessiteollisuutta”, mikäli sähkönsäästöön joudutaan.

Entä tarvitaanko Suomessa lisää voimaloita ja minkälaisia? Kun sähkötuotannon kokonaistilanne on se, että hiili- ja öljylauhdevoimalat ajetaan alas ja nykyiset ydinvoimalat vanhenevat vuoteen 2035 mennessä, vastaus on selvä. Suomi on pimeä ja kylmä maa, jossa tarvitaan kaikenlaista energiaa. Kysymys ei ole siitä, pitääkö rakentaa ydinvoimaa vai tuulivoimaa. Suomessa tarvitaan kaikenlaista voimaa: sekä ydin- että tuulivoimaa, maakaasua, turvetta, bioenergiaa, öljyä, kivihiiltä ja vesivoimaa. Poliittisesti tilanne on helppo, sillä lisäämällä mitä tahansa voimaa hallitus tekee aina oikean ratkaisun. Mitä pikemmin uusia voimaloita aletaan rakentaa, sitä epätodennäköisemmin soihdut tulevaisuudessa sammuvat. Kun sekä Venäjän että Ruotsin ydinvoimalat ovat osoittautuneet reistaileviksi, on parempi tuottaa myös vastaava osuus ydinsähköstä täällä.