Pippi Långstrumpan sukkahousut

Olin eilen eduskunnassa seuraamassa ulkomaalaislain muutosesityksen loppukäsittelyä. Valiokunta on muuttanut ehdotustaan niin, että laki antaisi pakolaisille ja turvapaikanhakijoille luvan hakea sekä vastaanottaa Suomessa työtä. Tätä pidetään yli puoluerajojen nyt sellaisena korjauksena, jolla laki aiotaan runnoa läpi. Ainakin laulanta vaikutti siltä.

Maahanmuuttajat eivät kuitenkaan ole Suomessa työttöminä siksi, että he eivät saisi tehdä tässä maassa työtä. Ongelma on, että turvapaikanhakijoista ja pakolaisista lähes kaikki ovat kielitaidottomia ja usein myös ammattitaidottomia, ja siksi he ovat yksipuolisesti holhottavia.

Ongelma on, että työnteolla perusteltua on maahanmuutosta vain noin kymmenen prosenttia. Ongelma on, että maahan virtaa Itä-Euroopan EU-maista myös laillisia maahan tulijoita, jotka suostuvat tekemään työtä huonommilla ehdoilla kuin suomalaiset. Ongelma on, että humanitaarisen maahanmuuton tuloksena saapujat eivät pysty tuottamaan sosiaalikulujen pantiksi mitään vastiketta yhteiskunnalle. Tällä politiikalla heikennetään suomalaisten oloja ja työehtoja.

Ensisijaisena ongelmana ei siis voida pitää sitä, että ulkomaalaisilla olisivat Suomessa heikot oltavat, vaan keskeisin ongelma on, että lisääntyvällä työvoiman maahantuonnilla aiheutetaan työttömyyttä ja kuluja suomalaisille. Romahtanut talous ei tarvitse lisätyövoimaa eikä lisäkustannuksia.

Ulkomaalaisille annettava lupaus työnsaannin helpottumisesta ei korjaa lakiesitystä lainkaan vaan tekee siitä entistäkin kehnomman. Jokaisen logiikkaa ymmärtävän luulisi oivaltavan, ettei keskeistä ole tähänkään asti ollut se, saavatko turvapaikanhakijat ja pakolaiset työskennellä Suomessa, vaan se, että Suomessa ei tarvita nykyistä enempää työvoimaa, sillä sitä on työttömänä omastakin takaa.

Tässä mielessä hallituspuolueiden näkökannat eivät ole olleet perusteltuja, ja lakiehdotus pitäisi hylätä. On käsittämätöntä, miksi maahan yritetään säätää ulkomaalaislaki, joka höllentäisi käytäntöä jopa enemmän kuin koko ongelman alkuna ja juurena oleva EU-direktiivi vaatii.


Humisevaa humanismia

Eduskunnan puhekattilasta kuultiin myös käsityskantoja, joiden mukaan maahanmuuttoa pitäisi rajoittaa sillä perusteella, että siihen liittyy ihmiskauppaa. Entinen sisäministeri Kari Rajamäki ilmeisesti tietää, mistä puhuu. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita on ennusteen mukaan tulossa Suomeen ensi vuonna peräti 6 000, vaikka maassamme on vain 2 000 vastaanottopaikkaa. Niidenkin ylläpito maksaa 17 000 - 32 000 euroa vuodessa paikkaa kohti riippuen siitä, onko tulija aikuinen vai lapsi.

Hinta on niin korkea, että en lainkaan ihmettele, miksi puhutaan ihmiskaupasta ja turvapaikkashoppailusta. Samanaikaisesti vihreät ja vasemmisto näkevät myönteisenä sen, että uuden lain mukaan humanitaarista ja työperäistä maahanmuuttoa ei enää erotettaisi toisistaan. Miten niitä voitaisiin erottaa käytännössäkään, kun molemmat ovat yhtä tarpeettomia? Lama ampui alas työvoimapulan, ja niin sanottuun humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy perusideologiana monikulttuurisuuden edistäminen, joka on jo osoittanut oman lahoutensa muualla Länsi-Euroopassa.

Myös yliopistolla esitetyt juhlapuheet ulkomaalaisten tutkijoiden houkuttelemisesta Suomeen ovat raivostuttaneet suomalaiset, kun maahanmuuttajia rekrytoidaan suomalaisten verovaroilla ylläpidettyihin yliopistovirkoihin Suomen kansalaisten ohi. Sen enempää ulkomaalaisten tieteenharjoittajien kuin muidenkaan tulijoiden kotouttamiseen ja olojen mukavaksi tekemiseen ei pidä kaataa enää lanttiakaan rahaa.

Outoa on, että maahanmuuttoa koetetaan oikeuttaa tarkastelemalla asioita aina vain maahanmuuttajien näkökulmasta. Maahan pyrkijä nähdään jonkinlaisena suurisilmäisenä lapsukaisena, jonka oletetaan katsovan pohjoismaista ihmistä kuin uutta Jumalaa. Totuus on, että maahanmuuttajat käyttävät jatkuvasti hyväkseen länsimaiden hyväuskoisuutta, aivan kuten Ben Zyskowiczin esiin nostamasta esimerkistä havaittiin (kyse oli irakilaisen huumekauppiaan käännyttämiseen liittyvistä koukeroista).

Tässä mielessä vihreiden ja vasemmiston puheet, joissa maahanmuuttaja nähdään aina ”syrjäytymisvaarassa olevana” ja maahanmuuton keulaporttien aukaisu ”suojelun parantamisena” on pelkkää hallintodiskursiivista sanahelinää. Se on karussa ristiriidassa arkitodellisuuden kanssa. Miksi suojelun tarpeessa olevana ei nähdä suomalaista lähiöasukasta? Miksi syrjäytymisvaarassa olevana ei pidetä suomalaista ihmistä, jolta maahanmuuttaja vie työpaikan silloin, kun tämä työtä suostuu ottamaan vastaan?


Ministerit puun ja kuoren välissä

Ainoa syy, jonka vuoksi hallituspuolueet, kristilliset ja suuri osa vasemmistosta maahanmuuttoa ajavat, perustuu Euroopan unionin painostukseen. Ongelman A ja O on EU-direktiivi. Ministerit ovat puun ja kuoren välissä. He eivät kehtaa sanoa Euroopan unionin ministerineuvoston kokouksissa, että Suomen kansa ei halua lisää maahanmuuttajia. Toisaalta he ovat itse sitoutuneet Euroopan unionin strategisesti virheellisiin ja filosofisesti perustelemattomiin ohjelmanjulistuksiin, joilla pyritään edistämään työvoiman liikkuvuutta EU-maiden välillä ja houkuttelemaan halpatyövoimaa myös EU:n ulkopuolelta. Niinpä ministerit eivät pysty tunnustamaan suomalaisille, mistä heidän ajamansa maahanmuuton edistäminen johtuu: heitä hävettää, sillä he joutuvat kumartelemaan kollegoilleen EU:ssa, ja siksi he tulevat selkä edellä kotiin Brysselistä.

Suomen kansan tahdosta kukaan ei suostu puhumaan mitään, vaikka ulkomaalaislain muutoshanketta vastaan on jätetty 30 000 nimen adressi. Hallitus on typistänyt puolustelunsa väitteeseen, että eduskunnassa esitystä kritisoi vain yksi perussuomalainen valiokunnan jäsen, joka rohkeni poiketa rivistä. Kirjatkaa nyt ihmeessä äänestystulokset seuraavia vaaleja varten muistiin, niin osaatte sitten valita näitä poikkeuksia eduskuntaan lisää.

Asiasta keskusteltiin myös Ajankohtaisen Kakkosen maahanmuuttoillassa (ohjelman voi katsoa netti-TV:stä), mutta keskustelussa ei ollut mitään uutta. Perusfilosofia on vinksin vonksin kuin Pippi Långstrumpan sukkahousut. En haluaisikaan enää lisää keskustelua, ja siksi olen kirjoittanut asiasta selkeät johtopäätökseni.

Parhaan puheen eduskunnassa piti Pirkko Ruohonen-Lerner, ja parhaan kommentin heitti Veltto-Virtanen, joka Nelosen TV-kameroiden samaan aikaan sammuessa lausui toimittaja-aitiolle: ”Kamerat pantiin kiinni, ettei totuus paljastu.”


Ainoa vaihtoehto?

Sanoma-konsernin kampanja Jussi Halla-ahoa vastaan näyttää jatkuvan Ilta-Sanomien lypsettyä Timo Soinilta Halla-aho-kriittisen kommentin ja Helsingin Sanomien suurentaessa sen omille sivuilleen. Mielestäni Halla-aholla ei ole mitään hävettävää, eikä järjen käyttämisestä pidä rikosta tehdä.

Uhatessaan Halla-ahoa potkuilla Soini haukkuisi joka tapauksessa väärää puuta, ellei sitten kyseessä ole jokin puhdistautumisriitti. Rasismi, josta Soini puhuu, on suomeksi rotusortoa, mutta rotuargumenttia Suomen poliitikoista ei ole käyttänyt tietääkseni kukaan. Tekeillä olevan maahanmuuttolainsäädännön arvostelu ei ole rasismia, sillä eiväthän nekään, jotka arvostelevat kalastuslakia, vastusta suinkaan kalastusta, kuten Soini itsekin tietää. Niinpä rasismista irtisanoutuminen on yhtä turhaa kuin rasismista syyttelykin.

Kyseessä oli jälleen Sanoman yritys lyödä kiilaa maahanmuuttokriittisten keskuuteen. Halla-ahon Yleisradiota vastaan nostamaa esitutkintaa säikähtänyt Yleisradio otsikoi asiasta kokonaan toisin (”Soini kummeksuu erottamispuheita”), ja Halla-ahon omat kommentit voitte lukea hänen blogistaan.

Pientähän se on tietysti akateemisen tohtorin sananvapaus median sananvapauteen verrattuna, eivätkä näytä eduskunnassa menevän läpi edes tusinan oikeusoppineen kannanotot Lex Nokiaa koskien. Mutta rajansa sitä on valheellisuudellakin.

Ihmiskauppa ja prostituutio

Vaikka ihmiskauppa onkin Suomessa melko marginaalinen ongelma, se muodostaa yhden merkittävän perusteen vastustaa maahanmuuttoa. Esimerkiksi Virosta saapui jo ennen maan EU-jäsenyyttä prostituutiota, hiviä ja huumeita rajan tälle puolen, ja EU-jäsenyyden myötä vauhti on vain kiihtynyt. Tämän päivän lehti kertoo, että kymmenille suomalaismiehille on jouduttu lukemaan syytteitä seksin ostosta virolaiselta ihmiskaupan uhrilta.

Mutta kuinka tämänkin asian kanssa oikeastaan on? Tilanne on täysin verrattavissa siihen, että suomalaisnaiset ostavat seksiä maahanmuuttajamiehiltä. Käytännössä tällainen tilanne toteutuu esimerkiksi silloin, kun vaihdon välineenä käytetään vaikkapa avioliittolupausta ja sen mukaista mahdollisuutta oleskeluun. Nykyisinhän monet Suomeen tulevat maahanmuuttajamiehet saavat asunnon ja muuta hospitaliteettia suomalaisnaisiltaan, mutta tämän kaltaista vaihtoa ei paheksuta julkisessa sanassa lainkaan, vaikka siinäkin on kyse eräänlaisesta kaupasta. Sen sijaan paheksunta kohdistetaan ainoastaan siihen, että suomalaismiehet tuovat maahan huoria, joita he käyttävät seksuaalisesti hyväkseen.

Molemmat ilmiöt voivat olla paheksuttavia. Eniten närkästystä minussa kuitenkin herättää se puolueellisuus, jonka mukaisesti media ja viranomaisvalta pitävät vain miesten harjoittamaa seksin ostoa kielteisenä. Sen sijaan ne eivät tunnusta vallankäyttöä, jonka kautta naiset ostavat seksiä maahanmuuttajamiehiltä ja käyttävät siten hyväkseen sekä maahanmuuttoilmiötä että omaa asemaansa seksuaalisen tyydytyksen säätelijöinä. Lisäksi on ilmeistä, että myös prostituoidut käyttävät hyväkseen asiakkaitaan.

Kaikkien edellä mainittujen ongelmien avain on luonnollisestikin liian avoin maahanmuuttopolitiikka, jota ilman ihmiskauppaa ja kansainvälistä prostituutiota ei esiintyisi lainkaan.

Osta hyvä romani

Entinen sisäministeri Kari Rajamäki on rohkea mies. Hän on niitä harvoja kansanedustajia, jotka uskaltavat suhtautua kriittisesti maahanmuuttoon ja monikulttuuriseksi tekemisen välttämättömyyteen. Savon Sanomien mukaan Rajamäki puuttui jälleen asiaan vappupuheissaan. Hän sanoi muun muassa näin:

”Hallitus helpottaa ulkomaalaisen työvoiman maahantuloa mutta ei selvitä, onko Suomessa saatavissa tai koulutettavissa vastaavaa työvoimaa. Se luo kovia paineita työnteon jälkivalvontaan, jolla pysyttäisiin estämään työehtorikkomuksia, harmaata taloutta ja pahimmillaan ihmiskauppaa.”

Rajamäki ilmeisesti tietää, mistä puhuu, sillä maahanmuuttoon liittyvät asiat ovat kaatuneet front line -ongelmana nimenomaan rajavartioinnista ja -tarkastuksista sekä yleisestä turvallisuudesta huolehtivan sisäministeriön riesaksi. Onnetonta on, että maahanmuuttoasioita ollaan siirtämässä sisäministeriön piiristä työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan, jolloin asiaa ei haluta nähdä enää kontrolloimisen kysymyksenä vaan osana väitettyä ”työvoimapulaa”.


Rajamäen piina

Koska oppositiopuoluetta edustava Rajamäki ei ole suhteessa ainoastaan maahanmuuton edistämiseen vaan myös hallitukseen, hänen on täytynyt muotoilla kannanottonsa hallituksen arvosteluksi. Hänen taustaryhmänsä SDP on silti juuri se puolue, joka vihreiden rinnalla on suhtautunut löyhäkätisimmin ja vastuuttomimmin juuri maahanmuuton lisäämiseen. Tämä ei tietenkään kumoa Rajamäen omia mielipiteitä.

Mutta hänen pohdiskelunsa antavat aiheen myös poliittisen retoriikan analyysiin. Jälleen kerran sinänsä kannatettavaa asiaa (eli maahanmuuton supistamista) puolustettiin viittaamalla siihen, ettei Suomessa ole työvoimapulaa, jonka vuoksi maamme tarvitsisi tuhansia siirtolaisia. Tämä onkin ymmärrettävää. Lisäksi Rajamäki vetosi siihen, että maahanmuuttoon liittyy myös ”ihmiskauppaa”.

Näiden syiden vuoksi jatkuvaa siirtolaisten virtaamista maahan ei siis tarvita. Työvoiman tarve ja ihmiskauppa näyttävät nyt olevan niitä ainoita poliittisesti korrekteja ja hyväksyttäviä perusteita, joilla maahanmuuttoa voidaan vielä vastustaa. Myös muita perusteita on, ja tärkeimmän niistä muodostaa kansakuntien itsemääräämisoikeus. Sen sijaan poliittiseen retoriikkaan hyväksytyt perustelut hämmästyttävät.

Onko todellakin niin, että maahanmuuton keskeinen pulma on siihen mahdollisesti liittyvä ihmiskauppa, jonka tuloksena ihmisiä salakuljetetaan Eurooppaan ja myydään täällä seksiorjiksi tai orjiksi? Ajatuskulku noudattaisi päätelmää, että joku tai jotkut tuovat ja välittävät esimerkiksi romanialaisia Suomeen, jotta heitä voidaan kaupitella kaduilla ja kujilla.

Romanialaisten ilmestyttyä katukuvaan Suomeen on kieltämättä syntynyt uusi ongelma: irrallisten siirtolaisten joukko, joka ei ole kirjoissa eikä kansissa, jolla ei ole kansallisuuteen liittyvää muodollista identiteettiä ja joka ei näy viranomaisten rekistereissä. Elinkeinon kerjääminen kaduilta aiheuttaa tietysti myös rikollisuutta. Tämä puolestaan on ristiriidassa sen kanssa, että maahanmuuton annetaan tapahtua EU-pykälien valossa ”laillisesti”.

Todellisuudessa ihmiskauppa on kuitenkin marginaaliongelma. Todellinen ongelmien alkusyyhän on siirtolaisuus sinänsä. Siksi ihmettelen, miksi poliitikkojen on niin vaikea myöntää, että maahanmuuttoa ei tarvitse vastustella jollakin ”poliittisesti korrektilla” verukkeella, kuten sillä, että näin vastustetaan myös ”ihmiskauppaa”. Kuka nyt myisi tai ostaisi Suomessa ihmisen, paitsi ehkä seksityöläiseksi tai ulkomaille edelleen välitettäväksi?

Ei täällä näytä olevan kysyntää myöskään lailliselle työvoimalle, laittomalle ehkä kylläkin. Sen vuoksi kysymykseni kuuluu: miksi poliitikkojen on niin vaikea sanoa, että maahanmuuttoa voidaan vastustaa jo siksi, ettei se ole sinänsä hyväksi sen enempää Suomelle kuin Euroopalle laajemminkaan?


Miksi demokraattisia ovat kansallismieliset?

Kun maahanmuuton edistämisen verukkeet (työvoimapula, rikastuttaminen ja niin edelleen) alkavat loppua ja kun vastustamisen hienotunteiset syyt (ihmiskaupan estäminen, huono työvoimatilanne ja niin edelleen) käyvät vähiin, esiin nousee peruskysymys: haluavatko suomalaiset ylipäänsä maahanmuuttoa, onpa sen hinta mikä tahansa.

Ihmistä ei voida pakottaa pitämään tietystä ruoasta, eikä häntä voida pakottaa myöskään naimisiin, jos se ei ole ihmisen oman tahdon mukaista. Niinpä kansalaisia ei voitaisi pakottaa ottamaan vastaan myöskään maahanmuuttajia, jos vastustus on niinkin korkeaa luokkaa kuin se Suomessa tutkimusten mukaan on. Muussa tapauksessa viranomaisvalta toimii epädemokraattisesti kansan tahtoa vastaan. Koska demokratioiksi sanotuissa länsimaissa viranomaisvalta ja hallitusvalta ovat kuitenkin rikkoneet kansanvaltaisuuden periaatetta vastaan, ei ole ihme, että aitoa demokratiaa tavoittelevat ja edustavat piirit ovat nykyään kansallismielisiä. Esimerkiksi Ruotsissa maahanmuuttokriittisen puolueen nimi on Sverigedemokraterna.

Poliittisen hallinnon yksipuolisesti ajamalla maahanmuutolla vaikutetaan niin laajasti kaikkien kansalaisten elämään, että maahanmuuttoa ei pitäisi sallia eikä edistää eduskunnassa tehtävillä määräenemmistöpäätöksillä. Siihen täytyisi vaatia kansanäänestys. Kyseessä on Euroopan unioniin tai Natoon liittymistä paljon suurempi ja kauaskantoisempi ratkaisu. Aktiivisen maahanmuuttopolitiikan torjumiseen tulisi riittää määräenemmistö, kun päätös tehtäisiin nykyolojen säilyttämisen puolesta.

Sen sijaan maahanmuuton aktiivisesta edistämisestä seuraisi niin paljon muutoksia, että tätä asiaa koskevaa päätöstä ei mielestäni pitäisi tehdä muussa kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä, jolloin sen taakse olisi ryhmityttävä 4/5 kansasta. Sitä vähemmällä kannatuslukemalla ei puomien tulisi aueta.

Nykyoloissa kansanäänestyksen järjestäminen on kuitenkin hankalaa, koska asiaa koskevat päätökset tehdään EU-parlamentissa eikä edes Suomen omassa eduskunnassa. Niinpä päätösvallan saamista kansalaisille tulisi edeltää irtisanoutuminen Euroopan unionista. Ehkä siitäkin tulisi järjestää kansanäänestys.