Maahanmuuton vaalitaide

Puolueet kilpailevat seuraavissa eduskuntavaaleissa siitä, kuka kehtaa kritisoida maahanmuuttoa niin, että poliittisen korrektiuden ihanteet täyttyvät. Siitä tuleekin todellinen taiteenlaji, sillä sanotuksi pitäisi saada se, että jatkuva siirtolaisten virta ei ole Suomelle eikä Euroopalle hyväksi. Pelin avasi kokoomus kansanedustaja Arto Satosen raportilla, joka näyttää löytyvän myös Hommaforumin etusivulta.

Vielä ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan Satonen pyrki vauhdittamaan maahanmuuttoa. Lieneekö lama tuonut hänet toisiin aatoksiin? Sastamalasta kotoisin oleva Arto ja minä olimme muuten samalla luokalla lukiossa, ja sattumalta osuimme myös samaan komppaniaan varusmiesaikanamme Porin Prikaatissa. On ollut mielenkiintoista havaita hänen korjanneen kantojaan kriittisemmiksi maahanmuuttoa kohtaan.


Ei ratkaisuja

Lukaisin ryhmätyönä tehdyn raportin nopeasti. On hyvä, että kokoomus ilmaisee haluavansa tehdä jotain. Mutta kunnon linjanveto edelleenkin puuttuu. Raportti koostuu samasta kulttuurikeskus Caisan ylistämisestä ja rasismin nollatoleranssin vaatimisesta kuin vihervasemmistonkin mielipiteet. Esimerkiksi nollatoleranssi on ristiriitainen pyrkimys. Jos yhteiskunnassa ei suvaittaisi ”minkäänlaista rasismia” (s. 38), se johtaisi valheellisuuteen, sillä rasismia ei voida koskaan kokonaan poistaa.

Totuus on tietenkin se, että rasismi on kielteinen asia. Mutta myöskään nollatoleranssin mukainen suvaitsemattomuus ei toimi vaan johtaa sananvapautta entistäkin syvemmälle siihen umpitunneliin, jossa Suvi Lindén jo on. Ei pitäisi määritellä kaikkea rasismiksi.

Kokoomuksen raportissa annetaan edelleenkin ihannoiva kuva maahanmuutosta, ja maahanmuuton tuottamia tuloja tulkitaan virheellisesti. Kokoomuksen mukaan (s. 70) hammaslääkärin ”pätevöittämiskoulutuksella yhden henkilön saaminen terveydenhoidon palvelukseen kesti 10 kuukautta, ja maksoi noin 18 000 euroa, [kun taas] suomalaisen hammaslääkärin koulutus kestää yliopistossa viitisen vuotta ja maksaa lähes 100 000 euroa”.

Kun kokoomus tältä pohjalta päättelee, että ”maahanmuuttajien pätevöittämiskoulutus on selkeä kansantaloudellinen sijoitus”, KHT-tilintarkastaja Pauli Vahtera puolestaan vastaa näin: ”Kokoomuksen raportissa unohdetaan se, että maahanmuuttajat tarvitsevat suomalaisten hammaslääkärien palveluja moninkertaisesti maahanmuuttajataustaisten tekemän hoitotyön määrän ja että kokonaisvaikutus on kansantaloudellisena sijoituksena negatiivinen.”

Omasta mielestäni on muutenkin kyynistä nähdä maahanmuutossa vain halpaa työvoimaa tai muualla koulutettuja ihmisiä, sillä työvoiman tuonti vie työpaikat suomalaisilta, ja ulkomailla koulutetut lääkärit eivät ole osoittautuneet aina hintansa väärteiksi.

Kokoomuksen raportin mukaan yhdestä turvapaikanhakijasta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ovat 5 000 – 66 300 euroa vuodessa, sijoituspaikasta riippuen. Vuoden asuminen vastaanottokeskuksessa on arvioitu 30 000 euron hintaiseksi, mikä on keskiarvo viranomaisten esittämistä kustannuksista. Pauli Vahtera puolestaan on laskenut, että mikäli maahanmuuttaja jää työttömäksi, aikuisen elinaikakustannukset yhteiskunnalle ovat 1 123 000 euroa!

Kokoomuksen raportissa esiintyy horjuvuutta, joka paljastaa, että täyttä asiantuntemusta maahanmuuttokysymyksistä ei ole vielä saavutettu. Esimerkiksi Tukholman maahanmuuttajakeskittymä on nimeltään Tensta eikä Tesna, kuten raportissa kolmeen kertaan mainitaan.


Miten eteenpäin?

Puheet rasismista voitaisiin lopettaa yhdellä iskulla. Kun turvapaikanhakijoina vastaanotettaville laitettaisiin selvä määrällinen katto, se tekisi lopun rasismiväitteistä. Rajoittamisen peruste ei olisi rodullinen vaan määrällinen.

Tulijat eivät maailmalta lopu, mutta suomalaisten veronmaksajien rahat loppuvat. Asia on todellakin näin yksinkertainen. Maahanmuutto ei ole subjektiivinen oikeus, johon jokaisella olisi oikeus, eikä myöskään tulijoiden hädänalaisuus velvoita auttajaksi sellaista valtiota, joka tekee miljardikaupalla velkaa. Kun tulijoiden määrä kiintiöitäisiin muutamaan sataan vuodessa, asia olisi sillä hoidettu, ja suomalaisessa politiikassa voitaisiin keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten työllisyyteen ja valtion velan kasvun rajoittamiseen.

Oikeistopuolueiden ja vihreiden vastaukset maahanmuuttoon on tällä hallituskaudella nähty. Vasemmiston joiku puolestaan on kuultu. Kumpikaan ei lupaa muutosta tulijoiden tulvaan. Siirtolaisten virta jatkuu ensi vaalien jälkeen todennäköisesti noin 10 000 – 20 000 tulijan vuositasolla, ellei tapahdu samaa kuin Itävallassa ja Sveitsissä, jossa paikallinen perussuomalainen puolue nauttii 29 prosentin vaalikannatusta.

Minareeteista ja minoriteeteista

Islamia, jonka kannattajien uskonnollista vakaumusta ja aikeiden totisuutta minulla ei ole syytä epäillä, kehutaan usein kulttuuriaarteistaan: esimerkiksi runoudesta ja arkkitehtuurin helmistä. Silti ongelmallista on, että kyseinen kulttuuriornamentiikka on yleensä uhrattu vain uskonnolle, ja arkkitehtuurin aarteet on sijoitettu moskeijoiden seiniin eikä tavallisen kansan asumuksiin.

Sveitsiläiset puolestaan päättivät viime viikonloppuna kansanäänestyksessä, että maa kieltää moskeijoiden minareetit niistä leviävien äänekkäiden rukouskutsujen vuoksi. Noin 7,6 miljoonan asukkaan vuoristovaltiossa oleskeleva 400 000 muslimin vähemmistö koostuu suureksi osaksi Bosnian ja Hertsegovinan sodan pakolaisista. Balkanin pakolaistulva on koetellut niin Sveitsiä kuin Itävaltaakin, ja molemmissa maissa laaja maahanmuutto on johtanut sekä ääriasenteiden kasvuun että terveeseen maahanmuuttokritiikkiin, eikä näitä kahta ole aina voitu erottaa toisistaan.

Sveitsissä maahanmuuttokriittinen ja ”äärioikeistolaiseksi” sanottu SVP (Schweizerische Volkspartei) on suurin puolue 29 prosentin vaalikannatuksella, joten se peittää ison siivun keskustankin jakkaroista paikallisessa parlamentissa. Itsenäinen Sveitsi on selvästikin kansanvaltaisempi maa kuin Euroopan unionin jäsenvaltiot, sillä niissä kansalaisten mielipide olisi tukahdutettu talouspakotteilla tai tuomitsemalla ihmisten poliittinen käyttäytyminen ”laittomaksi”.

Keski-Euroopan sydämessä sijaitseva ja puolueettomuuttaan kansallisaarteena varjeleva vuoristovaltio on edelleen niitä harvoja maita, joissa on voimassa antiikin Ateenasta tuttu suoran demokratian periaate. Kansa voi itse ehdottamallaan äänestyksellä kumota liittoparlamentin säätämiä lakeja ja tehdä lisäyksiä perustuslakiin. Juuri tällaisia kansalaisten omaan aloitteeseen perustuvia äänestyksiä on vaadittu myös Suomeen, mikä on ollut ainakin sikäli toivotonta, että Suomessa hallitus uhkaa takavarikoida nyt voimassa olevan ”vääränkin” demokratian.

Mutta minareetteihin: Helsingin Sanomat valisti jutussaan, että Anne Holmlundin mielestä minareettien rakentaminen on pelkkä ”kaupunkisuunnittelukysymys”. Samaten Astrid Thors ehti Brysselin-vierailullaan toivoa, että perustuslakiuudistusta pohtiva työryhmä ottaisi huomioon ”Sveitsin kansanäänestysjärjestelmään liittyvät ongelmat”. Lisäksi hän tietää, että kansanäänestyksellä ei pitäisi ”puuttua perustuslaillisiin oikeuksiin” ja että ”Sveitsissä ei äänestetty rakennuksista vaan kaikesta muusta”.

Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että Holmlundin mielestä arkkitehtuuri ei ole muka ideologinen asia ja että Touho-Thors haluaa kansalta vallan pois, jotta suomalaiset eivät saisi päättää kulmakuntiensa asioista. Keneltähän muuten perustuslakien legitimaatio on lähtöisin, ellei kansalta itseltään? Siksi olisi paikallaan, että lainsäädäntöä kehitettäisiin nimenomaan lisäämällä kansanäänestyksiä.

Totuus on, että islamissa arkkitehtuuri on maailmankuvan manifestaatio: muslimien todellisuus jäsentyy erittäin voimakkaasti tilallisten suhteiden mukaan ja niiden ympärille. Tavallaan se on myös kaunista; minunkin mielestäni minareetit ovat komeita. Mutta moskeijoiden, minareettien ja niistä kailotettavien rukouskutsujen kautta ilmaistaan lisäksi valtaa ja toteutetaan tilallista hallintaa. Asia ei ole siis poliittisesti ongelmaton.

Kyse on samantyyppisestä tunkeilevuudesta kuin katuja kiertelevän kotijäätelöauton megafoninsoitossa, tosin paljon laajemmassa ja tiettyyn paikkaan institutionalisoituneessa mittakaavassa. Myös Lontoossa britit ovat kyllästyneet moskeijoiden monta kertaa päivässä kaikuviin rukouskutsuihin, joille kristillisten kirkkojen kerran viikossa läikyvät kellot häviävät mennen tullen. Tässä mielessä sveitsiläisten asenteen voi hyvin ymmärtää.

On syytä muistaa, että uskonnonvapaus kattaa myös oikeuden olla kuulumatta uskonnollisiin yhdyskuntiin, eikä islamin arkkitehtonista ekspansiota voida perustella ihmisoikeudellisin eikä perusoikeudellisin argumentein. Ketään kun ei pitäisi pakottaa ottamaan vastaan minkään uskonnon asennemuokkausta. Eli kunnioitan jokaisen oikeutta harjoittaa uskontoaan omalla tontillaan, mutta jos muu yhteiskunta halutaan pakottaa uskonnollisten tähystystornien henkiseen valvontaan, kyse ei ole enää molemminpuolisesta kohteliaisuudesta vaan yksipuolisten vaatimusten esittämisestä. Niille, jotka rukouskutsuillaan tai muulla toiminnallaan häiritsevät suomalaisten ihmisten uskonrauhaa, kotirauhaa tai vapautta uskonnoista, vastaan: Allah ei asu täällä.