22. kesäkuuta 2023

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Miten tässä näin pääsi käymään? 

Hallitus korvautui käänteisellä peilikuvallaan, joka on kansalaisia kohtaan yhtä paha kuin edellinen, mutta toisella tavalla.

Punavihreät tuhlasivat ilmastopolitiikkaan, EU-aneisiin ja maahanmuuttoon, mutta porvaritkaan eivät osaa tai halua laittaa menoja tärkeysjärjestykseen.

Viime hallituskauden tuhlailut maksatetaan nyt kansalaisten asumistuen ja työttömyysetuuksien leikkauksilla, jotka siirretään veronalennuksiksi suurituloisille!

Lisäksi rahaa hukataan ilmastopolitiikkaan ja EU:n tukipaketteihin, kuten ennenkin, sillä Kokoomus ja RKP eivät tingi niistä.

Hallitus ei johda säästötoimia edestä, kuten eivät kansanedustajatkaan, jotka nostivat palkkojaan täksi kaudeksi 7,9 prosenttia!

Hallitusohjelmassa ei pukahdeta sanaakaan virkamiesten ja poliitikkojen palkkojen leikkaamisesta, vaikka säästämisen pitäisi alkaa valtion byrokratiamenojen tuntuvasta ravistelusta.

Perussuomalaisia äänestäneet joutuvat nyt maksamaan kokoomuslaisten veronkevennykset.

 

Hallitusohjelman asuntopolitiikka on suomalaisia kohtaan susi

Napamies Petteri Orpo – orpo petturi vai petturi Orpo? Ei kumpaakaan, sillä munille potkimista oli Kokoomuksen taholta odotettavissa jo vaalikampanjan aikana.

Perussuomalaiset kävelivät Kokoomuksen miinaan ja pettivät itseään ja suuren osan äänestäjistään.

Perussuomalaisten vaalilupaukset kääntyivät Säätytalossa nurin.
 

Timo Soini oli oikeassa sanoessaan, että perussuomalaisia puijattiin. – Puijattiin muussakin kuin ministerinsalkujen jaossa. Miten? Siitä oma analyysini tässä.

Ei ole epäilystäkään, ettei valtion menoista pitäisi säästää. Mutta nyt ei säästetty vaan tingittiin ja tuhlattiin väärissä paikoissa: todennäköisesti vain lisättiin valtion menoja ja suomalaisten ihmisen ahdinkoa.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisesta puhuttiin paljon ja pitkään, mutta se ei ole hallitusohjelman pahin kohta, jolla työttömyydestä tai pienituloisuudesta kärsiviä suomalaisia kiusataan.

Pahin on asumistuen leikkaus. Kun Helsinki yhdistetään vyöhykkeeseen 2, valehdellaan asumisen hintataso muuksi kuin se on. Omavastuun korottaminen 42 prosentista 50:een tarkoittaa, että asumistuen kuukausimäärästä leikataan pyöreästi 100 euroa kotitalouskohtaisesti.

Tämän verranko valtio säästää? Ei – vaan summa kiertyy suurelta osin toimeentulovajeeksi ja sitä kautta Kelan toimeentulotuen tai kuntien täydentävän toimeentulotuen täytettäväksi! Paitsi niiden osalta, joilla on vähäistäkin varallisuutta eikä siten oikeutta toimeentulotukeen. 

Keitä he sitten ovat? Yleensä suomalaisia työttömäksi joutuneita, kun taas turvapaikanhakijoina oleskeluoikeuden saaneet ovat lähtökohtaisesti varattomia ja sitä kautta oikeutettuja toimeentulotukeen myös siinä tapauksessa, että heidän asumistukensa joutuu leikkuriin.

Tulos: suomalaiselta työttömältä otetaan asumistuen leikkauksilla perustoimeentulosta keskimäärin satanen kädestä, mutta vaikutus ei yllä toimeentulotuen saajiin lainkaan.

Esimerkiksi Helsingissä toimeentulotuen saajista suhteettoman suuri osa on vieraskielisiä, yleensä pakolaisina tai turvapaikanhakijoina tulleita maahanmuuttajia, heidän perheenjäseniään tai jälkeläisiään. He täyttävät ihanteellisesti toimeentulotukilain varattomuus- ja tulottomuusehdot! He siis saavat asuinkuluihinsa valtion rahaa, kuten ennenkin.

Olisi kiinnostavaa tietää, miksi juuri kyseistä jengiä pitäisi hyysätä, ja onko tämä nyt perussuomalaisen puolueen tavoitteiden mukaista.


Asumistuen varallisuusharkintaa ei pidä ottaa käyttöön

Tähän asti asumistukea on myönnetty myös omistusasunnon hoitovastikkeeseen ja omakotitalon kuluihin, kuten lämmitykseen. Hallitus vetää maton alta ja vie katon päältä ohjelmalla, jonka mukaan asumistukea ei myönnetä omistusasuntoihin jatkossa lainkaan.

Työttömäksi joutunut suomalainen omistusasuja pakotetaan siis myymään asuntonsa ja siirtymään vuokralle asumaan, jolloin asuinkulut kasvavat. Kotinsa myynyt ei puolestaan voi saada asumistukea siksi, että varallisuusharkinnan sisällyttäminen asumistukeen estää asumistuen myöntämisen, ja ihmistä kannustetaan syömään kotinsa.

Hallitus on tekemässä asumistuesta toimeentulotuen kaltaisen loukun, joka ei tosiasiassa edistä kansalaisten toimeentuloa vaan huonontaa sitä sekä kannustaa ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti täysin varattomiksi saadakseen tuloa juokseviin menoihinsa.

Mikäli asumistukea ei jatkossa myönnetä omistusasunnon kuluihin, muutos merkitsisi velvoitetta myydä asuntonsa ja siirtyä vuokralle asumaan. Tämä vaarantaisi perusoikeuden kotiin ja loukkaisi omaisuudensuojaa sekä yhdenvertaisuutta.

Varallisuusharkinnan käyttöönotto merkitsee puolestaan, että asumistuen saajan ei kannattaisi hankkia varallisuutta – tai kannattaisi suorastaan köyhtyä saadakseen tuloa elinkustannuksiinsa, tässä tapauksessa asumiseen.

Hallitus on korostanut, että ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” etuuksiin ei puututa. Heikentämällä toiseksi tai kolmanneksi heikoimmassa asemassa olevien asumistukea hallitus on ohjaamassa heitäkin tuohon kaikkein kurjimpaan asemaan. 

Noin 100 000 ihmistä putoaa asumistuen ja työttömyysturvan leikkausten vuoksi toimeentulotuelle, jolloin valtion menot eivät vähene lainkaan, mutta kannusteloukut syvenevät. Osa asumistuen menettäneistä ei saa kompensaatiota toimeentulotuesta, vaan heille leikkaukset ovat absoluttisia, ja he ovat yleensä suomalaisia ihmisiä.

Hullunkurista on, että porvarihallitus on ensi töikseen vaarantamassa suomalaisten ihmisten kodit, mikä loukkaa oikeiston perinteisesti korostamaa perustuslaillista omaisuudensuojaa.

Mikäli ihmiset ajetaan omistusasunnoistaan vuokralle asumaan, se todennäköisesti lisää asuinkuluja ja asumistuen tarvetta, sillä vuokralla asuminen on yleensä omistusasumista kalliimpaa.

Kotitalouksia, jotka saavat asumistukea omistusasunnon hoitovastikkeisiin tai kuluihin, on laskettu olevan Suomessa noin 16 860. Joukko on väestöön suhteutettuna pienehkö, mutta asumistuen lopettaminen heiltä olisi kotitalouskohtaisena muutoksena valtava.

Valtiontalouteen saavutettava säästö olisi puolestaan mitättömän pieni verrattuna mullistukseen, jonka totaalinen lopetus aiheuttaisi yksittäisille omistusasujille. Tämä on jälleen näyttö siitä, että asiantuntemus ja seurausharkinta puuttuvat hallitusohjelman sosiaalipoliittisista osioista kokonaan.

Hallituksen aikaansaamat häädöt tarkoittaisivat märän rätin heittämistä ihmisten naamalle ja johtaisivat kammottaviin tilanteisiin.

Ihmiset pakotettaisiin myymään asuntonsa huonossa markkinatilanteessa, jossa kaupattavaksi päätyisi suuri määrä asuntoja. Työttömille se tarkoittaisi käytännössä omaisuutensa menettämistä. Asuntojen hinnat romahtaisivat entisestään.

Kotinsa voisi joutua myymään myös se rintamamiestalossa asuva Perussuomalaisten äänestäjä, jolta hallitus veisi nyt sen, mitä ryssä ei onnistunut sodassa ottamaan!

Oikeus kotiin on perusoikeus. Sosiaaliturvalainsäädännön niin sanotusta heikentämiskiellosta johtuu, että saavutettuun tasoon olisi suhtauduttava perusoikeusmyönteisesti, eikä perusetuuksiin saisi tehdä muutoksia pelkästään mielipiteidenvaraisten työllistymisoletusten perusteella.

Asumisen hintatasossa ei ole tapahtumassa asumistuen alentamista vastaavaa muutosta, ja perusetuuteen kohdistuva leikkaus olisi ihmisiä kohtaan drakoninen. Niinpä asumistuen tason alentamista ei voida pitää perusteltuna.

Asumistuen varattomuusehto on keskeinen syy eläkeläisten leipäjonoihin, ja esitän, että hallitus parantaisi eläkeläisten asumisturvaa ja toimeentuloa poistamalla varattomuusehdot ja -rajat eläkeläisten asumistuesta sen lisäksi, että niitä ei nyt ole yleisessä asumistuessa.

 

Vuokra-asunnot ja asumisoikeusasuminen vaarassa

Myös hallituksen tavoite purkaa tai irtisanoa kaupunkien asuntojen vuokrasopimuksia parempituloisiksi muuttuneilta on oikeudeton ja järjen vastainen. Se ei varmasti kannustaisi ketään kaupungin vuokra-asunnossa asuvaa hankkiutumaan paremmin palkattuihin töihin! – Ja sehän oli kuitenkin tarkoitus.

Jälkikäteen tehtävät tarkistukset voimassa oleviin vuokrasopimuksiin ja vuokrasopimusten irtisanomiset sekä purkamiset voivat rikkoa taannehtivan lainsäädännön kieltoa ex post facto ja sopimusten pysyvyys- ja sitovuusvelvoitetta pacta sunt servanda.

Niitä rikottaisiin myös, jos hallitus lopettaa ARA-korkotukirahoituksen asumisoikeusyhtiöiltä. Siitä voisi avautua tie aso-talojen käyttö- ja luovutusrajoitusten poistamiselle, mikä olisi asumisoikeussopimusten ja koko aso-järjestelmän tarkoitusten vastaista.

Asumisoikeustalot eivät kelpaa markkinaehtoisten lainojen vakuuksiksi, sillä ne eivät ole – eikä niiden pidäkään olla – realisoitavissa, joten ARA-rahoituksen lopettaminen asumisoikeusyhteisöiltä tarkoittaisi käytännössä koko asumisoikeusjärjestelmän romuttamista.

Asumisoikeusyhtiöt eivät voine kuitenkaan lopettaa uudisrakentamista, koska asumisoikeustaloja on kaavoitettu uusiin suuriin kaupunginosiin jopa 20 prosenttia asuinrakennuskannasta esimerkiksi Helsingissä. Lopettamalla ARAn takaamat korkotukilainat uusilta asumistukitaloilta hallitus yrittänee tehdä asumisoikeusasumisesta kovan rahan asumista.

Lopulta talojen omistajayhtiöitä saatetaan taivutella rakentamaan markkinahintaisilla lainoilla ja nostamaan asumisoikeustalojen käyttövastikkeet niin korkeiksi kuin asumisoikeuslain 33 pykälän 3 momentti sallii, eli markkinavuokrien tasolle. Tämä puolestaan tekisi asumisoikeusasumisesta huippukalliin ja asukkaiden näkökulmasta epähoukuttelevan vuokralla asumisen muodon.

Hallitus on tekemässä asumisoikeusasunnoista vuokrarysiä, joissa oikeus asua muuttuu hintahäädöiksi.

Esityksellään ARA-rahoituksen ja -takuiden lopettamiseksi hallitus on luomassa poliittista painetta myös asumisoikeusasuntojen myyntikiellon ja vuokrausehtojen purkamiselle, vaikka perustuslakivaliokunta aivan äskettäin torppasi hankkeen uutta asumisoikeuslakia säädettäessä 2021.

Asumisoikeusjärjestelmän alasajo on nähdäkseni perussuomalaisten etujen vastaista politiikkaa. Aso-järjestelmä luotiin pysyvien asuntojen rakentamiseksi taloudelliselle keskiluokalle, jonka tulot ja varallisuus eivät riitä omistusasuntoon mutta jonka sosiaalinen asema ei ole toisaalta niin huono, että ovi avautuisi kuntien vuokra-asuntoihin.

Hallitusohjelman kirjaukset ovat tyypillisiä näyttöjä kokoomuslaisesta asuntopolitiikasta. Sen mukaan edistetään vain omistusasumista ja markkinaehtoista vuokrakiskontaa. Tosiasiassa myös niiden ihmisten täytyisi voida asua, joilla ei ole satojatuhansia euroja laitettavaksi seiniin.

Sosiaalista asuntotuotantoa tulisi lisätä ja tukea, jotta Kokoomukselle tärkeiden pienipalkkaisten ja osa-aikaisten työllisten olisi mahdollista jatkaa asumista pääkaupunkiseudulla palvelemassa porvarien pyyteitä.

Asumistuen heikennyksillä ja ARA-tukien leikkauksilla hallitus lisää kansalaisten epävarmuutta, tuottaa huolta kodin menetyksistä ja loukkaa ihmisten perusoikeutta asuntoon ja kotiin.

On kieroa, että Perussuomalainen puolue, joka on esiintynyt Suomen kansalaisten perusoikeuksien puolustajana, meni takaamaan kokoomuslaista asuntopolitiikkaa, jolla loukataan suomalaisten ihmisten kodinturvaa. Sen sijaan leikkaukset eivät yllä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden asuinoloihin ja toimeentuloon lainkaan, koska toimeentulotuki!


Miksi asumistuen leikkaaminen on seinähullua?

Suomalaisten ihmisten työttömyysetuudet, asumistuki ja toimeentulotuki pitäisi yhdistää kansalaisen perustuloksi, joka takaisi minimitoimeentulon esimerkiksi työttömyyden tapauksessa. Asiasta onkin ylimalkainen maininta hallitusohjelmassa: Perussuomalaisten sosiaalipoliittiseen ohjelmaan 2019 (s. 10) sisältyvä yleistuki, jota on pohtinut myös sosiaaliturvakomitea välimietinnössään.

Mutta hallituksen ohjelma on tämän tavoitteen kanssa ristiriidassa.

Se on ristiriidassa myös asuntomarkkinoilla vallitsevan tilanteen kanssa. Suomalaisten asuinkulut ovat nousseet jyrkästi, eikä ole Kelan ja VATTin tutkimusten valossa oletettavaa, että asumistuen leikkaaminen alentaisi asumismenoja.

Asumisen tukia ei ole koskaan korotettu etupainotteisesti, eli asumistuella ei ole ruokittu vuokrien, vastikkeiden eikä energian hinnan nousua. Päinvastoin: vuokria, vastikkeita ja energian hintaa on nostettu ensin, ja asumistukea on jouduttu korottamaan perässä, noin kahden vuoden viiveellä.

Hallitus yrittää nyt purkaa ongelmaa väärästä päästä. Oletuksena on, että vuokrat, vastikkeet ja muut kulut automaattisesti laskevat markkinamekanistisista syistä, jos asumisen tukia leikataan.

Todistamaton oletus on sekin, että ihmisille löytyy työpaikkoja ja työtuloja, jos kodit ja asuminen saatetaan uhanalaisiksi.

Sellaisesta ei ole mitään näyttöä, ja todennäköisesti leikkaukset vain pahentavat asukkaiden taloudellista ahdinkoa, ja vaje siirtyy ihmisten ruokapöytiin.

Koska hallitusohjelman premissit ovat todistamattomia ja kausaaliketjut virheellisiä, myös niiden pohjalle rakennetut johtopäätökset ovat nurinkurisia.

On kerrassaan väärin, että poliittiset luottamushenkilöt vailla mitään tosiasiallista pätevyyttä ja asiantuntemusta päästetään tekemään toisten ihmisten perustoimeentuloa koskevia päätöksiä pelkästään omien oletustensa ja käsitystensä pohjalta, tuntematta sosiaaliturvalainsäädännön mekanismeja. Juuri siinä on demokratian eräs heikkous.

Myös monet netti-influensserit ovat kiljuneet kitapurjeet lepattaen, että asumistuen leikkaaminen kannustaa ihmisiä töihin.

Totuus on, että työttömyysturvan ja asumistuen heikennykset eivät luo Suomeen yhtään työpaikkoja, joihin työttömät suomalaiset voisivat noin vain mennä.

Työttömyyttä esiintyy lähinnä hoitoalalla, varhaiskasvatuksen piirissä ja ATK-alan lapiotyössä eli koodaamisessa, eikä Suomessa tarvita sen enempää määrällistä työvoimareserviä kuin asiantuntijoitakaan ulkomailta.

Asumistuen leikkaukset eivät varmasti ratkaise työvoiman kysynnän ja koulutusten välistä kohtaanto-ongelmaa, sillä leikkaaminen ei tee työttömistä entistä sopivampia tarjolla oleviin hommiin.

Käsitys, että jokainen on sovelias jokaiseen mahdolliseen työhön, pyrkii kumoamaan yhteiskunnallisen työnjaon periaatteen, joka on järkiperäisen toiminnan ehto.


Asumistuen leikkaukset runtelevat myös omistusasujia

Entä sitten, jos vuokrat lähtisivätkin leikkausten myötä laskukiitoon? Vaikutukset asuntomarkkinoihin olisivat dramaattiset. Asuntosijoittajat vetäytyisivät, ja vuokra-asuntoja poistuisi markkinoilta, mikä johtaisi vuokrien nousuun.

Mikäli vuokra-asuntosijoittaminen osoittautuisi vähemmän tuottoisaksi, omistusasuntojen hinnat laskisivat, mikä runtelisi omistusasujia ja asuntovelallisia, joiden investointien arvot putoaisivat. Myös lainojen vakuusarvot alenisivat, mikä kauhistuttaisi pankkeja. Pakkorealisoinneissa syntyisi luottotappioita.

Asumistuki ei ole pitkään aikaan ollut vuokralaisten tukemista, sillä asumistuet on imuroitu vuokralaisten pankkitileiltä valokaapeleita pitkin vuokranantajien tileille. 

Kokoomuksessa, Perussuomalaisissa ja niiden apupuolueissa ei ole ymmärretty, mikä rooli asumistuella on suomalaisessa asunto- ja rakentamispolitiikassa. Se on ollut epäsuoraa tukea rakennusliikkeille ja asuntosijoittajille, joiden kautta kasvukeskuksiin on pystytty tuottamaan suuri määrä uusia asuntoja.

Asumisen tukemisessa ei ole ollut mitään vikaa, kun sillä on voitu turvata ihmisten kodit ja laaja uudisrakentaminen. Noin 2,2 miljardin vuosikulu tästä hyvästä on valtionbudjetissa pieni. Se on ollut investoimista kiinteään omaisuuteen – ei syömävelan tekoa.

Perussuomalaiset ampuvat itseään ja kannattajiaan jalkaan huonontamalla äänestäjiensä asumistukea ja viemällä sen omistusasujilta kokonaan. Myös Kokoomus runtelee itseään ja kannattajiaan alentamalla asumistukea toiveenaan, että vuokrat laskisivat. Eikö kukaan sääli kokoomuslaisia vuokrakiskureita, joiden rakkaat vuokrarahat jäävät saamatta, mikäli Kokoomuksen toive alemmista vuokrista toteutuu?

Korkojen nousun vuoksi jäässä olevat asuntomarkkinat eivät nyt kaipaisi minkäänlaisia asumistuen leikkauksia. Eivät myöskään siksi, että kansalaisten asuinkulut ovat katossa energian hinnan nousun, EU:n ilmastovaateiden ja vihreän ympäristöpolitiikan vuoksi.

Kokoomuslaisella politiikalla pienituloisia ihmisiä ei saada taatusti pysymään pääkaupunkiseudulla, vaikka juuri täällä töitä olisi tarjolla. Päinvastoin: sentrifuugi-ilmiön mukaisesti Helsinki ja Espoo ovat jo pitkään ajaneet pienipalkkaiset Vantaalle ja kehyskuntiin kurjistumaan, mikä on lisännyt segregaatiota ja ympäristökuntien vaikeuksia.

Ongelmien kasautuminen, syveneminen ja kurjistuminen ovat tyypillisiä porvarillisen talouspolitiikan tuloksia, ja ne on nähty aiemmin monessa muussa maassa, kuten Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.


Perussuomalaiset hävisivät seuraavat vaalit jo hallitusneuvotteluissa

Oikeus asuntoon ja kotiin on perusoikeus. Mikäli valtiovalta tekee asumisen sosiaaliturvaan muutoksia, jotka ovat ristiriidassa todellisen asuntomarkkinatilanteen kanssa, voi kyseessä olla perusoikeuksien rikkomus.

Ihmisten perusturvaa ei saisi jättää työllistymistä koskevien oletusten ja toiveiden varaan, kuten Kokoomus, Perussuomalaiset, RKP ja krisut nyt tekevät.

Asiaa sietäisi tutkia perustuslakivaliokunnassa ja paremmissakin pilttuissa. Eritoten asumistuen leikkaus vaarantaa ihmisten kodit ja kuuluu minimiturvaan, johon ei vaalikampanjoissa esitetty muutoksia.

Toimeentulotuki ei viimesijaisena tukena kompensoi asumistuen leikkauksia niille kansalaisille, joilla on helposti rahaksi muutettavaa varallisuutta tai yli tuhat euroa pankkitilillä.

Toimeentulotuen saajien pankkitilit puolestaan on läpivalaistu siitä asti, kun kokoomuslainen Maija Perho sai ministeriaikoinaan läpi kansalaisten yhdenvertaisuutta, tietosuojaa ja mahdollisesti myös muita perusoikeuksia rikkovan vaateensa lasisista ihmisistä. Lainmuutos tehtiin kiilusilmäisessä kiimassa.

Persut ovat menneet kokoomuslaisen nylkemispolitiikan takaajaksi, ja on käymässä aivan kuten ennustin kirjassani Pavlovin koirat (2022, s. 291): Kokoomuksen neuvottelijat pystyivät laittamaan Purran jengin povitaskuunsa, sillä Perussuomalaisista puuttuu sekä työmarkkinapoliittista että sosiaalipoliittista osaamista.

Kokoomus vei perussuomalaisia Säätytalon neuvotteluissa kuin mätää kukkoa.

Monet verkkokeskustelijat ovat metelöineet asumistuen leikkausten puolesta luullen, ettei tuilla ole nykyisin mitään kattoa. Myöskään Petteri Orpo ei kannanotoistaan päätellen ymmärrä sosiaaliturvajärjestelmämme rakennetta lainkaan.

Ongelma ei ole minkään yksittäisen tuen taso, vaan yhdessä tuessa tapahtuvan muutoksen siirtyminen toiseen tukimuotoon. Jos taas saantiehtoja ”uudistetaan, syntyy muutosten tuloksena yleensä huononnuksia ja suuri määrä väliinputoajia, kuten asumistuen leikkausten kautta käy.

Mitä Perussuomalaiset sitten on saanut hallitusneuvotteluissa vastalahjaksi siitä, että puolue on suostunut muun muassa asumistukijärjestelmän rapauttamiseen ja asumisoikeusasuntojen ARA-tukien alasajoon?

Vastaus: eivät yhtään mitään. Perussuomalaiset väänsivät pitkään maahanmuutosta, mutta tulos oli mitättömän laiha: pakolaiskiintiön alentaminen 500 tulijaan vuodessa ja vähäpätöisiä tiukennuksia ulkomaalaislakiin.

Ongelma ei ole tähänkään asti ollut YK:n pakolaiskiintiön suuruus (noin 1000 tulijaa vuodessa) vaan turvapaikanhakijoina ja muina laittomina maahantunkeutujina saapuvien paljous.

Petteri Orpo oli sisäministerinä päästämässä Suomeen vuonna 2015 yli 30 000 turvapaikanhakijaa, joista suuri osa osoittautui sotilaskarkureiksi. Migri paljasti asian vasta vuonna 2019, sillä Petteri Orpo oli väittänyt, että tulijoiden motiivien epäileminen olisi rasismia. Tosiasiassa se olisi ollut rationalismia, niin kuin syiden analysoiminen yleensäkin. Sotilaskarkuruus ei ole YK:n pakolaisjärjestön mukaan turvapaikan myöntämisen laillinen peruste.

Hallitusneuvotteluissa Perussuomalaiset hurahtivat Orpon kuningastien takaajaksi, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Perussuomalaiset myöntyivät nyt Kokoomuksen esittämiin työttömyysturvan ja asumistuen huononnuksiin vain estääkseen kourallista ulkomaalaisia tulemasta maahamme. 


Turun siltarumpurata ja Petteri Orpon kuningastie

Älkää tulko sanomaan minulle, että sosiaalietuuksien saajat elävät toisten varoilla. Toisten varoilla elävät niin kuninkaat kuin kauppiaatkin, mutta he elävät niillä leveämmin kuin toiset ihmiset. Talous on nimittäin riippuvuussuhde, jossa valta ratkaisee sen, mikä lantti kenenkin käteen putoaa.

Nyt tuosta vallankäytöstä päättää Petteri Orpo esikuntineen, mutta tulokset ovat onnenpyörän pyörähdyksiä. Työttömyys mahdollistaa sen, että jollakin toisella vielä työpaikka on, joten työttömiä ei sovi moittia globalisaation aiheuttamasta työpaikkojen maastapaosta. Lääkärit ja lakimiehet laskuttavat luksuksensa toisten ihmisten kärsimyksillä ja vastoinkäymisillä, joita ilman hekin olisivat toimettomina.

Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko perussuomalaisista löytyy niitä hyväosaisia ja hyvätuloisia, joita Petteri Orpon lupaamat tuloveron kevennykset miellyttävät. Vai olisiko niin, että itä-helsinkiläiset perusjampat huomaavat tulleensa huijatuiksi?

Hallitusohjelmallahan ei hoideta nyt valtiontaloutta lainkaan. Turun radan nopeuttamiseen riittää Petteri Orpolta yli miljardi euroa veroveroja, mutta kansalaisten asumisturvaa pidetään tärkeänä huonontaa 360 miljoonan euron leikkauksella, jolloin myös asuinrakentaminen menee jäihin.

Tavoiteltu 360 miljoonan tavoiteltu säästö on valtionbudjetissa pelkkää rikkalapiopolitikointia verrattuna niihin välillisiin haittoihin, joita asumistukijärjestelmän runtelusta syntyy.

Rata pitäisi jättää koskematta ja asumistuen leikkaukset tekemättä. Säästyisi enemmän.

Mitä ajattelevat muualla kuin Turussa asuvat perussuomalaiset, joiden tienpitoon ei riitä valtiolta varoja vain siksi, että Petteri Orpo pääsisi entistä nopeammin vaalipiiriinsä tekemään siltarumpupolitiikkaa?

Kiskojen kiillottaminen on hullua siksikin, että junayhteyksiä ei suinkaan paranna junien nopeuden nostaminen. Olennaista on, paljonko aikaa tuhlautuu lähdön odottamiseen radan molemmissa päissä. 

Ratayhteyden kokeminen toimivaksi on kiinni siitä, paljonko junavuoroja ja lähtöjä sillä liikennöi, eikä junan vauhdista. Suurnopeusjunat jättävät entistä enemmän pysäkkejä väliin, ja sitä kautta yhteydet huononevat eivätkä parane. Tunnin rata” on napamies Orpon omahyväinen mukavuushanke, jonka kautta hän pyrkii ostamaan ääniä valtion rahoilla.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten panostus raideliikenteeseen ylittää nyt Vihreiden märimmätkin unelmat. En olisi koskaan voinut kuvitella, että Perussuomalaiset menee hallitukseen, joka ei tingi ilmastotavoitteista!

Nyt asia on kirjattu tämänkin hallituksen ohjelmaan: ylimitoitetuista ilmastotavoitteista ei tingitä.

Perussuomalaiset eivät saaneet hallitusohjelmaan edes ajopolttoaineiden hinnan alentamista, vaikka se oli puolueen vaalilupaus. Eivät tietenkään saaneet, koska hyvätuloisten veronalennukset Kokoomus laskuttaa kulutusveroilla, kuten juuri polttoaineveroilla, samalla kun porvarit ajelevat sähkö-Tesloillaan.

Luonnollista on, että hallitus alkaa selvittää myös perintöveron poistoa juuri nyt, kun olen saanut minulle langetetut perintöveroni maksettua. Sitten pitäisikin alkaa maksaa veroa toiseen kertaan: perityn omaisuuden mahdollisesta luovutusvoitosta, tietysti entistä enemmän.


Miten valtiontaloudesta olisi pitänyt säästää?

1) Lopettamalla tarpeettoman, tuottamattoman ja huippukalliin infrastruktuurin rakentaminen (esim. tunnin rata), jonka aikaansaama ajansäästö on useissa selvityksissä todettu vähäarvoiseksi.

2) Kirjaamalla hallitusohjelmaan, että Suomi ei rahoita jatkossa EU:n tukipaketteja eikä suostu velkojen eikä yhteisvelkojen tekijäksi eikä takaajaksi.

3) Perumalla sote ja romuttamalla sen hallintohimmelit kalliine byrokraatinvirkoineen.

4) Hillitsemällä panostuksia aseisiin, sillä Venäjä on pariksi vuosikymmeneksi lyöty ja Suomi Naton huomassa.

5) Pidättäytymällä tuloveron ja varainsiirtoveron alennuksista.

6) Leikkaamalla valtion virkaihmisten palkoista 10–15 prosenttia pois ja lopettamalla suuri määrä turhia byrokraatinvirkoja, joita on kertynyt suojatyöpaikoiksi poliittisille kellokkaille.

7) Lopettamalla tendenssitutkimusten tukeminen yliopistoissa, vähentämällä Suomen Akatemian rahoitus puoleen ja purkamalla Sitra.

8) Jäädyttämällä koulutusmenot, sillä koulujen ongelma ei ole taloudellisten voimavarojen puute vaan ongelma on laadullinen: väärät opetusmenetelmät (kuten inkluusio), jotka pitäisi korvata hyviksi havaituilla metodeilla.

9) Leikkaamalla Yleisradion kuluista ja YLE-verosta, jolloin verotaakkaa olisi voitu siirtää muille sektoreille ja näin välttää perusturvan huononnuksia.

10) Kieltäytymällä kokonaan vastaanottamasta turvapaikanhakijoita ja kotouttamalla täällä oleskelevat tilapäistä suojelua nauttivat ja palautettaviksi määrätyt lähtömaihinsa halvinta kulkuneuvoa käyttäen.

Pelkästään näillä toimilla olisi voitu kattaa valtionbudjetissa oleva vaje. Sote-himmeli nosti byrokratiamenoja 6,4 miljardilla, ja Kokoomuksen tukemaan EU:n elpymispakettiin humahti 6,6 miljardia, eikä tuossa ole vielä nousseiden korkokulujen osuus!

Aivan pian Bryssel lähestyy suomalaisia jälleen käsi ojossa, kun koronarahastoksi sanotun elpymisrahaston varat Italian, Espanjan, Portugalin ja Kreikan tukemiseen ehtyvät.

Espanja kuittaa koronarahastostaedelleen 163 miljardin tuet, eli kaksinkertaisesti Suomen valtionbudjetin verran rahaa, kun taas Suomi saa vain 1,8 miljardia, vaikka meidät pakotettiin pönkittämään rahastoa 7,2 miljardilla.

Tätä Kokoomus päätti tukea jo oppositiosta, ja tulevaisuudessa se vaatii sitä hallituksessa.

Silloin hallitus kohtaa ensimmäisen kriisinsä, ja Perussuomalaiset ovat hallitusaitiossa anomassa eduskunnalta lisärahoitusta muiden EU-maiden tukemiseen yhdessä Kokoomuksen kanssa. Sitä vihervasemmisto mielellään oppositiosta tukee!

 

Ei ole puoluetta

Eräs henkilö sanoi minulle vuonna 2019, että jos Perussuomalaiset lähtee puolueena altasi, sitten sinulla ei ole puoluetta. Ei olekaan.

En ole minkään puolueen panttivanki vaan teen johtopäätökseni parhaan tietoni mukaan, itse.

Perussuomalaiset on tehnyt suuren virheen luopuessaan aiemmasta EU-vastaisuudestaan ja mennessään Kokoomuksen apupuolueeksi.

Tarjosin asiantuntemustani Perussuomalaisille jo hallitusneuvottelujen aikana, jotta ohjelmasta ei olisi tullut Kokoomuksen läpihuutoa. Vastaus oli sama kuin ennenkin: ei vastausta.

Puolue on ignoroinut ja ghostannut minut täydellisesti, ja suunsa ovat menneet kiinni kuin sammakon pimppi. Ilmeisesti sisäpiirin läpi on käynyt käsky, että kanssani ei saa olla missään tekemisissä.

Ikävä sanoa, mutta sellainen puolue, jossa ei voi toimia, on mitätön.

Hallitusohjelmasta neuvottelivat amatöörit, jotka eivät tiedä sosiaaliturvajärjestelmästämme mitään. Sen merkiksi eräs Perussuomalaisten kansanedustaja ihasteli äskettäin Suomi-areenalla hallitusohjelman tavoitetta, että maahanmuuttajille taataan 1600 euron vähimmäispalkka.

Se varmaan miellyttää mediaa, mutta en tiennyt, että maahanmuuttajien edut ovat Perussuomalaisille noin rakkaita! Niin sanottu takuueläke suomalaiselle ihmiselle itselleen on noin puolet tuosta.

Pohditaanpa lopuksi, mikä tähän on johtanut. 

Paavo Väyrynen arvioi jo vuonna 2015, kun Sipilän hallitusta muodostettiin, että parempi hallitus olisi tullut Perussuomalaisten, Keskustan ja SDP:n yhteishallituksesta.

Se olisi ollut suomalaisten ihmisten asialla eikä olisi toiminut EU:n käsikassarana, kuten Perskeko.

Suomessa tarvittaisiin nimenomaan konsensusta, mutta miksi kansanrintamaa ei saada enää aikaan, vaan kenttä on jakautunut äärioikeistoon ja äärivasemmistoon?

Vastaus: syy on maahanmuuton aiheuttamassa eripurassa.

SDP julisti Sanna Marinin suulla, ettei puolueensa tee hallitusyhteistyötä Perussuomalaisten kanssa – ihan vain periaatteellisista syistä. Syy oli yksi: eriävä maahanmuuttokanta.

Ilman maahanmuuttovyörytystä koko ongelmaa ei olisi, ja Suomessa voitaisiin tehdä konsensushenkistä talous- ja sosiaalipolitiikkaa suomalaisten ihmisten eduksi.

Nyt näin ei tehdä, sillä maahanmuutto-ongelma on jakanut puolueet ja kansalaiset kahtia, eivätkä vasemmisto ja sen ay-liike suostu yhteistoimintaan Perussuomalaisten kanssa.

Toinen syy löytyy ilmastopolitiikasta. Perinteiset kansan- ja työväenpuolueet SDP ja Vasemmistoliitto hurahtivat vihreiden ilmastohumpan kavaljeereiksi. Millenniaalien saatua vasemmistopuolueissa valtaa nämä puolueet unohtivat Suomen kansalaisten etujen edistämisen ja alkoivat hoilata kansainvälisten ilmastoaneiden puolesta.

Suomen valtiontalous olisi voitu pelastaa pelkästään lopettamalla vieraiden kansantalouksien rahoittaminen jo vuosia sitten.

Edellinen hallitus oli susi ajaessaan hullua maahanmuutto- ja ilmastopolitiikkaa.

Nyt sinimusta hallitus pahoinpitelee suomalaisia ihmisiä sosiaaliturvan leikkauksilla ja kompensoi ongelman alentamalla oluen verotusta juottaakseen persut känniin.

Sivistyspuoluetta näyttelevä Kokoomus vakuutteli, ettei koulutuksesta leikata, vaikka leikataankin. Pahin koulutusleikkaus on tietysti opintotuen leikkaus ja opiskelijoiden asumistuen palauttaminen asumislisäksi.

Eikö opiskelijoilta ottaminen muka ole koulutusleikkaus? Koulutuksen subjektihan on opiskelija, joten Kokoomuksen halu taivutella opiskelijoita takaisin yhteisasumismuotoihin on koulutuksesta leikkaamista. Koulutuslehmä oli Kokoomukselle pyhä, mutta se ei lypsänyt, ja siksi Kokoomus tappaa lehmän.

Opiskelijoilta otetaan, mutta Suomen Akatemian määrärahoista, agendatutkimuksesta ja innovaatiotehtailusta ei tingitä, vaikka pitäisi (aiheesta täällä).

Ei ongelma ole koskaan ollut koulutuksen rahapula vaan väärät opetusmenetelmät ja löperöt tutkimusmetodit sekä koulutuksen ja työmarkkinoiden kohtaamattomuus. Tämä pitäisi ymmärtää ilman koulutustakin.


Tuloveronkevennykset suosivat vain hyvätuloisia

Ketkä sitten hyötyvät? Kokoomuksen kansoittama OAJ, jossa on paljon hyvin palkattuja ja virkoihinsa panssaroituneita kokoomuslaisia opettajattaria. Työtaakka ja työttömyys helpottuvat, kun virkoja perustetaan lisää.

Kaivuri-Markku hyötyy, samoin Kokoomuksen pääkannattajakunta: pullakuskit, parturit ja muut yrittäjät, superrikkaat pelurit ja yli 10 000 euroa kuukaudessa tienaavat, niin sanottu parhaiten ansaitseva desiili.

Kristilliset julistivat laupeudentekonaan, että lapsiperheiden tuet paranevat, ja pieni- ja keskituloisten verotus kevenee.

Millä tavoin pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden verotus voi enää keventyä, kun pieni- ja keskituloiset lapsiperheet eivät nykyäänkään ole nettoveronmaksajia vaan yhteiskunnallisten subventioiden saajia?

Tuloveron kevennykset suosivatkin lähinnä kokoomuslaisia hyvätuloisia, ja näin syntyvä valtiontalouden alijäämä kompensoidaan korottamalla kulutusveroja ja lääkkeiden hintoja, jolloin asiasta kärsivät eniten pieni- ja keskituloiset, ehkäpä juuri perussuomalaiset.

Sairastaminen pahenee. Asunnottomuus lisääntyy, ja asuntokurjuus syvenee. Entistä vahvemmat viinit tuodaan ruokakauppoihin, jotta suomalaiset hukuttaisivat murheensa tuliliemeen reservaatti-intiaanien tapaan.

Perussuomalaisille kävi hallitusneuvotteluissa kuin sokraattisessa satiirissa, jossa vaihdettiin vaskea kultaan.

Perussuomalaisessa puolueessa vedetään kurvit suoriksi, kuten Kokoomuksessa. Oletetaan yksiviivaisesti, että työttömyysetuuksien ja asumistuen heikennykset automaattisesti vähentävät työttömyyttä, ja 100 000 uutta työpaikkaa ilmestyy kuin kirkkaalta taivaalta.

Samanlainen kaavamainen ja mekanistinen oletus vaivaa asumistuen leikkauksia. Ne eivät alenna valtion menoja, kun suuri osa kuluista siirtyy toimeentulotukeen. Kyseessä on hölmöläisten viltinlyhennys.

Mustaan aukkoon putoaa muutamia kymmeniä tuhansia suomalaisia, jotka eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen, vaikka asumistuki pienenee tai poistuu kokonaan, kuten omistusasujilta.

Se, että eläkeläisten asumistukeen ei kosketa, ei paranna mitään. Eläkeläisten asumistukihan on jo nyt riippuvaista omaisuudesta. Jatkossa yli 10 000 euron arvoinen omaisuus alentaa kaikkien ihmisten asumistukea, eli ihmiset pakotetaan syömään seinänsä esimerkiksi käänteisillä asuntoluotoilla.

Totuus on, että asumistuen leikkaukset eivät ratkaise työttömien ja työpaikkojen välistä kohtaamattomuutta. Päinvastoin: asumistuen leikkaukset tekevät entistä mahdottomammaksi siirtyä työn perässä asuinpaikkakunnalta suuriin kaupunkeihin.

Suuriin kaupunkeihin hallitus aikoo kasata korkeasti koulutettua työvoimaa ulkomailta, kuten ennenkin, ihan vain siksi, että työvoiman tarveharkinta ei koske erikoiskoulutettuja ja vaikka jokaiseen akateemiseen työpaikkaan on kymmenien hakijoiden mausoleumijono.

On kiintoisaa havaita ja todistaa, kauanko Perussuomalaisten jäsenkentältä kestää huomata matkustavansa vuoristoradalla, jossa on yksi vaunu irti: heidän omansa.

 

Perussuomalainen puolue ei hajoa, mutta kannatuksesta voi lähteä puolet

Orpon hallituksen jeremiadilla on mittaa kuin elokuvan lopputeksteillä. Se ei kerro yksituumaisuudesta vaan erimielisyydestä.

Porvarihallitus on toimimassa Perussuomalaisten lupausten vastaisesti ja lisäämässä tavallisten kansalaisten ahdinkoa, kun myös kunnalliset vuokra-asunnot uhataan ottaa pois, mikäli tulot nousevat.

Kun ARA-rakentamista vähennetään ja asumisoikeustalojen ARA-rahoittaminen lopetetaan, nostetaan kokonaiskulut vuokralla asumisen yli, mikä tekee kyseisestä asumismuodosta asukkaiden kannalta kannattamatonta, ja Kokoomus alkaa vaatia aso-talojen ja omistajayhtiöiden myyntiä.

On hallitusohjelmassa jotain hyvääkin, kuten metsänomistajien perustuslaillisten oikeuksien suojelu ja se, että hallitus ei edistä maalittamisen sisällyttämistä rikoslakiin. Näin pitää ollakin, mutta pyörää ei olisi tarvinnut keksiä uudestaan. Kannatan myös vientivetoista palkkamallia, sillä on mahdotonta, että palkkoja korotettaisiin muilla aloilla enemmän kuin avainasemassa olevilla vientialoilla, jotka tuottavat yhteiskuntaamme suurimman osan jaettavaksi kelvollisesta pääomasta.

Lähes kaikissa muissa asioissa on uusi hallitus luomassa Suomeen nelivuotisen helvetinkoneen.

YLEn rahoitukseen hallitus ei uskaltanut koskea indeksijäädytyksiä lukuunottamatta, vaikka perussuomalaiset ja kokoomuslaiset olivat julkisesti luvanneet tuntuvia leikkauksia.

YLEltä olisi voitu vähentää asumistukeen kaavaillun budjettisäästön euromäärä ilman, että kansalaiset olisivat menettäneet mitään. Oli nynnymäistä median mielistelyä, että niin ei tehty.

Tuhlareista koottu vihervasemmistolainen hallitus on nyt korvattu toisella samanlaisella, jonka huonous on vain erilaista. Sekään ei tiedä, mitä tekee tai saa tahattomasti aikaan.

Petteri Orpo pystyi vedättämään Perussuomalaisia hallitusneuvotteluissa jo siinä, kun Kokoomus valvoi kaikkea Säätytalosta tihkuvaa tietoa ja panttasi tekeillä olevan ohjelman julkistamista, jotta kansalaiset eivät voisi puuttua asioihin neuvottelujen ollessa kesken.

Mikäli uusi hallitus ei kaadu EU-tukia koskevaan eripuraan, se voi kaatua Perussuomalaisten äänestäjäkunnan sosiaaliturvan leikkauksiin.

Itsehän lopetin aktiivisen puolueosallistumisen jo 2020, kun puolue meni median ja muiden puolueiden taakse ja alkoi haukkua minua sinänsä moitteettomasta ja rehellisestä tutkimuksestani Totuus kiihottaa

Riikka Purra, Wille Rydman, Mari Rantanen ja Vilhelm Junnila ovat sittemmin saaneet osakseen paljon rajumman ja osittain myös aiheellisen ryöpytyksen, mutta he ovat saaneet pitää puolueasemansa.

Demokratian ja politiikan ongelma on, että niissä ei ratkaise järki, vaan mielipiteet ja valta.

Siksi filosofi ei viihdy puoluepolitiikassa. Oppositio on yleensä aina oikeammassa kuin hallitus, sillä oppositioasema on lähempänä tieteellistä asennetta oppositiopolitiikan ollessa kriittistä, aivan kuten tiedekin on kriittistä.

Mikäli hallitus ei ennen seuraavia eduskuntavaaleja kaadu, Perussuomalaisten kannatuksesta todennäköisesti noin puolet valuu takaisin SDP:n ja Keskustan riveihin.

Viimeistään vuoden 2027 vaaleissa SDP tulee saamaan selvän voiton, mikäli puolueessa valtaan nousevat järkimiehet. Ongelma on, että entisen sisäministerin Kari Rajamäen tapaiset järkidemarit on ajettu vasemmistossa nurkkaan setämiehiksi julistettuina, ja vallassa ovat olleet tuhlaajatytöt. Antti Lindtman on harvinainen poikkeus, jolta voi jotain odottaa.


Ei saa juosta saksien kanssa

Mitä ajatella Timo Soinin väitteestä, että perussuomalaisia puijattiin myös ministerinsalkkujen jaossa? 

Pitää paikkaansa.

Perussuomalaiset menettivät helpot ja rahakkaat toimialat (esimerkiksi kolme opetusministeriön virkaa) ja saivat vaikeimmat ministerinvirat, joista ei paljon kannatusta ropise. Joukossa ovat valtiovarainministeri (kipeät leikkaukset!), sosiaali- ja terveysministeri (soten miljardivajeet!), ulkomaankauppaministeri (ulkomaankaupan miljardialijäämä!) ja oikeusministeri (asuntopoliittisten ja työpoliittisten huononnusten ajaminen!).

Vaikeista salkuista työministeriö tyrkättiin Arto Satoselle (kok.) siksi, että hän on Kokoomuksen sisällä valmiiksi epäsuosiossa, joten siinäkin asiassa Kokoomus menetteli omalta kannaltaan neuvokkaasti.

RKP saatiin hallituksen liima-aineeksi kovalla hinnalla: luovuttamalla kielipuolueelle peräti kolme ministerinpaikkaa, kun toinen samankokoinen Disney-puolue KD sai vain yhden.

Pahimman mokan Perussuomalaiset tekivät suostuessaan myöntämään perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden Kokoomukselle, joka tavoitteli paikkaa intohimoisesti. Kun perustuslakivaliokunta on Kokoomuksen hyppysissä, puolue pystyy estämään sen, että perusturvan leikkauksista tehtäisiin perustuslaillisia oikeudenmukaisuuskysymyksiä. 

Puheenjohtajan linjauksilla asumistuen, työttömyysturvan ja toimeentulotuen leikkauksia voidaan käsitellä kutakin erikseen, vaikka tosiasiassa ne kaikki liittyvät yhteen ja vaikuttavat toisiinsa. Vuonna 2017 perustuslakivaliokunta päätti yhdistää samaa asiaa koskevien hallitusten esitysten käsittelyn, koska ne muodostavat oikeudellisen kokonaisuuden. Se olikin oikein.

Oikeusoppineiden vaateista huolimatta nyt näin ei tehtäne, sillä hallituksella on yhden paikan enemmistö ja puheenjohtajuus perustuslakivaliokunnassa.

Asiassa valottuu perustuslakivaliokunnan järkyttävä kaksoisrooli, joka piilee siinä, että valiokunta ratkaisee hallituksen esitysten perustuslainmukaisuuden, vaikka kokoonpano koostuu hallituspuolueiden edustajista itsestään! Muun muassa siksi Suomeen tarvittaisiin puolueeton perustuslakituomioistuin.

Entä millä tavoin Suomen julkista taloutta pitäisi korjata, jos ei leikkauksilla? Taloushistoria ja todennäköisesti myös tulevaisuus osoittavat, että sisäpoliittisilla toimilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta Suomen valtiontalouteen, vaan valtiontalous on korjaantunut vasta maailmantalouden ongelmien ratketessa.

Pankkien tutkimuslaitosten mukaan (ks. esim. Danske Bankin analyysiä täällä) valtion velkaantuminen ei lähde leikkaustoimilla laskuun. Se ei ole yllätys, sillä hallitushan siirtää kansalaisten perusturvasta säästyneet eurot veronkevennyksiksi suurituloisille!

Leikkaukset runtelevat tavallisten suomalaisten elämää ja terveyttä tavalla, joka todennäköisesti vain nostaa julkisen talouden kuluja.

Kokoomus ei ole totisesti populistinen kansanpuolue vaan elinkeinoelämän, hyvätuloisten ja huomattavaa varallisuutta omistavan luokan käsikassara, ja samaan soppaan ovat lusikkansa pistäneet nyt myös Perussuomalaiset.

---

Päivitys 8.11.2023: Oikeuskanslerin moitteet asumistuen leikkaamisesityksestä ja vaateet perustuslakivaliokunnan lausunnosta täällä. Asumisoikeusasioiden valtakunnallisen neuvottelukunnan moitteet hallituksen asuntotoimille täällä ja täällä

Päivitys 20.11.2023: Oikeustieteen emeritusprofessori Kaarlo Tuorin ja kahden muun oikeusoppineen kannanottojen mukaan perusturvan leikkausvaikutuksia olisi arvioitava yhdessä, koska ne koskevat samoja kotitalouksia. Tuorin mukaan valiokunta ei ole yhteisvaikutusarvioinnin sivuuttaessaan täyttänyt tehtäväänsä mutta on toiminut kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisesti.


Aiheesta aiemmin:

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit

Perussuomalaisten dilemmat

19. kesäkuuta 2023

Hallitus korvautui käänteisellä peilikuvallaan

Hallitus korvautui käänteisellä peilikuvallaan, joka ahmaisee valtiolle yhtä paljon velkaa kuin entinenkin mutta tekee sen varakkaiden ja hyvätuloisten eduksi sekä vähäosaisten haitaksi.

Draamaa lisäävät pääministeri Petteri Orpon (kok.) komentelevansävyiset äänenpainot, joiden kautta ihmisiä patistellaan ja elinoloja huononnetaan samalla kun hyväosaisille pedataan veronalennuksia.

Ja kaikki tämä aikana, jolloin jokaisen tulisi osallistua talkoisiin eikä päästä entistä vähemmällä.

Minulle tulee mieleen Esko Ahon (kesk.) hallitus, joka toimi taloudellisesti yhtä huonossa tilanteessa ja joka sai kansalaisten taholta selvän tuomion seuraavissa eduskuntavaaleissa. Ennustan samaa nyt nimitetylle hallitukselle.

Paavo Lipposen (sd.) kaksi seuraavaa hallitusta vetivät Suomen valtiontalouden kuiville, tosin tämä tapahtui pitkälti ulkomaisen vetoavun ansiosta.

Sanna Marinin (sd.) punaviherhallitus oli kyllä aidosti huono, ja sen taloudellista kevytkenkäisyyttä tässä korjataan.

Siinä missä Marinin hallitus velkaannutti Suomea kansalaisten hyväksi, siinä Orpon hallitus velkaannuttaa kansalaisia valtion hyväksi.

Ennustan Kepun ja vasemmiston paluuta hallitusvaltaan. Parempaa pelipaikkaa oppositiopolitiikan tekemiseen Kepu ja vasemmisto eivät olisi voineet saada kuin porvarihallituksen tehtävälistalle lankeavat isot leikkaukset ja siitä seuraava kannatuskato.

SDP:n paluu hallitukseen edellyttää Antti Lindtmanin valintaa puheenjohtajaksi. Hän on käyttänyt huomiota herättävän anteliaasti käsitettä isänmaa, joka Marinilta unohtui täysin.

1. kesäkuuta 2023

Poliittista ja tiedepoliittista lähihistoriaa 2006–2022 – Lataa kaikki blogikirjani

 Blogistani ovat nyt ladattavissa kaikki blogikirjani vuosilta 2006–2022.

Mukana myös mediatutkimukseni osat 1 ja 2: Totuus kiihottaa ja Pavlovin koirat.

 Teoksissa kerrotaan, miten hyvinvointivaltiosta nimeltä Suomi tuli parissa vuosikymmenessä velkainen kehitysmaa, kun kansallisen edun ajaminen hylättiin, valtaan pääsivät oikeistolaiset globaalikapitalistit ja vasemmistolaiset internatsit, ja media alkoi ajaa monikulttuuri-ideologiaa EU:n harjoittaman komentodemokratian tuella.

Klikkaa kansia ja imuroi ilmaiseksi!

 






 
Lue professori Timo Vihavaisen arvio täältä.
Lue julkaisutiedote täältä.

 
Lue professori Timo Vihavaisen arvio täältä.
Lue julkaisutiedote täältä.
Esitelmävideo täällä.