EU:n irvokas komentodemokratia uhkaa Suomen koteja

Euroopan parlamentti hyökkää suomalaisen ihmisten asuntovarallisuutta ja omaisuudensuojaa vastaan energiatehokkuutta koskevalla lakiehdotuksella, jolla ihmisiä velvoitetaan tilkitsemään talojaan ja korjaamaan tai muuttamaan niiden lämmitysjärjestelmiä.

Omakotiliiton mukaan EU uhkaa jopa 1,5 miljoonaa asuntoa, joista noin 570 000 ovat omakotitaloja. Talot pitäisi työstää energiatehokkuusluokkaan E vuoteen 2030 mennessä ja luokkaan D vuoteen 2033 mennessä.

Fysiikan lait EU rikkoo vaateellaan, jonka mukaan kaikkien uusien rakennusten pitäisi olla päästöttömiä vuodesta 2028 alkaen ja uusien julkisten rakennusten vuoteen 2026 mennessä. Peruskorjattavat asunnot pitäisi taikoa päästöttömiksi vuoteen 2032 mennessä.

Kuulostaako Neuvostoliitolta? Eipä ihme, sillä myös neuvostososialismissa tehtiin ylimitoitettuja ja utopistisia suunnitelmia, joilla kuritettiin ihmisiä.

Byrokraattiset luokitukset, standardit ja sertifikaatit ovat kuin suoraan sosialismin pelikirjasta. Niitä yhdistää kansallisten erityispiirteiden yli puhaltava jäätävä viima.

Varovaistenkin arvioiden mukaan omakotitalojen energiaremontit maksaisivat 30 000 euroa asunnolta. Totuus on, että median ja EU-propagandakoneiston lonkalta heittelemät kustannusarviot kuvaavat taloudellista painajaista huonosti. Kirjainmagian takana on EU:n punoma sievä hirttosilmukka.

Tosiasiassa uusi energiadirektiivi tekisi suuren osan rakennuksistamme käyttökelvottomiksi, sillä niitä ei ole taloudellisesti kannattavaa eikä mahdollista parannella.

Vihreän idiotismin tuella jo nyt voimaan saatetut vaateet öljylämmityksestä luopumiseksi ovat käytännössä mitätöineet sellaisten rakennusten laillisen asuinkäytön, joissa pakkoremontti ylittäisi kiinteistön markkina-arvon. Näin on romutettu rahallinen arvo rakennuksilta.

Pakotettuja energiaremontteja ei ole kannattanut tähänkään asti tehdä. Mutta nyt uhkaavilla lisävaateilla EU on laittamassa entistä suuremman joukon suomalaisia ihmisiä kiristyvään hirteen.

Sen, mitä ryssä ei onnistunut viemään suomalaisilta tankeilla ja tykeillä talvi- ja jatkosodassa, sen EU ottaa suomalaisilta pois direktiiveillä, joiden takaa kaikaa sama soundi kuin Moskovan määräyksistä.

Kesy valtavirtamedia lirkuttelee ja haastattelee asiantuntijoina pitämiään vuokrakiskureita ja pankinjohtajia, joita huolestuttaa asian taloudellinen puoli. Kiinteistöjen vakuusarvot romahtavat jo pelkän ilmassa leijuvan uhan vuoksi. Heidän vastauksensa on: pura kotisi!

Tämä muistuttaa Neuvostoliitosta tuttua dialektista tapaa hoitaa ongelmia. Jos jalkapuoli ontuu, laita poikki toinenkin jalka, niin ei onnu enää!

Kukapa ei ilmastoa ja muuta luontoa haluaisi suojella, mutta näin sitä ei pidä tehdä.

Ei ole oikein, että Suomesta tehdään koko maailman hiilinielu, ja Kiinan tapaiset suursaastuttajat toimivat vapaamatkustajina Pariisin ilmastosopimuksessa annettujen etuoikeuksien ja länsimailta kerättyjen synninpäästörahastojen turvin. 

Rikos perustuslaillista omaisuudensuojaa vastaan

Media tyynnyttelee kansalaisia teroittamalla, että EU-parlamentin päätöstä ehkä vähän viilataan sieltä täältä. Ihmisiä pehmitetään sanomalla, että parannuksia rakennuksiin vaaditaan vasta kun rakennus myydään tai vuokrataan.

Vasta rakennusta realisoitaessa omistaja siis ryöstetään. Omaisuus pidätetään EU:n määräysvaltaan, eikä ihminen saa asunnostaan rahojaan pois, vaan rakennus on käytännöllisesti katsoen myyntikiellossa, kunnes EU:n pakottamat korjaukset ovat tehdyt.

Mikä tässä siis on se kaikilta huomaamatta jäävä rikos? Se on jälleen kerran perustuslaillisen omaisuudensuojan raiskaus.

Tämä on aitoa valtiososialismia. Mediassa on jauhettu paljon EU-pakotuksen yksityiskohdista. Sen sijaan kaiken yläpuolella olevasta asiasta ei ole puhuttu mitään. EU:n harjoittama pakotuspolitiikka runtelee ihmisten perustuslaillista omaisuudensuojaa ja kykyä päättää itse omaisuutensa käytöstä.

EU loukkaa jatkuvasti kansallista itsemääräämisoikeutta pakottamalla kansallisvaltioita kansalaistensa edun ja perustuslaillisten oikeuksien vastaisiin toimiin.

EU pakottaa myös Suomea pitkällisiin ja toistuviin neuvotteluihin kirottujen direktiiviensä toimeenpanosta ja yksityiskohdista. Kyse on kiristyksestä ja kansallisen suverentiteetin loukkauksesta.

Kaiken takana on kyklooppimainen tuijotus vain yhteen näkökohtaan: ilmastonsuojeluun, josta on tehty median sinnikkäällä propagandatyöllä näennäisen vastaansanomaton argumentti ja näennäisjumalallinen laintaulu jokaiseen asiakysymykseen.

Ilmastoargumentilla kynnetään, jyrätään ja äestetään kansalaisten perusoikeudet, yksilönvapaus, ihmisoikeudet ja kansallinen demokratia. Ei ole ihme, että Suomessakin ollaan huolestuneita demokratian tilasta, kun EU runtelee jäsenmaitaan sisäisiin asioihin puuttuvalla komentodemokratiallaan.

Olen jo aiemmin nimennyt poliittiseksi vastustajakseni vihervasemmiston, mutta laitetaan nyt tähänkin syyt, miksi.

EU:n pakkodirektiivin puolesta äänestivät Vihreiden Alviina Alametsä, Heidi Hautala ja Ville Niinistö, SDP:n Miapetra Kumpula-Natri, Vasemmistoliiton Silvia Modig ja Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen.

Vastaan äänestivät Perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen, Kokoomuksen Henna Virkkunen, RKP:n Nils Torvalds ja Keskustan Elsi Katainen sekä Mauri Pekkarinen.

Pelaajien nimet ovat turhia, sillä tämä ei ole henkilökohtainen vaan aatteellis-ideologinen kysymys. Äänestyksen tulos oli joka tapauksessa huono: 343 direktiivin puolesta, 216 vastaan ja peräti 78 tyhjää. Tuloksesta voi oppia jälleen sen, ketkä ovat Suomessa kansanvihollisia. Mielipiteet ovat jakautuneet lähes kaikissa asioissa kahtia oikeiston ja vasemmiston kesken tavalla, joka vastaa kansalaissodan aikaa.

Poliittinen vihervasemmisto tekee näköjään kaikkensa tuhotakseen kansallisesta varallisuudestamme sen, mikä ihmisillä vielä on valtionvelan osuus vähennettynä taskujensa pohjalla laskennallisena netto-omaisuutena jäljellä.

Olen aina ihmetellyt nuorten laajaa kannatusta Vihreille, sillä juuri Vihreät ilmastopastorit ovat tehneet ylivertaisesti eniten Suomen valtiontalouden ja nuorten oman tulevaisuuden tuhoamiseksi. Romutukselta ei säästä hyvinvointivaltiotamme se, vaikka muu maailma pelastuisi vihervasemmiston hyväntekeväisyyden vuoksi.

Asuntodirektiiviä syötetään kansalaisille samalla menetelmällä kuin metsien suojelua: lohduttelemalla, että kyllä valtio menetyksistä korvauksen maksaa, niin kuin se maksaa maanviljelijälle muutaman euron hehtaarilta kaivoslain mukaisesta pakkolunastuksesta. Tuloksena on elinkeinon menetys, niin kuin asuntodirektiivistä puolestaan seuraa pakokauhua omakotitaloista, kylien tyhjentymistä ja kaupunkien slummiutumista.

Kukahan valtiontuet ja avustukset puolestaan kustantaa? Vastaus: rakennusten korjauslaskut kiertyvät kuluina kaikkien veronmaksajien kukkaroille, aivan niin kuin metsien käyttörajoitukset amputoivat 30 prosenttia metsien arvosta ja muuttavat metsät sosiaalitoimistoiksi, joiden ennallistamiskulut maksaa valtio, eli suomalainen veronmaksaja.

 

Suomi irti Euroopan unionista

Suomen valtiontalouden tuhoaminen on vihervasemmistolaisen hallituksen työtä ja EU:sta sadelleiden direktiivien ja muiden vaateiden tulosta.

Universaali ja internationalistinen vihervasemmisto ja globaalikapitalistinen EU ovat tehneet yhteistyötä liittovaltiopoliittisen helvetinkoneen luomiseksi Eurooppaan.

Alun perin vapaakauppaa varten tarkoitettu EU polkee nykyään häikäilemättömästi kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta ja kävelee kansalaisten yli.

EU:sta on tehty tulojen ja menojen siirtounioni, tasinkoautomaatti, verotusunioni ja kiskonnan sekä riiston välikappale, jossa tilapäisten rahastojen keruu toistuu uusilla nimillä.

Euroopan unioni on sosialistinen internationaali, jonka tukipakettipolitiikka johtaa fiskaaliunioniin ja jossa suomalaisilla on koko jäsenyytemme ajan (vain kolmea vuotta lukuun ottamatta) nettomaksatettu muiden maiden menoja.

Italian ja Espanjan tapaisissa maissa energiaremontteja on tehty jo kauan valtioiden EU:lta saamien avustusten turvin, siis meidän rahoillamme. Nyt meitä velvoitettaisiin remontoimaan talojamme omaksi tappioksemme, vaikka kukaan ei haluaisi ja mitään ei tarvitsisi tehdä.

Tämä on ollut turpaanvetopolitiikkaa vihreiltä ja vasemmistolaisilta poliitikoilta suoraan päin suomalaisten omakotiasukkaiden ja muiden kiinteistöjen omistajien naamataulua.

Vihreät ja vasemmistolaiset kiilusilmät ja muut urbaanit ovelat ilkamoivat lähiöiden vuokra-asunnoissaan, kun asia ei koske heitä, ja valtio kuittaa asuinkulut, kunnes ehkä huomataan, että narun pää voi tulla myös vetäjien käteen.

Hirttonarun tarjoamisen olisi syytä loppua myös Euroopan unionista. Köyttä on kertynyt jo niin paljon, että hirtettävien jalat ulottuvat maahan.

On kuitenkin erehdys olettaa, että krokotiili olisi kesytettävissä. Euroopan maiden julkiset taloudet ovat kaulaansa myöten krokotiilin kidassa, joten EU:sta on vaikea vapautua, ja ratkaisuna valtiontalouksien huonoon tilaan nähdään vain valtioiden liiton viimeistely liittovaltioksi, jossa keskuspankkivelat ja varat kuitataan yhteisiksi.

Se on Alexander Stubbin ja muiden kohkaajien paratiisi, pomppulinna ja puuhamaa. Suomi on vihervasemmistolaisten ja oikeistoliberaalien liideriensä suitsimana seurannut EU:n määräyksiä kuin koira isäntää.

Muuan valtioviisas puolestaan sanoi, että niin kauan kuin Suomen valtiontalous ei ole aivan kuralla, poliittinen kannatus EU:sta eroamiseksi ei riitä, ja sitten kun kannatus riittäisi, valtiontalous on jo niin syvällä suossa, että EU:sta eroaminen on mahdotonta.

Olemme silloin siirtyneet pysyvästi tehohoidettavien ja patjoille ruokittavien kaartiin yhdessä Romanian, Italian, Portugalin ja Kreikan kanssa, paitsi että niissä paistaa aurinko.

EU näyttää silloin ”hyvältä” samalla tavalla kuin kuppa on hyvä sukupuolitauti, sillä se on vähemmän huono kuin AIDS.

Niin sanottu ”vihreä siirtymä” on väline, jolla Suomen talous ja teollisuus romutetaan pelkkien ihanteiden, utopioiden ja pöytälaatikoihin kertyvien ”innovaatioiden” tuella. Mitään näyttöä ei ole esimerkiksi siitä, kuinka korvata Helsingissä suljettavien hiilivoimaloiden kaukolämpövaje.

Idealisaatiot ja fantasiat hyytyvät hämähäkinseittien verkottamiin luoliin. Ihmiset hyytyvät taloihinsa, kun niitä ei saa lämmittää puilla, öljyllä eikä hiilienergialla. Kolikot hupenevat Lidliin, ja setelirahat eivät riitä ikkunoiden tilkkeiksi.

Kun Suomi saadaan jäseneksi Natoon, on tullut aika erota Euroopan unionista, jonka valuvikaisilla torpedoilla on upotettu jo monta valtiolaivaa. Vain armonlaukaukset puuttuvat.

EU:ta pitää koossa vain ja ainoastaan nippuside nimeltä Venäjä. Venäjä ei ole Ukrainassa käymällään julmalla sodalla saanut EU:ta hajoamaan, vaan päinvastoin: juuri Venäjä on (tahtomattaan) tullut estäneeksi EU:n hajoamisen ja pakottanut EU-maat ampumaan omat rivinsä suoriksi.

Kun Ukrainan sota jonakin päivänä taukoaa, pullahtavat EU:n hautaamat ongelmat jälleen esiin. Yhteisestä valuutta-alueesta johtuvia ongelmia on hoidettu pari viimeksi kulunutta vuotta koronarahastoon kerätyllä ylijäämällä, johon Suomeltakin pihistettiin perustuslain vastaisesti yli 8 miljardia euroa.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi Suomen valtionbudjetissa on 10 miljardin vaje, kun vihervasemmisto ja huvitteluliberaali oikeisto lämmittävät eurosaunaa suomalaisten ihmisten verorahojen poltolla. Ja tuo on vain yksityiskohta, pieni ripponen.

Sota Ukrainassa voi tauota aselepoon, mutta EU:n ongelmat jatkuvat. Ne vain syvenevät, ja edessä on useiden päällekkäisten kriisien syöksykierre.

Minä en ole Euroopan vastainen vaan Euroopan maita kohtaan myönteinen.

Kannatan eurooppalaisia ihanteita, kuten demokratiaa ja valistusajattelua.

Mutta vastustan jyrkästi Euroopan päälle luotua pakottavaa hallinto-organisaatiota nimeltä Euroopan unioni, ja pidän poliittisena tavoitteenani irrottaa Suomen Euroopan unionista, josta on tullut kansanvallan ja vapausihanteiden vihollinen.

---

Päivitys 27.3.2023: Huonoa karmaa EU kerryttää osakseen koko ajan. Metsädirektiivien ja asuntopoliittisten direktiivien jatkoksi tuli äskettäin myös uusi energiansäästödirektiivi, joka tekee vihreän siirtymän energiainvestoinnit mahdottomiksi ja polkee siten jopa EU:n omia ympäristötavoitteita. Ei muuta kuin kansanäänestyksellä irti vain koko EU:sta! Meille sopii oikein hyvin Ison-Britannian ja Norjan asema.

Aiheesta aiemmin

Suomen metsiä sosialisoidaan luonnonsuojelun verukkeella

Ihan hiilenä asioiden ytimessä – Vihreä siirtymä vie esiteolliseen aikaan

Viherkommunistit ja ekososialistit kavaltavat metsiä luonnonsuojelualueiksi – Perustuslaillinen omaisuudensuoja vaarassa

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät

Suomen metsiä sosialisoidaan luonnonsuojelun verukkeella

Nykyisessä kiertotaloudessa taistolaisuus on kompostien aarteista yhä uudelleen esiin nouseva luonnonvara.

Vasemmiston universalistinen metafysiikka saa nykyään ilmaisunsa uustaistolaisten halussa pukea sosialistinen ideologiansa luonnonsuojelun kaapuun.

Mitä tuo metafysiikka sitten oikein on? Se on yleismaailmallista valtaa tavoitteleva uskomusjärjestelmä, jonka kautta yksityinen omaisuus yritetään saattaa julkiseen hallintaan ja kansallinen varallisuus riistää pois kansakuntien itsemäärämisoikeuden piiristä.

Euroopan unionissa on menossa metsien sosialisointi, jota harjoitetaan luonnonsuojelun verukkeella.

Kaikki tietävät, että Suomen metsät kasvavat vuodessa enemmän kuin niitä kaadetaan, vaikkakin kasvu on hieman hidastunut johtuen metsien nopeasta uudistamisesta. Nuori puu kasvaa ja sitoo hiiltä hitaammin kuin vanha.

Suomessa talousmetsiä on hoidettu hyvin vain yhdestä syystä: se on kannattanut niiden omistajille.

Jos taloudellinen motiivi metsien omistamiseen ja hoitamiseen menetetään, kukaan tai mikään ei ota hoitaakseen niitä nykyistä paremmin. Metsien suojelu jää valtion kontolle, samoin myös oikeusvaltioperiaatteen vastaisesta sosialisoinnista metsien omistajille mahdollisesti maksettavat korvaukset.

Metsän ei kuitenkaan pitäisi olla sosiaalitoimisto.

Kauppalehti kirjoitti jokin aika sitten, että ”[t]unnettu yritysvaikuttaja harkitsee metsien myymistä – Suurmetsänomistajat pitävät ennallistamista järjettömänä”.

Tämä pitää varmasti paikkaansa koskien kaikkia, jotka haistavat rahan. Mutta metsien vihersosialisoimisessa on kyse enemmästä: länsimaisen arvopohjan ja oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta.

Hakkuukielloilla ja käytön rajoituksilla loukataan niin pienten kuin suurtenkin metsänomistajien perustuslaillista omaisuudensuojaa. Suomen perustuslain 15 §:ssä määritelty omaisuudensuoja on myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määritelty ihmisoikeus (1 lisäpöytäkirja, 1 artikla).

Yksityismetsien käytön rajoittaminen on viherkommunismia, ja se on vastoin omistamisen ideaa itseään. Punavihreät kiilusilmät ilkkuvat, etteivät käyttörajoitukset, suojeluvelvoitteet ja sertifikaatit estä suinkaan omistamasta metsiä. He vain pyrkivät päättämään siitä, mitä omistajat saavat tai voivat omaisuudellaan tehdä.

Filosofi Max Stirnerin ajoista asti omistamisella on tarkoitettu kykyä päättää varallisuutensa käytöstä itsenäisesti ja toisista ihmisistä riippumattomasti. Muussa tapauksessa omistajuutta ei ole.

Metsiä on sosialisoitu jo pitkään Suomen omalla metsälainsäädännöllä, joka velvoittaa muun muassa huolehtimaan metsien uudistamisesta hakkuiden jälkeen. Valtiollinen Metsäkeskus on avustanut valtion omien vaateiden toteuttamisessa korvaamalla istutuskuluja vain pieneltä osin. Argumenttina on tällöinkin ollut maasta saatava taloudellinen hyöty.

Viime vuosina metsien sosialisoimista on ajettu etupäässä luonnonsuojeluun liittyvillä verukkeilla. Niitä Suomen sosialistihallitus on käyttänyt ensin ilmastolain ja sitten myös luonnonsuojelulain edistämiseen. Molempien taustalla ovat vaikuttaneet Euroopan unionin luontodirektiivit ja viimeisimpänä ennallistamisasetus.

 

Ensin vedottiin ”luontokatoon”

Ensinnäkin (1) on vedottu esteettis-moralistiseen ”luontokatoon” ja sen pohjalta kumpuavaan ennallistamisvaateeseen, ikään kuin luonnontila olisi itseisarvoista ja tavoiteltavaa. Vihreät kiilusilmät ovat piiloutuneet valkoselkätikkojen ja liito-oravien taakse ja heitelleet käpyjä kuin kranaatteja sieltä. Molempien eläinten vuoksi on metsiä määrätty hakkuukieltoon.

Jokin aika sitten Yleisradion TV-uutisissa (19.6.2022) ja Ylen verkkosivuille päätyneessä toimittaja Veikko Eromäen jutussa suitsutettiin Greenpeacen, Luonto-Liiton ja Elokapinan aloittamaa ”metsävahtitoimintaa”, jolla vihreät anarkistit käyvät käsiksi valtion ja yksityisten tahojen omistamaan metsävarallisuuteen pyrkien saattamaan talousmetsiä hakkuukelvottomiksi luonnonsuojelualueiksi.

Vihreät pioneerit tietävät saapua paikalle, sillä hakkuista on tehtävä Metsäkeskukselle julkinen ennakkoilmoitus, jonka perusteella vihersosialismin lähettiläät lähtevät matkaan liito-oravien papanoita repuissaan. Luokkakaunainen kateus metsän omistajille ajaa heidät tuhoisaan taisteluun.

 

Epäilyksen varjoon saatettuja metsiä ei osta kukaan – ei myöskään sertifioimatonta puuta. Metsän omistaja on tällöin ekoanarkistien panttivanki ja sellaisena aidosti uhanalainen.

Sen sijaan liito-orava ei ole maailmalaajuisesti uhanalainen eikä edes harvinainen olento, vaan sitä esiintyy laajasti Venäjän, Kaukasian ja Keski-Euroopan havumetsävyöhykkeellä, eikä sen suojeluun pidä ryhtyä vain siksi, että se sattuu olemaan harvinainen Suomessa.

Yleisradio on tottahan toki mainostanut myös ”ennallistamista”, jolla tarkoitetaan omistajan oikeutta polttaa metsänsä saattaakseen sen ”luonnontilaan”. Uhanalainen onkin nyt Suomi-neito, joka olisi pelastettava ennen hyppäämistään koskeen!

Maaseudun Tulevaisuus -lehden kirjoittaja vastasi vaateisiin, että metsällä ei ole mitään tiettyä tilaa, jossa se pysyisi tai johon sen voisi ”palauttaa”, ja siksi ennallistaminen olisi täysin mielivaltaista.

Mielivaltaista se on ollut Euroopan unionissa, joka määräsi palautuspisteeksi vuoden 1952. Siihen mennessä Saksan ja monien muiden Keski-Euroopan maiden metsiä oli ehditty kaataa sotien ja teollistumisen tuiskeissa, mutta Suomen metsät olivat vain tuuheutuneet.

Paluu tuohon todellisuuteen tulisi siis Suomelle kalliiksi paitsi sinänsä, myös muille EU-maille lankeaviin laskuihin verrattuna.

Vihreiden hallussa oleva ympäristöministeriö ei hintalappuja kerro, sillä tämänkään EU-vaateen lopullista laskua ei tiedä kukaan, mutta arviot voi lukea lehdistä. 

Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen pitäisi ennallistaa luontoa vuoteen 2030 mennessä 1,2 miljoonan hehtaarin alueella ja vuoteen 2050 mennessä 3,6 miljoonan hehtaarin alueella. Iltalehden haastatteleman ekologian professorin Janne Kotirannan mukaan miljoona hehtaaria on ”valtava alue kahdeksassa vuodessa”. Hänkin tosin näkee ennallistamisessa vain pragmaattisen vaikeuden – ei periaatteellista vääryyttä.

EU-komission (todennäköisesti) vähättelevän arvon mukaan Suomen valtiolle lankeaisi 931 miljoonan euron vuotuinen lasku.

Ennallistamiseen liittyvät vaateet ovat niin hulluja, että ne tunnusti jo Yleisradiokin: toimittaja Eelis Rytkösen laatimassa jutussa ”Ojia tukkoon, kiviä koskeen – tätä tarkoittaa EU:n ennallistamisasetus, josta hallitus riitautui”.

Miljardi toisensa perään saapuvien EU-laskujen vuoksi Suomen tulisi erota Euroopan unionista ja sen mielivaltaisesta määräilypolitiikasta heti, kun pääasiallinen turvallisuuseste on väistynyt ja Nato-jäsenyys on saatu voimaan.

Perusväittämä luonnon tai luontoarvojen katoamisesta on todistamatta ja absurdi, sillä luonnon käsite on määrittelemättä. Määrittelemättä on myös luonnon ja ihmisen luoman kulttuurin raja. Myös ihminen kuuluu luontoon, eikä luonnolla ole mitään itseisarvoa vaan lähinnä välinearvo ihmisen ja luonnon välisen riippuvuussuhteen vuoksi.

Tosiasiassa luonto valtaa alaa kaikilta paikoilta, jotka ihminen on jättänyt, esimerkiksi Itä-Suomen väestökatoalueilta ja autiotuneilta pihoilta. Luonto on luonnonvarainen, eikä sen toiminnasta tarvitse olla huolissaan sen enenpää Luonnonvarakeskuksessa kuin muallakaan.

Sellainen luontokatoväite, joka kadottaa luonnonvarat niiden omistajilta, on oikeusvaltioperiaatteiden vastainen ja edustaa vihervasemmistolaista tuhoamispolitiikkaa, jolla punavihreät lyövät puukkonsa kahvaa myöten suomalaisten metsänomistajien selkään. 

Selvää sosialismia edustaa EU:n taksonomia-asetuksen suunnitelma, jonka mukaan omistajien metsistä 20 prosenttia pitäisi jättää talouskäytön ulkopuolelle, havumetsissä saisi tehdä kolmen ja lehtimetsässä enintään yhden hehtaarin aukon, ja hakkuiden väliin pitäisi jättää vuosikymmeniksi käsittelemätön alue.

Sellainen määräily ei vain muistuta Neuvostoliitosta. Se on sitä.

Sitten löydettiin ”hiilinielut”

”Luontokadon” ohella toisen (2) vivun, jolla vihervasemmisto on käynyt luokkakaunaiseen taisteluun metsänomistajia vastaan, muodostaa väite ”hiilinielujen” loppumisesta.

Sen takana puolestaan ovat päästökauppasopimukset ja Suomen nykyisen sosialistihallituksen säätämä ilmastolaki, joka velvoittaa Suomea kiirehtimään hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä, vaikka EU:n yhteinen tavoite on vuodessa 2050.

Kun Suomen maankäyttösektori kääntyi ensi kertaa päästöjen lähteeksi, ”metsien hiilinielut romahtivat” ja nettopäästöt pomppasivat, vihreä ministeri Maria Ohisalo torvesi Yleisradiossa, että ”tiellä hiilineutraalisuuteen ei pidä pysähtyä”.

Ei valkohaitakaan voi syyttää moraalittomuudesta, jos se pistelee poskeen uhrinsa, sillä sekin toimii vain luonnon mukaisesti. Naturalismi siis oikeuttaa kaiken. Kaukovarjostimen aave nimeltä Ohisalo puolestaan ajaa vaikka junan päin seinää, mikäli se edistää ”vihreää siirtymää”, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Eipä siis ihme, että havunvihreä Kepu ja homeenvihreä ympäristöpuolue Vihreät ovat lähentyneet toisiaan kannatuslukemiltaan samalla, kun ne ovat etääntyneet toisistaan aatteellisesti.

Tuloksena on ollut puolueiden välejä jäätävä riita, joka näkyy paljastavina otsikkoina: ”Ohisalo ja Kurvinen taittoivat peistä metsistä – Kurvinen syyttää EU:ta Suomen metsäteollisuuden tuhoamisesta”, ”Kova vääntö metsien ennallistamisesta A-talkissa – Antti Kurvinen ’Tämä asetus voi tuhota suomalaiselta metsäteollisuudelta pohjan’” ja ”Metsäministeri Kurvinen ei lämpene metsähakkuiden vähentämiselle, vaikka hiilinielukadosta voi koitua miljardien lasku Suomelle”.

Väittämä miljardilaskun oikeutuksesta pätee tietenkin vain, jos EU:n asettama uhkavaatimus toteutuu ja sitä pidetään oikeudenmukaisena.

Lasku, joka langetetaan jostakin, mitä emme EU:lta osta, on kuitenkin puhdasta kiristystä ja pakotusta, joilla EU puuttuu kansallisvaltion sisäisiin asioihin ja perustuslailliseen omaisuudensuojaan.

Opportunistit ovat lohduttautuneet sillä, että valtion korvaukset metsänomistajille voivat tarjota heille mahdollisuuden saada metsästään jatkuvaa vuosituottoa, jolloin metsän omistamisesta tulisi maataloustukien ja sosiaalitukien tapainen tukiriippuvuuden muoto.

Metsät eivät enää olisi taloutemme ja teollisuutemme tukipilareita vaan valtion korvattavia viheralueita. Metsä ei kuitenkaan ole puisto.

Metsien laskennallinen vuosituotto puolestaan voi olla verotuksen kohteena jo nyt, vaikka metsää ei realisoisi mitenkään. Metsien omistamiseen ei kaivata yhtään lisää laskutusta, veromalleja, hoitovelvoitteita, tukimuotoja, sosiaalisuunnittelua eikä urbaania oveluutta.

Eipä siis ihme, että valtiovarainministerinä toimiva Anneli Saarikko (kesk.) käveli eräänä päivänä hallituksen kokoushuoneesta TV-kameroiden eteen kakaisten suustaan itse keksimänsä uuden sanan: ”omistuksensuoja”.

Omaisuudensuojaan viitaten hän torppasi hallituksen esityksen luonnonsuojelulaiksi, vaikka Kepu ei voi eikä pysty sitä estämään, mikäli haluaa jäädä liimaksi vihervasemmistolaisen hallituksen raihnaiselle lopputaipaleelle. Hallituksen itkuinen vääntö johtuu Keskustan historian pahimmasta virheestä: mennä takaamaan sosialistihallituksen toiminta.

Kaikki järjissään olevat kansalaiset olivat varmasti tuohon mennessä huomanneet, että metsäasioiden lisäksi monia muitakin kysymyksiä oli käsitelty istuvassa hallituksessa vain ja ainoastaan ilmastopolitiikan ja maahanmuuton sekä monikulttuuri-ideologian edistämisen näkökulmasta – universaalisosialismin velvoitteita kaikki.

Kun sosialismi ei nyt etenekään aivan suunnitelmien mukaisesti, myös repeilemässä olevan kabinetin ponibimbomainen puheenjohtaja totesi, että pelisääntöjen yhdenkin rikkomuksen jälkeen ”tätä hallitusta ei enää ole”.

Hallituksen hajoamisesta tuskin kärsisivät ketkään muut kuin punavihreät ministerit, joiden matka ministeri-Audien peppulämmittimien päällä lyhenisi.

Lusikkansa soppaan laittoivat myös EU-influensserit: ylimysnainen Ursula von der Leyen, joka kävi sanomassa suomalaisille, että laskunsa meille on muka vain ”pieni”, ja Kokoomuksen ex-europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola, joka toisti näkemyksensä, että ”vihreydestä tulee muutamassa vuodessa Euroopan vihatuin aate”.

Rattijuopumustuomionsa vuoksi ”pirtu-Sirpana” tunnetun Sirpa Pietikäisen vanavedessä europarlamenttiin putkahtanut poliittinen broileri näyttää oppineen jotakin, toisin kuin kokoomuslainen esikuvansa, joka puolustaa ennallistamisasetusta maireasti.

YK:ssa räjähti

Hullujen paraati viherkommunismin edistämiseksi jatkuu omaisuudensuojan ja itsemääräämisoikeuden vähittäisenä nakertamisena bernsteinilaisen sosialismin mukaisesti.

Kaupunkilähiöissä kasvaneet luontoharrastajat, jotka eivät itse ole koskaan tehneet mitään metsien hyväksi, voinevat jatkossakin luottaa siihen, että metsien omistajat eivät kokoile rivejään ja lähde heinähankoineen ja metsästyskivääreineen vastamielenosoituksiin Senaatintorille.

Sen sijaan universaalisosialismi eteni jälleen vihreään maastoväriin naamioituneena, kun YK:n luontokokous ja sen lähes 200 osallistujamaata päättivät Kanadan Montrealissa, että 30 prosenttia maailman maa- ja meripinta-alasta suojellaan vuoteen 2030 mennessä!

Käsittääkseni jokainen valtio on itse ja yksin suvereeni päättämään kansallisvarallisuudestaan, eikä kukaan tai mikään saa vaikuttaa sellaisen yksityisomaisuuden käyttöön, jota ei itse omista.

Metsiä ei pidä suojella juustohöyläperiaatteella kaikkialla vaan ainoastaan siellä, missä saunapuita tehdään sademetsistä.

Kaukaisessa Kanadassa Suomen punavihreää hallitusta edusti puhalluslampun nokassa paikalle pyyhältänyt Maria Ohisalo, joka hehkutti sopua luontokadon pysäyttämisestä ”historialliseksi”.

Suomessa asiasta innostui vain Tampereen yliopiston toimittajakoululainen Veikko Eromäki, joka pari vuotta sitten haukkui kirjaani Totuus kiihottaa perättömästi ja joka iloitsi nyt Yleisradion varoilla siitä, että ”EU:n päästökauppa uudistuu ilman armoa”.

Väsymätön on se käsi, jolla yliopistojen töpselinokat sahaavat omaa oksaansa.

Ilmastohätätilan pohjalta Ohisalo vaati sitten ”kansallisia kriisitoimia”, vaikka ja koska professorin mukaan Suomi todennäköisesti joutuu ”miljardikorvauksiin hiilinielujen romahduksen takia”.

Sen sijaan minä sanon teille: ei Suomi joudu mihinkään, vaan meitä pakotetaan maksamaan.

Eikä kyseessä ole hätätila hiilinielujen romahduksen vuoksi vaan Euroopan unionin ja YK:n harjoittaman painostuksen vuoksi. Niissä toimielimissä ei ole kuultu suomalaisten näkökantaa ollenkaan.

Sitä paitsi perusaksiooma, eli ”hiilinielujen katoaminen”, on pelkkä laskennallinen abstraktio ja sellaisena riippuvainen parametreistä, joita käytetään laskennan perustana.

Se on siis pelkkä kuvitteellinen luomus, vähän niin kuin ”suuret kansanjoukot”, joiden Marx ja Lenin odottivat rientävän kommunistisen vallankumouksen avuksi, kun hetki koittaisi. Puhe hiilinieluista on pelkkää retoriikkaa ja sellaisena tyhjä kortti. [Päivitys: niinpä väite ”hiilinielujen katoamisesta” romuttui pian.]

Tyhjiä ovat myös väitteet ”luontokadosta”, koska myös niiltä puuttuu näyttö, ja päätelmät ovat vain mielipiteiden varaisia. Suomessa puhdasta luontoa riittää enemmän kuin useimmissa muissa maissa, ja luonnonsuojelijoiden perusväittämät ovat omassa suhteellisuudentajuttomuudessaan täysin pielessä.

Silti esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisessa uhataan, että hiilinielujen romahdus voi maksaa Suomelle miljardeja jo kolmen vuoden kuluttua.

On vaikea sanoa, kannustaako lehden juttu lisäämään hiilinieluja valtavilla omilla menetyksillä ja panostuksilla vai maksamaan lisää rahaa päästökauppajärjestelmässä. Mahdollisuutta irtautua kansainvälisestä komentelusta ei pohdita ollenkaan.

Sosialistimedian ja vihervasemmiston vollotus, jonka mukaan ”Suomen luonnon suojelutavoitteesta uupuu 18 prosenttiyksikköä”, tarkoittaa, että vasta 12 prosenttia on sosialisoitu.

Ryssä puolestaan ryösti maapinta-alastamme 11 prosenttia talvi- ja jatkosodassa todistaen, että toiseksi tullut on ensimmäinen häviäjä.

Olen jo aiemmin nimennyt Vihreän Liiton poliittiseksi vastustajakseni. Nyt julistan kyseisen puolueen päävihollisekseni. Mutta se ei johdu minusta vaan vihreistä poliitikoista ja siitä, mitä he tekevät.

Kaikkea hullua on vihreän ideologian siivellä tehty myös urbaaneissa ympäristöissä, kuten Espoossa, jossa kaupunki pystytti 200 000 eurolla kymmenen hyppytolppaa liito-oraville, jotta nämä voisivat ylittää länsiväylän turvallisesti.

Niin täytyi tehdä, sillä EU palautti suomalaisilta itseltään kiskottua jäsenmaksurahaa vain sitä varten, tosin ilman, että yhdenkään oravan olisi havaittu ilmasiltaa käyttäneen. Vielä kun saisi sukupuolineutraalit liikennemerkit oraville.

En sääli Keskustan virhettä, jonka mukaisesti puolue meni kansanvihollisista koostuvan hallituksen takaajaksi ja tilkkeeksi. Kannatuskato, jonka Keskusta seuraavissa vaaleissa saa, on täysin ansaittua.

Kepun heikko kannatus (9,0 %) ei siis hämmästytä, mutta vihreiden korkea kannatus (9,7 %) ihmetyttää.

---

Aiheesta aiemmin

Viherkommunistit ja ekososialistit kavaltavat talousmetsiä luonnonsuojelualueiksi

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle