Jauhojengin maihinnousu – Suomen tulevaisuus kuin ruotsalaisista rikossarjoista

Poliisiviranomaiset päättivät paljastaa huumerikosjengin nyt kun julkisuudessa melutaan paljon Ruotsin jengirikoksista ja niiden leviämisestä Suomeen. Tuostakin huumesalakuljetuksesta ilmeisesti tiedettiin pitkään, mutta asia tuotiin julki vasta tilanteessa, jossa viranomaiset pitivät tärkeänä vakuutella, että pollarit työskentelevät tehokkaasti.

Huomio on joka tapauksessa väärässä kohteessa, kun se on vain huumeissa. Päähuomion pitäisi olla haittamaahanmuutossa, josta Ruotsin onnettomuus pohjimmiltaan johtuu. Turvallisena pidetystä maasta on tullut muutamassa vuosikymmenessä monietninen ja monikulttuurinen painajainen, jossa poliisi joutuu pyytämään virka-apua armeijalta katutaistelujen ja aseellisten murhien vuoksi.

Median haastattelemat äärivasemmistolaiset sosiaalitantat pitävät ongelmana lähiösuunnittelua ja syrjäytymistä, vaikka tosiasiassa ongelmana ovat Ruotsiin Lähi-idästä, Afrikasta ja muualta kulttuuripiirimme ulkopuolelta tulleet epäperäiset maahanmuuttajat. Eivät sitä rikollisuutta Ruotsin lähiöihin suomalaiset maahanmuutajat luoneet, vaan he kärsivät siitä.

Huumeet puolestaan kulkevat samoja reittejä, joita pitkin haittamaahanmuuttajat tulivat. Nyt puhutaan jo kuolemanpartioiden (dödspatrullen) tulosta Suomeen. Eivät kuulemma vaikuta täällä vielä, vaikka rikolliset värväävät poliisin mukaan paikallisia lapsia Suomessa. Mukaan saattaa joutua muutama poliisikin. Muistammehan Jari Aarnion tapauksen.

Huumeiden käyttöä pitäisi rajoittaa kiinnittämällä huomiota myös kulutuspäähän eikä tuotantopäähän. Vaikuttaa, että kalliita bilehuumeita käyttävät euroleuhkat jupit, jotka vetävät suihkuseurapiireissään kokkelia nokkaan 50 euroa / gramma.

Huumeongelman ja jengiväkivallan takana maahanmuutto-ongelma

Pohjoismaisen kulttuurin turvallisuustaantuma ei johdu vain huumeista vaan maahanmuutosta ja monikulttuuri-ideologian läpiajamisesta kouluissa. Koulutuksen ongelma taas ei ole paljon valiteltu resurssipula, jota Kokoomus korostaa pitääkseen opettaja-äänestäjänsä leivissä.

Koulun ongelmina ovat väärät opetusmenetelmät ja disipliinin puute. Ongelma ei ole määrällinen vaan laadullinen, joten sitä ei voida korjata rahalla vaan arvoilla.

Arvot puolestaan menetetään samalla kun väestömme vaihtuu toiseksi. ’Monikulttuurinen’ ja ’monietninen’ tarkoittavat filosofian näkökulmasta samaa kuin ’sisäisesti ristiriitainen’ tai yleensäkin ’riitainen’.

Monikulttuurisen koulun kasvatit häpäisevät nykyisin sankarihautoja Suomessa. Kun muut lapset menevät ylikiltisti kirkkoon, toisuskoiset tai uskonnottomat jäävät ulkopuolelle. Mutta uskonnonvapaus ei riitä erimielisille, vaan he katsovat asiakseen osoittaa vihaa ja ilkivaltaa niitä suomalaisia kohtaan, jotka viime sodissa pelastivat tämän maan.

Opettajan mukaan kirkkoretkessä ei ollut kyse uskonnon harjoittamisesta vaan lähiseudun historiaan tutustumisesta. Loukatun seurakunnan edustajan mukaan ”monikulttuurisessa yhteiskunnassa on tärkeää opettaa perusasioita, kuten suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta”. 

Asian voi ymmärtää niin, että tämän mukaan meidän suomalaisten pitäisi anoa maahanmuuttajataustaisilta suvaitsevuutta ja kunnioitusta omia arvojamme kohtaan, jotta he eivät tuhoaisi väkivallalla, huumeilla ja vandalismilla maatamme enempää.

Hautojen päällä tanssiminen, huumeiden levittäminen, jengirikollisuus, vaatteiden riistäminen päältä, raiskaukset, katuväkivalta ja ampumiset ilmeisesti ovat ”tulijoiden”, ”nuorten” ja ”uuden sukupolven” tapoja ilmaista suvaitsevuutta ja kunnioitusta elämän perusasioita kohtaan.

Rikos on rangaistus yhteiskunnassa tehdyistä tyhmyyksistä, joista keskeisin on monikulttuurisen ja monietnisen yhteiskunnan luominen ja edistäminen. Lopettakaa se.

Viranomaisia syytellään kaikesta, mutta pääongelma on perheissä, joissa ei edes puhuta suomea, ja kaikki halukkuus osallistua myönteisesti suomalaiseen yhteiskuntaan puuttuu.

Löysät rajat luovat kireät olot

Monikulttuurinen ja monietninen painajainen on vain syvenemässä. TV-uutisissa raportoitiin muutama päivä sitten, että Balkanilta on virrannut jälleen EU:n suuntaan 150 000 tulijaa, jotka noin vain lompsivat ulkorajan yli tuoden ongelmansa tänne. Joukossa on Lähi-idästä lähteneiden lisäksi Kosovon ja Serbian välien kriisiytymisestä kärsiviä.

He tulevat enimmäkseen kuluttamaan sosiaaliturvajärjestelmämme resursseja, joten ei ole ihme, että täällä voivotellaan resurssien riittämättömyyttä ja valtiontalouden tukalaa tilaa. Pääministeri Petteri Orpo puolestaan matkusti Espanjan Granadassa pidettävään EU-kokoukseen, jossa valitellaan Välimeren yli tulvivien pakolaisten suurta määrää. Heitä on ongittu myös Italiaan useita satoja.

Orpo on sama mies, jonka mukaan tulijoiden motiivien epäileminen on rasismia. Todellisuudessa se on rationalismia. Samalla kun Orpo avaa sydämensä ja kukkaronsa heille, hän saksii sosiaaliturvaa suomalaisilta.

Uhkana Petteri pitää, että Armenian ja Azerbaidzhanin tapaiset maat valuvat Venäjän vaikutuspiiriin, jos niiden vaateisiin ei suostuta. Minä puolestani sanon, että huumeiden ja väkivallan silkkitie pitää tukkia ja laittaa uhkaajille luu kurkkuun.

Entinen pääministeri bile-Sanna puolestaan osoittaa poliittista vastuuta koreimalla ja keekoilemalla nyt Pariisin suihkuseurapiireissä. Hänestä on (täysin ennustettavasti) kuoriutunut pelkkä somejulkkis, joka on perimmältään samanlainen kuin kaikki muutkin somejulkkikset: kuuluisa vain siitä, että on kuuluisa. Vasemmiston älyllinen vararikko huipentui kontallaan lattialla olevaan pääministeri Mariniin, joka hillui jauhojengissä.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán on täysin oikeassa vastustaessaan kaikenlaisia taakanjakopyrkimyksiä, jotka tunnetaan Euroopan siirtolaisjärjestelyinä. Jos joku ei Orbánista tykkää, hänen on syytä muistaa, että Orbán on vallassa juuri siksi, että EU ei ole pysäyttänyt tänne tunkeilevia siirtolaisvirtoja ulkorajoille. Syy Unkarissa vallitsevaan asenteiden kiristymiseen on siis EU:n itsensä.

”Hyysääminen” on nyt ”palvelutarjotin”

Ylen TV-uutisissa antauduttiin kertomaan pari päivää sitten Ruotsin surullisesta tilanteesta. Toimittaja Pirjo Auvinen laski, että Ruotsissa on tapahtunut 135 räjähdystä tänä vuonna. Hänenkin oli siis pakko myöntää, että jotakin on pielessä, kun lähetyksessä haastateltu ruotsalaisnainen itki raportin insertissä, että ”nyt saa riittää” ja ”käyköön sotansa muualla”.

Ehkäpä tuokin nainen oli äänestänyt vaaleissa kommunisteja, ympäristöpuoluetta tai feminististä puoluetta, ja nyt on itku kurkussa, kun maa on pilalla.

Maassa maan tavalla tai maasta pois.

Sisäministeri Mari Rantanen, eräs poliisi ja pari miespuolista sosiaalitanttaa juttelivat A-Talkissa 5.10.2023 keinoista, joista yhdeksi esitettiin rangaistusten kiristämistä ja toiseksi perheiden saamista mukaan nuorisonsa ohjailuun.

Rankaisemisen ankaruus ei taida kuitenkaan auttaa. Rangaistusten preventiivinen pelotevaikutus on vähäpätöinen niille, jotka eivät välitä seurauksista tai tekevät rikoksia pakkojen tai riippuvuuksien sanelemina. Pakko voi olla yhtä hyvin huumeriippuvuus kuin köyhyyskin.

Siksi on väärin sanoa, että leikkaamalla sosiaalietuuksia, kuten asumistukea, luotaisiin satatuhatta uutta työllistä, kun sillä tavalla ei kuitenkaan kohtauteta töitä ja tekijöitä eikä luoda sataatuhatta uutta työpaikkaa.

Sillä tavalla tehdään suomalaisista itsestäänkin kerjäläisiä. Sosiaaliturvaleikkauksiin suostumalla perussuomalaiset ovat kävelleet Kokoomuksen ansaan.

”Palvelutarjotin” (ajatelkaa mikä termi!) ei auta, kun rikolliset ovat toisen polven maahanmuuttajia ja he ovat läpäisseet suomalaisen koulun. Kyse on siitä, että monikulttuurinen ja monietninen ideologia on mätä, eivätkä arvoiltaan ja ominaisuuksiltaan täysin toisenlaiset ihmiset sovi tänne.

Resurssien lisääminen ei tilannetta korjaa, kun koulutusta on jo saatavilla yllin kyllin. Hyvinvointialueiden johtajat saavat puolestaan 15 000 euroa palkkaa kuukaudessa, joten siellä ainakin voidaan hyvin.

Mikä sitten auttaa? Satsatkaa vain kaikki yhteiskunnan voimavarat monikulttuurisen yhteiskunnan loputtomaan kehittämiseen, jota hyväpalkkaiset viranomaiset ovat aina toivoneet!

Tätä te olette tehneet jo 20 vuoden ajan, ja paratiisi on ovella.

---

Päivitys 16.10.2023: Ainoa valonpilkahdus hallituksen toiminnassa on kansalaisuuden saantiehtojen tiukentaminen. Maahanmuuttopolitiikka näyttää olevan laji, jonka perussuomalainen puolue osaa, mutta siinäkin vaikutukset tulevat 20 vuotta liian myöhään.

Ruotsin onnettomuus

Suomi on maa, jossa viranomaiset juhlistavat sananvapautta pakottamalla kansalaisia noudattamaan tarkoin määrättyjä mielipiteitä.

Yleistyvä trendi on, että rikollinen tiedetään, mutta rikos puuttuu. Näin on etenkin poliittisissa näytösoikeudenkäynneissä, joita järjestetään tasa-arvon kunniaksi ja sananvapauden suojelemiseksi.

Ruotsissa puolestaan rikokset ovat nyt ilmiselviä ja näkyvissä kaduilla, mutta syyllisistä vallitsee hämmästyttävä epäselvyys, vaikka hekin ovat aivan silmien edessä.

Sekä Yleisradio että MTV3 uutisoivat pääsiäisen aikaan Linköpingin ja Norrköpingin muslimimellakoista puhumatta sanaakaan muslimimellakoista, mikä oli aikamoinen taidonnäyte jopa näiltä vaimennusvälineiltä.

Sen sijaan kyseiset mediat pitivät mellakoiden pääsyyllisenä ”äärioikeistolaiseksi poliitikoksi” luonnehdittua Rasmus Paludania, jonka on sanottu polttavan Koraaneja julkisesti.

Mellakat ovat kuumottaneet Yleisradiota näihin asti. Toimittaja Kirsi Heikelin eilen (28.4.2022) julkaisemassa raportissa ”Ollaan niin lähellä sotatilaa kuin päästään” maahanmuuton rikkaudesta puhutaan avoimemmin kuin pitkään aikaan.

Silti kaikki ei ole jutussa kohdallaan, sillä ongelmien ydin hukataan voivotteluun ”äärioikeistolaisuudesta”, vaikka siinä on kyse ruotsalaisten oman kulttuurin suojelusta, ja tarve suojeluun on tullut muualta.

Totuus on seuraava.

1. Ruotsalainen media levitti käsitystä, jonka mukaan Rasmus Paludan olisi aikeissa polttaa kiertueellaan Ruotsissa Koraanin.

2. Paludan ei ehtinyt tuikata yhtään Koraania tuleen Linköpingissä eikä Norrköpingssä osoittaakseen, että se on tehty paperista. 

3. Hän käräytti kyllä yhden Jönköpingissä, mikä oli poliittisen kokonaistilanteen huomioon ottaen sangen tyhmää, sillä eripuraa Natoon kiitävä ja Venäjän pelossa tärisevä pohjoismainen yhteiskunta juuri nyt kaikkein vähiten kaipaa.

4. Muslimit hermostuivat, ottivat asiasta kaiken irti ja aloittivat Linköpingissä ja Norrköpingissä raivoisat mellakat, jotka levisivät myös Malmöön, Örebrohon ja Tukholmaan ja joiden väkivaltaisuuksissa on loukkaantunut tähän mennessä 26 poliisia ja 14 muuta ihmistä.

5. Muslimien väkivaltaisuus on ollut paljon laajempaa kuin Koraanin kärventämisen mahdollisesti aiheuttama tuska, eikä se siten ole ollut minkään suhteellisuusperiaatteen mukaista vaan tahallista ja tarkoituksellista provosoitumista.

6. Media sai mitä halusi ja teki tapauksesta suuria uutisia levittäen näkemystä, jonka mukaan mellakoiden syy olisi maahanmuuttoa vastustava ihminen eikä kaduilla riehuva lauma muslimeja.

7. Kyse oli siis sen tyyppisen mielikuvan ja valheen luomisesta, että lähiöiden terrorisoiminen onkin populismin syytä.

Ongelma ei ole mikään Koraanin polttaminen vaan muslimien reagointi siihen.

Ensisijainen syypää mellakoihin on tietenkin se, joka mellakoi. Minkään poliittisen mielenilmaisun ei pitäisi automaattisesti katalysoida sekopäisiä väkivaltaisuuksia eikä antaa oikeutusta kokonaisia kaupunginosia terrorisoiviin tuhotöihin. Mellakoitsijoiden takana tosin vaikuttaa vielä syvempi juurisyy, joka on vastaus kysymykseen, miksi he ovat täällä. Se on maahanmuutto.

Toiseksi väkivallasta voisi syyttää mediaa, joka kampanjoi oikeistolaista poliitikkoa vastaan jakelemalla disinformaatiota, jonka toimittajat aavistivat johtavan seemiläisen veren kiehahtamiseen ja muiden ihmisten veren vuodatukseen.

Vasta viimeiseksi voisi syytä hakea ihmisestä, joka ilmaisi uskontokriittisen näkemyksensä. Siihen pitää olla oikeus uskonnonvapauden, kansanvallan ja sananvapauden pohjalta.

 

Tuhot sisällissodan kaltaisia

Ruotsissa toimeenpantujen muslimimellakoiden ja ampumistapausten henkilöuhreja ei ole liioin näytetty eikä haastateltu televisiossa, ja Ylekin toi jutussaan esille vain sivullisia taivastelijoita. Valtavirtamediassa tyydyttiin esittämään monikulttuuri-ideologiselle unelmalle syötettyjä aineellisia rituaaliuhreja, toisin sanoen kantaväestön poltettuja ajoneuvoja, säpäleiksi ammuttuja ikkunoita ja muuta piloille vandalisoitua kiinteää ja irtainta omaisuutta.

Hyväksyntää itselleen ja uskonnolleen muslimit voisivat anoa vain siinä tapauksessa, että he olisivat aritmeettisen etiikan mukaisesti valmiita hyväksymään toisten ihmisten kriittiset mielipiteet heidän uskonnollisista näkemyksistään. Niin he eivät kuitenkaan tee.

Provosoijien toiminnassa puolestaan ei ole kyse vain sananvapauden tai uskonnonvapauden koettelusta vaan sen osoittamisesta, että äärimuslimien toleranssi toisten ihmisten poliittisia mielipiteitä kohtaan on sietämättömän huono. Sen vuoksi juristi Paludanin toimet ovat perusteltuja.

Heiteltyjä katukiviä, laukauksia kohti viattomia ihmisiä, autojen ja koulujen polttamisia sekä pahoinpitelyjä, yhteyksiä huumekauppaan ja muihin rikollisjärjestöihin, kranaatti-iskuja...

Sellaista värinää on monikulttuuri-ideologinen maahanmuutto tuonut Ruotsiin. Ja tietenkin vetisteleviä tunnustuksia, että ”Me olimme naiiveja”.

Ketkä te? Vastaus: Ne Ruotsin vihervasemmistolaiset ja oikeistoliberaalit poliitikot, jotka pässinpäisyydessään mädättivät maan viidakkokuumeisilla ääriaineksilla.

Virallisten selitysten mukaan syy on mukamas taaskin tavallisten ruotsalaisten ja Rinkebyssä tai Tenstassa asuvien suomalaisten, jotka aiheuttivat muslimien eriytymistä omiin oloihinsa, ikään kuin mitään vastuuta islamistien omasta linnoittautumisesta ja eristäytymisestä (tai sossukielellä sanoen isolaatiosta) ei kuuluisi heille itselleen.

Viime vuonna Ruotsissa kirjattiin peräti 344 ampumistapausta, ja ampumisissa kuoli 45 ihmistä, ja yli sata haavoittui. Niin ei olisi käynyt ilman kehitysmaalaisten haittamaahanmuuttoa ja sen aiheuttamia ongelmia. Media kaunistelee asioita myös osoittaessaan ”neuvottomuutta”, ja tilanne muistuttaa sisällissotaa siksikin, että myös kulttuurien välisessä sodassa ensiksi katoaa totuus.

Sanallakaan valtavirtamedia ei puutu siihen, mikä on ongelmien juurisyy, toisin sanoen maahanmuutto, saati että mediassa esitettäisiin vaatimuksia tai keinoja siihen, kuinka ongelma pitäisi ratkaista.

Syylliset hukataan väitteisiin väkivallan ”rakenteellisuudesta”

Rinkebyssä asuva murhatun pojan äiti sanoo, että ”[j]os Stefan Östermalmilta tapetaan, se on murha, mutta jos Ahmed Rinkebystä tapetaan, se on jengirikollisuutta”, siis ikään kuin sitä parempaa väkivaltaa, jonka tekijät ja uhrit häivytetään väitteisiin ”rakenteellisesta väkivallasta”.

Valitettavan usein uhrilla on kuitenkin Ruotsin kalenterista saatu nimi.

Syyllisten sanotaan olevan epämääräisesti vain ”nuoria miehiä”. Ei kerrota, oliko heillä karvaiset kädet. Tulevaisuuden airuita yhtä kaikki.

Totta väitteissä rakenteellisesta väkivallasta on johtopäätös, että se on organisoitua ja laajaa, mutta väärää ohjaus oletukseen, ettei väkivallalla ole muka vastuullisia henkilötekijöitä, vaan paha saavuttaa länsimaiset kansakunnat pyhän vihan tavoin kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Yhtä vaikealta tilanne näyttää myös, jos hyväksytään väittämä, että mellakoiden kohteena ei ole kukaan yksittäinen länsimainen ihminen. Poliisin mukaan sen kohteena onkin ruotsalainen yhteiskunta ja legitiimi järjestys. Tosin myös tällä tavoin ajatellen mellakointi edustaa muslimien hyökkäystä länsimaista uskonnonvapautta, uskontokriittisyyttä ja demokratiaa vastaan. Mediassa haastatellun ruotsalaispoliisin mukaan mellakoitsijat houkuttelivat poliisin paikalle heittääkseen heitä kivillä.

Ylen haastattelema ruotsalainen syyttäjäviranomainen kauhistelee maahanmuuttajataustaisten äitien halua opettaa lapsiaan heittelemään poliiseja kivillä. Terttu Kaikkonen -niminen eläkeläinen puolestaan suunnittelee lähtemistä pakolaiseksi ghettotuneelta vuokrataloalueelta, jolta kantaväestö on jo suureksi osaksi joutunut perääntymään.

Paludanin nimitteleminen ”äärioikeistolaiseksi” puolestaan on hullunkurista, sillä nimittelijä on yhtä kaukana nimiteltävästä kuin nimiteltävä itse. Näin ollen molemmat ovat toisistaan katsoen ääriajattelijoita. Yle, jolle ”äärioikeistolaisia” ovat kaikki Marine Le Penistä Rasmus Paludaniin, näyttää olevan äärivasemmistolainen.

Ruotsin onnettomuus on väestönvaihto, jota valtapuolueet ovat ajaneet kansakunnan omaksi tuhoksi. Se osoittaa, että maahanmuutto muodostaa Euroopan maille yhtä vaarallisen uhan kuin Venäjän laajeneminen.

Ne ovat myös keinoiltaan samanlaisia. Molempien tavoitteena on alueiden valtaaminen ja poliittinen haltuunotto, kansankunnan oman vallanperimyksen korvaaminen muualta tulevilla sekä kansan vähittäinen vaihtaminen toiseen.

Suomi on vielä hivenen jäljessä kehityksestä, mutta huolet pois, sillä aivan pian meidän ei tarvitse enää tuntea ylemmyyttä sen vuoksi, että pidättyvämpi maahanmuuttopolitiikkamme voisi olla esimerkkinä Ruotsille. 

Vihreät, vasemmisto, Kepu ja Rkp saattavat meidät Ruotsin peräkantaan aivan pian.

Siitä kertoo muun muassa hallituksen esitys valmiuslaiksi, josta on jätetty pois mahdollisuus kieltäytyä turvapaikkahakemusten vastaanottamisesta. Näin siitäkin huolimatta, että turvapaikkaturistien tuputtaminen Suomeen on Venäjän ilmeinen hybridiase, jota vihollinen todennäköisesti käyttää.

Sellaista asiaa ei näköjään ole, joka saisi vihervasemmiston luopumaan maahanmuuton edistämisestä – ei vaikka maailma ympäriltä räjähtäisi.

Kukkulan kunkut ja Vanhan valtaus

Yhdysvaltain kongressitaloa on käytetty monen elokuvan lavasteena. Kun Donald Trumpin koolle kutsumat demokratian kannattajat (eivät siis puoluedemokraatit) innostuivat kansanvallasta niin, että he valtasivat demokratian symbolina toimivan Capitol Hillin, joutui arvostettu building jälleen näyttämön rooliin.

Valtavirtamedia täyttyi tuota pikaa ihmettelystä, miten pikainen valtaus oli mahdollinen, kuinka tarkoin vartioituun ja terrorismin pelossa valvottuun taloon saattoi kävellä tuosta vain ja miten kaikki tuli täytenä yllätyksenä. Sitten annettiin valikoitujen faktantarkistajien selittää.

Paras selitys näyttää olevan se, mikä välittyi kuvista: poliisi avasi ovet, poisti raja-aidat ja suorastaan haali väen sisään. Tuntemattomina pidettyjen valtaajien henkilöllisyydet tiedettiin hetkessä, ja vaikuttaakin siltä, että valtaajat haluttiin sisään, jotta heitä voitaisiin syyttää yhteiskuntarauhan rikkomisesta ja demokratian polkemisesta ja jotta syylliseksi voitaisiin nimetä: Trump!

Tapahtumassa sinänsä ei ollut mitään kummallisempaa kuin siinä, että ylioppilaat vuonna 1968 valtasivat oman talonsa. Sitä pidettiin merkkinä kansanvallan kaipuusta, ja sitä ymmärrettiin ”yliopistodemokratian puolustamisena”, sillä asialla olivat marxilaiset opiskelijat, jotka vaativat myös yliopisto-opetuksen muokkaamista toiveidensa mukaiseksi. Media liputti heidän puolestaan ja muistelee heitä nostalgisesti ja sympatiaa tuntien vieläkin.

Myös Yhdysvalloissa on epäilty, ovatko sielläkin käytössä Antifan keinot, kun kasvojentunnistuksella oli löydetty mellakoijien seasta äärivasemmistolaisen järjestön edustajia. On erikoista, että parlamenttitaloon saapastelusta on syytelty mielenosoituksen koolle kutsunutta Trumpia, sillä valtaus ei olisi ollut lainkaan hänen etujensa mukaista. Päinvastoin: paikalliseen pylvästaloon lompsiminen vain tekee mahdolliseksi syytellä Trumpia väkivallan lietsomisesta ja sitä kuriin laittavista rajoitustoimista.

Sen sijaan Bideniä ja hänen kannattajiaan mielenosoituksen riistäytyminen käsistä hyödyttää, joten tempausta voidaan epäillä hänen hyväkseen järjestetyksi. Vasemmiston rabulistit ovat nimittäin syyllistyneet vastaavaan kaikkialla maailmassa.

Poliittinen vasemmisto tosiaan osaa ”järjestettyjen mielenosoitusten” organisoimisen Kiinasta Venezuelaan ja Albaniasta alpakka-caseen. Toisinaan niillä vastustetaan kapitalismia, toisinaan hurrataan diktaattoreille, ja nyt mahdollisesti soluttauduttiin väkijoukkoon sekä marssittiin vallankumouskulkueena parlamenttitaloon portsarien silittäessä päätä. Tapaa, jolla vasemmistopoliitikot ja media antavat vasemmistoradikaalien tehdä likaisen työn puolestaan, käsittelin tutkimukseni Totuus kiihottaa luvuissa 6.2 ja 6.3.

Oireellista on, että myös Suomessa Eduskuntatalon ympäristö on julistettu turvatoimialueeksi, jolla ihmisiä voidaan ratsata ja kurittaa perusoikeuksista poiketen. Jälleen kerran pitää paikkaansa vanha totuus: ne, jotka sanovat takaavansa turvallisuutemme, haluavat maksuksi vapautemme.

Mitään moraalista pahaa kansanvallan palatsin valtauksessa ei sinänsä ole, vaikka asialla olisivat olleet niin sanotut trumpilaiset. Kapina vain kertoo demokratian karkaamisesta sen omistajien, eli kansalaisten, käsistä vallan salonkeihin. Protestointi taas tervehdyttää, mutta tätä psykologista seikkaa tapahtuman paheksujat eivät ymmärrä lainkaan.

Eräs heistä on Kokoomuksen Petteri Orpo, jonka mielestä kongressitalon valtaus näyttää, mihin ”populismi” johtaa. Tuomitsijalta on jäänyt ymmärtämättä, että ei levottomuuksia mikään populismi luo, vaan suiden kapuloiminen ja järjestelmäpoliitikkojen oma kuuroutuneisuus. 

Valtansa menettämisen pelossa tärisevän porvarin mieleen ei tullut, että kansanedustuslaitoksen kansanvaltainen valtaus kertoo vallanpitäjiä kohtaan tunnetusta epäluottamuksesta, joka on ansaittua. Hän siis lukee tilannetta väärin.

Väite, että demokratia ei voi toimia, ellei ihmisiä panna nippuun, on patologinen paradoksi. Sellainen ”tasa-arvo” ja ”yhdenvertaisuus”, joita tuetaan pakkovallalla ja kiristyksellä, eivät ole mitään demokratiaa vaan sosialismia, joka pakotuksen epäonnistuessa johtaa tietenkin levottomuuksiin. Syy: vallanpitäjät eivät ole ymmärtäneet yhteiskunnan psyko- ja sosiodynamiikasta mitään.

Kun istuvan presidentin suuta kapuloidaan valtamedian lisäksi myös sossumediassa, kuten Facebookissa ja Twitterissä, joista Trump on blokattu määräajaksi tai lopullisesti, on selvää, että moinen kansanvallan kuohiminen ja sananvapauden sensuroiminen herättävät vastalauseita kannattajien keskuudessa. Huolestuttavaa olisi, jos eivät herättäisi, sillä politiikkaan ei mikään moderointi kuulu, ja viestien poistelu ”vastenmielisinä” luo läpikotaisen valheellisen kuvan siitä, mitä kansalaiset ajattelevat. Viestinnän estäminen on niin törkeää inhimillisten perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien rikkomista, että parempaa argumenttia konkreettisten vastatoimien puolesta on vaikea kuvitella.

Kun Facebookin omistaja-perustaja Mark Zuckerberg puolestaan lahjoitti erilaisia kiertoteitä käyttäen lähes puoli miljardia dollaria demokraattivaltaisten kaupunkien postiäänestyksen tekniseen kehittämiseen, ei ole mikään ihme, että luottamus myös ääntenlaskentaa kohtaan heikkeni entisestään, ja epäilyt systeemiin pesiytyneestä vilpillisyydestä ovat oikeutettuja. Mihin tarvitaankaan enää postiäänestyksen kehittämistä, kun sosiaalinen media sössii vaalit myös kampanjoidenaikaisilla sensuroinneilla ja puuttumisilla kansalaisten väliseen viestintään sekä mielipiteisiin?

Jos Yhdysvalloissa puhkeaa pitkästä aikaa sisällissota, syy ei ole taatusti vain minkään ”äärioikeiston”. Käsitykseni mukaan ihmisten kollektiivisessa psyykessä muhii poliittisten väkivaltaisuuksien pommi, jonka räjähdysaineena toimii globaaliksi paisutettu monikulttuuri-ideologia ja sytyttimenä kantaväestön oikeuksiin ja asemaan kohdistettu ylenkatse. Mellakat ovat vaiettujen puhetta, mutta heikkotasoiset yhteiskunta-analyytikot eivät ole ymmärtäneet, ettei Trump-ilmiö ole syy mihinkään vaan oire pitkään jatkuneesta kansallisen edun laiminlyönnistä.

Yhdysvalloissa kuohuaa, sillä liittovaltio on lähtökohtaisesti monikulttuurinen, ja etniset ristiriidat ovat olemassa aitoina etu- ja arvokonflikteina. Suomen valtamediassa niitä on käsitelty kuin ne olisivat omiamme, vaikka maamme on näihin päiviin asti ollut hyvin yhtenäinen. Suomen huvitteluliberaalit porvaripuolueet ja vihervasemmisto pelottelevat yhteiskunnan jakautumisella ja syrjäytymisen tuhoisuudella pyrkien oikeuttamaan liberaalien ja vasemmiston jatkuvaa kapinaa. Tosiasiassa Suomesta on katoamassa keskiluokka, joka piti myös Yhdysvallat tolpillaan. Todellisuudessa syrjintä kohdistuu nyt tavallisiin suomalaisiin, joita syyllistetään ilmastopoliittisella anekaupalla ja kaatamalla muiden maiden kolonialistiset moraalivelat meidän piikkiimme.

Ei ole mikään ihme, että kansat kapinoivat. Myös Suomessa on ainekset protestoimiseen, sillä vihervasemmisto ja hyvinvointiporvaristo ovat yhdessä pakahtuneet halusta oikeuttaa maahanmuuttoa ja vierasperäisten positiivista erityiskohtelua (eli etuoikeuttamista) kantaväestön tappioksi sekä EU-velvoitteiden täyttämiseksi. Sellaiset lakeihin ja sääntöihin viedyt linjaukset ovat epäoikeudenmukaisia ja tosiasiassa vain kylvävät eripuraa ja katkeruutta.

Demokratian arvojen yli käveleminen ja sananvapauden takavarikoiminen ovat käyneet täysin häikäilemättömiksi. Vasemmisto kiljuu ”safe placen” puolesta ja huutaa ”piis pliis” kaikkialla aina yhteiskunnasta yliopistoihin, mutta silti tai siksi maailma on entistä turvattomampi paikka vapaalle totuuden tavoittelulle.

Donald Trumpin viestit, joiden mukaan patriootit ovat ”spesiaaleja” ja hän ”rakastaa” heitä, leimataan ”vihapuheeksi” ja ”väkivallan lietsonnaksi”. Presidenttiä ollaan vipuamassa syytetoimilla vallasta aivan viime metreillä, ja muutamat ovat uhanneet poistaa hänet pakkotoimilla Valkoisesta talosta. Jos se ei ole vihamielistä aggressioiden lietsontaa, niin mikä on? Kyltymättömien vasemmistolaisten mielestä demokraattipuolueen värisuora vallan kukkuloilla ei riitä, vaan he haluavat rähinöivän vallankumouksen.

Trumpin kannanotot eivät vain sovi valtamedian narratiiviin. Pian valtauksen jälkeen hän piti erinomaisen ja sovittelevan puheen, jossa hän pyysi ihmisiä menemään rauhallisesti kotiin, lupasi oikeudellisia rangaistuksia syyllisille – keitä he ovatkin – ja teroitti, että ”yhteinen matkamme on vasta alkamassa”.

Nyt, kun ”demokraatit” alkavat pitää yksinvaltaa sekä Valkoisessa talossa, edustajainhuoneessa että senaatissa, on Yhdysvaltain talous luisumassa kohti konkurssia. Mikäli keskuspankki aloittaa demareille tyypillisen rahan printtauksen ja liittovaltio monetisoi velkansa keskuspankkirahoituksella, on selvää, että kaikkien fyysisten omaisuusluokkien, kuten kullan ja kiinteistöjen, arvo nousee. 

Arvatkaa, kuka tai ketkä tuolloin korjaavat voiton. No tietenkin vasemmiston vihaamat kapitalistit ja Donald Trump! Se demarien nerokkuudesta.

 

Aiheesta aiemmin

Job done

Vaalihurrikaani

Kotouttaminen ei tunnu onnistuvan

Samalla kun islamistit teloittavat viattomia keskieurooppalaisia terrori-iskuissa, puukko viuhuu myös Suomessa, jossa se osuu uhreihin kuin monikulttuurisessa hedelmäpelissä. Se ei ehkä ole terrorismia vaan katuvandalismia, ainakin sikäli kuin motiivit eivät ole ideologisia, poliittisia, uskonnollisia tai järjestäytyneitä.

Sen sijaan Wienin ullatuksesta on vastuun ottanut terroristijärjestö ISIS, ja iskun tehnyt käytti rynnäkkökivääriä, joka on sotilasase. Tämä kertoo, että Euroopan kaduilla käydään pyhää sotaa. Ranskan tapahtumia käsittelin äskettäin täällä.

Ranskan ja Itävallan tapahtumat osoittavat, että jihadistinen terrori ei näytä laantuvan vaan jatkuu ilman mitään taloudellista tai sosiaalista syytä, joka selittäisi viime päivien iskut. Näyttää siltä, että viime vuosien terrori-iskuja yhdistäväksi motiiviksi jää islamistinen miekkalähetys.

Voi olla, että terrorismia olisi esiintynyt enemmänkin, mutta hetkisen kestänyt suvantovaihe johtuu koronan aiheuttamista matkustusrajoituksista, jotka ovat laittaneet pakolaisvirrat soukemmalle sisäministeri Maria Ohisalon toiveista huolimatta.

Moni Wienin suolauksessa haavoittunut taistelee edelleen hengestään, ja isku tehtiin synagogan läheisyydessä. Tämä osoittaa Turkin Erdoganin esittämät sekä eri puolilla muslimimaita nousseet syytökset hyökkäyksistä islamia vastaan mielettömiksi. Oikeammassa ovat olleet ne, jotka ovat verranneet islamistista terroria fasistien toimeenpanemiin juutalaisvainoihin ja venäläiseen gulagiin.

Myöskään Suomessa kotouttaminen ei näytä onnistuvan. MTV3:n uutiset kertoivat, että Vallilassa lauantaina tapahtuneesta taposta epäillyt ovat 16-vuotias romani ja kaksi ulkomaalaista.

Sen sijaan Yleisradion Internet-uutiset ja Helsingin Sanomat vaikenivat täysin epäiltyjen etnisestä taustasta. Kertomatta jättäminen ei ollut perusteltua, sillä taustalla voi olla merkitystä arvioitaessa monikulttuurisen ja monietnisen yhteiskuntamallin toimivuutta sosiaalipoliittisesti.

Tämän lisäksi huomio kiinnittyy myös siihen, että rikoksesta epäilty oli päästetty vapaalle jalalle, vaikka häntä epäiltiin Tampereella 3. lokakuuta tapahtuneesta tapon yrityksestä. Vapauttamista koskevaa päätöstä puolustelevien juristien pitäisi ymmärtää, että alaikäisen vangitsemista rajoittava näkökanta ei saisi mennä yleisen turvallisuuden edelle.

Alaikäisen rikoksesta epäillyn vapauttamista voidaan pitää myös eräänlaisena heitteille jättönä. Vapauttamista puoltavat säädökset ovat kotoisin EU-direktiivistä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista, joita voi tässäkin yhteydessä moittia kansallisen lainsäädännön sivuuttamisesta.

Yle ei murehdi suomalaisten aina vain ahtaammiksi käyviä asuinoloja.

Sen sijasta, että Yleisradio kiinnittäisi huomiota kotouttamisen jatkuvaan epäonnistumiseen, se perää lastensuojeluun lisää resursseja siirtäen vastuun veronmaksajille. Omasta mielestäni ”nuorisoväkivallaksi” usein luonnehdittu ulkomaalaisten katuvandalismi kertoo ensimmäisen, toisen sekä kolmannen ja ehkä useammankin maahanmuuttajasukupolven sopeutumattomuudesta ja maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta.

Kuluvan vuoden aikana olemme joutuneet kuuntelemaan vetistelyä Yhdysvaltain rotulevottomuuksista muun muassa Black Lives Matter -kampanjan kaiuttamana. Voidaan kysyä, eivätkö valkoiset elämät merkitse mitään, ja oikea vastaus olisi: All Lives Matter. Monikulttuurinen ajatusmalli ei näytä toimivan myöskään maahanmuuttoon lähtökohtaisesti perustuvassa Yhdysvalloissa.

Yleisradion uutiset jaksavat mäkättää, että ”kukaan musta nuori ei saa enää kokea George Floydin kohtaloa” ja käyttää rotupolitiikkaa vaalipropagandassaan. Mitäpä, jos uutisoitaisiin, että Suomessa ja missään muuallakaan kukaan valkoinen nuori ei saa enää kokea Vallillassa surmatun 19-vuotiaan kohtaloa?

Euroopassa kantaväestön henki on halpa, ja uhrit joutuvat ottamaan vastaan syytöksiä ”valkoisten ihmisten pahuudesta”. Sitten nämä haukutut koettavat pelastaa moraalisen asemansa ja säilyttää itsetuntonsa antautumalla sietokykyään ja moraalivarallisuuttaan osoittaviin ymmärtävisiin itsesyytöksiin. Yleisradion uutissivusto iloitsi tänään Natalia Salmela -nimisen bloggaajan hankkineen 169 000 euron vuositulot pitämällä White Trash Disease -blogiaan verkossa (suom. Valkoisen Roskan Tauti). Kyseessä on kosmetiikkablogi, mutta nimi viittaa ikävällä tavalla rotupolitiikalla ratsastamiseen.

Tänään julkaistuja verotietoja esittelevästä Ylen uutisesta käy ilmi, että merkittäviin tuloihin ylsivät vain viihteellistä sisältöä julkaisevat tubettajat ja bloggaajat. Syynä tähän ei ole kyseisten sivustojen suosio vaan se, että mainostoimistojen trendisetterit ja yritysten markkinointipellet kaatavat mainosrahojaan vain populistisille sivustoille, joilla julkaistaan kissavideoita, eikä analyyttisestä ajattelusta ole tietoakaan.

Sen sijaan poliittista julkaisutoimintaa sensuroidaan viranomaisottein ja vältellään kaupallisesti, vaikka aihepiiri on lukijoiden näkökulmasta mitä kiinnostavin. Käsittelin sossumedian populistisuutta mediatutkimukseni sivulla 307.

Ennen vanhaan, kun patriootit olivat vallassa ja rikolliset vankilassa, luotiin hyvinvointi-Suomi, jolla ei ollut juuri lainkaan valtionvelkaa. Nyt kun punavihreät ovat hallituksessa ja patriootit tekaistuissa rasismisyytteissä, vääryys kukoistaa, ISIS-terroristeja tuodaan Suomeen, valtio on korviaan myöten veloissa, ja yhteiskunnaltamme on kadonnut oikeusperustus. 

Terrorismia Eurooppaan tuottaneet poliitikot ovat kausaalisessa vastuussa rajojen auki pitämisestä epäperäisille tulijoille, ja siksi heidät pitäisi saattaa vastuuseen yleisen turvallisuuden vaarantamisesta.

Mikään järkipuhe ei enää tunnu auttavan, sillä karhulle on turha puhua järkeä, kun pää on sen kidassa. Sanottakoon, että minä puolestani en loukkaa kenenkään tasa-arvoa enkä yhdenvertaisuutta vaan arvostelen kaikkia heidän ansioidensa mukaan täysin riippumatta siitä, kuinka hulluja he ovat.

Etnisiä eteisvärinöitä

Espoo oli pitkään se ”parempi Vantaa”, kunnes kulttuuririkastuksen vaikutukset ulottuivat sosiaalirakenteeltaan keskiluokkaisempaan lähiöparatiisiin, jonka napapaikkaa ”Espoon keskusta” on perinteisesti käytetty esimerkkinä oksymoronista.

Kirjoitin autojen tuhopoltoista Matinkylässä jo noin vuosi sitten jutussani ”’Uusi normaali’ toteutumassa myös Suomessa”. Ilta-Sanomat otsikoi tuolloin, että ”[u]seita autoja paloi Espoossa, tuhon jäljet paljastuivat aamun koittaessa” ja jatkoi lakonisesti: ”tältä Matinkylässä näyttää nyt”.

Nykyisin nuorisojengit™ käyvät myös ihmisten iholle. MTV3:n uutiset kertoivat 10.9.2019, että ”Poikajoukko kävi 14-vuotiaan dysfasiasta ja astmasta kärsivän pojan kimppuun ja vei tämän rahat – ’poikani ei saanut sen vertaa henkeä, että olisi voinut pyytää apua’”. Tässä jutussa ei valaistu epäiltyjen taustaa, eikä ulkomaalaisuutta mainittu; tosin täällä aavistellaan jotakin joko aikaisempaan perustuen tai paikallisten havaintoihin liittyen.

Myös aiemmin Espoossa sattui ja tapahtui. MTV3:n uutiset julkaisivat 29.8.2019 jutun ”Teinien joukko kävi 16-vuotiaan kimppuun Espoossa – pojan äiti kuvailee tilannetta uhkaavaksi: ’Osalla oli nyrkkirautoja vyöllään’”. Tässä kirjoituksessa tekijöiden ulkomaalaistaustaisuus mainittiin.

MTV3:n uutiset kertoivat 4.9.2019 elokuun lopulla sattuneesta toisesta yksittäistapauksesta jutussa ”Neljää nuorta epäillään väkivaltaisesta ryöstelystä Espoossa – nuorin tekijöistä vain 12-vuotias”. Tässäkin jutussa mainittiin selkeästi – tosin tarkemmin täsmentämättä – tekijöiden ulkomaalaistaustaisuus.

Mainostelevisio liitti kirjoitustensa kupeeseen myös kainalojutun, jonka videolla espoolainen nuorisotyöntekijä kertoi, että ”Suomessa on tällaista tapahtunut jo jonkin aikaa” – pystymättä tosin keksimään vähäisintäkään syytä toimittajan narisemaan kysymykseen, ”mitkä tekijät ajavat nuoria tekemään tällaisia rikoksia”. ”Ryhmäpaine” ja ”raha” eivät riitä selityksiksi, sillä ryhmäpainetta on ollut aina ja rahasta on vallinnut pahempikin pula. ”Se on vaikea sanoa, en osaa yhtään sanoa, miks jotkut niin tekis”, totesi hän vain (3:24).

Myöskään ”Ruotsin malli” ei kelvanne selitykseksi. Ruotsissa tosin sytytettiin tuleen noin sata autoa viime vuoden elokuussa, ja aivan hiljattain kolmen tekijän kopla tappoi 18-vuotiaan Göteborgissa, joten yhteiskunnallinen ja poliittinen toimintamalli moisen käytöksen levittämiseen on kyllä olemassa. Mutta se ei selitä toimijoiden omaa aggressiivisuutta.

MTV3:n julkaisema video kannattaa katsella. Siinä muuan väistyvän sukupolven valkonaama itkee voivansa ”sanoa vain”, että ”mihin Ruotsi oikein on menossa” ja ”tämä on niin surullista”. Pääministeri Stefan Löfven puolestaan puhisee silmät valheesta vetistellen, että ”näiltä ihmisiltä pitää kysyä, keitä te luulette olevanne tuhotessanne kokonaisia alueita.”

Kyseleminen on kuitenkin alistumista ja vallan luovuttamista vastaajille. Enemmänkin voitaisiin sanoa. Ruotsissa tekijät kyllä tiedetään. Ei siis tarvitse tiedustella, keitä he luulevat olevansa, kun identiteettipoliittinen pullistelu on noinkin vahvaa. Voidaan sanoa muun muassa, että minä en halua Suomesta Afrikkaa.

Myös uutiskertomusten loppunarraatioon liittyvä maininta, että ”tekojen motiiveja ei vielä tiedetä”, on tuiki turhaa taivastelua. Miten voitaisiinkaan tietää, kun koko käyttäytymisessä ei ole järjen hiventä?

Mutta sitä voidaan selittää. Kyse on filosofi-sosiaalipsykologi Rom Harrén kuvailemasta ritualisoidusta aggressiosta. Sen mukaisesti yhteiskuntaan integroitumattomat väestönosat pyrkivät itse luomaan omat norminsa ja arvojärjestyksensä, joiden sisäpuolelle syntyy ennen pitkää omalakisia mikrovaltioita. Ranskassa sellaisista on jo saatu huonoa esimerkkiä, josta kerrotaan muun muassa tässä The Washington Timesin julkaisemassa artikkelissa.

Haluatteko te, että Matinkylässä näyttää jonkin ajan kuluttua tältä ja Westendillä tältä? Google-kartan linkit osoittavat Nigerian entiseen pääkaupunkiin Lagosiin.


Keskusta hallituslietteessä

Ja sitten ”aivan toiseen aiheeseen”.

Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko, joka vihaa avoimesti perussuomalaisia, vaatii nyt, että Keskustan puheenjohtajaksi valitun ”Katri Kulmunin on pakko haastaa tosissaan Jussi Halla-ahon perussuomalaiset jos mielii nostaa keskustan suosta”. Muutenkin lehti käy hyökkäykseen Perussuomalaisia vastaan koettaen kylvää Kepun ja puolueemme välille riitaa.

Huvittavaa on, että Kulmunin oman lausuman perusteella Uusi Suomi joutui laittamaan lehteen, että ”Kulmuni on valmis samaan hallitukseen Jussi Halla-ahon kanssa, vaikka perussuomalaisten ’taustalla on pimeitä voimia’”. Kannatuskasvumme taustalla lienee todellakin ”pimeitä voimia”, jotka ovat tulleet edellisen hallituksen suostumuksella maahamme ja raiskanneet tai pahoinpidelleet täällä useita kansalaisia.

Katri Kulmuni on kyllä otettava vakavasti. 32-vuotias toisen kauden kansanedustaja on maamme vaikutusvaltaisin nainen, sillä Kepu on hallituksessa ollessaan vaa’ankieliasemassa ja hallitusyhteistyössä kiinni kuin spitaalisen peukku.

Siksi on tervehdittävä iloiten Kulmunin MTV3:lle lausahtamaa toteamusta, jonka mukaan hän ”ei tyrmää yhteistyötä perussuomalaisten kanssa, jos löytyy linja, jolla isänmaan tavoitteita voi edistää”.

Toivotan Kulmunille onnea vasemmistolaisen hallituksen kanssa. Hän tekee työtä kannatuksemme ja sitä kautta isänmaamme hyväksi jo nyt, sillä Kepun kylki vuotaa koko ajan meille, ja kannanottonsa näyttävät olevan pelkkää pois virtaavien äänten kosiskelua.

On syytä muistaa, että vaikka Kulmuni pyrkiikin näyttäytymään maahanmuuttokriittisenä, hän kannattaa maahanmuuton lisäämistä ja ulkomaisen työvoiman tarveharkinnan poistamista. Hän toimii siis täsmälleen samoin kuin Keskustanuoret ja Keskustan Opiskelijaliitto, jotka vaativat pakolaiskiintiön nostamista 10 000:een vuodessa.

Lauri Nurmen Iltalehteen kirjoittamassa jutussa toimittaja siteeraa Kulmunia aivan oikein sanoin ”jos ei ole oikeutta maassaoloon, ole hyvä ja poistu”, mutta täsmentää, että ”todellisuudessa Kulmuni kannattaa maahanmuuton lisäämistä Suomeen”.

Tosiasiassa Kulmuni onkin samoilla linjoilla kuin hallitustoverinsa, eurooppaministeri ja sosiaalidemokraatti Tytti Tuppurainen, joka esitti pakolaiskiintiön kymmenkertaistamista, laittoi ensimmäisten joukossa nimensä työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista koskevaan aloitteeseen ja varoitti tyttöjä pahoista miehistä siirtäen näin vastuun uhrien omalle kontolle.

Onnea Kulmunille ja Tuppuraiselle valitsemallaan tiellä. Kannatuksen kaksinaamainen kalastelu ei ole kuitenkaan meidän tiemme. Kepu on hallituksessa vain loputtoman taktikointipelinsä vuoksi. Puolueessa ilmeisesti laskettiin, ettei Keskustan kannatus voisi enää nykyisestä pudota, vaeltaapa puolue sitten missä tahansa. Mutta tosiasiassa se voi. Ruotsissa Kepu on vajonnut valliriutan alapuolelle noin 8 prosentin tuntumaan.


Kokoomus arvojensa pohjalla

Helsingin pormestari ja Euroopan investointipankista 340 000 euron siirtymäkorvauksella kotoutunut eliittieläkeläinen Jan Vapaavuori lauloi jälleen kauniisti kuin satakieli arvopohjasta. Uuden Suomen mukaan liverryksen sävy on kuitenkin muuttunut.

Perussuomalaisille vaaleissa hävinneelle oppositiopuolue Kokoomukselle näyttäisi nyt kelpaavan hallituskumppaniksi Perussuomalaisetkin, vaikka vielä pari vuotta sitten Vapaavuori oli keskeinen takapiru kiristäessään Perussuomalaisten eduskuntaryhmää halkeamaan kahtia ja painostaessaan Jussi Halla-ahon johtamaa puoluetta pois hallituksesta.

Koroillaan kääntyminen on ymmärrettävää. Kokoomus on puoluekentän oikeassa nurkassa, joten sillä ei ole hallitukseen asiaa ilman keskiryhmien, Kepun ja Perussuomalaisten, tukea. Kokoomuksen kannattajien todellinen arvopohja on niin etäällä vasemmiston ja vihreiden leiristä, ettei vihervasemmiston ja Kokoomuksen yhteishallitusta saada enää aikaan, ja huvitteluliberaalien täytyy väistyä vapaassa pudotuksessa olevasta Kokoomuksesta.

Stubbin, Orpon, Mykkäsen ja Vapaavuoren oma arvopohja on ollut jo Kataisen pääministeriajoista asti kaukana puolueen äänestäjien arvopohjasta ja kaiken kaikkiaan niin hukassa kuin olla voi.

Filosofian näkökulmasta myös sananen arvopohjaa koskevan kilpalaulannan pinnallisuudesta.

Vapaavuoren arvot eivät oikeasti ole mitään arvoja vaan puolueideologiaa. Hänen arvojensa mukaista on Talouselämä-lehden mukaan se, että palveluammateissa ei tarvitse osata suomen kieltä ja Helsinki tarvitsee tuhatmäärin turvapaikanhakijoita sekä kaupunkimme miljoonittain velkaa, jotta veroäyrin korotuksilta voidaan välttyä. On totta, että meidän perussuomalaisten käsitykset ovat erilaiset myös koskien hiilivoiman tarvetta ja autoilijoiden kohtelua.

Mutta myös arvomme ovat kansallisen edun mukaiset, niin kuin pitäisi olla Kansallisessa Kokoomuksessakin. Myös me haluamme turvata suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Yhteiskunnalliset vaikutusyhteydet tuntevina me tosin tiedämme, että se ei käy nykykokoomuksen keinoilla vaan pitämällä huolta ensisijaisesti omista kansalaisistamme.

Kokoomuksen ja vihervasemmiston ylevät arvot eivät siis toteudu niillä keinoilla, joita he edustavat. Pahimmillaan mitään keinoja ei heillä ole.

”Arvopohjaan” vetoaminen on ollut hullunkurista myös monien muiden monikultturistien puheenvuoroissa. Kannatan toki itsekin moniarvoisuutta, mutta en monikulttuurisuutta. Moniarvoisuus on mahdollista tässä yhdessäkin kulttuurissa, toisin sanoen länsimaisessa vapaamielisessä kulttuurissa.

Sen sijaan monikulttuurisuudessa moniarvoisuus kuoleentuu. Syy: jatkuvat yhteensovittamisen, mukauttamisen ja sopeuttamisen vaatimukset, eli tieteellisesti sanottuna konformismi. Niin sanottu suvaitsevainen yhteiskunta ei ole vapaa vaan vaatimuksista ja rajoituksista täyttyvä etukäräjöintien yhteiskunta, jossa myös henkiset vapaudet, kuten sananvapaus, pyritään korventamaan pois.

”Arvopohjan” perään huuteleminen on Vapaavuorelta ristiriitaista siksikin, että hän näyttää pakottavan muita oman arvopohjansa orjiksi. Mikäli lähtökohtana pidetään moniarvoisuutta, Vapaavuoren kannattaisi suvaita myös perussuomalaista arvopohjaa. Pormestari yrittänee rakentaa omasta arvopohjastaan jonkinlaista totaliteettia, jolle ei saisi olla poliittista vaihtoehtoa.

”Uusi normaali” toteutumassa myös Suomessa

Raportoin syyskuun alussa Ruotsin maahanmuuttajalähiöistä, joissa autojen tuhopolttelu on yhtä arkipäiväinen ilmiö kuin huumeidenkin polttelu. Viittasin erään ruotsalaisen nettikirjoittajan toteamukseen, että ”ennen Ruotsissa tehtiin autoja, nykyisin Ruotsissa poltetaan autoja”.

Suomi näyttää seuraavan orjallisesti Ruotsin esimerkkiä. Ilta-Sanomat otsikoi hetki sitten jutussaan, että ”[u]seita autoja paloi Espoossa, tuhon jäljet paljastuivat aamun koittaessa”. Lehti jatkoi lakonisesti: ”tältä Matinkylässä näyttää nyt”.

Eivät kai ne itsestään palaneet, kun olivat kahden eri taloyhtiön parkkipaikoillakin. Kyllä ne joku poltti. Mutta kuka joku? Jutun lopussa lausahdetaan, että poliisi tutkii tapauksia törkeinä vahingontekoina.

Huomionarvoista on, että mitään arvioita tekijätahosta ei esitetty, vaikka epäilys varmaan kytee monen mielessä. Myös jutun kommentointipalsta on suljettu ymmärrettävistä syistä.

Lehden kirjoitus on toteava ja raportoiva. ”Tunnelmaa” kuvataan ”uteliaaksi”, ja kerrotaan, että ”ohikulkijat pysähtyivät ottamaan kuvia”. Moraalista paheksuntaa ei esitetä. Vain fiilistellään, ikään kuin kyse olisi ihastuttavasta karnevaalista. Jos paheksuntaa esitettäisiin, sitä esitettäisiin todennäköisesti vain suomalaisia rasisteja vastaan.

Kiintoisaa on, ketkä teon takaa lopulta paljastuvat tai saadaanko heitä koskaan selville. Vai pääsevätkö he kuin koirat veräjästä? Meidän tulee kuitenkin pysyä huolettomina. Jos suomalaiset rasistit polttivat autot, kyllä heidät varmasti kiinni saadaan!

Tapaus ei ollut suinkaan Espoon ensimmäinen, ja Matinkylästä on tulossa autopyromaanien Mekka. Autojen polttajat juhlivat Matinkylässä myös kesällä 2017 ja kaksi vuotta sitten keväällä 2016. Myös renkaat näyttävät herättävän vihaa samalla alueella, sillä 12 auton alta pisteltiin ilmat pari vuotta takaperin.

Koska Ruotsissa autojen tuhopoltot keskittyvät maahanmuuttajavaltaisille alueille, joissa ne ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa siirtolaisväestön kasvun myötä, on luontevaa epäillä, että asioiden yhteisesiintymiseen liittyy kausaalinen syy–seuraus-suhde. Myös Matinkylä on tietyn vähemmistön keskus, jonka asenneilmapiiriä manifestoi lähistöllä toimiva moskeija.

Jostakin syystä valtamedia ei kuitenkaan seuraa rikostutkimusten etenemistä aktiivisesti. Matinkylän tapausten selvittäminen on jäänyt hämärän peittoon lukuun ottamatta tapausta, jossa anonyymiksi jäänyt tekijä oli puhkonut kaikkiaan 130 auton renkaat Espoossa. Hänestäkään ei kerrottu muuta kuin tieto aiemmasta rikoshistoriasta. – Miksihän?

Näyttöä rikollisuuden mahdollisesta taustasta antaa se, että puoliksi venäläisperäinen sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) on ongelmista hipihiljaa, mitä hän ei ole silloin, kun on kyse suomalaisten syyllistymisestä sananvapauteen.

Joka tapauksessa Matinkylän tapaukset osoittavat, että kyse ei ole enää yksittäisistä teoista, vaan kulttuuri-ilmiöstä tai järjestelmällisestä ja suunnitelmallisesta toiminnasta.

Ruotsissa vandalismi ja omaisuuden tuhoaminen liittyvät väestöpoliittiseen ja kulttuuriseen muutokseen. Sitä edeltää henkisen ja kulttuurisen pääoman sekä sosiaalisen luottamuksen rapautuminen.

Siksi meidän suomalaisten tulee taistella poliittisin keinoin sellaista taantumusta vastaan, jonka kautta sosiaalista pääomaamme romutetaan ja kulttuuriamme syövytetään yhteiskunnallista tehokkuutta, arvojamme ja turvallisuuttamme heikentävillä vaikutuksilla.

Sen tyyppisen ”kulttuuri-ilmiön” maihinnousu Suomeen on päättäväisesti estettävä.


Milloin saavutamme Ruotsin etumatkan?

Ylen TV1 esitti 4.10.2018 Ulkolinja-ohjelmassaan dokumentin ”Malmö – Jengien varjossa”, jossa kerrottiin poikkeuksellisen avoimesti, millaiseksi Mogadishuksi eteläisen Ruotsin maahanmuuttopääkaupunki on vajonnut: ”huumekauppaa, pahoinpitelyjä, tuhopolttoja ja ampumisia”.

Vuosina 2010–2017 Malmössä on ollut 466 ampumistapausta, joissa on tapettu 35 ihmistä, ja ohjelman oheissivustolla sanotaan: ”Malmössä jengirikollisuus ja ampumiset ovat keskittyneet maahanmuuttajavaltaisille vuokrataloalueille”.

Koska ongelmia ei voi suvaitsevaisinkaan pitää enää piilossa, ne on ollut pakko tunnustaa, mutta ratkaisuyritys on aina vain sama. Malmön yliopiston sosiaalityön professori Tapio Salonen valistaa Ylen jutussa, että ”Ruotsin yhteiskuntaa pitäisi avata niin, että tulijoiden olisi helpompi saada koulutusta ja päästä työmarkkinoille. Myös eri kaupunginosien ja ryhmien välisiä eroja pitäisi kaventaa”.

Tätä on yritetty vuosien ajan, mutta erot eivät kapene, sillä ongelmien syyt löytyvät etnisestä diversiteetistä itsestään. Kaupungin työttömyysprosentti on Ruotsin korkein, eli 14 prosenttia. Malmön 22 000 työttömästä peräti 15 500 on syntynyt ulkomailla.

Minna Pyen toimittamassa Ylen ohjelmassa korostetaan ongelmien sosiaalista luonnetta, mutta jätetään köyhyyden perimmäiset syyt ja siihen liittyvä etninen dynamiikka mainitsematta. Visusti varjellaan nostamasta esille Malmössä tappelevien ”jengien” ulottautumista läpi maahanmuuttajaväestön kaikkien kerrosten, vaikka totuus tihkuukin lähetyksen läpi, kun huumekauppiaina käytetään ala-ikäisiä nuoria.

Ohjelmassa vakuutellaan, että kaikki on pinnalta katsoen hyvin, kunhan vain lisätään poliisin voimavaroja, sosiaaliohjausta ja tasa-arvon sekä reilun pelin mitätöntä symbolia, eli jalkapallon peluutusta – jalkapallon, joka tunnetaan yksinkertaisten älypelinä ja älykkäiden yksinkertaisena pelinä.

Ohjelman lopulla muslimiväestö niputetaan yhteen juutalaisväestön kanssa huolimatta niiden keskinäisistä kiistoista, ja näin nostetaan molempien uhristatusta. Sopusoinnun merkiksi puristetaan ohjelmassa haastatelluista imaami Salahuddin Barakatista ja rabbi Haconenista ulos yhteinen interssi ja kauna ruotsalaista kantaväestöä vastaan.

Syyllisiksi löydetään siis ruotsalaiset, jotka muka vihaavat valikoimattomasti kaikkia etnisiä vähemmistöjä. Mutta silmät suljetaan siltä tosiasialta, että sosiaalidemokraattisen maahanmuuttopolitiikan oma valikoimattomuus ja kehitysmaalaisten massainvaasio ovat yhdessä saaneet aikaan sen, että Lähi-idän suvaitsematon ja jatkuvassa sotatilassa oleva fundamentalismi ovat siirtyneet Ruotsin maaperälle.

Afrikkalaisperäisen ja lähi-itäläisen haittamaahanmuuton lopettamista kukaan ei pidä (Ruotsidemokraatteja lukuun ottamatta) vaihtoehtona, vaikka ”maahanmuuttajan työllistymisessä voi kestää jopa 8–9 vuotta”. – Ja vaikka ”tiettyjen ryhmien pääsy osaksi ruotsalaista yhteiskuntaa kestää todella pitkään”, kuten Salonen asian muotoilee.

Salosen mielestä ”yhteiskunta on kuin painekattila”, ja luvassa on ”sosiaalista levottomuutta”. Hän toteaa, että ”autopalot ovat merkki siihen suuntaan”, mutta viranomaiset, poliitikot, tieteen harjoittelijat ja valtamedia jatkavat entisen demariretoriikan toistelua.

Hulluuden yksi tunnusmerkki on toistaa samaa kaavaa, mutta odottaa erilaisia tuloksia.

On mielenkiintoista havaita ja todistaa, milloin Suomi saavuttaa Ruotsin etumatkan monikulttuurisen painajaisen luomisessa, kansakunnan itsetuhon varmistamisessa ja maamme muuttumisessa pelon ja anarkian valtakunnaksi.

”Tämä paikka ei ole osa Ruotsia”, toteaa eräs pitserianpitäjä oloihinsa tyytyväisenä ja sarkastisesti.

---

Päivitys 9.10.2018

Maahanmuuttoa puolusteleva Helsingin Sanomat kirjoitti tämänpäiväisessä numerossaan, että poliisin mukaan ”Espoon autopalojen motiivilla ei ole yhteyttä Ruotsin tapauksiin”, vaikka julkisuudessa niin on epäilty – ei myöskään Helsingissä ja Vantaalla samana viikonloppuna sattuneisiin paloihin tai siihen, että elokuussa Ruotsissa tuhopoltettiin peräti 200 autoa, joista suuri osa Göteborgissa.

Mistäpä asia tiedetään, jos tekijöistä ei ole vihiä?

Olisikin pohdittava, mitä ”motiivien yhteydellä” tarkoitetaan.

Jos tekijät osoittautuvat saman viiteryhmän jäseniksi ja edustavat samaa maailmankatsomusta, voidaan tapausten sanoa liittyvän toisiinsa heidän kulttuurinsa kautta, vaikka tekijöiden välillä ei olisi henkilökohtaista kanssakäymistä.

Niinpä tapausten yhteys voidaan selittää ideologian, maailmankatsomuksen tai kulttuurin manifestaatioksi, toisin sanoen laadullisen tutkimuksen lähestymistavoilla, jotka tilastokorrelaatio väestöryhmien ja niiden rikoksentekoalttiuden välillä voi vahvistaa.

Erikoista onkin, että Helsingin Sanomien vihervasemmistolaisille toimittajille, jotka muutoin vetoavat usein sosiaaliseen konstruktionismiin, ei tämä kulttuurisia selitystekijöitä painottava malli kelpaakaan, kun sillä läpivalaistaan tiettyjen maahanmuuttajaväestöjen käyttäytymistaipumuksia tai sosiaalisia rakenteita.

Itse asiassa se, että tietyt maahanmuuttajataustaiset tekevät samanlaisia rikoksia eri puolilla Eurooppaa myös toisistaan tietämättä, vailla henkilökohtaista yhteyttä tai keskenään sopimatta, antaa näyttöä siitä, että selitystä pitäisi etsiä joistakin muista kuin sosiaalisista tekijöistä: esimerkiksi etnisistä tai rodullisista ominaispiirteistä, jotka toteutuvat paikasta ja ajasta riippumatta samankaltaisina eri puolilla maailmaa, niin Suomessa kuin Ruotsissakin.

Mikäli motiiveiksi paljastuvat ideologiset tai biologiset piirteet, tällainen selitys on paljon vahvempi kuin pelkkään tilastokorrelaatioon perustuva induktiivinen kausaaliyleistys, sillä näkemys tietyn kansanryhmän käyttäytymistaipumuksista voidaan silloin johdella deduktiivisesti: loogiseksi seuraukseksi heidän biologisista ominaisuuksistaan tai maailmankatsomuksellisista premisseistään, jotka velvoittavat yhteisön jäseniä tietynlaiseen käyttäytymiseen deterministisesti.

On jokseenkin vaivaannuttavaa, että tällaisia tieteellisen selittämisen ja päättelyn perusasioita joutuu vääntämään rautalangasta kommunistilehtien monikultturisteille, mutta mitäpä sitä ei tekisi yhteiskunnallisen totuuden vuoksi.

Kirjailija Heinrich Heine kirjoitti vuonna 1823, että ”siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan pian myös ihmisiä”. Nykyään, kun autoja pidetään arvokkaampina kuin kirjoja, voidaan kysyä, mitä Euroopassa pian poltetaankaan, paitsi pilveä vasemmistomedian punavihreässä kuplassa. Ei ainakaan saunapuita, sillä EU uhkaa kieltää puulämmitteiset saunat direktiivillä. Se jos mikä osoittaa, miten pahasti maamme on Brysselin tossun alla.

Kaksinaismoralismista

Kirjoitan tänään kaksinaismoralismista, vaikka minulla ei ole yhtäkään naista. Aiheenani on kylläkin eräs nainen: Laura Huhtasaari ja hänen vaalikampanjansa.

Tässä tulee nyt kaksi esimerkkiä kaksinaismoralismista, jota on kohdistettu häneen. Ensimmäinen koskee väitteitä, joiden mukaan Huhtasaaren vaalitunnus olisi plagioitu. Suomi 100 -juliste ja Huhtasaaren vaalimainonnan graafinen ilme muistuttavat kieltämättä toisiaan, vaikka ne eivät olekaan keskenään sekoitettavissa.

Iltalehden haastattelema entinen professori Tapio Vapaasalo piti Huhtasaaren kampanjajulistetta selvänä plagiaattina, jota se ei ole. – Miksi? Siksi, että plagioimiseen liittyy tahallinen pyrkimys peittää jälkensä ja esittää tuotos omaperäisenä. Sen sijaan Huhtasaaren julisteessa viittauskohde on jätetty selvästi näkyviin ja tulos on etäännytetty referenssikohteesta erilaisilla kirjasimilla ja värisävyllä. Kyseessä ei siis ole plagiointi vaan parodiointi.

Poliittinen lähihistoria tuntee aiheesta myös oikeustapauksen. Uuden Suomen entinen kustantaja Niklas Herlin käräjöi Vihreää liittoa vastaan puolueen laitettua vaalijulisteeseensa Uuden Suomen nimen ja vaakunaleijonan. Vaakunaleijonan käyttöoikeudet ovat vapaat, toisin sanoen vaakunaleijonaa saa esittää kuka tahansa suomalaisuuden kunniaa häpäisemättä missä tahansa, eikä käytölle ole muuta sosiaalista rajoitusta kuin joidenkin ahdasmielisten hysteria isänmaallisuuden kasvusta (sisäministeriön ohje tässä).

Mutta lehden nimi puolueen julisteessa oli kyseenalaista ja saattoi herättää epäilyksiä – jos ei plagioinnista, niin tekijänoikeuksista tai tavaramerkin hallinnasta. Yhtä kaikki, tuomioistuin hylkäsi kanteen, koska sama nimi saattoi viitata eri kohteisiin, kuten lehteen tai poliittisiin toiveisiin ”uudenlaisesta Suomesta”.

Kaksinaismoralismi tuli nyt räikeästi näkyviin niissä vihervasemmistolaisten kannanotoissa, joilla suorasukaisesti käytiin Huhtasaaren kampanjan kimppuun. Niinpä hän teki oikein vastatessaan: ”Älkää olko naurettavia.”

Toinen esimerkkini onkin paljon vakavampi. Laura Huhtasaaren kodin ikkunoita oli äskettäin rikottu, ja hänen kotinsa seiniin oli maalattu vihaa pursuilevia tekstejä, joissa sanaa ”homo” käytettiin haukkumistarkoituksessa.

Myös Alexander Stubbin asuntoa vandalisoitiin taannoin hänen toimiessaan valtiovarainministerinä. Pääministeri Juha Sipilä valitti tuolloin Twitterissä, että ”[t]uomitsen VMI Stubbin kotiin kohdistuneen ilkivallan. Meidän demokratiassamme tällaiselle toiminnalle ei ole sijaa.”

Sen sijaan Huhtasaaren joutuessa uhriksi ei häneen kohdistettua hyökkäystä paheksunut yksikään ministeri. Perussuomalaisten kansanedustajan Jani Mäkelän tiedustellessa Juha Sipilältä Twitterissä, miksi hän ei pääministerinä tuomitse Huhtasaareen kohdistunutta ilkivaltaa, vastausta ei tullut lainkaan, mutta Sipilä blokkasi Mäkelän, jonka Twitter-tili myös suljettiin ja seuraaminen estettiin.

Stubbin kohtaamasta vandalismista kirjoitettiin heksametrein lehdistössä, ja tekijät otettiin kiinni sekä tuomittiin. Mutta Huhtasaaren päätymisestä toistuvan aggression kohteeksi ei ole pidetty vastaavaa porua missään, ja tekijätkin ovat teillä tietymättömillä.

Tämä osoittaa todeksi kansanedustaja Li Anderssonin väitteet siitä, että maassamme on sitä ”parempaa väkivaltaa”. Tuo hyväksyttävä väkivalta näyttää kohdistuvan median ja poliittisen eliitin siunauksella aina vain perussuomalaisiin, joita ripitetään myös puolueellisilla syytteillä ja oikeudenkäynneillä. Tämä kertoo kaksinaismoralismista ja ylenkatsellisuudesta.

On hyvä muistaa, että Juha Sipilä ja Petteri Orpo juonittelivat perussuomalaiset pois hallituksesta vetoamalla omaan erilaiseen ”arvopohjaansa”. Nyt tiedämme tuon arvopohjan sisällön.

Ehkä onkin niin, että poliittinen vasemmisto haluaa puolestaan edistää terrorismia ja maahanmuuttoa, sillä muslimiterroristit tekevät nyt äärivasemmiston puolesta samat väkivallanteot, jotka äärivasemmisto, Punainen Armeijakunta ja Baader & Meinhof tekivät ennen. On muistettava, että Punaisen Armeijakunnan terroristit harjoittelivat sissisodankäyntiä Jordaniassa yhdessä palestiinalaisterroristien kanssa.

Keppimiehen kauppaketju sensuroi moraalipaniikissa tähtipojat

Mediassa on mesottu siitä, kuinka muuan turkkilainen kurdityttö painosti Twitterissä tavarataloketju Stockmannia poistamaan mainosvideonsa, jossa henkilökunta esitti Tiernapoikia (ruots. Strjärngossen). Siis viatonta 1600-luvulta kotoisin olevaa joulunäytelmää, joka yleistyi etenkin Pohjois-Pohjanmaalla 1880-luvulla.

Kasvojen mustaaminen riitti nyt aiheuttamaan some-pöyristymisen, jonka tuloksena vähittäiskauppa heittäytyi kontalleen ja sensuroi itseään sekä suomalaista kulttuuriperinnettä.

Minun ei tule ikävä Tiernapoikia, sillä esitys koostuu infantiilista määkimisestä, jota on lähes sietämätöntä katsella ja kuunnella. – Mutta. Sensuurilla sinänsä on syvällisempää merkitystä.

Vierasperäisten ulkomaalaistahojen vaatima kotimaisten perinteiden mädättäminen ja muka-suvaitsevaisen vihervasemmiston harjoittama suomalaisuuden halveksunta ovat tuhoamassa omaa pohjoismaista kulttuuriamme tavalla, jolla ei ole kerta kaikkiaan mitään oikeutusta. Eikä siinä ole järkeäkään, kun perinteitä ei edes tunneta.

”Hoo, jos minä olen musta, olen minä kaikilta tunnettu”, sanoi Muriaanien kuningas. Näköjään ei tunnettu häntäkään. Niin sanottu blackfacehan oli kupletissa osoittamassa, että yksi kuningas tuli Afrikasta. Hän oli siis se tasa-arvopolitiikan vaatima ”kiintiöneekeri”.

Toiseksi: juonellisesti hän oli näytelmän viaton henkilö, kun taas konna oli valkoihoinen Herodes, joka halusi surmauttaa kaikki poikalapset eliminoidakseen Jeesuksen! Joten kyllä oli poliittisen korrektiuden mukainen tämäkin performanssi, suorastaan postmoderni ja täsmälleen vihervasemmiston virittämän syyllistämisnarraation mukainen.

Sitä paitsi ihmisrotujen olemassaolo on objektiivinen tosiasia, joten mitäpä sitä itsenään olemisen oikeutta ja identiteettiään kieltämään. Varsinkaan, kun maahanmuuttajat, joita asia tuntuu eniten koskettavan, eivät ole vähänkään valmiita hylkäämään omaa rotupolitikointiaan, etnisyydellä operointiaan ja rasismilla ratsastustaan. (Aiheesta enemmän tässä ja tässä.)

Miksi perinteet ovat tärkeitä?

Miksi sitten perinteiden ja tapojen voimassa pitäminen olisi niin tärkeää? Täytyy kai kertoa, sillä Ilta-Sanomien haastattelema vasemmistoliittolainen rasismiprofessori Vesa Puuronen on tyhmä kuin saapas eikä ymmärrä asian ydintä. Maamme johtavat kulttuurimädättäjät, Helsingin Sanomat ja Yleisradio puolestaan pitävät blackfacea (aiheeseen sopimaton angloamerikkalainen termi) ”rasistisena”, vaikka ne toisesta suupielestään palvovakin kommunistiräppäri Palefacea.

Tavat edustavat toistuvia päätöksiä. Tahtominen puolestaan koostuu tekoina ilmenevistä päätöksistä. Poliittinen tahto ei ole vain itsekuria, vaan se koostuu päätöksistä ja niissä pysymisestä, jotka ilmenevät tapoina.

Jos kansakunta hylkää omat tapansa, se hylkää oman itsensä: tahtonsa, tilansa ja jatkuvuutensa. Tämä näkyy siinä, että politiikassa (jonka pitäisi olla tahtomisen ydinaluetta) ei saisi enää tahtoa yhtään mitään: ei pitää omaa kulttuuriaan eikä varallisuuttaan, eikä heittää tänne kuulumattomia ulos maasta. Tuloksena sosialistisössöttäjien vaatimasta ”kansainvälistymisestä” ja ”monikulttuurisuudesta” on ollut vain tahdottomuutta, laissez-fairea ja todellisuuspakoa punavihreään kuplaan, jossa muzakina soi jatkuva flow, ja kannabiksen kiehkura nousee kohti unelmien taivasta.

Nykyisin ei ole tapoja eikä tahtoa. Ei poliittista tahtoa eikä puolustustahtoa, ei tahtoa pitää mistään kiinni. Kenraalit, komissaarit ja komisariot ovat cuck-miehiä, ja tulevaisuudessa varmaan kaikki lapsetkin syntyvät tyttöinä, valmiina alistumaan maailman tuulille. Perinnetuho on ollut kattavaa, sillä Yleisradio kaapattiin vihervasemmistolle jo Hella Wuolijoen aikana, ja sosialisointi viimeisteltiin verotusoikeuden myötä. Hesari menetettiin Aatos Erkon kuoltua, ja nyt myös maalla kelluva ruotsinlaiva Stockmann on saatettu kommunistien hallintaan.

Kulttuuriperinnön tuholla on ollut suurta vaikutusta, sillä mitään ei ole jäljellä myöskään perinteeksi institutionalisoituneesta henkisestä pääomasta: protestanttisesta työmoraalista ja kartesiolaisesta rationalismista. Terveen epäilyn paikalla on pelkkää julistusta myös yliopistoissa, ja tiede on bastardisoitu kyvyttömän henkilökunnan myötä.

Miksi Stockmann uppoaa?

Ei ole ihme, miksi keppimiehen kauppaketjulla menee huonosti, ja konserni on joutunut panttaamaan kiinteistönsäkin velkojen vakuudeksi. Alamäki perustuu väärään strategiaan, ja sen loppupäässä odottavat huutokauppa ja konkurssialennusmyynti, joten varatkaa käteistä. Suomenruotsalaisen pääomalinnakkeen piirissä lähdettiin avarakatseisesti ja lapsekkaasti ”Venäjän laajeneville markkinoille” ymmärtämättä, ettei venäläisiin voi koskaan luottaa. Laskettiin venäläiskysynnän varaan myös Suomessa.

Naiset näyttävät tekevän päätöksiä Stockmannilla naiskuluttajien ehdoilla, sillä firmasta on tullut pelkkä liivikauppa kodinkoneiden, autokaupan ja kaiken miehiä kiinnostavan tultua karsituksi pois. Kuluttajien päätettäväksi jää, vetävätkö he nyt puolestaan asiakkuutensa pois Stockmannilta tämän yliherkän ja poliittisesti korrektin toiseudenpalvonnan vuoksi. Antavatko suomalaisasiakkaat vierasperäisten mutta ostovoimattomien infosotilaiden vahingoittaa kotimaista tavarataloinstituutiota pysyvästi?

Stockmannilla ei taidettu huomata, että vihervasemmiston ja median some-pöyristyminen oli hybridisodankäynnillinen terrori-isku tavarataloon. Yksi syy tavaratalon pikaiseen alistumiseen infosodassa oli ymmärrettävästi se, että jos juutalaista pääomaa edustava Stockmann ei pikaisesti ilmoita hävinneensä ideologista taistelua, muslimiterroristit tekevät tavarataloon aseellisen iskun. Niinpä he eivät antaneet pelolle valtaa. He antoivat vallan islamille.

Liike-elämän pitäisi oppia, että sen ei kannata kuunnella kaikenlaisten heinäsirkkojen sirityksiä, sillä erityisryhmiä myötäilemällä ei voi miellyttää kaikkia eikä kaikkia myötäilemällä ketään.

Tiedän kyllä, että kommunistit haluaisivat politisoida liike-elämää, mutta heille kannattaa sanoa, että meillä asiakas saa äänestää rahapussillaan. ”Vaalikampanjat” käydään vapaan kilpailun ja markkinatalouden tapaan tarjouksilla eikä tyylillä ”näin tekee osuusliikkeen väki”. Toivottavasti tämä ymmärretään Kärkkäisellä, ja suomalaiset kuluttajat tukevat suomalaista yrittäjää vasemmistolaisen vihamedian vyörytystä vastaan.

Mitä merkitystä kantaväestöihin kohdistuvalla kulttuurirasismilla on?

Huolestuttavaa tapauksessa on yleisilmiö: liike-elämän antautuminen noudattamaan kaiken neutraloivaa vihervasemmistolaista politikointia, jonka tuloksena liikkeenharjoittajat ja julkisorgaanit sensuroivat sopimattomaksi katsomiaan sisältöjä, kieltäytyvät palvelemasta perussuomalaisia asiakkaita ja irtisanovat tunnollisia suomalaisia työntekijöitä tekaistuihin rasismisyytöksiin vedoten. Samaan tapaan kirjakaupat ja kustantajatkin pyrkivät määrittelemään, mikä on sopivaa tieteessä ja kirjallisuudessa, vaikka niiden piirissä mitään ei pitäisi arvioida ”soveliaisuuden”, ”sovinnaisuuden” tai mahdollisen ”loukkaavuuden” perusteella.

Jos rajoilla ei ole vartiointia eikä hyökkääjiä pysäytetä ajoissa, sodankäynti siirtyy kaduille, kujille ja kauppakeskuksiin. Vihervasemmisto pyrkii määräämään, mikä on oikein ja mikä väärin, ja muiden pitää totella heitä, vaikka sitä kautta ajauduttaisiin henkiseen vararikkoon ja käytännölliseen Mogadishuun. Punavihreiden mielestä näytelmissäkään ei saisi enää maskeerata, vaikka niin on tehty teattereissa iät ajat, vaan kaikki pitää alistaa länsimaisen kulttuurin riistolle ja anteeksipyytelylle, jonka tuloksena suomalaiset kumartelevat toisilleen kuin iloiset kiinalaiset ja lyövät päälakensa yhteen.

Tapaus tarjoaa jälleen näyttöä tavasta, jolla maahanmuutto ja monikulttuurisuus vahingoittavat omaa kulttuuriamme ja sitä kautta maailmassa vallitsevaa kulttuurista rikkautta. Tämän näytöksen Juudaksia olivat kavaltajat ja ne vihervasemmiston käärmeet, jotka katsovat katalasti omistavansa myös kauppaliikkeiden liiketoimintaehdot ja yrittävät käyttää valtaa uhkauksilla ja ultimatumeilla. Tarkoituksena on ollut alentaa omaa kulttuuriamme ja kansakuntamme yhteistahtoa.

Niinpä kritiikin keihäiden ei pitäisi kohdistua kauppaliikkeisiin vaan noihin muriaanien kuninkaisiin itseensä. Maahanmuutto ei ole politiikan marginaaliteema vaan lähes kaikkien yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttaja ja ydin. Toivottavasti suomalaiset eivät näe tapauksessa vain ”uutta ja tarpeellista oppimiskokemusta”, kuten Stockmannin toimitusjohtaja, joka toteaa hätääntyneen neutraalisti ja pelosta täristen, että ”ensi kerralla mietimme tarkemmin”. Valtaosa suomalaisista on aina toiminut järkevästi, joten toivon, että myös nykyisenä uustaistolaisena aikana suomalaisten enemmistö laittaa luun kurkkuun kulttuurimme ja väestömme mädättäjille, ennen kuin on liian myöhäistä.