14. huhtikuuta 2014

Tom of Finlandin voimauttava postimodernismi


Kun Itella ilmoitti julkaisevansa Tom of Finlandin kuvilla varustetun pienoisarkin, Uuden Suomen kustantaja Niklas Herlin paheksui menettelyä jutussaan. Myös kokoomuksen Vesa-Matti Louekoski kierteli ja kaarteli asian ympärillä omassa kirjoituksessaan.

On kiintoisaa, millaisen kauhureaktion valtaan Suomen äijät ovat joutuneet postimerkin kokoisesta asiasta!

Tom of Finlandin töiden esillepanoa kauhistellaan ”kaupallisuuden” verukkeella samalla kun toisesta suupielestä valitellaan Itellan taloudellista tilaa ja kannattamattomuutta. Eli jos postimerkeillä tehdäänkin sitä toivottua rahaa, se on muka huonoa, koska esillä on homokuvia? Eipä voisi fobiaansa selvemmin ilmaista.

Entä Suomen kansainvälisen maineen varjelu? Tomin kuvat ovat jo levinneet laajemmalle kuin postimerkit koskaan, ja omasta mielestäni on vain hyvä, että Suomi tunnetaan muustakin kuin Räikkösen formulapostimerkeistä.

Outo paatos vallitsee asiaa koskevissa kommenteissa. Eikö ole mitään ristiriitaista siinä, että suomalaiset islamfoobikot ja Putin-kriitikot ”suojelevat” muslimeja ja Venäjän homosensuuria homopostimerkeiltä, vaikka he toisaalta arvostelevatkin islamin ja Venäjän totalitarismia? Heidän mielestään Putin on parempi kuin homot; mieluummin muslimit kuin suomalaiset seksuaalivähemmistöt. Perille meni kuin posti.

Samanlaista länkyttelyä on vääntö näitä homokuvia vastaan, kuin on urheiluporukoissa kytevä homovastaisuus. Niiden, jotka kauhistuvat homopostimerkkejä joulukorteissaan, täytyy olla joko huumorintajuttomia, ahdasmielisiä tai sitten ihan oikeasti rasisteja omassa mielipiteenmuodostuksessaan. Sillä juttuhan on niin, ettei kukaan muukaan ihminen voi itse valita, mitä visioita maailmassa saa nähdäkseen.

Entä pitäisikö suomalaisten heittäytyä kontalleen muslimien harjoittamien homoteloitusten edessä? Omasta mielestäni on vain hyvä, että homokuvia leviää postilähetysten kulmassa myös Venäjälle ja Saudi-Arabiaan, niin saavat sielläkin nähdä, mitä sivistyneissä, demokraattisissa, rationaalisissa ja liberaaleissa länsimaissa asioista ajatellaan.

Kärpäslätkäsota homomerkeistä on yhtä kummallista kuin se, että vaadittaisiin Itellaa poistamaan julkaisuistaan taannoinen heteroseksuaalista paritanssia esittävä postimerkki vain sillä perusteella, että se ei ole kaikkien ihmisten ihanteiden mukainen.

Vesa-Matti Louekosken kirjoitus oli todellinen passiivis-alistuvan defensiivisyyden taidonnäyte. Kun Itella on nyt julkaissut Tomin kuvia postimerkeissään, se antaa hänen mielestään harhaanjohtavan kuvan homoista. Homoseksuaaliksi kirjoituksessaan tunnustautuvan Louekosken mielestä moinen esittäminen voi lietsoa ja herättää homovastaisuutta!

Kummallista logiikkaa. Kuvathan ovat ikonisoituneet jo aikaa sitten.

Asia onkin niin, että pahinta sensuuria on itsesensuuri. Yhteiskunnallinen vallankäyttö on mennyt vähemmistöjen ihon alle, jos vähemmistöt pyrkivät olemaan kuin hiiri pumpulissa vain siksi, että valtaväestöt eivät suuttuisi.

Mikäli seksuaalivähemmistöjen pitää elää täysin valtaväestöjen ehdoilla ja ilman omaa itsemäärittelyn tilaa, kuten Louekoski näyttää ajattelevan kirjoituksessaan, se kertoo kyseisen ajattelutavan taantumuksellisuudesta.

Louekosken mukaan Itella tulee lyöneeksi leiman homojen otsaan Tomin postimerkeillä. Jos niin käy, se on yhteiskunnassa vallitsevan homofobian vika. Nähdäkseni myös lasten on hyvä kasvaa yhteiskunnassa, jossa homouden esittäminen on avointa, kun taas eri olemuspuolien pois jynssääminen antaisi todellisuudesta valheellisen kuvan.

Mielestäni on outoa, että Louekoski näkee tämän sinänsä naurettavan postimerkkikiistan tapahtuvan ”homoseksuaalisuuden kustannuksella”. Mikäli hänen edustamalleen sovinnaisuudelle aletaan antaa periksi, se tie ei helposti lopu. Ja sellainen sensuuripa tapahtuukin totisesti homoseksuaalisuuden kustannuksella.

Kenties Tom of Finlandin kuvat herättävät edelleen kauhua siksi, että homojen ei sallittaisi olevan minkäänlaisten voimahahmojen asemassa – tai siksi, että jotkut homot ovat identifoituneet niin vahvasti käsilaukkukansan rooliin, etteivät voi edes mielikuvituksessaan ajatella löytävänsä itseään noista piirroksista.

Voimauttavia kuvia yhtä kaikki.

Tapasin vuonna 1991 kuolleen Touko Laaksosen kerran ja tiedän, mitä hän ajattelisi mielipiteistä, joilla yritetään puolustaa häntä vedoten siihen, ettei hän muka välittänyt mitään Suomesta ja että siksi on väärin tehdä hänen kuvistaan maailmalle leviäviä postimerkkejä. Terveisensä homonuorille tämä sotaveteraaniluutnantti lausuu Ilppo Pohjolan dokumenttielokuvassa, jossa hän sanoi: ”Koskaan ei saa antaa periksi.”

Asiasta kiinnostuneille suosittelen Valentine F. Hoovenin teosta Tom of Finland (1992) ja Antti Eskolan teosta Jäykkyys ja taidekäsitykset (1963), jossa kerrotaan asenteellisen ahdasmielisyyden korrelaatioista taidekäsitysten kanssa. Sopii myös meidän aikaamme – valitettavasti.

10. huhtikuuta 2014

Keksitään Suomi uudelleen – Eduskunta kutsuu Sinut keskustelemaan


Talousnäkymät ja turvallisuus huolestuttavat monia ihmisiä. Siksi Suomessa on puhuttu viime aikoina paljon tulevaisuudesta.

Hallitus esitteli viime syksynä oman, vuoteen 2030 ulottuvan, tulevaisuusselvityksensä ja Pekka Himanen paljon arvostelua herättäneen ”Kestävän kasvun mallinsa”. Suomen tulevaisuus ei ole kuitenkaan vain ennustajien, tietäjien tai luulijoiden varassa. Tulevaisuuden tekevät kaikki suomalaiset yhdessä.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tilasi lopulta myös minulta ja taloustieteilijä Juhana Vartiaiselta sekä kahdelta muulta henkilöltä lausunnot niistä mietinnöistä, joita eduskunnan aiemmin käyttämät asiantuntijat ja järjestöt olivat laatineet valiokunnalle.

Laadinkin eduskunnalle oman näkemykseni siitä, mikä Suomea mahdollisesti odottaa. Tulevaisuudenkuva löytyy eduskunnan avaamalta Suomi joukkoistaa -sivustolta, jossa visioita voi kommentoida.

Yksityiskohtaiset lausuntoni valiokunnan aiemmin tilaamista selvityksistä voi lukea seuraavista linkeistä:

Lausunto ”Kestääkö hyvinvointiyhteiskunta” -jaoston selvitysaiheista

Kommentteja ”Hyvinvointiyhteiskunta 2030” -raportista

Kommentteja Tulevaisuusvaliokunnan järjestökeskustelupaperista.


Vaihtoehto Himaselle

Sivustolla on nyt tarkoitus käynnistää Suuri Kansalaiskeskustelu siitä, millainen voisi olla tulevaisuuden hyvinvointivaltio tai pahoinvointivaltio. Millainen on toiveiden utopia ja pelkojen dystopia? Teemana on keksiä Suomi uudelleen.

Nyt sinulla, hyvä kansalainen, on mahdollisuus vaikuttaa! Enää ei tarvitse tyytyä jonkun suuren liiderin julistukseen tai haaveiden havinaan, vaan voit itse kertoa eduskunnalle, mitä tavoittelet tulevaisuudessa tai pelkäät siinä.

Kyseessä on eräs askel kohti suoraa Internetin kautta toteutettavaa demokratiaa. Mikäli on tyytyväinen Suomeen nykyisellään, senkin voi toki sanoa.

Keskustelun pohjaksi olen esittänyt varsin kriittisen arvion siitä, millainen hyvinvointivaltiomme tila on ja mihin tapahtumat saattavat johtaa. Toisin sanoen, olen ollut eri mieltä monien muiden asiantuntijoiden aiemmin maalaamista kuvista. On huomattava, että kirjoitin dystopiani viime syksynä, ennen Ukrainan tämänkeväisiä tapahtumia, ja jokainen voi itse päätellä, miten oikeaan tai harhaan olen osunut turvallisuuspoliittisissa ennusteissani.


Joukkoistaminen, osallistaminen, valtaistaminen...

”Suomi joukkoistaa” on osa eduskunnan käynnistämiä osallistamisen ja valtaistamisen hankkeita. Mielestäni niissä on paljon myönteistä, ellei sitten ajatella, että näihin käsitteisiin liittyy pakonomaista tekemistä ilmaiseva puheensävy.

Osallistaminen on saanut julkisessa sanassa negatiivista väriä myös eräästä toisesta syystä.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tavaramerkkinä on pitkään ollut sosiaaliturvan universaaliperiaate, johon on kuulunut, että ihminen on aina oikeutettu minimiturvaan. Osallistava sosiaaliturva puolestaan tarkoittaa perusturvan muuttamista vastikkeelliseksi, toisin sanoen sitä, että perusturvaa voidaan alentaa, mikäli työtön ei suostu tekemään töitä Rauman sosiaalijohtajan, Antti Parpon, mallin mukaan vähintään kahta tuntia viikossa. Kahden tunnin minimi lienee keksitty työttömyystilastojen kaunistamiseksi, sillä EU:n komission asetuksen 1897/2000 mukaan työttömäksi on lupa määritellä 15–74-vuotias työnhakija, joka ei ole tehnyt viikon aikana vähintään yhtä tuntia työtä!

En vastusta osallistamisen yhteisvastuullista ideaa sinänsä. Mutta patisteluksi muuttuessaan se johtaisi todennäköisesti ”yhden euron työpaikkoihin” ja muihin ongelmiin, jotka esittelin tämän kirjoitukseni 12 kohdassa. Kyseisenlainen ”osallistaminen” on kokoomuslaisittain ilmaistuna ”vastikkeellistamista” ja demarikielellä ”syrjäytymisen ehkäisyä”, mutta on muitakin vaihtoehtoja. On väärin ajaa ihmisiä palavalla seipäällä työpaikkoihin, joita ei ole tai joihin matkustamisen kulut nousevat palkkaa suuremmiksi.

Olen eri mieltä myös Juhana Vartiaisen kanssa osallistamisen luonteesta, ainakin mikäli on uskominen Vartiaisen näitä, näitä ja näitä mielipiteitä, joissa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja on puuttunut kolmeen suomalaisille pyhään asiaan: työttömyysturvaan, maahanmuuttoon ja omistusasumiseen.

Esimerkiksi asuntolainojen korkovähennysoikeuksien heikentäminen murentaa sitä oman tuvan ja luvan identiteettiä, jolle juureva suomalainen talonpoikainen mentaliteetti on rakennettu. Tätä menoa ”takaisin torppareiksi” taivutellut ihmiset eivät saa enää lainkaan alleen kovaa maata. Koska hyvä asuntopolitiikka on työpolitiikan tärkeä osa, toivon julkiselta vallalta toimia asuntotilanteen helpottamiseksi kasvukeskuksissa.

On myös käsittämätöntä, että Vartiainen vaatii maahanmuuton lisäämistä siksi, että sosiaaliturvasta voitaisiin tehdä ”enemmän työntekoon patistava”. Tämän korkeasti palkatun virkamiehen mukaan maahanmuutolla pitäisi siis lisätä kilpailua työmarkkinoille, jotta työttömyysluvut pahenisivat ja suomalaisten ihmisten ahdinko kasvaisi, ja romahdusmaiseen tilanteeseen vedoten sosiaaliturvaa voitaisiin heikentää!


Oikeassa pitää olla oikeaan aikaan

”Suomi joukkoistaa” -alustalla keskustellaan kaikista mahdollisista ja mahdottomista tulevaisuuden haasteista. ”Suomi joukkoistaa” poikkeaa toisista, sinänsä ansiokkaista ja spontaanisti syntyneistä Internetin keskustelu- ja blogipalstoista siinä, että kyseessä on sivusto, jonka kautta kansalaiset voivat saada mielipiteensä suoraan poliittisten edustajien tietoon.

Keskustelu käynnistyy perjantaina 11.4.2014 tiedotustilaisuudella, jota voi seurata tästä.

Kansalaiskeskustelun lopputulos kerätään lopulta raportiksi, joka esitellään eduskunnassa ja julkaistaan tulevaisuusvaliokunnan julkaisusarjassa. Osallistumiseni hankkeeseen ilmentää uskomustani, että kansalaisten ei koskaan kannata odottaa viranomaisten ratkaisuja vaan ryhtyä itse hommiin. Siihen myös tämä sivusto tarjoaa mahdollisuuden.

Nyt on tärkeää vaikuttaa, sillä muuten joku toinen vaikuttaa puolestasi. Eli kirjoituskoneet kilisemään!

Kansallisfilosofinen manifesti 

Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan

http://www.suomijoukkoistaa.fi/