Miksi Suomi sukeltaa? Hallitusohjelma on perussuomalaisten kohtalokas Koraani

”Loppuu kuin leikattava Riikka Purran saksilta.” Tällä vertauskuvalla moni perheenisä ja -äiti kasvattaa nykyisin lapsiaan ymmärtämään, miksi pöty loppuu ruokapöydästä mutta ei ministerien puheista.

Samasta syystä usea entinen Perussuomalaisten äänestäjä ja kannattaja on leikannut jäsenkorttinsa kahtia, myös minä.

Perussuomalaisten vaalipetos tapahtui jo Säätytalon hallitusneuvotteluissa, kun puolue pujahti Kokoomuksen povitaskuun noudattamaan erittäin varakkaiden ja suurituloisten hyväksi laadittua ohjelmaa ja hylkäsi valtaosan omista kannattajistaan (aiheesta täällä).

Röyhkeällä ja omahyväisellä tavalla hallitus on sittemmin leikannut työttömyysturvasta, asumistuesta ja muista sosiaalietuuksista sekä huonontanut työntekijöiden irtisanomissuojaa mutta antanut samalla historiallisia veronalennuksia suurituloisille, keventänyt perintö- ja lahjaverotusta ja korottanut arvonlisäverotusta, joka tasaverona osuu rajuimmin pieni- ja keskituloisiin.

Perintöveron ylärajan nostaminen oli siksi väärin, että siitä eivät hyödy millään tavalla ne, jotka ovat lähiaikoina perintöveronsa maksaneet. Esitys olisi joko pitänyt hylätä tai laittaa lakiin tasausvelvoite jo maksettujen perintöverojen palauttamiseksi ainakin viideltä viimeksi kuluneelta vuodelta niille, jotka ovat hiljattain perintöverotettuja.

Arvonlisäveron korottaminen puolestaan söi talouskasvun. Asumistuen leikkaukset hyydyttivät uudisrakentamisen, romahduttivat asuntojen hinnat, aiheuttivat satoja rakennusalan konkursseja ja pysäyttivät asuntokaupan sekä johtivat asuntorahastot pakkaselle, josta kärsivät ja kitisevät nyt sijoittajapersut itse.

Valtion korkotukien ja takausten lopettaminen uusilta asumisoikeustaloilta on ollut kaupunkien rakentamisstrategioiden vastaista ja sekoittanut asumisoikeusyhtiöiden rahoitussuunnitelmat täysin. 

Hallituksen aikomus avata vuonna 2021 kovalla työllä aikaansaatu uusi asumisoikeuslaki puolestaan vaarantaa asumisoikeudet, lainsäädännön pysyvyys- ja luotettavuusvelvoitteet sekä perustuslaillisen kodinturvan, kun hallitus tavoittelee aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamista, toisin sanoen mahdollisuutta myydä tai vuokrata asumisoikeusasunnot aso-asukkaiden alta (aiheesta täällä).

Samalla kun hallitus on runnellut suomalaisten ihmisten perusturvaa, se on suunnitellut valtavia mutta matalatuottoisia, tuottamattomia tai suorastaan tappiollisia infrastruktuurihankkeita, joihin kaadetaan miljardeittain veronmaksajien varoja. Osa tuottamattomista betonirakenteista rahoitetaan myymällä valtion tuottavaa sijoitusvarallisuutta. Tämä pahentaa valtiontalouden tilaa, koska tilapäisillä myyntituloilla ei voida rahoittaa pysyviä menoja.

Hyvänä huonona esimerkkinä Petteri Orpon siltarumpupolitiikasta on Turun oikorata, joka on todettu kaikin tavoin kannattamattomaksi ja jonka ainoa tehtävä on korruptiomainen: ostaa veronmaksajien rahoilla ääniä istuvalle pääministerille hänen omasta vaalipiiristään.

Kukaan ei ole pystynyt perustelemaan, miksi jättiläismäisiä julkisia rakennushankkeita pitäisi ajaa läpi kansalaisten perusturvan ja terveydenhuollon kustannuksella.

Se, että jotakin on hallitusohjelmassa, on samanlainen perustelu asian puolesta kuin se, että Koraanissa sanottu on totta, koska niin sanotaan Koraanissa! Orpon ja Purran mielipidevetoinen ja politiikkajohteinen perusturvan leikkuu on osunut kansalaisten talouteen kuin terrori-isku.  

 

Miksi leikkaaminen ei säästä? 

Valtiontalouden leikkaukset eivät ole tuottaneet säästöjä, koska saksien kanssa juoksijat eivät ole ymmärtäneet talousilmiöiden keskinäisriippuvuuksia ja sosiaaliturvan sirkulaatioilmiötä.

Ei ole esimerkiksi ymmärretty asumistuen olevan perimmältään rakennusteollisuuden epäsuoraa mutta tärkeää tukemista. Ei ole ymmärretty myöskään sitä, että työttömyysetuuksien ja asumistuen leikkaukset kiertyvät toimeentulotuen rasitteeksi, paitsi niiden osalta, jotka eivät voi toimeentulotukea saada siinä olevan ankaran varattomuusehdon vuoksi (aiheesta täällä).

Toimeentulotuki on kyllä kattanut pöydän ”kaikkein huono-osaisimmille” eli täysin varattomille, joita ovat esimerkiksi turvapaikanhakijat ja pakolaiset. Leikkaukset ovatkin tosiasiassa osuneet toiseksi ja kolmanneksi heikoiten toimeentuleviin väestökymmenyksiin, joita ovat yleensä suomalaiset ihmiset. Näin on aikaansaatu suuri määrä väliinputoajia, eikä valtio ole toisaalta säästänyt juuri mitään.

Hallitus on polttanut asumistuet kokonaan omistusasukkailta ja pakottanut heitä myymään velkaiset asuntonsa sekä siirtymään luu kädessä vuokralle asumaan. Asumistukimenot ovat nousseet, kun asukkaat hakevat asumistukea omistusasunnon hoitokuluja korkeampiin vuokriin.

Hallitus on vienyt omassa mökissään asuvilta sen, mitä ryssä ei onnistunut sodissa ottamaan. Tämä on tulos Kokoomuksen ja Perussuomalaisten asuntopolitiikasta. 

Yleisen asumistuen torppaaminen pelkän asumismuodon perusteella on ollut yhdenvertaisuuden vastaista ja täysin epäoikeudenmukaista, koska niin toimittaessa ei ole otettu lainkaan huomioon asukkaan taloudellisen aseman kokonaisuutta. Syy: vaikutusarvioiden laiminlyönnit, joista oikeuskansleri on kuuroa ja omavaltaista hallitusta toistuvasti moittinut.

Eläkeläisten asumistukeen tehtyjen huononnusten vuoksi asumistuki alenee noin 203 000 eläkeläiseltä, myös takuueläkeläisiltä, jotka muutenkin sinnittelevät toimeentulon rajalla, ja 7 600 pieneläkeläistä on menettänyt asumistukensa kokonaan.

Signaali on selvä. Hallitus koettaa maksattaa valtion velat ja tilkitä budjetin aukot alemman keskiluokan ja tukiriippuvaisen työväenluokan varallisuudella. 

Hallitus on lopettanut kansaneläkkeiden maksamisen ulkomailla asuville suomalaisille, mikä on perusoikeuksien vastaista ja vastoin oikeutta valita asuinpaikkansa EU:ssa. Päätös tuo eläkeläiset takaisin Suomeen eläkkeitään saamaan ja hoitojonojen jatkoksi, eikä valtio säästä tässäkään tapauksessa mitään, mutta vaivaa ja vahinkoa ihmisille syntyy paljon.

Säästötoimet ovat osoittautuneet tehottomiksi, sillä valtio velkaantuu entiseen tahtiin, jopa nopeammin kuin Sanna Marinin hallituksen aikana (aiheesta täällä). Syy: Pylvästaloissa päätöksiä tekevät töyhtöpäät eivät tunne sosiaaliturvajärjestelmän ja kansantaloustieteen perusasioita.

Raideliikenteen kehittäjänä Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat ylittäneet Vihreiden märimmätkin unelmat, kun rautatiekiskojen kaventamista 1524 millimetristä 1435 millimetriin pidetään tarpeellisena ministerien sakeassa mielessä. Käytännössä se tarkoittaisi koko rataverkon rakentamista uudelleen ja edustaisi sulaa hulluutta, jonka varjossa turvallisuuspoliittiset edut jäävät mitättömiksi.

Vihervasemmistolainen hallitus tuhosi valtiontalouden mutta säästi kansalaisten henkilökohtaisen talouden. Nykyinen mustelmansininen hallitus puolestaan väittää pelastavansa valtiontaloutta mutta tuhoaa kansalaisten talouden, lukuunottamatta parhaiten toimeentulevaa tulo- ja varallisuusluokkaa ja sen rälssisäätyä. 

Pahinta on, että myöskään SDP ei leikkauksia todennäköisesti peru, ja tilanne on oppositiolle helppo. Antti Lindmanille (sd.) riittää istua joenpenkalla ja katsella, kun Perussuomalaisen puolueen ruumis kelluu ohi. 

Kriisi on talouden ohella poliittinen. Rationalismistaan ja realismistaan aiemmin ylpeilleet vasemmistopuolueet hurahtivat poskivalssiin vihreiden ilmastopastorien kanssa. Ne antautuivat kehitysapupoliittiseen sirtaki-tanssiin uppoavan Titanicin kannella ja lähettivät veronmaksajat internatsistiseen ja monikulttuuri-ideologiseen sirkusjunaan, jonka matka ja määränpää ovat tuntemattomia, mutta panoksena ovat kielemme, väestömme ja kulttuurimme.

Mikäli demarit vetävät seuraavaan hallitukseen jälleen myös vihreät, maahanmuuttopoliittinen hullujen paraati jatkuu vihersosialististen pillipiiparien johdolla, ja metsistä elävää Suomea suojellaan polttamalla ja räjäyttämällä puita, kääntämällä kiviä koskiin ja pystyttämällä hyppytolppia liito-oraville. 

Viherkuplan kiilusilmät huutavat innosta kiljuen suomalaisten päätä pölkylle, järjellä ei ole puoluetta, ja taloutta koskeva tietämättömyys on uuden keskiluokan siunaus.

Suomi on syöksykierteessä, josta sen oikaiseminen ei näytä onnistuvan millään keinolla

Säästeliäisyys on omalla tavallaan hyvä taloustavoite, mutta saksi-Sannin (kok.) väärin kohdistamat leikkaukset ja julkisen talouden äärimmäinen kiristely ja kuristelu ovat olleet virheitä, joiden vuoksi pultti menee poikki.

Keynesiläinen elvyttäminen ja rahapolitiikka tarjoaisivat paremman vaihtoehdon kuin kovakorkoinen monetarismi, jota EKP-ylimys Christine Lagarde ja EU-paronitar Ursula von der Leyen käyvät saarnaamassa suomalaisille, kun kansalliset instrumentit on viety kädestä (aiheesta täällä ja täällä).

Tasavallan presidenttikin erehtyi uudenvuodenpuheessaan vaatimaan julkisen talouden jatkuvaa tiukentamista ja evästi kansalaisia sopeuttamaan omaa talouttaan vöiden kiristelemiseen. Julkisen vallan signaali on ollut kaksisuuntaista mielialahäiriötä lietsovaa: yhtäältä kansalaisia kannustetaan säästämään mutta toisaalta rohkaistaan kuluttamaan.

Leikkauspolitiikka vie ostovoiman ja vähentää kotimaista kulutusta. Sosiaaliturvaan investoiminen olisi hyvä elvytyskeino, koska ne varat käytetään kotimaisiin hyödykkeisiin, mutta hallitus leikkaa perusturvasta ja kääntää taloudelliset helpotukset hyvätuloisille, joiden varat valuvat tuontiluksukseen, matkoihin ja ulkomaisiin rahastoihin.

Suomalaiset ovat halvaantuneet pelosta eivätkä käytä pankkivarojaan, joita pankeissa valitetaan olevan ennätyksellisen paljon. Tosiasia kuitenkin on, että säästöt ovat vain keskimäärin ja kokonaissaldoltaan suuria ja kertyneet ainoastaan muutamille tahoille. Joka neljännellä suomalaisella ei ole säästöjä ollenkaan.

Suomalaisten varallisuudessa vallitseva tasetaantuma on ymmärrettävä, koska kansalaisten varallisuuden indeksikorjattu arvo ja ostovoima ovat säästöjen karttumisesta huolimatta laskeneet, kun keskeisen omaisuuserän eli asuntojen arvot ovat romahtaneet. Suomalaisten varallisuudesta noin 60 prosenttia on kiinni asunnoissa, ja asuntojen hinnat ovat pudonneet noin 25 prosenttia. Ihmiset myös koettavat korjata tasettaan maksamalla asuntovelkojaan pois, jolloin kulutuskysyntä heikkenee. Tämä on hallituksen vetämän surkean asuntopolitiikan tulos.

Monet säästävät vielä nykyistäkin pahempien päivien varalle ja eläkevuosiaan varten, sillä kaikki tietävät, että työ- ja virkamieseläkkeiden maksuvaje on valtava. Eläkepommi räjähtää tulevien sukupolvien silmille yhdessä valtionvelkojen kanssa tavalla, joka johtaa yhteiskunnalliseen ristiriitaan ja vallankumoukseen, mikäli työ- ja virkamieseläkkeitä ei leikata perusturvan tasolle.

On häikäilemätön vääryys, että muutamat ikäluokat ovat saaneet eläkkeensä tason määritetyksi viiden viimeisen työvuotensa perusteella, jolloin palkat ovat olleet katossaan ja kerryttäneet jopa ns. supereläkettä. Edam-sukupolvelle myönnettiin virkoja oppilaitoksista valmistumisensa jälkeen julkista sektoria paisuttamalla 1970-luvulla. He hankkivat omistusasunnot, huvilat, autot, veneet ja lomaosakkeet, ja inflaatio söi heidän lainapääomansa. Tämä jengi ei tarvitse enää minkäänlaisia myönnytyksiä.

Millenniaalit ja X-sukupolvi puolestaan on velkaannutettu opintotuen velkapainotteisuutta lisäämällä, eivätkä heidän omat eläkkeensä ole karttuneet työttömyyden ja pitkän opiskelun vuoksi. Perverssiä on, että heitä velvoitetaan maksamaan kuusikymppisinä eläköityneiden hyväkuntoisten ja löysin rantein työnsä tehneiden sekä neljäkymmentä seuraavaa vuotta eläkkeellä kellottelevien boomereiden eläkkeet, jotka ovat voineet kohota jopa kymmeniin tuhansiin euroihin kuukaudessa. 

Menotalous on käynyt kestämättömäksi, mutta sakset ovat osuneet täysin väärin paikkoihin. On leikattu perusturvasta, kun olisi pitänyt ottaa ylimäärästä.

On käytetty punakynää, mutta siniselle puolelle ei ole saatu käyttöä.

Syynä tulojen sakkaamiseen on talouskasvun olemattomuus. Mutta mikä on syynä siihen?

 

Juurisyynä EU ja euroalue 

Yksi selitys siihen, miksi Suomessa ei ole ollut talouskasvua kahteenkymmeneen vuoteen, on työn keskimääräisesti huono tuottavuus. Se johtuu huoltavan verkoston laajuudesta. Suomessa työskennellään melko paljon, mutta suuri osa työstä on matalatuottoista tai tuottamatonta työtä, joka ei luo markkinoille vaihtokelpoista lisäarvoa: artefakteja, jotka voidaan vaihtaa rahaksi.

Sisäpoliittisilla keinoilla, kuten leikkauksilla ja työmarkkinauudistuksilla, ei ole taloushistoriamme aikana koskaan ollut julkista taloutta elvyttävää vaikutusta, vaan positiivinen sysäys on aina tullut kansantaloutemme ulkopuolelta maailmantalouden alettua kohentua.

Mikään hallitus ei voi loputtomasti selittää valtiontalouden alamäkeä vetäytymällä suhdannekilven taakse. Suomen julkisen talouden sakkaus ei johdu kuin pieneltä osin Putinin aloittamasta sodasta.

Vienti ei vedä kunnolla, koska olemme jäsenenä euroalueessa, kun taas kilpailijamaa Ruotsi lepuuttaa kruunuaan alhaisella tasolla, kauppa käy ja raha virtaa Ruotsiin. Selitys vertailumaa Ruotsin menestymiseen ei ole paljon mainostettu maahanmuutto eikä työmarkkinoiden uudistaminen vaan se, että Ruotsilla on oma rahapolitiikka eikä maa ole euroalueen vanki.

Juurisyiden juurisyy Suomen valtiontalouden tuhoihin ja 183 miljardin euron velkakuormaan on jäsenyytemme Euroopan unionissa, joka on vaatinut valtioltamme tukipaketteja sekä ripittänyt maatamme jättiläismäisen kalliiksi käyneillä ympäristö-, rakentamis- ja maatalousmääräyksillä.

EU kaappasi meiltä hiljattain ja huomaamatta noin puoli miljardia euroa ”sosiaaliseen ilmastorahastoon”, jonka rahoituskohteet EU päättää itse, ja palautuvaa rahaa jaellaan kuin kiusasta muun muassa vanhojen autojen romuttamiseen ja sellaisten uusien autojen ostamiseen, joihin köyhtyvillä suomalaisilla ei ole missään tapauksessa varaa.

Tämä kaikki on tehty irvokkaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspolitiikan säestyksellä, vaikka samalle viivalle asettaminen on ollut mieletön abstraktio EU-maiden ollessa keskenään täysin erilaisia taloudelliselta, teolliselta, tuotannolliselta ja väestölliseltä rakenteeltaan.

Suuri osa poliitikoista ei vieläkään yli 30 vuoden jäsenyyden jälkeen ymmärrä, mikä EU on. Vapaakaupan harjoittamiseen olisi riittänyt EEC, mutta EU on työvoiman sekä tulojen ja menojen siirtounioni, jossa suomalaiset ovat aina nettomaksajia ja haitan kärsijöitä muiden maiden hyväksi, onpa kyse sitten Euphemia-sähköpörssistä tai kerjuurahastoista.

EU:n kaupittelemilla arvoilla ei ole ollut mitään annettavaa niiden arvojen lisäksi, jotka meillä itsellämme jo olivat ennen jäsenyyttä. Ironista on, että EU-komissio listasi Suomen äskettäin myös sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalle, sen lisäksi, että EU komensi Suomen jo valtiontalouden alijäämää koskevaan erityistarkkailuun.

EU-jäsenyys on saatu täpärästi näyttämään perustellulta vain yhdestä syystä: ulkoisen uhan eli Venäjän-vaaran vuoksi. Olojen ollessa turvallisuuspoliittisesti normaalit jäsenyyttä EU:ssa ja eurossa ei olisi voitu kahteen vuosikymmeneen mitenkään perustella, ja tätä mieltä ovat monet taloustieteilijät.

Omasta mielestäni Suomen valtio on lopullisesti menetetty, ja olemme EU:n kireän talouspolitiikan, korkean korkopolitiikan ja kovan eurokurssin vankeina. Eurojärjestelmän kroonistuneista valuvioista voi lukea tämän kirjoituksen loppuun listaamistani aiemmista verkkokolumneista.

Vain jättiläismäinen sotainflaatio voisi hoitaa Suomen ja monien muiden Euroopan valtioiden valtavat velat. Maailman ajautumisesta täyteen sotaan voisi olla sekin hyöty, että saadaan taas sotien jälkeiset suuret sukupolvet suorittamaan jälleenrakentamista ja maksamaan menneiden sukupolvien eläkkeet ja hoivakulut. Jungilaisen ja frommilaisen psykologian valaisemat askelmerkit tulevaan maailmansotaan ovat valitettavasti olemassa.

Haluan kuitenkin nähdä maallamme jotakin toivoa. Jos kysytään, miten valtiontaloutta pitäisi lähitulevaisuudessa hoitaa, vastaukseni on seuraava.

Perusturvaleikkaukset peruttava ja ansiotuloverotusta kiristettävä

Seuraavan hallituksen pitäisi perua kaikki asumistuen leikkaukset ja myöntöehtojen kiristykset. Tämä elvyttäisi rakennusteollisuuden ja sen alihankkijat sekä saattaisi jälleen keskeisen pääomainstrumentin, eli asuntomarkkinat, toimimaan.

Uuden hallituksen pitäisi kääntää sopeutustoimien suhde nurin ja tavoitella leikkauksilla vain kolmasosaa säästöistä ja verojen korotuksilla kahta kolmasosaa.

On täysin selvää, että valtiontalouden huutaessa hoosiannaa ei verojen korottamista pidä vältellä. 

Veronkorotusten pitää kohdistua nimenomaan ansiotuloverotukseen, ja kaikki ansiotuloveron alennukset pitää perua.

Perusteeni on: jos on jatkuvaa ansiotuloa, on kykyä maksaa myös veroja.

Sen sijaan pääomatuloverotusta ja kiinteistöjen verottamista ei pidä korottaa, koska pääomatulojen verottaminen vie pääomat maasta ja koska kiinteistöjen omistaminen ei välttämättä tarkoita, että kiinteistön omistajalla olisi tuloja. Yleensä kiinteistöjen omistamisesta on menoja.

On suuri vääryys, että pieni- ja keskituloiset perheet ja maatilatalouden harjoittajat eivät ole nettoveronmaksajia ollenkaan subventoiden vuoksi. Nettoveronmaksaminen alkaa vasta lähellä ansiotulojen mediaania.

Myös pieni- ja keskituloiset on saatava maksamaan ansiotuloveroja. Väite, että ansiotuloverojen alennukset elvyttäisivät kansantaloutta, kun kysyntäkuolio laukeaisi, on osoittautunut vääräksi, sillä entistä kevyemmin verotetut palkat eivät päädy kulutukseen vaan pysähtyvät pankkitileille tai menevät sijoituksiin, ja talousanemia jatkuu.

Pieni- ja keskituloisille myönnettyjä verohelpotuksia on perusteltu väitteellä, että siten tehdään työpaikkojen vastaanottaminen kannattavammaksi.

Tosiasiassa tuolla väitteellä olisi merkitystä vain, jos työpaikkoja olisi tarjolla. Mutta kun ei ole.

Kenenkään ei kannattaisi lähteä työpaikastaan, vaikka ansiotuloveroja korotettaisiin yhdellä prosenttiyksiköllä myös alemmissa ja keskituloluokissa.

Ihmisiä motivoi työhön ensisijaisesti mahdollisuus irtautua tukiriippuvuudesta eikä veroprosentti. Työskentelyn ja tulojen hankinnan motiiveihin ansiotuloverojen lievällä korottamisella ei olisi mitään vaikutusta.

Joten korottakoon seuraava hallitus (ja miksipä ei nykyinenkin) niiden ihmisten ansiotuloverotusta, joilla työpaikka vielä on. 

Totuus on sekin, että työttömät tekevät mahdolliseksi ansiotuloja saavien tulot istumalla juuri niissä tehtävissä, joissa työttömät eivät ole. 

Mikään hallitus ei pysty korjaamaan työllisyystilannetta, koska bioälyn tekemää työtä ei kerta kaikkiaan tarvita entiseen tapaan. Automaation ja teköälyn vuoksi ei synny edes niin sanottuja asiantuntijatyöpaikkoja, eikä viihtyvyyskonsultti Majaniemen positiivisuusvalmennuksen läpikäyminen auta.

Ansiotulojen tasaamiseksi ainoa vaihtoehto on töiden jakaminen ihmisten kesken tasan. Se puolestaan on välttämätöntä, jotta työttömyys voi alentua, oman talouden ennustettavuus voi parantua ja luottamus julkiseen talouteen voi palautua.

 

Sote peruttava, maatalous- ja yritystukia leikattava ja työeläkkeitä alennettava 

Nykyhallituksen paikkaaminen Keskustalla on huonoista huonoin idea, koska Kokoomus ja Kepu veivasivat tähän maahan uuden väliportaan hallinnon, ”hyvinvointialueet”, juuri kun turhista lääneistä oli päästy kovalla työllä eroon.

Sote luotiin vain ja ainoastaan siksi, että siten saataisiin kahvia, kakkua, palkkaa ja kokouspalkkioita apilanvihreille maaseutupoliitikoille ja byrokraateille, ja uudistus aiheutti veronmaksajille 6,4 miljardin euron lisälaskun! Soten purkaminen pitäisi aloittaa karsimalla hyvinvointialueita, joilla kukaan ei voi hyvin. 

Olisi aika lähestyä niittosilppurilla myös säilyttäviä tai tarveharkintaan perustumattomia maataloustukia ja keinottelevia tietohallintohankkeita varten myönnettyjä yritystukia ja verohelpotuksia, tuulivoiman tariffitukia ja muita sijoittajayhtiöille virtaavia satojen miljoonien eurojen valtionavustuksia.

Listaamattomien osakeyhtiöiden verohuojennukset olisi lopetettava tai kohdennettava toisin, ja maatilatalouksien ja yritysten poistoille pitäisi laittaa parempi kontrolli, sillä viljelijät poistavat maatalouden tuloista myös monet elinkustannuksensa, mukaan lukien ne traktoridieselit, jotka he laittavat Audiensa tankkiin. Lypsykonevähennyksenä tunnettu kotitalousvähennys olisi lopetettava.

Yritysten varjeleminen veroilta on ollut hallitukselle pyhää, vaikka firmoissa toimitaan täysin opportunistisesti. Yritysten viime vuonna Suomessa maksamista osingoista (noin 13,1 miljardia euroa) yli puolet menee ulkomaalaisille rikkaille, koska suomalaisomistajilla ei ole ollut malttia vaurastua, vaan Woltit ja Supercellit on myyty suureksi osaksi ulkomaille.

Ulkomaisten sijoitusyhtiöiden omistukseen päätyneiden lääkäriasemien kautta julkisen terveydenhuollon palvelusetelit lentelevät nekin ulkomaille, eivätkä veronmaksajien pennoset jää sitäkään kautta kiertämään omaan kansantalouteemme. Julkisen terveydenhuollon korvaaminen yksityisellä on ollut taloustieteellisesti arvioiden huono asia; taustalla taaskin Kokoomus.

Osinkotulojen pääomatuloverotus pitäisi erottaa selvästi esimerkiksi puunmyyntitulojen pääomatuloverotuksesta ja alentaa puunmyynnin verotusta. Peruste: puun kasvua joutuu odottelemaan sata vuotta, ja metsänhoidosta on suunnattomia kuluja, mutta osinkoja maksellaan joka vuosi, ja osingoiksi keinotellaan ansiotuloja etenkin pienissä firmoissa. 

Yritysmaailma on irvistänyt kansalaisille kuin kameli, jolla on ientulehdus, eikä järjen basaarikauppa ole vain suomalaista tai johdu täkäläisten ”hallitusammattilaisten” erityistaipumuksesta sössiä kaikki menestystarinat tappiollisiksi (Nokia, Sonera, Stockmann, Fortum, Skop...).

Niin sanotut banksterit (talouselämän gangsterit) ovat paketoineet johdannaisia (futuureja, optioita, termiinejä ja warrantteja) sekä myyneet ilmastosissien ja nollapäästöihmisten mitään tietämättä ja ymmärtämättä kansalaisille raikasta ja puhdasta ilmaa, jonka arvo on pankkien taseissa jo kymmenen kertaa suurempi kuin koko maailman yhteenlaskettu bruttokansantuote! Kannattaa siis katsoa ajoissa, ettei jää ilman tuolia, kun musiikki lakkaa ja Potomacin polska loppuu.

Jättiläismäiset ja epärealistiset lupaukset puolustusmenojen nostamisesta 5 prosenttiin BKT:stä olisi leikattava puoleen ja myönnettävä niiden olleen vain helistin, jolla koetettiin tyynnyttää Valkoisen talon vihaista vauvaa. 

Lähes kaikki leikkaukset on tähän asti tehty kansalaisten perusturvaan, vaikka myös aikuisten apukouluilta, tuloksettomasta kouluttelusta, järjestötuista ja agendatieteen sekä tendessitutkimusten tukemisesta voitaisiin leikata todellisen tieteen ja taiteen kärsimättä yhtään.

Myöskään eläkkeitä ei voida jättää koskematta. Työ- ja virkamieseläkkeille pitäisi määrätä 2200 euron katto tai korottaa suurempien eläkkeiden verottamista selvästi.

Mieluiten pitäisi luoda perustulojärjestelmä, jolla juustohöylättäisiin ansiosidonnaiset työttömyyspäivärahat ja työ- sekä virkamieseläkkeet samalle tasolle. Sen tason tulisi olla Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean (ECSR) määrittelemä 40 prosenttia valtiossa vallitsevasta keskitulosta.

Perustulo olisi yhdenvertainen ja oikeudenmukainen, sillä kaikkien eläkeläisten ja työttömien toimettomuus on yhteiskunnalle ja heille itselleen yhtä kaikki samanarvoista.

 

Valtiosektorin palkkoja alennettava ja suojatyöpaikkoja lopetettava

Politiikan jättämisestä unelmoivalle Riikka Purralle lienee pedattu kiitokseksi sosiaaliturvan leikkauksista mansikkapaikka EK:hon. Romahtavasta puolueestaan pakeneva Purra on saanut aikaan pelkkää tuhoa Perussuomalaisten äänestäjien taloudessa, ja hänen etevin tekonsa taitaa olla puolueensa kannatuksen puolittaminen.

Töölössä asuvaan ”kokoomuslaiseen maanviljelijään” Purran leikkaukset eivät pure, mutta ne purevat ”itähelsinkiläiseen rikkaaseen perussuomalaiseen”, joka on samanlainen pyöreä neliö kuin on myös Petteri Orpon työllistämismeemi.

Tutkimusten mukaan Perussuomalaisten äänestäjistä työttömiä oli vuoden 2023 vaaleissa 22 % , vuoden 2019 vaaleissa 31 % ja vuoden 2015 vaaleissa 38 %. Suunta on ollut laskeva, mutta silti viimeisimmissä eduskuntavaaleissakin työttömyys vaivasi Perussuomalaisten äänestäjiä enemmän kuin Vasemmistoliiton äänestäjiä, joista työttömiä oli vain 13 %, joten Purran leikkauksista kärsivät enemmän hänen omat kannattajansa kuin Vasemmistoliiton kannattajat!

Orjallisesta hallitusohjelman seurailusta kärsii kannatusvastuun yksinomaan Perussuomalainen puolue, jolle budjettikirjoista ei ole punoutunut metriäkään pelastavaa narua, mutta kuristavaa hirttoköyttä on tuotettu paljon, ilmeisenä toiveena, että hirtettävien jalat ulottuisivat maahan. 

Persuedustajia putoilee kuin kesken lennon jäätyneitä lintuja kovalla pakkasella, ennen kuin he edes huomaavat tulleensa hyödyllisinä idiootteina Kokoomuksen hyväksikäyttämiksi. Kansalaisten perusturva on poltettu, mutta maahanmuuttoparaati on jatkunut Kokoomuksen kätilöityä maahamme noin 60 000 ukrainalaista pakolaista suomalaisen työvoiman ja sosiaaliturvan tappioksi. Lisäksi Suomi on hävittänyt slaavien väliseen aseiden kalisteluun lähes 3 miljardia euroa, ikään kuin meidän täytyisi käydä vieraiden valtioiden sotia. 

Palisanterituoleiltaan seuraavissa eduskuntavaaleissa putoavat perussuomalaiset kansanedustajat saavat yhteiskuntaan sopeutumisen päivärahaa, sillä ansiosidonnaista voivat saada vain työ- tai virkasuhteessa olleet, mutta kansanedustajan tehtävä on luottamustoimi.

Mitäpä jos lopetettaisiin säästötoimena myös kyseinen maksimissaan 3000 euron kuukausittainen sopeutumisraha, jota entinen kansanedustaja voi saada kolmen vuoden ajan, eli pitempään kuin ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa? Ehkä yhteiskuntaan sopeutuisi nopeammin, jos olisi Kelan uudella yleistuella, jonka määrä on vain noin 800 euroa kuukaudessa. Voisi paremmin saada kokemusasiantuntemusta työnsä tuloksista.

Kannatan lämpimästi myös kansanedustajien palkkioiden ja ministerien palkkojen leikkaamista. Valtiontaloutta se ei pelastaisi, mutta valtion kaikkien virkamiesten ja työntekijöiden palkkojen leikkaaminen tuntuisi budjetissa selvästi. 

Virka- ja työsopimuksiin on vaikea puuttua poliittisin keinoin, mutta palkanlisät, tuloksellisuusrahat ja muut tehtäväkohtaiset edut ovat harkinnanvaraisia, ja ne valtiotyönantaja voinee jättää maksamatta rikkomatta sopimuksia.

Valtiosektorin palkat ovat nousseet huomattavan korkeiksi, ja valtiolla on suuri määrä suojatyöpaikkoja, joita on perustettu vain siksi, että jokaista toimialaa varten olisi jokin foucault’laista epäarvoa, eli tarkkailua ja valvontaa, suorittava virka.

Tällaisia byrokraatintehtäviä on muun muassa ympäristöministeriön luonnonsuojeluosastoilla ja oikeusministeriön tasa-arvoalalla. Nollatutkimusten tekijöitä ja selvitysten laatijoita on pakastettu suuri määrä Kelaan, THL:ään, Luonnonvarakeskukseen ja muihin valtion laitoksiin, joiden henkilökuntamenot voitaisiin helposti leikata puoleen. Sitra ja UPI ovat poliittisten avustajien, pudokkaiden ja nousukkaiden säilytyspaikkoja. Yleistulolla ollessaan heidän ”sidosryhmäjohteiset”, ”partnership-verkostoituneet” ja ”demokratian hallintovetoiseen edistämiseen” tähtäävät ”Vision 2000”-ilveilynsä tulisivat olennaisesti halvemmiksi.

Jos joku irtisanoutuisi palkkauksen alentamisen vuoksi ja hakeutuisi esimerkiksi yksityiselle sektorille, minun tulisi kyseisiä kansan palvelijoita yhtä vähän ikävä kuin istuvaa hallitusta.

Sanon kuin Kelan uusi pääjohtaja, että valtiotyönantajalla ei ole tarvetta pitää henkilökunnasta kiinni ”ihan viimeisen päälle”. Tulijoita kyllä riittää pienemmilläkin palkoilla.

Miksi muuten en ole Kelan pääjohtaja, vaikka hain virkaa ihan oikeasti pätevänä? Siksi, että en ole poliittisesti vasemmalla enkä oikealla vaan muiden edellä, ja minun pitäisi olla tämän maan pääministeri. 

 

Aiheista aiemmin

Miten valtion velkaantuminen lopetetaan? (2011) 

Euroalueen tukitoimet ovat laittomia (2011) 

Euron ja EU:n ruumiinvalvojaiset (2011)  

Riippuvuuspäivä ja Suomen neljä tietä (2014)  

Thomas Piketty: kurpitsanaamio vai täytetty ankka? (2016) 

Sixten kuin ”sixteen” (2016) 

Luurangot taloustieteilijöiden kaapeissa (2018) 

EKP:n elvytystoimet ovat talouden paukkumaissia (2019) 

Jälleenrakentaminen ja loputtomien kriisien aika (2020) 

Viimeinen sammuttaa valot (2020) 

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa (2023)

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa! (2023)

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina (2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään (2023)

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta (2023)

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille (2023)

Miksi EKP:n koronnostot eivät hillitse inflaatiota vaan kiihdyttävät sitä? (2023) 

Mitä kaikkea alati vähenevillä valtionvaroilla rahoitetaankaan? Kolme hullua pointtia (2024)

Työmiehen tuumausriihi: Kuinka kansa kiittää, kun leikkaukset alkavat, Purra? (2024)

”Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan (2024)

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla (2024)

Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen välivaalit (2025)

Perussuomalaiset saivat mitä ansaitsivat (2025)

Perussuomalaiset, kaatakaa hallitus tai katukaa! (2025)

Korko alas (2025)

Miksi erosin Perussuomalaisista? Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen välivaalit (2025)

Perussuomalaiset saivat mitä ansaitsivat: kannatus romahtaa rymisten (2025)

Väärää talouspolitiikkaa (2025)

EU-komission tarkkiksella Suomi on fiksussa seurassa (2025) 

Perussuomalaiset, kaatakaa hallitus tai katukaa!

Viikon päästä on Perussuomalaisten puoluekokous. Siitä tulee puolueen dooming day.

Sen jälkeen puoluetta joko ei ole tai kokoukseen osallistuvat vain puolueaktiivit, jotka pitävät puolueen letkuissa, kun eivät kehtaa vuosien takaista intoaan perua.

Äänestäjistä puolet on jo lähtenyt ja valunut sinne, mistä ovat tulleetkin, eli lähinnä Kepuun ja SDP:hen. Syy: kansalaisten perusturvan runtelu.

Vanha valtti, eli maahanmuuttokritiikki, on syöpynyt pois, kun itärajan osaavat pitää kiinni jo demaritkin. 

Koska en ole Perussuomalaisten jäsen, kirjoitan näkemykseni tänne.

Siis: jolla on korvat, se kuulkoon.

Menitte leikkaamaan kansalaisten perusturvasta, vaikka Purra lupasi ennen vaaleja, että perusturvaan ei kosketa.

Asumistuen tason alennukset ja myöntöehtojen kiristykset ovat laittaneet perussuomalaisten pieni- ja keskituloiset, tilapäistyölliset, kaikki työttömät ja omassa tuvassaan asuvat tiukalle.

Omistusasunnossa asuvilta vietiin asumistuki kokonaan. Se oli härskiä pakotusta myymään kotinsa, vieläpä huonossa markkinatilanteessa, mikä tarkoitti asuntovelallisille varallisuutensa menettämistä ja jopa nettovelkaantumista.

Omassa mökissään asuvilta Kokoomuksen ja persujen koalitio vei sen, mitä ryssä ei onnistunut sodissa ottamaan. 

Rakennusteollisuus on lamassa ja asuntojen arvot pohjilla, koska valtio lopetti uusien asumisoikeusasuntojen lainatakuut ja leikkasi Kelan asumistuet, joiden loppusaajia ovat aina olleet rakennuttajat, rakentajat ja sijoittajat.

Vain muodollisesti asumistuista ovat hyötyneet vuokralaiset, joiden pankkitileiltä asumistuet on imuroitu rakentamisen tukiaisiksi. Kyse oli aiemmin kansalaisten keskinäisriippuvuuksiin perustuvasta konsensuksesta, joka nyt on tuhottu. Halla-aho puolestaan kehtaa valittaa, ettei enää saakaan asuntorahastoihinsa kiertyviä asumistukia. Olisi ajatellut sitä aikanaan.

Sitten uhataan vielä lopettaa työttömyysetuuksien maksaminen ja laittaa jopa työmarkkinatuelle ajallinen takaraja, jotta kaikki työttömät saataisiin pudotettua toimeentulotuelle.

Kaavaillussa yleistuessa on joko ilmeinen (tarveharkintaan perustuva) tai piilevä varattomuusehto, joka astuu voimaan, kun ihminen päätyy toimeentulotuelle, jossa on ankara varattomuusvaatimus (arvostelin yleistukiuudistusta lausunnossani ministeriölle ja täällä).

Sellainen yleistuki ohjaisi ihmisiä köyhiksi kuin kirkonrotat ja sulattaisi vähävaraisten omaisuuden valtionbudjetin tilkkeeksi. Samalla, kun velkaannutetaan valtiota ja tehdään satojatuhansia rutiköyhiä lisää, annetaan merkittävimmät verohelpotukset suurituloisille.

Puoliväliriihessä päätetty tuloveron alennus vaikuttaa näin: 

Tuloveron alennus huojentaa eniten hyvätuloisten taloutta. Lähde: Yleisradio / Ilkka Kemppinen. (Lainattu tutkimustarkoituksiin tekijänoikeuslain 14 §:n puitteissa.)

Veronalennukset ovat huonoa politiikkaa, kun valtiontalous huutaa hoosiannaa. Veronalennukset lisäävät kulutusta ja verokertymää viiveellä, mutta ne ovat välittömästi pois valtion tuloista. Sosiaaliturvaleikkaukset puolestaan vähentävät heti kotimaista kulutusta ja lisäävät lamaa. Sen sijaan perusturvaan sijoittaminen olisi elvyttävää, koska ne varat käytetään yleensä kotimaiseen kulutukseen (aiheesta tarkemmin täällä). 

70 vuotta täyttäneitä hallitus taivuttelee tekemään käänteisiä asuntolainoja ja syömään seinänsä, jotta eläkkeitä voidaan leikata.

Hallitus on tehnyt hartiavoimin töitä lisätäkseen eläke-eriarvoisuutta, vaikka olisi pitänyt menetellä täysin toisin: juustohöylätä korkeat eläkkeet ja päivärahat pois sekä täyttää niillä kansalaisten perusturvaa.

Ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta hallitus lopetti kansaneläkkeet perusoikeuksien (yhdenvertaisuus, oikeus valita asuinpaikkansa) vastaisesti ja tuo heidät sillä tavalla takaisin Suomeen eläkettään saamaan ja terveyspalveluja jonottamaan. Se ei säästä vaan lisää valtion menoja.

Hävetkää, persuidiootit! Ette vain osaa.

Mihin hallitus tuhlaa leikkauksilla aikaansaadut näennäissäästöt? Vastaus: täysin tuottamattomaan infrastruktuuriin, rautateihin ja aseisiin, vaikka Suomi on useimpia muita maita paremmin varustautunut.

Lulu Ranne vaatii kaventamaan Suomen junakiskot EU-standardin mukaisiksi. Perustelu: turvallisuus ja yhteensopivuus Tornion kautta. Narrow gauge, narrow mind.

Suomessa on lähes 6000 kilometriä rautateitä. Ajatus on vielä järjettömämpi kuin Petteri Orpon siltarumpupoliittinen vaade rakentaa pikarata vaalipiiriinsä Turkuun.

Raideliikenteen kehittäminen oli vihreiden märkä uni. Nyt se on persujen ja kokkareiden prioriteetti, joka koetetaan lavastaa puolustusmenoksi, jotta viiden prosentin BKT-vaade saataisiin täyttymään. Kyseinen numeropeli on kuin einespurilainen, johon lisätään kerroksia, jotta se saataisiin näytämään paksummalta, ja venyvyydeltään se on kuin hoitajamitoitus.

Jani Mäkelä puolestaan hehkuttaa aseinvestointien puolesta. EU:n yhteisvelka näyttää kelpaavan persuille, kun sitä käytetään asekaappeihin.

EU-maiden yhteisvelka tarkoittaisi, että Suomi maksaisi jälleen muiden maiden menoja. Tällä kerralla Suomen veronmaksajia ei pantaisi rahoittamaan espanjalaisten ja italialaisten asuntojen saneerausta, kuten niin sanotun koronapaketin (elpymisvälineen) kanssa kävi, vaan tukemaan alivarustautuneiden EU-maiden asehankintoja.

Tästä uudesta ”tilapäisestä tukipaketista” ei olisi Suomelle mitään hyötyä, koska olemme jo nyt turvallisuuden tuottajia NATOssa, emmekä sen kuluttajia.

Petteri Orpon väite, että 150 miljardin euron ”Safe-rahoitusväline” ei muka olisi yhteisvelkaa vaan EU:n ”liikkumavaran” kautta kierrätettävää markkinalainaa, on naurettavaa sanasaivartelua. Silti perussuomalaiset nielivät kaiken kuin hauki uistimen. Se maksaa meille 2,7 miljardia.

Ei pidä paikkaansa myöskään se Turun Sanomien lehtiväite, että nousevat puolustusmenot pelastaisivat Suomen EU:n tarkkailuluokalta. Koulukiusaamiselta välttyminen on pelkkä EU-fiktio ja muotoseikka, ja rahat sinänsä kipataan hukkaan.

NATO-velvoitteisiin aiotaan humauttaa noin 10 miljardia! Vertailun vuoksi: kaiken asumistuen yhteismäärä on Suomessa ollut vain noin 2,2 miljardia vuodessa, eiväkä sekopäisten puolustusmenojen ruokkimiseen riitä enää mitkään laarien pohjat.

Persujen ja kokoomuslaisten pienimielisyyttä osoittaa heidän jatkuva tärinänsä uhkien ja pelkojensa kanssa.

NATO-Suomea ja EU-Suomea ei uhkaa mikään. Ei Putinin hallintokaan niin typerä ole, että uutta sotaa avaisi länteen päin. NATOn viidennen artiklan ideahan on, ettei sitä voi vain ”koetella”, vaan kokeilua pidettäisiin sodanjulistuksena, ja tulos olisi sen mukainen: välitön vastareaktio ja maailmansota. Muuten NATOn uskottavuus sulaisi pois yhdessä yössä.

Siis jos Venäjä alkaa ahdistella Suomea, se ei tee sitä aseellisin sotilaallisin keinoin, vaan muunlaisin hämärin keinoin, joten hampaisiin asti varustautuminen perinteistä sotaa varten on turhaa. NATO-maiden yhteenlaskettu voima ylittää jo nyt moninkertaisesti Venäjän iskuvoiman, ja suurimman virheen Suomi tekee varustautumalla menneen maailman mukaiseen sotaan.

Kremlin juonittelijat saavat ilmeisesti Euroopan maat tuhlaamaan olemattomat rahansa varustelukierteeseen. Yhteisvelka kuolettaa EU-maiden omaa taloutta vielä enemmän kuin Venäjälle suunnatut pakotteet rasittavat Venäjää.

Suomi ja Norja ovat ”erittäin turvassa”; sen vahvisti jo Trump täysin ilman EU:n tukipakettia.

Miksi olisimme NATOon liittyneetkään, jos siitä ei olisi meille luvattua suojaa ja turvaa? 

Kustannustehokkainta kaikista olisi bluffi. Miksi ei kaiuteta Venäjälle, että meillä on täällä jo nyt kymmenentuhatta panssarivaunua, satoja hävittäjäkoneita ja satatuhatta droonia, kun niiden määrä on sotilassalaisuus kumminkin?

Olennaista tässä tapauksessa on vain, että Venäjällä ei tiedettäisi valheen olevan valhetta, aivan niin kuin Venäjälläkin toivotaan, ettei länsimaissa osattaisi erottaa valhetta ja totta toisistaan. 

Kunpa myös puolustusmenoja keinotekoisesti yhteismitallistava abstraktio nimeltä ”osuus BKT:stä” jäisi vain vastapropagandatarkoituksessa annetuksi valheeksi, niin kuin Donald Trumpin uhkaukset satojen prosenttien tulleista. Bluffien varassa on yhtä turvallista elää kuin oikeiden aseiden, koska käyttämättä nekin jäävät.

Idästä meitä ahdistaa Putin ja lännestä Trump, mutta molemmat kasvavat koiranputkea siinä vaiheessa, kun Euroopan NATO-mailla on työntää uusia kranaatteja tykinputkeen. 

Leikkauspolitiikallaan porvarihallitus tuhoaa kansalaisten perusturvallisuuden samalla, kun se varjonyrkkeilee ulkoisten uhkakuviensa kanssa. Kuka sellaista hallitusta haluaa puolustaa? Siinä menee tärkein kaikista: puolustustahto.

Sisäinen eripura kasvaa sosiaaliturvaleikkausten myötä, ja juuri sitä kautta Venäjä onnistuu.

Mutta tätä eivät porvarit hoksaa. He myös luulevat, että leikkaaminen automaattisesti säästää ja työpaikkoja syntyy, kun leikkaa. Ei se niin ole.

Persut selittelevät ”pelastavansa valtiontaloutta” ja käyttävät perusteluna puhtain purjein julistamaansa turvallisuusargumenttia, jolla yritetään pyhittää leikkaukset ja kotien riistot sekä kipataan miljardeittain rahaa varusteluun.

Tosiasiassa persut tuhoavat omien äänestäjiensä henkilökohtaisen talouden ja turvaavat kokoomuslaisten sekä heidän perillistensä rälssitalouden.

Tulevien sukupolvien hyvinvointia ei varmisteta romuttamalla nykyisten sukupolvien hyvinvointia. Siten syntyy vain periytyvää köyhyyttä. 

Sinimusta hallitus suojelee kansalaisten omaisuutta koskien nyt vain niiden omaisuutta, joilla sitä on paljon. Punavihreä hallitus taas vastustaa omaisuudensuojaa niiden osalta, jolla omaisuutta on paljon. 

Varainsiirtoveron alennus vaikutti näin:

Arvonlisävero puolestaan on tasavero ja kohtelee pahiten alimpia tuloluokkia. Arvonlisäveron nosto osui peruskulutukseen ja leikkasi talouskasvun pois.

Purran talouspolitiikka on läpikotaisin pöhköä. Syypäitä ovat hänen ultralibertaarit, anarkokapitalistiset ja minarkistiset avustajansa valtiovarainministeriössä. Äärioikeistolainen talouspolitiikka ei toimi missään päin maailmaa.

Kukaan ei näytä olevan huolissaan siitä, että hallituksen tekemät leikkaukset runtelevat pahiten suomalaista keski- ja työväenluokkaa sekä valkokaulusköyhälistöä, jonka varallisuus sulatetaan valtionbudjetin täytteeksi erilaisilla varattomuusehdoilla ja -harkinnoilla, joita lisättiin muun muassa asumistukeen ja joita saatetaan sisällyttää myös työttömyysturvaa korvaavaan yleistukeen.

”Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat” maahanmuuttajat pääsevät taaskin kuin koirat veräjästä, koska varattomien hyvinvoinnin varmistaa viimesijainen turvaverkko, toimeentulotuki, jota ei saa kukaan sellainen, jolla on vähänkin varallisuutta.

Keski- ja työväenluokka hukataan tässä turbulenssissa kokonaan, ja lopulta Suomessa on vain ultrarikkaita elvistelijöitä ja pahimpaan kannusteloukkuun, eli toimeentulotukeen, ohjautuneita vuokraorjia ja hiilikellarien asukkaita, joilta Kelan operatiivinen raastokone on vienyt vaatteet päältä. 

Mikäli vasemmisto nousee seuraavaan hallitukseen, se ei todennäköisesti peru sosiaaliturvaleikkauksia. Seuraava hallitus jatkanee sosiaaliturvahakuista maahanmuuttoa, vaikka juuri se on syönyt leivän suomalaisten ihmisten pöydästä ja on suurin syy nykyisiin sosiaaliturvaleikkauksiin.

Perussuomalaisten piti korjata tämä virhe, mutta puolue meni kaikessa taitamattomuudessaan kokoomuslaisen politiikan takaajaksi.

Marinin hallitus velkaannutti Suomea ja tuhlasi rahat energian hinnan räjäyttäneeseen ilmastohumppaan, maahanmuuttokuluihin, ”kansainvälisiin velvoitteisiin” ja maa- sekä metsätalouden sertifikaattisuohon. Orpon hallitus puolestaan velkaannuttaa valtiota rikkaiden ja hyvätuloisten eduksi. 

Velka näyttää kelpaavan myös persuille, kun se tehdään kovapalkkaisten valtiosihteerien ja puoluetoimistovirkailijoiden omaksi hyväksi. Ja työttömyys paisuu kuin vesi arkin alla. 

Ulkomailta määrätään, miten Suomen pitää budjettinsa täyttää. Ulkomailta määrätään, mihin Suomen pitää käyttää lantti kerrallaan takaisin ongittavat EU-jäsenmaksuvaransa, joita lähes joka vuosi on tullut vähemmän kuin on annettu. Ulkomailta määrätään, paljonko rahaa pitää tuhlata hopealuotipolitiikkaan. 

Lopputuloksessa ei ole mitään eroa punaviherhallituksen sertifikaattisuohon, jolla Suomea kiristetään käyttäen välineenä asuntojen energiadirektiivejä, metsäasetuksia, ilmastopolitikointia ja vihersiirtymää.

Suomen velkaantuminen ja suomalaisten kurjistuminen ei ole suomalaisten omaa syytä eikä johdu sosiaaliturvamenoista eikä hyvinvointipalvelujen turvaamisesta.

Budjetin aukot, julkistalouden konkurssitila ja valtiovarainministeriön pöytälaatikoiden tyhjyys johtuvat internationalismista, eli pakkokansainvälistämisestä, tuttavallisemmin: internatsismista.

En sano, ettei säästäminen hyvää politiikkaa olisi, mutta leikkaatte vääristä paikoista.

En sano, ettei turvallisuus tärkeää olisi, mutta aseinvestoinnit ovat ylimitoitettuja, niin kuin edellisen hallituksen ilmastopolitiikka oli ylimitoitettua. 

Ikävä totuus on, että kukaan eduskunnassa ei välitä mitään Suomen kansalaisten oloista, toimeentulosta, kodinturvasta eikä mistään muustakaan, kunhan vain oma palkka juoksee.

Kyse ei ole mistään ”viestinnän epäonnistumisesta”. Viestinne on ymmärretty. Kyse on politiikan sisällöstä.

Perussuomalaiset: olette kokoomuslaisten saapasrenkejä, kynnysmattoja ja kenkien plankkaajia.

Ette ole internatsistisen politiikan haastajia vaan samanlaisia sopeutujia kuin krisut ja RKP, jotka tekevät mitä vain, kunhan ministerinsalkut säilyvät.

Ette ymmärrä yhtään, mitä teette. Riveissänne eduskunnassa on suuri määrä puupäitä, jotka mokailevat omassa arkielämässään, jota sitäkään he eivät osaa viettää ihmisiksi.

Suurelle osalle entisistä äänestäjistänne olette aiheuttaneet pelkkää tappiota. Olette vailla suuntaa, eikä teillä ole poliittista eikä taloudellista osaamista.

Mutta kansa tietää ja pudottaa teidät seuraavissa vaaleissa. Sen osoittaa jälleen uusi gallup, jossa kannatuksenne on vajoamassa valliriutan alle. Tyytymättömyys on ennennäkemätöntä, ja puoluejohto peittelee munauksiaan liukkaasti kuin liemikilpikonna.

Keksitte, että puoluetta ovat äänestäneet lähinnä köyhät ja kovaosaiset, joten päätitte tehdä suuren määrän köyhiä ja kovaosaisia lisää! Epäilen kannatuksen lähtevän sillä tavalla nousuun. 

Pienenä valonpilkahduksena on teidän riveissänne muutamia välkkyjäkin ihmisiä, joilla ovat järki ja fiilis kohdallaan, tosin hiljennettyinä. Tämän tiedän tavasta, jolla eduskuntaryhmän salusiinien takana kuhisee.

Henkilökohtaisen maineensa ja kunniansa voivat pelastaa vain ne, jotka puoluekokouksessa äänestävät Purran saksijengin nurin, erottavat puolueen hallituksesta tai kansanedustajina lähtevät ryhmästä.

Puolueen romahdus on murheellista, koska puolue on saanut aikaan myös paljon hyvää, esimerkiksi rajalain säätämisessä, oleskelulupien tiukennuksissa ja laittoman maahantulon rajoittamisessa. Myönteistä on myös omalääkärijärjestelmän palauttaminen. Mutta moraalikato puolueen leikatessa Suomen kansalaisten perusturvaa on ollut matalamielistä.

Valtionhallituksesta lähteminen on Perussuomalaisille ainoa keino, jolla puolue voi pelastaa uskottavuutensa, huutaa äänestäjiensä perään, estää puoluetta haaksirikkoutumasta seuraavissa vaaleissa ja välttää päätymisen ”poistumassa olevaksi tuotteeksi”.

Kaatakaa hallitus viimeistään yhteisvelkapakettiin. Jos edgetätte ja lähdette vasta juuri ennen vaaleja, lähtönne jää pelkäksi kasvojenpesuksi.

Mikä tuossa kokoomuslaisuudessa sitten mättää? Se, että Kokoomus ei ole kansanpuolue. Se ei ole myöskään poliittinen puolue vaan liike-elämän sorminukke, joka tekee tieteestä firman. Politiikan idea on, että politiikalla säännellään taloutta. Talous taas on omalakinen järjestelmä, joka monopolisoi kaiken vallan, jos mikään ei estä. Kokoomus haluaa vapauttaa talousorgaanit sääntelystä ja ihmiset heidän rahoistaan. Purra matkustaa nyt Orpon povarissa. 

Tiedän toki, että tämäkin tekstini vaikuttaa kuin pippurisumute, mutta teen sen omaksi hyväksenne. En tosin pyri vaikuttamaan keneenkään täältä Perussuomalaisten ulkopuolelta, enkä puutu muutenkaan asioihinne enää. Minä vain totean mahdollisuutenne. 

Puolet teistä olette joka tapauksessa eduskuntapudokkaina nauttimassa kansanedustajan yhteiskuntaan sopeutumisen päivärahaa ja työntelemässä potkukelkkaa pakkasessa, kunnes päädytte siviilitaustanne menettäneinä työelämäsyrjittyinä yleistuelle, jossa rekrytointiyksiköiden vihervasemmistolaiset feministit, woke-vouhottajat, cancel-aktivistit ja muut maineterroristit ivaavat teitä omien häijyjen ”arvojensa” mukaisesti ja iankaikkisesti.

Ylen äskettäin julkaisema haastattelu antoi ristiriitaisen tuloksen, jonka mukaan perussuomalaisten politikointia vastustetaan, mutta Purraan ollaan tyytyväisiä. Ylen juttu oli jokseenkin painottunut, koska mikrofoni työnnettiin vain puolueaktiiveille. Kenttäväki ja äänestäjät ovat jo menneet. Vain entinen puoluesihteeri dosentti Arto Luukkanen uskaltaa haastaa.

Petteri Orpo aavistelee ja pelkää hallituksensa kaatuvan perussuomalaisten eripuraan ennen kuin Kokoomus ehtii romuttaa työntekijäoikeudet ja perusturvan täysin. Juuri siksi saksi-Sannilla ja Satosella on pitänyt kiirettä.

Tervemenoa kaikille tasapuolisesti.

Puolueita, ministereitä ja kansanedustajia tulee ja menee. Hegeliläis-snellmanilainen valtiofilosofia pysyy. Se ei ole vasemmistolaista eikä oikeistolaista vaan isänmaallista ja Suomen kansalaisten puolella.

 

Aiheesta aiemmin

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon 

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi 

Mitä kaikkea alati vähenevillä valtionvaroilla rahoitetaankaan? Kolme hullua pointtia 

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Miksi asumistukea ei pidä leikata? Kysessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään 

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla  

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista

Yle ja muutamat muut mediat julkaisivat viikon lopuksi uutisen, jonka mukaan hallitus aikoo yhdistää Kelan työttömyysetuudet (peruspäivärahan ja työmarkkinatuen) yhdeksi yleistueksi. 

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.), Kelan pääjohtaja Outi Antila ja valtiovarainministeriön osastopäällikkö Liisa Siika-aho esiintyivät kirkkain silmin Ylen pääuutislähetyksessä kokoomustaustaisen Antilan selittäessä, että toimenpide on lähinnä tekninen, eikä työttömyysturvan tasoon tehtäisi muutoksia.

Tarkoitus olisi jatkossa yhdistää yleistukeen muun muassa asumistuki, jolloin molempia voitaisiin käsitellä samalla hakemuksella.

Tämä ei ole suinkaan koko totuus. Uutisissa ei mainittu sanallakaan hallituksen aikeesta tehdä yleistuesta tarveharkintainen.

Kyse ei ole siis vain teknisestä muutoksesta eikä tason säilyttämisestä, vaan myöntöehtojen muutoksesta ja mahdollisesti koko perusturvan luonteen muokkaamisesta.

Ratkaisevaa on, mitä tarveharkinnalla tarkoitetaan, esimerkiksi rajoitetaanko tarveharkinta vain työvoimapoliittiseen osallistumisvelvoitteeseen, vai liitetäänkö yleistukeen varattomuusehto, sekä rajoitetaanko yleistuen kestoa tarveharkintaan liittyen alku- tai loppupäästä.

Yleistukea ei pidä ehdollistaa tarveharkinnan lisäyksillä

Lausuntopalvelussa avatussa sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyynnössä sanotaan selvästi:

”Yleistuki olisi uusi työttömän työnhakijan perustoimeentuloa turvaava etuus. Yleistuki olisi tarveharkintainen.”

Tämä voi pahimmillaan tarkoittaa, että Kelan työttömyysetuutta voisi saada vain, jos osoittaa tarvitsevansa rahaa, toisin sanoen on todisteellisesti varaton.

Tähän asti Kelan peruspäivärahaa on pidetty varallisuudesta riippumattomana, kuten ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Myös Kelan työmarkkinatukea on koskenut vain osittainen tarveharkinta, ja sitä on myönnetty riippumatta työttömän varallisuudesta. Vain omaisuudesta saatavat tuotot on otettu huomioon Kelan työmarkkinatuen tasoa alentavina tuloina, paitsi yli 54-vuotiailla ja työssäoloehdon täyttäneillä. Hallitus tosin poisti kaikki 55 täyttäneiden poikkeussäännöt jo viime syksynä.

Mikäli yleistulo ja sen varattomuusehto toteutuvat, sinun pitää Kelan päivärahaa ja työmarkkinatukea korvaavaa yleistukea saadaksesi mahdollisesti avata omat ja läheistesi tulot, säästöt, muu varallisuus sekä asuinolot viranomaiselle, joka saa osan tiedoista myös tulorekisteristä ja verottajalta suoraan.

Jo 2000-luvun alussa kokoomuslainen sosiaaliministeri Maija Perho vei läpi perusoikeuksien (omaisuudensuojan, yhdenvertaisuuden, yksityisyydensuojan ja tietosuojan) vastaisen lain, jolla toimeentulotuen saajan pankkitiedot saatettiin Kelan suoraan pankeista tiedusteltaviksi siten, että asiakkaalle annetaan asiasta ilmoitus.

Tämä vaaransi edellä mainitut perusoikeudet, mutta laki hyväksyttiin, koska eduskunnan perustuslakivaliokunta on maamme ylin perustuslakia tulkitseva elin. Hallituspuolueilla on nytkin perustuslakivaliokunnassa enemmistö sekä puheenjohtajuus, minkä turvin hallitus kuin hallitus voi hyväksyttää kaikki haluamansa lait varmasti jäävinä, esteellisenä ja oma lehmä ojassa.

 

Mitä yleistuen tarveharkintaisuudesta seuraisi?

Mikäli yleistuesta tehdään tarveharkintainen, läpivalaisua jatketaan toimeentulotuen ja asumistuen lisäksi nyt myös Kelan työttömyysetuuksien suuntaan vaihtamalla nimeksi ”yleistuki” ja tekemällä myös siitä ehdollinen.

Tämä kalvaa vähävaraiset entistäkin köyhemmiksi ja lisää väliinputoajien määrää.

Kyse on viime kädessä siitä, mitä tarveharkinnalla tarkoitetaan, mutta sitä ei ole mitenkään määritelty lakiesityksessä.

Tarveharkinta voi rajoittua vain työpoliittiseen tarveharkintaan ja tarkoittaa esimerkiksi työttömyysturvalain mukaista vaatimusta, että ihminen on työelämän käytettävissä, mikä onkin hyväksyttävää. Mutta tarveharkinnan käsite voidaan ulottaa myös koskemaan ihmisten varallisuutta. Aiemmin työttömysturvan myöntäehtoihin ei ole liitetty varallisuusharkintaa eikä varallisuudesta saatuja tuloja vaan ainoastaan ansiotulot.

Jos varallisuusehtoa laajennetaan koskemaan Kelan työttömyysetuuksia korvaavaan yleistukeen, ihmiset pakotettaisiin kuluttamaan omaisuutensa yleistukea saadakseen. Asteittainen varattomuusehtohan liitettiin jo viime vuonna toimeentulotuen lisäksi myös asumistukeen (aiheesta täällä). Tämä kannustaa ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman köyhiksi ja myös automaattisesti tekee ihmisistä nopeasti varattomia.

Näin hallitus aikoo maksattaa valtion velat ja tilkitä budjetin aukot työttömien ja vähävaraisten ihmisten sekä tukiriippuvaisen keskiluokan ja työväenluokan omaisuudella.

Koska valtiontalouden säästöt kiertyvät lopulta menoiksi viimesijaiseen tukimuotoon, eli toimeentulotukeen, valtio ei lopulta säästä menoissa. Toimeentulotuen hakemista rajoittaa nyt lähinnä ihmisten oma pyrkimys välttää sosiaalista kontrollia ja tarveharkintaa, mutta silti toimeentulotuen menot ovat räjähtäneet leikkausten vuoksi.

Kyse ei olekaan, aivan kuten pääjohtaja Antilakin nerokkaasti myönsi, valtiontalouden säästötoimesta, koska etuuden tasoa ei muutettaisi. Mutta sitä hän ei huomannut sanoa, että tarveharkinnan lisäämisessä on kyse työttömien runtelusta, köyhdyttämisestä ja sosiaalisesta rapauttamisesta.

Jatkoa asuntopoliittiselle ahdistelulle

Yleistuella on ilmeisesti tarkoitus myötäillä yleiseen asumistukeen tämän hallituksen aikana tehtyjä myöntöehtojen tiukennuksia ja toimeentulotuessa jo pitkään ollutta varattomuusehtoa. Toisin sanoen Kelan työttömyysturvaakaan (yleistukea) ei enää saisi, jos on varallisuutta tai asuu omistusasunnossa.

Yleisen asumistuen osittainen varallisuusharkinta voidaan helposti saada liukumaan yleistuen puolelle tukimuotoja yhdistettäessä. Hallitus on jo nyt runnellut jotakin omistavia asumistuen saajia sillä virheellisellä oletuksellaan, että omistusasujat ovat varakkaita, joilta sopiikin kiistää asumistuet.

Omistusasukkailtahan poistettiin viime vuonna yleinen asumistuki kokonaan, vaikka hoitovastikkeet tai asuinkiinteistön kulut (joihin asumistukea voitiin aiemmin myöntää) ovat pienemmät kuin vuokrat, ja vaikka omistusasukas voi olla nettovelkainen ja siten jopa köyhempi kuin vuokralainen.

Oli siis selvästi väärin ja jopa oikeusvaltioperiaatteiden vastaista evätä asumistuki vain asumismuodon perusteella.

Tässäkään yhteydessä valtio ei säästä pennin jeniä, mutta osa ihmisistä voi menettää kaiken. Sillä tavoin rikastuvat vain vuokra-asuntojen sijoittajat, jotka ovat asumistukien loppusaajia.

Varattomiksi tehtyinä omistusasujat siirtyvät vuokralle, jolloin asumistukimenot kasvavat. Varattomuusehtoinen asumistuki myös kytkee ihmiset ikuiseen vuokraorjuuteen, koska se estää vuokralaisia kartuttamasta pääomaa omistusasuntoon. ASP-tilejä koskevat poikkeukset eivät riitä ongelman korjaamiseen, koska niillä on ikärajat, jotka eriarvoistavat ihmisiä.

Työttömyysetuuksia korvaavan yleistuen ja asumistuen yhdistäminen on puolestaan huono ajatus siksi, että työttömyysturva on henkilökohtainen ja asumistuki kotitalouskohtainen. Niiden yhteensovittaminen ei onnistu, paitsi ulottamalla tarveharkinta ja varattomuusehto koskemaan kaikkia perheenjäseniä, mikä puolestaan lisännee avio- ja asumuseroja ja keinotekoista perhesuunnittelua.

Yleistuen kestoa ei pidä rajoittaa

Tarveharkinnan ohella toinen yleistuen takana vaaniva vaara on siihen mahdollisesti liitettävä ajallisen keston rajoittaminen. Peruspäivärahassa on täyttyvä aikarajoitus ollut, kuten ansiosidonnaisessa työttömyysturvassakin, jota tosin on leikattu. Mutta viimesijaisista viimesijaiseen työttömyysetuuteen, eli työmarkkinatukeen, ajallista rajoitusta ei ole sisällytetty.

Median uutisoinneissa on vain mainittu, että hallituksen suunnitelmissa ajallisesta rajoittamisesta ei ole mainittu.

Oletettavasti yleistukeen tehtäisiin ajallinen takaraja, jota perusteltaisiin myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja peruspäivärahan ajallisella rajoittamisella. Yleistuen sosiaaliturvaluonne unohdettaisiin kokonaan, vaikka yleistukea markkinoidaan nimenomaan perusturvan ja alimman perusetuuden muotona.

Yleistuessa olisi silloin piilevä varattomuusehto, joka astuisi voimaan yleistuen keston rajaamisen kautta, kun työtön päätyisi toimeentulotuelle, jossa on jo ankara varattomuusehto.

Tämä huonontaisi kansalaisen asemaa, ja myös valtiontalouden kannalta yleistuen ajallisen keston rajoittaminen olisi järjetöntä, sillä ”säästö” kiertyisi toimeentulotukimenoksi kuitenkin.

Tästä johtuu, että yleistukeen ei pidä asettaa ajallisen keston rajoitusta.

On huolestuttavaa, että muutamat kansanedustajat, kuten jopa SDP:n Tarja Filatov on työministeriajoistaan asti julistanut kannattavansa kokoomuslaisen Arto Satosen tavoin Tanskan mallia huomaamatta, että Tanskassa yleistuen kesto on ajallisesti rajoitettu.

Tärkeää on huomata, että yleistuki ei ole ylipäänsä sama asia kuin perustulo, joka olisi negatiivisen tuloveron tapainen perusturvamalli. Yleistuki olisi edelleen syyperustainen, toisin kuin perustulo, eli se edellyttäisi työpoliittista ansaintaa tai osallistumista työviranomaisen patisteluun.

Masturbatiivis-onanistinen ansainta-argumentti on kuitenkin tyhjä, kun ansaintamahdollisuudet puuttuvat, eikä sellaiseen voida vedota, mikä on pelkästään oletusten tai lupausten varaista, kuten Kokoomuksen väite suuresta työvoimapulasta, jota lievittämään muka tarvitaan kipeästi lisää työvoimaa ulkomaita myöten.

Myöskään työttömyys ei ole yleensä ansaittua eikä itse aiheutettua, joten työttömien perusturvan ehdollistaminen ansaintaperiaatteella ja sanktioinnilla on jo sinänsä virheellistä.

Työttömyys ei poistu leikkaamalla eikä kansalaisia ahdistelemalla, joten syyperustaisuutta ei voida pitää perusturvan eikä siten yleistuen lähtökohtana. Myöskään työttömän toimintakyky, osaaminen, koulutus ja kelpoisuus työmarkkinoilla eivät kohene perusturvaa leikkaamalla. Eikä synny yhtään uutta työpaikkaa, johon voisi noin vain ”mennä”. 

Yleistukeen kaavailtu tarveharkinta ja sen mukainen varattomuusehto tappaisivat kaiken toimeliaisuuden, sillä ne estäisivät työllä vaurastumisen ja omasta työstä hyötymisen. Samoin on vaikuttanut niin sanottujen suojaosien poistaminen.

Kannusteloukut poistuvat vain, jos Suomeen luodaan perustulon muotoinen perusturvamalli, jossa ei ole köyhyyteen ohjaavaa varattomuusehtoa.

Nyt hallitus kulkee päinvastaiseen suuntaan, mikä vaarantaa omaisuudensuojan ja on siten oikeiston hehkuttamien omien ideologisten ihanteiden vastaista. Ideologisuuden sinänsä tunnusmerkki onkin sisäinen ristiriitaisuus.

 

Tätä yleistuen ei pitänyt tarkoittaa – Varoittava esimerkki Isosta-Britanniasta

Yleistuki ei ole nykyhallituksen käsittelyssä muuta kuin nimi työttömyysturvan huonontamiselle entisestään. Myös Kelan nykyisten työttömyysetuuksien taso on jäänyt palkankorotusten jälkeen, sillä peruspäiväraha ja työmarkkinatuki sidottiin jo aiemmin elinkustannusindeksiin, ja palkat ovat nousseet sitä nopeammin. Mutta myös indeksikorotukset ovat laiminlyödyt.

Sosiaaliturvakomitea, jonka jäsenet koostuvat kaikkien eduskuntapuolueiden kansanedustajista, otti jo muutama vuosi sitten myönteisen kannan yleistuen ajatukseen sikäli, että komitea piti etuuksien yhdistelyä teknisesti perusteltuna.

Nyt hallitus kuitenkin ajaa yleistukea läpi tehdäkseen sen verukkeella leikkauksia ja muita huononnuksia.

Julkaistessani asiasta kriittisen kirjoituksen viime keväänä (jolloin hallitus alkoi valmistella asiaa) SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov vastasi minulle sähköpostitse, että nykyinen hallitus vie asiaa eteenpäin muodossa, joka ei ollenkaan vastaa sosiaaliturvakomitean tarkoituksia.

Nähdäkseni olisi katastrofi, jos (1) yleistukeen liitettäisiin asteittainenkin varattomuusehto ja (2) yleistuesta tehtäisiin kestoltaan rajattu.

Tämä tarkoittaisi ihmisten suistamista köyhyyteen ja kurjuuteen, kuten Isossa-Britanniassa on käynyt, kun siellä otettiin käyttöön Universal Credit -niminen sosiaaliturvajärjestelmä. Se on ajanut ihmisiä ulos kodeistaan ja merkinnyt asunnottomuuden lisääntymistä.

Britannian malli on ollut jo pitkään pääministeri Petteri Orpon (kok.) märkä uni, ja juuri hän on patistellut myös suomalaisia ihmisiä pois kodeistaan, apunaan entinen asuntoministeri Kai Mykkänen (kok.), jonka hankkeista asumisoikeusjärjestelmän romuttamiseksi kirjoitin täällä ja täällä.

Erään kokoomusvaikuttajan mukaan puolueen tavoitteena on Singaporen malli, jossa ei ole julkista työttömyysetuus- eikä kansaneläkejärjestelmää ollenkaan, vaan toimeentulo perustuu henkilökohtaiseen etukäteissäästämiseen. Kauas pilvet karkaavat siinäkin.

Olisiko yleistukimallissa mitään hyvää?

Yleistuen taustalla olisi jatkossa tarvearvio, joka ei poistaisi kallista byrokratiaa mutta lisäisi ihmisten elämää häpäisevää tarkkailua ja valvontaa sekä kolhisi ihmisten omaisuudensuojaa, yksityisyydensuojaa, yhdenvertaisuutta ja tietosuojaa.

Yleistuen ainoa myönteinen piirre olisi STM:n sivuilla mainittu seikka, että ”[t]työtulojen noustessa yleistuki vähenee tasaisesti eli yleistuen saajan ansiotulot soviteltaisiin kuten työttömyysturvassa nykyisin.”

Tämä vastaisi jokseenkin sitä perustulomallia, jonka luonnostelin teoksessani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, uud. p. 2010 ja 2015).

Pääpiirteissään mallini noudattelee Nobel-palkitun taloustieteilijän Milton Friedmanin ideoita, tosin hänkin joutui puhumaan perustuloa vastaan, kun sitä kokeiltiin Ronald Reaganin hallinnon aikana, jolloin uudistuksen byrokratiasäästöt vesitettiin jättämällä kontrollikoneistot voimaan.

Kelan työttömyysetuuksia korvaava yleistuki ei olisi enää kiinteän määrän mukainen, vaan sen taustalla olisi tulo- ja varallisuusharkinta sekä suurta byrokratiaa vaativa tarvearviointi.

STM:n mukaan tavoitteena olisi yksi yhtenäinen järjestelmä, johon yhdistettäisiin asumistuki ja todennäköisesti myös toimeentulotuki. Tarveharkinnan kautta työttömyysturvasta voitaisiin tehdä pahimmillaan toimeentulotuen kaltainen.

STM:n tiedotteen lopussa on Sanni Grahn-Laasosen erityisavustajan Sakari Rokkasen (kok.) ja osastopäällikkö Liisa Siika-ahon nimet.

Yksi tuki, yksi valvova viranomainen, ja lasiseksi tehty kansalainen. Ja kaikki ehdollista sekä riippuvaista tarkkailusta ja rankaisemisesta!

Kansalaisten elämän lisääntyvä läpivalaiseminen tekisi ihmisistä julkiselle vallankäytölle alttiimpia ja haavoittuvampia, mitä ei voida hyväksyä oikeusvaltioperiaatteiden näkökulmasta (vrt. juutalaisen kansanryhmän pankkitietojen ja varallisuuden konfiskoiminen natsi-Saksassa).

Sillä tavoin ei ainoastaan ”yksinkertaistettaisi etuuksia” vaan pudotettaisiin ihmisiä sosiaaliturvan verkoista ja silmukoista läpi.

Ihminen ei saisi tuloa eikä perusturvaa juokseviin ja jokapäiväisiin elinkustannuksiinsa ilman, että hän on syönyt lautasensa tyhjäksi ja tyhjentänyt taskunsa valtion kassaan.

 

Pankit mukana perusturvakumouksessa ja ihmisten läpivalaisussa

Pankit valmistautuvat varattomuusehtojen laajentamiseen ennakoivasti päivittämällä käyttöehtojaan muotoon, joka sallii pankkien luovuttaa tilitietoja myös rahalaitosten välillä, mikäli asiakas itse sitä pyytää (tietenkin Kela-viranomaisen ehdollistamana ja painostamana).

Eräs pankki (josta tässä käytän nimitystä ”X-pankki”) on varautunut hallituksen laajentamiin varallisuusehtoihin palveluehtojen muutoksilla, jotka mahdollistavat Kela-viranomaisten asioimisen asiakkaan pankkitileillä:

”Pankilla on oikeus luovuttaa asiakasta tai muuta rekisteröityä koskevia tietoja kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Pankki voi antaa maksutoimeksiantopalvelun ja tilitietopalvelun tarjoajille pääsyn pankissa olevien tilinomistajan maksutilien tietoihin näiden palveluiden toteuttamiseksi asiakkaan tai tilin käyttöoikeuden haltijan nimenomaisen pyynnön mukaisesti.”

Tässä äskettäisessä ”palveluehtojen” muutoksessa sanotaan, että jos asioit Kelassa, rahasi ja pankkitietosi kuuluvat Kelalle.

Sama pankki on varautunut hallituksen laajentamiin varallisuusehtoihin palveluehtojen muutoksilla, jotka mahdollistavat myös tiliotteiden ja muun pankkipostin lähettämisen suoraan Kelalle. Pankin ”tiedonannossa” sanotaan:

”Sähköisen asioinnin ehdoissa verkkopankin arkiston käsite on muutettu laajemmaksi online-arkistoksi. Online-palvelu ja online-arkisto ovat laajemmin määritelty kuin aiemmin. Online-arkisto käsittää myös pankin ulkopuolisten kumppaniensa kanssa sopimat sähköiset postilaatikkopalvelut.
Pankista asiakkaalle toimitettu kirjallinen viestintä voidaan jatkossa toimittaa [X-pankin] online-arkiston lisäksi myös pankin erikseen ilmoittamiin muihin sähköisiin postilaatikoihin. Online-arkisto on ensisijainen viestintäkanava, mikäli se on käytössä. Asiakas sopii muiden sähköisten postilaatikoiden käyttöönotosta suoraan niiden tarjoajien kanssa.”

Tässä tekstikatkelmassa sanotaan, että jatkossa pankki toimittaa Kelan tukia saavien ihmisten tiliotteet suoraan Kelan postilaatikkoon, kunhan Kela on ensin kiristänyt asiakkaalta suostumuksen tietojen luovutukseen. ”Mekanismi” yksityisyydensuojan raiskaukseen on siis valmiina, ja enää tarvitsee vetää liipaisimesta.

Tätä kautta hallituksen kaavailemat ja suorittamat varallisuusehtojen laajennukset vaarantavat kansalaisten perustuslaillisen yksityiselämän suojan (PL 10 §) ja omaisuudensuojan (PL 15 §). Näin ollen tarveharkinnan varallisuusehdot ovat yhdenvertaisuuden (PL 6 §) vastaisia saattaessaan muun muassa työttömien ja tarveharkintaista asumistukea saavien eläkeläisten yksityiselämän suojan eriarvoiseen asemaan verrattuna muiden kansalaisten nauttimiin vastaaviin oikeuksiin.

Hallituksen suunnittelemat tarveharkinnan lisäykset vaarantavat myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR 2016/679), joka suojaa yksilöiden henkilötietoja, mukaan lukien pankkitiedot. Lisäksi EU:n perusoikeuskirjan 8 artikla takaa oikeuden henkilötietojen suojaan, ja 7 artikla suojaa yksityisyyttä, joten hallituksen yritykset ihmisten elämän laajenevaan läpivalaisemiseen ovat perusoikeuksien vastaisia.

Saksien kanssa on juostu, vaikka myös Suomen oikeuskansleri on nuhdellut hallitusta toistuvasti vaikutusarvioiden laiminlyönneistä.

 

Lautasen nuolettaminen on fasismia

Yleistuki on tarkoitus ottaa käyttöön 1.2.2026, eli saksi-Sannilla on kiire.

Yleistukeen liittyvien lainsäädäntömuutosten ohella hallitus on viemässä läpi myös uudet työttömyysturvan seuraamusmuutokset, joilla karensseja ja työssäolovelvoitteita kiristetään entisestään ja vastoin tieteellistä vaikutusten arviointia. Lisäksi toimeentulotuen myöntöehtoja ollaan tiukentamassa.

Näin siis tilanteessa, jossa työllistymisen mahdollisuuksia ei ole työpaikkojen puuttuessa.

Nykyisellä hallituspohjalla on kaksi vuotta aikaa tuhota suomalainen konsensukseen perustuva perusturvajärjestelmä kokonaan.

Pahimmassa tapauksessa nykyistä hallituspohjaa vain täydennetään seuraavien eduskuntavaalien ja Perussuomalaisten romahduksen jälkeen Keskustalla, ja sama turbulenssi jatkuu vielä kuuden vuoden ajan.

Tässä tapauksessa suomalaisesta oikeusvaltiosta, sosiaaliturvasta ja hyvinvointivaltiosta on jäljellä savuavat rauniot, ja uhriluku kasvaa.

On huomattava, että tämä on vasta ”ensimmäinen vaihe”. Tarkoitus lienee tehdä kaikesta Kelan perusturvasta tarveharkintaista. Eläkeläisten asumistuki on jo pitkään ollut varallisuusehtoinen, ja jatkossa tarveharkinta ulotettaisiin varmaankin myös kansaneläkkeisiin, jotka tehtäisiin niin ikään varallisuusharkinnan varaisiksi, jotta nekin saataisiin uuden yleistuen ja takautuvan omaisuuden riiston piiriin.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi leipäjonoissa on ikäihmisiä, joiden peruseläke on hutera kuin opintotuki.

Seuraavaksi hallitus iskee syömähampaansa ikäihmisten asuntoihin, kun mummojen ja papparaisten asuntovarallisuudessa oleva perintö sulatetaan pakottamalla ikäihmiset käänteisiin asuntoluottoihin ja syömään seinänsä. Tuloksena on periytyvää köyhyyttä, paitsi parhaiten pärjääville, yhteiskunnasta riippumattomille ja sijoituksillaan elosteleville pullasorsille.

Hallitus aikoo käyttää eläkkeiden leikkaamisen välineenään painostusta, jonka mukaisesti yli 70-vuotiaita ihmisiä taivutellaan tekemään käänteisiä asuntolainoja. Eikä tämä ole suinkaan härski uhkakuva vaan hallituksen ohjelmoimaa todellisuutta.

Kaikki viittaa siihen, että yhdessä (1) yleiseen asumistukeen liitetyn varattomuusehdon, (2) omistusasukkaita koskemaan ulotetun yleisen asumistuen lopettamisen ja (3) käänteisiin asuntoluottoihin kannustavan hankkeen kanssa (4) yleistuen ajallisen keston rajoittaminen ja toimeentulotukeen ohjaaminen merkitsevät, että hallitus aikoo velvoittaa kansalaisia käyttämään asuntovarallisuutensa ja muun vähäisen varallisuutensa perusturvan (asumistuen, työttömän perusturvan, kansaneläkkeiden ja takuueläkkeiden) saamista edeltävänä ehtona.

Riikka Purra, Petteri Orpo ja Sanni Grahn-Laasonen aikovat siis hoitaa valtionvelat tukiriippuvaisen keski- ja työväenluokan omaisuudella, minkä jälkeen Suomessa ei ole enää keski- eikä työväenluokkaa vaan pelkästään rikkaita ja hyvätuloisia ja toisaalta suuri määrä”kaikkein heikoimmassa asemassa” olevia ”toimarin” asiakkaita, eikä ”toimari” tarkoita tässä yhteydessä suinkaan toimitusjohtajaa.

Tällainen politikointi rikkoo suomalaista oman tuvan ja oman luvan periaatetta vastaan ja johtaa kodinturvan loukkauksiin.

Perusturvan repiminen ja epävarmuus tulevaisuudesta aiheuttavat kansalaisille myös paljon huolta, joka huonontaa elämää.

Yhteiskuntamme ei kestä tätä, vaan hallitus on pantava vaihtoon nopealla aikataululla.

Vetoan hallituksen liima-aineena toimiviin RKP:hen ja Kristillisdemokraatteihin: Ottakaa ritolat hallituksesta ja kaatakaa hallitus!

Vetoan Perussuomalaisiin kansanedustajiin: Äänestäkää hallituksen esityksiä vastaan ja kaatakaa hallitus tai irtautukaa eduskuntaryhmästänne! Ei teitä sinne valita enää koskaan uudestaan, mutta eroamalla voitte pelastaa henkilökohtaisen maineenne. Ne, jotka puolueeseen jäävät: Vaihtakaa Perussuomalaisten johto seuraavassa puoluekokouksessa!

Vetoan akateemisiin kollegoihini ja muihin tieteellisiin asiantuntijoihin, jotta torppaisitte hallituksen esitykset Lausuntopalvelussa ja siellä olevan linkin takaa löytyvän valmiin lakiesityksen valmistelussa.

Vetoan ammattiyhdistysliikkeeseen, jotta pysäyttäisitte aikeet tehdä yleistuesta tarveharkintaisen ja kestoltaan rajatun.

Vetoan kansalaisiin, jotta osallistuisitte 18.5.2025 Helsingissä järjestettävään mielenosoitukseen perusturvaleikkauksia vastaan, sillä muita keinoja ei juuri ole kuin avoin kapina, kun hallitus romutti ay-liikkeeltä mahdollisuuden poliittisiin lakkoihin.

Kokoomuksen tavoitteet ja kannat on tiedetty jo pitkään, ja katalimman petoksen asiassa ovat tehneet Perussuomalaiset, jotka ennen vaaleja lupasivat, että perusturvasta ei leikata.

Riikka Purra aikoo ”työväenpuolue” Perussuomalaisten puheenjohtajana huonontaa ay-liikkeen toimintakykyä myös poistamalla ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden, jotta jäseniltä menisi motiivi kuulua ammattiliittoihin ja ay-liikkeen vaikutusvalta vähenisi.

Hyvä työttömyysturva olisi työtätekevän oikeus. Jokainen työllinen voi olla nykymenolla tuota pikaa työtön, myös perussuomalainen kansanedustaja itse, joka on elellyt ”toisen varoilla” siinä missä kuninkaat ja kauppiaatkin.

Sattuman satoa nykyisin on, mikä lantti kenenkin käteen putoaa, eikä kansalaisia voida vastuullistaa, syyllistää eikä rangaista työllisyystilanteesta, johon he eivät voi itse vaikuttaa. Toisaalta hallitus ei pääse pakoon omaa poliittiseen valtaan liittyvää vastuutaan suhdannekilven taakse, kun leikkaukset on tehty perusturvaan, jonka säilyttämisellä olisi ollut elvyttävä vaikutus.

Hallituksen esitys yleistueksi ei perustu empiirisesti (kokeellisesti) todettuihin tosiasioihin vaan ennusteisiin, toiveisiin ja oletuksiin, ja tosiasioita on pyritty johtelemaan politiikasta pelkkien mielipiteiden varaisesti. Kyse on kansalaisten asettamisesta poliittiseen kokeiluun, jossa panoksena ovat ihmisten työttömyysturva, asuminen ja toimeentulo.

Hallituspuolueet leikkaavat niiltä, jotka eivät voi tehdä tilanteelleen mitään ja ovat valmiiksi selkä seinää vasten. Se on pakkotilanteissa ja vaihtoehdottomuudessa elävien ihmisten ahdingon pahentamista ja syyllistämistä.

On oikeusvaltion ja moraalin vastaista asettaa ihmisten perusturva huononnusten kohteeksi tilanteissa, joissa ihmiset eivät syystä tai toisesta voi itse olennaisesti vaikuttaa työllistymiseensä ja tulotasoonsa.

Liian moni on nykyään koulutustaan vastaamattomissa töissä vain siksi, että hallitus niihin painostaa. Suuri osa väitetystä työvoimapulasta puolestaan poistuisi kelpoisuusehtoja keventämällä – ei patistelemalla töihin, joita ei ole.

Myöskään työ sinänsä ei ole itseisarvo, vaan sillä on pelkästään välinearvo. Kaikkea tärkeää toimintaa ei voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, joten työpoliittisesta syyperustaisuudesta luopuminen olisi perusteltua perustulojärjestelmän hyväksi. Työn kautta puolestaan tuotetaan suoranaisia epäarvoja, kuten saasteita ja onnettomuuksia, joten työpoliittista syyperustaisuutta ei voida pitää ihmisten toimeentulon edellytyksenä.

Kokoomuslaisia ja kommunisteja erottaa se, että kokoomuslaiset näkevät tekemistä jokaisessa vaikeudessa ja kommunistit vaikeutta jokaisessa tekemisessä. Olen kuitenkin kokoomuslaista reippautta vastaan, koska tekeminen ilman ajattelua on vaarallisempaa kuin pelkkä ajatteleminen ilman tekemistä.

Odotan ja pelkään päivää, jolloin yhteiskuntamme repeää hallituksen toimien vuoksi täysin, ja puolet kansasta on kaduilla porvariston jatkaessa luksusteluaan turvamuuriensa takana.

Yhteiskuntamme perusasioita tuntemattomat napamiehet ja moppitukat pitäisi heittää valtioneuvoston ikkunoista pihalle niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori, filosofi

valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

...

Päivitys 30.11.2025: Iltapäivälehtien tietojen mukaan hallitus on perääntymässä mahdollisuudesta, että yleistukeen tehtäisiin ajallisen keston rajoitus, mutta oikeutta yleistukeen edeltäisi peräti 21 viikon karenssi, jonka ajaksi ihmiset syöstäsiin toimeentulotuen piiriin (niiden osalta, jotka voivat varallisuusehdon puolesta toimeentulotukea saada). Lakiesityksessä ei ole mainintaa varallisuusehdosta, mutta omaisuudesta saatavat tulot alentaisivat yleistukea toisin kuin nykyistä peruspäivärahaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon valmiiksi saamisesta kertoi Ilta-Sanomat jutussa ”Merkittävä muutos työttömille tulossa” 30.11.2025. Esitystä vastustivat valiokunnassa Sdp, Vasemmistoliitto ja Vihreät, ja esitys siirtyi eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi. Uudistus aiotaan voimaan toukokuun alusta 2026.

Häikäilemätön on uudistuksessa 21 viikon karenssi, jonka kuluessa ihminen ei voi saada Kelan työttömyysetuutta ollenkaan. Yleistukea koskevaan lakiin kirjataan siis ajallisen keston rajoitus työttömyyden alkupäähän vaikkakaan ei loppupäähän. Samoin yleistukeen ollaan asettamassa epäsuora varattomuusehto, joka vaatii ihmisiä käyttämään varallisuutensa juokseviin elinkustannuksiinsa 21 viikon ajan.

Karenssin vuoksi kenenkään yleistuella jo olevan ihmisen ei kannata ottaa vastaan määräaikaista työtä, koska siltä työttömäksi palatessaan ei ehkä voi saada yleistukea 21 viikkoon, joten hallituksen uudistus on susi myös sen työllistymistavoitteiden kannalta.

 

Aiheesta aiemmin:

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla