Nyt ei kannata olla ”Kovis-19” – Itsemääräämisoikeudella on rajansa myös rokotusasioissa

Loppiaisen jälkeen työikäisiä suomalaisia aletaan rokottaa kolmanteen kertaan koronaa vastaan.

Parikymmentä prosenttia yli 12-vuotiaista suomalaisista ei ole suostunut ottamaan ensimmäistäkään piikkiä, vaikka koronan tuhot ovat sekä yksilöille itselleen että kansantaloudelle katastrofaaliset.

Rokotetut kestävät kyllä omikronin oireet, mutta pääsyy sulkutilojen jatkamiseen on, että rokottamattomat täyttävät tehohoitopaikat, ja siksi korona ei saa levitä.

Kun virus ei näytä laantuvan, vaan kansainvälinen liikenne kuljettaa meille virusvariantteja ja -mutantteja kehitysmaista, pitäisi aloittaa kansalaisten velvoiterokotukset. Niitä olisi pitänyt toimeenpanna jo viime vuoden aikana.

Rokotteista on kieltäydytty lähinnä itsemääräämisoikeuteen vedoten, jolloin perustelut eivät ole olleet tieteellisiä vaan yksilöiden tahdon ja mielipiteiden varaisia.

Ei ole kuitenkaan hyväksyttävää, että rokottamattomat määräävät itsemääräämisoikeudellaan koko muuta yhteiskuntaa, etenkään kun mitään tieteellistä tai moraalista perustetta rokotteista kieltäytymiseen ei ole. 

Suomessa on monia muitakin pakkoja, eikä mikään asia tule moraalittomaksi vain sillä perusteella, että siihen liittyy jokin pakko. On oikeanpuoleinen liikenne, oppivelvollisuus ja niin edelleen, eikä niitäkään voida vastustaa vetoamalla itsemäärämisoikeuteen tai yksityisyydensuojaan.

Pakkorokottamiseen liittyvä paheksunta paljastuu nurinkuriseksi, kun huomataan, että rokottamattomathan oikeastaan pakottavat toisia ihmisiä omalla kieltäytymisellään ja sairaalahoidon kuluillaan.

Itsemääräämisoikeudesta on tehty identiteettipolitiikan, ”yhdenvertaisuuden” ja ”yhteisöarvojen” kaltainen näennäisperustelu asiaan kuin asiaan, eikä sen takana ole useimmiten muuta kuin ideologiaa, disinformaatiota ja vääriä käsityksiä. Olen siis täysin eri mieltä rokotevelvoitteen oikeutuksesta kuin esimerkiksi tämä täällä.

Tosiasiassa itsemääräämisoikeus kelpaa perusteeksi vain, jos yksilöt tietävät, mikä heille on hyväksi ja jos yksilöiden tahdon noudattamisesta ei ole haittaa muille ihmisille tai yhteiskunnalle.

Nyt niin ei ole. Rokotteista kieltäytyminen vaarantaa yksilöiden oman terveyden lisäksi sivullisten terveyden ja kuluttaa yhteiskunnan kukkaroa. Kieltäytyjien kaarti estää muita tehohoitopotilaita saamasta hoitoa. Siinä vaarantuvat yhdenvertaisuus ja muut perusoikeudet! Tilastot ovat yksiselitteisen selviä.

Meritokraattinen ja kausaalinen oikeudenmukaisuus

Eräät ovat esittäneet, että koronassa kärvistelevät rokotteesta kieltäytyjät pitäisi laittaa maksamaan sairaala- ja hoitokulunsa itse. Tupakoitsijat ovat valistaneet, että se ei käy, koska hoidetaanhan keuhkosyöpiäkin julkisyhteisön tuella.

Siinäpä se ongelma onkin.

Diabeteksen tapaiset sairaudet tai liikalihavuuden seuraukset eivät ole yksiselitteisesti tai lainkaan itse aiheutettuja, vaan niiden takana on geneettistä taipumusta. Sen sijaan virukselle altistuminen ja tupakointi eivät johdu perintötekijöistä vaan yksilön omasta toiminnasta, jolla sairastumisen voisi toisaalta myös välttää.

Meritokraattisen ajattelun mukaan itse aiheutettujen sairauksien hoitokuluja olisi oikein maksattaa syyllisillä itsellään, ja terveyttään hoitavia ja siitä huolehtivia olisi oikeudenmukaista palkita. Ainakaan syyttömillä ei pitäisi maksattaa muiden kuluja.

Näin sanoo kausaalinen aiheuttamisperiaate, joka onkin eettistä dynamiittia poliittisille keskusteluille. Se on ollut sitä myös rationaalisesti laskelmoiville vakuutusyhtiöille, jotka laskuttavat riskien mukaan.

Parasta olisi kuitenkin varautua virukseen etukäteen, jotta asioita ei tarvitsisi murehtia jälkikäteen. Jälkiviisaus on aina tehokkaampaa etukäteen esitettynä.

Moraalifilosofian näkökulmasta ei ole mitään estettä kansalaisten velvoiterokottamiselle, sillä yksilöiden oman edun tietämistä ja tuntemista koskeva ehto ei ole täyttynyt.

Rokotteesta kieltäytyjiä leimaa sama jukuripäinen asenne kuin Suomen Nato-jäsenyyden vastustajia tai niitä, jotka eivät käytä turvavyötäkään, koska siihenhän kuristuu! Kyseessä on suomalaisten helmasynti: pullikointi. Ja se pullikointi tapahtuu parempaa tietoa vastaan.

Löysässä argumentaatiossa alleviivataan esimerkiksi sitä, että kuolleisuus on rokotettujen keskuudessa korkeampi kuin rokottamattomien. Selitys on, että rokotettujen keski-ikäkin on korkeampi, ja heitä kuolee koronaan vanhuudenheikkouden vuoksi tai muista syistä, eli kuoleman aiheuttava tekijä on perimmältään muu kuin rokote.

Parhaiten rokotettuja ovat asiaa ymmärtävät lääkärit, mutta lähihoitajien laaja rokottamattomuus on vaarantanut ikäihmisten terveyden, sillä he kohtaavat paljon vanhuksia, joille omikronmuunnos voi olla kolmenkin rokotuksen jälkeen kohtalokas.

 

Piikistä pitäisi voida kieltäytyä vain lääketieteellisillä perusteilla

Merkkinä tieteenvastaisuudesta oli myös Perussuomalaisten vastalause hoitajien rokotevelvoitteesta. Kannanotto oli muutoin järkeviä puhuneelta puolueelta absurdi etenkin, kun puolue vaati koronakriisin alussa melko jyrkkiä toimia viruksen pysäyttämiseksi.

Eduskunta teki oikean ratkaisun päättäessään sote-henkilöstön rokotevelvoitteesta ja antaessaan työnantajille oikeuden vaatia hoitohenkilöstöltä rokotteiden ottamista joko tehtävistä siirtämisen tai palkan maksun tilapäisen lopettamisen uhalla. Rokottamista vaatii myös hoitajien ja lääkärien vala.

Sen sijaan Perussuomalaisten ja kristillisten junnaus koronapasseja vastaan ja pikatestauksen puolesta eräänlaisena rokottamisen vaihtoehtona olivat selviä virheitä. Vastustaminen pelkän vastustamisen vuoksi ei tuo kannatusta vaan vie uskottavuutta. 

Muistista on vaarassa kadota eduskuntakauden alussa 2019 kuultu Perussuomalaisten puheenjohtajakanta, että puolue ei aio vastustaa hallituksen jokaista ehdotusta vaan valikoi kannatettaviksi ne hyvät. Ilmeistä on, että puolue on nyt erehtynyt ohjautumaan jäsentensä tai äänestäjiensä pienen kuppikunnan näkemyksistä.

Kun osa kansalaisista ei kerta kaikkiaan ymmärrä omaa parastaan ja vaarantaa siksi sekä oman että toisten ihmisten terveyden, talouden ja elinolosuhteet, heidät olisi velvoitettava ottamaan piikki tehosteena sakkosanktio.

Velvoite jäisi joka tapauksessa vähäiseksi. Vertailun vuoksi, laissa on pitkään ollut pakkohoitosäädös, jolla yksilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon, sulkea laitokseen, lääkitä ja laittaa esimerkiksi lepositeisiin, jos hänen katsotaan olevan itselleen tai toisille vaaraksi. Yksilön itsemääräämisoikeus ei ole itseisarvo.

Nämä ovat paljon pitemmälle meneviä toimia kuin rokottaminen, joka ei rajoita ihmisen elämää, etuja tai oikeuksia millään tavalla eikä koettele myöskään oikeustoimikelpoisuutta.

Mikäli rokotteesta kieltäytyneenä sairastuu koronaan, olisi miehekäs teko kieltäytyä sairaala- ja muusta hoidosta. Asian ongelmallisuus onkin siinä, että yhteiskunta on velvollinen hoitamaan myös koronaa sairastavat rokottamattomat, ja nimenomaan silloin heidät joudutaan viimeistään määräämään tahdosta riippumattomaan hoitoon.

Nähdäkseni rokotuksesta pitäisi voida kieltäytyä vain lääketieteellisellä perusteella, josta sovittaisiin yhdessä potilaan ja lääkärin välisessä konsultaatiossa.

Rokottamattomuuden hinta on HUSin laskelmien mukaan noin miljardi euroa, ja lääkintöneuvos Heikki Pälveen mukaan rokottamattomien omavastuun laajentamista Suomessa rajoittaa lähinnä ”kulttuuri”. Hänen mielestään sairaanhoidon kulut tulisi maksattaa rokottamattomilla itsellään, tosin tällöinkin muille ihmisille aiheutuvat kulut jäisivät laskuttamatta.

Oikeasuhtainen sanktio rokotteesta kieltäytymiseen voisi olla ensikertalaiselle 20 päiväsakkoa ja toistuvasta kieltäytymisestä 50 päiväsakkoa. Todennäköisesti sekään ei löisi vielä yhteiskunnan kannalta leiville.

Jotta miljardin tappio tulisi kuitattua, keskimääräisen sakon pitäisi olla yhtä rokottamatonta kohti yli tuhat euroa.

Poliittinen valta välttelee hyödyllisiä pakkotoimia pitääkseen kannatuksensa

Viranomaisvalta ei ole liioin väläytellyt piikille pakottamista, sillä pakottamisen on pelätty syventävän epäilijöiden vastarintaa, vaikka näytöt rokottamisen puolesta ovat tieteellisesti kiistattomat ja tilastollisesti selvät. Pelkkä psykologinen defensiivisyys ei kuitenkaan selitä laajaa rokotevastaisuutta, vaan siinä on osansa rokotevastaisella propagandalla.

Hallitus ei ole halunnut pakottajan roolia, joka on poliittisesti ongelmallinen. Sama vaivaa oppositiopuolueita, jotka tasapainoilevat rokotteiden vastustajien kanssa kuin harakka tervatulla katolla.

Perusoikeustalebanit puolestaan ovat näyttäneet kyntensä lukemalla lakitekstiä kuin koraania ja antautumalla kirpunnyljentään yksilöiden oikeuksista. He ovat sulkeneet silmänsä tosiasialta, että yksilöiden oikeudet ovat mahdollisia vain yhteisiin velvollisuuksiin sitoutumisen vastakauppana. 

Sellainen, joka vaatii täyttä itsemääräämisoikeutta, velvoittaa muita koronan hoitokuluillaan, joten yhteiskunnalla on oikeus velvoittaa yksilöitä välttämään koronaa toimivilla keinoilla, kuten rokotteilla.

Terveydenhuollon asiantuntijaorgaanit taas ovat pidättäytyneet pakottamisesta ja halunneet säilyttää luottamuksen vanhalla logiikalla, jonka mukaan kuolevalle ei kerrota totuutta hänen tilastaan.

Tämä on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että rokottamisen haitat jäävät hyötyihin verrattuina pieniksi sekä yksilöiden kohdalla että yhteiskunnallisesti.

Niinpä valheellisuudella ja kivapuheella täytyy olla rajansa tilanteessa, jossa kukaan ei ole nyt mukavuusalueellaan.

Itsemääräämisoikeuden ja siihen liittyvän käpykaartilaisuuden kunnioittaminen on venynyt sietokyvyn yli, sillä viruksen jatkuvaa esiinnousua elättää rokottamattomien joukkio.

Tuo joukkio osoittaa yhteiskunnallista välinpitämättömyyttä, joka ei oikene anelemalla, vaan tarvitaan taivuttelevia toimia. Niiden oikeutuksena on, että kukistamisen kohteena on virus eikä ihminen, ja siksi kenenkään ei pitäisi ottaa asiaa henkilökohtaisesti.

Pieni vaiva, iso ilo

Mikään väite, että kaksinkertainenkaan rokottaminen ei ole estänyt tartuntaa tai sairastumista, ei ole pätevä. Ei myöskään sellainen, joka sanoo, että rokotetut levittävät enemmän tartuntoja kuin rokottamattomat. Sekin johtuu muista syistä kuin rokottamisesta. Rokotetut kun elävät yleensäkin aktiivisempaa elämää.

Totuus on, että rokottaminen ei ainakaan edistä viruksen leviämistä, kunhan lisäksi pidetään kuonokoppaa ja distanssia. Mutta rokottaminen estää turhan päätymisen teho-osastolle tai ennenaikaiseen hautaan.

Totuus on sekin, että uusintarokotteet estävät taudin vakavat muodot ja vapauttavat teho-osastot kuormittumisen pelosta, joka on pääasiallinen syy rajoitusten ja sulkutilojen käyttämiseen. Avainasemassa ja ratkaisijan roolissa ovat siis rokottamattomat.

Mitä, jos Lasse Viréninkin olisi pitänyt aloittaa loppukirinsä kolmanteen kertaan uudestaan? Ilman rokotekattavuutta koronan nujertamisesta tulee ikuinen loppukiri, jonka maaliviiva katoaa horisontin taakse.

Ei ole hyväksyttävää, että tieteenvastainen ja kaikkiin asioihin kroonisella vastarinnalla asennoituva porukka pitkittää yhteiskunnallista terveyskriisiä ja pitää yhteiskuntaa halvaantuneessa tilassa.

Esivallalla on oikeus velvoittaa kansalaisia muissakin tärkeissä asioissa, joista yksi on asevelvollisuus. Siitäkään ei voi kieltäytyä ilman seurauksia. Mitä sitten, jos tulisi liikekannallepano? Sanoisiko rokotevastainen käpykaarti, että ”me emme osallistu, koska self ownership?” Koronakriisin keskellä olemme sodassa alati uusia hyökkäyksiä tekevää virusta vastaan.

Menkää siis nyt viimeisetkin vastarannanlohet ja vastavirrankiiskit hakemaan se piikki hihaanne, kun ilmaiseksi saatte, eikä tarvitse edes maksaa.

Annatte lahjan itsellenne ja toisille. Pakkorokotus ei ole pakkoruotsi, ja pakolta välttyy niinkin yksinkertaisesti kuin ottamalla rokotteen vapaaehtoisesti.

Patakonservatiivien kannattaa ottaa perinteisellä tekniikalla valmistettu rokote, mikäli ei mRNA-rokotteisiin luota, ja muistuttaa terkkaria rokoteneulan aspiraatiosta.

SARS-CoV-2-viruksesta on tullut sellainen painajainen, joka ilmestyy nurkan takaa uudestaan eikä väisty ilman raudanlujia ja päättäväisiä otteita. Niiden puuttuessa korona ei jää kriisiksi, vaan siitä muodostuu kokonainen aikakausi.

Rokotteen ottaminen pitäisi nähdä kansalaisvelvollisuutena, josta kieltäytyminen tulisi julistaa niin sanottua vihapuhetta selvästi vakavammaksi julkiseksi häpeän aiheeksi niin mediassa kuin hallitusvallan hoveissakin. 

On järjen vastaista, että kukaan ihminen kieltäytyy koronarokotteesta terveytensä ja henkensä uhalla. Selitys voi olla, että rokotteista kieltäytyminen ei ole pelkkää hyötyjen ja haittojen järjellistä puntarointia. Yhtä sairaustilaa arvioitaessa löydetään usein myös muita sairauksia, mutta en olisi arvannut, että paranoidi skitsofrenia on noin laajalle levinnyt kansantauti. 

Mikä rokotekieltäytyjien mielestä on vaarassa? Oikeus sairastaa yhteiskunnan laskuun?

Totuus on, että rokote ei ole mikään otsaan kiinnitetty mikrosiru, mutta rokottamaton on ”paperiton”, jonka sosiaalinen krediitti on nolla.

Rokottaminen ei ole kehon biopoliittista kolonisaatiota

Voin aivan avoimesti myöntää, että esittämissäni päätelmissä on kyse Michel Foucault’n analysoimasta viisastelusta liittyen kysymykseen, miten ”kansanterveydellinen uhka kohdataan kurinpidollisten toimien ja väestönhallintateknologioiden menetelmillä”.

Olennaista on, että hänen moittimassaan kontrollissa ei ole mitään vikaa. Sen sijaan postmoderni ja jälkistrukturalistinen teoriointi on saanut aikaan sen, että tiedolla ja järjellä hallitsemista on alkanut leimata kalsea klangi. Näytteen terveydenhuollollista kurinpitoa paheksuvasta ajattelusta saa esimerkiksi Foucault’n luentosarjasta Turvallisuus, alue, väestö täältä. 

Ironista on, että ajatusten esittäjä itse ei pystynyt asettumaan terveydellisten uhkien ulkopuolelle, kuten kurjasta kuolemastaan tiedämme. Väärässä ovat nähdäkseni myös Giorgio Agambenin tapaiset moraalin messiaat, jotka näkevät pandemiaan liittyvän kontrollivalikoiman eräänlaisena laboratoriona entistä autoritäärisemmälle yhteiskunnalle.

Tosiasiassa ihmisten rokottaminen ei ole mitään kehon haltuunottoa, lihan alistamista eikä varsinkaan ”pakkokastraatio” tai ”raiskaus” edes vertauskuvallisesti, vaan merkki sivistyksestä, yhteisvastuusta, eettisestä huolenpidosta ja tietenkin myös tuosta aina uhkaavasta järjen ylivallasta, joka sofistikoituneiden korpikommunistien mielestä on ”kehollisuuden biopoliittista kolonisaatiota”!

Hullunkurista on, että rokotekieltäytyjien irrationalismissa ovat postmodernistit ja nurkkakuntaiset uuninpankoilla mietiskelijät löytäneet toisensa. Rokotevastaisuus on pohjimmiltaan samaa dysforista kipuilua, jota myös ekologisten elämäntapojen kannattajat ja täysvegaanit ovat edustaneet omalla fundamentalismillaan.

Koronakriisin retoriset tarkastelutavat kertovat tavasta keksiä uusia käsitteitä, sisällyttää ne keskusteluun ja taivutella muita ihmisiä ajattelemaan, että nimetty ilmiö tai ongelma on ilman muuta olemassa koodisanan mukaisena (”biopolitiikka”, ”kuukautisköyhyys”, ”naisviha”, ”työvoimakapeikko”, ”tasa-arvovaje”, ”maahanmuuttajien aliedustus”...)

Kuitenkaan tuossa biopolitiikassa ei ole sinänsä mitään etiikan vastaista. Myöskään Foucault’n omasta mielestä tautien ehkäisyssä variolaation tai rokottamisen keinoin ei ole ollut kyse ensisijaisesti kurinpidosta vaan matemaattisen mallien suhteuttamisesta yhteiskunnallisiin tarpeisiin.

Vaikka kyseessä on ”Panoptikonista” tuttu tarkkailun ja valvonnan käytäntö sekä siihen liittyvä suhde suvereenin ja alamaisen välillä, ei tuossa hallinnassa välttämättä voida osoittaa olevan mitään moraalista pahaa etenkään kun hallintaa sovelletaan kansalaisten omaksi eduksi, minimiperiaattein, väliaikaisesti ja pakottavassa tilanteessa. Sen sijaan kyseessä on järjen sanelema yhteiskunnallinen välttämättömyys, kuten Foucault näyttää itsekin myöntävän.

Totuus on, että tieteen keinoin ja järkeä seuraamalla voitaisiin saada tämä väsyttävä koronakriisi vihdoinkin loppumaan.

Hyvää loppiaista kaikille.

 

Aiheesta aiemmin:

Miten voittaa rokotevastaisuus?

Rokote tepsii vain annettuna 

---

Päivitys 21.1.2022: Utopiaa rokotepakkojen käyttöönotto sivistyneissä demokratioissa ei ole, vaan ajankohtaista konkretiaa. Itävallan parlamentin alahuone hyväksyi äskettäin lain, jolla aikuisväestöä velvoitetaan ottamaan koronarokote ja kieltäytyjiä uhataan jopa 3 600 euron sakolla.

Itsenäisyyspäivänä on aika näyttää sivistyksensä

Nyt kun Linnan juhlia ei koronaviruksen takia järjestetä, valtakunnan hienosto on päättänyt näyttää sivistyksensä muualla.

Suomen johtavan teinin Sanna Marinin syksyinen kekkulointi yökerhoissa ei päättynyt median kielteiseen palautteeseen. Itsenäisyyspäivänä lehdet tiesivät kertoa pääministerin keekoilleen muutamien somefeimien kanssa Helsingin baariravintoloissa, ja hän poseerasi myös vapaalle jalalle päässeen kaksoismurhaajan rinnalla yhteiskuvassa!

Helsingin Sanomat koetti selittää pääministerin edesottamuksia hallituksen koronaviestien sekavuudella ja virkapuhelimen unohduksella kotiin. Tosiasiassa kyseessä on Marinin arvostelukyvyttömyys ja näyttö siitä, kuinka käy, kun valtion johtoon nimitetään nuoria perheenäitejä, joiden oikea paikka olisi aivan muualla. Martin Scheininkin sen ymmärtää. 

Helsingin Sanomat yritti fokusoida huomion ministerien tavoitettavuussääntöhin mainostaakseen, kuinka hienosti moderni pääministeri uudistaa luutuneita rakenteita.

Ilmari Nurmisen mukaan Sannan toilailu koronalle altistuneena antoi ”vahvan ja hyvän viestin”. Tekeehän hän pyöreitä päiviä baareissa osoittaakseen, miten hallituksen koronaohjeita pitää noudattaa.

Marinin tanssilavana toimineita ravintola Groteskia ja yökerho Butchersia ei kuitenkaan tuonkaan jälkeen listattu koronatartunnan riskipaikoiksi.

Marinin piittaamattomuus oli erityisen noloa Suomelle, sillä pääministerin egotrippailu tapahtui itsenäisyyspäivän viikonloppuna, ja sosialistien kosteat ryyppyjuhlat huomattiin myös ulkomailla.

Niistä kirjoittivat muiden muassa Daily Mail, Aftonbladet ja Postimees, ja lopulta asialle naurettiin formulavarikoita, Yhdysvaltoja ja BBC:tä myöten, jossa aihe nousi verkkosivujen luetuimmaksi. Vihdoin myös sähköautotehtailija Elon Musk ivasi bile-Sannaa.

Mutta eivät he pelkästään Marinille nauraneet. He nauroivat suomalaisille, jotka aloittivat merkillisen kokeilun ja nostivat valtaan heppatyttöhallituksen juuri vuosisadan suurimman kriisin keskelle.

Istuva sosialistihallitus ei nauti taholtani minkäänlaista luottamusta, eikä sen ministerien kannanotoilla ole omaan käyttäytymiseeni mitään vaikutusta. Ministerien näkemykset tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja kirjastani Totuus kiihottaa ovat olleet kuin Terijoen ministeriön määräyksistä.  

Johtopäätös: Proletariaatin luokkanousu johtaa yleensä sen omaan elitisoitumiseen, älymystön syrjäyttämiseen ja flirttailuun alamaailman kanssa, mikä puolestaan on yhteiskunnallisen rappion ja nurkan takana odottavan tuhon tunnusmerkki. 

Huvittavaa tässä on seuraava: kun filosofi julkaisee media- ja politiikkakriittisen kirjan, hänelle langetetaan porttikielto kaikkiin vallan salonkeihin puolueista yliopistoihin. Kun taas pääministeri mokaa radikaalisti ja maailmankohun aiheuttaen kapakoissa, porttikieltoa hänelle ei tule missään, vaan salonkien ovet avautuvat kuin ennenkin, kunhan on sosialisti ja nainen. Jokainen mies olisi tuossa tilanteessa potkittu jo kadulle ilman paluun mahdollisuutta. Se ”tasa-arvosta” ja ”yhdenvertaisuudesta”.

Suomen asemaan murenevassa EU:ssa en tänä itsenäisyyspäivänä välitä puuttua. Ja puolueista en paljoakaan perusta vaan taistelen Suomen ja suomalaisten puolesta. 

---

Päivitys 14.12.2021: Valtioneuvosto reagoi nopeasti kuin bile-Sannan taannoiseen aamupalajupakkaan ja aikoo luoda ministereille ”viestien perillemenon varmennusjärjestelmän”. Teinien kanssa toimittaessa se onkin tarpeen.

Päivitys 20.12.2021: Iltapäivälehdet kertoivat ironisesti, että Il Divon Marin on kuollut koronaan. Hänet oli sitä ennen ”intuboitu” ja vaivutettu koomaan!

Miten Puola ja Unkari puolustavat oikeusvaltioperiaatetta – ja miksi Suomenkin pitäisi?

Euroopan unionissa on käyty pitkää kiistaa koronakriisin varjolla kerätyistä elvytysrahoista ja eurotalouden tukiaisista. Riita jatkuu nyt, kun Puola ja Unkari ovat asettuneet vastustamaan maksatuksen aloittamista.

Monet varmasti muistavat, että EU-maat sopivat yli 1800 miljardin euron budjetista ja elvytysrahastosta, johon Suomi maksaa 6,6 miljardia mutta saa vain noin 2,7 miljardia tai vähemmän. Seitsenvuotisen budjetin koko on 1100 miljardia ja jäsenvaltioilta poikkeustoimin kerätty elvytyspaketti 750 miljardia euroa. 

Koska Suomi saa vähemmän kuin maksaa, Suomi ei oikeasti saa yhtään mitään, ja suuri osa ”palautettavista” verovaroistamme suunnataan EU:n määräämiin kohteisiin ja hallituksen junailemaan ”vihreään siirtymään” (katso kritiikkiäni täältä).

”Oikeusvaltiomekanismiksi” sanottu maksatuksen aloittaminen vaatii joka tapauksessa hyväksynnän kaikilta EU:n jäsenmailta ja parlamentilta, ja budjettipäätöksessä vaaditaan yksimielisyyttä. 

”Oikeusvaltiomekanismin” käyttämisestä maksatuksen ehtona EU:ssa päätettiin viime vuoden lopulla. Samalla normiruuvin kiristyksellä tiukennettiin myös sinänsä mielikuvituksellisia ilmastotavoitteita.

Puola ja Unkari ovat olleet koko jäsenyytensä ajan EU-tukien nettosaajia ja olisivat nytkin, joten maiden vastahakoisuus ihmetyttää monia. Miksi kyseiset valtiot nyt vastustavat maksatuksen aloittamista?

Syynä maiden vastarintaan on, että EU on sitonut maksatuksen ”oikeusvaltioperiaatteen” noudattamiseen ja uhkaa jättää Puolan ja Unkarin ilman tukia väittäen, ettei kyseisissä maissa noudateta EU:n määrittelemää ”oikeusvaltioperiaatetta”.

Yleisradion kiertoilmaisuja käyttäen ”Unkari ja Puola torjuivat koronarahaston oikeusvaltiovaatimuksen takia”. Tosiasiassa ”oikeusvaltiomekanismi” on poliittisen painostuksen väline.

Tulojensiirtounionin oikeusvaltiokäsitys on rahainjakomielinen

Todellisuudessahan tilanne on sellainen, että EU on itse loukannut oikeusvaltioperiaatetta riistämällä rahat itsenäisten jäsenvaltioidensa verovaroista maiden itsemääräämisoikeutta, budjettisuvereniteettia ja fiskaalista valtaa loukaten. Lisäksi valtioita velkaannutettiin häikäilemättömästi, ja hirttosilmukkaa tarjottiin heksametrein.

Rahat otettiin myös Suomen valtiolta perustuslain vastaisesti, ja menettelyllä haavoitettiin sekä EU:n omia periaatteita että itsenäisten valtioiden mahdollisuuksia päättää verovarojensa käytöstä itsenäisesti. Kirjoitin aiheesta täällä.

Puolaa ja Unkaria EU kolhii poliittisella kiristyksellä ja nettomaksajia valtion varojen riistolla. 

Federalistien ihannoiman finanssiunionin mukaiset tulojensiirrot ja EKP:n keskuspankkisubventiot ovat Euroopan unionin peruskirjan vastaisia, eikä niillä ole lupa rahoittaa toisia kansantalouksia. Tulojensiirtounioni on jo itsessään rikos kansallisvaltioita vastaan, eikä sitä oikeuta valtiovarainministeriön selitys, jonka mukaan ”unionin perusperiaatteisiin kuuluu elintasoerojen kaventaminen”.

Jos niin on, Suomen ei olisi koskaan pitänyt liittyä EU:hun, ja maamme tulisi nyt mahdollisimman nopeasti irtautua Euroopan sisäistä kehitysapua kiskovasta ja ympäriinsä levittelevästä unionista. Ministeriön valeet, joiden mukaan ”Suomi hyötyy Euroopan kilpailukyvystä”, kun ”vihreä siirtymä” ja ”digitalisaatio” etenevät, ovat tyhjiä kliseitä eivätkä kelpaa perusteeksi valtiomme varojen riistolle.

Peruskirjan mukaan sosiaalipolitiikan teko ei kuulu EU:n toimivaltaan. Eurooppa elpyy tai ei elvy täysin Suomen avusta riippumatta. Totuus on, että Suomesta kolonialisoidut varat eivät pelasta Euroopan luhistuvaa taloutta, mutta niiden varastaminen omalta valtioltamme riittää tuhomaan Suomen kansantalouden.

Kun kiristys on ”kannustusta”

”Oikeusvaltioperiaate” kuuluu samaan vasemmistoretoristen ilmaisujen sikermään kuin ”vihapuhe”, ”monimuotoisuuskoulutus”, ”pysyvä toimintatapa”, ”väliaikainen vakausväline”, ”tulojensiirtounioni”, ”arvopohja”, ”sananvastuu” ja lukuisat muut orwellilaiset käsitteet, joiden sisältö venyy ja paukkuu sekä vaihtaa suuntaa, puolta ja sisältöä käyttäjiensä tarpeen mukaan.

”Oikeusvaltioperiaate” on erityisen joustava, sillä sen käyttäminen EU:ssa on kumonnut täysin länsimaisten oikeudenmukaisuusteorioiden pääasiallisen sisällön, joka nojaa kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuteen.

Poliittisen vasemmiston kyky kääntää asioita päälaelleen on hämmästyttävä, ja sillä lienee juurensa marxilaisessa dialektiikassa. Esimerkiksi Kansan Uutiset kirjoitti uhmakkaasti, että ”EU:n ei tule taipua Unkarin ja Puolan uhkauksiin – Oikeusvaltioperiaatteesta lipsuminen olisi voitto oikeistopopulisteille”.

Tosiasiassa se olisi voitto kansallisvaltioiden itsenäisyydelle, kansalliselle itsemääräämisoikeudelle, oikeudenmukaisuudelle ja vapaudelle.

Totalitaarista pakotusta harjoittavan EU-valtioliiton taakse lipsahtanut poliittinen porvaristo puolestaan on pitänyt ”oikeudenmukaisena” kaikkea sellaista, mihin taloudellinen pehmitys antaa aseet. 

Kokoomuslainen europarlamentaarikko ja Yleisradion entinen toimittaja Petri Sarvamaa lausahti 29.10.2021 Ylelle, että EU:n tavassa uhata, painostaa ja kiristää omia jäsenmaitaan onkin kyse vain siitä, että ”euro on hyvä kannustin”! 

Näin sanoo järjestelmäpolitiikan takuumies median ja politiikan klusteria hyödyntäen.

Tyhmimmänkin ihmisen toivoisi tietävän, kuka tuon tulonsiirtounionin laskut lopulta maksaa myös Suomessa: kokoomuslainen äänestäjä ja nettoveronmaksaja itse. 

Minä puolestani sanon: Maksakoot toisten valtioiden velat ne, jotka ovat ne tehneet!

”Oikeusvaltiomekanismi” on peukaloruuvi, jota käyttämällä oikeusvaltioperiaate on mitätöity täysin, ja ”oikeudenmukaisuus” pyritään esittämään kaavamaisena, ylhäältä määrättynä, byrokraattisesti johdeltuna ja vailla valtioiden itsemääräämisoikeutta olevana ”mekaanisena” toimenpiteenä, jonka sisältöä ja merkitystä ihmisille ei ole pohdittu saati kyseenalaistettu.

Karttapallot ovat kääntyneet katolleen, kun ”oikeusvaltioperiaatetta” käytetään uhkailun välineenä. Sellainen on komentodemokratiaa, jolla kansallinen vapaus otetaan pois. EU:n kierous on siinä, että siellä, missä ihmiset käyttävät sananvapauttaan ja äänestävät vapaissa vaaleissa valtaan haluamansalaisen hallituksen, EU puolestaan näkee kansalaisten toiminnan olevan ”uhkana demokratialle” ja syyttää oikeusvaltioperiaatteiden rikkomisesta.

Oikeusvaltio-ongelmien juurisyy on EU itse

Asiat ovat nurin, kun kansallisvaltioiden verovarat ammennetaan kansalaisten laareista Euroopan unionin pohjattomaan kirstuun. Samalla tavoin Neuvostoliitto ryösti aikoinaan Ukrainan vilja-aitat myydäkseen jyvät ulkomaille dollareita vastaan. Ja tällaista menettelyä kehdataan sanoa EU:ssa nyt ”oikeusvaltioperiaatteeksi”.

”Oikeusvaltioperiaatteena” pidetään EU:n piirissä jäsenmaiden kiristämistä vieläpä niiden omilla rahoilla: Ette saa edes omianne takaisin, mikäli ette suostu poliittiseen ohjailuun ja salli puuttumista sisäpoliittisiin oloihinne!

Tästä on oikeusvaltioperiaate niin kaukana, että tilannetta on vaikea erottaa hyvästä parodiasta. Sitä ei voi erottaa myöskään reaalisesta sosialismista.

Mitä sellaista Puolan ja Unkarin tapaisissa maissa sitten on tapahtumassa, mikä oikeuttaisi syytökset oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta? Puola on sanonut puhdistavansa oikeuslaitostaan kommunismin jäänteistä, kun taas EU:n mukaan siivotessa katoaa tuomareiden riippumattomuus.

Suomen perusoikeustalebanit ovat puuttuneet laajalla rintamalla kaikenlaisiin lillukanvarsiin ja maailmassa näkemiinsä pieniin vääryyksiin, mutta kukaan näistä oikeustieteellisten tiedekuntien kaviaarikommunisteista ei ole huolissaan siitä jättiläismäisestä oikeusvaltioperiaatteen loukkauksesta, johon EU itse painostuksellaan syyllistyy.

Siitä ei ole pukahtanut sanaakaan myöskään Helsingin yliopistoon perustettu Oikeusvaltiokeskus, joka on Euroopan unionin oma oikeusturvavirasto, johtajanaan Vihreiden Tuija Brax, joka puliveivattiin virkaan usean oikeasti pätevän hakijan ohi. Kirjoitin aiheesta täällä.

Kukaan ei ole huomannut, mistä Puolan ja Unkarin sisällä koetut oikeusvaltio-ongelmat oikeastaan johtuvat.

Totuushan on, että Euroopan unioni pakotti etenkin Unkarin ottamaan vastaan suuren määrän EU:n ulkorajan ylitse virranneita turvapaikanhakijoita, jotka aiheuttivat maan sisälle valtavan sisäpoliittisen kriisin.

Valtioihin niiden ulkopuolelta levinnyt hätätila ohjasi sitten kansakunnat suojelemaan itseään, jolloin epäluottamus alkoi levitä laajemmallekin kansalaisten keskuudessa. Näin syntyi otollinen maaperä esimerkiksi Unkarissa orastavalle diktatuurille, jonka syy on EU:n omassa toiminnassa.

Euroopan unionin harjoittama internationalistinen, globalistinen ja maahanmuuttoon kannustava politiikka on tuhonnut maahanmuutosta kärsineiden maiden sisäisen luottamuksen, ja oikeusvaltioperiaate horjuu näissä maissa vain ja ainoastaan siksi.

Jos joku kysyy, miksi Unkarissa poljetaan esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen asemaa, suora vastaus on, että syy on laaja maahanmuutto, joka ohjasi kantaväestöön kuuluvat kansalaiset suhtautumaan tulijoihin epäluuloisesti, ja lopulta tuo varautuneisuus alkoi leimata myös kansalaisten suhteita toisiinsa.

Maahanmuutto on laittanut asiat sekaisin Euroopassa, ja ilman maahanmuuttoa Euroopan maissa tuskin olisi julkisen talouden velkaantumisongelmaa, joka johtuu maahanmuuton aiheuttamasta työttömyydestä ja sosiaalimenojen kasvusta.

Syyt Puolan ja Unkarin kurjistumiseen

Syynä Puolan ja Unkarin kurjuuteen on siis maahanmuutto, jota EU itse on lietsonut turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnalla ja pakolaisten onkimisella Eurooppaan. Ja toisella tavalla sanottuna: mikäli halutaan vahvistaa tai suojella kansallisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia, on syytä vastustaa maahanmuuttoa, josta kärsivät ensimmäiseksi nimenomaan kansalliset vähemmistöt. 

Samasta syystä maahanmuuttoa tulisi rajoittaa ja vastustaa myös Suomessa. Väestön ”monimuotoistuminen” uhkaa kansallista yhteistahtoa ja luo ristiriitoja, joiden arvo-, etu- ja kulttuurikonflikteista ei seuraa mitään hyvää. Tanskassa on toimittu aivan oikein, kun turvapaikanhakijoiden nettomäärää vähennetään ja tavoitteena on nolla turvapaikanhakijaa, mistä vihervasemmistolaista propagandaa pursuava Yle on tietenkin tavattoman huolissaan.

Syinä Itä-Euroopan maiden huonoon tilaan ovat poliitikkojen kyvyttömyys ymmärtää yhteiskunnallista sosiodynamiikkaa ja vihervasemmistolaisten sekä oikeistoliberaalien yhteinen tyhmyys.

Oikeusvaltioperiaatteen rikkomuksiin on syyllistynyt Euroopan unioni itse antaessaan pakolaiskriisin levitä Euroopan alueelle, taivuttelemalla jäsenmaat ”taakanjaoksi” ja ”pakotetuksi solidaarisuudeksi” sanottuun siirtolaisjärjestelyyn, kuppaamalla jäsenvaltioiden budjeteista sadoin miljardein rahaa ja kiristämällä jäsenmaita uhkauksella, jonka mukaan rahoja ei voida palauttaa edes osittain takaisin, mikäli jäsenmaat eivät suostu EU:n asettamiin pakotuksiin ja ehtoihin.

Puolassa ja Unkarissa osataan ja ymmärretään vastustaa Euroopan unionia, sillä nämä maat joutuivat kärsimään Neuvostoliiton harjoittamasta sorrosta, ja totalitarismien samankaltaisuus havaitaan niissä helposti siksi.

 

Tiellä EU:n hajoamiseen

Puolan ja Unkarin väitetty diktatorisoituminen ei ole syy eikä selitys maiden ongelmiin, vaan tässäkin yhteydessä diktatuuri on seuraus EU:n itsensä harjoittamasta sanelupolitiikasta, jonka vuoksi kansakunnat ovat joutuneet kokoamaan rivejään ja tiukentamaan otteitaan.

Unkarissa ovat parlamenttivaalit ensi keväänä, ja kansalaisilla on mahdollisuus päättää Viktor Orbánin jatkosta. EU pyrkii painostamaan Orbánin Fidesz-puoluetta pois vallasta pitämällä maan kansalaisia nälässä, ja Suomen valtamedia kirjoittaa aiheesta etukäteen iloiten, huomaamatta kiristykseen liittyvää härskiyttä ja tunnustamatta sisäpoliittisen polarisoitumisen todellisia syitä, jotka ovat maahanmuutossa ja EU:n itsensä aiheuttamissa ongelmissa.

Puolassa ovat parlamenttivaalit vuonna 2023, mutta myöskään nykyinen hallitus ei todennäköisesti ota riskiä, että se menettää 23,9 miljardin euron koronatuet ja 12,1 miljardin euron lainat.

Puolan ja Unkarin taktiikassa ei ole kyse pelkästä viivyttämisestä vaan siitä, kestääkö kansakuntien oma kantti EU:n poliittisen kiristyksen, vai arvioivatko kansalaiset itsemääräämisoikeutensa rahaa tärkeämmäksi. On mahdollista, että kansakunnat kestävät EU-painostuksen samoin kuin venäläiset Leningradin piirityksen.

Euroopan unionista lähteminen olisi helppoa ja voisi tapahtua pelkällä ilmoituksella. Tällöin Eurooppa alkaisi jakautua kahtia tai takaisin pienempiin kansallisvaltioista koostuviin osiin.

Puolaa ja Unkaria pidetään EU:ssa rahalla, ja lähteminen on tuskallista taloudellisen riippuvuuden vuoksi. Jäämisen syy on sama, kuin on se syy, jonka vuoksi pitäisi lähteä. Huomattavasti helpompaa EU:n jättäminen oli Isolle-Britannialle.

EU uhkaa Puolaa myös vetämällä tukensa Puolan itärajan (näennäiseltä) suojelulta tilanteessa, jossa Valko-Venäjä painostaa Puolaa kyyditsemällä rajan taakse turvapaikanhakijoita, ikään kuin raja olisi juoksukilpailun lähtöviiva.

Heidät voitaisiin käännyttää tai pysäyttää aivan muilla keinoilla kuin EU:n tuella, joka oikeasti vain houkuttaa tulijoita hakeutumaan EU-maihin rajattomaan turvapaikkashoppailuun.

Ennustan, että pitkällä tähtäimellä Brexitiä seuraavat Polexit ja Huxit, jotka laitetaan toimeen heti, jos Puola ja Unkari päätyvät unionin nettomaksajiksi.

Koska Suomen ihmisoikeustilanne on kunnossa, myös Suomella olisi ollut hyvät mahdollisuudet omaksua Italian linja ja lähestyä käsi ojossa Brysseliä.

Sen sijaan maamme hallitukset ovat päättäneet jatkaa avuliaan-Aatun linjalla.

Ne ovat velkaannuttaneet talouttamme häikäilemättömästi tilanteessa, jossa olisi pitänyt joko heittäytyä muiden käsivarsille voimaantumaan tai leikata pois kaikki toisten maiden hyväksi annettava apu, euron tukiaiset, kehitysapu kokonaisuudessaan, ilmastomaksut, ulkomaalaisille Suomessa annettava sosiaaliturva ja muu vieraskoreus.

Mutta kyllä tätäkin kautta Fixit eteen tulee. Suomelle riittäisi aivan hyvin Nato, mutta tätä todellista turvatakuuta maamme ulkopoliittinen johto ei hyväksy.

EU sinänsä ei olisi pahasta, mikäli se rajoittaisi toimintansa ulkorajojen valvontaan ja pelkäksi vapaakauppaunioniksi, joka ei edellytä yhteistä valuuttaa eikä väestöjen vellomista.

Sen sijaan rahaliittona ja poliittisena liittovaltiona EU on pilannut mahdollisuutensa täysin. Yksikään maa tai EU itse ei noudata Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimusta, no bail out -säädöstä eikä Dublin II -asetusta.

Unioni, joka on hylännyt suuren osa keskeisistä periaatteistaan, ei ole sama, mihin Suomi aikoinaan liittyi, eikä unionia entisessä muodossa enää ole. Kun jokin Espanjan kokoinen kansantalous romahtaa, menee myös rahaunioni kokoon kuin korttitalo.

---

Päivitys 16.2.2022: Puola ja Unkari hävisivät EU-tuomioistuimessa kanteensa siitä, että Euroopan unionin rahoitus on kiinni demokraattisiksi sanottujen periaatteiden noudattamisesta. Oikeuden ratkaisu oli röyhkeä, sillä todellisuudessa EU on itse loukannut oikeusvaltioperiaatteita rikkomalla jäsenmaidensa itsenäistä budjettivaltaa ja kiristämällä jäsenmaitaan niiden sisäpolitiikassa.

Sen, kenellä asiassa on valta, paljastaa median huoli siitä, että ”Puolaa ei voi erottaa EU:sta”. Tosiasiassa takaa kajastaa hermoilu siitä, että Puolan ja Unkarin tapaiset maat lähtevät EU:sta itse saatuaan tarpeekseen myös EU-sosialismista, ja sitten alkaa unionin hajoaminen.

Aiheesta aiemmin:

Totuus EU:n elpymispaketista

Kant ja koronapaketin kategorisuus

Uusi poliittinen tuomioistuin – ”Oikeusvaltiokeskus” voi vaarantaa kansalaisten perusoikeudet

Miten voittaa rokotevastaisuus?

Laumasuojan tavoittelu on hyvä esimerkki raja-arvomatematiikkaan, kun pitää havainnollistaa jonkin asian ääretöntä lähestymistä. Nyt se tosin jo rajattomasti etääntyy, kun kehitysmaista sataa virusmuunnoksia, joita riittää kuin kreikkalaisia aakkosia. Viimeisin taitaa olla delta-versio.

Ja rokotevastaisuus uhkaa. Kun yhä useammilla on piikki hihassa, sitä selvemmin joukosta erottuvat ne, jotka eivät koronarokotetta halua. He ilmeisesti tykkäävät koronakriisistä.

Koronakriisistä voi kieltämättä nauttia samaan tapaan kuin panttivangit voivat rakastua kaappaajiinsa. Korona voi siis aiheuttaa joillekin Tukholma-syndrooman. Paluu normaaliin elämään pelottaa, aivan niin kuin sisäministeriä pelottaa valkoisten miesten alati vaarallisempi väkivaltaisuus.

Tietyssä suhteessa koronakriisi on ollut onnenpotku Suomelle. Voidaan kysyä, mitä vihreä sisäministeri Ohisalo ja vihreä ulkoministeri Haavisto olisivatkaan saaneet aikaan maahanmuuttopolitiikassa, jos turvapaikanhakijoiden vyöry rajojen yli olisi voinut jatkua.

On kolme keinoa ohjailla ihmisiä, ja ne ovat pakottaminen, uhkaileminen ja kiristäminen (sisältäen suostuttelun, taivuttelun ja maanittelun). Neljäs on palkitseminen, mutta sekin nojaa eräänlaiseen ehdollistamiseen.

Laadin hyvää hyvyyttäni hallitukselle keinoja, joilla rokotevastaisuus voidaan voittaa:

 

1) Laitetaan rokotteelle hinta, jolloin se vaikuttaa arvokkaalta:

a) sitten sanotaan, että rokotetta jaetaan ilmaiseksi 100 000 ensimmäiselle,

b) laitetaan loput rokotteet alennusmyyntiin, jolloin alkaa ale-hamstraus, ja

c) jaetaan rokotteita muoviämpärin kera, jolloin ihmiset alkavat jonottaa rokotuspisteisiin.

Varjopuolena alennusmyynnissä on, että jotkut saattavat keräillä rokotteita käsivarren täydeltä, jolloin käsi on lapaa myöten laastareilla.

2) Julistetaan rokotteen saanti kielletyksi, ja sanotaan, että TE ETTE SAA rokotetta, jolloin ihmiset päättelevät siinä olevan jotain hyvää ja tavoittelevat sitä kuin alkoholia, huumeita ja tupakkaa. Kielletyn hedelmän houkutus!

3) Säädetään verolaki, jolla rokotteen saanti tehdään verolliseksi siirtymäajan kuluttua. Koska kaikki haluavat välttää veroja, ihmiset kiirehtivät rokotepisteisiin ennen määräajan umpeutumista.

4) Säädetään verolaki, jolla rokotteesta kieltäytyminen tehdään verolliseksi siirtymäajan kuluttua. Koska kaikki haluavat välttää veroja, ihmiset kiirehtivät tällöinkin rokotepisteisiin ennen määräajan umpeutumista. Hallitukselta uusien verolakien sorvaus käynee käden käänteessä.

5) Kerrotaan, että rokotuspisteet muunnetaan huumehuoneiksi sitä mukaa kun kaikki saadaan rokotettua, ja näin narkomaanitkin hakevat suonistaan tilaa koronapiikille rokotteen saamiseksi mahdollisimman nopsasti.

6) Sanotaan, että rokottaminen edistää maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta, kun rajat voidaan avata. Koska kaikki tietenkin haluavat maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta, myös rokotepisteiden ovi käy.

7) Sanotaan, että rokottaminen edistää vastuullista journalismia, kun ihmiset voivat puhua mediassa omalla naamallaan ilman maskia. Koska kaikki haluavat vastuullista journalismia, tykitys voi jatkua.

8) Sanotaan, että rokottaminen edistää valtion rahatilanteen muutoksen torjuntaa. Koska kaikki haluavat edistää valtion rahatilanteen muutoksen torjuntaa, ihmiset ottavat piikin.

9) Sanotaan, että rokottaminen edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, kun kaikki ovat samalla viivalla. Argumentti on kerrassaan vastaansanomaton.

10) Sanotaan, että Sanna Marinkin on rokotettu virusta vastaan. Koska Sanna Marin on nuorisoidoli, joka ilmestyy kuvaruudulle niin kuin Big Brother kaukovarjostimeen Orwellin romaanissa, myös nuoriso ottaa rokotteen aivan yhtä yleisesti kuin nuoret neidot tulevat Sannan näköisinä parturikampaajilta.

11) Arvotaan rokotteen ottajien kesken miljoona euroa, ja näin peliriippuvaiset ja pelikansa saadaan rokotuspisteisiin.

12) Pidetään rokotetta palkintona, ja arvotaan sen saajaksi koko kansa.

13) Annetaan rokotteen ottamisesta diplomi, jonka voi laittaa seinälle, ja kutsutaan sen haltijoita diplomirokotetuiksi.

14) Luvataan rokotteen ottamisesta yhden euron tiedepalkinto, joka nimetään Silvennoinen-Honkasalo-palkinnoksi. Nimikkopalkittujen nauttimalla rahamäärällä voidaan houkutella rokotepisteiin X XXX XXX henkilöä (määrä salattu järkytyksen ja vihapuheen ehkäisemiseksi).

15) Poistetaan rokotepisteiden läheisyydestä pysäköintipaikat tai korotetaan niiden hintoja ja sanotaan, että paikalle pääsee vain raideliikenteellä tai Alepa-fillarilla. Näin rokotevastaiset vihreät ja muu luomukansa voivat saapua paikalle.

16) Kerrotaan, että rokotetta ottamattomat myydään Maria Ohisalon orjiksi: lapioimaan käytöstä poistettujen turvesoiden ojia umpeen (Ohisalon idea television puheenjohtajatentissä). Muussa tapauksessa TE-toimiston työvoimaneuvoja tulee ja puree pahemmin kuin suosääski tai pursupaarma.

17) Sanotaan, että jos Pekka Haaviston tukiryhmään ilmestyy Facebookissa yli miljoona vihreää rokotteen ottajaa, ryhmä hakee Haavistolle kunniatohtoriuden Helsingin yliopistosta. Tosin se hakee sen muutenkin, kiitokseksi sähköverkkojen myynnistä ulkomaille.

18) Sanotaan, että rokote auttaa vaihtoehtoista journalismia vastaan käytävässä taistelussa, joka voitetaan vasta, kun koko kansa on rokotettu. Rangaistukseksi tieteen puolueellisuudesta nimitetään hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen suojatyöpaikkaan media-alan työelämäprofessoriksi.

19) Sanotaan, että rokotekampanjan vieminen nopeasti päätökseen helpottaa jälleen kolmen nanometrin prosessorien saatavuutta.

20) Sanotaan, että jos kansa ottaa rokotteen, Suomen Perustalle annetaan jälleen valtionapua ja Hankamäen mediatutkimus vapautetaan historiallisesti merkittävästä sensuurista.

Samoja metodeja voidaan käyttää myös Suomen Akatemian ja opetusministeriön määrärahojen jakamiseen. Laumasuojan käsite on myös sikäli valaiseva, että se tarjoaa tyhmyydelle suojavärin, kun kaikki ovat samaa mieltä.

Kant ja koronapaketin kategorisuus

Eurooppalaisen etiikan ja arvofilosofian keskeinen perustaja Immanuel Kant (1724–1804) havainnollisti ihmisen aistikyvyn apriorisia (kokemusta edeltäviä) kategorioita tunnetulla seinäkelloesimerkillään teoksessaan Kritik der reinen Vernunft (1781).

Kun kello lyö kolme, kuulemme kerrallaan vain yhden lyönnin, mutta tajuntamme yhdistää niistä kolmen lyönnin sarjan. Ajallisuus on siis tajuntamme eikä välttämättä todellisuuden itsensä ominaisuus.

Kun EU ja EU:n valjaissa oleva hallitus kauppasivat Suomen eduskunnalle EU:n elpymispaketin, julkisessa sanassa vakuuteltiin, että paketti on kertaluonteinen. Minun tajuntani yhdistää kuitenkin kertaluonteiset yksittäistapaukset yhdeksi kokonaisuudeksi täsmälleen Immanuel Kantin esimerkin mukaisesti.

”Kertaluonteisia” Kreikan ja muiden oliiviöljymaiden tuki-, vakuus- ja takauspaketteja ovat seuranneet useat muut ”kertaluonteiset” avustuspaketit, joiden kaltaisina voidaan pitää myös taivaan tuuliin höyrystettyjä ilmastonsuojeluaneita.

 

Poliittinen epäoikeudenmukaisuus

Erona on vain se, että tällä kerralla varat myönnettiin kansallisen budjettivallan piirissä olevista rahoista. Myöskään perustuslakivaliokunta ei voinut kiertää tosiasiaa, että hyväksymiseen vaadittiin 2/3:n määräenemmistö edustajista. Kun paketti hyväksyttiin lopulta äänin 134–58, kyseessä oli – kuten perustuslakivaliokuntakin katsoi – merkittävä vallansiirto EU:lle.

Tilanne siis pahenee ja velkaunioni syvenee, ja tekeillä on EU:n yhteinen tulojensiirtounioni. Se on Suomelle tappiollinen, niin kuin maamme koko EU-aikainen seikkailu muiden maiden menojen nettomaksajana.

Pienten maiden nimenomainen etu olisi pitää kiinni EU:n yhdessä sovituista säädöksistä, kuten Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimuksesta, no bail out -pykälästä ja Dublin II -asetuksesta, sillä kirjoitettujen sopimusten yli käveleminen siirtää valtaa suurille maille. Unioni, joka hylkää keskeiset säädöksensä, ei ole sama, johon Suomi aikanaan liittyi.

Vihervasemmistolaisten hallituspuolueiden innokkuuden tukipaketin ajamiseen voi ymmärtää, sillä EU:sta on tullut universaalisosialismin mukainen. Vasemmalla laidalla säälittävää on, että niin sanottu työväki iloitsee nyt tukipaketin puolesta, vaikka neljä nettomiljardia maksava rahan poltto on pois nimenomaan suomalaisen työväestön rahapussista, verovaroista ja julkisista palveluista.

 

Miksi elvytys ei toimi? 

Tosiasiassa noin 6,6 miljardin paketista ei tule takaisin edes sitä luvattua kahta tai kolmea miljardia; esimerkiksi Nesteen ympäristönsuojeluhankkeisiin korvamerkittävät varat eivät päädy käyttöön Porvoon öljynjalostamolla vaan Nesteen Rotterdamin-yksikössä, jonne uusi biojalostamo rakennetaan. Hallitus on myös aikonut käyttää EU:n palauttelemia elpymisvaroja nimenomaan ilmastopanostuksiin – ei siis mihinkään sellaiseen, joihin talouselämä niitä tarvitsisi.

EU:n harjoittamasta rahankierrätyksestä on todellakin tullut se rikkinäinen pajatso, josta rahojaan ei saa takaisin sen enempää mukiloimalla tai mätkimällä kuin tiirikoimallakaan.

Todellisuudessa elpymispaketissa ei ole kyse koronan aiheuttamien tappioiden hoitamisesta. Oikeasti se on viruksen verukkeella perustettu uusi väliaikainen vakausväline, liittovaltion liima-aine ja keino upottaa EU-maat yhteisen verotuksen mukaiseen tulojensiirtounioniin.

Tästä kertoo se, että rahanjaon kriteerit perustuvat noin 70-prosenttisesti euromaiden talouden rakenteellisiin ongelmiin, jotka puolestaan johtuvat eurojärjestelmän systeemaattisista valuvioista. Sen vuoksi EU:n koronapaketti on pelkkä veruke, jonka kautta voidaan edistää muutoin poliittisesti mahdottomaksi käyviä liittovaltiopoliittisia ja velkaunionia syventäviä tarkoitusperiä.

Myöskään aiemmin tyhjästä loihditut raharuiskeet eivät ole ulottuneet elvyttämään taloutta, sillä ne eivät ole päätyneet tavallisten kuluttajien reaalitalouteen, jossa ne lisäisivät kulutuskysyntää ja kasvattaisivat investointeja. Sen sijaan tuhansien miljardien summat ovat jääneet kieppumaan finanssitalouteen nostaen arvopaperien ja muiden sijoituskohteiden hintoja.

Finanssivarallisuus puolestaan ei ole mukana kuluttajahintoja mittaavissa inflaatiotilastoissa. Tämä taas selittää sitä, miksi inflaatio ei ole lähtenyt laukkaamaan suuresta keskuspankkielvytyksestä huolimatta.

Todennäköisesti nytkään koronan varjolla luotu rahoitus ei näy mitenkään sinun pankkitililläsi, vaan se päätyy sijoitustuotteiden ja mahdollisesti kiinteistökuplan pullistamiseen. Asuntojen hinnat puolestaan voivat nousta, koska lopusta venyvät asuntolainat estävät kuluttajien ostovoiman heikkenemisen tulemista näkyviin kuukausi- ja vuositasolla.

Tosiasia on sekin, että keskuspankit ovat ruokkineet valtioiden velkakirjaostoilla taloutta vielä koronapakettiakin suuremmilla summilla. Oletuksena on ollut, että kriisin lievittäminen velkarahalla velkaannuttaa lopulta vähemmän kuin vöiden kiristely, joka tyrehdyttäisi taloutta, kasvattaisi budjettialijäämiä ja sitä kautta velkaantumista. Kuitenkin myös velasta itsestään tulee ongelma. Vaikeuksien välttely vaikeuksia kasvattamalla ei voi johtaa muuhun kuin syvemmälle umpikujaan, jossa EU jo on.

Koronapakettina poltettu rahakokko on osa poliittista hanketta, jonka tosiasiallinen tehtävä on ajaa Euroopan valtiot finanssiunioniin. Samalla kun julkinen ja yksityinen talous ripustetaan velkahirteen ja velat upotetaan keskuspankkien taseisiin, valtiot tehdään poliittisilla ristiinkytköksillä riippuvaisiksi toisistaan. Velkaannuttaminen on siis pohjimmiltaan ideologinen hanke, jolla valtioiden itsenäisyys riistetään EU:n keskusjohtoisuudelle.

Sisäpoliittinen kieroilu

Surkeimman ketunlenkin asiassa teki Kokoomus, joka putosi omaan ansaansa. EU-myönteisyyttään hehkuttava puolue omaksui ratkaisijan roolin ja antoi määräenemmistöön riittävät äänet tukipaketille, mutta toisella kädellään Kokoomus jätti välikysymyksen valtion velkaantumisesta! – Ei mitään ristiriitaa havaittavissa?

Samoin Keskustan Annika Saarikko onnitteli yliopistoväkeä 35 miljoonan vuosileikkauksista, jotka pannaan toimeen 2023 alkaen, sillä tieteen tuki on ”ennennäkemättömän hyvä”. – Ja onhan se, jos ajatellaan vaikkapa Oula Silvennoisen (vihr.) ja Veronika Honkasalon (vas.) nauttimia satojen tuhansien eurojen tiedepoliittisia lahjuksia (aiheesta täällä ja täällä).

Kovin paljon kunnioitusta ei herätä myöskään eräiden hallituspuolueiden edustajien luikertelu pois äänestyksestä ihan vain välttääkseen ryhmäkurin rikkomisesta seuraavat sanktiot.

Totuus asiassa on, että 4 miljardia investoituna Suomen omaan kansantalouteen elvyttäisi paremmin kuin viskattuna EU-separaattoriin, josta rahat leviävät pankkiparoneille, byrokratian katakombeihin ja Italian makaronipelloille.

Poliittinen totuus on sekin, että jos vasemmisto olisi oppositiossa, se taatusti vastustaisi pakettia, ja vain Vihreät sekä RKP puoltaisivat sitä saumattomasti. Kokoomus jakautuisi kahtia. Näin voidaan päätellä, että kansakunnan enemmistö vastustaa pakettia, mutta ministerit tukevat sitä samalla logiikalla kuin he vastustavat sitkeästi autoilua, paitsi kun on kyseessä heidän oma virka-autoilunsa.

EU-federalistien menetetty maine

Paketin puoltajat ovat vakuutelleet varojen kiertyvän epäsuorasti Suomen hyväksi, mutta näyttö – näyttö – asian puolesta taaskin puuttuu. Toiveajattelulla ratsastaa Yle, joka teki paljon työtä liittovaltiopolitiikan syventämiseksi ja keksiskeli erilaisia näennäisetuja ja -hyötyjä koronapaketin puolustamiseksi. Agendajuttujen levittäminen ja EU-myönteisten haastateltavien mainostus oli jälleen räikeää.

Isossa-Britanniassa ja Norjassa varmaan naureskellaan ja myhäillään tyytyväisinä. Kunpa joku olisi keksinyt liittää kuntavaalien kylkeen kansanäänestyksen Euroopan unioniin kuulumisesta, tarkemmin sanoen EU:sta eroamiseksi. Velkaköyttä tarjoavalla ”eurooppalaisten arvojen puolustajalla” ei nimittäin mitään tee. Myös kuntavaaleissa kannattaa antaa äänensä valtionpoliittisin perustein, sillä kannatusprosentti on vahva yleispoliittinen signaali.

Yhteisen velkaunionin, euroalueen ja EU-jäsenyyden puolustelijoiden ainoaksi argumentiksi on jäänyt Venäjällä pelottelu. Jokaisen puolueen, joka oikeasti kannattaa eurooppalaisia arvoja, kuten demokratiaa ja kansallista itsemääräämisoikeutta, pitäisi kiinnittää huomionsa siihen, millä tavoin näitä ihanteita voidaan nyt edistää. Parasta olisi palauttaa EU takaisin EEC:n kaltaiseksi vapaakauppaliitoksi ja hylätä yhteisvaluuttaan ja väestöjen vellomiseen liittyvä federaalisosialismi.

Paketin hylkäämisestä johtuvalla ”mainehaitalla” spekuloivat EU:n etäispäätteet eivät näytä ymmärtävän, kuinka suuri mainehaitta Suomelle ja suomalaisille koituu siitä, että kansalaistemme tahdonmuodostus on lukittu EU-vankilaan.

Tätä rataa kärsii EU:n oma maine kansanvallan ja itsenäisyyden kunnioittajana. Tosiasiassa Suomen mahdollisuus torpedoida koko paketti ja sen kyljessä myös EU:n jättiläisbudjetti voisi kohottaa Suomen mainetta kansallisen itsemääräämisoikeuden ja omavastuullisen talouspolitiikan puolustajana.

Itsemääräämisoikeuden rikkominen ja sen seuraukset

Lopuksi takaisin Kantiin. Teoksessaan Grundlegung zur Metaphysik der Sitten (1785) Kant muotoili kategorisen imperatiivinsa näin:

”Toimi vain sellaisen maksiimin mukaisesti, jonka voit samalla tahtoa tulevan yleiseksi laiksi.”

Tämän mukaan ei pitäisi tehdä kertaakaan mitään, mitä ei olisi valmis toistamaan loputtomasti.

Niinpä myöskään koronapakettia ei olisi pitänyt hyväksyä edes yhtä kertaa, sillä siitä avautuu periaatteellinen ennakkotapaus saman toistamiseen. 

Teoksensa Zum ewigen Frieden [Ikuiseen rauhaan] (1795) ensimmäisessä pääluvussa Kant kirjoitti:

”Ei saa tehdä semmoisia valtionvelkoja, joita valtio käyttää sisäisen toimintapiirinsä ulkopuolella. Mikään valtio ei saa mennä toiselle valtiolle omaisuudeksi perinnön, lahjoituksen eikä kaupan kautta sen vuoksi, että järjellä varustetuin ihmisten yli ei ole kellään minkäänlaista käsky- eikä omistusoikeutta.”

Näissä jylhän jykevissä sanoissa kansallisvaltioiden oikeutus ja valtiollinen itsemääräämisoikeus kytketään kansalaisten ihmisoikeuksiin. Kuinka häikäilemättömästi EU ja sen etuja ajavat poliitikot ovatkaan tuon periaatteen rikkoneet, ja EU:n mainostamista eurooppalaisista arvoista ja ihanteista ovat jäljellä savuavat rauniot.

Ja velkakello käy. Julkisen talouden velat ovat eteenpäin siirrettyä verotusta tai inflaatiota. Koska verotus on jo tapissaan eikä pankkiveloille löydy maksajia, jäljelle jää inflaatio, joka räjähtää kattoon heti kun luottamus poliittisen vallan kykyyn suoriutua kriiseistä murenee pois. Luottamusta ei edistä vaan heikentää valtioiden tapa itse rahoittaa itseään keskuspankkibluffin kautta.

Sosiaalidemokraattinen Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen ei ymmärrä edes sitä, millä tavoin velkaelvytys johtaa inflaatioon ja sitä kautta historian virheisiin. Isänsä yliviikaroitua Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n varoja Tyttö Tuppuraisen vaalikuluihin Riihi-säätiön kautta tytär valistaa nyt, että ”riittävällä elvytyksellä voidaan välttää historian virheet. Saksassa pelättiin 1930-luvulla hyperinflaatiota ja puolustettiin talouskuria sekä vahvaa markkaa. Työttömyyden annettiin kasvaa, mikä johti siihen, että äärioikeisto nousi valtaan.” 

Ei se niin ollut, vaan niin päin, että hyperinflaatio poltti kansalaisten varat ja syvensi häpeärauhan aiheuttamaa katkeruutta. Tosiasiassa äärioikeiston valtaannousu oli korjausliike samaan hulluuteen, josta Eurooppa kärsii nykyisin. Se oli vastalause nousussa olleelle kommunismille.

Myöskään nykyisestä monetaristisesta yhteisvaluutasta ei ole tuloksena ikuinen rauha vaan Euroopan unionin hajoaminen ja eripurasta johtuva sota, jossa rimpuillaan irti kansakuntia törkeästi alistavista sitoumuksista. Olen ilmeisestikin joutunut lyhyen elämäni aikana näkemään uuden poliittisen katastrofin muodostumisen, jolle vertoja vetää vain ”liitto, joka neuvoi”: Neuvostoliitto.

Aiheesta aiemmin

Riippuvuuspäivä ja Suomen neljä tietä

Euron ja EU:n ruumiinvalvojaiset

EU romahtaa euroalueen repeytymiseen

Kun euro repeää

Turmiolliset takausvastuut

Suomi ei saa vajota Euroopan velkasuohon

Laivanupotusta eurooppalaisittain

Euroopan hulluuskierre on katkaistava

FT: euro repeää

Eikö kukaan voi meitä pelastaa?

Kreikkalaiset Prokrusteen EU-vuoteessa

Euroalueen tukitoimet ovat laittomia

Valheiden vauhtipyörä ei elvytä taloutta

Totuus EU:n elpymispaketista

Kant: monikulttuurisuuskriittinen filosofi ajallemme