Ranskan presidentinvaalit: Auttaako Le Pen sosialistit valtaan?

Kun François Hollande päätti olla asettumatta ehdokkaaksi toiselle presidenttikaudelle, oli selvää, miten pesänjakajien kesken kävisi. Oikeiston ehdokkaista François Fillonilla olisi periaatteessa mahdollisuus kerätä taakseen yksinkertainen enemmistö viimeistään vaalin toisella kierroksella, mutta Marine Le Penillä ei ole.

Häneen kohdistuva vastustus on nimittäin niin suurta. Myös poliittinen vasemmisto äänestäisi mieluummin keskustaoikeistolaisen tasavaltalaispuolueen Fillonia kuin päästäisi oikeistolaisemmaksi sanotun Le Penin valtaan.

Koska Fillonin kannatus on laskenut ”Penelopegateksi” nimetyn skandaalin ryöpyttelemänä, hän ei selvinne toiselle kierrokselle. Niinpä toisella kierroksella nähtäneen Marine Le Penin lisäksi joko vasemmistolaisen En Marche!-puolueen Emmanuel Macron tai sosialistipuoleen Benoît Hamon. Kuitenkin vain Fillonin tapaisella maltillisella oikeistolaisella olisi mahdollisuus kerätä riittävän laaja kannatus Macronia tai Hamonia vastaan, joten etenemällä vaalin toiselle kierrokselle Le Pen tulee edistäneeksi sosialistisen ehdokkaan valituksi tuloa.

Näin voi toki käydä jo ensimmäiselläkin kierroksella. Koska Le Pen ei saane missään oloissa yli puolta äänistä, hän syö oikeiston äänisaalista ja mahdollistaa sen, että keskustalaisesti ajattelevat taktikoivat äänensä jo ensimmäisellä kierroksella vasemmiston ehdokkaalle.

Kuviossa toistuu Yhdysvaltain presidentinvaalin tilanne, mutta käänteisenä. Trump valittiin, koska Clinton oli niin mitäänsanomaton. Ranskassa taas vasemmiston ehdokas valitaan, koska Le Peniä vihataan niin paljon.

On kuitenkin filosofisten periaatteiden mukaista muistaa, ettei mikään tule hyväksi sanomalla jotain muuta huonoksi, kuten niin sanottu valtamedia on pyrkinyt tekemään töhrimällä Le Penin naamatauluun kaikenlaista. Esimerkkinä toimikoon vaikkapa Yleisradion eilen lähettämä Ulkolinja ”Marine Le Penin matka valtaan”, jossa paheksuttiin Le Penin maahanmuutto- ja EU-vastaisuutta sekä hänelle luettua syytettä.

EU:n tuomioistuinhan luki Le Penille poliittisesti masinoidun syytteen, sillä hänen on katsottu levittäneen ”väkivaltaista videomateriaalia”. Monetkaan ihmiset tuskin tietävät, mistä aineistosta oli kyse. Le Pen oli valistanut kansaa paljastamalla ISIS:in jakamaa raakalaismaista videomateriaalia, eikä hänen tekemänsä paljastus ollut varmastikaan suurempi rikos kuin järjestön jatkuvasti tekemät murhat.

Tilannetta voi viime hetkellä muuttaa Pariisissa eilen tehty rynnäkkökivääri-isku, josta tiedetään varmasti se, että epäilty on 39-vuotias muslimi Karim Cheurfi (Abu Yusuf al-Baljik) ja että vastuun teosta on ottanut islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuva islamilainen terroristiryhmittymä ISIS. Tämän tuloksena Ranskaan on julistettu jälleen hätätila.

Terrorin vuoksi myös demokratian toteuttaminen vaaleissa on ajautunut pelkäksi taktikoinniksi. Tässä kamppailussa eivät ole vastakkain perinteiseen tapaan oikeisto ja vasemmisto vaan kansallisen edun tavoittelijat ja ne, jotka eivät piittaa kansallisesta edusta vaan pyrkivät ajamaan asioita ”yleiseurooppalaisen” politiikanteon kautta. Viimeksi mainitun toimimattomuus on kuitenkin nähty, ja niinpä tässäkin vaalissa äänestetään EU:n tulevaisuudesta.

Itse en toivo EU:n repeämistä, sillä periaatteessa EU olisi edelleenkin hyvä instrumentti esimerkiksi ulkorajojen hallintaan, mutta sen pitäisi perääntyä kunnianhimoisista tavoitteistaan muutaman askeleen verran. Ilman valuuttaunionia ja vapaata liikkuvuutta EU voisi edelleenkin palvella eurooppalaisten ihmisten yhteistä etua, vaikkapa EEC:n tapaiseksi vapaakauppaliitoksi kavennettuna.

Toisaalta toivon Le Penin valituksi tuloa, sillä hän on luvannut muun muassa irrottaa maansa epäreiluksi osoittautuneesta Schengenin sopimuksesta, järjestää kansanäänestyksen työllisyys- ja asuntopolitiikasta sekä poistaa kaksoiskansalaisuuden jihadistiyhteyksistä tuomituilta. Siinä olisi opiksi otettavaa myös muilla Euroopan mailla.

Erikoista onkin valtamedian kampanjointi Le Peniä vastaan. Hänen politiikkansa ei ole populistista vaan realistista, kansanvaltaista, järkevää ja periaatteellisia suunnanmuutoksia artikuloivaa. Ihmeellistä on myös feministien osoittama vastustus; nythän olisi mahdollisuus valita Ranskaan kaikkien aikojen ensimmäinen naispresidentti!

Sähköjänisten vuosi

Vuosi lähestyy loppuaan, ja on salaliittoteorioiden aika. Mediakielessä sähköjänikseksi sanotaan uutisjuttua, joka laitetaan kiitämään kilparataa, jotta koirat juoksisivat sen perässä. Kun huomio kiinnittyy jänikseen, voi muualla tapahtua mitä tahansa.

On vakavasti epäiltävä, että Euroopan pakolaiskriisi on median ja poliittisen hallinnon yhdessä luoma sähköjänis. Euroopan pakolaiskriisiksi sanottu ongelma on itse asiassa Afrikan ja Lähi-idän nyt jo ikuisuuden vanha väestö-, uskonto- ja kansainvälispoliittinen kriisi, joka oli kehittymässä vuosia ennen paineen purkautumista Eurooppaan.

Viime ajoilta ovat peräisin spekulaatiot, joissa muutamat EU-tahot laskelmoivat, että Suomeen sopisi pinta-alan puolesta yli 60 miljoonaa siirtolaista. He varmaan laskivat oikein, sillä yksikään sosiaalipolitiikan professori ei protestoinut vastaan.

Kysymättä jätettiin myös, kuinka se kriisi sillä tavalla Eurooppaan purkautui? Kaikki alkoi siitä, kun Italian armeijan hyvin lahjomattomaksi ja sankarilliseksi tiedetty rannikkovartiosto alkoi onkia Välimerta ylittäviä siirtolaisia pelastusaluksiinsa. Kreikan ja Etelä-Euroopan vesillä tapahtuva kalastelu kiihdytti pakolaisuutta lähtömaissa, ja houkuttimena toimi eurooppalainen sosiaaliturva, joka oli havaittu maanpäälliseksi Paratiisiksi ja jonka vuoksi kannatti vaarantaa henkensä.

Entä minkä vuoksi tätä loppumattomaksi havaittua pelastusoperaatiota alettiin toteuttaa vasta nyt, vaikka pakolaisleirit olivat kyteneet Pohjois-Afrikassa jo niin sanotusta arabikeväästä asti? Tai miksi pakolaistulvaa ei pysäytetty alkuunsa käännyttämällä tulijat EU:n ulkorajalta samanlaisella periksi antamattomuudella, jolla jokainen maahan pyrkijä ratsataan ja läpivalaistaan Dubain tai Saudi-Arabian raja-asemilla?

Vastaukset kysymyksiin ovat samoja kuin kysymykseen, miten sähköjänikset toimivat.

On hyvin todennäköistä, että Euroopan unionin komissio halusi pakolaiskriisin kärjistyvän, jotta sen aiheuttamalla kohulla voitaisiin peittää Euroopan valtioiden talouskriisi. Kun media ja poliitikot kiinnittäisivät kansalaisten huomion heidän elämäänsä välittömästi uhkaaviin maahanmuutto-ongelmiin, voitaisiin kääntää katseet pois siitä ikävästä tosiasiasta, että Euroopan valtiot ovat kroonisessa rahoituskriisissä ja Kreikan kansantalous romahtamassa.

Koska erityisesti saksalaisten veronmaksajien halu rahoittaa, tukea ja ylläpitää muiden maiden ongelmia oli painunut pakkasen puolelle, heidän kuningattarensa Angela Merkel päätti helpottaa rahaunionin koossa pitoa antamalla kansalaisille muuta ajateltavaa ja avaamalla maahanmuuton tulvaportit. Näin käännettiin huomio pois Euroopan valtioiden talousongelmista ja pelattiin velalla valtioita hallitsevien pankkien pussiin. Sähköjänis siis.

Tuosta pitäen on maahanmuuttajia vaeltanut pohjoista kohti maalla, merellä ja raiteilla – myös Venäjällä. Mikään pakko näin ei olisi ollut tietenkään menetellä, vaan häikäilemättömien ihmissalakuljettajien veneet olisi voitu upottaa satamiinsa (niin kuin Australian vesillä tehtiinkin), ja tällä tavoin estää myös Välimeren hukkumiskuolemat.

Venäjä liittyy asiaan sikäli, että vaikka Putinin hallitsemassa maassa ei tykätäkään muualta tulevista, palvelee Euroopan pakolaiskriisi myös Venäjän asiaa. Kääntyihän median huomio pakolaiskriisin vuoksi pois Ukrainan sodasta ja Krimin miehityksestä, joista media ei ole raportoinut pitkään aikaan mitään, ikään kuin nämä ongelmat olisivat lakanneet olemasta.

Kuka enää muistaakaan vuoden 2014 tapahtumia, jolloin Venäjän pienet vihreät miehet valloittivat Krimin niemimaan ja avustivat Ukrainan kapinallisia aseellisesti? Kuka jaksaa pitää mielessään Yhdistyneiden Kansakuntien päätöstä, jolla YK (Venäjä ja Pohjois-Korea pois lukien) julisti Krimin valtauksen yksiselitteisesti laittomaksi?

Ukrainasta levisi pakolaisia erityisesti Ruotsiin, mutta nykyisin tätäkään huomaa tuskin kukaan. Venäjän rajansiirto jäi huolestuttavalla tavalla voimaan, ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi.

Myös Ukrainan kriisissä esiintyi sähköjänis: Amsterdamista Kuala Lumpuriin matkalla olleen Malaysia Airlinesin jumbojetin pudotus. Varmaa on, että pudotuksessa käytettiin venäläistä ohjusta, ja todennäköistä se, että koneen pudottivat Ukrainan Venäjä-mieliset kapinalliset joko omin toimin tai venäläisten avustamina. Mahdollista on toki sekin, että koneen pudotutti asevoimillaan Kiovan hallitus pitäen sitä venäläisenä kuljetus- tai vakoilukoneena. Koristavathan Maleysia Airlinesin koneiden kylkiä ja peräsintä näkyvästi Venäjän lipun värit, joten sitä voisi erehdyksessä luulla myös venäläiseksi. Näin paljon erehtymisen varaa ei tosin luulisi olevan surkeimmallakaan Topperilla.

Yhtä kaikki, informaatiosodassa pudotus toimi sähköjäniksenä, koska sitä voitiin käyttää välineenä mediassa ja propagandassa molemmin puolin. Sen kautta voitiin vaatia vähemmän väkivaltaisia otteita ja syyttää toinen toistaan.

Sähköjänis palveli molempien osapuolten etua. Ukrainalle todistusaineiston pääosa antoi oikeuden syyttää Venäjää. Venäjälle päinvastaisilla mahdollisuuksilla spekuloiminen tarjosi puolestaan tilaisuuden irtautua sodasta ”humaaneihin” ja ”siviilien suojeluun” liittyvin perustein. Venäjä kun oli jo saavuttanut sotilaalliset tavoitteensa Krimillä, ja asian hautaaminen loputtomaan onnettomuus- ja terrorismitutkintaan tarkoittaisi vain sotatoimien siirtämistä selvittelyvaiheeseen, jonka kuluessa miehitys Krimillä voitaisiin vakiinnuttaa ja kartat painaa uusiksi.

Sen verran Venäjällä harjoitetaan aitoa vainoharhaisuutta, että siellä pidetään nyt Euroopan ilmatilaa vaarallisena alueena, jonka läpi Aeroflotin koneet eivät uskalla lentää. Kuten Flightradarista 23.12.2015 tallentamastani kuvasta näkyy, erityistä huomiota kiinnittää Venäjän kansallista lentoyhtiötä edustavan ja Teneriffalta Moskovaan matkalla olleen koneen reitti, joka kulkee Atlantin valtameren, Irlannin, Skotlannin, Pohjanmeren, Norjan, Etelä-Ruotsin ja Viron kautta.

Ilmeisesti Venäjällä on jokin omintakeinen syy olla huolissaan Euroopan turvallisuuden vuoksi, ja syyn tietää vain Venäjä itse. Ukrainan ilmatilassa on luonnollisesti hiljaista.

Islamkriitikko saa matkustaa

Arabialainen sananlasku sanoo, että ilman opasta matkustava tarvitsee tuhat vuotta yhden päivän matkaa varten. Opasta tai ei, mutta tällaiseen tervaan on juuttunut hollantilaisen Vapauspuolueen kansanedustaja Geert Wilders saatuaan karkotuspäätöksen Lontoon Heathrow’n lentokentältä viime helmikuussa ja jouduttuaan olemaan toista sataa päivää matkustuskiellossa.

Ylen uutiset kertoivat tänään, että Wilders saa sittenkin saapua Britanniaan esittelemään uutta elokuvaansa brittiparlamentin jäsenille, eikä hänelle asetettua maihinnousukieltoa enää jatketa. Britannian sisäministeriön langettama torppaus olikin törkeä, sillä se rikkoi räikeästi ihmisten yleistä liikkumisvapautta.

Elämme nykyään tilanteessa, jossa EU:n ulkopuolisille maahan pyrkijöille myönnetään helpohkosti oleskelulupa ja turvapaikka. Mutta samanaikaisesti koko läntinen poliittinen järjestelmä on niin kontallaan islamiin päin, että Euroopan unionin omat kansalaiset eivät saa vapaasti matkustaa EU-maissa.

Häikäilemätöntä oli sekin, että Wildersiä luonnehdittiin äärioikeistolaiseksi, vaikka todellisuudessa hän on kansallismielinen liberaali, joka tunnetaan myös homoseksuaalien oikeuksien puolustajana. Ikävää, että Wilders joutui käymään matkustusluvastaan puoli vuotta kestäneen oikeustaistelun Britannian viranomaisia vastaan ja että sisäministeriö onnistui panttaamaan hänen liikkumisvapauttaan ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla. Ilmeisesti myös homot joutuvat käymään tulevaisuudessa samanlaisen kädenväännön islamin irrationalismia vastaan kuin me kävimme jo kristinuskonkin kanssa.

On outoa, jos poliittisten mielipiteiden esittäminen täytyy nähdä ”uhkana kansalliselle turvallisuudelle”, kuten Britannian sisäministeriö muotoilee. Mikäli asiat ovat niin kuin ministeriö väittää, eli että hollantilaisen kansanedustajan läsnäolo olisi saattanut ”kärjistää jännitteitä ja johtaa jopa väkivaltaan eri uskontoryhmien välillä”, vika ei ole suinkaan Wildersissä vaan väkivallalla uhkaajissa.

EU-kansalaisten matkustuksen luvanvaraiseksi tekeminen on ihmisten perusoikeuksien takavarikoimista. Sitä kautta meistä yritetään tehdä eräänlaisia mielipidevankeja. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tähän sanoisi ulkoministeriön entinen virkamies Kimmo ”ihmiset lentävät kuin kiljuhanhet rajojen yli” Kiljunen.