Rumaa jälkeä työttömyysturvan kauneuskisoissa – Varallisuusehdot eivät saa laajentua yleistukiuudistuksessa

Kansalaisten perusturvaa on uhannut ja heikentänyt varallisuusehdon laajentaminen yleisestä toimeentulotuesta yleiseen asumistukeen.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus poisti aikoinaan yleisestä asumistuesta varallisuusehdon. Tämä muun muassa paransi ihmisten mahdollisuuksia liikkua pienipalkkaisenkin työn perässä paikkakunnalta toiselle kotejaan myymättä ja asumistukeaan menettämättä, mutta Petteri Orpon (kok.) hallitus palautti asteittaisen varallisuusehdon yleiseen asumistukeen. 

Koska toimeentulotuen varattomuusehto puolestaan on käytännössä absoluuttinen, toimeentulotukijärjestelmä kannustaa ihmisiä hankkiutumaan rutiköyhiksi voidakseen saada tuloa juokseviin elinkustannuksiinsa, eikä toimeentulotuki kompensoi asumistuen menetyksiä niille, joilla on vielä jotakin menetettävää. 

Asioiden ollessa näin työttömien tai muutoin pienituloisten ihmisten tulee suorastaan järkeväksi ryhtyä mahdollisimman köyhiksi kattaakseen välttämättömät elinkustannuksensa.

Petteri Orpon hallitus poisti omistusasukkailta oikeuden yleiseen asumistukeen kokonaan pelkän asumismuodon perusteella, vaikka omistusasukkaalla ei välttämättä ole nettovarallisuutta ollenkaan ja vaikka omistusasunnon hoitokulut ja asumistukimenot ovat pienemmät kuin asukkaan asuessa vuokralla.

Kun ihmiset on ajettu kyseistä häätömielialaa osoittaen kodeistaan, he hakevat asumistukea lopulta vuokra-asuntoihin, jolloin valtio ei säästä mitään, vaan kulut valtiolle kasvavat! Lautasen nuolettaminen tekee hallituksen toiminnasta fasismia, eikä perustuslailliselle omaisuudensuojalle ole katetta perusturvan varallisuusehtojen vuoksi. Taaskaan ei ole ymmärretty talousilmöiden keskinäisriippuvuutta.

Erikoisinta hallituksen ”säästötoimissa” on, että toimeentulotuen tasoon ei ole kajottu pariakymmentä euroa enempää. Toimeentulotukea saavat kaikki ne Suomessa oleskelijat, jotka täyttävät maamme yritteliäisyys-, kouluttautumis- ja sivistymisvihamielisen sosiaaliturvajärjestelmän varattomuus- ja tulottomuusehdot. 

”Kaikkein heikoimmassa asemassa oleviksi” väitetyt eivät siis oikeasti ole kaikkein heikoimmassa asemassa, sillä he saavat perusetuuksiensa (työttömyysetuudet + asumistuki) ja toimeentulotuen summana täyden kattauksen ruokapöytäänsä, kunhan muistavat pysyä täysin varattomina.

Heitä ovat muun muassa maahamme lähtökohtaisesti varattomina tulevat pakolaiset ja turvapaikanhakijat ja tietenkin myös kotimaiset pultsarit. Toimeentulotuki takaa asuinkulujen jälkeen lähes 600 euron nettotulon jokaiselle, joka muistaa pysyä varattomana.

Ulkopuolelleen Suomen sosiaaliturvajärjestelmä jättää toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevat tulo- ja varallisuusdesiilit, joilla on vähäistäkin varallisuutta ja jotka eivät sen vuoksi voi saada mitään sen enempää toimeentulotuesta kuin asumistuestakaan ja putoavat turvaverkkojen silmukoista läpi.

Kattaakseen juoksevat elinkustannuksensa työttömät ja muut huonotuloiset pakotetaan syömään aivan kaikki varallisuutensa perustuslaillisen omaisuudensuojan vastaisesti, kunnes he ovat täysin varattomia. Tämä johtuu toimeentulotukijärjestelmään valetusta epäoikeudenmukaisuudesta.

Kynnelle kykenevien väestönosien runteleminen on sangen ajattelematonta julkiselta ja poliittiselta vallalta. Se rapauttaa ihmisten talouden ja moraalin. Se hajottaa yhteiskuntaa ja luo kansanryhmien välille eripuraa. Se johtaa myös poliittisen vallan legitimiteettiristiriitaan ja kannustaa tai suorastaan pakottaa huonotuloisia ihmisiä rikkuruuteen tai rikollisuuteen.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmää varjostavan kroonisen sairauden muodostavat (1) perusturvan täysin riittämätön taso ja toimeentulotukijärjestelmä sekä (2) niihin yhdistetyt varattomuusehdot ja varallisuusharkinnat, jotka kalvavat minimaalisenkin perusturvan käytännössä pois ja ohjaavat surkeuteen ja kurjuuteen.

Jos kysytään, mistä ihmisiä riittää leipäjonoihin, vastaus on: perusturva (Kelan työttömyysetuudet, kansan- ja takuueläkkeet, opintotuki ja asumistuet) jäävät rankasti jälkeen toimeentuloon riittävästä tasosta, ja viimesijainen komponentti (toimeentulotuki) on varattomuusehtoinen ja vaatii ihmistä hankkiutumaan taloudellisesti rappiolle.

Vielä pahempia huononnuksia on suunnitteilla. Varallisuusehdot nimittäin liukuvat helposti asumistukien ja toimeentulotuen puolelta myös työttömyysetuuksien piiriin, kun etuuksia jatkossa yhdistellään.

 

Varattomuusehdot liukumassa yleistukiuudistuksessa työttömyysturvaan

Kun Kelan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korvaamista yleistuella alettiin valmistella, hallitus aikoi tehdä viimesijaisesta työttömyysturvasta Tanskan mallin mukaisesti ajallisesti rajoitetun, toisin sanoen katkaista yleistuen 500 työttömyyspäivän jälkeen. Kirjoitin aiheesta täällä ja täällä.

Vastustin ajallisen keston asettamista yleistukeen sosiaali- ja terveysministeriölle antamassani lausunnossa, sillä suuri määrä työttömiä pudotettaisiin siten kannusteloukuista pahimpaan, eli toimeentulotukeen, jota vaivaa tuo edellä kuvailemani ankara varattomuusehto.

Sillä tavoin suuri osa työttömistä voitaisiin näppärästi puhdistaa työttömyystilastoista, eivätkä he olisi enää sen enempää työviranomaisten konsultaatioiden ja preppauksen piirissä kuin himmentämässä Petteri Orpon työllisyyslupausta, vaan heidät massasiirrettäisiin sosiaaliviranomaisten piiriin. Samaan tähtää jo edellisen hallituksen säätämä laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä (381/2023).

Työmarkkinatuesta on käytännössä tullut viimesijainen työttömyysetuus monille ikääntyneille työnhakijoille. Ajallisen keston rajoittamisen kautta yleistukeen olisi sisältynyt piilevä varattomuusehto, jonka vaikutus on lannistava. Vähänkin varallisuutta omistavat työttömät eivät voi saada toimeentulotukea, jolloin heidät pakotettaisiin kuluttamaan säästönsä ja varallisuutensa loppuun, ja järjestelmä jättäisi ihmiset puille paljaille.

Kelan työttömyysetuuksien (peruspäiväraha, työmarkkinatuki) tilalle perustettavaan yleistukeen ei ainakaan toistaiseksi asetettu ajallisen keston rajoitusta, mutta sen alkupäähän laitettiin pitkä karenssi.

Aiheesta iloitsi muiden muassa Ilta-Sanomat näin:

”Yleistukea maksettaisiin 21 viikon odotusajan jälkeen. Odotusaika alkaisi työnhakijaksi rekisteröitymisestä, korvauksettoman määräajan päättymisestä, työssäolovelvoitteen täyttymisestä tai siitä, kun oikeus yleistukeen tai ansiopäivärahaan palautuu.”

Yleistukea koskevaan lakiin kirjattiin siis ajallisen keston rajoitus työttömyyden alkupäähän vaikkakaan ei loppupäähän. Samoin yleistukeen laitettiin epäsuora varallisuusehto, joka vaatii ihmisiä käyttämään varallisuutensa juokseviin elinkustannuksiinsa 21 viikon ajan. Yleistuki otettiin käyttöön 1.5.2026.

Peräti 21 viikon alkukarenssi on joka tapauksessa merkittävä huononnus työttömyysturvaan. Se koskee etenkin nuoria työmarkkinoille tulevia, jotka eivät täytä lakiesityksen 12 §:ssä olevia koulutus- tai työssäoloehtoja. Tällöin niin sanotusta odotusajasta tulee pelkkä tulonmenetys, joka johtaa joko työllä hankitun varallisuuden menettämiseen tai syöksee ihmiset toimeentulotuen piiriin, vaikka juuri kyseisen viimesijaisen etuuden piiristä ihmisiä pitäisi saada ongittua pois!

Yleistukea koskevassa laissa ei ole suoranaista mainintaa varallisuusehdosta, mutta ehto sisältyy yleistukeen epäsuorana tai piilevänä.

Yleistukeen sisältyy edellisten lisäksi myös merkittävä huononnus, joka kolhii työttömän perusoikeudellista omaisuudensuojaa. Yleistuesta annetun lain mukaan omaisuudesta saatavat pääomatulot alentavat yleistukea, toisin kuin nykyistä peruspäivärahaa. Yleistuesta tehtiin kautta linjan tarveharkintainen. Myös 55 vuotta täyttäneiden Kelan työmarkkinatuen saajien pääomatulot alkoivat leikata yleistuen määrää ja voivat poistaa oikeuden yleistuen kokonaan.

Varattomuusehdot ja -harkinnat ovat liukumassa toimeentulotuesta yleistukeen ihmisten ajautuessa toimeentulotuelle.

Yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen asteittaiset varallisuusehdot voidaan helposti liudentaa yleistuen puolelle tukimuotoja jatkossa yhdisteltäessä.

Sellaisen ”insentiivin” sisältävät tukimuodot tukevat ihmisiä kuin köysi hirtettyä.

Esitystä vastustivat eduskunnan valiokuntakäsittelyissä SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät. 

Mitä yleistukiuudistuksesta todennäköisesti seuraa? 

Odotusajan vuoksi kenenkään yleistuella olevan ihmisen ei ole taloudellisesti järkevää eikä ehkä mahdollistakaan ottaa vastaan määräaikaista työtä, koska pätkätyöstä työttömäksi palatessaan ei voi saada yleistukea 21 viikkoon odotusajan vuoksi. Omavastuuaika voi tulla asetetuksi myös toistuvasti lyhyen ajan sisällä.

Koska odotusaikoja ei voi jatkossa enää lain voimaantulon siirtymäajan jälkeen yhdistää tai lukea hyväksi (kuten nykyisin yhdistetään peruspäivärahan ja ansiopäivärahan omavastuuaikoja), uusi laki ohjaa työnhakijoita varomaan lyhytaikaisten työsuhteiden vastaanottamista. Hallituksen uudistus on siis susi myös ja etenkin sen työllistymistavoitteiden kannalta.

Vaikutusarviot laiminlyödessään hallitus on julistanut maahamme sosiaaliturvan kauneuskilpailut, joiden jälki on rumaa. Raadollisuuden viimeistelee niin sanottujen suojaosien eli  ansiotulovähennysten poistaminen.

Kun muistetaan, että omistusasujilta hallitus poltti yleisen asumistuen kokonaan sekä poisti myös 55 vuotta täyttäneiden poikkeusehdot, yhdessä yleistukeen liitettyjen odotusaikojen kanssa tämä tarkoittaa, että omistusasunnossa asuva menettää yleistuen 21 viikoksi ja yleisen asumistuen sekä toimeentulotuen kokonaan, sillä yleisen asumistuen ja toimeentulotuen saannin estää tätäkin kautta varallisuus.

Osa ihmisistä ei tämän tuloksena saa sen enempää työttömyysturvaa, asumistukea kuin toimeentulotukeakaan ja putoaa hallituksen kaivamaan mustaan aukkoon.

 

Perustulojärjestelmää ei voida välttää 

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea (ECSR) on moitteissaan Suomelle todennut, että perusturvan tason pitäisi olla vähintään 40 prosenttia maassa vallitsevasta mediaanipalkasta. Mediaanipalkka on ollut Suomessa vuonna 2025 noin 3 430 €/kk, joten perusturvan bruttotason pitäisi olla noin 1 372 €/kk. Kelan työttömyysturva, takuueläke ja kansaneläke jäävät EU-normista jälkeen hurjasti.

Asiaa ei korjaa perusturvan tilkkutäkkimäisyys, sillä perusetuuksia täydentäviin etuuksiin liittyy ankaria ja epätasapuolisia myöntöehtoja, joista haavoittavimpia ovat juuri varallisuusehdot.

Tähän maahan tarvitaan perustulojärjestelmä, joka olisi negatiivisen tuloveron kaltainen, jonka taso vastaisi EU:n minimitasoa ja joka vapauttaisi pahimmasta kannusteloukusta, eli toimeentulotuesta.

Sosiaaliturvakomitean yleisnäkemyksen vastaisesti katson, että perustulojärjestelmän ei pitäisi olla työpoliittisesti syyperustainen, koska kaikkea toimintaa ei voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi ja koska perustulon tarkoitus olisi vastata työn ja toiminnan rakenteelliseen muutokseen sekä mahdollistaa kaikenlainen arvotuotanto myös työ- ja yrittäjätoiminnan ulkopuolella, jossa erityyppistä arvotuotantoa esiintyy paljon.

Perustulo täyttäisi viime kädessä saman tehtävän, joka nykyisin on toimeentulotuella, mutta ilman siihen liittyvää kannustusta taloudelliseen kurjuuteen.

Reaaliaikainen tulorekisteri voisi mahdollistaa dynaamisen perustulojärjestelmän, jossa perustulon taso laskisi aina kun tulot nousisivat, ja veroprogressiolla huolehdittaisiin nettotulojen kasvusta koko tulokehityksen ajan. Esittelin mallin jo teokseni Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan viimeisessä pääluvussa.

Perustulo rahoitettaisiin höyläämällä ansiosidonnaiset päivärahat pois, lopettamalla Kelan kuitintarkastuslinjastot, ottamalla käyttöön yleispätevä 2200 euron eläkekatto, jollainen on esimerkiksi Ranskassa, ja täyttämällä perusturvaa leikkaamalla tulohaitarin yläpäästä sekä vahvistamalla alapäästä.

Tällainen uudistus olisi tietenkin radikaali, mutta se on ennen pitkää välttämätön. Kielteisellä tavalla radikaaleja ovat olleet hallituksen toimeenpanemat leikkaukset, jotka ovat vieneet pahimmillaan noin 40 prosenttia pienituloisten nettotuloista ja vaarantaneet omistusasujien omaisuudensuojan kokonaan.

Suomen kysyntälama johtuu suureksi osaksi perusturvaheikennyksistä, ja perusturvan vahvistaminen olisikin hyvä kotimaisen kysynnän elvytyskeino, sillä perusturvaan investoidut varat käytetään kotimaisiin hyödykkeisiin, kun taas suurituloisille annetut ansiotuloveron alennukset valuvat tuontiluksukseen, matkusteluun ja ulkomaisiin rahastoihin.

 

Työeläkkeitä juustohöylättävä perusturvan hyväksi

Totuus on, että suomalaisilla ei ole nykyisen kaltaiseen työeläkejärjestelmään kerta kaikkiaan varaa.

Lakiperustaisesti kertyneet eläkevastuut ovat vuonna 2025 julkaistun tilaston mukaan noin 900 miljardia euroa, eli noin viisinkertaisesti Suomen valtionvelan nykyinen määrä ja yli kymmenkertaisesti vuosibudjetin määrä. Eläkekassoista puolestaan löytyy varoja vain noin 290 miljardia euroa, josta suuri osa on realisoimiskelvotonta tai lainassa Suomen valtiolla.

Poliitikot välttelevät eläkkeiden leikkaamista vain siksi, että eläkeläiset muodostavat suuren äänestäjäryhmän. Siksi kukaan poliitikko ei uskalla tällaista kritiikkiä ääneen sanoa, ja eläkekatto täytyisikin ohjata voimaan poliittisen järjestelmän ja etujärjestöjen ulkopuolelta: asiantuntijavallan piiristä. Asiantuntijat puolestaan ovat hyväpalkkaisia eläkekertymänsä kartuttajia, jotka ajattelevat omia eläkkeitään eivätkä suostu esittämään eläkkeiden leikkaamista siksi.

Niin sanottu velkajarru otettiin konsensusmaisesti käyttöön, jotta puolueet voisivat vedota kyseiseen vaalikaudet ylittävään lakiin poliittisessa argumentaatiossa, kun tehdään välttämätön ja työeläkkeitä aletaan leikata. Kiirellisemmin olisi kuitenkin pitänyt ottaa käyttöön perusturvan leikkausjarru ja sotahullun varustelukierteen katkaiseva investointijarru, sillä 10 miljardin budjettisopeutukset uhkaavat kansalaistemme arkiturvallisuutta jo enemmän kuin ryssäin droonit.

Ennen perustuloon päätymistä kannatan panostamista yleistuen, kansaneläkkeen ja takuueläkkeen sekä yleisen ja eläkeläisten asumistuen tasoon, jotta ihmisiä saataisiin pois toimeentulotuen tuhoisien vaikutusten piiristä.

Kannatan myös yleistuen keston säilyttämistä rajoittamattomana, sillä ei ole mitään järkeä pudottaa ihmisiä toimeentulotuelle, jota sai jo vuonna 2024 yhteensä 249 600 kotitaloutta ja 356 400 henkilöä, eli noin 6,3 prosenttia väestöstä, ja toimeentulotukimenot ovat nykyhallituksen asumistukileikkausten vuoksi räjähtäneet.

Hallituksen toimien vuoksi toimeentulotuen pohjatonta suota polkemaan päätyy sosiaaliturvan kiertymisilmiön vuoksi entistä enemmän väkeä. Käsittelykulujen vuoksi Kelan byrokratiamenot kasvavat, ja ongelmaksi koettu tarkkailu ja rankaiseminen lisääntyvät.

 

Ansiotuloverotusta korotettava ja perusturvaoikeus rajattava Suomen kansalaisiin

Kokoomus on tehnyt kaikkensa huonontaakseen perusturvaa ja antaakseen verohelpotuksia hyvätuloisille, vaikka veronalennusten vaikutus työllistymiseen on mitätön Euroopan huonoimmassa työllisyystilanteessa.

Kukaan ei varmasti lähtisi työpaikastaan, vaikka ansiotuloveroja korotettaisiin prosenttiyksiköllä, eikä kukaan varmasti työllisty tai aktivoidu työskentelemään nykyistä enemmän ansiotuloveron alennusten vuoksi. Hyväksi voisi olla työn tekijäkohtainen vähentäminen, koska siten työn ihanuutta voitaisiin jakaa, ja saataisiin ansiotuloa useammille.

Hyvätuloisille suunnatut verohelpotukset eivät myöskään luo Suomeen talouskasvua, koska palkkatulot makaavat pankkitileillä tai päätyvät tuontihyödykkeisiin tai ulkomaiseen sijoitustoimintaan. Samanaikaisesti joka neljännellä suomalaisella ei ole säästöjä lainkaan, koska perusturvan varallisuusehdot kalvavat ne pois.

Hallitus aikoo ilmeisesti maksaa valtionvelat ja tukkia budjetin aukot keski- ja työväenluokan varallisuudella, jota syövytetään samalla, kun perusturvasta leikataan.

Ansiotuloverotuksen korottaminen on toistaiseksi käyttämättä jätetty mutta tehokas ja ainoa jäljellä oleva julkisen talouden sopeutuskeino, kun talouskasvua ei näy eikä kuulu, saksittava on lopussa, ja velkaantumisvara on käytetty.

Perusturvan leikkaaminen on ollut täysin tehotonta, koska valtion velkaantuminen on sen seurauksena vain kiihtynyt, ja tämän todistaa tulostaulu. Kokoomusjohtoinen hallitus on tehnyt niin ainoastaan yhdestä syystä: parantaakseen hyvätuloisten asemaa muiden tappioksi.

Persut pettivät vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvasta ei leikata, ja strippaavat sekä larppaavat Kokoomuksen kaulapannassa. Perussuomalaiset ovat kylläkin onnistuneet turvallisuuspolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa, mutta vain niissä. Talous- ja sosiaalipolitiikassa he ovat tehneet dynamiittityhmyyksiä yhdessä Kokoomuksen kanssa.

Ainoa valonpilkahdus on esitys, että subjektiivinen toimeentulotukioikeus lopetettaisiin Suomessa alle 10 vuotta asuneilta ja että maahanmuuttajien oikeuksia takuueläkkeisiin kavennettaisiin, mistä jopa Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes oli samaa mieltä. On kohtuutonta, että maahanmuuttaja saa täyden takuueläkkeen asuttuaan 16 vuotta täyttäneenä Suomessa vain kolmen vuoden ajan.

Nämä uudistukset liittyvät siihen, kenellä Suomessa on oikeus perusturvaan. Nähdäkseni oikeus tulisi rajata Suomen kansalaisiin, ja siltä osin asiassa tarvittaisiin perustuslain ja sen tulkinnan muutos. 

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä tarvitsee kokonaisvaltaisia korjauksia. Kiireellisesti parantaa pitäisi Suomen kansalaisten perusturvaa sekä yleistä ja eläkeläisten asumistukea, ja varattomuusehdot pitäisi poistaa, jotta myös kannustavuus työhön ja ansionhankintaan säilyisi.

Nykyisin Kelan raastokone imuroi kaiken työnteon tuloksena syntyneen ansion pois, kun myös niin sanotut suojaosat (300 euron ansiotulovähennykset) poistettiin, ja hallitus pyrkii hoitamaan valtionvelkoja tilkitsemällä budjettia vähävaraisen ja keskivarakkaan väen omaisuudella perustuslaillisen omaisuudensuojan vastaisesti.

Kansalaisten pitäisi järjestää mielenosoitus hallitusohjelman puolesta, jotta siihen kirjatut lirkutukset 100 000 uudesta työllisestä ja tasa-arvoisesta ja hyvinvoivasta Suomesta saataisiin todellakin toteutumaan!

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian ja valtiotieteiden tohtori

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija 

Liite

Lausuntoni yleistukilakiesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle 23.5.2025 (PDF) 

 

Aiheesta aiemmin

Miksi Suomi sukeltaa? Hallitusohjelma on perussuomalaisten kohtalokas Koraani 

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista 

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon 

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Kokoomus aikoo ostaa lapsia veronmaksajien rahoilla ja haluaa Kela-goldin myös porvarien taskuun

Kelan vastavalittu kokoomuslainen pääjohtaja Lasse Lehtonen on esittänyt korotuksia nuorten parien lapsilisiin. Perusteeksi mainitaan pyrkimys lisätä syntyvyyttä ja torjua väestökatoa.

Tämä on liiketaloudellisen kokoomuslogiikan mukaista. Näin valtio ikään kuin teettäisi tai ostaisi lapsia veronmaksajien rahoilla.

Oletuksena on markkinataloudellinen hypoteesi, että ihmiset toimivat rahankiilto silmissään ja lisääntyvät tehdäkseen lapsilla rahaa!

Oletus on kaiken kaikkiaan epäuskottava. Ihmiset käsittääkseni pariutuvat ja hankkivat lapsia ensisijaisesti muista syistä kuin Kelan avokätisyyden takia.

Lapsia tulee heteroseksistä. Seksiäkin ihmiset harjoittavat muista syistä kuin Kelan hyväntahtoisuuden vuoksi.

Voidaan kysyä, miksi ihmiset eivät lisäänny eivätkä hakeudu seksuaaliseen kanssakäymiseen aiempien vuosien tapaan, ja suomalaisten syntyvyys roikkuu nälkävuosien tasolla.

Syy tähän johtuu paitsi feminismin aiheuttamasta seksuaalisuuden vaarallistamisesta (aiheesta täällä ja täällä), erityisesti hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista ja niiden toimeenpanijasta, Kelasta.

Todennäköinen syy on perusturvan rapauttamainen. Kun Kelan työttömyysetuuksia, asumistukea ja toimeentulotukea on leikattu ja saantiehtoja kiristetty, ihmiset eivät luota tulevaisuuteen eivätkä hanki lapsia.

Asia ei tule kuntoon lapsilisiin suunniteltavilla porkkanoilla, kun juurisyy on perusturvan murentaminen.

Suomessa lisääntyvät lähinnä maahanmuuttajat, joiden yliedustus syntyvyystilastoissa on seuraus suomalaisen alemman keskiluokan jäämisestä leikkausten telapyörästön väliin.

Pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat maahan tullessaan yleensä varattomia ja täyttävät siten Kelan toimeentulotuen kaikki varattomuus- ja tulottomuusihanteet. Valtio kattaa heille pöydän, ja heihin pätee sananlasku ”lapsi tuo leivän tullessaan”.

Sen sijaan Kelan toimeentulotukeen jo sisältyneet ja asumistukeen sisällytetyt uudet varattomuusehdot merkitsevät, että niitä eivät saa kantasuomalaiset, joilla on hiemankin varallisuutta ja jotka ovat ilman omaa syytään esimerkiksi työttöminä.

Hallitus on runnellut eritoten Perussuomalaisten tyypillistä kannattajakuntaa, ja siksi leikkuripuolue on kannatuskatonsa ansainnut (aiheesta täällä ja täällä). 

Kelan toimeentulotuki takaa täyden ylläpidon ”kaikkein huonoimmassa asemassa oleville”, mutta pudottaa toiseksi, kolmanneksi ja jopa neljänneksi heikoimmassa asemassa olevat väestökymmenykset mustaan aukkoon.

Suomalaiset eivät uskalla hankkia lapsia perusturvan heikennysten vuoksi – eivät lapsilisien muka huonon tason vuoksi. Käytännöllisesti katsoen suomalaiset ovat nyt lastentekolakossa. Sitä lakko-oikeutta hallitus ei ole vienyt.

Ja väestönvaihto etenee (aiheesta täällä). Ja suomalaisia syytellään lisääntymättömyydestä. Sekä houkutellaan lastentekoon porkkanoilla.

Kannattaisi parantaa kansalaisten perusturvaa.

Lapsilisät ovat nykyisinkin korkeat, ja niitä saavat yhdenvertaisesti myös hyvätuloiset.

Lasse Lehtonen tekeekin tuossa täysin kokoomuslaista politiikkaa ja toimii Kokoomuksen etäispäätteenä Kelassa. Hän haluaa korottaa lapsilisiä, koska tietää, että lapsilisiä myönnetään myös hyvätuloisille yhdenvertaisesti.

Kun samalla leikataan perusturvaa, eli otetaan sosiaaliturvan alapäästä, siirretään Kelan sosiaaliturvarahoja alapäästä yläpäähän.

Kyseessä ei siis ole mikään aito kannustaminen lasten tekoon vaan verovarojen siirto perusturvasta ihmisille, joilla olisi varaa rahoittaa lastenhankintansa ja elatuksensa muutenkin.

Pääjohtaja Lehtonen lienee unohtanut, että hallitus korotti jo lapsilisiä nostamalla neljännen lapsen tukea vuoden 2024 alusta.

Siitä hyöytyvät vain suurperheet, jotka luovat lapsilaumoja (yleensä uskonnollisista syistä). Keitähän he mahtavat olla?

Kannattaako myöskään hyvätuloisten suosiminen, jolla kannustetaan ensimmäisen lapsen hankintaan?

Vastaus on: todennäköisesti ei.

Pitkälle koulutetut ja siten hyvätuloiset eivät lisäänny, koska he panostavat uraansa. Etenkään uranaiset eivät halua äidinroolia. Jakkupukuiset juristi-, ekonomi- ja lääkärinaiset siirtävät lasten hankintaa loputtomiin.

Ilmiö on maailmanlaajuinen. Samasta syystä myös väestöjen keskimääräinen älykkyys laskee sekä länsimaissa että kehitysmaissa, joissa niissäkin paisuvat lähinnä huonoiten koulutetut ja siten todennäköisesti älykkyydeltään heikkotasoisimmat (aiheesta täällä ja täällä).

Ja Pisatorni kallistuu Suomessa (aiheesta täällä). 

Myös feministinen ideologia on vaikuttanut asiaan. Se on luonut eripuraa sukupuolten välille määrittelemällä lähes kaiken seuranhaun ja kontaktin luomisen rikosoikeudellisesti ”ahdisteluksi” tai ”häirinnäksi” (aiheesta täällä). Ei tarvitse ihmetellä, miksi ei synny tilanteita, joiden tuloksena edes periaatteessa voisi syntyä lapsia.

Naiset ovat vaateliaita ja torjuvia sekä miehet pelokkaita ja vetäytyviä heteroseksuaalisessa kanssakäymisessä.

Näitä ongelmia ei voida korjata Lasse Lehtosen knoppikonsteilla lapsilisien korottamiseksi.

Vaikuttaa, kuin porvarit olisivat lapsiostoksilla setelitukkojen kanssa.

Rahalla voitaisiin kyllä parantaa myös lapsiperheiden tilannetta. Mutta silloin pitää parantaa perusturvaa eikä heikentää siitä. 

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista

Yle ja muutamat muut mediat julkaisivat viikon lopuksi uutisen, jonka mukaan hallitus aikoo yhdistää Kelan työttömyysetuudet (peruspäivärahan ja työmarkkinatuen) yhdeksi yleistueksi. 

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.), Kelan pääjohtaja Outi Antila ja valtiovarainministeriön osastopäällikkö Liisa Siika-aho esiintyivät kirkkain silmin Ylen pääuutislähetyksessä kokoomustaustaisen Antilan selittäessä, että toimenpide on lähinnä tekninen, eikä työttömyysturvan tasoon tehtäisi muutoksia.

Tarkoitus olisi jatkossa yhdistää yleistukeen muun muassa asumistuki, jolloin molempia voitaisiin käsitellä samalla hakemuksella.

Tämä ei ole suinkaan koko totuus. Uutisissa ei mainittu sanallakaan hallituksen aikeesta tehdä yleistuesta tarveharkintainen.

Kyse ei ole siis vain teknisestä muutoksesta eikä tason säilyttämisestä, vaan myöntöehtojen muutoksesta ja mahdollisesti koko perusturvan luonteen muokkaamisesta.

Ratkaisevaa on, mitä tarveharkinnalla tarkoitetaan, esimerkiksi rajoitetaanko tarveharkinta vain työvoimapoliittiseen osallistumisvelvoitteeseen, vai liitetäänkö yleistukeen varattomuusehto, sekä rajoitetaanko yleistuen kestoa tarveharkintaan liittyen alku- tai loppupäästä.

Yleistukea ei pidä ehdollistaa tarveharkinnan lisäyksillä

Lausuntopalvelussa avatussa sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyynnössä sanotaan selvästi:

”Yleistuki olisi uusi työttömän työnhakijan perustoimeentuloa turvaava etuus. Yleistuki olisi tarveharkintainen.”

Tämä voi pahimmillaan tarkoittaa, että Kelan työttömyysetuutta voisi saada vain, jos osoittaa tarvitsevansa rahaa, toisin sanoen on todisteellisesti varaton.

Tähän asti Kelan peruspäivärahaa on pidetty varallisuudesta riippumattomana, kuten ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Myös Kelan työmarkkinatukea on koskenut vain osittainen tarveharkinta, ja sitä on myönnetty riippumatta työttömän varallisuudesta. Vain omaisuudesta saatavat tuotot on otettu huomioon Kelan työmarkkinatuen tasoa alentavina tuloina, paitsi yli 54-vuotiailla ja työssäoloehdon täyttäneillä. Hallitus tosin poisti kaikki 55 täyttäneiden poikkeussäännöt jo viime syksynä.

Mikäli yleistulo ja sen varattomuusehto toteutuvat, sinun pitää Kelan päivärahaa ja työmarkkinatukea korvaavaa yleistukea saadaksesi mahdollisesti avata omat ja läheistesi tulot, säästöt, muu varallisuus sekä asuinolot viranomaiselle, joka saa osan tiedoista myös tulorekisteristä ja verottajalta suoraan.

Jo 2000-luvun alussa kokoomuslainen sosiaaliministeri Maija Perho vei läpi perusoikeuksien (omaisuudensuojan, yhdenvertaisuuden, yksityisyydensuojan ja tietosuojan) vastaisen lain, jolla toimeentulotuen saajan pankkitiedot saatettiin Kelan suoraan pankeista tiedusteltaviksi siten, että asiakkaalle annetaan asiasta ilmoitus.

Tämä vaaransi edellä mainitut perusoikeudet, mutta laki hyväksyttiin, koska eduskunnan perustuslakivaliokunta on maamme ylin perustuslakia tulkitseva elin. Hallituspuolueilla on nytkin perustuslakivaliokunnassa enemmistö sekä puheenjohtajuus, minkä turvin hallitus kuin hallitus voi hyväksyttää kaikki haluamansa lait varmasti jäävinä, esteellisenä ja oma lehmä ojassa.

 

Mitä yleistuen tarveharkintaisuudesta seuraisi?

Mikäli yleistuesta tehdään tarveharkintainen, läpivalaisua jatketaan toimeentulotuen ja asumistuen lisäksi nyt myös Kelan työttömyysetuuksien suuntaan vaihtamalla nimeksi ”yleistuki” ja tekemällä myös siitä ehdollinen.

Tämä kalvaa vähävaraiset entistäkin köyhemmiksi ja lisää väliinputoajien määrää.

Kyse on viime kädessä siitä, mitä tarveharkinnalla tarkoitetaan, mutta sitä ei ole mitenkään määritelty lakiesityksessä.

Tarveharkinta voi rajoittua vain työpoliittiseen tarveharkintaan ja tarkoittaa esimerkiksi työttömyysturvalain mukaista vaatimusta, että ihminen on työelämän käytettävissä, mikä onkin hyväksyttävää. Mutta tarveharkinnan käsite voidaan ulottaa myös koskemaan ihmisten varallisuutta. Aiemmin työttömysturvan myöntäehtoihin ei ole liitetty varallisuusharkintaa eikä varallisuudesta saatuja tuloja vaan ainoastaan ansiotulot.

Jos varallisuusehtoa laajennetaan koskemaan Kelan työttömyysetuuksia korvaavaan yleistukeen, ihmiset pakotettaisiin kuluttamaan omaisuutensa yleistukea saadakseen. Asteittainen varattomuusehtohan liitettiin jo viime vuonna toimeentulotuen lisäksi myös asumistukeen (aiheesta täällä). Tämä kannustaa ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman köyhiksi ja myös automaattisesti tekee ihmisistä nopeasti varattomia.

Näin hallitus aikoo maksattaa valtion velat ja tilkitä budjetin aukot työttömien ja vähävaraisten ihmisten sekä tukiriippuvaisen keskiluokan ja työväenluokan omaisuudella.

Koska valtiontalouden säästöt kiertyvät lopulta menoiksi viimesijaiseen tukimuotoon, eli toimeentulotukeen, valtio ei lopulta säästä menoissa. Toimeentulotuen hakemista rajoittaa nyt lähinnä ihmisten oma pyrkimys välttää sosiaalista kontrollia ja tarveharkintaa, mutta silti toimeentulotuen menot ovat räjähtäneet leikkausten vuoksi.

Kyse ei olekaan, aivan kuten pääjohtaja Antilakin nerokkaasti myönsi, valtiontalouden säästötoimesta, koska etuuden tasoa ei muutettaisi. Mutta sitä hän ei huomannut sanoa, että tarveharkinnan lisäämisessä on kyse työttömien runtelusta, köyhdyttämisestä ja sosiaalisesta rapauttamisesta.

Jatkoa asuntopoliittiselle ahdistelulle

Yleistuella on ilmeisesti tarkoitus myötäillä yleiseen asumistukeen tämän hallituksen aikana tehtyjä myöntöehtojen tiukennuksia ja toimeentulotuessa jo pitkään ollutta varattomuusehtoa. Toisin sanoen Kelan työttömyysturvaakaan (yleistukea) ei enää saisi, jos on varallisuutta tai asuu omistusasunnossa.

Yleisen asumistuen osittainen varallisuusharkinta voidaan helposti saada liukumaan yleistuen puolelle tukimuotoja yhdistettäessä. Hallitus on jo nyt runnellut jotakin omistavia asumistuen saajia sillä virheellisellä oletuksellaan, että omistusasujat ovat varakkaita, joilta sopiikin kiistää asumistuet.

Omistusasukkailtahan poistettiin viime vuonna yleinen asumistuki kokonaan, vaikka hoitovastikkeet tai asuinkiinteistön kulut (joihin asumistukea voitiin aiemmin myöntää) ovat pienemmät kuin vuokrat, ja vaikka omistusasukas voi olla nettovelkainen ja siten jopa köyhempi kuin vuokralainen.

Oli siis selvästi väärin ja jopa oikeusvaltioperiaatteiden vastaista evätä asumistuki vain asumismuodon perusteella.

Tässäkään yhteydessä valtio ei säästä pennin jeniä, mutta osa ihmisistä voi menettää kaiken. Sillä tavoin rikastuvat vain vuokra-asuntojen sijoittajat, jotka ovat asumistukien loppusaajia.

Varattomiksi tehtyinä omistusasujat siirtyvät vuokralle, jolloin asumistukimenot kasvavat. Varattomuusehtoinen asumistuki myös kytkee ihmiset ikuiseen vuokraorjuuteen, koska se estää vuokralaisia kartuttamasta pääomaa omistusasuntoon. ASP-tilejä koskevat poikkeukset eivät riitä ongelman korjaamiseen, koska niillä on ikärajat, jotka eriarvoistavat ihmisiä.

Työttömyysetuuksia korvaavan yleistuen ja asumistuen yhdistäminen on puolestaan huono ajatus siksi, että työttömyysturva on henkilökohtainen ja asumistuki kotitalouskohtainen. Niiden yhteensovittaminen ei onnistu, paitsi ulottamalla tarveharkinta ja varattomuusehto koskemaan kaikkia perheenjäseniä, mikä puolestaan lisännee avio- ja asumuseroja ja keinotekoista perhesuunnittelua.

Yleistuen kestoa ei pidä rajoittaa

Tarveharkinnan ohella toinen yleistuen takana vaaniva vaara on siihen mahdollisesti liitettävä ajallisen keston rajoittaminen. Peruspäivärahassa on täyttyvä aikarajoitus ollut, kuten ansiosidonnaisessa työttömyysturvassakin, jota tosin on leikattu. Mutta viimesijaisista viimesijaiseen työttömyysetuuteen, eli työmarkkinatukeen, ajallista rajoitusta ei ole sisällytetty.

Median uutisoinneissa on vain mainittu, että hallituksen suunnitelmissa ajallisesta rajoittamisesta ei ole mainittu.

Oletettavasti yleistukeen tehtäisiin ajallinen takaraja, jota perusteltaisiin myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja peruspäivärahan ajallisella rajoittamisella. Yleistuen sosiaaliturvaluonne unohdettaisiin kokonaan, vaikka yleistukea markkinoidaan nimenomaan perusturvan ja alimman perusetuuden muotona.

Yleistuessa olisi silloin piilevä varattomuusehto, joka astuisi voimaan yleistuen keston rajaamisen kautta, kun työtön päätyisi toimeentulotuelle, jossa on jo ankara varattomuusehto.

Tämä huonontaisi kansalaisen asemaa, ja myös valtiontalouden kannalta yleistuen ajallisen keston rajoittaminen olisi järjetöntä, sillä ”säästö” kiertyisi toimeentulotukimenoksi kuitenkin.

Tästä johtuu, että yleistukeen ei pidä asettaa ajallisen keston rajoitusta.

On huolestuttavaa, että muutamat kansanedustajat, kuten jopa SDP:n Tarja Filatov on työministeriajoistaan asti julistanut kannattavansa kokoomuslaisen Arto Satosen tavoin Tanskan mallia huomaamatta, että Tanskassa yleistuen kesto on ajallisesti rajoitettu.

Tärkeää on huomata, että yleistuki ei ole ylipäänsä sama asia kuin perustulo, joka olisi negatiivisen tuloveron tapainen perusturvamalli. Yleistuki olisi edelleen syyperustainen, toisin kuin perustulo, eli se edellyttäisi työpoliittista ansaintaa tai osallistumista työviranomaisen patisteluun.

Masturbatiivis-onanistinen ansainta-argumentti on kuitenkin tyhjä, kun ansaintamahdollisuudet puuttuvat, eikä sellaiseen voida vedota, mikä on pelkästään oletusten tai lupausten varaista, kuten Kokoomuksen väite suuresta työvoimapulasta, jota lievittämään muka tarvitaan kipeästi lisää työvoimaa ulkomaita myöten.

Myöskään työttömyys ei ole yleensä ansaittua eikä itse aiheutettua, joten työttömien perusturvan ehdollistaminen ansaintaperiaatteella ja sanktioinnilla on jo sinänsä virheellistä.

Työttömyys ei poistu leikkaamalla eikä kansalaisia ahdistelemalla, joten syyperustaisuutta ei voida pitää perusturvan eikä siten yleistuen lähtökohtana. Myöskään työttömän toimintakyky, osaaminen, koulutus ja kelpoisuus työmarkkinoilla eivät kohene perusturvaa leikkaamalla. Eikä synny yhtään uutta työpaikkaa, johon voisi noin vain ”mennä”. 

Yleistukeen kaavailtu tarveharkinta ja sen mukainen varattomuusehto tappaisivat kaiken toimeliaisuuden, sillä ne estäisivät työllä vaurastumisen ja omasta työstä hyötymisen. Samoin on vaikuttanut niin sanottujen suojaosien poistaminen.

Kannusteloukut poistuvat vain, jos Suomeen luodaan perustulon muotoinen perusturvamalli, jossa ei ole köyhyyteen ohjaavaa varattomuusehtoa.

Nyt hallitus kulkee päinvastaiseen suuntaan, mikä vaarantaa omaisuudensuojan ja on siten oikeiston hehkuttamien omien ideologisten ihanteiden vastaista. Ideologisuuden sinänsä tunnusmerkki onkin sisäinen ristiriitaisuus.

 

Tätä yleistuen ei pitänyt tarkoittaa – Varoittava esimerkki Isosta-Britanniasta

Yleistuki ei ole nykyhallituksen käsittelyssä muuta kuin nimi työttömyysturvan huonontamiselle entisestään. Myös Kelan nykyisten työttömyysetuuksien taso on jäänyt palkankorotusten jälkeen, sillä peruspäiväraha ja työmarkkinatuki sidottiin jo aiemmin elinkustannusindeksiin, ja palkat ovat nousseet sitä nopeammin. Mutta myös indeksikorotukset ovat laiminlyödyt.

Sosiaaliturvakomitea, jonka jäsenet koostuvat kaikkien eduskuntapuolueiden kansanedustajista, otti jo muutama vuosi sitten myönteisen kannan yleistuen ajatukseen sikäli, että komitea piti etuuksien yhdistelyä teknisesti perusteltuna.

Nyt hallitus kuitenkin ajaa yleistukea läpi tehdäkseen sen verukkeella leikkauksia ja muita huononnuksia.

Julkaistessani asiasta kriittisen kirjoituksen viime keväänä (jolloin hallitus alkoi valmistella asiaa) SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov vastasi minulle sähköpostitse, että nykyinen hallitus vie asiaa eteenpäin muodossa, joka ei ollenkaan vastaa sosiaaliturvakomitean tarkoituksia.

Nähdäkseni olisi katastrofi, jos (1) yleistukeen liitettäisiin asteittainenkin varattomuusehto ja (2) yleistuesta tehtäisiin kestoltaan rajattu.

Tämä tarkoittaisi ihmisten suistamista köyhyyteen ja kurjuuteen, kuten Isossa-Britanniassa on käynyt, kun siellä otettiin käyttöön Universal Credit -niminen sosiaaliturvajärjestelmä. Se on ajanut ihmisiä ulos kodeistaan ja merkinnyt asunnottomuuden lisääntymistä.

Britannian malli on ollut jo pitkään pääministeri Petteri Orpon (kok.) märkä uni, ja juuri hän on patistellut myös suomalaisia ihmisiä pois kodeistaan, apunaan entinen asuntoministeri Kai Mykkänen (kok.), jonka hankkeista asumisoikeusjärjestelmän romuttamiseksi kirjoitin täällä ja täällä.

Erään kokoomusvaikuttajan mukaan puolueen tavoitteena on Singaporen malli, jossa ei ole julkista työttömyysetuus- eikä kansaneläkejärjestelmää ollenkaan, vaan toimeentulo perustuu henkilökohtaiseen etukäteissäästämiseen. Kauas pilvet karkaavat siinäkin.

Olisiko yleistukimallissa mitään hyvää?

Yleistuen taustalla olisi jatkossa tarvearvio, joka ei poistaisi kallista byrokratiaa mutta lisäisi ihmisten elämää häpäisevää tarkkailua ja valvontaa sekä kolhisi ihmisten omaisuudensuojaa, yksityisyydensuojaa, yhdenvertaisuutta ja tietosuojaa.

Yleistuen ainoa myönteinen piirre olisi STM:n sivuilla mainittu seikka, että ”[t]työtulojen noustessa yleistuki vähenee tasaisesti eli yleistuen saajan ansiotulot soviteltaisiin kuten työttömyysturvassa nykyisin.”

Tämä vastaisi jokseenkin sitä perustulomallia, jonka luonnostelin teoksessani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, uud. p. 2010 ja 2015).

Pääpiirteissään mallini noudattelee Nobel-palkitun taloustieteilijän Milton Friedmanin ideoita, tosin hänkin joutui puhumaan perustuloa vastaan, kun sitä kokeiltiin Ronald Reaganin hallinnon aikana, jolloin uudistuksen byrokratiasäästöt vesitettiin jättämällä kontrollikoneistot voimaan.

Kelan työttömyysetuuksia korvaava yleistuki ei olisi enää kiinteän määrän mukainen, vaan sen taustalla olisi tulo- ja varallisuusharkinta sekä suurta byrokratiaa vaativa tarvearviointi.

STM:n mukaan tavoitteena olisi yksi yhtenäinen järjestelmä, johon yhdistettäisiin asumistuki ja todennäköisesti myös toimeentulotuki. Tarveharkinnan kautta työttömyysturvasta voitaisiin tehdä pahimmillaan toimeentulotuen kaltainen.

STM:n tiedotteen lopussa on Sanni Grahn-Laasosen erityisavustajan Sakari Rokkasen (kok.) ja osastopäällikkö Liisa Siika-ahon nimet.

Yksi tuki, yksi valvova viranomainen, ja lasiseksi tehty kansalainen. Ja kaikki ehdollista sekä riippuvaista tarkkailusta ja rankaisemisesta!

Kansalaisten elämän lisääntyvä läpivalaiseminen tekisi ihmisistä julkiselle vallankäytölle alttiimpia ja haavoittuvampia, mitä ei voida hyväksyä oikeusvaltioperiaatteiden näkökulmasta (vrt. juutalaisen kansanryhmän pankkitietojen ja varallisuuden konfiskoiminen natsi-Saksassa).

Sillä tavoin ei ainoastaan ”yksinkertaistettaisi etuuksia” vaan pudotettaisiin ihmisiä sosiaaliturvan verkoista ja silmukoista läpi.

Ihminen ei saisi tuloa eikä perusturvaa juokseviin ja jokapäiväisiin elinkustannuksiinsa ilman, että hän on syönyt lautasensa tyhjäksi ja tyhjentänyt taskunsa valtion kassaan.

 

Pankit mukana perusturvakumouksessa ja ihmisten läpivalaisussa

Pankit valmistautuvat varattomuusehtojen laajentamiseen ennakoivasti päivittämällä käyttöehtojaan muotoon, joka sallii pankkien luovuttaa tilitietoja myös rahalaitosten välillä, mikäli asiakas itse sitä pyytää (tietenkin Kela-viranomaisen ehdollistamana ja painostamana).

Eräs pankki (josta tässä käytän nimitystä ”X-pankki”) on varautunut hallituksen laajentamiin varallisuusehtoihin palveluehtojen muutoksilla, jotka mahdollistavat Kela-viranomaisten asioimisen asiakkaan pankkitileillä:

”Pankilla on oikeus luovuttaa asiakasta tai muuta rekisteröityä koskevia tietoja kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Pankki voi antaa maksutoimeksiantopalvelun ja tilitietopalvelun tarjoajille pääsyn pankissa olevien tilinomistajan maksutilien tietoihin näiden palveluiden toteuttamiseksi asiakkaan tai tilin käyttöoikeuden haltijan nimenomaisen pyynnön mukaisesti.”

Tässä äskettäisessä ”palveluehtojen” muutoksessa sanotaan, että jos asioit Kelassa, rahasi ja pankkitietosi kuuluvat Kelalle.

Sama pankki on varautunut hallituksen laajentamiin varallisuusehtoihin palveluehtojen muutoksilla, jotka mahdollistavat myös tiliotteiden ja muun pankkipostin lähettämisen suoraan Kelalle. Pankin ”tiedonannossa” sanotaan:

”Sähköisen asioinnin ehdoissa verkkopankin arkiston käsite on muutettu laajemmaksi online-arkistoksi. Online-palvelu ja online-arkisto ovat laajemmin määritelty kuin aiemmin. Online-arkisto käsittää myös pankin ulkopuolisten kumppaniensa kanssa sopimat sähköiset postilaatikkopalvelut.
Pankista asiakkaalle toimitettu kirjallinen viestintä voidaan jatkossa toimittaa [X-pankin] online-arkiston lisäksi myös pankin erikseen ilmoittamiin muihin sähköisiin postilaatikoihin. Online-arkisto on ensisijainen viestintäkanava, mikäli se on käytössä. Asiakas sopii muiden sähköisten postilaatikoiden käyttöönotosta suoraan niiden tarjoajien kanssa.”

Tässä tekstikatkelmassa sanotaan, että jatkossa pankki toimittaa Kelan tukia saavien ihmisten tiliotteet suoraan Kelan postilaatikkoon, kunhan Kela on ensin kiristänyt asiakkaalta suostumuksen tietojen luovutukseen. ”Mekanismi” yksityisyydensuojan raiskaukseen on siis valmiina, ja enää tarvitsee vetää liipaisimesta.

Tätä kautta hallituksen kaavailemat ja suorittamat varallisuusehtojen laajennukset vaarantavat kansalaisten perustuslaillisen yksityiselämän suojan (PL 10 §) ja omaisuudensuojan (PL 15 §). Näin ollen tarveharkinnan varallisuusehdot ovat yhdenvertaisuuden (PL 6 §) vastaisia saattaessaan muun muassa työttömien ja tarveharkintaista asumistukea saavien eläkeläisten yksityiselämän suojan eriarvoiseen asemaan verrattuna muiden kansalaisten nauttimiin vastaaviin oikeuksiin.

Hallituksen suunnittelemat tarveharkinnan lisäykset vaarantavat myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR 2016/679), joka suojaa yksilöiden henkilötietoja, mukaan lukien pankkitiedot. Lisäksi EU:n perusoikeuskirjan 8 artikla takaa oikeuden henkilötietojen suojaan, ja 7 artikla suojaa yksityisyyttä, joten hallituksen yritykset ihmisten elämän laajenevaan läpivalaisemiseen ovat perusoikeuksien vastaisia.

Saksien kanssa on juostu, vaikka myös Suomen oikeuskansleri on nuhdellut hallitusta toistuvasti vaikutusarvioiden laiminlyönneistä.

 

Lautasen nuolettaminen on fasismia

Yleistuki on tarkoitus ottaa käyttöön 1.2.2026, eli saksi-Sannilla on kiire.

Yleistukeen liittyvien lainsäädäntömuutosten ohella hallitus on viemässä läpi myös uudet työttömyysturvan seuraamusmuutokset, joilla karensseja ja työssäolovelvoitteita kiristetään entisestään ja vastoin tieteellistä vaikutusten arviointia. Lisäksi toimeentulotuen myöntöehtoja ollaan tiukentamassa.

Näin siis tilanteessa, jossa työllistymisen mahdollisuuksia ei ole työpaikkojen puuttuessa.

Nykyisellä hallituspohjalla on kaksi vuotta aikaa tuhota suomalainen konsensukseen perustuva perusturvajärjestelmä kokonaan.

Pahimmassa tapauksessa nykyistä hallituspohjaa vain täydennetään seuraavien eduskuntavaalien ja Perussuomalaisten romahduksen jälkeen Keskustalla, ja sama turbulenssi jatkuu vielä kuuden vuoden ajan.

Tässä tapauksessa suomalaisesta oikeusvaltiosta, sosiaaliturvasta ja hyvinvointivaltiosta on jäljellä savuavat rauniot, ja uhriluku kasvaa.

On huomattava, että tämä on vasta ”ensimmäinen vaihe”. Tarkoitus lienee tehdä kaikesta Kelan perusturvasta tarveharkintaista. Eläkeläisten asumistuki on jo pitkään ollut varallisuusehtoinen, ja jatkossa tarveharkinta ulotettaisiin varmaankin myös kansaneläkkeisiin, jotka tehtäisiin niin ikään varallisuusharkinnan varaisiksi, jotta nekin saataisiin uuden yleistuen ja takautuvan omaisuuden riiston piiriin.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi leipäjonoissa on ikäihmisiä, joiden peruseläke on hutera kuin opintotuki.

Seuraavaksi hallitus iskee syömähampaansa ikäihmisten asuntoihin, kun mummojen ja papparaisten asuntovarallisuudessa oleva perintö sulatetaan pakottamalla ikäihmiset käänteisiin asuntoluottoihin ja syömään seinänsä. Tuloksena on periytyvää köyhyyttä, paitsi parhaiten pärjääville, yhteiskunnasta riippumattomille ja sijoituksillaan elosteleville pullasorsille.

Hallitus aikoo käyttää eläkkeiden leikkaamisen välineenään painostusta, jonka mukaisesti yli 70-vuotiaita ihmisiä taivutellaan tekemään käänteisiä asuntolainoja. Eikä tämä ole suinkaan härski uhkakuva vaan hallituksen ohjelmoimaa todellisuutta.

Kaikki viittaa siihen, että yhdessä (1) yleiseen asumistukeen liitetyn varattomuusehdon, (2) omistusasukkaita koskemaan ulotetun yleisen asumistuen lopettamisen ja (3) käänteisiin asuntoluottoihin kannustavan hankkeen kanssa (4) yleistuen ajallisen keston rajoittaminen ja toimeentulotukeen ohjaaminen merkitsevät, että hallitus aikoo velvoittaa kansalaisia käyttämään asuntovarallisuutensa ja muun vähäisen varallisuutensa perusturvan (asumistuen, työttömän perusturvan, kansaneläkkeiden ja takuueläkkeiden) saamista edeltävänä ehtona.

Riikka Purra, Petteri Orpo ja Sanni Grahn-Laasonen aikovat siis hoitaa valtionvelat tukiriippuvaisen keski- ja työväenluokan omaisuudella, minkä jälkeen Suomessa ei ole enää keski- eikä työväenluokkaa vaan pelkästään rikkaita ja hyvätuloisia ja toisaalta suuri määrä”kaikkein heikoimmassa asemassa” olevia ”toimarin” asiakkaita, eikä ”toimari” tarkoita tässä yhteydessä suinkaan toimitusjohtajaa.

Tällainen politikointi rikkoo suomalaista oman tuvan ja oman luvan periaatetta vastaan ja johtaa kodinturvan loukkauksiin.

Perusturvan repiminen ja epävarmuus tulevaisuudesta aiheuttavat kansalaisille myös paljon huolta, joka huonontaa elämää.

Yhteiskuntamme ei kestä tätä, vaan hallitus on pantava vaihtoon nopealla aikataululla.

Vetoan hallituksen liima-aineena toimiviin RKP:hen ja Kristillisdemokraatteihin: Ottakaa ritolat hallituksesta ja kaatakaa hallitus!

Vetoan Perussuomalaisiin kansanedustajiin: Äänestäkää hallituksen esityksiä vastaan ja kaatakaa hallitus tai irtautukaa eduskuntaryhmästänne! Ei teitä sinne valita enää koskaan uudestaan, mutta eroamalla voitte pelastaa henkilökohtaisen maineenne. Ne, jotka puolueeseen jäävät: Vaihtakaa Perussuomalaisten johto seuraavassa puoluekokouksessa!

Vetoan akateemisiin kollegoihini ja muihin tieteellisiin asiantuntijoihin, jotta torppaisitte hallituksen esitykset Lausuntopalvelussa ja siellä olevan linkin takaa löytyvän valmiin lakiesityksen valmistelussa.

Vetoan ammattiyhdistysliikkeeseen, jotta pysäyttäisitte aikeet tehdä yleistuesta tarveharkintaisen ja kestoltaan rajatun.

Vetoan kansalaisiin, jotta osallistuisitte 18.5.2025 Helsingissä järjestettävään mielenosoitukseen perusturvaleikkauksia vastaan, sillä muita keinoja ei juuri ole kuin avoin kapina, kun hallitus romutti ay-liikkeeltä mahdollisuuden poliittisiin lakkoihin.

Kokoomuksen tavoitteet ja kannat on tiedetty jo pitkään, ja katalimman petoksen asiassa ovat tehneet Perussuomalaiset, jotka ennen vaaleja lupasivat, että perusturvasta ei leikata.

Riikka Purra aikoo ”työväenpuolue” Perussuomalaisten puheenjohtajana huonontaa ay-liikkeen toimintakykyä myös poistamalla ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden, jotta jäseniltä menisi motiivi kuulua ammattiliittoihin ja ay-liikkeen vaikutusvalta vähenisi.

Hyvä työttömyysturva olisi työtätekevän oikeus. Jokainen työllinen voi olla nykymenolla tuota pikaa työtön, myös perussuomalainen kansanedustaja itse, joka on elellyt ”toisen varoilla” siinä missä kuninkaat ja kauppiaatkin.

Sattuman satoa nykyisin on, mikä lantti kenenkin käteen putoaa, eikä kansalaisia voida vastuullistaa, syyllistää eikä rangaista työllisyystilanteesta, johon he eivät voi itse vaikuttaa. Toisaalta hallitus ei pääse pakoon omaa poliittiseen valtaan liittyvää vastuutaan suhdannekilven taakse, kun leikkaukset on tehty perusturvaan, jonka säilyttämisellä olisi ollut elvyttävä vaikutus.

Hallituksen esitys yleistueksi ei perustu empiirisesti (kokeellisesti) todettuihin tosiasioihin vaan ennusteisiin, toiveisiin ja oletuksiin, ja tosiasioita on pyritty johtelemaan politiikasta pelkkien mielipiteiden varaisesti. Kyse on kansalaisten asettamisesta poliittiseen kokeiluun, jossa panoksena ovat ihmisten työttömyysturva, asuminen ja toimeentulo.

Hallituspuolueet leikkaavat niiltä, jotka eivät voi tehdä tilanteelleen mitään ja ovat valmiiksi selkä seinää vasten. Se on pakkotilanteissa ja vaihtoehdottomuudessa elävien ihmisten ahdingon pahentamista ja syyllistämistä.

On oikeusvaltion ja moraalin vastaista asettaa ihmisten perusturva huononnusten kohteeksi tilanteissa, joissa ihmiset eivät syystä tai toisesta voi itse olennaisesti vaikuttaa työllistymiseensä ja tulotasoonsa.

Liian moni on nykyään koulutustaan vastaamattomissa töissä vain siksi, että hallitus niihin painostaa. Suuri osa väitetystä työvoimapulasta puolestaan poistuisi kelpoisuusehtoja keventämällä – ei patistelemalla töihin, joita ei ole.

Myöskään työ sinänsä ei ole itseisarvo, vaan sillä on pelkästään välinearvo. Kaikkea tärkeää toimintaa ei voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, joten työpoliittisesta syyperustaisuudesta luopuminen olisi perusteltua perustulojärjestelmän hyväksi. Työn kautta puolestaan tuotetaan suoranaisia epäarvoja, kuten saasteita ja onnettomuuksia, joten työpoliittista syyperustaisuutta ei voida pitää ihmisten toimeentulon edellytyksenä.

Kokoomuslaisia ja kommunisteja erottaa se, että kokoomuslaiset näkevät tekemistä jokaisessa vaikeudessa ja kommunistit vaikeutta jokaisessa tekemisessä. Olen kuitenkin kokoomuslaista reippautta vastaan, koska tekeminen ilman ajattelua on vaarallisempaa kuin pelkkä ajatteleminen ilman tekemistä.

Odotan ja pelkään päivää, jolloin yhteiskuntamme repeää hallituksen toimien vuoksi täysin, ja puolet kansasta on kaduilla porvariston jatkaessa luksusteluaan turvamuuriensa takana.

Yhteiskuntamme perusasioita tuntemattomat napamiehet ja moppitukat pitäisi heittää valtioneuvoston ikkunoista pihalle niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori, filosofi

valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

...

Päivitys 30.11.2025: Iltapäivälehtien tietojen mukaan hallitus on perääntymässä mahdollisuudesta, että yleistukeen tehtäisiin ajallisen keston rajoitus, mutta oikeutta yleistukeen edeltäisi peräti 21 viikon karenssi, jonka ajaksi ihmiset syöstäsiin toimeentulotuen piiriin (niiden osalta, jotka voivat varallisuusehdon puolesta toimeentulotukea saada). Lakiesityksessä ei ole mainintaa varallisuusehdosta, mutta omaisuudesta saatavat tulot alentaisivat yleistukea toisin kuin nykyistä peruspäivärahaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon valmiiksi saamisesta kertoi Ilta-Sanomat jutussa ”Merkittävä muutos työttömille tulossa” 30.11.2025. Esitystä vastustivat valiokunnassa Sdp, Vasemmistoliitto ja Vihreät, ja esitys siirtyi eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi. Uudistus aiotaan voimaan toukokuun alusta 2026.

Häikäilemätön on uudistuksessa 21 viikon karenssi, jonka kuluessa ihminen ei voi saada Kelan työttömyysetuutta ollenkaan. Yleistukea koskevaan lakiin kirjataan siis ajallisen keston rajoitus työttömyyden alkupäähän vaikkakaan ei loppupäähän. Samoin yleistukeen ollaan asettamassa epäsuora varattomuusehto, joka vaatii ihmisiä käyttämään varallisuutensa juokseviin elinkustannuksiinsa 21 viikon ajan.

Karenssin vuoksi kenenkään yleistuella jo olevan ihmisen ei kannata ottaa vastaan määräaikaista työtä, koska siltä työttömäksi palatessaan ei ehkä voi saada yleistukea 21 viikkoon, joten hallituksen uudistus on susi myös sen työllistymistavoitteiden kannalta.

 

Aiheesta aiemmin:

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

Helsingin Sanomat julkaisi 17.5.2024 toimittaja Teemu Muhosen kirjoittaman jutun ”Hallitus valmistelee historiallista uudistusta: tätä tarkoittaa uusi ’yleistuki’”. Asiasta kirjoitti myös Iltalehti, ja tiedotteita aiheesta on julkaissut sosiaali- ja terveysministeriö.

Helsingin Sanomien jutussa viitattiin sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) näkemyksiin ja haastateltiin STM:n ylijohtajaa, hallintotieteiden maisteri Liisa Siika-ahoa, joka johtaa uudistusta valmistelevaa virkamiestyöryhmää.

Olen osoittanut Siika-aholle, virkamiestyöryhmälle, sosiaaliturvauudistusta pohtivan komitean jäsenille ja valituille kansanedustajille kirjelmän, jonka julkaisen avoimena kirjeenä myös tässä blogissani.

Perusturvan muodolliseen selkeyttämiseen voi olla perusteita. Jos uudistus tehdään istuvan hallituksen poliittisesti linjaamalla tavalla, siihen liittyy kuitenkin huomattava riski, joka uhkaa romuttaa työttömyysturvan keston ja tekee varattomuusvaatimuksista ehdon (työttömyysetuutta korvaavaksi aiotun) yleistuen saamiselle.

Hallituksen tarkoitus lienee pudottaa ihmiset toimeentulotuelle. Koska toimeentulotukea voivat saada vain lähes varattomat ihmiset, tämä tarkoittaisi, että työttömyysturvaa huononnettaisiin sisällyttämällä sitä korvaavaan yleistukeen epäsuora varattomuusehto, joka realisoituu ihmisen päätyessä toimeentulotuen piiriin.

Jos yleistuki rajataan kestoltaan ja siihen sisällytetään varattomuusehto, vaikutus olisi todennäköisesti sosiaalisesti rapauttava. Se johtaisi suuren osan ihmisiä toimeentulotukeen, joka on sosiaalisista loukuista pahin ja vähiten työhön kannustava. Varattomuusehto johtaisi osan ihmisistä kuluttamaan kaiken varallisuutensa saadakseen tuloa jokapäiväisiin menoihinsa, mikä voisi tarkoittaa osalle ihmisistä omaisuutensa menettämistä.

Tällainen vääryys ollaan ottamassa jo käyttöön yleisessä asumistuessa, jota koskee jatkossa asteittainen tuen määrää alentava varattomuusehto.

Varattomuusvaatimukset liukuvat tukia yhdistettäessä helposti ja huomaamatta toimeentulotuesta ja yleisestä asumistuesta myös työttömyysetuuksia korvaavaksi aiotun yleistuen piiriin. 

Perustelen seuraavassa STM:lle osoittamassani kirjelmässä, miksi kyseinen politikointi saattaa olla perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vastaista.

 

Avoin kirje

Arvoisa ylijohtaja Liisa Siika-aho

Asia: Yleistukea koskevat kannanottonne

Viitteet: Helsingin Sanomat 17.5.2024, Iltalehti 17.5.2024, STM:n tiedotteet ja viestipalvelu X:n postauksenne.

Kommentoitte Helsingin Sanomille suunnitteilla olevaa yleistukihanketta, ja aiheesta kirjoitti myös Iltalehti.

Kirjoituksista ja ministeriön tiedotteista sekä viestipalvelu X:n postauksistanne käy ilmi, että yleistuella on tarkoitus yhdistää Kelan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki.

Olen perehtynyt työttömyysturvajärjestelmään ja sosiaaliturvajärjestelmään perin pohjin akateemisissa yhteyksissä.

 

*

Huomiota yleistulosta esitetyissä lausumissa herättää hallituksen poliittinen linjaus, jolla ollaan mahdollisesti kyseenalaistamassa työmarkkinatuen jatkuvuus.

Jos käy niin, että peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korvaavasta yleistuesta tulisi kestoltaan rajattu, tämä todennäköisesti pudottaisi monet ihmiset toimeentulotuen piiriin, joten kokonaissäästöä valtiontaloudelle koituisi vain vähän.

Toisaalta syntyisi suuri määrä väliinputoajia, sillä toimeentulotukea koskee varattomuusehto, jonka vuoksi sitä voidaan myöntää lähes täysin varattomille, joilla ei ole helposti rahaksi muunnettavaa omaisuutta.

Tällä tavoin hallitus tekisi epäsuorasti työttömyysetuudesta (työmarkkinatuesta) tarveharkintaisen ja varattomuusehtoisen etuuden – sikäli kuin se ei sitä nykyisin ole 55 vuotta täyttäneillä ja työssäoloehdon suorittaneilla.

Tällaisen politiikan vaikutus olisi sosiaalisesti rapauttava, sillä se kannustaisi joko käyttämään kaiken varallisuutensa juokseviin menoihin ja/tai hankkiutumaan muutoin varattomaksi toimeentulotukea saadakseen.

Vastustan yleistuen valmistelussa väläytettyä muutosta, joka tekisi työmarkkinatuesta kestoltaan rajattua, pääasiassa kolmella argumentilla.

A) Muutos pudottaisi keston umpeuduttua ihmiset toimeentulotuelle, mikä ei juurikaan vähentäisi valtion menoja. 

B) Toimeentulotuelle ohjautuminen saattaisi jättää osan ihmisistä kokonaan ilman tuloa, koska toimeentulotukea koskee varattomuusehto.

C) Muutoksella tuskin olisi työllistymistä edistäviä vaikutuksia, koska pitkäaikaistyöttömyyden syyt ovat yleensä muualla kuin taloudellisten kannusteiden tai taloudellisen ohjailun puuttumisessa.

Kyseisenlainen uudistus todennäköisesti lisäisi köyhyyttä ja kurjistumisilmiön kautta julkisen talouden menoja.

Nykyisinkin suuri osa ikäihmisten leipäjonoista johtuu siitä, että eläkeläisten asumistuessa on varattomuusehto, jonka mukaan eläkeläisen asumistukea voivat saada vain lähes varattomat eläkeläiset. 

Kun hallitus lisää myös yleiseen asumistukeen asteittaisen varattomuusehdon, hallitus tällä päätöksellään tekee yleisestä asumistuesta toimeentulotuen tapaisen sosiaalisen loukun, josta ei edes yritetä kohota paremmille päiville, kun hankittu tulo tai varallisuus leikkaa sosiaalietuutta.

Tästä puolestaan johtuu, että perusturvaan asetetut varattomuusehdot vaikuttavat tuhoisasti. 

Muita toimia, joilla hallitus on ilmoittanut valmistelevansa siirtymistä yleistukeen, on 300 euron tulonvähennysoikeuden poistaminen (300 euron ns. suojaosan poistaminen).

Myös tämän muutoksen vaikutukset ovat todennäköisesti passivoivia, koska vähäinenkin tulonmuodostus alentaa sosiaaliturvaa. 

 

*

Puutun tässä kirjoituksessani myös muihin sosiaaliturvan uudistuksiin, jotka nähdäkseni ovat erittäin huonosti harkittuja – ja vaikutuksiltaan toisenlaisia kuin päätösten tekijät toivovat.

Esitän seuraavassa niistä olennaisimmat yksilöidysti:

 

1. Hallitus alensi yleisen asumistuen tasoa ja sisällyttää siihen asteittaisen varattomuusehdon. Molempien muutosten tuloksena julkisen talouden menot kiertyvät sirkulaatioilmiön kautta menoiksi toimeentulotukeen, ja valtiontalouden säästöt jäävät vähäisiksi.

Asumistuen tason alentaminen siirtyy toimeentulotukeen, jonka piirissä sovelletaan ankaraa varattomuusehtoa. Koska toimeentulotuen varattomuusehdot ovat tiukemmat kuin asumistukeen tehtävät (asteittaiset) varattomuusehdot, suuri osa asumistuen saajista ei voi saada kompensaatiota asumistuen alenemaan toimeentulotuesta, jonka saannin estää yleisestä toimeentulotuesta annetun lain mukaan vähäinenkin helposti rahaksi muutettava varallisuus.

Myös asumistukeen tehty asteittainen varattomuusehto merkitsee käytännössä asumistuen muuntamista varattomuusehdon varaiseksi, jolloin leikkaukset ovat suoraan pois tämän ryhmän ruokapöydistä.

Tämä muutos kohtelee kaltoin toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä ja pudottaa heidät kaikkein huonoimmassa asemassa olevien joukkoon, jolloin muutos on sosiaalisesti destruktiivinen.

Poliittisessa retoriikassa hallituksen viljelemä sanonta, että ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaan ei puututa” onkin sangen kelvotonta argumentaatiota, koska siinä oletetaan, että vain kaikkein surkeimmassa asemassa olevat olisivat tuen tarpeessa.

Vielä kynnelle kykenevät väestönosat jätetään siis huomiotta ja haavoitetaan heidän taloudellista toimeentuloaan jopa kaikkein huonoimmassa asemassa olevien alapuolelle.

Samalla kun hallitus laajentaa varattomuusehtoa eri tukiin, yksityiset pankit puolestaan valmistautuvat muutoksiin tekemällä palvelusopimuksiin ehtomuutoksia, joiden mukaan asiakkaita velvoitetaan myöntämään pääsy tilitietoihinsa yhden pankin kautta myös kaikkiin muihin pankkeihin. 

Perustuslakivaliokunta torppasi viranomaisten tiedonsaantioikeuden jo vuonna 2018 perustuslaillisen yksityisyydensuojan vastaisena, mutta nyt sitä viedään läpi asiakkaan näennäiseen ”vapaaehtoisuuteen” perustuvana siten, että tyottömyysetuuksien, asumistuen ja muiden tukien saannin ehtona olisi asiakkaan ”vapaaehtoinen” tietojen luovutus pankeista suoraan tuen myöntäjälle.

Tällainen ehdollistaminen on fasismia siinä, missä kokoomuslaisen ministerin Maija Perhon ajama laki, jolla jo 2000-luvun alussa tehtiin toimeentulotuen saajien pankkitiedoista läpinäkyviä ja ihmisistä itsestään lasisia kansalaisten yhdenvertaisuutta ja tietosuojaa rikkoen.

Tällaista politikointia ei voisi missään tapauksessa asiantuntijaperustein hyväksyä. 

 

2. Hallitus lopetti asumistuen maksamisen omistusasujille kokonaan.

Omistusasumiseen suunnattua asumistukea on tähänkin asti voitu myöntää vain osakeasunnon hoitovastikkeisiin tai asuinkiinteistön hoitokuluihin. Vastikkeet ja hoitokulut ovat yleensä alemmat kuin vuokrat. Kannustaessaan omistusasukkaita muuttamaan vuokralle asumaan hallitus tulee todennäköisesti lisänneeksi eikä säästäneeksi valtion menoja.

Hallituksen päätös saattaa myös tarkoittaa monelle omistusasukkaalle koko omaisuutensa menettämistä, kun he joutuvat huonossa markkinatilanteessa myymään asuntonsa. Päätös on perustuslaillisen omaisuudensuojan ja oikeusvaltioperiaatteiden vastainen pyrkiessään ajamaan ihmiset kodeistaan ja loukatessaan oikeutta kodinturvaan.

Käsitys, että omistusasukkaat ovat varakkaita, joiden pitääkin menettää omaisuutensa ja kotinsa, on virheellinen, sillä suuri osa omistusasukkaista on velkaisia, ja asuntojen pakkorealisoinnit voivat johtaa myyntitappioihin ihmisille ja luottotappioihin pankeille.

Hallituksen tapa tyhjentää vähä- ja keskivarakkaiden ihmisten omaisuus valtion budjetin tilkkeeksi noudattaa seuraavaa kaavaa. Ensin lopetetaan asumistuki omistusasukkailta ja pakotetaan heidät siten myymään asuntonsa. Kun rintamamiestalot ja velkaiset osakehuoneistot on myyty, katsotaan asukkaan hallussa olevan ainakin laskennallisesti tai virtuaalisesti rahaa, joka estää asumistuen myöntämisen. Asukkaita pakotetaan syömään näennäistä varallisuuttaan ja pureskelemaan kynsiään.

Näin poliittinen porvaristo hoitaa valtiontalouden vajetta vähä- ja keskivarakkaiden ihmisten omaisuudella, jolloin kärsijöinä ovat muiden muassa perussuomalaisia äänestävät kantasuomalaiset. Asumistukeen ja muihin sosiaalietuuksiin liitettävillä varattomuusehdoilla Kokoomus yrittää siis sulattaa tukimuodoista riippuvaisen keskiluokan omaisuuden valtionvelkojen hoitoon, tuloksena periytyvää köyhyyttä.

Tällä sikamaisella lainmuutoksella hallitus ulosmittaa ihmisiltä heidän asuntovarallisuutensa ja ajaa asukkaat kodeistaan siitä huolimatta, että asumistukimenot todennäköisesti nousevat asukkaiden päätyessä lopulta vuokralle! Tämä on jotakin sellaista, jota virkamiesvalmistelijat tuskin keksisivät, joten siihen on varmasti tarvittu uhopuolueiden luovuutta ja mätämunapoliitikkojen nerokkuutta.

Perussuomalaisten kannattaisi välittömästi lopettaa hallitusyhteistyö Kokoomuksen kanssa, sillä tämä ei ole Perussuomalaisten kannattajakunnan etujen mukaista. Asiassa ei auta PS-puoluejohdon puolustelu, jonka mukaan puoluejohto itse syö lautasensa tyhjäksi ennen kuin pyytää lisää.

Tosiasiassa kyseiset poliitikot itse elävät toisten rahoilla, kuten kuninkaat ja kauppiaatkin, mutta he tekevät sen leveämmin kuin monet muut ihmiset. 

Napamies Petteri Orpon ilmaisema halu ”pelastaa hyvinvointivaltio tuleville sukupolville” tuhoaa hyvinvoinnin nykyisiltä X-, Y- ja Z-sukupolvilta ja luo ylisukupolvista köyhyyttä, joka kurjistaa ainoaa todellisuutta eli nykyisyyttä samalla, kun maahan luodaan kokoomuslaisen lullukkaväen perillisistä koostuva rässisääty.

Hallituksen harjoittama politiikka tekee tukiriippuvaisista ihmistä varattomia kirkonrottien tavoin. Tuloksena on kasvava rutiköyhien suomalaisten joukko, jonka ei kannata muuta tehdäkään kuin kävellä suoraan toimeentulotukeen.

Asiaa ei ehkä voi ymmärtää pelkällä kirkkoslavistiikan asiantuntemuksella, ja näistä syistä Perussuomalaiset ei olekaan ollut pitkään aikaan kansanpuolue vaan kapean puolue-eliitin etuja ajava liike, josta omilla aivoillaan ajattelevat harjataan pois.

Itse en tiedä halveksuttavampaa tapaa hoitaa valtiontaloutta kuin vaarantaa ihmisten kodit päätöksillä, jotka eivät ole edes yleisen taloudellisen edun mukaisia.

 

3. Hallitus lopettaa kansaneläkkeiden maksamisen ulkomailla asuville.

Myös tämä päätös on järjen vastainen, koska se kannustaa ulkomailla asuvia kansaneläkeläisiä muutamaan takaisin Suomeen kansaneläkettään saamaan, jolloin valtio ei säästä eläkekuluissa mitään. 

Kansaneläkkeen epääminen asuinpaikan perusteella saattaa olla myös vastoin vapautta valita asuinpaikkansa ja vastoin Euroopan unionin liikkumisen vapauden säädöksiä.

Lisäkuluna valtiolle voi olla se, että kansaneläkeläiset tulevat Suomeen anomaan sairaanhoitopalveluja ja kansoittamaan asuntojonoja täällä. Ihmisille itselleen päätöksestä koituu suurta, tarpeetonta ja taloudellisesti vahingollista vaivaa.

Eräs pahanlaatuinen esimerkki on tässä.

Katson, että varattomuusehto olisi pitänyt poistaa eläkeläisten asumistuesta sosiaalista syrjäytymistä ja eläkeläisköyhyyttä torjuvana toimenpiteenä.

 

4. Opiskelijoiden palauttaminen yleisestä asumistuesta opintotuen piiriin ja siihen liittyvä asumistuen tason alentaminen on ristiriidassa opiskelija-asuntokannassa tapahtuneen rakenteellisen muutoksen kanssa. 

Edullisista ja vanhoista soluasunnoista on tullut harvinaisia, ja jokainen valmistuva asunto on väistämättä uusi ja kallis. Jos opintotuki ei riitä nykyisten opiskelija-asuntojen vuokriin, asunnot jäävät tyhjiksi tai opiskelijat asunnoitta. Etenkin Kokoomus lupasi vaalikampanjassaan 2023, ettei koulutuksesta leikata. Tosiasiassa opintotuen heikennykset ovat koulutusleikkaus, koska opiskelun subjekti on opiskelija.

Opiskelijoiden opintotuen heikennykset velkaannuttavat nuorisoa jo varhain. Julkisuudessa väläytetty ehdotus, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoilta opintoraha pitäisi lopettaa kokonaan ja siirtyä pelkkään lainarahoitukseen siksi, että korkeakoulutetut (keskimäärin) tienaavat lopulta paremmin kuin muut, on mielivaltainen yleistys.

Ihminen voi hukkua jokeen, jonka syvyys on keskimäärin vain metri.

Tosiasiassa korkeakoulutettujen joukossa on paljon työttömiä ja alipalkattuja, ja moni on koulutustaan vastaamattomassa työssä. Näin ollen väite hyväosaisista korkeakoulutetuista on täyttä tuubaa samoin kuin muutkin hallituksen tekemät oletukset.

 

*

Hallituksen sosiaalipoliittisia uudistuksia leimaa kaksi ominaisuutta:

– Tiedon sijasta argumentaatiossa vedotaan oletuksiin, toiveisiin ja pelkkään poliittiseen tahtotilaan, ja asiantuntijalausunnot tilataan valikoidusti niiltä tahoilta, joilta hallitus voi saada haluamiaan tuloksia (kuten jo hallitusohjelmaa muotoiltaessa).

– Hallituksen päätökset, joihin liittyy selviä oikeudellisia ongelmia, ovat syntyneet sikäli väärässä järjestyksessä, että niitä tehtäessä on laiminlyöty vaikutusten arviointi, mistä oikeuskansleri puolestaan on hallitusta toistuvasti moittinut.

Lainsäädäntötyössä ja oikeudellisessa ajattelussa seurausharkinta on erittäin tärkeä osa toimintaa, koska kaikilla oikeudellisilla normeilla on ennakolta vaikuttavia ominaisuuksia. Niille hallitus on täysin sokeutunut tai sokeuttanut itsensä, mikä on näyttö erittäin huonosta harkinnasta ja jopa oikeusvaltioperiaatteiden rikkomuksista.

Olen useasti kiinnittänyt huomiota siihen, miten löyhästi ja heppoisin perustein myös virkakoneisto päästää lainvalmistelun läpi säädöksiä ja niiden muutoksia pelkästään ministeripoliitikkojen mielipiteidenvaraisten oletusten ja poliittisen ohjauksen pohjalta.

Kielteisenä esimerkkinä siitä on sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) juokseminen saksien kanssa.

Toisen kielteisen esimerkin tarjoaa työministeri Arto Satosen (kok.) tapa tehdä työmarkkinapolitiikassa anarkokapitalistista vallankumousta omalla kapealla kauppiaan järjellään.

On todennäköistä, että hallitus vei läpi poliittisia lakkoja rajoittavat lait nimenomaan iskeäkseen syömähampaansa seuraavaksi työttömyysturvaan, mikä tapahtuu ”yleistueksi” naamioitujen huononnusten kautta.

Oikeusvaltioissa ihmisten perustoimeentuloa ei saisi jättää poliitikkojen mielipiteidenvaraisten uskomusten, oletusten ja toiveiden varaan, kuten nyt on tehty. 

Mikään määräaikainen poliittinen ”mandaatti” ei luo privilegiota perusoikeuksien poljentaan etenkään, kun vaaleissa ei äänestetty yhdestäkään leikkauksen asiakohdasta vaan ainoastaan valittiin henkilöitä.

Sosiaaliturvan muutokset eivät saisi johtaa kansalaisten kotien, varallisuuden ja toimintakyvyn huononemiseen, niin kuin käy, kun muutoksia on tehty sosiaaliturvan ns. heikentämiskiellon vastaisesti tilanteessa, jossa elinkustannustasossa ei ole tapahtunut vastaavaa alentumista vaan huomattavaa kallistumista.

Sosiaaliturvan uudistamista pohtivasta työryhmästä, ministeriöstä ja järjestöistä sekä muista kuulemismenettelyn piirissä olevista tahoista saattaa löytyä asiantuntemustakin, mutta en voi torjua epäilystäni siitä, kuinka vaikuttavaa tämä asiantuntemus todella on, kun näyttää siltä, että lakeja viedään läpi pelkällä nuijan voimalla.

 

*

Olen sivumennen sanoen itse luonnostellut yleistukea muistuttavan perusturvajärjestelmän piirteet kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, 2. uud. p. 2010, 3. uud. p. 2015), jossa esitin negatiivisen tuloveron tapaisen mallin (3. p. luku 9, s. 376 jss).

Se on osittain perustulomalli ja osittain syyperustainen malli. Olennaista sille, miksi perusturvan ei tulisi olla pelkästään syyperustaista, on, että kaikki yhteiskunnallinen arvotuotanto ei ole organisoitavissa palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, eikä vain niiden kautta velvoittavaksi.

Tällaista toimintaa ovat esimerkiksi kulttuurialan toiminta ja taiteellinen toiminta, joita ilman kulttuurielämää ei olisi, tai kotityö, joka mahdollistaa esimerkiksi puolison työssä käymisen.

Siksi en pidä syyperustaista sosiaaliturvaa perusturvatasolla täysin perusteltuna. Lisäksi toimeentulon oikeutus tulisi varmistaa ilman varattomuusehtoa, mikä puolestaan merkitsee, että minimietuutena yleistuen pitäisi olla varallisuudesta riippumatonta.

Liisa Siika-aho luonnehtii lehtijutuissa odottavansa kiinnostuneesti yleistuen toteutusta ja osallistuvansa asian kehittelyyn.

Ilmoitan myös itse osallistuvani asian käsittelyyn asiantuntijapositiosta, mikäli siihen myönnettäisiin mahdollisuus, ja olenkin hakenut STM:stä ja THL:stä useita virkoja – tosin tuloksetta, ja aina paikalle on nimitetty joku, jonka on oletettu tietävän asiat ilmeisestikin poliittisesti paremmin.

Olen totta kai jatkossakin käytettävissänne ja toivon, että yleistuen mallia ei pantaisi toimeen sellaisella tavalla, jossa syntyy edellä kuvailemiani väliinputoajia, jotka helposti päätyvät sosiaaliturvajärjestelmän verkoista ja silmukoista läpi.

Sosiaaliturvajärjestelmän usein viitattu monimutkaisuus ei ole käsittääkseni merkittävä ongelma. Haluttomuus hakea sosiaaliturvan eri muotoja ei johdu näkemykseni mukaan siitä, että niitä ei osattaisi hakea tai että niiden olemassaolosta ei olisi tietoa.

Sosiaaliturvan käyttämättömyys tai vajaakäyttö johtuu kansalaisten halusta välttää Kelan etuuksiin liittyvä elämän läpivalaisu ja viimesijaisiin etuuksiin liittyvä varallisuusharkinta, joka merkitsee pahimmillaan sekä perustuslaillisen yksityisyydensuojan, kansalaisten yhdenvertaisuuden että omaisuudensuojan vastaista rikkomusta.

On syytä muistaa, että Kelalla on paljon etuuksia siksi, että siten on haluttu tilkitä sosiaaliturvan aukkoja.

Pyrkimyksen yksinkertaistaa järjestelmää ei tulisi mennä järjestelmän luotettavuuden ja kattavuuden edelle.

Muussa tapauksessa vedetään kurvit suoriksi tavalla, joka romuttaa suomalaiseen konsensukseen perustuvan yhteiskunnan johtaen oikeusperustusta koskevaan legitimaatiokriisiin.

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori, filosofi

valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

Helsinki