31. maaliskuuta 2023

Miksi Turkki ja Unkari viivyttivät Nato-prosessia?

Ratiritiralla, päättyi talvihalla. On aihetta riisua turkit, kun Turkki ja Unkari lopultakin lopettivat viivyttelynsä ja ratifioivat Suomen liittymisen Natoon.

Voidaan kysyä, mikä tuon viivyttelyn ja siihen liittyvän kiristyksen oikeastaan aiheutti. Vastaukset voivat opettaa jotakin siitä, miten Eurooppa-politiikassa kannattaisi jatkossa toimia.

Totuus on, että Unkari pihtasi Suomen Nato-liitoksen hyväksymistä saadakseen Euroopan unionilta oman osuutensa elpymisvaroista, joita EU panttasi Unkarilta vedoten käsitykseen, että Unkarissa ei noudateta oikeusvaltioperiaatteita.

On muistettava, että myös Unkarissa valtaa pitää laillisissa demokraattisissa vaaleissa valittu hallitus, jonka pääministeri Viktor Orbán nauttii suurten kansanjoukkojen kannatusta.

Voidaan edelleen kysyä, miksi Unkaria hallitsee diktatoriseksi mainittu pääministeri, jota sanotaan myös Euroopan pahaksi pojaksi.

Juurisyy Unkarin diktatorisoitumiseen ja oikeusvaltioperiaatteiden vaarantumiseen on maahanmuutto, jota EU ei ole pystynyt pysäyttämään vaan jonka vyörymistä Unkariin EU edesauttoi Euroopan siirtolaisjärjestelyksi kutsumallaan kulkueella.

Sen houkuttimena puolestaan olivat Ruotsin ja Suomen hallitusten kyvyttömyys ja haluttomuus rajoittaa turvapaikanhakua. Unkariin saapuneen laittoman maahanmuuton ja läpikulun motiivina oli muiden EU-maiden tarjoama sosiaaliturva, joka imaisi Irakista ja Syyriasta tulleen diasporan Unkariin tai Unkarin läpi.

Tämä ikään kuin kehotti unkarilaisia järjestymään kansallista etua puolustavan Fidesz-puolueen ja paljon hyvää tehneen Viktor Orbánin tueksi. Varjopuolena on ollut, että maahanmuutto on kylvänyt eripuraa unkarilaisten omaan keskuuteen.

Syynä Unkarin haluttomuuteen hyväksyä Suomea ja Ruotsia Naton jäseneksi on ollut Unkariin tulvinut maahanmuutto, joka on raunioittanut maan taloutta ja jonka vuoksi maa joutuu jatkuvasti lähestymään käsi ojossa Brysseliä.

Toinen syy Unkarin penseyteen johtui EU:n harjoittamasta tukirahojen panttauksesta, jolla EU rikkoi Unkarin yhdenvertaisuutta ja yleisiä oikeusvaltioperiaatteita vastaan.

Oikeusvaltioperiaatteiden ja demokratian mukaista ei ole se, että EU puuttuu jäsenvaltionsa sisäpolitiikkaan ja laillisen hallituksen toimintaan.

Mistä sitten Turkin vastahakoisuus johtui? Vastaus on, että sekin johtui pitkälti maahanmuuttopolitiikassa tehdyistä virheistä.

Ruotsi ei ole päässyt Naton jäseneksi, koska ruotsalaiset ovat ottaneet vastaan Turkista saapuneita terroristijärjestö PKK:n aktivisteja. Kurdistanin työväenpuolue PKK on marxilais-leniniläinen vallankumousjärjestö, jonka ideologiaan liittyy myös radikaalia feminismiä.

Syynä Ruotsin jäsenyyden viipymiseen ei ole mikään Koraanin poltto mielenosoituksessa. Se on pelkkä yksityiskohta, joka tosin tarjosi medialle tilaisuuden kääntää huomion pois todellisesta ongelmasta.

Todellinen syy, josta Turkin ja Ruotsin välillä on taitettu peistä jo vuoden ajan, on Ruotsin tapa sallia terroristisen kurdijärjestö PKK:n toiminta maaperällään.

Turkin ja Ruotsin onnettomasta suhteesta voi oppia sen, että Ruotsin ei olisi kannattanut eikä kannattaisi jatkossakaan ottaa rajojensa sisäpuolelle maahanmuuttoa valikoimattomasti.

Ruotsin valtiollinen turvallisuus on nyt vaarassa tai ainakin Suomea heikommassa asemassa siksi, että siellä rikastuminen on pitemmällä, kun maahanmuuttopolitiikka on ollut avointa.

Näyttöä avoimen maahanmuuttopolitiikan tuhoisuudesta antavat myös jokapäiväisiksi muuttuneet ampumiset ja muu väkivalta maahanmuuttajien hallitsemissa kaupunginosissa (aiheesta täällä).

Valtavirtamedian väite, että Turkin viivyttely Suomen ja Ruotsin Nato-asiassa johtuisi vain Recep Tayyip Erdoğanin kenkkuilusta, on pinnallinen.

Syitä Turkin turvallisuushuoliin voidaan ymmärtää vasta, kun niiden oivalletaan johtuvan Ruotsin holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta, jonka vuoksi ruotsalaiset joutuvat nyt kärvistelemään turvallisuushuolten keskellä.

On myös muistettava, että Ruotsi omaksui turvallisuuspolitiikkansa doktriiniksi nimeltä mainitun feministisen ulkopolitiikan, jonka nykyinen oikeistohallitus tosin kumosi mutta josta ehti tulla maailmankuulua.

Entä mitä Suomelle tapahtuu nyt, kun maasta lopultakin tulee puolustusliitto Naton jäsen?

Vastaus: ei yhtään mitään. Paitsi syntyy loputtomasti uutta byrokratiaa, yhteisiä treenejä ja sotapeliteollisuutta.

Venäjän asevoimat ovat pitkäksi ajaksi lyödyt, ja rajoillamme on rauhallista jo siksi. Jokainen suhdanteita ymmärtävä voi oivaltaa, että meneillään oleva hysteerinen varustautuminen on sen vuoksi tarpeetonta ja huonossa taloudellisessa tilanteessa ajattelematonta. Ei tänne kukaan käännä kanuunoitaan pariinkymmeneen vuoteen.

Jäsenyys puolustusliitto Natossa on kyllä Suomelle hyvä asia, koska se vähentää riippuvuuttamme Euroopan unionista ja sen heiveröisistä turvatakuista. Suomelle hyödyllisimmät Nato-maat Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia ja Norja eivät ole Euroopan unionin jäseniä, eikä näiden maiden halukkuus Nato-yhteistoimintaan Suomen kanssa riipu EU:sta, josta myös Suomi voisi nyt vaikka erota turvallisuusasemamme kärsimättä lainkaan.

Naton ydinasepelote puolestaan on tyhjä kortti. Sen tämä Ukrainan sota on osoittanut selvästi. Mitä useammin ydinaseisiin vedotaan niitä käyttämättä, sitä epäuskottavammaksi ydinpelote käy.

Totuus on sekin, ettei mikään Nato-maa käytä ydinaseitaan Suomen tai muunkaan jäsenmaansa puolustamiseen. Ydinsateenvarjo on irvokas käsite ja vastaa filosofi Herbert Marcusen näkemystä sanoista, joiden sisältö ja muoto ovat skitsoidisessa ristiriidassa keskenään. Radioaktiivinen laskeuma sataisi tasavertaisesti kaikkien niskaan.

Kyyninen totuus lienee myös se, että Nato tarvitsee Suomea lähialueiden puolustamiseen enemmän kuin Suomi lähialueiden Nato-maita. Turvaa Suomelle itselleen tuovat vain merten takaiset valtiot.

On huomattava, että Nato on ensisijaisesti poliittinen liitto, jossa valtaa käyttävät ja päätöksiä tekevät poliitikot, kun taas sotilailla on toteuttava rooli. Nato takaa lopultakin enemmän poliittisen kuin sotilaallisen tuen.

Tässä mielessä jäsenyys Natossa on loppujenkin lopuksi yhtä hyödyllinen kuin kirkollinen avioliitto, jonka merkitys on lähinnä symbolinen.

28. maaliskuuta 2023

Taktinen äänestäminen ja äänestämisen paradoksi

Ideologisuuden olemus: politiikassa riittää vaihtoehtoja, mutta taloudessa niitä on vain yksi.

Eduskuntavaalien tämänvuotinen meemi on taktinen äänestäminen.

Sillä tarkoitetaan äänten suuntaamista niin, että vaalin lopputulos olisi tyydyttävä, vaikka ääni ehdokkaalle ei menisikään ihan nappiin.

Taktiseen äänestämiseen on ohjannut pääministerin salkusta kisaavien puolueiden täpärä tilanne.

Erityisen houkuttelevaa taktinen äänestäminen on vihreille ja vasemmistolaisille. Demarit ovat takamatkalla ja pumppaavat lisää ääniä Vihreiltä ja Vasemmistoliitolta. Taktinen äänestäminen kannattaa nimenomaan vasemmistolaisille, koska siitä hyötyy enemmän vasemmistoblokki.

Kokoomus ja Perussuomalaiset puolestaan syövät toistensa kannatusta. Oikeistohallitusta kaipaavat joutuvat omalta osaltaan pohtimaan, kumpaa puoluetta kannattaisi äänestää, jotta jommastakummasta tulisi hallituksenmuodostaja.

Koska kumpikaan ei ole selvässä johdossa, tästä ei seuraa äänten keskittämistä, niin kuin käy vasemmistossa, jossa äänestetään vihervasemmiston veturina toimivaa SDP:tä.

Taktiseen äänestämiseen kannustaa vihervasemmistolainen media, joka piirtää tilanteen selväksi niille, jotka eivät sitä muuten keksi.

Tällaisessa tilanteessa ihmiset voivat antautua äänestämään omasta mielestään huonoa ehdokasta tai puoluetta, jotta ei tulisi vielä huonompaa lopputulosta. Taktisen äänestämisen perustilanteen sondeeraavat media ja tutkimuslaitokset kattamalla pöydän omilla gallupeillaan, joten myös vaalin tulos on suurelta osin medialuomus.

Ja tietäähän sen, kuinka käy, kun juostessa sutta pakoon tuleekin karhu vastaan.

Taktinen äänestäminen on siis epäviisasta, vaikka siinä on oma logiikkansa. Vaalista ei tule kreikkalaista ostrakismosta (poistoäänestystä) vaikka kuinka äänestäisi ehdokasta A, ettei valituksi tulisi ehdokas B.

Nimittäin jos kaikki menettelevät noin, läpi pääsee vain ei-toivottuja tai toiseksi parhaita ehdokkaita.

Minusta tosin tuntuu, että juuri tämä selittää vaalien lopputuloksia oikein hyvin...

 

Äänestyskopissa eivät päätä yksilöt vaan ryhmät

Usein kuulee sanottavan, että politiikassa asiat ratkaistaan äänestyskopin yksinäisyydessä.

Medioituimisen vaikutuksesta äänestyskopeissa eivät kuitenkaan päätä yksilöt vaan ryhmät. Tämä selittää, miksi vasemmistoa äänestää kolmasosa kaikista, vaikka sosialismin ja kommunismin kannatus on paljon heikompaa. Vasemmiston kannatus kasvaa median mankelissa, sillä media klusteroi ihmiset ryhmiin ja sitouttaa heidät puolueiden ulkopuolisessa toiminnassa.

Tällaista toimintaa on esimerkiksi aktivismi ay-liikkeessä, Elannossa, Silakkaliikkeessä, Varisverkostossa, ilmastopoliittisissa yhteenliittymissä ja muissa klustereissa, joissa toverit muistuttavat toisilleen, että käyhän sitten äänestämässä vihervassareita.

Oikeistossa sitouttamisen vaikutus ei ole yhtä vahvaa. Oikeistolaiset äänestävät yleensä yksilöinä ja yksilöllisesti, sillä se on individualistisen ja oikeistoliberaalin ihmiskuvan mukaista. Tästä johtuu, että oikeistolaiset harvoin kokoontuvat mielenosoituksiin kaduille, vaikka kansalaistemme perusoikeuksia poljetaan EU-direktiivien vihersosialismilla jatkuvasti (aiheesta täällä ja täällä).

Sen sijaan vasemmistolaisen ja puoluejärjestelmän ulkopuolisen sitouttamispropagandan kautta syntyy joukkoliikkeitä. Tämä merkitsee, että vasemmistolaisten ajatussuuntien todellinen kannatus on paljon pienempää kuin niiden edustus äänestäjien määrässä mitattuna. Vasemmistolla on siis suhteettoman paljon valtaa.

Sitä kautta vasemmisto on saanut ja saa edelleen läpi päätöksiä, joilla ei ole kansan enemmistön kannatusta. Tämä on näkynyt nykyiselläkin hallituskaudella, kun eduskunnassa on selvä oikeistoenemmistö, mutta Keskusta hurahti vasemmiston tueksi, eikä oikeistohallitusta saatu kokoon Kokoomuksen persuvihan vuoksi, joka oli pelkästään ideologista alkuperää.


Poliittiset virkanimitykset ratkaisevat enemmän kuin vaalit

Monille saattaa olla yllätys, että politiikan tärkeimpiä valintoja ei tehdä vaaleissa. Ne tehdään siinä, kun valitaan toteuttavat virkamiehet hallintoon. Heitä taas ei valita demokraattisesti vaan keinottelemalla ja juonittelemalla. 

Esimerkiksi tämän hallituskauden lopulla demarit aikoivat perustaa valtioneuvoston kansliaan erityisen turvallisuuspoliittisen neuvonantajan viran saadakseen oman ehdokkaansa peliä sotkemaan. He epäonnistuivat, mutta valtioneuvoston kansliaan perustettiin kuitenkin tietojohtajan uusi virka, jotta vasemmisto voi saada pääministerin kansliaan oman etäispäätteensä.

Samoin Li Anderssonilla (vas.) oli kova kiire nimittää opetusministeriön opetusneuvokseksi oma puoluetoverinsa Turusta, jotta näin saatiin penkki täyteen vuosiksi eteenpäin ja tuleva perussuomalainen tai kokoomuslainen ministeri olisi vasemmistolaisten virkamiestensä armoilla.

Reilua? – Ei varmasti. Turhia virkamiehiä ja -naisia pitäisi myös karsia, mutta vihervasemmistolainen hallitus nimitti heitä kaaderillisen lisää, perusti vihreille suojatyöpaikkoja ympäristöministeriöön ja palkkasipa sitä parempaa väkivaltaapuolustelleen Dan Koivulaakson (vas.) valtiosihteeriksi oikeusvaltion kehittämistä pohtivaan työryhmään. Hän kävi tietenkin myös Ilmianna pomosi -kampanjaa työnantajia vastaan.

Tällä tavoin äärivasemmiston luokkakaunaisista kätyreistä on tehty järjestelmäpolitiikan osasia, jotka voivat laittaa kapuloita rattaisiin virkakoneistossa toimiessaan. Ja sen vuoksi vaaleilla valitut poliitikot eivät pysty toteuttamaan haluamiaan uudistuksia.

Ollessani itse ehdokkaana eduskuntavaaleissa vuonna 2019 pelkäsin jonkin verran vasemmistolaisperäistä väkivaltaa. Siihen on ollut ilmeinen syy, kuten näette esimerkiksi täältä, vaikka julkisuuden näkökulmasta jokaisen ehdokkaan kannattaisi toivoa tulevansa kohtuullisesti pahoinpidellyksi ihan vain säälipisteiden ja uhripääoman saamiseksi.

Tasapainotuksen vuoksi on sanottava, että ollessani edelleenkin tavallisen kansalaisen kengissä minä pelkään jonkin verran myös sitä väkivaltaa, jota poliitikot itse alkavat harjoittaa meitä kansalaisia kohtaan, kun he pääsevät toteuttamaan käsissään polttelevia leikkauslistojaan.

Siitä olen joka tapauksessa varma, että mitään vaaleja ei ole voitettu poistoäänillä, taktisella äänestämisellä eikä myöskään uhriutumalla, sillä aitoja turpaan vetoja ei kerta kaikkiaan riitä kaikille niitä haluaville ehdokkaille, vaan niitä täytyisi alkaa lavastaa.


Signalointiäänestäminen, ja miksi äänestäjät nukkuvat?

Lopuksi muutama sana äänestämisen vaivasta ja nukkuvien äänestäjien logiikasta.

Äänestämisen paradoksin mukaan kansalaisen todennäköisyys vaikuttaa päätöksentekoon on niin pieni, että siitä keskimäärin koituvat hyödyt alittavat asioihin perehtymisen vaivan ja vaivan käydä äänestyspaikalla.

Asioihin perehtyminen puolestaan olisi tärkeää, koska demokratia voi toimia vain, jos ihmiset tietävät, millainen politiikka on heille parhaaksi.

Mutta kun eivät tiedä. Ja sehän näkyy esimerkiksi ilmastohysteriassa ja maahanmuuton haalimisessa maailman takapihoilta työvoimapulaa muka paikkaamaan.

Demokratia on huono hallintomalli, sillä se antaa vallan asioita tuntemattoman rahvaan käsiin.

Sen vuoksi puhutaankin edustuksellisesta demokratiasta, jonka mukaisesti poliittinen eliitti pyrkii uusintamaan asemansa vaaleissa ja kaappaamaan vallan kansalaisilta pitääkseen sitä hallussaan vaalikauden ajan. Näin kansa ei voi käyttää valtaa omaksi vahingokseen (tosin heidän edustajansa voivat tehdä sen).

Asian voi sanoa myös niin, että demokratia toimii heikosti, koska yksittäisen ihmisen ei kannata perehtyä riittävästi poliitikkojen tekemisiin, ja järkevän äänestämisen hyödyt koituisivat kaikille kansalaisille eivätkä välttämättä asioihin paneutuvalle äänestäjälle itselleen.

Ei siis kannata äänestää yhteiskunnan kokonaisedun hyväksi, jos omistaa pakolaiskeskuksen.

Siksi ihmiset usein äänestävät vain signaloidakseen eli viestiäkseen muille tietynlaisia asioita itsestään, sillä siitä hyödyt koituvat itselle. Se luo Tiktok-julkisuutta ja Instagram-suosiota. Kannattaa esimerkiksi näytellä solidaarista, hyväntekeväistä ja anteliasta, vaikka se ei olekaan järkevää, mutta sitä kautta voi kerätä kunniaa (ainakin tietyltä ihmisjoukolta).

Politiikan tutkijat Geoffrey Brennan ja Loren Lomasky arvioivat, että tämän vuoksi poliitikot keskittyvät vaikuttamaan ekspressiivisiin (ilmaisullisiin) motiiveihin sisällöllisten motiivien kustannuksella.

Tämä johtaa äänestyskäyttäytymisen irrationalisoitumiseen. Esimerkiksi ihmiset saattavat kannattaa vasemmistoa ilmaistakseen liberalismiaan, vaikka vasemmisto vastustaa vapaamielisyyttä, kun on kyse sananvapauden käytöstä tai vapaudesta tehdä seksuaalisia aloitteita.

Vastaavasti monet oikeistolaiset puolestaan kannattavat poliisivaltiota ja poliisien lisäämistä, vaikka lisääntyvä tarkkailu ja valvonta vähentää oikeiston ihanteenaan pitämää yksilönvapautta.

Tuloksena on populismia, korruptiota, lehmänkauppoja, lobbaamista sekä välistävetoa, sääntelyhäiriöitä ja vapaamatkustajan ongelma, sillä joku hyötyy aina muita enemmän, kuten velvoitteita epätasaisesti jakavassa globaalissa ilmastopolitiikassa.

Tämän symbolisen ja tunteenomaisen signalointipolitiikan jalkoihin jää politiikan tärkein asia, jonka varassa koko hyvinvointia pyöritetään: talouden hoito.

Aiheesta ovat kirjoittaneet muiden muassa edellä mainitut Brennan ja Lomansky teoksessaan Democracy & Decision sekä Kenneth Arrow Nobel-palkitussa kirjassaan Social Choice and Individual Values.

26. maaliskuuta 2023

Leikkauslistaykkönen: vihervasemmistolainen tuhlauspolitiikka

Harva velkainen ihminen lainailee naapureilleen mitään, saati antaa mitään omaksi. Niin on Suomen hallitus kuitenkin tehnyt jakaessaan almuja ulkomaille ja mättäessään velkaa kuin täytekakkua.

Tämä vaikuttaa olevan yleismaailmallinen ominaispiirre. Aina kun vallassa istuu vasemmistolainen hallitus, se syöksee julkisen talouden kuilun partaalle, josta oikeistohallitus sen täpärästi pelastaa.

Vasemmisto ostaa vaalikannatusta äänestäjiltään rahoilla, jotka se ottaa velaksi tulevaisuudelta tai kiskoo nettoveronmaksajilta ja muiden puolueiden kannattajilta.

Vaalikauden 2019–2023 istunut vihervasemmistolainen hallitus on tuottamiensa taloustuhojen vuoksi Suomen kaikkien aikojen valtavin poliittinen epäonnistuja – omalta kannaltaan ehkä onnistuja.

Kun SDP mainostaa olevansa ”Sinun puolellasi”, kenen puolella se oikeastaan on? 40 000 000 000 euroa lisävelkaa yhden hallituskauden aikana on alansa ennätys.

Siksi nyt edessä olevissa vaaleissa puhutaan talouden tasapainottamisesta ja sopeuttamisesta niin, että korvat soivat.

Koronakriisin ja energiakriisin jatkoksi osuivat nyt päättyvälle hallituskaudelle vielä valtionyhtiö Fortumille koituneet miljarditappiot. Ne olivat osoitus yrityksissä toimivien hallitusammattilaisten neroudesta ja ministerien tuhattaiturimaisuudesta. Kansalaiset maksavat kaiken viimeistäänkin energialaskuissaan.

Kaikki nämä haasteet olisivat vaatineet hätäjarrusta vetämistä, mutta punavihreän hallituksen ministerit jatkoivat kehitysavun, maahanmuuton, EU:n tukipakettipolitiikan, ilmastopastorien anekaupan, vihreän siirtymän ja muun toisarvoisen rahoittamista aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kun seuraavalla hallituskaudella koette ruoskan jäljet selkänahassanne, muistakaa, että ne tulevat vihervasemmistolaisen tuhlaajahallituksen kädestä. Luodin tuosta kaikesta ottaa nahkaansa tuleva oikeistohallitus.

 

Myös pelastusvene on uponnut

Valtiontaloudella on kolme keinoa hoitaa ongelmiaan.

1) Verottaminen alkaa olla käytetty, sillä veroasteen nostaminen vähentää verotuottoja, kun ihmiset eivät verotuksen kiristyessä enää kuluta eivätkä hanki tuloja. Lisäksi se hyydyttää taloutta.

2) Velkaa ei voida lisätä, vaan juuri velkaantumista pitäisi vähentää. Se pitäisi lopettaa, jotta kokonaisvelkaa voitaisiin jonain päivänä myös lyhentää.

3) Jäljelle jäävät menoleikkaukset, ja siksi vaalit käydään siitä, mikä leikkauslista miellyttää kansalaisia eniten ja koettelee vähiten.

Talouskasvu taas on kuin jääkaapin automaattisulatus. Se ei ole keino ollenkaan, vaan pelkkä oletus, eikä se siten takaa talouden tasapainottumista, vaan huurre on kaavittava irti.

Kun velkojen korkoihin kuluu summa, joka vastaa noin puolta valtionbudjetin terveydenhoitomenoista, on vihervasemmisto virittänyt maahan talousterroristisen velkapommin.

Nuoret ja kokemattomat ministerittaret ovat hoitaneet julkista taloutta kuin juopon torppaa pääministerin elostellessa kosteissa ryyppyjuhlissaan valtion edustustiloissa.

Media on antanut tämän kaiken poseeraamisen anteeksi ja lavastanut sikailut pelkiksi kohuiksi, jotka ovat pahimmassa tapauksessa vain kasvattaneet mediasuosiota, ehkä myös vaalikannatusta.

Niin käy aina, kun vääränlaiset ja vääränluonteiset ihmiset päästetään vastaamaan tärkeistä asioista. Myös Rooman valtakunnan rappio täydellistyi patriisien porsastelussa, plebeijien päästämisessä poliittiseen valtaan, hevosten nimittämisessä konsuleiksi ja ylipäänsä siinä, että oppimaton ja älyllisesti löysä alaluokka alkoi reuhata poliittisissa valta-asemissa.

Mitäpä, jos valtiontaloutta hoitamaan laitettaisiin jatkossa ne ihmiset, joiden omissakin taskuissa raha pysyy paremmin? Kenties he osaisivat käyttää myös julkisia varoja vastuullisemmin.

On rikos suomalaisia ihmisiä kohtaan, että vailla tosiasiallista juridista vastuuta olevat ministerit ovat ajaneet koko maan ikuiseen velkavankeuteen.

Erityisen surullista on, että monet nuoret ovat antaneet kannatuksensa vihervasemmistolle. He kun eivät ole lapsellisuudessaan ymmärtäneet nimenomaan vihervasemmiston kasanneen heille ylitsepääsemättömän velkataakan, joka on tuominnut hyvinvointivaltion ja heidän oman tulevaisuutensa romutettavaksi.

Nuoret eivät ole tietenkään tyhmiä tai ymmärtämättömiä, mutta suuri osa heistä on harhaanjohdettuja: median uuvuttavalla manipulaatiolla vihervasemmiston identiteettipolitiikkaan sitoutettuja. Nuorten joukossa on onneksi aina myös toivoa, ja ilmastohumppaa vastaan kasvaa nuorisokulttuurissa kapinaliike.

Suomi ei ole enää Suomi myöskään maahanmuuton vuoksi, sillä väestön vaihtuessa maamme menettää kansallisen subjektiviteettinsa.

Maa, jota eivät hallitse suomalaiset vaan muualta tulleet siirtolaiset ja ulkomaalaisten jälkeläiset, ei ole entisensä. Tosin se on kai universaalisosialistisen vihervasemmiston ja globaalikapitalistisen porvariston tarkoituskin.

EU:n ripityksellä on rikottu keskeisiä ihmisoikeuksia kuten sananvapautta vastaan ja metsädirektiiveillä ja -asetuksilla omaisuudensuojaa vastaan. Suomen vihervasemmistolainen hallitus on syyllistynyt perustuslaillisten oikeuksien rikkomuksiin samaan tapaan kuin Salvador Allende sosialisointia harjoittaneessa Chilessä.

Vapautus EU:n kirouksesta on velkasidoksilla etäännytetty entistäkin kaukaisemmaksi haaveeksi.

 

Vihervasemmiston talousreseptit ja niiden kumoaminen

Vihervasemmisto on pyöritellyt talouden tervehdyttämiseksi samoja levyjä kuin ennenkin. Kansalaisille kaupitellaan pelkkiä oletustenvaraisia talousoppeja, kuten

1) talouskasvu tuo valtiolle rahaa,

2) työllisyysasteen paraneminen kasvattaa tuloja ja vähentää menoja,

3) koulutukseen panostaminen takaa sivistyksen ja sivistys tuo automaattisesti tuloja,

4) maahanmuuton lisääminen vastaa työvoimapulaan,

5) vihreän vallankumouksen edistäminen kannattaa ja

6) etukäteissatsaukset terveydenhuoltoon ja hoivasektorille vähentävät kuluja, ja syrjäytymisen ehkäiseminen leikkaa automaattisesti sosiaalimenoja.

Tosiasiassa mikään edellä esitetyistä väittämistä ei pidä paikkaansa.

Ad 1: talouskasvun taikaisku. Oletus talouskasvusta on katteeton hypoteesi, jonka toteutumisesta ei ole näyttöä. Pikemminkin on todennäköistä, että talous ei itsestään toivu nyt meneillään olevasta taantumasta.

Elvyttäminen taas on pois suljettua inflaation ollessa kymmenen prosentin tasolla. Velkasuon ohella uhkaa stagflaatio samalla, kun talouskasvusta johtuvat liikevoitot päätyvät investointitoimintaan ulkomaille (aivan niin kuin EKP:n liikkeelle laskemat elvytysrahat jo monen vuoden ajan).

Ad 2: työllisyyden parantaminen. Työllisyysasteen paraneminen on pelkkä retorinen temppu, sillä se ei sinänsä kasvata tuloja. Olennainen mittari olisi työn tuottavuus.

Suomessa työllisyysaste on hyvä mutta työn tuottavuus huono, koska täällä työskennellään laajalti matalatuottoisissa, tuottamattomissa tai yhteiskunnan varoja kuluttavissa sekundäärisektorin tukitehtävissä, kuten maahanmuuttokoordinaattoreina, hallintobyrokraatteina ja hoitoalalla, jotka eivät tuota markkinoille vaihtokelpoisia arvoja: koneita, laitteita, teollisuustuotteita, tietokoneohjelmia, asuntoja ja muita artefakteja.

Vain näitä myymällä voidaan tuottaa kansantalouteen pätäkkää, mutta tappioksemme myös vaihtotaseemme on tällä hetkellä alijäämäinen.

Työn tuottavuutta taas voidaan parantaa vain tuotantoa tehostamalla, kuten automatisoimalla tai halventamalla tuotannon tekijöitä, esimerkiksi reaalipalkkoja leikkaamalla. Matalapalkka-ammateissakin toimivien on hyväksyttävä, että edessä on elintason lasku, jonka kirjoittivat vihervasemmistolaiset hallitukset roiskimalla valtiontalouden rahat hyväntekeväisyyteen.

Ei ole sellaista moraalia, joka velvoittaisi avustamaan vieraita kansakuntia omaksi velaksi, eikä hyväntekeväisyyttä saisi harjoittaa missään muodossa alijäämästä vaan enintään ylijäämästä.

Ad 3: kouluttelu. Kulunein kaikista levyistä on koulutukseen panostaminen. Koulujen ongelma ei ole rahan puute vaan tehokkuutta huonontavat uudet käytännöt, kuten inkluusio, jonka periaatteet noudattavat vihervasemmiston ikuista vuodatusta tasa-arvostaja yhdenvertaisuudesta.

Suomi ei tarvitse jokaiseen niemeen ja notkelmaan keskiasteen ammattikorkeakouluja, joiden hienoissa lasiseinäisissä tiloissa koulutetaan tulevaisuuden tanssi- ja kuvataidealan moniosaajia köllähtelemään postmoderneissa performansseissa ja joista päädytään työvoimatoimistojen pysyviksi asiakkaiksi.

Myös yliopistoilta ja Suomen Akatemialta voidaan ottaa huoletta pois suuri osa rahoituksesta todellisen tieteen silti kärsimättä.

Koulutusleikkaukset tekisivät vain hyvää, sillä ne pakottaisivat itsenäisiä ja autonomisia yliopistoja paremmin miettimään, onko syytä kipata rahaa mitättömään tendenssitutkimukseen, kuten identiteettipoliittisesti ohjattuun naistutkimukseen ja muuhun sukupuolten selvitykseen.

Mikäli nykyinen tieteellisen kriittisyyden vastainen, uustaistolainen, feministinen, älyllisyyttä vieroksuva ja poliittista korrektiutta tavoitteleva tiedepolitiikka saa jatkua yliopistoissa, ei rahoitusta pidä antaa ollenkaan.

Koulutuksen resurssit on keskitettävä vain ja ainoastaan huipputasolle ja hankkeisiin, joista on selvää hyötyä. Ammattikorkeakoulupaikkoja on vähennettävä ja lopetettava teeskentely, että merkonomit tulevat intellektuelleiksi, kun heitä sanotaan korkeakoulutetuiksi.

Myös yliopistojen aloituspaikkoja on vähennettävä ja lisättävä paikkoja ammattikouluihin sekä pakotettava suomalaisnuoret käymään niitä, jotta rakennusalalle, hoitoalalle ja muuhun käytännön työhön saadaan tarvittavaa työvoimaa.

Näin nuoret eivät syrjäydy vaan päätyvät työelämään, eikä tarvita huumehuoneita narkkarien asunto-ongelmia ratkomaan.

Koulutusresurssien uudelleen allokointi helpottaa ajatuskurin palauttamista yliopistoasteelle, kun sielläkin voidaan korottaa hyväksymisen kriteerejä ja vähentää väitöskirjojen suoltaminen takaisin neljäsosaan nykyisestä. Repaleisilla artikkelikokoelmilla väitteleminen pitäisi kieltää lailla (perustelut täällä).

Terminologiassakin on palattava totuuteen. Ammattikorkeakoulut eivät ole mitään soveltavien tieteiden yliopistoja (university of applied sciences), vaan ne ovat opistoja. Väitöskirjatutkijoita ei ole olemassakaan, vaan he ovat jatko-opiskelijoita, joiden tulisi laskea leukaansa, jotta eivät tukehtuisi suihkuun.

Ad 4: maahanmuutto. Vihervasemmiston ja Kokoomuksen yhdessä hoilaama joiku maahanmuuton lisäämisestä on läpikotaisin valheellinen.

Suomessa ei ole pulaa maahanmuuton määrästä eikä laadusta vaan halvoista työntekijöistä. He ovat kuitenkin osoittautuneet mukanaan tuomiensa huollettavien vuoksi kokonaistappiollisiksi julkiselle taloudelle. Tilastotutkija Samuli Salminen on osoittanut sen selvästi julkaisuissaan.

Lisäksi vierastyövoima maksaa veronsa usein ulkomaille. Suomessa on tälläkin hetkellä korkeasti koulutettua työvoimaa tuhatmäärin työttömänä, joten väite Suomeen matkalla olevien tulevien akavalaisten tarpeesta ei ole mitään sellaista, jonka edessä kenenkään pitäisi mykistyä tai polvistua.

Vaarassa ovat rahaakin tärkeämmät arvot. Maahanmuuton vuoksi uhattuna on poliittisen vallan perillisyytemme: mikä kansa täällä asuu ja ketkä käyttävät poliittista valtaa tulevaisuudessa?

Maahanmuuttoparaatin vuoksi olemme osallisina kansainvaellusten kaltaisessa hallitsemattomassa kokeessa, jossa panoksena ovat kansallinen olemassaolomme ja valtiollinen suvereniteettimme.

Ad 5: vihreä vallankumous. Vihreään vallankumoukseen kuten tuulivoiman tuotantoon panostaminen on puolestaan ollut tuottoisaa lähinnä tuulivoimayhtiöille, jotka ovat tuulivoiman syöttötariffijärjestelmän ja veronmaksajilta kiskottujen valtiontukien ansiosta vuoksi kuittailleet valtavia voittoja.

Voi, jos kaikki vihervasemmistoa äänestävät hyödylliset idiootit tietäisivät, millaisia nuo rahanvihreään siirtymään liittyvien eurovirtojen reitit ovat!

Tuulivoiman tukeminen on ollut suoraa tulojen siirtoa veronmaksajilta Taalerin kaltaisille pankkiiriyhtiöille ja sijoitusrahastoille. Tuulivoimabisneksestä on hyötynyt härskillä tavalla myös vihreiden johto.

Ei pidä paikkaansa, että Suomen nykyinen talouskriisi johtuisi vain Putinin aiheuttamasta energiasodasta. Energiakriisin aiheuttivat Vihreät vastustamalla ydinvoimaa sekä Suomessa että Saksassa. Vihreät ajoivat Saksaa Venäjän kaasulonkeroiden vangiksi jo pitkään.

Vihreät yhdessä Kokoomuksen kanssa myivät Suomen sähköverkot. Vihervasemmistolainen hallitus lähetti polttoaineiden hinnat lentoon jo ennen Ukrainan sotaa, ja Ilmastopaneeli on valehdellut meille systemaattisesti ja paremman tiedon vastaisesti jo pitkään. 

Vihreä vallankumous perustuu uuvuttavaan huijaukseen, johon on liittynyt huolta lehmän pierujen metaanipäästöistä ja oletus lentotomaattien ja -salaattien ympäristöystävällisyydestä, ikään kuin maailma voitaisiin pelastaa oikealla ruokavaliolla Suomessa. Ei voida.

Ad 6: hoivatyö ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Ennakolta vaikuttava terveydenhuoltoon panostaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen puolestaan on sekin pelkkä tuulentupa.

Esimerkiksi diabeteksen hoitaminen kuluttaa Suomen terveydenhoitomenoista noin 10 prosenttia, koska insuliini on kallista. Mutta se on välttämätöntä. Kukaan ei kuitenkaan sairastuisi diabetekseen sen vuoksi, että diabetesyhdistyksiltä vähennettäisiin valtiontukea. Kukaan ei myöskään parane diabeteksestä sen vuoksi, että valtio syytää lisää rahaa valistukseen, neuvontaan, tiedottamiseen ja muuhun holhoamiseen.

Samaan tapaan myöskään muiden sairastamisyhdistysten ja valistus- & holhoustoiminnan lisääminen ei paranna ketään. Kyllä ihmiset tietävät ilman valistustakin, että tupakoinnin lopettaminen vähentää sairastumisriskiä, eikä kannata syödä liikaa karkkia. Siihen ei tarvita ketään Pirjoa, joka vastaa puhelimeen ja antaa neuvontaa suojatyöpaikastaan.

Tahdon vain sanoa, että tässä maassa tehdään aivan liikaa turhaa, hyödytöntä ja tuottamatonta näennäistyötä, aivan kuin tämä olisi jokin valheesta löyhkäävä Venäjän protektoraatti, eikä kukaan mukamas voi tuota neuvojien ja byrokraattien armeijaa pysäyttää!

Jos tämän maan ongelmien ratkaiseminen olisi hyvistä neuvoista kiinni, ongelmat olisi jo ratkaistu.

Samanaikaisesti uutisraporttien rituaaleissa toistellaan kurjistelevien kuvakertomusten ja valittavan poljennon kautta, että kaikki Suomen kansalaiset ovat mukamas patjoille ruokittavia ja läpilaitostettuja retardeja, jotka kiljuvat hoitajaa kuin lääkintämiestä talvisodassa.

Näin on syntynyt hyvinvointivaltio, jossa hyvin voi valtio. 

Tosiasiassa suomalaisten pitää tulla jatkossa toimeen vähemmällä holhoamisella ja voivottelulla. Myös vuodesta toiseen pyörivän levyn koulutuksen lisäämisestä, hoitajavajeesta ja muusta tarpeettomasta voi särkeä vasaralla.

 

Kansalaisten perusturvasta ei pidä leikata

Nykyiseltä hallitukselta jäi ryyppy päälle, eikä uusikaan voi ratkoa sisäisiä ristiriitojaan entisen tapaan: lainarahalla.

Minulla on ehdotus, joka ei ole tosin omaa keksintöäni vaan vanha hyvä idea.

Valtion olisi jatkossa keskityttävä ydintehtäviinsä eikä toimittava monikulttuuri-ideologian, tasa-arvopolitiikan, hiilineutraaliuden eikä muun hyvesignaloinnin mannekiinina.

Voidaan kysyä, mitä Suomi saa palkkioksi siitä, että vihervasemmistolainen hallitus tukehduttaa suomalaiset ylimitoitetulla ilmastopolitiikalla, joka loukkaa EU-maiden keskinäistä yhdenvertaisuutta? Mitalin tai kukkakimpunko?

Hiileen perustuvasta energiasta on syytä pyrkiä eroon, mutta markkinaehtoisesti. Sähköautoilu lisääntyköön, mutta markkinaehtoisesti. Älköönkä yhtään hiilivoimalaa suljettako, ennen kuin vaihtoehto on olemassa ja ennen kuin se varmasti takaa sähkön ja lämmön tuotannon joko nykyiseen tai nykyistä alempaan hintaan.

Valtion varoista suuri osa sulaa tätä nykyä tehtäviin, jotka eivät valtiolle millään tavoin kuulu.

Valtion tulisi keskittyä takaamaan sosiaalipolitiikallaan vain omien kansalaistensa perusturvallisuuden, ei mitään muuta.

Tämä tarkoittaa, että kansalaisille tulisi varmistaa sekä ulkoinen turvallisuus että taloudellinen perusturva. Kansalaisille on oikein taata myös ilmaiset palvelut sairauksien hoitoon.

Esimerkiksi työttömyysetuuksista, asumistuesta ja toimeentulotuesta ei pitäisi leikata, ei myöskään terveydenhoidosta Suomen kansalaisille.

Mikäli esimerkiksi asumistuesta leikattaisiin Kokoomuksen aikeen mukaan, kulut kiertyisivät toimeentulotukeen, ja siitä leikkaaminen puolestaan takaisi vain, että ihmiset olisivat irtisanomispaperit kädessään kaduilla.

Totuus on, että asumistukea ei ole koskaan korotettu etupainotteisesti ja vuokrien hintatasoa ruokkien. Päinvastoin: ensin on nostettu vuokria, ja asumistuki ja toimeentulotuki ovat reagoineet siihen parin vuoden viiveellä, jonka ajan ihmisten perustoimeentulossa on ollut lovi.

Sitä paitsi asumistuen heikentäminen tarkoittaisi myös sitä, että kokoomuslaiset asuntosijoittajat eivät saisi rakkaita vuokrarahojaan, ja omistusasuntojen hinnat putoaisivat asuntovelallisten ja pankkien vakuusasiantuntijoiden kauhuksi.

Asumistuki on kieltämättä suurta, mutta tason alentaminen ja saajien karsiminen on Kokoomuksen rummuttamalla tavalla täysin perusteetonta vallitsevassa tilanteessa, jossa asuinkulut ovat jyrkästi nousseet.

Jo nyt on nähty, että vuokrien hinnat eivät laske markkinaehtoisesti, koska omistajayhtiöt pitävät asunnot mieluummin tyhjinä säilyttääkseen vallitsevan hintatason ja sijoitusomaisuuden arvon.

Ainoa keino asumismenojen ja asumisen tukien alentamiseen olisi pakottaminen, toisin sanoen vuokrien hintasääntelyn palauttaminen. Mutta siihen tuskin ollaan valmiita.

Leikattavaa onneksi löytyy miljardeittain muista valtion menoista, kuten maahanmuuttokuluista ja kehitysavusta, joka pitäisi lopettaa aivan kokonaan.

Suomeen ei pitäisi myöskään ottaa enää yhtään pakolaisia eikä turvapaikanhakijoita, sillä he ovat poikkeuksetta pitkäaikaisia kulueriä julkiselle taloudelle.

Maataloustuet ja yritystuet pitäisi raivata tiheällä kammalla, sillä valtion tuilla tekohengitetään nyt täysin elinkelvotonta toimintaa tai tuetaan sellaista toimintaa, joka ei rahoitusta ansaitse eikä kaipaa, kuten kaarnavene-startupeja ja Björn Wahlroosin plantaaseja.

Kaiken hömppäkulttuurin tukemisesta löytyy niin ikään valtavasti leikattavaa.

Enkä tarkoita vain idätys- ja huovutuskursseja, postmodernia tekotaidetta ja muita julkisia kirahvikarnevaaleja, vaan myös puolustusmenoja. On sangen ymmärrettävää, että valtakunta varustautuu sotaan 10 miljardin hävittäjähankinnalla, 1,5 miljardin korvettikaupalla ja muilla valtavilla asehankinnoilla.

Mutta suhdanteita ymmärtävän tulisi hoksata, että juuri nyt Venäjän aiheuttama aseellinen uhka ei ole Suomen suunnalla suurentunut vaan olennaisesti pienentynyt ja pysyy sellaisena ainakin kymmenen seuraavaa vuotta. Jos sotilaallisia uhkia on, ne eivät ole aseellisia vaan muita. Siksi valtavat asepanostukset ovat huonosti ajoitettuja ja tietenkin myös täysin tuottamattomia.


Ja sitten tärkein: tulopuoli

Myös pieni- ja keskituloisten olisi jatkossa maksettava veroja. Ei käy päinsä, että ihmisistä tulee nettoveronmaksajia vasta likipitäen kolmen tuhannen euron kuukausituloluokassa.

Tiesittekö, että vain kolme eniten tienaavaa kotitaloutta kymmenestä (3/10) maksaa enemmän veroja kuin saa tulonsiirtoina? Nämä 30 prosenttia maksavat muiden menoja. Loput 70 prosenttia kotitalouksista saavat enemmän kuin maksavat.

Lähes kaikki puolueet ovat öyhöttäneet veronalennusten puolesta aikana, jolloin veroja pitäisi kiristää. Se on populismia jos mikä.

Totuus on, että jos on tuloa, pitää maksaa veroa. Sen sijaan omistamisen verottamista vastustan jyrkästi, sillä se on sosialismia, joka yleensä vain lisää nettoveronmaksajien rasitusta.

Kukaan poliittista valtaa tavoitteleva ei voi sanoa, että pieni- ja keskituloisten verorasitusta olisi lisättävä.

Mutta minä voin, sillä en (anteeksi vain) tavoittele poliittista valtaa, joka tekee viisaistakin hölmöjä heidän antautuessaan kalastelemaan kansanjoukkojen kannatusta.

10 miljardin aukko on jotenkin paikattava. Siksi tulee kasvattaa myös pienten ja keskisuurten tulojen verotusta.

Kun esittämäni leikkaukset eivät tietenkään vihervasemmistolle käy, huomautan, että vihervasemmisto itse räjäytti valtion menot sellaisiksi, että edessä on monen vaalikauden mittainen pitkä marssi.

Sen savotan aikana myös Li Anderssonin (vas.), Sanna Marinin (sd.) ja Maria Ohisalon (vihr.) tapaiset poliitikot joutuvat ottamaan vastaan valtiovarainministeriön virkamiesten ripitykset naama peruslukemilla, vaikka he pystyisivät jatkamaan joskus vielä hallitusvallassakin.

Asiassa voi auttaa heidän aikuistumisensa, mutta nykymenolla ei voida jatkaa.

Mikäli valtiontalouden tasapainotus onnistuu, sen ainoa haittapuoli on, että EU voi silloin vaatia Suomea rahoittamaan entistä suuremmilla osuuksilla EU:n tukipakettipolitiikkaa ja muita yhteisiä hankkeita, koska meillä menee vähemmän huonosti kuin muilla”!

Minun ei ehkä pitäisi sanoa tätäkään, mutta edellä esitetty on yksi syy siihen, miksi Suomen pitäisi pyristellä eroon Euroopan unionista heti, kun Nato-sopimus on saatu talletetuksi Washingtonin kassakaappiin. Fixit on oikein hyvä pitemmän aikavälin tavoite.


Demokratian ongelma

Valtiovarainministeriö toi vuoden alussa esille oman ehdotelmansa valtiontalouden tasapainottamiseksi. Se osoittaa edessä oleviin eduskuntavaaleihin ja velvoittaa politikkoja talousrealismiin.

Vasemmistoliiton Veronika Honkasalon mielestä VVM:n budjettipäällikön huoli valtiontalouden alijäämästä on kuitenkin demokratian halventamista, vaikka oikeasti se on vastuuta hyvinvointivaltiosta, jonka taloudellisista toimintaedellytyksistä huolehtiminen on vihervasemmistolle täysin tuntematonta (aiheesta täällä).

Leikkauslistat eivät ole kenellekään kivoja, mutta niiden syyt johtuvat vihervasemmiston kurjasta taloudenpidosta, jonka tuloksena julkista taloutta on hoidettu kuin Turmiolan Tommin taloa, ja valtio on rahoittanut vieraita kansakuntia ja kansantalouksia suomalaisten tappioksi.

Talouskriisien keskellä voiton vaaleissa korjaa helposti sellainen puolue, joka lupaa kansalaisille eniten hyvää ja vähiten huonoa, vaikka se ei olekaan kansakunnan oman edun mukaista. Niin vihervasemmisto on tehnyt jo pitkään omassa populismissaan, ja siksi demokratia ei ole kaikkein paras hallintomuoto, ei varsinkaan sosiaalidemokratia eikä kansandemokratia.

Demokratialle on tyypillistä, että valtiolaiva keinahtelee vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle suhdanteiden mukaan. Oikeistolaiset korjaavat vasemmiston virheitä, mutta kyllästyessään vyönkiristyksiin kansa äänestää valtaan vasemmistohallituksen, joka jälleen romuttaa talouden.

Näin laiva keinuu puolelta toiselle, haukkaa joka heilauksella vettä ja painuu lopulta kuin vene ilman tappia kohti pohjaa. Ja tämä kaikki tilanteessa, jossa pitäisi katsoa pitkillä valoilla eteenpäin ja laatia monikymmenvuotisia suunnitelmia valtionveloista irtautumiseksi.

Demokratia voi toimia vain, jos kansalaiset tietävät oman parhaansa ja sen, mikä on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Demokratia ei ole hyväksi taloudelle, sillä kansan enemmistö ei yleensä tiedä omaa parastaan ja tulee sen vuoksi äänestäneeksi oman etunsa vastaisesti.

Demokratia ei siis korjaa taloutta, vaikka takana olisi suurikin määrä niin sanottuja demokraattisia arvoja.

Päinvastoin: demokraattinen päätöksenteko näyttää tuhoavan taloudet. Parhaiten menee niillä mailla, joissa kansalaisten vaikutusvalta valtiontalouteen on minimaalista, kuten Kiinalla ja Intialla. Hintana on tosin se, että noissa maissa ihmisillä ei ole juurikaan liberaaleja oikeuksia, mutta valtioilla menee hyvin.

On todennäköistä, että Euroopan unionin ajauduttua taloudelliseen umpikujaan ja romahdukseen seuraa jälleen aika, jolloin kansallisen edun valvonnassa tunnustetaan olevan viisautta. Näin käy, kun jokin Italian tai Espanjan kokoinen valtiontalous romahtaa ja pyramidihuijauksen varaan rakennettu euroalue menee nurin.

Parannus tulee kuitenkin liian myöhään, ja monessa maassa saatetaan joutua turvautumaan eräänlaisiin diktatuureihin.

Myös Suomessa on väläytelty yhden puolueen vähemmistöhallituksen mahdollisuutta. Ehdotus on demareilta ymmärrettävä, sillä mieluitenhan he ovat aina halunneet hallita yksin, kuten Ruotsissa.

Järkipuolueista kuten Perussuomalaisista ja Kokoomuksesta ei välttämättä saada kokoon taloutta hyvin hoitavaa enemmistöhallitusta Suomeen. Yhteistyö populististen vasemmistopuolueiden kanssa on heidän oman nenäkkään ovien sulkemisensa vuoksi luettu pois, ja Kepu saattaa kadota oppositioon.

Vihreät puolestaan ovat täysin kelvottomia mihinkään taloudelliseen ajatteluun, ja heidät tulee pitää jatkossa kaukana kaikkien niiden pöytien ympäriltä, joissa tehdään Suomen taloutta ja tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Se on vastuullisuuden näkökulmasta ehdottoman välttämätöntä.

Joka tapauksessa selvää on, että nykyinen ponibimbohallitus elää viimeisiä viikkojaan, eikä sellainen kokoonpano koskaan enää saa valtaan palata.

Politiikassa tarvitaan juuriin asti ulottuva kaikkien arvojen uudelleen arviointi, jonka tulee ulottua ihmiskuvaan asti.

Yksilöiden vastuu ja vapaus on palautettava kunniaan. Tarkkailuun ja valvontaan perustuvasta hoiva- ja holhousyhteiskunnasta on päästävä eroon. Ihmisten pitää tulla toimeen ilman sosiaalista kaitselmusta, joka on varmistanut taloudellisen toimeentulon lähinnä ”hyvinvoinnin ytimessä” ongelmiaan pulputtavien sosiaalivirastojen tantta-armeijoille.

Suomessa ovat varmasti maailman parhaiten voivat virkamiehet ja -naiset.

Työntekijöiden muodollisia kelpoisuusvaatimuksia, rakennusmääräyksiä, luonnonsuojelusertifikaatteja ja turhanpäiväisiä kurkku- ja traktorinpenkkidirektiivejä on karsittava yhteiskunnallisen tehokkuuden parantamiseksi. Tarvitaan byrokratian ja normien vähentämistalkoot.

Voipi olla, että ainoa tulevaisuuden pelastava hallitus on todellakin jonkin puolueen yksin muodostama hallitus. Mutta mistä löytyisi sellainen puolue?

 

Aiheesta aiemmin

Hevosenkenkätina meni karstaksi

EU:n irvokas komentodemokratia uhkaa Suomen koteja

Suomen metsiä sosialisoidaan luonnonsuojelun verukkeella

Suomen tulevaisuus ja hallituskoostumus ratkeavat suhteesta maahanmuuttoon

Tuulivoiman dilemmat ja vetytalous

Ihan hiilenä asioiden ytimessä – Vihreä siirtymä vie esiteolliseen aikaan

Viherkommunistit ja ekososialistit kavaltavat metsiä luonnosuojelualueiksi – Perustuslaillinen omaisuudensuoja vaarassa

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät

25. maaliskuuta 2023

Demarien itsetuhoinen ilmapudotus – Oikeistohallitusta ei voi estää

Medioissa on kyllästytty Sanna Mariniin ja vihervasemmistolaiseen hallitukseen. Olen lukenut toimittajien alitajuisia ajatuksia, mikä on helppoa, sillä ihmiset yleensäkin paljastavat juonittelunsa läpinäkyvän hyvin.

Medioissa ei olisi hehkutettu Sanna Marinin lipsautusta lahjoittaa Hornet-hävittäjiä Ukrainaan, ellei tavoitteena olisi syöstä horjahtelevaa pääministeritarta vallasta. 

Kaikki tietävät, että Marinin sotakuumeissaan tekemä keskustelunavaus oli ulko- ja puolustuspoliittinen virhe. Se oli myös sisäpoliittinen virhe, sillä Marinin vaalipiiri ei ole Ukrainassa vaan Pirkkalassa. Ja virhe oli tehdä ulkopolitiikalla sisäpolitiikkaa.

Muovisia pienoismalleja väsäävä lapsikin tietää, ettei mitään lentokoneita voida noin vain luovuttaa eikä vastaanottaa toisen valtion avuksi. A) tarvitsemme ne itse, B) korvaavat koneet alkavat saapua vasta noin vuonna 2026, C) valmistajamaan suostumusta luovutukseen ei ole edes kysytty, D) materiaalitarve Ukrainassa on nyt ja E) pääministerillä ei ole asiaan aloitteenteko-oikeutta eikä neuvotteluvaltuuksia. 

Lisäksi F) koneet eivät lennä ilman maajärjestelmiä, G) niistä ei ole hyötyä ilman aseita, jotka ovat valmistajamaan vientiluvan takana, ja H) kukaan Ukrainassa ei osaisi käyttää amerikkalaisia laivastohävittäjiä ilman vuoden kestävää tyyppikoulutusta. Lisäksi olen pomminvarma siitä, että I) vanhat Hornetit on tarkoitus varastoida vielä muutaman lentotunnin sisältävinä Suomeen reserviksi sodan varalle. Tästä seuraa, että J) kukaan Suomessa ei halua noita koneita mihinkään luovuttaa.

Miksi sitten koneiden luovutuksesta kohistiin päivätolkulla mediassa? Vastaus: siksi, että media haluaa lopultakin ampua alas pääministerin, joka oli vain tiettyyn rajaan asti viihdyttävä.

Ilmeisesti taloustoimitusten puolelta on valunut medioiden kahvihuoneisiin näkemys, että nykymeno ei voi jatkua, ja pääministeri hallituksineen pitää vaihtaa. Siksi Sanna on nyt vartaassa.

Marin on joutunut valitsemaan kahden vaihtoehdon välillä: kumpi olisi vähemmän tappiollista: tunnustaa virheensä vai pitää sinnikkäästi kiinni erehtymättömyydestään niin kuin kaikissa muissakin asioissa?

Demarien toivo on pumpata Vasemmistoliitosta ja Vihreistä sen verran kannatusta, että suurimman eduskuntapuolueen paikasta voisi pitää kiinni ja säilyttää otteensa pääministerinsalkusta.

Suomeen tulee joka tapauksessa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitusrunko. Periaatteessa sen voisi estää SDP:n vivutus, jolla puolue voi kammeta kannatusta omaan laariinsa. 

Marinin taktiikkana on pelottelu oikeistohallituksella, joka tosin näyttää olevan yhä useampien äänestäjien ja jopa medioiden toive.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten ongelma on siinä, että ne syövät toistensa kannatusta, eikä suurimman puolueen asema ole kummallekaan itsestään selvä asia.

Suuressa osassa medioita on kuitenkin tunnustettu yhteiskuntavastuu ja alettu julkaista Marin-vastaisia juttuja (esimerkiksi täällä ja täällä).

Medioihin on tottahan toki jäänyt muutamia vasemmistofaneja, kuten SDP:n luottopakki Helsingin Sanomissa, Marko Junkkari, jonka mukaan nuoret äänestävät Perussuomalaisia, vaikka nuoret eivät kannata puolueen ajamaa politiikkaa. Väittämä taitaa kuitenkin olla epätosi. Katsokaa vaikka tänne. Vasemmistolehti pitää ”syynä” Tiktokia.

Helsingin Sanomat myös hiippaili yliopistokirjeenvaihtajansa turvin Porthanian pihaan ja neuvoo otsikossaan, että täytyy ehkä äänestää demareita”. Tosiasiassa nuorten riveistä kuuluu paljon vihervasemmiston vastaista pulinaa, sillä he ovat huolissaan omasta taloudellisesta tulevaisuudestaan, ja ainoastaan Helsingin Sanomien maskotti, dosentti Hanna Wass, näkee valtion velkaantumisen satsauksena tulevaisuuteen!

Muissa medioissa kuin Helsingin Sanomissa ja Yleisradiossa Marinin hallituksen suosio on sulanut pois. Myöskään Yleisradio ei saa velkauhkia väistymään, vaikka se on hakenut tuekseen velkaongelmaa vähätteleviä vasemmistolaisia ja liberaaleja taloustieteilijöitä Helsingin Sanomien tapaan.

Samalla kun Marinin hallitukselta murenee pohja, myöskään sen ministereistä ei jää kuin kuoret.

Yliopistomaailma seuraa muuta maailmaa kymmenen vuoden viiveellä, ja siksi ei ole ihme, miksi myös yliopistoissa on keksitty kiillottaa nuorisojulkkisten imagoa vasta, kun heidän tähtensä on laskussa.

New Yorkin yliopiston kunniatohtorius Sanna Marinille osoittaa Yhdysvaltain koripalloyliopistojen woke-aktiivisuutta ja vasemmistolaista kallistumaa.

Myös Helsingin yliopistossa ollaan sensitiivisiä. Teologisen tiedekunnan kunniatohtorius ilmastosissi Greta Thunbergille viittaa ilmasto-Angstin metafyysisyyteen, jonka ympärille on punottu ilmastopastorien irrationaalinen nuorisokultti. Se osoittaa, että kyseessä on lahkolainen herätysliike, jonka järjenvastaisia väitteitä ja vääristyneitä poliittisia johtopäätöksiä ei saa väistymään edes Pohjois-Amerikan avaruushallinnon NASAn tieteellisillä tutkimuksilla.

Kunniatohtorius on molemmissa tapauksissa liikaa, sillä kunniaa tuossa ei juuri ole. Pelkän tohtoriuden pitäisi riittää, ja siihen molempien pitäisi opiskella lisää.

Kunniatohtoriuksien ja pilarohvessuurien myöntämisessä pitäisi noudattaa yhtä säästeliästä linjaa kuin valtiollisten hautajaisten tapauksissa ja valtiontalouden hoidossa (jotka alkavat muistuttaa toisiaan). Akateemiset arvot ja huomionosoitukset pitäisi rajoittaa ansioituneisuuteen tieteellisissä ja tutkimuksellisissa yhteyksissä. 

Asiaa ei edistä ilmastopoliittisen vallankumouspuheen levittäminen, joka koostuu uudissanoista, kuten ”luontokato” ja ”ennallistaminen”. Molemmat ovat mielikuvituksellisia propagandakäsitteitä, joilla ei ole mitään referenssiä todellisuudessa. Luonto ei ole katoamassa varsinkaan Suomesta, ja metsille on mahdotonta ajatella mitään yksiselitteistä tilaa, johon niitä olisi perusteltua ”ennallistaa”.

Olen joka tapauksessa varma, että Helsingin Sanomat, Yleisradio ja yliopistojen vasemmistolainen kultapossukerho eivät pysty sinnikkäälläkään propagandatyöllä estämään oikeistohallituksen syntyä, vaikka ne onnistuisivat työntämään demarit ykkösinä maaliin vaaleissa. 

Valtionhoitajan tehtävä otetaan nyt vihervasemmistolta pois. Sitä huutaa maamme taloudellinen hätätila ja yhteiskuntavastuu, jolle ei ole vaihtoehtoa. Perussuomalaisilla on aina muutaman prosenttiyksikön verran gallupeissa näkymätöntä piilokannatusta, joten luultavasti käy näin.

Traagista Kokoomukselle ja Perussuomalaisille on, että ne saavat edeltäjiltään kuolinpesän, jossa on pelkkää velkaa. Ne joutuvat ottamaan vastaan valtion, joka on kuin vuokra-asunto surkean vuokralaisen jäljiltä.

15. maaliskuuta 2023

EU:n irvokas komentodemokratia uhkaa Suomen koteja

Euroopan parlamentti hyökkää suomalaisen ihmisten asuntovarallisuutta ja omaisuudensuojaa vastaan energiatehokkuutta koskevalla lakiehdotuksella, jolla ihmisiä velvoitetaan tilkitsemään talojaan ja korjaamaan tai muuttamaan niiden lämmitysjärjestelmiä.

Omakotiliiton mukaan EU uhkaa jopa 1,5 miljoonaa asuntoa, joista noin 570 000 ovat omakotitaloja. Talot pitäisi työstää energiatehokkuusluokkaan E vuoteen 2030 mennessä ja luokkaan D vuoteen 2033 mennessä.

Fysiikan lait EU rikkoo vaateellaan, jonka mukaan kaikkien uusien rakennusten pitäisi olla päästöttömiä vuodesta 2028 alkaen ja uusien julkisten rakennusten vuoteen 2026 mennessä. Peruskorjattavat asunnot pitäisi taikoa päästöttömiksi vuoteen 2032 mennessä.

Kuulostaako Neuvostoliitolta? Eipä ihme, sillä myös neuvostososialismissa tehtiin ylimitoitettuja ja utopistisia suunnitelmia, joilla kuristettiin ihmisiä.

Byrokraattiset luokitukset, standardit ja sertifikaatit ovat kuin suoraan sosialismin pelikirjasta. Niitä yhdistää kansallisten erityispiirteiden yli puhaltava jäätävä viima.

Varovaistenkin arvioiden mukaan omakotitalojen energiaremontit maksaisivat 30 000 euroa asunnolta. Totuus on, että median ja EU-propagandakoneiston lonkalta heittelemät kustannusarviot kuvaavat taloudellista painajaista huonosti. Kirjainmagian takana on EU:n punoma sievä hirttosilmukka.

Tosiasiassa uusi energiadirektiivi tekisi suuren osan rakennuksistamme käyttökelvottomiksi, sillä niitä ei ole taloudellisesti kannattavaa eikä mahdollista parannella.

Vihreän idiotismin tuella jo nyt voimaan saatetut vaateet öljylämmityksestä luopumiseksi ovat käytännössä mitätöineet sellaisten rakennusten laillisen asuinkäytön, joissa pakkoremontti ylittäisi kiinteistön markkina-arvon. Näin on romutettu rahallinen arvo rakennuksilta.

Pakotettuja energiaremontteja ei ole kannattanut tähänkään asti tehdä. Mutta nyt uhkaavilla lisävaateilla EU on laittamassa entistä suuremman joukon suomalaisia ihmisiä kiristyvään hirteen.

Sen, mitä ryssä ei onnistunut viemään suomalaisilta tankeilla ja tykeillä talvi- ja jatkosodassa, sen EU ottaa suomalaisilta pois direktiiveillä, joiden takaa kaikaa sama soundi kuin Moskovan määräyksistä.

Kesy valtavirtamedia lirkuttelee ja haastattelee asiantuntijoina pitämiään vuokrakiskureita ja pankinjohtajia, joita huolestuttaa asian taloudellinen puoli. Kiinteistöjen vakuusarvot romahtavat jo pelkän ilmassa leijuvan uhan vuoksi. Heidän vastauksensa on: pura kotisi!

Tämä muistuttaa Neuvostoliitosta tuttua dialektista tapaa hoitaa ongelmia. Jos jalkapuoli ontuu, laita poikki toinenkin jalka, niin ei onnu enää!

Kukapa ei ilmastoa ja muuta luontoa haluaisi suojella, mutta näin sitä ei pidä tehdä.

Ei ole oikein, että Suomesta tehdään koko maailman hiilinielu, ja Kiinan tapaiset suursaastuttajat toimivat vapaamatkustajina Pariisin ilmastosopimuksessa annettujen etuoikeuksien ja länsimailta kerättyjen synninpäästörahastojen turvin. 


Rikos perustuslaillista omaisuudensuojaa vastaan

Media tyynnyttelee kansalaisia teroittamalla, että EU-parlamentin päätöstä ehkä vähän viilataan sieltä täältä. Ihmisiä pehmitetään sanomalla, että parannuksia rakennuksiin vaaditaan vasta kun rakennus myydään tai vuokrataan.

Vasta rakennusta realisoitaessa omistaja siis ryöstetään. Omaisuus pidätetään EU:n määräysvaltaan, eikä ihminen saa asunnostaan rahojaan pois, vaan rakennus on käytännöllisesti katsoen myyntikiellossa, kunnes EU:n pakottamat korjaukset ovat tehdyt.

Mikä tässä siis on se kaikilta huomaamatta jäävä rikos? Se on jälleen kerran perustuslaillisen omaisuudensuojan raiskaus.

Tämä on aitoa valtiososialismia. Mediassa on jauhettu paljon EU-pakotuksen yksityiskohdista. Sen sijaan kaiken yläpuolella olevasta asiasta ei ole puhuttu mitään. EU:n harjoittama pakotuspolitiikka runtelee ihmisten perustuslaillista omaisuudensuojaa ja kykyä päättää itse omaisuutensa käytöstä.

EU loukkaa jatkuvasti kansallista itsemääräämisoikeutta pakottamalla kansallisvaltioita kansalaistensa edun ja perustuslaillisten oikeuksien vastaisiin toimiin.

EU pakottaa myös Suomea pitkällisiin ja toistuviin neuvotteluihin kirottujen direktiiviensä toimeenpanosta ja yksityiskohdista. Kyse on kiristyksestä ja kansallisen suverentiteetin loukkauksesta.

Kaiken takana on kyklooppimainen tuijotus vain yhteen näkökohtaan: ilmastonsuojeluun, josta on tehty median sinnikkäällä propagandatyöllä näennäisen vastaansanomaton argumentti ja näennäisjumalallinen laintaulu jokaiseen asiakysymykseen.

Ilmastoargumentilla kynnetään, jyrätään ja äestetään kansalaisten perusoikeudet, yksilönvapaus, ihmisoikeudet ja kansallinen demokratia. Ei ole ihme, että Suomessakin ollaan huolestuneita demokratian tilasta, kun EU runtelee jäsenmaitaan sisäisiin asioihin puuttuvalla komentodemokratiallaan.

Olen jo aiemmin nimennyt poliittiseksi vastustajakseni vihervasemmiston, mutta laitetaan nyt tähänkin syyt, miksi.

EU:n pakkodirektiivin puolesta äänestivät Vihreiden Alviina Alametsä, Heidi Hautala ja Ville Niinistö, SDP:n Miapetra Kumpula-Natri, Vasemmistoliiton Silvia Modig ja Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen.

Vastaan äänestivät Perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen, Kokoomuksen Henna Virkkunen, RKP:n Nils Torvalds ja Keskustan Elsi Katainen sekä Mauri Pekkarinen.

Pelaajien nimet ovat turhia, sillä tämä ei ole henkilökohtainen vaan aatteellis-ideologinen kysymys. Äänestyksen tulos oli joka tapauksessa huono: 343 direktiivin puolesta, 216 vastaan ja peräti 78 tyhjää. Tuloksesta voi oppia jälleen sen, ketkä ovat Suomessa kansanvihollisia. Mielipiteet ovat jakautuneet lähes kaikissa asioissa kahtia oikeiston ja vasemmiston kesken tavalla, joka vastaa kansalaissodan aikaa.

Poliittinen vihervasemmisto tekee näköjään kaikkensa tuhotakseen kansallisesta varallisuudestamme sen, mikä ihmisillä vielä on valtionvelan osuus vähennettynä taskujensa pohjalla laskennallisena netto-omaisuutena jäljellä.

Olen aina ihmetellyt nuorten laajaa kannatusta Vihreille, sillä juuri Vihreät ilmastopastorit ovat tehneet ylivertaisesti eniten Suomen valtiontalouden ja nuorten oman tulevaisuuden tuhoamiseksi. Romutukselta ei säästä hyvinvointivaltiotamme se, vaikka muu maailma pelastuisi vihervasemmiston hyväntekeväisyyden vuoksi.

Asuntodirektiiviä syötetään kansalaisille samalla menetelmällä kuin metsien suojelua: lohduttelemalla, että kyllä valtio menetyksistä korvauksen maksaa, niin kuin se maksaa maanviljelijälle muutaman euron hehtaarilta kaivoslain mukaisesta pakkolunastuksesta. Tuloksena on elinkeinon menetys, niin kuin asuntodirektiivistä puolestaan seuraa pakokauhua omakotitaloista, kylien tyhjentymistä ja kaupunkien slummiutumista.

Kukahan valtiontuet ja avustukset puolestaan kustantaa? Vastaus: rakennusten korjauslaskut kiertyvät kuluina kaikkien veronmaksajien kukkaroille, aivan niin kuin metsien käyttörajoitukset amputoivat 30 prosenttia metsien arvosta ja muuttavat metsät sosiaalitoimistoiksi, joiden kulut maksaa valtio, eli suomalainen veronmaksaja.

 

Suomi irti Euroopan unionista

Suomen valtiontalouden tuhoaminen on puoliksi vihervasemmistolaisen hallituksen työtä ja puoliksi EU:sta sadelleiden direktiivien ja muiden vaateiden tulosta.

Universaali ja internationalistinen vihervasemmisto ja globaalikapitalistinen EU ovat tehneet yhteistyötä liittovaltiopoliittisen helvetinkoneen luomiseksi Eurooppaan.

Alun perin vapaakauppaa varten tarkoitettu EU polkee nykyään häikäilemättömästi kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta ja kävelee kansalaisten yli.

EU:sta on tehty tulojen ja menojen siirtounioni, tasinkoautomaatti, verotusunioni ja kiskonnan sekä riiston välikappale, jossa tilapäisten rahastojen keruu toistuu uusilla nimillä.

Euroopan unioni on sosialistinen internationaali, jonka tukipakettipolitiikka johtaa fiskaaliunioniin ja jossa suomalaisilla on koko jäsenyytemme ajan (vain kolmea vuotta lukuun ottamatta) nettomaksatettu muiden maiden menoja.

Italian ja Espanjan tapaisissa maissa energiaremontteja on tehty jo kauan valtioiden EU:lta saamien avustusten turvin, siis meidän rahoillamme. Nyt meitä velvoitettaisiin remontoimaan talojamme omaksi tappioksemme, vaikka kukaan ei haluaisi ja mitään ei tarvitsisi tehdä.

Tämä on ollut turpaanvetopolitiikkaa vihreiltä ja vasemmistolaisilta poliitikoilta suoraan päin suomalaisten omakotiasukkaiden ja muiden kiinteistöjen omistajien naamataulua.

Vihreät ja vasemmistolaiset kiilusilmät ja muut urbaanit ovelat ilkamoivat lähiöiden vuokra-asunnoissaan, kun asia ei koske heitä, ja valtio kuittaa asuinkulut, kunnes ehkä huomataan, että narun pää voi tulla myös vetäjien käteen.

Hirttonarun tarjoamisen olisi syytä loppua myös Euroopan unionista. Köyttä on kertynyt jo niin paljon, että hirtettävien jalat ulottuvat maahan.

On kuitenkin erehdys olettaa, että krokotiili olisi kesytettävissä. Euroopan maiden julkiset taloudet ovat kaulaansa myöten krokotiilin kidassa, joten EU:sta on vaikea vapautua, ja ratkaisuna valtiontalouksien huonoon tilaan nähdään vain valtioiden liiton viimeistely liittovaltioksi, jossa keskuspankkivelat ja varat kuitataan yhteisiksi.

Se on Alexander Stubbin ja muiden tyhjäpäiden paratiisi, pomppulinna ja puuhamaa. Suomi on vihervasemmistolaisten ja oikeistoliberaalien liideriensä suitsimana seurannut EU:n määräyksiä kuin koira isäntää.

Muuan valtioviisas puolestaan sanoi, että niin kauan kuin Suomen valtiontalous ei ole aivan kuralla, poliittinen kannatus EU:sta eroamiseksi ei riitä, ja sitten kun kannatus riittäisi, valtiontalous on jo niin syvällä suossa, että EU:sta eroaminen on mahdotonta.

Olemme silloin siirtyneet pysyvästi tehohoidettavien ja patjoille ruokittavien kaartiin yhdessä Romanian, Italian, Portugalin ja Kreikan kanssa, paitsi että niissä paistaa aurinko.

EU näyttää silloin ”hyvältä samalla tavalla kuin kuppa on hyvä sukupuolitauti, sillä se on vähemmän huono kuin AIDS.

Niin sanottu vihreä siirtymä on väline, jolla Suomen talous ja teollisuus romutetaan pelkkien ihanteiden, utopioiden ja pöytälaatikoihin kertyvien ”innovaatioidentuella. Mitään näyttöä ei ole esimerkiksi siitä, kuinka korvata Helsingissä suljettavien hiilivoimaloiden kaukolämpövaje.

Idealisaatiot ja fantasiat hyytyvät hämähäkinseittien verkottamiin luoliin. Ihmiset hyytyvät taloihinsa, kun niitä ei saa lämmittää puilla, öljyllä eikä hiilienergialla. Kolikot hupenevat Lidliin, ja setelirahat eivät riitä ikkunoiden tilkkeiksi.

Kun Suomi saadaan jäseneksi Natoon, on tullut aika erota Euroopan unionista, jonka valuvikaisilla torpedoilla on upotettu jo monta valtiolaivaa. Vain armonlaukaukset puuttuvat.

EU:ta pitää koossa vain ja ainoastaan nippuside nimeltä Venäjä. Venäjä ei ole Ukrainassa käymällään julmalla sodalla saanut EU:ta hajoamaan, vaan päinvastoin: juuri Venäjä on (tahtomattaan) tullut estäneeksi EU:n hajoamisen ja pakottanut EU-maat ampumaan omat rivinsä suoriksi.

Kun Ukrainan sota jonakin päivänä taukoaa, pullahtavat EU:n hautaamat ongelmat jälleen esiin. Yhteisestä valuutta-alueesta johtuvia ongelmia on hoidettu pari viimeksi kulunutta vuotta koronarahastoon kerätyllä ylijäämällä, johon Suomeltakin pihistettiin perustuslain vastaisesti yli 8 miljardia euroa.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi Suomen valtionbudjetissa on 10 miljardin vaje, kun vihervasemmisto ja huvitteluliberaali oikeisto lämmittävät eurosaunaa suomalaisten ihmisten verorahojen poltolla. Ja tuo on vain yksityiskohta, pieni ripponen.

Sota Ukrainassa voi tauota aselepoon, mutta EU:n ongelmat jatkuvat. Ne vain syvenevät, ja edessä on useiden päällekkäisten kriisien syöksykierre.

Minä en ole Euroopan vastainen vaan Euroopan maita kohtaan myönteinen.

Kannatan eurooppalaisia ihanteita, kuten demokratiaa ja valistusajattelua.

Mutta vastustan jyrkästi Euroopan päälle luotua pakottavaa hallinto-organisaatiota nimeltä Euroopan unioni, ja pidän poliittisena tavoitteenani irrottaa Suomen Euroopan unionista, josta on tullut kansanvallan ja vapausihanteiden vihollinen.

---

Päivitys 27.3.2023: Huonoa karmaa EU kerryttää osakseen koko ajan. Metsädirektiivien ja asuntopoliittisten direktiivien jatkoksi tuli äskettäin myös uusi energiansäästödirektiivi, joka tekee vihreän siirtymän energiainvestoinnit mahdottomiksi ja polkee siten jopa EU:n omia ympäristötavoitteita. Ei muuta kuin kansanäänestyksellä irti vain koko EU:sta! Meille sopii oikein hyvin Ison-Britannian ja Norjan asema.


Aiheesta aiemmin

Suomen metsiä sosialisoidaan luonnonsuojelun verukkeella

Ihan hiilenä asioiden ytimessä – Vihreä siirtymä vie esiteolliseen aikaan

Viherkommunistit ja ekososialistit kavaltavat metsiä luonnonsuojelualueiksi – Perustuslaillinen omaisuudensuoja vaarassa

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät