Suomi, sähkön siirtomaa

Suomessa on tehty huonoja energiapäätöksiä, joista osa on poliittisia, osa taloudellisia. Kaikki muistavat varmasti Suomen suurimman sähkönjakeluyhtiön Carunan myymisen enemmistöosiltaan ulkomaille. Omistajuus on seilannut Australiassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Viimeksi 80 prosenttia Carunan osakkeista osti espanjalainen yhtiö.

Kun rakenteellisessa monipoliasemassa oleva firma kapitalisoidaan, hinnat kuluttajille yleensä nousevat. Minunkin sähkölaskussani sähkön siirtämisen kokonaishinta on nykyisin energian kokonaishintaa suurempi.

Myyntipäätöksen teki Jyrki Kataisen (kok.) hallitus, sen valmisteli elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) ja allekirjoitti omistajaohjauksesta vastaava Pekka Haavisto (vihr.). Kauppa siunattiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, ja vain yksi ministeri, vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, vastusti sitä.

Tuloksena sähkön siirtohinnat nousivat hurjasti. Energiaviraston oikeus valvoa laillista 8 prosentin vuotuista korotuskattoa ja verkkoyhtiöiden tuottokattoa (tänä vuonna 6,87 prosenttia) on vain taannehtiva ja tapahtuu jälkikäteen neljän vuoden sykleissä eikä siten ole yltänyt tasapainottamaan kuluttajahintoja reaaliaikaisesti. Kuluttajien kukkaroa on imuroitu megawattien voimalla.

On myös asioita, joista muistutus kansalaisille ei tule sähkölaskun säännöllisyydellä. Yksi on vetyvedätys, josta esimerkiksi kelpaa norjalaisen pöytälaatikkofirman Blastr Green Steelin terästehdas ja siihen liittynyt vedyn tuotantolaitos. Hankkeesta on edelleen näyttönä tyhjä inkoolainen tontti. Median lisäksi tuosta illuusioinvestoinnista iloitsi ympäristöministeri Maria Ohisalo (vihr.), jonka mukaan ilman vihreää politiikkaa näitä miljardeja ei Suomeen saataisi. Paikkaansa pitää, ettei ole saatu. After down -tunnelmissa oltiin varsin pian, minkä olin jo osoittanut omilla epäilyksilläni.

 

Valtiolla on kätensä mämmissä myös yhtiöiden energiapäätöksissä 

Osa energiatalouden vastoinkäymisistä johtuu liike-elämän ratkaisuista, mutta suuressa osassa on poliittista vaikutusta mukana. Noin 11 miljardia euroa maksamaan tulleen Olkiluoto 3:n rakentaminen kesti noin 18 vuotta, koska hallitukset ja eduskunta kitsastelivat periaatepäätöksen tekemisessä ja luvan myöntämisessä.

Lupa myönnettiin vain yhdelle yksikölle, joten Teollisuuden Voima halusi hyödyntää sen täysimääräisesti. Näin ryhdyttiin rakentamaan maailman (tuolloin) suurinta reaktoria, josta oli tuleva prototyyppi. Hankkeet viipyvät, kun yhtä aikaa suunnitellaan ja tehdään. Kitkoja lisäsi, että rakennustyömaa oli monikulttuurinen, eikä siellä pärjännyt olematta indoaasialaisten kielten dosentti. 

Taustalla olivat huonot poliittiset päätökset. Periaatepäätöksen Olkiluodon kolmannesta yksiköstä teki Paavo Lipposen (sd.) toinen hallitus, ja luvan myönsi Matti Vanhasen (kesk.) ensimmäinen. Erikoista oli, että myös hallituspuolueiden kansanedustajille annettiin lupa äänestää vakaumuksensa mukaan, ikään kuin ydinvoimapäätös ei olisikaan taloudellinen ja teollinen ratkaisu vaan jonkinlainen kvasiuskonnollinen omantunnonkysymys. Eduskunnassa äänestettäessä 24.5.2002 hallituspuolueiden äänet hajosivat. Jarrupolkimella seisoivat vihreiden koko ryhmä ja puolet vasemmistopuolueiden kansanedustajista.

Valtiollista vaikutusta oli myös Suomen valtion enemmistöomisteisessa ja strategisesti tärkeäksi määritellyssä Fortumissa, jossa tehtiin maamme taloushistorian suurin ja epäonnistunein yrityskauppa. Lehtitietojen mukaan pääministeri Juha Sipilä (kesk.) valtioneuvoston kansliasta omistajaohjasi Fortumia investoimaan Carunan myynnistä vuonna 2014 saamansa varat tuottavasti, ja vuonna 2017 Fortum alkoikin ostaa saksalaisen hiilivetyihin keskittyneen Uniperin osakkeita maksaen niistä yhteensä noin 7,2 miljardia euroa.

Uniperin liiketoiminta nojasi halpaan venäläiseen putkikaasuun. Venäjän katkaistesssa kaasuhanat kesällä 2022 Uniper ajautui katastrofiin, ja yhtiö teki tappiota 50–100 miljoonaa euroa joka päivä. 

Fortum reagoi aluksi kaatamalla firmaan tukipaketteja, mutta sen enempää Fortumin kuin Suomen valtionkaan tase ei olisi riittänyt pelastamaan Uniperiä konkurssilta. Lopulta Sanna Marinin (sd.) hallitus kätilöi Tytti Tuppuraisen (sd.) toimesta Fortumin ja Saksan valtion välille sopimuksen, jolla Fortum myi kaikki Uniper-osakkeensa Saksan valtiolle vain 0,5 miljardilla, kun ostohinta oli ollut tuo 7,2 miljardia. Näin Fortum vapautui myös Uniperille myöntämästään 4 miljardin osakaslainasta ja 4 miljardin emoyhtiötakauksista, mutta suomalaisia Fortumin asiakkaita sopimus ei säästänyt sähkölaskun korotuksilta.

Kävi siis niin kuin Soneran taannoisessa päätöksessä sijoittaa vanhenevaan tekniikkaan ja ostaa Saksan taivaalta verkkotaajuuksia matkapuhelinverkkoon, jota kukaan ei pian käyttäisi. Siten oli haaskattu tuonkin pörssiyhtiön omaisuus, jolla olisi voitu maksaa 2000-luvun alkuun kasautunut lama-aikainen valtionvelka kokonaan pois.

Suomen taloushistoria on täynnä poliittisesti johdettujen yhtiöiden tekemiä sikamaisen huonoja päätöksiä. 

Olen kerrannut historian kulkua pitkälti osoittaakseni, että Suomen valtion talouspoliittinen töpeksintä ei seiso tyhjän päällä!

Tervetullut talousuutinen?

Media ja poliitikot iloitsivat tänään Googlen ilmoittamasta aikeesta rakennuttaa Suomeen useita datakeskuksia ja ostaa puolet Loviisan ydinvoimalaitoksen sähköstä 22 vuoden ajan.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen vale, että kyse on 13 miljardin euron investoinnista Suomeen, meni läpi medioissa ilman kitkaa. 

Totuus on, että hankkeen kokonaisarvosta Suomeen investoidaan vain murto-osa, ehkä noin 2 miljardia.

Tietokonelaitteistot tuodaan ulkomailta, todennäköisesti Yhdysvalloista ja Kaukoidästä. 

Rakentamisaikaiset 37 000 arvioitua työpaikkaa täytettäneen suureksi osaksi ulkomaalaisilla työpataljoonilla, koska Suomesta ei löydy tuollaisia määriä duunareita edes työttömyyden kourissa kärvisteleviltä aloilta, saati rakentamispaikkakunnilta Kajaanista, Vaalasta ja Muhokselta.

Väite vakituisesti syntyvistä 7000 työpaikasta on liioiteltu, mutta kelvannee vaaliaseeksi Petteri Orpolle, jonka lupaus 100 000 uudesta työpaikasta on päässyt liudentumaan 300 000 ihmisen massatyöttömyyteen.

Mikäli Google ostaa Loviisan ydinvoimalan sähköstä puolet kiinteään tukkuhintaan, se voi datakeskusten sähkönkulutusta globaalisti säätelemällä myydä ostamansa sähkön eteenpäin markkinoille pörssihintaan, jolloin kuluttajat joutuvat maksamaan enemmän kuin ostaessaan sähköä Fortumin Loviisan-voimaloista suoraan.

Google voi siis takoa rahaa kolonisoimalla kymmenisen prosenttia Suomen sähköntuotannosta ja vetämällä liikevoittoa välistä.

Ei sovi unohtaa, että myös Suomeen suunnitteilla oleva alumiinitehdas kuluttaisi noin kymmenen prosenttia kaikesta sähköstämme, ja tämä datakeskusten ahmaiseman sähkön lisäksi.

Entä sitten Googlen lupaus murenemassa olevien atomi-Ladojen korjaamisesta käyttökelpoisiksi aina vuoteen 2050 asti? Loviisan ydinvoimala rakennettiin suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä lujittamaan ja kehittämään Kekkosen-aikaisia ”hyviä ja luottamuksellisia suhteita”. Voimalat ovat kestäneet pitempään kuin rakkauden retoriikka, mutta ne ovat tuota pikaa yliajalla.

Ydinsäteily pommittaa reaktoriastioiden metallia painevaikutuksen ohella, eikä voimaloita voida käyttää elinkaarensa yli. Googlen aie jatkaa voimaloiden käyttämistä on turvallisuusriski Suomelle.

Lehtitietojen mukaan Google on luvannut perustaa 94 megawatin akuston puskoroimaan sähkön kulutuskonjuktuureja, mutta vaihtelujen ollessa terawattien luokkaa, on lupauksen luonne vain imaginäärinen. Kaupunkijuoru, jonka mukaan ”Google tuo sähkön tullessaan” on samanlainen kuin sananlasku, että ”lapsi tuo leivän tullessaan”.

Myös Petteri Orpon hankkeen julkistamistilaisuudessa lausahtama lupaus ”Sähköä riittää” on syytä ripustaa seinälle kultaisiin kehyksiin, aivan niin kuin Sanna Marinin hallituksen sloganiksi muodostunut ”rahaa tulee”.

Rahaa ikävä kyllä menee. Kun sähkön kysyntä nousee mutta tuotantoa ei tule lisää, kuluttajahinnat väistämättä nousevat. Se on kysynnän ja tarjonnan laki.

Suomi on pimeä ja kylmä maa. On todennäköistä, että kuluttajien sähkönhinnat noin kaksinkertaistuvat nykyisestä.

Voi niitä ilon ja onnen kyyneleitä, kun äidit ja isät selittävät lapsukaisilleen, miksi joulusaunominen ei käykään ja sähkölämmitteisissä asunnoissa täytyy pudottaa huoneistolämpötilaa kolmentoista asteen tasolle!

Kansallisella tasolla onnetonta on, että otettaessa riemusta kiljuen vastaan datakeskuksia ja niiden setelitukkoja, käytetään Suomessa tuotettava päästötön energia suureksi osaksi niiden kulutukseen, vaikka vaivalla rakennettu tuulivoimakapasiteetti voitaisiin hyödyntää myös rakentamalla maahamme vetyinfrastruktuuria esimerkiksi teräs- ja metsäteollisuuden käyttöön.

Sen sijaan ulkomaisen pääoman investoinnit Suomeen muistuttavat nyt kaivosteollisuudesta tuttua tapaa, jolla vieraat valtiot ja vallat asioivat mineraalivarannoillamme ja saavat maamme näyttämään helposti hyväksikäytettävältä banaanitasavallalta.

En ollenkaan epäile, ettei monin tavoin valveutuneessa Suomessa tällaista kultaryntäystä kohtaan nousisi nopeasti myös vastarintaa. Näenkin datakeskuksissa toivoa sikäli, että taas on jotakin, mitä vastustaa ilman, että mielenosoittajien tarvitsisi jäädä työttömiksi.

 

Kokoomus kätilöi kolonialismia

Tätä kirjoittaessani katselen energia-asioista vastaavan Sari Multalan (kok.) naamataulua televisiostani 26,58 sentin sähkönhinnalla, kun ympäristöministeri vakuuttelee, että äskettäin julkistetun datakeskuspäätöksen johdosta sähkön hinta nousee vain ”kohtuullisesti”.

Petteri Orpon lupaus sähkön kuluttajahintakatosta on irvokas, jos rima pannaan 18 sentin tasolle, sillä ennen vuotta 2022 sähkönhinta oli noin 5 sentin tasolla.

Multalan selittämän hintakaton käyttöönotto edellyttää sekin Euroopan unionin päätöstä, eikä ole siis kansallisessa hallinnassa. Hintakattoa ei välttämättä heru, vaikka Suomessa paleltaisiin pakkasessa, vaan ainoastaan, mikäli hinnannousu uhkaa koko Euroopan unionia.

Haluaisin tarjota Multalalle sähköistä tuolia jo pelkästään siksi, että kyseinen ministeri esitteli eduskunnalle myös asumisoikeuksien kumouslain (aiheesta täällä), joka ajoitettiin taktisesti niin, että lähetekeskustelu jäisi päivän peiteuutisten varjoon eikä kiinnostaisi edes eduskuntatoimittajia. Tieteen akateemikoilta Multala sai jo täystyrmäyksen aikoessaan esitellä lainmuutoksen, jolla torpattaisiin valtiollinen rahoitus tutkimustoiminnalta, joka ei ole sopusoinnussa Suomen virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa (aiheesta täällä).

Minä muuten poistan aseestani varmistimen aina, kun joku ministeri ennustaa, että armeiliasuutensa tuloksena haitat kansalaisille ovat vain ”kohtuullisia”. Myös asumisoikeuslain kohdalla ne voivat olla totaalisia.

Me emme tarvitse enää yhtään lisää kohtuullisia korotuksia. 

Läpikotaisin korruptoitunut Kokoomus on liike-elämän etäispääte politiikassa ja ylivoimaisesti kieroin ja epäkansanvaltaisin puolue puolueiden joukossa.

Politiikkaa Kokoomuksessa ei ole kuin nimeksi, sillä politiikka koostuu regulaatiosta, eli sääntelystä, ja subventioista, eli tulojensiirroista. Niillä tasapainotetaan rahat ja resurssit omistavien taloustoimijoiden omavaltaisuutta. Sen sijaan Kokoomus on talousfatalistinen puolue, joka liberalisoi talousorgaaninen vallan, ja firmat puolestaan toimivat omalakisesti, jos mikään ei estä.

Näin on syntynyt myös tänään julkistettu Google-päätös, ja Suomesta on tulossa vahvalla vauhdilla sähkön siirtomaa. [Päivitys: Helsingin Sanomat paljasti 13.9.2026, että hallitus ja virkakoneisto tosiaankin sumplivat Google-päätöksen yhtiön kanssa julkisuudelta salassa.]

Totuus on, että viime aikojen suurista yrityskaupoista ei ole ollut mitään pysyvää hyötyä yhteiskunnallemme eikä julkiselle taloudelle, lukuun ottamatta omistajille osuneita kertatuloja.

Lääkäriasema Mehiläisen myyminen on merkinnyt julkisen vallan ostamien terveyspalvelujen hinnan, verovarojen ja palvelusetelien lentämistä ulkomaisten omistajien taskuihin ja ulkomailla edelleen verotettaviksi. Microsoft puolestaan antoi palliatiivista hoitoa Nokian matkapuhelimille. Lumon (entisen VVO:n ja Kojamon) vuokra-asuntoryppään myyminen suureksi osaksi ulkomaille toi asukkaiden postiluukusta vuokrankorotusilmoituksia.

Woltin ja Supercellin myyminen rikastutti omistajia ja toi veroina kertatulon valtiolle, mutta mitään pysyvää hyötyä noistakaan kaupoista ja omistajuuden siirroista ei ole osoitettu. Suomalaisilla ei ole malttia vaurastua, vaan kasvuyritykset laitetaan lihoiksi lypsävän lehmän tavoin ja 1980-luvun juppityyliin.

 

Miksi sormi osui kartalla Suomeen?

Miksi sitten Google päätti rakentaa uudet datakeskuksensa nimenomaan Suomeen? Vuonna 2014 Espooseen päätetty datakeskus ei ole sekään vielä valmis, vaan kantaverkon voimalinjoja on ripusteltu sinne Kehäkolmosen kupeessa vuosien ajan, samoin kaukolämpöjohtoja on kaivettu sieltä pois.

Pelkkä kylmyys ja ilmastojäähdytys eivät riitä selityksiksi yhtiön intoon Suomea kohtaan.

Yhdysvaltalaiset vastustavat noin 70-prosenttisesti datakeskusten perustamista kotikonnuilleen juuri sähkölaskunsa nousun pelossa ja siksi, että Yhdysvaltain sähköverkko on perin vanhaa eikä kestä suuria siirtomääriä.  

Googlen sormi osui Suomeen, koska muut pohjoismaat ja Euroopan maat eivät sitä huoli.

Esimerkiksi Puolassa ja Ranskassa on kamppailtu sähkökriisissä jopa niin, että EU suunnitteli niiden hyväksi sosiaalisen ilmastorahaston yhteyteen energiapoliittista rahastoa, jossa muiden muassa Suomi olisi joutunut (jälleen) sadoilla miljoonilla euroilla nettomaksajaksi (aiheesta täällä ja täällä). 

Useassa Euroopan maassa ollaan entistä skeptisempiä Yhdysvaltoja ja Yhdysvaltalaisia suuryrityksiä kohtaan sekä halutaan vähentää USA-riippuvuutta.

Sen sijaan suomalaiset ovat tekemässä oman sinisilmäisyytensä vuoksi samanlaisia lehmänkauppoja kuin sijoittaessaan Carunan Fortum-miljardit saksalaiseen kaasuvoimaan ja ostaessaan valtionyhtiö Soneran pörssiarvosta innostuneina verkko-oikeuksia Saksan taivaalta.

Ulkomaiset suuryritykset sahaavat suomalaisia silmään, ja ministerit juoksevat innosta kiljuen kansainvälisten kapitalistien paulaan.

Olisi huomattava, että tiedon varastointitekniikka kehittyy koko ajan. Vielä 1970-luvulla tietokoneet olivat Bajamajan kokoisia ja taskulaskimen tehoisia, ja niitä piti jatkuvasti jäähdyttää.

Voi olla, että parin vuosikymmenen kuluttua ei tarvita enää messuhallin kokoisia datakeskuksia, joissa lämpiää tuhansia saunankiukaita, vaan nämä melko kömpelöt ja arveluttavan edistykselliset betonihallit seisovat tyhjän pantteina suomalaisissa erämaissa.

Onko Googlen Amerikan-avussa meitä kohtaan sitten mitään hyvää? On toki.

Kun energian kulutus lisääntyy, se luo kysyntää, joka ohjaa rakentamaan lisää tasaisesti sähköä tuottavaa ydinvoimaa.

Ydinvoiman lisärakentamisessa kitsastellut Fortum voi näin vapautua tuskastaan, joka johtuu siitä, että tuulivoimaloiden pyöriessä vinhasti ydinvoima ei kannata, ja tuulettomina aikoina ydinvoimaa ei riitä myytäväksi. 

Kun tasaista kysyntää on, voidaan siis saada uutta puhtia myös lisäydinvoiman rakentamiselle vaikkapa Hanhikivelle (jonka Suomen valtio sössi mahdollistamalla yhteistoiminnan venäläisen Rosatomin kanssa, vaikka Venäjä oli jo 2014 hyökännyt Krimille).

Teoriassa Google voisi myös tasoittaa sähkön tuotanto- ja kysyntävaihteluita jakamalla datakeskustensa kuormitusta eri maissa olevien keskustensa kesken, eli Googlen yksiköt voisivat myös toimia puskureina tuuli- ja aurinkovoiman konjunktuureja vastaan.

Myönteistä Googlen päätöksessä on turvallisuusintessi. Jenkkifirman läsnäolo Suomen alueella voi vahvistaa Yhdysvaltain halukkuutta pääoman suojelemiseen Venäjän sotilaallisilta uhilta.

Huonossa tapauksessa yhdysvaltalaisen pääoman läsnäolo maassamme voi muodostaa sotilaallisen maalin, ja pahimmassa tapauksessa se voi ohjata Yhdysvaltoja ja Venäjää yhdessä ”suojelemaan” täällä olevia datakeskuksia maamme poliittisen hallinnon yli.

Mutta kuluttajien kukkaroille kohdistuvilta uhilta datakeskusten invaasio ei meitä säästä.

Valtiovallan pitäisi lailla velvoittaa rakentamaan maahamme datakeskusten tarvitsema sähköntuotanto etukäteen eikä sallia asian jättämistä lupausten varaan.

Sähkö on kansalaisten perustarve, joten Orpon hallitus pelaa tässäkin yhteydessä jälleen ihmisten perusoikeuksilla, kuten aikeessaan sallia asumisoikeussopimusten taannehtiva repiminen aso-lain muutoksella. 

 

Aiheista aiemmin

Tuulivoiman dilemmat ja vetytalous

Sähkösota ja sen ratkaisut – 6 keinoa

Dollarinvihreää kolonisaatiota

Kehitysmaiden ilmastoaneet ovat käänteistä kolonialismia

Ilmastopolitiikasta on tullut kohtuuton tulonsiirtomekanismi kehittyneiltä mailta kehitysmaille. YK:n massiiviset ilmastokokoukset ovat herättäjäkokouksia, joissa ilmastopastorit koettavat puristella kehittyneiltä mailta ilmastoaneita tehosteenaan uhkaus ilmaston lämpenemisestä.

Tosiasiassa pahimpia päästölähteitä ovat Kiinan ja Intian tapaiset takapajulat, ja juurisyynä ilmaston lämpenemiseen on niissä vallitseva väestöräjähdys, joka on ylittänyt planeettamme kestokyvyn.

YK pitää messutilaisuuksiaan tiheällä aikataululla, jotta ilmasto-Angstin lietsominen olisi jatkuvaa.

Kanadan Montrealissa pidetyssä ilmastokokouksessa kolmannes maapallon pinta-alasta määrättiin suojeltavaksi globaalia viherkommunismia toteuttaen, kansallista itsemääräämisoikeutta loukaten ja omaisuudensuojaa rikkoen (kirjoitin aiheesta täällä).

Vuoden 2022 ilmastokokous järjestettiin Egyptin Sharm el-Sheikhissä, jossa kehitysmaat riistivät EU:lta miljardien ilmastopaketin vedoten virheelliseen väitteeseen, että kehittyneet maat olisivat yhteisessä ja yleispätevässä vastuussa kehitysmaiden ympäristötuhoista (kirjoitin aiheesta täällä). Bakun vuoden 2024 ilmastokokous päättyi laihoin tuloksin.

Nyt kokoustetaan Brasilian Belémissä, jossa länsimailta aiotaan kiristää 1300 miljardia dollaria kehitysmaille. Viherfundamentalistit eivät luovu tavoitteestaan vaan koettavat keskittää huomion vain siihen, miten kyseinen kyniminen toteutetaan.

Suomessa ei sentään pilkota sademetsiä saunapuiksi, kuten Brasiliassa, ja täällä on noin 150 vuotta vanha tieteellisen metsänhoidon perinne, joten suomalaisia ei pitäisi neuvoa myöskään Brysselistä, jossa metsät ovat puistoja, eikä ahdistella ilmastonsuojelu- ja metsiensuojeludirektiiveillä. 

Kyseinen ekososialistinen kiilusilmäisyys on rituaalisen aggression muoto ja kostokolonialismin ilmaus eräitä siirtomaaimperialistisia länsimaita ja niiden museorasismia vastaan. Pahinta on, että kyseinen syyllistäminen kohdistetaan kaikkiin, myös viattomiin maihin, kuten Suomeen. 

Donald Trump teki aivan oikein sanoessaan Yhdysvallat (jo toisen kerran) irti Pariisin surkeasta ilmastosopimuksesta, jossa Kiinalle annettiin oikeus jatkaa ja lisätä hiilivoimaa aina vuoteen 2030 asti. Pariisissa 2015 myönnetyn edun Kiina käyttää hyväkseen samalla, kun hiilivoimaa ajetaan alas hyvän ilmastotehokkuuden maissa, muun muassa Suomessa. Hiilineutraaliuden tavoitteen Kiina on onnistunut työntämään kauas hallitsemattomaan tulevaisuuteen, vuoteen 2060.

Suomessa olivat Euroopan vähäpäästöisimmät hiilivoimalat, kunnes valtaosa niistä pantiin romuksi. Pääosa kylmän ja pimeän Suomen hiilivoimaloista tuotti sähkön lisäksi kaukolämpöä, toisin kuin esimerkiksi Saksan hiilivoimalat, jotka yleensä tuottavat pelkkää sähköä. Hyötysuhde Keski-Euroopan hiilivoimaloissa on huono, mutta silti Saksa edelleen korvaa ydinvoimaa hiilellä (ympäristöpolitiikan epäoikeudenmukaisuuksista ja epätasapainosta täällä ja täällä).

Suomi myös joutui maksamaan pahiten saastuttavien Puolan, Romanian ja Unkarin päästöistä, jotta kyseiset maat saatiin liittymään Pariisin ilmastosopimukseen ja vaikka kyseisten maiden hiilivoimalat tuottavat yksikköä kohti kolminkertaiset päästöt Suomen purettuihin hiilivoimaloihin verrattuina.

Vihreän siirtymän edistämisestä ei ole Suomelle hyötyä, kun utopistiset viherhankkeet vetäytyvät yksi toisensa jälkeen. Vihreän energian perässä maahamme tulossa olevat datakeskukset puolestaan uhkaavat syödä kohtuuhintaisen sähkön pois.

Ilmastotoimien keskittäminen länsimaihin on ylipäätään järjetöntä, koska hiilen käytön tehokkuus on länsimaissa kehitysmaita parempi. Länsimaissa ilmastoruuvin kiristäminen johtaa laskevan rajahyödyn lain toteutumiseen. Ympäristönormien pingottaminen tulee askel askeleelta aina vain kalliimmaksi. Sen sijaan kannattavinta olisi pakottaa kehitysmaat tekemään ilmastotoimensa itse, sillä noissa maissa teolliset investoinnit vähäpäästöisiin tuotannon tapoihin olisivat halvempia.

Länsimaiden syyllistämiseksi ja painostamiseksi näytetään jääkiekkomailan lapaa.

Vertailun vuoksi laitan tähän näkyville Helsingin yliopiston observatoriorakennuksen seinästä ottamani valokuvan, joka esittää maapallon lämpökäyrää pitemmältä ajalta. Planeettamme historiaan on mahtunut huomattavasti lämpimämpiä ja kylmempiä jaksoja, jotka perustuvat luonnon omiin ilmiöihin ja joihin ihmisellä ei ole ollut vaikutusta.

Helsingin yliopiston graafi maapallon lämpötilamuutoksista. Lainattu TekijänoikL 14 §:n puitteissa.

Nykyisinkin ihmisen vaikutus planeettamme ilmakehään on melko mitätöntä verrattuna esimerkiksi tulivuorten purkauksiin ja auringon säteilyn muutoksiin.

Helsingin yliopiston seinällä oleva lämpökäyrä sahaa maan kiertoradan muutosten tahdissa.

Kannattaa myös perehtyä Massaschusetts Institute of Technologyn professorin Richard Lidzenin tutkimuksiin, joilla hän on mitannut muun muassa sen lämmön määrää, jonka ilmakehä päästää lävitseen avaruuteen (aiheesta täällä). Luonto sinänsä on arvaamaton ja näyttää sopeutuvan myös ihmisen tekemiin muutoksiin.

Filosofian näkökulmasta ei ole mitään absoluuttista luonnontilaa, jota pitäisi suojella tai tavoitella, vaan myös ihmisen tekemät muutokset kuuluvat luontoon sikäli kuin ihminen on luonnonolento ja kuuluu luontoon.

Ihmisen vaikutuksista merkittävin on väestöräjähdys, jonka kehitysmaat ovat aiheuttaneet. Ihmisiä on kerta kaikkiaan liikaa, ja kehitysmaiden tukeminen vain pahentaa tilannetta mahdollistamalla väestönkasvun alueilla, jotka ovat väestönkasvultaan mustimpia ja taloudelliselta tilanteeltaan synkimpiä.

Esimerkiksi Afrikassa asuu tällä hetkellä noin 1,4 miljardia ihmistä, ja määrän on ennustettu kasvavan vuoteen 2060 mennessä 2,9 miljardiin ja vuoteen 2100 mennessä 4,3 miljardiin. Tämä on kestävän kehityksen kannalta vastuutonta ja täysin kestämätöntä.

Sir David Attenborough on oikeassa väitteessään, että ilman kehitysapua luonto hoitaisi ongelman, ja kehitysmaiden olisi itse pakotettava syntyvyytensä laskuun.

Ilmastotoimiin ei pidä sijoittaa enää yhtään länsimaista rahaa, ja ehtona kaikelle kehitysavulle pitäisi kehitysmaita vaatia sitoutumaan väestönsä vähentämiseen. 

---

Päivitys 23.11.2025: Medioiden ja kokoomuslaisen ympäristöministeri Sari Multalan mukaan Brasilian ilmastokokous päättyi vaisuin tuloksin, koska fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisesta ei päästy sopuun ja ”anti” oli ”riittämätön”. Oli onnekasta, että näin kävi tai tehtiin, koska kehitysmaat eivät ole osoittaneet aikeita fossiilisesta energiasta irtautumiseen eikä hiilivetyhin perustuvalle energiantuotannolle ole kattavaa ja korvaavaa vaihtoehtoa myöskään länsimaissa. Tulos oli siis tosiasioita tunnustava.

 

Aiheista aiemmin

Vihreät viisastelijat puhalluslampun nokassa ilmastokokouksiin

Suomen metsiä sosialisoidaan luonnonsuojelun verukkeella

Ilmastokokous konkurssilinjalla 

Ilmastonmuutos vastatuulessa 

Miten ilmastosota voitetaan? 

Uuden tiedon luonteesta 

Ihan hiilenä asioiden ytimessä – Vihreä siirtymä vie esiteolliseen aikaan

Tuulivoiman dilemmat ja vetytalous

Sähkösota ja sen ratkaisut – 6 keinoa

Vihreät saavat meret kiehumaan

Viherdiktaattorit ilmastonsuojelumatkalla Intiassa

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

Vihreät viisastelijat puhalluslampun nokassa ilmastokokouksiin

Ilmastokokouksista on tullut todellinen lypsykone kehitysmaille, jotka pystyvät vuodesta toiseen kiristämään Euroopan mailta avustuksia vedoten länsimaiden ”kolonialistiseen ja imperialistiseen historiaan”.

Länsimaiden käsivarsille heittäytyminen on moraalisesti kyseenalaista, sillä on väärin syyllistää nykyisiä ihmisiä menneiden sukupolvien toimista, jotka on tehty täysin erilaisissa oloissa ja toisenlaisten olosuhteiden vallitessa. Kyseessä on historian tulkintaan liittyvä anakronismin ja presentismin harha.

Kehitysmaiden pitäisi kiittää Euroopan maita länsimaisten vaikutteiden levittämisestä Afrikan, Amerikan ja Kauko-idän kehitysmaihin, joissa tiet, satamat ja koulut olisivat edelleen rakentamatta ilman eurooppalaisten apua.

Silti esimeriksi Yleisradio näki Egyptin ilmastokokouksen merkittävimpänä antina sen, että ”EU käänsi viime hetkellä kelkkansa ja tukeekin nyt kiisteltyä rahastoa, josta köyhille maille maksetaan ilmastokriisin aiheuttamia tuhoja”.

Vaikka Egyptissä ei nyt orjuutettu länsimaita uusilla suojeluvelvoittella, lisämaksujen länkiin länsimaita kyllä laitettiin. Ainoa mistä sovittiin, olivat rahalliset avustukset kehitysmaille. 

Länsimaalaisten veronmaksajien rahojen valutus Saharan hiekkaan siis jatkuu ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta ja eurooppalaisten ihmisten syyllisyyttä.

Tukenaan toimittaja Hanna Eskosella olivat Sharm el-Sheikiin matkustaneet ympäristöministeri Maria Ohisalo (vihr.), ministeriön ilmastoyksikön johtaja Outi Honkatukia ja ilmastoasiantuntijana esiintyvä Emilia Runeberg kehitysyhteistyöjärjestö Fingosta, jota oman käsitykseni mukaan ei pitäisi olla olemassakaan saati rahoittaa valtion varoista.

Taustaoletuksena ilmastopoliittisessa rahan imuroinnissa on, että teolliset länsimaat ovat mukamas syypäitä Afrikan kuivuudesta johtuviin satojen menetyksiin. Tosiasiassa Euroopan unioni tuottaa vain 15 prosenttia maailman kasvihuonepäästöstä, kun taas kehitysmaat tuottavat niistä jo yli puolet.

Hyvää tämänkertaisessa kokouksessa oli vain se, ettei kehitysmaille annettu uusia päästömyönnytyksiä. Kiinalle jo Pariisissa annettu oikeus jatkaa ja lisätä hiilidioksidipäästöjään vuoteen 2030 asti ilmeisesti on katsottu riittäväksi.

Juuri tuon myönnytyksen Kiina käyttää täydesti hyväkseen avaamalla uuden hiilivoimalan joka kolmas viikko samalla, kun Suomessa toimivia ja maailman ympäristöystävällisimmiksi todettuja hiilivoimaloita Vihreät pakottavat sulkemaan.

Vihreille kiilusilmille mikään ei ole kuitenkaan tarpeeksi, minkä saimme lukea Sharm el-Sheikiin matkustaneen Ylen toimittajan jutusta ”Egyptin ilmastokokous päättyi mahalaskuun – vain yksi toivonpilkahdus kuultiin, ja sekin peittyi lentokoneiden pauhuun”.

”Toivonpilkahduksessa” ei ollut kyse siitä, että Greta Thunberg oli jättänyt sinne menemättä, vaan siitä, että Brasilia oli luvannut aloittaa sademetsien suojelun uudestaan.

Egyptin Mövenpick-hotellit eivät ilmeisesti kelvanneet Thunbergille, mutta hän muisti saapua saarnaamaan Davosin talousfoorumiin Sveitsiin, jonne myös Suomesta lensi laaja saattue kärjessään pääministeri Sanna Marin (sd.), ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.), kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd.) sekä liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.).

Suomen panos hiilidioksidipäästöjen lisäämiseen jäi taaskin vähäiseksi, sillä kansainvälinen eliitti on suihkaissut Davosiin noin 1500 yksityiskoneella, joista lähimmät vain 21 kilometrin päästä.

Olen aina itse ihmetellyt vihervasemmistolaisten poliitikkojen, samppanjasosialistien, kaviaarikommunistien ja muiden iskurityöläisten mieltymystä ulkomaanmatkailuun ja heidän kykyään sulkea silmänsä omilta hiilijalanjäljiltään (joita ei tietenkään näy, kun lentää kymmenen kilometriä maanpinnan yläpuolella).

Vihreiden kansanedustajan Outi Alanko-Kahiluodon tavasta ”jättää autonsa kotiin ja matkustaa perheensä kanssa Japaniin”, tuli aikoinaan nettimeemi.

Milloin vihreät jättävät lentokoneensa kotiin ja valitsevat raideliikenteen?

Greta Thunbergin on media jo kalvanut loppuun, sillä hän alkaa olla liian aikuinen idoliksi ja harhaanjohtamisen välineeksi. Niinpä media on julistanut hänet parrasvaloista kadonneeksi. Aiheesta kirjoitti myös Suomen Uutiset, ja itse puhuin aiheesta täällä.

Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle

Roistovaltio Venäjää ei tule kohdella silkkihansikkain. Mutta länsimaiden on oltava tarkkana, etteivät pakotteet pääse horjuttamaan omaa talouttamme ja halkaisemaan Nato-maiden rivejä.

Venäjän kurittaminen on paikallaan, mutta menetelmät ovat vaarassa muodostua tehottomiksi.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) julisti Yleisradion Ykkösaamussa eilen 9.4.2022, että ”sodan on loputtava” ja että ”Suomi on valmis kovempiin pakotteisiin”. Näin Yle kirjoitti:

”Suomi tukee kovempaa pakotepolitiikkaa, myös energiapolitiikan osalta, Marin sanoo.

Marin näkee, että energiapakotteet ovat tehokkain keino sodan lopettamisessa. Suomi on valmis keskustelemaan sekä öljyn että kaasun tuonnin lopettamisesta.

– Meidän pitää saada kaikki eurooppalaiset maat mukaan tähän rintamaan. Jos energia ei ole mukana pakotteissa, me rahoitamme Putinin sotaa ja se on kestämätön tilanne.

Hän painotti, että energiakustannusten nousu ei estä pakotteiden asettamista.

– Joka päivä ihmisiä kuolee Ukrainassa, meidän on saatava sota loppumaan. Meidän on oltava valmiita joustamaan omassa arjessamme.”

Totuus on käsittääkseni aivan toisenlainen. Pelkät talouspakotteet eivät lopeta sotaa vaan jakavat ja jatkavat kärsimyksiä.

Vastaan Marinille suoraan: En ainakaan minä ole valmis tinkimään yhtään mistään vain sen vuoksi, että hallitus suuntaa tehottomia pakotteita Venäjää vastaan. Elinkustannuksista tinkimisen varaa ei nimittäin ole, ei myöskään mahdollisuuksia kuluttamisesta säästämiseen.

Neuvoisin pääministeriä olemaan puhumatta kaikkien suomalaisten suulla.

Hallituksen menetelmät Venäjän suitsimiseksi ovat yhtä kiilusilmäisiä kuin vihervasemmiston keinot ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.

Helsingin energiayhtiö Helen ilmoitti äskettäin nostavansa sähkön hintaa 26 % ja valehteli, että ”hinta muodostuu 90-prosenttisesti tekijöistä, joihin emme voi vaikuttaa”.

Hinnankorotukset muodostuvat tietenkin suureksi osaksi hallituksen ympäristönormeista eivätkä energiayhtiön omista ratkaisuista. Mutta yhteistä on, että molemmissa istuu vihervasemmiston poliittisia edustajia.

Korotukset ovat seurauksia ”vihreäksi siirtymäksi” sanotuista poliittisista päätöksistä.

Viime syksynä Helenin hallituksen puheenjohtaja Osmo Soinivaara (vihr.) puolusteli kaukolämmön 29,9 prosentin hinnankorotusta väittämällä, että korotus olisi voinut olla jopa 50 prosenttia!

Helsingin Uutiset kirjoitti, että

”Soininvaaran mukaan kaikki kustannukset ovat nousseet.

– Kivihiilen hinta on vuodessa kaksinkertaistunut, päästöoikeuksien hinnat ovat yli kaksinkertaistuneet, maakaasun hinta on kymmenkertaistunut (!) sähkön hinta on noussut lähes kaksinkertaiseksi ja hallitus on korottanut energiaveroja tuntuvasti.”

Voidaan kysyä, miten ne sillä tavalla ovat niin vain itsestään nousseet. Tosiasiassa vika on vihervasemmistolaisen hallituksen ja Soinivaaran omien puoluetoverien.

Lisäksi hintaa ovat tottahan toki nostaneet päästöoikeuksien hinnankorotukset. Nekin johtuvat yksinomaan vihervasistisesta ympäristöpolitiikasta, jolla tuhotaan maamme talous, kotitalouksien lämmön ja sähkön saanti ja teollisuuden kilpailukyky.

Eikä viime syksynä tehdyissä hinnankorotuksissa ollut mukana vielä Venäjän vastaisten pakotteiden vaikutusta.

Nyt kun Venäjä-pakotteet uhkaavat kiristää normiruuveja entisestään, vihreät esittävät kirkkain silmin neuvokkuutensa energiakriisin ”ratkaisemiseksi”: huoneistolämpötilojen alentamista ja autottomia sunnuntaita (jotka ovat jo muodostuneet autottomiksi arkipäiviksi).

Vilussa hytisemistä ja liikkumisen rajoituksia siis, kuten aidossa sosialismissa. Hallitus on tarjonnut kaikilla rajoituksillaan suomalaisille aidon tuntuisen DDR-simulaation.

Vihreät pitävät itsepintaisesti kiinni Hanasaaren ja Salmisaaren hiilivoimaloiden sulkemisesta, vaikka voimaloiden lämmöntuottoa ei voida korvata millään vaihtoehdolla. Professori Veli-Pekka Tynkkysen mukaan venäläisestä energiasta irtautuminen maksaa Suomelle kokonaisuudessaan miljardi euroa vuodessa.

Perussuomalaisten varavaltuutettu Mikko Paunio oli aivan oikeassa kirjoittaessaan, että sähköä ja kaukolämpöä tuottavien kivihiililaitosten sulkeminen on energia- ja turvallisuuspoliittisesti vastuutonta.

Euroopan ympäristöystävällisimmiksi todettujen kivihiilivoimaloiden sulkemista pitäisi lykätä, tuoda hiiltä Venäjän sijasta muualta ja hyödyntää voimalat käyttöikänsä päähän.

Vaihtoehdoiksi vihreillä ei ole ollut muuta kuin ”teollisuuskokoisia ilmalämpöpumppuja”, ”meriveden lämpötalteenottoa” ja muuta valtavia investointeja vaativaa hölynpölyä. Sekä tietysti 250 miljoonaa euroa maksava biovoimala, joka ei muka nosta kaukolämmön hintaa, vaikka nostaakin.

Vihervasemmiston energiapoliittiset linjaukset ovat olleet jo ympäristö- ja ilmastonmuutosverukkeisiin tukeutuessaan typeriä.

Kun niihin yhdistetään vielä Venäjän vastaisten pakotteiden aikaansaamaa vöiden kiristelyä, tulee niistä vallan hölmöjä.

Mikäli hallitus päättää kurittaa Venäjää energiantuonnin katkaisulla, meille suomalaisille tulee pian pimeä ja kylmä.

Tämä ei tarkoita, että puolustelisin vähääkään Venäjän asemaa tai toimia. Päinvastoin: Venäjä on pakotettava lopettamaan sota, raakuudet ja kansanmurha Ukrainassa.

Mutta menetelmien pitäisi olla tehokkaita ja oikeita sekä ympäristön suojelemiseksi että ihmisten suojelemiseksi Venäjältä.

Totuus on, että huoltovarmuutta ja vihersiirtymää ei voi saada yhtä aikaa.

Siksi vihersiirtymän edistämisessä pitäisi ottaa aikalisä. Tekniikan kehittyessä hiili- ja öljyenergian päästöt putoavat noin 90 %, eikä mitään energiamuotoa tarvitse kieltää.

Päästöoikeuden hinta on nykyisin lähes sata euroa hiilidioksiditonnilta. Jos päästökauppajärjestelmästä luovuttaisiin kriisin ajaksi, se laskisi sähkön markkinahintaa Suomessa 8,14 sentistä noin 3 senttiin kilowattitunnilta.

Venäläiset eivät peräänny taloudellisten pakotteiden vuoksi, eikä ilmastonmuutosta pysäytä se, vaikka hallitus tappaisi suomalaiset energiaköyhyyteen ja polttaisi ruumiimme hiilidioksidina taivaalle.

Myös Venäjän pakottamiseen pitäisi valita oikeanlaiset keinot. 

Olen jo aiemmin sanonut, että taloudelliset pakotteet eivät toimi toivotusti, koska ne eivät pysäytä panssarivaunuja.

Talouspakotteet vaikuttavat aivan eri tavalla kuin aseelliset keinot. Toisin sanoen ne eivät ole yhteismitallisia eivätkä vertailukelpoisia. 

Mitä kireämpiä talouspakotteita länsimaat asettavat, sitä tehottomammiksi ne käyvät. Kyseessä on alenevan rajahyödyn laki.

Pahimmillaan taloudellinen pakottaminen vain lisää lännen vastaista mielialaa Venäjällä ja takaa Putinin pysymisen vallassa. Talouspakotteissa piilee myös Pearl Harborin ydin.

Tehokkaampi ja nopeampi keino Ukrainan sodan lopettamiseen olisi suora aseellinen ja sotilaallinen apu Ukrainalle.  

Ihmisten murhaaminen ei ole korvattavissa, mutta muilta osin roskavaltio Venäjä on pantava maksamaan Ukrainalle tekemänsä tuhot ja valtavat jälleenrakennuskustannukset.

Politiikassa toimiessaan vihreät puolestaan ovat Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle.

Keskustellaan väärästä asiasta, kun pohditaan energian tuontikieltoa Venäjältä ja energiasta puhutaan Venäjän aseena. Venäjän pitää jatkossa luovuttaa öljynsä, kivihiilensä ja maakaasunsa ilmaiseksi korvatakseen Ukrainalle ja maailmantaloudelle aiheuttamansa tuhot.

---

Päivitys 8.6.2022: Hyväksyessään uuden ilmastolain 25.5. punavihreä hallitus pakotti suomalaiset hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä, vaikka EU:n yhteinen tavoite on vuodessa 2050. Poikimisvapaalta ympäristöministeriksi palannut Maria Ohisalo (vihr.) ilmoitti tänään vaativansa Suomen kaikkia luonnontilaisia ja vanhoja metsiä suojeltaviksi. 

EU-lähtöinen vaade 30 prosentin metsänsuojeluvelvoitteesta on ekososialismia ja viherkommunismia, joilla rikotaan Suomen perustuslaillista omaisuudensuojaa ja siihen sisältyviä muita perusoikeuksia.

Kyseisiä tavoitteita ajavat vihreät ministerit ovat oikeusvaltioperiaatteita mädättäviä helvetinkoneita, jotka tulisi heittää hallitusvallasta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Vihervasemmiston hulluudesta:

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

EU kippaa 150 miljardia Afrikkaan – Demarikomissaari innostaa ja iloitsee

Räksyttävä koira ei pelota vaan pelkää – Milloin tulee kuolemakapina?

EU ja vihervasemmisto sosialisoivat Suomen metsät

Lahkojen lapsipuhujat ja ilmastopolitiikan kauhukakarat tuhoavat Suomen talouden

Venäjän hulluudesta:

Roistovaltion raunioilla – Venäläinen kleptokratia uhkaa itseään ja muita

Ukrainan sodan uhat Suomelle – Pakolaisuus on hybridisodan hyppymiina

Venäjän johto kognitiivisessa tunnelissa – Nato-ovi auki Suomelle 

Ukrainan sota voi päättyä nopeasti – Muuten se ei pääty

Putin herättää Wotanin

Mustat kopterit Suomen yllä – Nato-potentiaali sakkausvaarassa

Putin tarvitsee tutin

Ukraina ei saa unohtua

Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe

Vihervasemmistolainen hallitus on asettanut Suomen tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Muiden maiden edelle kiirehtiminen on perin juurin virheellistä ja yhdenvertaisuutta rikkovaa politiikkaa, sillä EU:n yhteinen tavoite on vuodessa 2050.

Maamme energiatehokkuus on eurooppalaisittain vertaillen hyvä, joten meillä ei ole mitään syytä tehdä ilmaston hyväksi nykyistä enempää ennen kuin muut maat laittavat omat tonttinsa kuntoon.

Normiruuvien kiristely Suomessa johtaa hiilivuotoon ja teollisuuden sekä työpaikkojen pakenemiseen Kiinaan, joka sai Pariisin ilmastosopimuksessa oikeuden lisätä hiilidioksidipäästöjään vuoteen 2030 asti. Tämän edun maa käyttää häikäilemättä hyväkseen, vaikka ilmastonsuojelun piti olla yhteinen asia.

Suomessa taas ovat Euroopan ympäristöystävällisimmät hiilivoimalat. Niiden alas ajaminen on vihersiirtymäksi sanotun energiavallankumouksen virhe numero yksi.

Nyt kun hiilivetyjen tuonti Venäjältä vaikeutuu Ukrainan sodan vuoksi, on esitetty vaatimuksia vihersiirtymän nopeuttamiseksi.

Sanna Marinin (sd.) kannanotto, että ”vihreä siirtymä pitää tehdä koko Euroopassa nyt ennätyksellisen nopeasti”, varmentaa vihersiirtymään liittyvän kaksoisvirheen.

Looginen totuus on, että hiilivetyjen saannin vaikeutuminen ei osoita ensisijaisesti niiden korvaamisen tärkeyttä vaan niiden itsensä tarpeellisuutta.

Suomessa tarvitaan jatkossakin öljyä, maakaasua ja kivihiiltä. Niitä pitää voida myös käyttää, ja niiden hinta pitää saada nykyistä alemmaksi.

Energiaomavaraisuuteen emme pysty, vaikka myös omavaraisuutta pitää lisätä vapauttamalla kotimaisen turpeen ja hakkeen käyttöä.

Keskeinen ongelma ei ole, miten korvata hiileen perustuvat energialähteet, vaan se, miten saada Euroopan maiden suhde Venäjään poliittisesti normalisoiduksi ja tuonti kuntoon.

Talouspakotteita todennäköisesti jatketaan, vaikka sotatoimet loppuisivat ja Ukrainaan saataisiin rauha. Pakotteet jatkunevat niin kauan kuin Venäjän nykyinen hallinto istuu vallassa. Ongelman ainoa ratkaisu on vallankumous Venäjällä.

Vihersiirtymän paniikinomaisesta toimeenpanosta seuraisi niin huikea lasku, että se tuhoaisi Euroopan oman talouden, ja EU ajaisi itsensä umpikujaan.

Siitä tulisi äärimmäisen kallista säästämistä, joka raunioittaisi eurooppalaisten ihmisten elämän. Siksi vihersiirtymän kiirehtiminen on nykyisessä tilanteessa täysin väärä reaktio.

Mikäli jokin Italian kokoinen julkinen talous tämän tuloksena kaatuu, ei euroalueesta ole jäljellä kuin savuavat rauniot, ja pahimmillaan Venäjä voittaa myös kauppa- ja energiasodan.

Hienon saksalaisen matkasaarnaajan Ursula von der Leyenin ”sielua ja spirittiä” värisyttävät statementit, joilla julistaudutaan eroon Venäjän öljystä, hiilestä ja kaasusta, vaikuttaisivat naurettavilta, elleivät ne olisi lapsellisuudessaan pelottavia. Sitä ne ovat varsinkin Saksassa, joka yrittää lunastaa läpikotaisen tyhmää ydinvoimasta luopumispäätöstään korvaamalla ydinvoimaa hiilellä.

Laskua EU:n ilmastopuheilla on ennestään jo 1000 miljardin verran.

Hiilivetyjä pitää jatkossakin käyttää, ja niitä pitää tuoda Venäjän ohella Eurooppaan muualta.

Koronakriisin, pakolaiskriisin, julkisen talouden rahoituskriisin ja sodanuhan aiheuttaman turvallisuuskriisin jatkoksi ei tarvita enää koko talouden perustan kyseenalaistavaa energiakriisiä, jota ihmisten kukkarot eivät kestä.

Jos hallitus pitää sairaalloisen pakkomielteenomaisesti kiinni ilmastopoliittisesta vihreästä siirtymästä, on ”hyvinvoiva” osa suomalaisista sen tuloksena toimeentulotuessa ja jotakin omistava toimeentulotukioikeudeton osa leipäjonoissa.

Mikäli elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) ennuste toteutuu ja ruokakassin hinta kaksinkertaistuu, se jakaa kansalaisia entistä pahemmin kahtia ja murentaa myös EU:n yksimielisyyttä, josta EU-liiderit olivat Ukrainan kriisin alkaessa tavattoman ylpeitä.

Vika ei ole kansalaisten, sillä maataloustuottajat eivät nykyisinkään saa maitotölkistä montaa senttiä, vaan vähittäiskauppa vetää välistä suurimman siivun. Kuluttajat maksavat rahan- ja rehunvihreässä siirtymässä kaiken, mutta kaupan porras ei liikevoitoistaan tingi.

Kapina alkaa todennäköisesti pikemmin länsimaissa kuin kurjuuteen tottuneella Venäjällä. 

Ei ainakaan minulla ole varaa eikä halua maksaa murkinoistani kaksinkertaista hintaa vain siksi, että slaavikansat kalistelevat aseitaan Kaukasuksella. Niin on ollut aina. 

---

Päivitys 21.3.2022: Sen sijasta, että hallitus olisi huolissaan suomalaisten ihmisten elinkustannusten noususta, energian hinnan noususta, sotainflaatiosta ja ostovoiman katoamisesta, vihervasemmistolainen hallitus kaksinkertaistaa kehitysmaiden ilmastorahoituksensa ja syytää aina vuoteen 2026 asti yli 200 miljoonaa euroa vuodessa Kankkulan kaivoon.

Sanon tämän selvääkin selvemmin: olen jo aiemmin määritellyt poliittiseksi päävihollisekseni Vihreät ja haluan, ettei Vihreitä koskaan enää päästetä Suomen hallitukseen eikä niiden pöytien ympärille, jossa tehdään taloutta ja tulevaisuutta koskevia ratkaisuja. 

Perussuomalaisten vaalimainoksista ja sensuroimisen syistä

Kirjani Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä sensuroiminen Suomen Perustan omasta toimesta ei ollut mitenkään ihmeellistä, vaikka se tutkimusjulkaisuun kohdistuessaan olikin ainutlaatuista.

Syynä kirjani jakelun keskeyttämiseen oli opetus- ja kulttuuriministeriön Coltti, jonka se oli asettanut ajatuspajan ohimolle.

Ajatuspajaa uhattiin valtionapujen takaisinperinnällä, mikäli tutkimusjulkaisussa ei edistetä tieteen ulkoisia päämääriä, kuten ”tasa-arvoa”, ”yhdenvertaisuutta” ja muita niin sanottuja kelluvia merkitsijöitä. Feminismin arvostelu käännettiin ”naisvihaksi” ja poliittinen kritiikki ”häirinnäksi” feministien alettua pimputtaa mandoliiniaan medioissa ja hallinnossa.

Tosiasiassa median ei pidä päättää mediatutkimuksen merkityksestä eikä ministeriön sekaantua tutkimusjulkaisujen sisältöihin. (Aiheesta tarkemmin täällä.)

Näyttääkin siltä, että naisia ja feministejä häiritsee se, kun miehiä, perussuomalaisia ja antifeministejä ylipäänsä on olemassa tiedeyhteisössä.

Miksi sitten kirjoitan aiheesta yhä? Siksi, että aiheella on ydinräjähdyksen tavoin laajenevaa poliittista merkitystä, ja köyttä kiristetään sananvapauden ja tieteen vapauden ympärillä.

Perussuomalaisten painostamisesta itsesensuuriin on tullut vaarallinen yleiskäytäntö, ja puolue on joutunut taistelemaan elintilasta muissakin yhteyksissä.

 

”Jonon ohi” -mainos

Helsinkiläiset varmasti muistavat, että kuntavaalien aikaan 2021 Helsingin kaupungin liikennelaitos käskytti mainostilaa operoivan JCDecauxin poistamaan asuntojonoja koskevan mainoksen puolueen ostamilta mainospaikoilta. Päätös ylenkatsoi demokratiaa, sillä kuntavaaleissa valitaan HKL:n oma johto. Myöhemmin Perussuomalaiset yrittivät estää HKL:n yhtiöittämisen, ja syystä.

Perussuomalaisten ”Jonon ohi” -mainos vihjasi, että Helsingin kaupunki jakaa vuokra-asuntoja epäreiluin sosiaalisin perustein, mutta kaupungin vuokraviranomaiset kiistivät kaupungilla olevan mitään asuntojonoa. Suomen Uutiset kirjoitti aiheesta jutussaan ”Helsingin kaupunki puuttui vaaleihin repimällä PS-vaalimainokset alas” 9.6.2021.

Sosiologian näkökulmasta jono muodostuu aina, kun ihmisiä laitetaan suosituimmuusjärjestykseen. Tosiasiassa jono siis on. Jos nuo valikointiperusteet ovat epäreiluja ja esimerkiksi maahanmuuttajia suosivia, muodostuva jono voi olla myös sartrelaisen tuskaisa. Pakolaisina ja turvapaikanhakijoina maahan tulleet ovat lähtökohtaisesti vailla mitään asuntoa, joten sosiaaliset valintaperusteet suosivat heitä.

Vastaavasti myös toimeentulotuen saannin vasemmistolaiset varattomuusihanteet takaavat tulijoille täyden toimeentulon samalla, kun vähäistäkin varallisuutta omistaville suomalaisille itselleen ei myönnetä toimeentulotuesta mitään heidän juokseviin elinkustannuksiinsa. Tämä kannustaa hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti täysin köyhiksi ja asunnottomiksi, minkä ei pitäisi olla lain tarkoitus.

Mainoskiistassa perussuomalainen puolue antautui itsesensuuriin, mutta riiteli asiasta myöhemmin poliittisten oikeuksien ja sananvapauden nimissä. HKL:n ja JCDecauxin vetoaminen Mainonnan eettiseen neuvostoon oli virheellistä, sillä sääntöjensä mukaan neuvosto ei ota kantaa poliittisen mainonnan sisältöön.

Kulkemiskulunkien vastamainos ja sen taustat

Nyt, vuoden 2022 aluevaalien alla Perussuomalaisia vaadittiin poistamaan ajopolttoaineiden veronkorotuksia arvosteleva TV-mainos, jossa vilahtivat huoltoasemaketju St1:n tunnus ja liikepaikka. Puolue kieltäytyi itsesensuurista, koska tavaramerkkisuoja ei koske poliittista toimintaa. 

Hmm... Perussuomalaiset ja St1? Yhdistetäänpä pisteet.

Totuus tapahtuminen takana on, että vihreän ministerin Maria Ohisalon puoliso Miika Johansson toimii johtajana St1:n uusiutuvan energian Tuulivoltti-yhtiössä ja on siten yksi firman tuulimyllyparoneista.

St1:een rekrytoitiin myös toinen Ohisalon erityisavustaja, Ville Hulkkonen. Molempien nimityksestä bensayhtiöön kirjoitti Iltalehti jutussaan ”Ohisalon erityisavustaja bensayhtiön lobbariksi” 26.3.2021.

St1 omistama tuulivoimafirma Tuulivoltti Oy teki 19 tuhannen euron liikevaihdolla 73,2 miljoonan euron tuloksen ensimmäisellä tilikaudellaan vuonna 2020. Miten tämä oli mahdollista?

Tuulivoltti oli uusi firma, joka oli muodostettu monimutkaisten kauppojen kautta sitä edeltäneistä yhtiöistä. Suomen Kuvalehti laski jutussaan ”Miljardi euroa tuulen tueksi” 21.1.2020, että Tuulivoltin edeltäjä Tuuliwatti Oy oli saanut valtiolta tukina yhteensä 218 miljoonaa euroa.

Tuulivoltti Oy:n huikea tulos ei ollut kuitenkaan peräisin vain valtion ilmastopoliittisista tuista vaan sen liiketoiminnan myymisestä lopulta Valtion Eläkerahaston omistamalle Exilion Tuulelle, joka osti Ohisalon miehen johtaman tappiollisen bisneksen veronmaksajien rahoilla.

Huipputuloksestaan Tuulivoltti päätti jakaa osinkoina 15 494 847 euroa Ohisalon puolison sisäpiirille, mikä käy ilmi yhtiön vuoden 2020 tilinpäätöksestä (s. 7). Tuulivoiman syöttötarffijärjestelmän mukaisista valtiontuista on virrannut jatkuvasti miljoonittain veronmaksajien rahaa tuulivoimaa rakentaneille ja tuulivoimaloita omistaville rahastoille ja keinottelijoille.

Tämä antaa näyttöä rahanvihreästä korruptiosta, kaksinaismoralismista ja siitä, miten veronmaksajien rahaa syydetään ”ilmastonmuutoksen” torjunnan varjolla tuttavien, vaalirahoittajien ja sukulaisten ”ympäristöystävällisille” yhtiöille, joiden panos luonnonsuojelussa on mitätön tai jopa negatiivinen.

Eipä siis ihme, että tapahtumien taustalla olevaa St1:stä ei olisi saanut mainita Perussuomalaisten mainoksessa.

Tosiasiassa tapauksesta olisi voinut tehdä asioiden ytimeen suoraan porautuvan antimainoksen, jollaisia vihervasemmistolaiset cancel-aktivistit ovat tehtailleet kaikista vähänkin itseään miellyttämättömistä asioista.

EU ja vihervasemmisto sosialisoimassa Suomen metsät

EU on puuttumassa metsäteollisuuden rahoitusehtoihin niin sanotulla taksonomia-asetuksella, joka jakautuu ympäristö- ja ilmastokriteereihin. ”Kestävään rahoitukseen” sitoutuneet metsäyhtiöt saisivat investointeihinsa rahoitusta jatkossa kevyemmin kuin sitoutumattomat. 

”Kestävä rahoitus” on kelluva merkitsijä, eivätkä siitä koituvat hyödyt korvaa siihen uppoavia kuluja. ”Kestäväksi” luettaisiin esimerkiksi tuulivoima mutta ei teollisuudelle tärkeää ydinvoimaa, vaikka myös sen hiilidioksidipäästöt ovat nollan luokkaa.

Koska metsäteollisuus on Suomen avaintoimiala, suurten oppositiopuolueiden Perussuomalaisten ja Kokoomuksen lisäksi hallituspuolueet SDP, Keskusta ja RKP ovat ymmärtäneet vastustaa uutta asetusta, toisin kuin Vihreät ja Vasemmistoliitto.

Vastustus jää joka tapauksessa vertauskuvalliseksi, koska Suomen lisäksi asetusta vastaan aikoo äänestää vain Ruotsi.

On selvää, että teollisuudelle suunnatut sääntelytoimet kiertyvät viime kädessä laskuiksi tai menetyksiksi Suomen yksityisille metsänomistajille.

Yksi kaikkein röyhkeimmistä Vihreiden kannattamista vaatimuksista metsänomistajille on velvoite, että 20 prosenttia metsistä pitäisi jättää koskematta (myöhemmin tuo vaade nostettiin 30 prosenttiin). Metsien omistajat eivät siis saisi tehdä varallisuudellaan, mitä hyväksi katsovat. Se on aitoa eurokommunismia, jonka toimeenpanijana on Euroopan unioni.

Omistusoikeuden tulee olla koskematon, loukkaamaton ja pyhä riippumatta siitä, onko metsä omistajalleen organismi, kirkko vai pankki.

Jos omaisuutensa käytöstä ei saa omistaja itse vapaasti päättää, se lakkaa olemasta omaisuutta, ja EU-sosialismilla astutaan Suomen perustuslaillisen omaisuudensuojan yli.

Tämä kaiken sen lisäksi, että metsäomistaja pakotetaan maksamaan kerran sadassa vuodessa realisoituvista puunmyyntituloistaan pääomatuloveroa vähintään kolmekymmentä prosenttia myynnin arvosta.

Toisin sanoen valtio sosialisoi ja pakko-ottaa kiinteää varallisuutta ”tuottona” ja siirtää tulot maahanmuuttajien ruokintaan, sossuämmien palkkoihin, pultsareille, ympäristöahdistuksella invalidisoidun nuorison kuntoutukseen, huumevieroitukseen, kulttuurikoordinaattorien palkkaukseen, poliittisten valtiosihteerien elatukseen, tasa-arvolla tallomiseen yliopistoissa, ilmastoaneisiin, valiokuntamatkoihin ja loputtomiin EU-jäsenyydestä koituviin maksuihin, rahastoihin sekä muiden maiden tukiaisiin.

Sellaiseen roskaan Suomen metsät kaatuvat. Ja päälle päätteeksi EU anastaisi 20 prosenttia metsistä luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Tämä ei mitenkään poikkea kansallispuistojen perustamisella harjoitetusta valtiososialismista, jonka synkin ilmaus oli maailman suurin kansallispuisto: Neuvostoliitto.

Vihreä eurokommunismi tuhoaa myös kansallisen metsäpolitiikan

20 prosentin metsiensuojeluvaatimuksen ohella toinen taksonomia-asetuksen rikos on siinä, että yli 13 hehtaarin metsätilojen tulisi tehdä ”ilmastohyötyanalyysi” ja raportoida metsänkäyttötapoja 30 vuoden ajalta. Valvontaan tarvittaisiin kallis metsäsuunnitelma, joka lisää metsien hoitokuluja.

Kyse ei ole vain omaisuudensuojasta vaan Suomen kyvystä itse päättää metsäpolitiikastaan. 

On syytä muistaa, että itsemääräämisoikeutensa turvatakseen ja kansallisia öljyvarojaan suojellakseen Norja jättäytyi aikoinaan Euroopan unionin ulkopuolelle. Suomen pitäisi nyt tehdä samoin ottaakseen omiin käsiinsä maatalous- ja metsäpolitiikan sekä maahanmuutto-, energia- ja ympäristöpolitiikan. Optimaalisin tilanne olisi sellainen, jossa kuuluisimme Natoon mutta emme Euroopan unioniin.

En näe Suomella olevan pitkällä enkä lyhyellä tähtäimellä mitään muuta järkevää vaihtoehtoa kuin kertakaikkisen eron sekä Euroopan rahaunionista että Euroopan unionista, sillä muutoin painostus, kiristys ja aikaa sekä vaivoja kysyvä piinaaminen Brysselin suunnalta jatkuu, jatkuu ja jatkuu. 

Irtautumisen tarpeellisuutta korostaa Saksan uuden sosialistihallituksen (SPD, Vihreät ja Liberaalit) ohjelmaan kirjattu pyrkimys syventää tulonsiirtounionia muuttamalla EU liittovaltioksi.

Jäsenyys euroalueessa on syönyt Suomen metsäteollisuuden kilpailukykyä aikana, jolloin euron kurssi on ollut korkea verrattuna Ison-Britannian puntaan, Yhdysvaltain dollariin, Kiinan yuanin, Ruotsin kruunuun ja muiden euron ulkopuolisten maiden valuuttoihin.

Ulkopuolisuus on tarjonnut Ruotsille tilaisuuden myydä puunjalostustuotteita euroalueen ulkopuolelle muutamaa prosenttia Suomea edullisemmin, mikä on johtanut siihen, että teollisuutta on siirtynyt Suomesta Ruotsiin.

Tulos on, että Ruotsin puunjalostusteollisuuden vienti on tonneissa mitattuna nykyisin kaksinkertainen Suomen vientiin verrattuna. Niin ei ole ollut aina.

Euroalueen jäsenyyden vaikutuksia Suomen puunjalostusteollisuuden kriisille ei ole tunnustettu julkisesti, koska Suomea on yritetty pitää eurossa. Vaikeuksia on selitelty teollisuuden paradigmanvaihdoksella ja kysynnän vaihtumisella paperista pakkauskartonkiin.

Teollisuutemme ja metsätaloutemme eivät kaipaa eivätkä siedä enää yhtään lisävaatimuksia. Emme tarvitse minkäänlaista ympäristöpoliittista ”vastuulla” syyllistämistä, joka on vain koodisana talouden viherkommunistiselle tuhoamiselle ja ilmastokurjistamiselle sekä eräänlainen imagobuustin ja kuplivan tunnepuheen muoto.

Vihreät pitäisi laittaa itse maksamaan metsien omistajille aiheuttamansa kulut

Metsien suojelutoimia vaatineet Vihreät eivät ole tehneet mitään konkreettisia ympäristötekoja Suomen metsien hyväksi.

Lähes kaikki Suomen metsien hyväksi tehdyt ympäristön parannustoimet ovat metsien omistajien tekemiä.

Emmekä ole tehneet niin suinkaan Vihreiden aikaansaamien pakotteiden vuoksi vaan niistä huolimatta, puhtaasti taloudellisista syistä, jos se on ollut metsätaloudellisesti kannattavaa ja järkevää.

Vaatimuksillaan Vihreät kohtelevat toisten omistamia metsiä, kuin ne olisivat heidän omaisuuttaan. Vaatimukset todennäköisesti loppuisivat, mikäli vihreiden täytyisi itse maksaa metsän omistajille aiheuttamansa kulut.

Jos metsän omistaminen ja hoitaminen lakkaa olemasta taloudellisesti kannattavaa, menee pohja myös metsien suojelulta.

Mutta tätähän eivät pilvenpolton punasilmäistämät vihreät ja kaupunkilaisnuorten luontoharrastuksesta syntyneet slummien voodoo-miehet ymmärrä. He ovat käyneet metsissä vain kahlimassa itsensä kaivinkoneisiin.

Olen jo aiemmin nimennyt poliittiseksi päävihollisekseni Vihreät, sillä heidän kanssaan olen eri mieltä lähes kaikesta. Heidän tähtäimessään on joko tarkoituksellisesti tai omaa tyhmyyttään hyvinvointivaltiomme, taloutemme ja kansakuntamme tuho. Sama tarkoitusperä on perinteisesti myös Vasemmistoliiton päämääränä.

Ehdotan hallitukselle, että se vastustaisi kaikin keinoin sekä taksonomia-asetusta että Euroopan ilmastopoliittista sosiaalirahastoa, jonka kulut Suomelle olisivat jälleen kauheat ja josta kirjoitin täällä.

Oppositiopuolueiden pitäisi tehdä aloite, jonka mukaan vihreät laitettaisiin vaatimustensa vastikkeeksi tekemään valvottuja metsänhoitotoimia yksityisissä talousmetsissä.

Hallituksessa olevan Kepun tulisi esittää, että suomalaisia metsänomistajia tuettaisiin tulonsiirroilla Euroopan unionin jäsenmaista ja että Suomi luopuisi metsävarallisuuden ja maatilatalouden perintöverosta kokonaan sekä alentaisi metsän myynnistä kannettavan pääomatuloveron viiteen prosenttiin.

Perusteena on, että kaikki metsistä saatavissa olevat tuotot valuvat nykyisin pelkkiin veroihin ja veronkaltaisiin maksuihin. Mitään vastiketta ei valtiolta verojen vastineiksi heru, lukuunottamatta vähäpätöistä ja osittaista Kemera-tukea, jota voi saada metsälain vaatimien uudistamisvelvoitteiden kuluihin.

---

Päivitys 9.12.2021: Taksonomia-asetusta vastaan äänesti lopulta 13 maata, mutta tulos oli tappiollinen. Näin Suomen metsät sosialisoitiin EU:n ympäristöpolitiikalla ja perustuslaillista omaisuudensuojaa rikkoen. Ohessa Metsäteollisuuden kannanotto, joka liiton kokoomuslaisesta EU-liberalismista johtuen on löysä kuin lehmän muna.

Räksyttävä koira ei pelota vaan pelkää – Milloin tulee kuolemakapina?

– Aargh, en pääse töihin, kotiin enkä harrastuksiin, koska Elokapina.

Tuttua?

Muuan kadunmiehenä asioita sivusta seuraava yliopistotutkija selitti Elokapina-liikkeen anarkistista aktivismia pois laittamalla ilmiöt omaan puntariinsa: vastakkain ovat kansalaisten mukavuustekijät ja ilmaston suojeluun liittyvä superarvo.

Tässä muka mietitään, kumpi on suurempi häiriö, liikennesolmu vai ilmastokriisi.

Vertailu pätisi vain, jos Elokapinan toimet puhdistaisivat ilmaa, mutta tosiasiassa ne pakottavat liikenteen etsimään pitempiä reittejä ja tuottamaan enemmän päästöjä. Ja opintonsa pilanneiden pöksyt tulevat likaisiksi heidän istuessaan kaduilla.

Elokapinan tekemiset vaikuttavat vain lähiympäristön tilaan: sekasortoa ja epäviihtyvyyttä luomalla. Asetelma ei siis ole vertailukelpoinen.

Elokapina on tyypillinen esimerkki rähjäisestä rabulismista, jossa asia hukkuu mielenosoittajien omaan huutamiseen.

Nyrkinpuinnin avuksi tulee valtavirtamedia. Suomen Kuvalehti iloitsi vähän aikaa sitten, että miljonääri-omistaja Ilkka Herlinin mielestä ”Elokapina on täyttä asiaa”. Ilta-Sanomien ja Taloussanomien aina valppaat aktivistit suurensivat kannanoton pian sivuilleen viestittäen, että ”Hei, toi kapitalistikin on meidän puolella!”

On varmaan jäänyt mopoikäisenä jotain hampaan koloon, kun täytyy nyt vanhempana hakea vallankumousromantiikkaa nuhjuisesta maailmanparannustoiminnasta.

Arvoitus on, mitä vastaan elokapinalliset oikeastaan kapinoivat, sillä Suomessahan on vihervasemmistolainen sosialistihallitus, joka tekee kaikkensa kiristääkseen ympäristönormeja ja maksattaakseen laskut kunnon kansalaisilla.

Moinen kapinallisuus on yhtä hupsua kuin vuoden 1968 kuohunta, jolloin ylioppilaat ”valtasivat” oman talonsa.

 

Mitä vihreä liike on saanut aikaan?

Suomi on taloudellisesti kuilun partaalla siksi, että ilmastopoliittista normiruuvia on kiristetty katkeamispisteeseen, ja energian hinta nousee.

Tosiasiassa energian hinnannousu ei johdu vain ”kuivasta kesästä” tai Norjan purojen uupumisesta, vaan jatkuvasta energiateollisuuden alasajosta ja päästökaupasta Euroopassa. Päästöoikeuksien kautta myös meidät suomalaiset pakotetaan maksamaan Saksan ydinvoimaloiden sulkemisesta.

Vaje puolestaan korvataan Saksassa nerokkaasti: hiilivoimalla! Siis maassa, jossa ydinvoiman tuottaminen olisi täysin turvallista ja tuulivoimaloille ei ole enää tilaa.

Tärkein syy sähkön hinnan nousuun Suomessa on paneurooppalainen sähkökauppajärjestelmä, johon Suomi kytkeytyi vuonna 2014. Pohjolan sähköpörssin Nord Poolin ja läntisen Keski-Euroopan sähkömarkkinoita yhdistää nyt yhteinen laskentajärjestelmä Euphfemia, jossa pohjoisnorjalainen sähköntuottaja voi käydä kauppaa vaikkapa kreikkalaisen ostajan kanssa.

Sähköpörssien välinen kilpailu alkoi viime vuonna, yhteiset sähkömarkkinat peittävät käytännössä koko Euroopan, ja yhteinen markkina kattaa pitkälti yli 90 % eurooppalaisesta sähkönkulutuksesta.

Sen hulluus ja järjettömyys vallitsee siinä, että sähkönsiirron verkkokapasiteetti on täysin riittämätön, mikä nostaa hintaa. Hintaa nostaa myös Suomen joutuminen samaan veneeseen Saksan kanssa, jonka vihreä energiapolitiikka on johtanut sekä sähkön hinnan että hiilidioksidipäästöjen nousuun.

Sähkön hinnan pöyristyttävä nousu Suomessa johtuu siis Euroopan unionista ja sen liittovaltiopolitiikan hedelmästä: yleiseurooppalaisesta sähköjärjestelmästä ja markkina-alueesta, mikä puoltaisi eroamista koko EU:sta.

Energian hintaa nostaa ja sähköpulaa lisää tietysti myös hiilivoimaloiden lopettaminen Suomessa ja erityisesti Helsingissä, jossa kaukolämpö ongitaan jatkossa merivedestä (aiheesta täällä). 

Erilaisilla energiaveroilla ja polttoaineiden hinnankorotuksilla on lähetetty kaiken tavaran hinta ja inflaatioprosentti nousuun, sillä energiantuotanto on alkutuotantoa, joka heijastuu jokaiseen hintalappuun. 

Energiantuotannon täytyisi tuottaa vähintään itsensä, jotta se olisi kannattavaa ja siitä olisi perustaksi kaikelle muulle tuotantoelämälle. Tuulivoiman kohdalla näin ei ole, vaan valtio tukee sitä veronmaksajien miljoonilla tuulivoiman syöttötariffijärjestelmän kautta, ja voiton asiassa keräävät pankkiiriliikkeiden tuulivoimarahastot. Tilanne on samanlainen kuin DDR:ssä, jossa hevosille syötettiin leipää, koska se oli rehuviljaa halvempaa.

”Vihreä siirtymä” on sotaan verrattava uhka Suomen taloudelle ja huoltovarmuudelle. Taulukkolähde: YLE.

Ja kaikki tämä vain vihervasemmistolaisen omahyväisyyden, moraalisen poseeraamisen ja hyvesignaloinnin varmistamiseksi, jotta ”muita paremmat ihmiset” voisivat piehtaroida narsismissaan ja kustantaa ilmastopoliittisen kunnianhimonsa kulut veronmaksajien aarrearkusta.

 

Vihreä epä-älymystö tuhoaa ilmastoa ja ympäristöä

Ilmastoa täytyy tietenkin suojella, mutta vihervasemmistolla on väärät menetelmät. Todellisia ilmastotekoja tekevät ne, jotka vaativat kehitysmaita laittamaan omat asiansa kuntoon, jotta hiilivuoto ja teollisuuden pako paljon päästäviin maihin voitaisiin estää.

Ilmaa parantavat ne, jotka sanoutuvat irti Pariisin ilmastosopimuksesta ja vaativat uutta tasapuolisempaa sopimusta, sillä Pariisin sopimuksessa suursaastuttaja Kiinalle annettiin lupa jatkaa ja lisätä päästöjään vuoteen 2030 asti.

Vaikuttavia ilmastotekoja saavat aikaan kaikki, jotka vaativat kehitysmaiden päästöjen rajoittamista, väestönkasvun hillitsemistä ja ilmastopoliittisen vapaamatkustuksen lopettamista. Esimerkiksi Pakistanin ja Intian tapaisissa maissa ei tunneta juuri minkäänlaisia rajoituksia, ja yli puolet maailman kasvihuonepäästöistä tuleekin kolmannesta maailmasta – EU:sta enää vain noin 15 prosenttia.

Suomen päästöt olivat vuonna 2020 vain noin 0,13 prosenttia globaaleista päästöistä, joten maailmaa ei pelasteta sillä, että suomalaiset lopettaisivat hengittämisenkin.

Vaikka henkeä kohti laskettu hiilijalanjälki olikin suomalaisilla 40 prosenttia korkeampi kuin globaali keskiarvo, Suomessa tuotettiin runsaasti vientihyödykkeitä, joiden kulutus tapahtuu muualla kuin Suomessa.

Siksi päästöjen vertailu asukasta kohti ei anna oikeudenmukaista kuvaa ilmastopolitiikan moraalisuudesta, ja parempi olisikin laskea päästöt tuotettuja hyödykeyksiköitä kohti. Sitä paitsi Suomi on pimeä ja kylmä maa, joten suorat vertailut maailman muihin maihin ovat epäoikeudenmukaisia.

Oikeita ilmastopolitiikan pioneereja ovat ne, jotka puurtavat teknisissä laboratorioissa ilmastotehokkaamman teollisuuden ja keksintöjen innovoimiseksi ja tuotantoon saattamiseksi Suomessa.

Se on todellista älykkyyttä ja älymystön asenteiden mukaista. 

Siksi olisi perustettava Elokapinalle vastakkainen liike nimeltä Kuolemakapina, jolla vastustetaan älyllisen kulttuurin kuolemaa ja huuhtoutumista rähinöivän massakulttuurin mereen.

Kiilusilmät eivät tietenkään ymmärrä realismia eivätkä relativismia vaan pelkästään omaa fundamentalismiaan.

Siksi myös Vihreä Liitto voi puristella elokapinallisista täyden hyödyn. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) on varonut ilmaisemasta kielteistä kantaa kadulla istujiin ja mennyt kuin hiiri koloonsa huomauttaen vain muotoseikoista, kuten lain rikkomuksista.

Jälleen ääni valheesta värisee – kaksinaismoralismin merkiksi. Vaikuttaa, kuin sisäministeriöstä olisi käynyt käsky, että Elokapinan mielenilmaisuihin ei saa puuttua.

Tosiasiassa Elokapina on Vihreän Liiton käsikassara. Se on Vihreiden markkinointijärjestö, joka tekee likaisen työn poliittisen puolueen puolesta. Vihreä poliisiministeri antaa elokapinallisten mielihyvin jatkaa toimintaansa, sillä sen ajatellaan ropisevan ääninä Vihreiden laariin.

Vihreiden kannattajat toimivat myös Euroopan liittovaltiopolitiikan hyödyllisinä hölmöinä, jotka edistävät pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden tuhoa ja järjen rappiota. Sen seurauksena sähkö ja lämpö ovat katoamassa kaapeleista Suomessa.

Jokainen nuori on tietysti lähtökohtaisesti vihervasemmistolainen, ja vasta aikuinen ymmärtää, kuinka maailma toimii. Elokapina-ilmiö antaa näyttöä siitä, miten valtamedia panikoi nuoria ilmastoahdistuksen lietsonnallaan, ja nuoret ilmaisevat rituaalista aggressiota, kun vihreä Piru on livahtanut korvasta sisään.

---

Päivitys 11.10.2021: Olin taaskin harmikseni oikeassa. Maria Ohisalo tunnusti tänään ripittäneensä poliisivoimia vaatimuksella, että poliisin on viestittävä Elokapinan kanssa ”neutraalisti”, jotta vältyttäisiin ”mielikuvalta, että poliisi on valinnut puolensa”. Käsittääkseni poliisin tuleekin olla lain ja järjestyksen puolella. Ohisalo ilmeisesti haluaa välttää mielikuvan, että hän itse on epäsovun, rähinöinnin ja sekopäisyyden puolella.