Jauhojengin maihinnousu – Suomen tulevaisuus kuin ruotsalaisista rikossarjoista

Poliisiviranomaiset päättivät paljastaa huumerikosjengin nyt kun julkisuudessa melutaan paljon Ruotsin jengirikoksista ja niiden leviämisestä Suomeen. Tuostakin huumesalakuljetuksesta ilmeisesti tiedettiin pitkään, mutta asia tuotiin julki vasta tilanteessa, jossa viranomaiset pitivät tärkeänä vakuutella, että pollarit työskentelevät tehokkaasti.

Huomio on joka tapauksessa väärässä kohteessa, kun se on vain huumeissa. Päähuomion pitäisi olla haittamaahanmuutossa, josta Ruotsin onnettomuus pohjimmiltaan johtuu. Turvallisena pidetystä maasta on tullut muutamassa vuosikymmenessä monietninen ja monikulttuurinen painajainen, jossa poliisi joutuu pyytämään virka-apua armeijalta katutaistelujen ja aseellisten murhien vuoksi.

Median haastattelemat äärivasemmistolaiset sosiaalitantat pitävät ongelmana lähiösuunnittelua ja syrjäytymistä, vaikka tosiasiassa ongelmana ovat Ruotsiin Lähi-idästä, Afrikasta ja muualta kulttuuripiirimme ulkopuolelta tulleet epäperäiset maahanmuuttajat. Eivät sitä rikollisuutta Ruotsin lähiöihin suomalaiset maahanmuutajat luoneet, vaan he kärsivät siitä.

Huumeet puolestaan kulkevat samoja reittejä, joita pitkin haittamaahanmuuttajat tulivat. Nyt puhutaan jo kuolemanpartioiden (dödspatrullen) tulosta Suomeen. Eivät kuulemma vaikuta täällä vielä, vaikka rikolliset värväävät poliisin mukaan paikallisia lapsia Suomessa. Mukaan saattaa joutua muutama poliisikin. Muistammehan Jari Aarnion tapauksen.

Huumeiden käyttöä pitäisi rajoittaa kiinnittämällä huomiota myös kulutuspäähän eikä tuotantopäähän. Vaikuttaa, että kalliita bilehuumeita käyttävät euroleuhkat jupit, jotka vetävät suihkuseurapiireissään kokkelia nokkaan 50 euroa / gramma.

Huumeongelman ja jengiväkivallan takana maahanmuutto-ongelma

Pohjoismaisen kulttuurin turvallisuustaantuma ei johdu vain huumeista vaan maahanmuutosta ja monikulttuuri-ideologian läpiajamisesta kouluissa. Koulutuksen ongelma taas ei ole paljon valiteltu resurssipula, jota Kokoomus korostaa pitääkseen opettaja-äänestäjänsä leivissä.

Koulun ongelmina ovat väärät opetusmenetelmät ja disipliinin puute. Ongelma ei ole määrällinen vaan laadullinen, joten sitä ei voida korjata rahalla vaan arvoilla.

Arvot puolestaan menetetään samalla kun väestömme vaihtuu toiseksi. ’Monikulttuurinen’ ja ’monietninen’ tarkoittavat filosofian näkökulmasta samaa kuin ’sisäisesti ristiriitainen’ tai yleensäkin ’riitainen’.

Monikulttuurisen koulun kasvatit häpäisevät nykyisin sankarihautoja Suomessa. Kun muut lapset menevät ylikiltisti kirkkoon, toisuskoiset tai uskonnottomat jäävät ulkopuolelle. Mutta uskonnonvapaus ei riitä erimielisille, vaan he katsovat asiakseen osoittaa vihaa ja ilkivaltaa niitä suomalaisia kohtaan, jotka viime sodissa pelastivat tämän maan.

Opettajan mukaan kirkkoretkessä ei ollut kyse uskonnon harjoittamisesta vaan lähiseudun historiaan tutustumisesta. Loukatun seurakunnan edustajan mukaan ”monikulttuurisessa yhteiskunnassa on tärkeää opettaa perusasioita, kuten suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta”. 

Asian voi ymmärtää niin, että tämän mukaan meidän suomalaisten pitäisi anoa maahanmuuttajataustaisilta suvaitsevuutta ja kunnioitusta omia arvojamme kohtaan, jotta he eivät tuhoaisi väkivallalla, huumeilla ja vandalismilla maatamme enempää.

Hautojen päällä tanssiminen, huumeiden levittäminen, jengirikollisuus, vaatteiden riistäminen päältä, raiskaukset, katuväkivalta ja ampumiset ilmeisesti ovat ”tulijoiden”, ”nuorten” ja ”uuden sukupolven” tapoja ilmaista suvaitsevuutta ja kunnioitusta elämän perusasioita kohtaan.

Rikos on rangaistus yhteiskunnassa tehdyistä tyhmyyksistä, joista keskeisin on monikulttuurisen ja monietnisen yhteiskunnan luominen ja edistäminen. Lopettakaa se.

Viranomaisia syytellään kaikesta, mutta pääongelma on perheissä, joissa ei edes puhuta suomea, ja kaikki halukkuus osallistua myönteisesti suomalaiseen yhteiskuntaan puuttuu.

Löysät rajat luovat kireät olot

Monikulttuurinen ja monietninen painajainen on vain syvenemässä. TV-uutisissa raportoitiin muutama päivä sitten, että Balkanilta on virrannut jälleen EU:n suuntaan 150 000 tulijaa, jotka noin vain lompsivat ulkorajan yli tuoden ongelmansa tänne. Joukossa on Lähi-idästä lähteneiden lisäksi Kosovon ja Serbian välien kriisiytymisestä kärsiviä.

He tulevat enimmäkseen kuluttamaan sosiaaliturvajärjestelmämme resursseja, joten ei ole ihme, että täällä voivotellaan resurssien riittämättömyyttä ja valtiontalouden tukalaa tilaa. Pääministeri Petteri Orpo puolestaan matkusti Espanjan Granadassa pidettävään EU-kokoukseen, jossa valitellaan Välimeren yli tulvivien pakolaisten suurta määrää. Heitä on ongittu myös Italiaan useita satoja.

Orpo on sama mies, jonka mukaan tulijoiden motiivien epäileminen on rasismia. Todellisuudessa se on rationalismia. Samalla kun Orpo avaa sydämensä ja kukkaronsa heille, hän saksii sosiaaliturvaa suomalaisilta.

Uhkana Petteri pitää, että Armenian ja Azerbaidzhanin tapaiset maat valuvat Venäjän vaikutuspiiriin, jos niiden vaateisiin ei suostuta. Minä puolestani sanon, että huumeiden ja väkivallan silkkitie pitää tukkia ja laittaa uhkaajille luu kurkkuun.

Entinen pääministeri bile-Sanna puolestaan osoittaa poliittista vastuuta koreimalla ja keekoilemalla nyt Pariisin suihkuseurapiireissä. Hänestä on (täysin ennustettavasti) kuoriutunut pelkkä somejulkkis, joka on perimmältään samanlainen kuin kaikki muutkin somejulkkikset: kuuluisa vain siitä, että on kuuluisa. Vasemmiston älyllinen vararikko huipentui kontallaan lattialla olevaan pääministeri Mariniin, joka hillui jauhojengissä.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán on täysin oikeassa vastustaessaan kaikenlaisia taakanjakopyrkimyksiä, jotka tunnetaan Euroopan siirtolaisjärjestelyinä. Jos joku ei Orbánista tykkää, hänen on syytä muistaa, että Orbán on vallassa juuri siksi, että EU ei ole pysäyttänyt tänne tunkeilevia siirtolaisvirtoja ulkorajoille. Syy Unkarissa vallitsevaan asenteiden kiristymiseen on siis EU:n itsensä.

”Hyysääminen” on nyt ”palvelutarjotin”

Ylen TV-uutisissa antauduttiin kertomaan pari päivää sitten Ruotsin surullisesta tilanteesta. Toimittaja Pirjo Auvinen laski, että Ruotsissa on tapahtunut 135 räjähdystä tänä vuonna. Hänenkin oli siis pakko myöntää, että jotakin on pielessä, kun lähetyksessä haastateltu ruotsalaisnainen itki raportin insertissä, että ”nyt saa riittää” ja ”käyköön sotansa muualla”.

Ehkäpä tuokin nainen oli äänestänyt vaaleissa kommunisteja, ympäristöpuoluetta tai feminististä puoluetta, ja nyt on itku kurkussa, kun maa on pilalla.

Maassa maan tavalla tai maasta pois.

Sisäministeri Mari Rantanen, eräs poliisi ja pari miespuolista sosiaalitanttaa juttelivat A-Talkissa 5.10.2023 keinoista, joista yhdeksi esitettiin rangaistusten kiristämistä ja toiseksi perheiden saamista mukaan nuorisonsa ohjailuun.

Rankaisemisen ankaruus ei taida kuitenkaan auttaa. Rangaistusten preventiivinen pelotevaikutus on vähäpätöinen niille, jotka eivät välitä seurauksista tai tekevät rikoksia pakkojen tai riippuvuuksien sanelemina. Pakko voi olla yhtä hyvin huumeriippuvuus kuin köyhyyskin.

Siksi on väärin sanoa, että leikkaamalla sosiaalietuuksia, kuten asumistukea, luotaisiin satatuhatta uutta työllistä, kun sillä tavalla ei kuitenkaan kohtauteta töitä ja tekijöitä eikä luoda sataatuhatta uutta työpaikkaa.

Sillä tavalla tehdään suomalaisista itsestäänkin kerjäläisiä. Sosiaaliturvaleikkauksiin suostumalla perussuomalaiset ovat kävelleet Kokoomuksen ansaan.

”Palvelutarjotin” (ajatelkaa mikä termi!) ei auta, kun rikolliset ovat toisen polven maahanmuuttajia ja he ovat läpäisseet suomalaisen koulun. Kyse on siitä, että monikulttuurinen ja monietninen ideologia on mätä, eivätkä arvoiltaan ja ominaisuuksiltaan täysin toisenlaiset ihmiset sovi tänne.

Resurssien lisääminen ei tilannetta korjaa, kun koulutusta on jo saatavilla yllin kyllin. Hyvinvointialueiden johtajat saavat puolestaan 15 000 euroa palkkaa kuukaudessa, joten siellä ainakin voidaan hyvin.

Mikä sitten auttaa? Satsatkaa vain kaikki yhteiskunnan voimavarat monikulttuurisen yhteiskunnan loputtomaan kehittämiseen, jota hyväpalkkaiset viranomaiset ovat aina toivoneet!

Tätä te olette tehneet jo 20 vuoden ajan, ja paratiisi on ovella.

---

Päivitys 16.10.2023: Ainoa valonpilkahdus hallituksen toiminnassa on kansalaisuuden saantiehtojen tiukentaminen. Maahanmuuttopolitiikka näyttää olevan laji, jonka perussuomalainen puolue osaa, mutta siinäkin vaikutukset tulevat 20 vuotta liian myöhään.

Poliisi vihertää, katuväkivalta rehottaa – Hybridivaikuttaminen kuriin maahanmuuttoa suitsimalla

Keskustalainen Kaleva vaikeroi äskettäin, että Suojelupoliisi epäilee joutuneensa vakoilun kohteeksi palkatessaan uusia työntekijöitä.

On merkillistä, ettei vakoiluun keskittyneessä organisaatiossa osata vakoilla niin, ettei vakoojia itseään voitaisi vakoilla. Paha sanoa, mutta luulotautisille ominaiseen tapaan supolaiset eivät tunnista olevansa luulotautisia. Parempi olisi luulla olevansa luulotautinen, sillä väite todistaisi itsensä.

Supon itseensä kohdistama epäily perustuu oletukseen, että Suposta on haettu työpaikkoja vain sen selvittämiseksi, keitä virkoihin nimitetään. Tieto nimityspäätöksestä kuuluu asianosaisjulkisuuden piiriin, ja sitä kautta tiedot organisaation rakenteesta voivat levitä laajemmallekin.

Muille työnantajille tarjoamiensa turvallisuusselvitysten muodossa Supo voi levittää arvioitaan toisista ihmisistä ja siten maalittaa heitä käsityksillään, jotka voivat olla perättömiä. Kansalaisen mahdollisuudet saada tietoa itseään koskevista näkemyksistä puolestaan ovat vähäiset.

Antti Pelttarin johtamassa Supossa tuskin on huomattu, että luottamus poliisiorganisaatioon on kansanvaltaisen yhteiskunnan ehto. 

 

Valpo valvoo nurkan takana

Mitä Supossa sitten suojellaan? Tällä hetkellä suojelun kohteena näyttää olevan Supo itse.

Kun puolustelun kohteena ovat rekrytointikäytännöt, ilmeisesti juuri niissä on jotakin mätää. Vihreän sisäministerin Maria Ohisalon johtaessa sisäministeriötä meneillään on poliisi-instituution viher-sprayaus.

Siitä kertoo eduskunnasta pudonneen vihreän Ozan Yanarin seurustelukumppanin Aishi Zidanin nimitys Suojelupoliisin viestintäasiantuntijaksi keväällä 2020. Zidan on isänsä kautta palestiinalaistaustainen, hänen äitinsä opiskeli kommunistisessa Unkarissa, ja hänen isoisänsä oli SKDL:läinen poliitikko Aarno Aitamurto.

Heti tuli turvallisempi olo.

Tosiasiassa Zidan ei ole sen enempää ulkopolitiikan, tiedustelun kuin viestinnänkään asiantuntija, ja hänen työkokemuksensa rajoittuu lähinnä toimittajana toimimiseen Helsingin Sanomissa ja Yleisradiossa. 

Tällaisia poliittisia virkanimityksiä Supolla onkin syytä suojella.

Ikävä totuus on sekin, että Zidan joutui Israelin turvallisuusviranomaisten pysäyttämäksi hänen kieltäydyttyään noudattamasta paikallisia turvakäytänteitä, mistä Suomen Journalistiliitto palkitsi hänet vuonna 2018 ja vihervasemmisto junaili hänelle nimityksen Supoon.

Zidan on käyttänyt näennäistä asiantuntija-asemaansa muun muassa ISIS-kotoutusten puolustelemiseen. Vuosi sitten hän vastasi Ilta-Sanomien kysymykseen, ”tunteeko Supo tulijat”, että tulijoiden pienen joukon takia asiaa ei kommentoida yksilöllisesti ja että uhka-arviot eivät ole julkisia.

Yksityisyydensuojan vuoksi ei siis voitu vastata edes siihen, tunteeko Supo tulijat vai ei.

Tällainen kaartelu kertoo, keitä asiassa oikeastaan suojellaan.

 

Fokus väärissä kohteissa

Samaan aikaan Keskustan äänitorvi Kaleva korostaa Supon pitävän ”äärioikeistolaista terroria” suurena uhkana, vaikka saman jutun mukaan vuonna 2020 tapahtui vain yksi laaja äärioikeiston väkivaltainen isku.

Myöskään aiemmat tilastot eivät tue väitettä, että äärioikeisto olisi minkäänlainen uhka Suomessa tai Euroopassa.

Europolin vuonna 2011 julkaiseman tilaston EU Terrorism Situation and Trend Report mukaan äärivasemmiston tekemiä terrori-iskuja oli vuonna 2010 Euroopassa 40, kun taas äärioikeiston iskuja oli vain 4, ja raportissa kirjoitettiin: ”Member States were not confronted with major acts of right-wing terrorism in 2010. There were almost no arrests related to right-wing terrorism over the whole year” (s. 89). 

Vuonna 2017 julkaistun samannimisen vuosiraportin mukaan äärioikeiston terrori-iskuja oli vuonna 2016 Euroopassa kokonaista yksi, kun taas äärivasemmisto teki 27 iskua ja vuonna 2015 peräti 80 iskua (s. 44–45). Jihadistisesta terrorismista epäiltyjen kiinniotettujen määrä oli noussut vuonna 2012 vallinneelta 159:n tasolta vuonna 2016 jo 718:aan.

Supon antaessa uhka-arvioita, jotka ovat luotettavuudeltaan Yleisradion ja Helsingin Sanomien luokkaa, voidaan kysyä, onko Zidanin tapaisten henkilöiden nimityksillä tarkoitus vähätellä islamistien ja Antifan uhkia samalla, kun kansallismieliset yhteiskuntamme rakentajat nähdään valtavana turvallisuusriskinä.

Silloinkin, kun äärioikeistolaista terroria on Euroopassa esiintynyt, se on ollut reagointia jihadistien ja äärivasemmiston aiheuttamiin uhkiin, ja syy on ollut maahanmuutossa ja muissa vihervasemmiston lisäämissä turvallisuusriskeissä.

Suojelupoliisin sisäinen uhka on sen sisäinen politisoituminen punavihreällä kaartilla ja vieraiden valtiointressanttien soluttautuminen Supon leipiin.

Suomen sisäinen uhka numero yksi: maahanmuuttajajengien katuväkivalta

Samaan aikaan kun väkivaltaiset nuorisojengit rekrytoivat lisää jengiläisiä koulujen liepeillä maleksien, sisäministeri Ohisalo epäilee nuorisotyötä, koulua ja sosiaalitointa laiminlyönneistä ja ehdottaa ratkaisuksi nuorisorikoskoordinaattorin viran perustamista!

Kun rangaistusten kiristäminenkään ei Ruotsista saatujen näyttöjen valossa auta, tehdään DDR:stä tuttuun tapaan ja perustetaan uusi virka sekä laitetaan joku ministerin kellokas selittelemään ongelmat pois. Miksei saman tien perusteta väliportaan hallintoa uudestaan Keskustan rakastaman maakuntahallinnon kumppaniksi ja anneta sille tehtäväksi juniorisarjaan kuuluvien terroristien tarkkailua?

Ohisalo voisi peittää vähemmälläkin huolestumisella sen, että nuorisoväkivallan kasvussa on kyse nimenomaan maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, joihin liittyy kansainvälistä huumekauppaa ja aseistautumista. Tämä näkyy selvästi Ruotsissa.

Sen sijaan ministerin ja punavihreän virkamies- ja tutkijakunnan mukaan kyse on vain ”syrjäytymisestä”, joka on epämääräinen ja epätarkkarajainen ilmiö ja sopii kantaväestön syyllistämiseen kaikesta. Tosiasiassa syrjäytyminen ei ole syy eikä selitys mihinkään vaan seuraus: tässä tapauksessa tulos maahanmuutosta, jota ilman koko ongelmaa ei olisi.

Länkytys ”sosioekonomisesta segregaatiosta” tarkoittaa vain, että katkeroituva kantaväestö pakenee asuntovarallisuutensa arvon alennuttua jengiytyvistä lähiöistä, joihin syntyy ghettoja ja mikrovaltioita omine lakeineen.

Ongelmien ripottelu muihin kaupunginosiin ei puolestaan poistaisi ongelmaa vaan lisäisi niistä kärsivien määrää.

Ilta-Sanomien Ohisalo-haastattelussa ei mainittu kertaakaan sanaa ”maahanmuutto” tai ”maahanmuuttajat”, mikä paljastaa juuri niihin liittyvistä ongelmista olevan kyse. Sen sijaan suomalainen rikosylikomisario muotoilee asian niin, että ”[h]uolestuttaviksi luokitelluille jengeille on tyypillistä jäsenistön korostunut maahanmuuttajaedustus.”

Jengirikollisuuden tuloksena on Ruotsissa tullut tänä vuonna jo 40 ruumista, ja Coltti on paukkunut yli 270 kertaa. Tämä on hirmuinen katastrofi ennen niin turvallisessa Ruotsissa.

Maamme keskeinen turvallisuusuhka on maahanmuutto-ongelmaa vähättelevä ja sitä toisella kädellään lisäävä vihervasemmistolainen hallitus itse.

Ulkoinen uhka numero yksi: turvapaikkajärjestelmää hyödyntävä hybridivaikuttaminen

ISIS-alueilta virtaavien maahanmuutto jatkuu Valko-Venäjän ja Puolan rajalta, josta Suomeen on ehtinyt jo useita kymmeniä turvapaikanhakijoita. Ohisalo sen sijaan kantaa huolta vain vastaanoton valmiuksista, joiden hän toisaalta sanoo olevan hyvät.

Tosiasiassa turvapaikanhakijoiden käyttäminen hybridisodankäynnin välineinä on aggression muoto, johon hallitus ei ole opposition mukaan varautunut lainkaan. Hallituksen ja EU:n toimintaan on tyytymätön myös ”presidentin poliisina” aiemmin tunnetun Supon päällysmies Sauli Niinistö.

Hallitus valmistelee lainmuutosta laajamittaisen maahantulon varalta, mutta siinä ei varauduta tilanteeseen, jossa vieras valtio järjestää maahantulijoiden tulvan ja vaarantaa Suomen ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden.

Sen sijaan Maria Ohisalo tviittaa vedoten kansainvälisiin sopimuksiin ja perus- sekä ihmisoikeuksiin puolustaakseen maahantuloa.

Tällaiset myönnytykset osoittavat sisäministerin äärimmäisen typeryyden, sillä ne tulevat lahjana Valko-Venäjän Lukašenkan tapaisille valtiaille, jotka käyttävät pakolaisia panttivankeinaan saadakseen EU:n luopumaan pakotteista. Ohisalon tervetulotoivotukset satavat lopulta lahjoina myös Putinin laariin.

Koska EU on pakotteillaan ollut luomassa konfliktia Puolan ja Valko-Venäjän rajalle, EU:n ei pidä ratkoa sitä periksi antamalla vaan käännyttämällä tulijat rajalta.

Koska EU on tosiasiassa haluton ja kyvytön pakolaisten tulvaa estämään, Suomen viranomaisille pitäisi luoda hätätilatoimivaltuus, jolla rajat voitaisiin kokonaan sulkea turvapaikanhakijoilta, ja lainmuutos tulisi aikaa myöten kytkeä valmiuslainsäädäntöön.

Odotan toimia Perussuomalaisten eduskuntaryhmältä, joka tosin on joutunut kädettömäksi, sillä hallintovaliokunta ei ole saanut hallitukselta yhtään esitystä edistettäväksi.

Sisäministerin vihreitä hedelmiä poimitaan

Kunnon kansalaiset kokevat poliisin yleensä ystäväkseen, vaikkakin ”poliisin tuttaviksi” sanotaan toki myös yhteiskunnanvastaisia pahiksia. Joka tapauksessa on niin, että oikeudenpalvelijana tunnettu viranomainen on legitiimin yhteiskuntajärjestyksen ja -rauhan ylläpitäjä. Siksi väkivalta poliisia kohtaan koetaan hyökkäykseksi koko yhteiskuntaa vastaan. Ja sen vuoksi viranomaisen vastustaminen on täytynyt myös erikseen sanktioida.

Monissa maissa poliisi vastaa tuleen melko avokätisesti, kun taas Suomessa viranomaisen harjoittamalle väkivallankäytölle on korkeat kriteerit ja poliisi pitää väkivallan kanssa matalaa profiilia. Kun muutamat erehtyivät ampumaan poliisia äskettäin Porvoossa, seurausvaikutukset voivat yltää poliisien itsesuojeluun.

Tämä merkitsee, että poliisien vastaväkivallankäytön kynnys saattaa jatkossa madaltua. Tämä ei ole kenenkään kansalaisen etu. Monissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Etelä-Euroopassa viranomaisten Coltti paukkuu herkästi ja ahkerasti. Poliisit nimittäin tekevät työtään henkensä uhalla, joten itsesuojelun katsotaan oikeuttavan väkivallan käytön.

Ensimmäisten tietojen mukaan Porvoon poliisit houkuteltiin paikalle valesoitolla. On vaikea ottaa kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen, mutta monissa Euroopan maissa katuväkivalta on selvästi lisääntynyt nimenomaan maahanmuutosta johtuvien ongelmien seurauksena. Mellakoita, vandalismia ja anarkiaa joudutaan torjumaan kaikkialla, esimerkiksi Ruotsin maahanmuuttajalähiöissä, joihin viranomaisvalta ei enää edes uskalla mennä.

Ainakaan minä en halua Suomesta sellaista monikulttuurista painajaista, jossa myös poliisin toiminta irtautuu kansalaisluottamuksen piiristä niin, että tavallisen kansalaisen tarvitsee pelätä poliisivallan itsesuojelullisia vastatoimia.

On selvää, että öljyparonin rouvalta, sisäministeri Maria Ohisalolta (vihr.) tullaan vaatimaan poliisien resurssien, oikeuksien ja vallan kasvattamista. Mutta sen kääntöpuolena on kaikkiin suomalaisiin kohdistuvien poliisiuhkien lisääntyminen. Niinpä toivon, että myös Ohisalo kiitäisi pelkän tviittamisen sijasta asioiden avuksi kuin palava bensavana ja ongelmien hillitsemiseksi keskityttäisiin enemmänkin rikollisuhkien torjuntaan kuin poliisin aseenkäyttökynnyksen madaltamiseen.

Tämä tapahtuisi keskittymällä haittamaahanmuuton torjuntaan, laittomien maahanmuuttajien kiinniottamiseen ja palauttamiseen, kansainvälisen rikollisuuden ennaltaehkäisyyn ja huumekaupan torjuntaan.

Näyttää siltä, että poliisitoimi on lipsahtanut jo ensi metreillä Ohisalon hallinnasta ja hänen ohitseen. Ohisalo on keskittynyt täysin väärin asioihin kantaessaan huolta Isis-morsianten oikeuksista, katsomalla, että suurimpia turvallisuusuhkia ovat (vaikeasti määriteltävä ja ilmiönä epätarkkarajainen) ”syrjäytyminen” ja ”ilmastonmuutos”, sekä pyrkiessään lamauttamaan suomalaisen yhteiskunnan puolustajien toiminnan väitteillä vihapuheesta ja tuhlaamalla poliisin resursseja perussuomalaisia kiusaavien nettikyttien lisäämiseen.

Ongelmana yhteiskuntarauhalle ei ole oikeistolaisuus eikä kansallismielisyys vaan monikulttuurisen hajaannuksen lietsominen, globalisaatio ja maahanmuutto, joiden käsikassaroina ja hyödyllisinä idiootteina myös vasemmiston apurahakapinalliset ja muut hyvyyden esitaistelijat, pioneerit ja soturit toimivat.

Huvittavaa on, että vihervasemmisto, joka aina on teroittanut, että ”poliisi on natsi sika”, on nyt ”syvästi huolissaan” poliisin oikeuksien ja arvovallan vuoksi, kun vihreä poliisi on saatu ahdistelemaan perussuomalaisia poliitikkoja ja kansa nauraa poliittiselle viranomaiselle!

Europolin vuonna 2011 julkaiseman tilaston EU Terrorism Situation and Trend Report mukaan äärivasemmiston tekemiä terrori-iskuja oli vuonna 2010 Euroopassa 40, kun taas äärioikeiston iskuja oli vain 4, ja raportissa kirjoitettiin: ”Member States were not confronted with major acts of right-wing terrorism in 2010. There were almost no arrests related to right-wing terrorism over the whole year” (s. 89).

Vuonna 2017 julkaistun samannimisen vuosiraportin mukaan äärioikeiston terrori-iskuja oli vuonna 2016 Euroopassa kokonaista yksi, kun taas äärivasemmisto teki 27 iskua ja vuonna 2015 peräti 80 iskua (s. 44–45). Jihadistisesta terrorismista epäiltyjen kiinniotettujen määrä oli noussut vuonna 2012 vallinneelta 159 kiinniotetun tasolta vuonna 2016 jo 718:aan (s. 23).

Poliisin resurssit ovat ministerin määräyksellä väärässä paikassa, ja ne pitäisi siirtää kenttätyöhön sekä arjen turvallisuuden takaamiseen ja esimerkiksi liikenteen sujuvuuden varmistamiseen.

Ei voisi sisäministeri pahemmin hakoteillä olla! Varsinkaan, kun vihreät ovat itse pääsyyllisiä katuväkivaltaa lisänneen maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin kaikkialla Euroopassa. Huonompaa valintaa sisäministeriksi en olisi voinut kuvitella kuin vihreiden Ohisalo, tosin Suomessa ovat poliittisissa ja akateemisissa palkintoviroissa nimenomaan kaikkein kehnoimmat kellokkaat, joita maasta ikinä löytyy.

Toivoa sopii, että sisäministeriön korkeimmat virkamiehet opettaisivat Ohisalolle realismia. En minä ainakaan halua Suomesta Ruotsia, maata, jossa aivan äskettäin otettin taas kiinni muuan turvapaikanhakija, joka uhkasi turvallisuutta aikoessaan ajaa autolla ihmisten päälle.

---

Päivitys 26.8.2019:

Poliisin kiinni ottamat ampujat olivat Ruotsista, eli kansainvälistä rikollisuutta ja maahanmuuton ilmetymä. Kuin pisteeksi iin päälle muuan henkilö ampui vauvaa kantaneen äidin monikulttuurisessa Malmössä, kaupungissa, jossa poliisinkin ase paukkuu herkästi jatkuvan katuväkivallan vuoksi.