Asumisoikeuksien kumouslaki kuin Saimaan kanavan ryöstö ja vuokraus

Kun Neuvostoliitto oli sodalla ryöstänyt Suomen Karjalan ja osan Saimaan kanavasta, se tarjosi kanavaa suomalaisille vuokrattavaksi.

Suomalaiset vuokrasivat sitten sen, mikä heille todellisuudessa kuului.

Petteri Orpon (kok.) hallitus on nyt luonnostellut lakiesityksen, jolla asumisoikeusasukkaiden asumisoikeussopimuksia esitetään irtisanottaviksi talojen aso-vajaakäytön tilanteissa.

Korvaukseksi hallitus esittää, että irtisanotut asukkaat saisivat jatkossa ostaa aso-asuntonsa omaksi tai vuokrata sen itselleen, tosin tarkemmin määrittelemättömällä vuokralla. Esityksen perusteluissa lausutaan (luku 12.2.1, s. 26): 

”Ehdotetussa sääntelyssä turvattaisiin asumisoikeuden haltijan asema monilla tavoin. Omistajan olisi tarjottava ensisijaisesti asumisoikeuden haltijalle omaksilunastusoikeutta ja toissijaisesti vuokrasopimusta tai muuta vastaavaa asuntoa paikkakunnalla. Asumisoikeuden haltijalla olisi siis mahdollisuus jatkaa pysyvää asumistaan asuntonsa omaksilunastamalla.”

Lakiesityksen johdannossa asiaa luonnehditaan seuraavasti:

”Asumisoikeuden haltijoiden asumisturva varmistettaisiin asunnon omaksilunastamismahdollisuudella sekä vuokra- tai asumisoikeussopimuksen tarjoamisella.”

Esitetyistä perusteluista voidaan päätellä, että ensin aso-asukkailta poistettaisiin asumisoikeus, ja taivuttelua vuokralaiseksi tai asunnon omaksi lunastamiseen kuvaillaan asukkaan aseman turvaamiseksi.

Tilanne vastaisi Saimaan kanavan riistoa ja vuokrausta takaisin sen haltijalle.

Ensin romutettaisiin aso-oikeudet, ja hyvitykseksi tarjotaan mahdollisuutta vuokrata se, mikä asukkaalle kuuluu. Näin asumisoikeusasukkaat syöstäisiin onnen ensimmäiseltä portaalta takaisin uuden pehtoorin vuokraorjuuteen.

Petteri Orpo aikoo aso-romutuksen alulle panneen ex-ministeri Kai Mykkäsen (kok.) ja tämän työtä jatkaneen Sari Multalan (kok.) tuella ryssiä Suomen noin sadantuhannen asumisoikeusasukkaan perusoikeudet ja kumota tärkeät oikeusvaltioperiaatteet, joihin kuuluu asukkaiden omaisuudensuoja ja asuinturva.

Kyse on Kokoomuksen ja yksityisten aso-yhtiöiden yhteisistä toiveista alulle lähteneestä asumisoikeuksien ”käyttö- ja luovutusrajoitusten” (eli suomeksi: myyntikieltojen ja vuokrausrajoitusten) poistamisesta, jota härskillä tavalla kehdataan sanoa ”rajoituksista vapauttamiseksi”. Tällä brezhneviläisellä sanankäytöllä koetetaan himmentää se, että kyse on asukkaiden vapauttamisesta heidän oikeuksistaan.

 

Asumisoikeuslaista irtisanomislaki?

Ministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle lainmuutosesityksen, jolla nykyiset asumisoikeussopimukset voitaisiin sanoa yhtiöiden aloitteesta irti, jos aso-talossa enää 1/3 tai vähemmän aiempien aso-lakien aikana solmituista asumisoikeussopimuksista on voimassa (muiden huoneistojen ollessa nykyisen aso-lain 74 pykälän nojalla esimerkiksi vuokrattuina).

Lainmuutoksen jälkeen solmitut uudet sopimukset puolestaan voitaisiin sanoa irti, jos 1/2 tai vähemmän aso-talon asunnoista on aso-käytössä.

Hallitus tarjoaa hyvitykseksi aso-asukkaalle mahdollisuutta lunastaa aso-asuntonsa omaksi tai vuokrata aso-asuntonsa itselleen jollakin laissa määrittelemättömällä vuokratasolla.

Tosiasiassa nämä mahdollisuudet eivät kompensoisi sitä oikeushyvää, josta aso-asukkaat ovat asumisoikeusmaksunsa maksaneet. Kyseessä ei olisi siis oikeussuojakeino.

Kyseessä ei voisi olla myöskään hyvitys eikä korvaus menetetystä kodista. Hyvityshän ei voi olla mikään sellainen, että asukkaalle tarjotaan ostettavaksi tai vuokrattavaksi jotakin, mikä asukkaalla jo on ja mistä asukkaat ovat sopineet aso-maksun maksaessaan.

Hyvitys ei olisi kyseessä siksikään, että kuka tahansa aso-asukas voi nykyisenkin lain voimassa ollessa ostaa asunnon omaksi mistä tahansa muualta tai vuokrata asunnon vuokramarkkinoilta! Joten mitäpä hyvitystä tuohon sisältyisi?

Sairasta hallituksen esityksessä on, että siinä puhutaan hyvityksestä ikään kuin asumisoikeuksien kumoaminen olisi läpihuudettu juttu ja kyse olisi vain siitä, millä turpaan lyötyjä asukkaita voitaisiin lepyytellä. Kyseessä on tyypillinen kokoomuslainen pöyhkeys, häätömentaliteetti ja torpparimielialan lietsonta, joilla asukkaista tehtäisiin evakkoja.

 

Kokoomus yrittää tuhota asumisoikeusjärjestelmän

Aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitusten purkaminen kumottiin perustuslakivaliokunnassa, kun nykyistä, vain vähän aikaa sitten, uudistettua Asumisoikeuslakia 393/2021 käsiteltiin.

Perustuslakivaliokunnan (PeVL 5/2021) mukaan laki voitiin käsitellä tavanomaisen lain järjestyksessä vasta, kun esityksestä oli poistettu aso-yhtiöiden vaatimus, että aso-asuntoja pitäisi saada myydä ja asukkaat vuokralaistaa.

Hanke todettiin tuolloin ”käyttö- ja luovutusrajoituksista vapauttamisen” osalta asukkaiden perustuslaillisen omaisuudensuojan ja asuinturvan vastaiseksi.

Nykyinen aso-laki hyväksyttiin lopulta Sanna Marinin (sd.) hallituksen esittämänä tavanomaisen lain säätämisjärjestyksessä, kun esityksestä oli poistettu nuo käyttö- ja luovutusrajoitusten madallusvaateet. Jo Juha Sipilän (kesk.) hallitus kampesi niitä voimaan, mutta silloinen asuntoministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) veti lakiesityksen pois juuri ennen vaaleja 2019.

Nyt Kokoomus on toistamassa aso-yhtiöiden pitkään hehkuttaman vaatimuksen ja junttaa lainmuutosta läpi käyttäen puuhapirkkoina puolueen asuntoministereitä. Kai Mykkänen avasi Pandoran lippaan tilaamalla kavereiltaan puolueellisia selvityksiä aso-järjestelmän muka-huonoudesta heti hallituskauden aluksi. Seuraajansa asuntoministerinä Sari Multala aikoo esitellä lainmuutosvaateet eduskunnalle, vaikka liiketalouden etiikan dosentti Jukka Kilpi totesi lakiesityksen perustelut läpikotaisin valheellisiksi täällä ja tuomitsi aso-asukkaisiin suunnatun jatkuvan painostuksen myös täällä.

Olen ilmoittanut eduskunnan valiokunnille ja oikeuskanslerille, että käsitykseni mukaan lainmuutos vaarantaisi asukkaiden perusoikeudet tavalla, jonka vuoksi lakia ei voida käsitellä ilman tutkintaa perustuslakivaliokunnassa.

Olen ilmaissut kantani myös Lausuntopalvelussa ja antanut lausuntoni ministeriölle. 12-sivuisen lausuntoni voi ladata PDF-muotoisena täältä.

Katsotaanpa yksityiskohtaisemmin, mikä lainmuutosesityksessä on vikana.

Aso-sopimusten irtisanominen talojen aso-vajaakäyttöä koskevissa tilanteissa

Asumisoikeustalojen ”aso-vajaakäyttötilanteita” koskeva pykälä on lainmuutosesityksen kelvottomin, koska sen kautta voi avautua suora tie asumisoikeusasuntojen irtisanomisiin ilman tosiasiallisia perusteita.

Esitetyn pykälän 88 a ensimmäisessä kappaleessa kirjoitetaan käyttö- ja luovutusrajoituksista vapauttamisen edellytyksistä, että vapauttaa voidaan,

”jos talon huoneistoille ei ole kysyntää asumisoikeusasuntoina ja tästä syystä talossa on jäljellä asumisoikeuden haltijoita kolmasosassa tai alle kolmasosassa talon huoneistoista.”

Tässä kohdassahan ei ole ollenkaan määritelty, mitä tarkoitetaan sillä, että ”ei ole kysyntää asumisoikeusasuntoina” – esimerkiksi missä ajassa ja millä käyttövastikkeiden hintatasolla? Tämä on jätetty lainmuutosehdotuksessa avoimeksi, eikä niin tulkinnanvaraista lakia voitaisi eikä pitäisi hyväksyä.

Jos sitten mennään eteenpäin ja luetaan saman pykälän 88 a kohdasta 4, että ehtona on, että

”talon huoneistoista perittävillä käyttövastikkeilla tai vuokrilla ei ole voitu kahtena edellisenä vuotena kattaa talon hyväksyttäviä vuotuisia pääoma- ja hoitomenoja”,

tämähän tarkoittaisi, että yhtiön kaksi peräkkäistä asuintalokohtaista tappiovuotta avaisivat mahdollisuuden aso-sopimusten irtisanomisiin, vaikka tappiot voivat johtua pelkistä suhdannevaihteluista tai yhtiön tahallaan aiheuttamista omista toimenpiteistä.

Yhtiöt olisivat heti vähäistenkin talokohtaisten tappioiden kohdatessa valmiita irtisanomaan aso-sopimukset, vaikka yhtiö kokonaisuutena olisi voitollinen.

Tämä mitätöisi aso-yhtiöiden sisäisen pääomakulujen tasausjärjestelmän (AsoL 35 §) merkityksen talokohtaisten tappioiden tasaajana ja tarkoittaisi, että aso-yhtiöt voisivat pyrkiä eroon kaikista vähänkin tappiollisista asuintaloyksiköistään ottamatta mitään vastuuta sopimusten sitovuuden (pacta sunt servanda) periaatteesta.

Pääomakulujen tasausjärjestelmän tarkoitus on tasoittaa asuintalojen keskinäistä voitollisuutta ja tappiollisuutta aso-yhtiöiden sisäisessä taloudessa. Lainmuutoksen tuloksena luotaisiin automaatti, jolla jokainen tappiollinen asuintaloyksikkö deletoitaisiin pois myytäväksi.

Mitä jos teollisuusyrityksetkin myisivät pois uutuudenkiiltävät tuotantovälineensä vain siksi, että ne ovat aluksi ”tappiollisia”? Yritysten sisäinen tasaus on liiketalouden keskeinen instrumentti, jota ilman mikään uudistuminen ei olisi mahdollista. Aso-lainmuutoksen tehtävä on pelkästään destruktiivinen, ja se tähtää koko järjestelmän kokoomuslaiseen tuhoamiseen.

Käyttövastikkeiden tasoa ja kantoa sekä talojen tuottoisuutta rajoittaa aso-lain sisäinen ja sinänsä perusteltu vuokravertailurajoite (AsoL 33 §, 3 mom.), joten tilapäiset ja talokohtaiset tappiot voivat yhtiöiden sisällä johtua myös niistä – ja toki myös edellä mainituista pääomakulujen tasausjärjestelmässä olevista kallistumista, jotka olisivat helposti säädeltävissä yhtiöiden päätöksenteossa.

Kuitenkin kyseisellä lainmuutoksella 88 a § tehtäisiin mahdolliseksi irtisanoa asuintalokohtaiset aso-sopimukset vain siksi, että aso-yhtiö ei saa omasta mielestään tarpeeksi liikevoittoa tai on tarkoituksellisesti ajanut taloutensa huonoon jamaan asuntoja realisoidakseen. Tämä voisi johtaa samaan kuin esitetyn pykälän 88 b mahdollistama konkurssikeinottelu, josta mainitsin PDF-lausunnossani.

Lainmuutos syventäisi aso-yhtiöiden vallankäyttöä

Aso-sopimusten irtisanomisten viimekätiset perusteet jäisivät julkisuudelta salatuiksi.

Voidaan kysyä, miten aso-asuntojen aso-vajaakäyttötilanne voitaisiin taloudellisesti arvioida, kun aso-asukkaille esitettävät (ja aso-yhtiöiden tilinpäätösten liitteenä myös olevat) käyttövastikelaskelmat, päätetilinpäätökset ja minimipöytäkirjat eivät kerro talojen hoitokulujen lisäksi (noin 25 % kokonaisvastikkeesta) mitään talokohteiden taloudesta vaan jäisivät Osakeyhtiölain mahdollistaman salassapidon piiriin.

Jäisi siis täysin aso-yhtiöiden omaan valtaan arvioida realisoimisuhan alle saatettujen talokohteiden talouden todellista tilaa. Muutamat aso-yhtiöt (kuten jopa kunnallinen Haso Oy) ovat ottaneet pisteytykseen perustuvan tasausjärjestelmän rinnalla käyttöön myös ”harkintakertoimeksi” ilmoittamansa menettelyn, jolla käyttövastikkeita muokataan vielä 10 prosentin verran suuntaan tai toiseen ja jonka vuoksi käyttövastikkeet ovat nousseet tietyissä taloissa kuin hattaran hinta.

Lainmuutoksen tuloksena asukkaat tai viranomaiset eivät voisi tietää olennaisia asioita talokohteiden taloudesta vaan olisivat entistä enemmän pelkästään aso-yhtiöiden manipuloimien taloustietojen varassa, joihin vaikuttaa yhtiöiden kyky säädellä kiinteistöjen taloutta muun muassa pääomakulujen tasausjärjestelmällä ja erilaisilla harkintakertoimilla. Esityksen mukainen laki mahdollistaisi omistajien mielivallan.

Aso-yhtiöt ja niiden omistajat voisivat tahallaan korottaa käyttövastikkeita ihan vain saadakseen aso-käyttöasteen putoamaan ensin 1/2:aan ja sitten 1/3:een myydäkseen talot ja laittaakseen myyntivoitot taskuihinsa.

Asuntoministeri Sari Multalan takapiruna hänen erityisavustajanaan häärää Helsingin kokoomuksen varavaltuutettu ja Suomen Vuokranantajien edustajana tunnettu Tarik Ahsanullah, jonka sijoitusneuvojen vuoksi Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan Ylva menetti lähes koko kiinteistövarallisuutensa (aiheesta täällä, täällä ja täällä), ja nyt tuo tuhattaituri on romuttamassa myös asumisoikeusjärjestelmää. Hän myös on esittänyt, että Helsingin kaupunki myisi valtaosan asuntovarallisuudestaan.

Kaikki paha ei tule tietenkään vain Kokoomuksesta. On mahdollista, että myös vaalilupauksensa pettäneen (”perusturvasta ei leikata”) Riikka Purran (ps.) erityisavustajaksi nimitetyllä Asmo Maanselällä on näppinsä pelissä. Kristillisten entinen nuorisopoliitikko Maanselkä on Avain-asuntojen entinen markkinointipäällikkö ja osaa nyt ajaa yksityisten aso-yhtiöiden etua valtioneuvoston linnassa. 

Nämä ovat kuitenkin vain rikkaruohoja poliitikkojen joukossa, ja tekeillä on valtava puolueiden ja kiinteistönomistajien hiljaisesti junailema ja mediahiljaisuutta nauttiva kavallus, jonka olemuksen ainoastaan harvat perehtyneet tietävät. 

 

Pallo on perustuslakivaliokunnalla, oikeuskanslerilla, EIT:llä ja EY-tuomioistuimella

Kuten jo tämän kirjoituksen alussa totesin, vääristynyttä koko lainmuutoksessa on se, että hyvitykseksi asumisoikeuden riistosta tarjotaan asukkaille mahdollisuutta ostaa tai vuokrata sellaista, mikä asukkaalla jo oikeutetusti ja maksetusti on.

Lainmuutoksella lopetettaisiin se ainoa omaisuusarvoinen oikeushyvä, eli asumisoikeus, josta aso-asukkaat ovat nimenomaisesti aso-maksunsa maksaneet.

Toinen oikeudellisia periaatteita rikkova vääryys on, että taannehtivasti vaikuttavalla lailla mitätöitäisiin aiemman lain vallitessa tehdyt sopimukset ja niiden velvoitteet sekä kaivettaisiin maa pysyviksi tarkoitettujen oikeudellisten asiantilojen alta, ja kaikki tehtäisiin asukkaiden perusoikeuksien vastaisesti.

Tällaisella lainmuutosesityksellä ei pitäisi olla menestymisen mahdollisuutta oikeusvaltiossa.

Hallituksen esitys on ennenkuulumattoman röyhkeä ja häikäilemätön ja horjuttaisi pahoin asukkaiden oikeusvarmuutta, sääntelyn ennakoitavuutta ja yksilöiden luottamuksensuojaa sekä vaarantaisi lainsäädännön linjajohdonmukaisuuden ja pragmaattisesti huonontaisi (ja on jo nyt huonontanut) aso-järjestelmän yleistä luottamusta asuntomarkkinoilla.

Olen pyytänyt asiaan ennakkovalvonnanomaista kannanottoa oikeuskanslerilta, koska PeL 74 §:n mukaan ylin perustuslainmukaisuudesta päättävä toimielin on Suomessa eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka kärsii kehälle kiertyvästä kaksoisroolistaan yhtäältä hallituksen lakiesitysten arvioijana ja toisaalta hallituspuolueiden edustajista koostuvana elimenä eikä siten voi edustaa riippumatonta lausunnon antajaa.

On olemassa vaara, että laki viedään läpi näennäisesti perustuslain mukaisena vain siksi, että hallituspuolueilla on enemmistö myös perustuslainmukaisuutta arvioivassa perustuslakivaliokunnassa.

Jos lainmuutos viedään ministeri Sari Multalan esittelemänä läpi, joutunemme yhdessä Suomen Asumisoikeusasukkaat ry SASOn ja noin sadantuhannen asumisoikeusasukkaan kanssa hakemaan asiaan ratkaisua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tai Suomen valtion ja EU:n säädösten keskenään konflikoituessa myös EY-tuomioistuimelta.

 

Hallitus koettaa käynnistää asukaspaon tyhjentääkseen aso-talot myytäviksi

Sen lisäksi, että lainmuutoshanke on perusoikeuksien valossa oikeuttamaton, voidaan kiinnittää huomiota tapaan, jolla asumisoikeuslakia on koetettu vuodesta toiseen jyrsiä poliittisesti ja ideologisesti ohjatuilla väittämillä.

Aso-asukkaita on jatkuvasti ajettu palavilla seipäillä vuokralaisiksi, vaikka aso-lailla on ollut tarkoitus konstituoida pitkäaikaisiksi ja jopa elinikäisiksi tarkoitettuja asiaintiloja ja suhteita.

Aso-järjestelmä ei ole muutoshankkeen käynnistäneen hallituksen ja ex-ministeri Kai Mykkäsen väitteistä poiketen ”riskikeskittymä” vaan menestystarina, jota kannattaa jatkaa nykymuodossaan.

Aso-yhtiöt eivät kärsi (hallituksen tilaamissa selvityksissä väitetystä) asukaskadosta siksi, että aso-järjestelmä sinänsä olisi kriisissä, vaan siksi, että hallitus on aso-järjestelmää kyseenalaistavilla ja horjuttavilla toimillaan itse heikentänyt asukkaiden luottamusta aso-järjestelmään.

Tämän kelvottoman politikoinnin seurauksena monet aso-asukkaat pelkäävät menettävänsä aso-kotinsa.

Aso-yhtiöt kärsivät vuosina 2024 ja 2025 asukaspaosta, joka johtui asukkaiden tuntemasta epäluottamuksesta, kun hallituksen aikeet järjestelmän romuttamiseksi tulivat julki.

Katsotaanpa sitten yksityiskohtaisesti, millaiseen dominovaikutukseen ja asukaspakoon aso-omistajayhtiöt voivat myös tahallaan tähdätä. 

Jos nyt Asumisoikeuslakia muutettaisiin siten, että uudet (vastaisuudessa solmittavat) aso-sopimukset tehtäisiin aso-yhtiöiden puolelta irtisanottaviksi, kun 1/2 talon asunnoista on aso-käytössä (muiden ollessa nykyisen lain 74 §:n mukaisesti vuokrattuina), tämä todellakin voisi johtaa asuntojen aso-käyttöasteen vajoamiseen. Tätä esitetään lainmuutosesityksen kohdassa 88 c §.

Jos edelleen lainmuutoksen tuloksena vanhat (aiempien aso-lakien aikana tehdyt sopimukset) tehtäisiin aso-yhtiöiden puolelta irtisanottaviksi, kun enää 1/3 talon asunnoista on aso-käytössä (muiden ollessa nykyisen lain 74 §:n mukaisesti vuokrattuina), tämä voisi johtaa ketjureaktioon ja myös nykyisten aso-sopimusten mitätöimiseen taannehtivan lain kiellon (ex post facto) vastaisesti. Tällaista esitetään lainmuutosesityksen kohdassa 88 a §.

Lainmuutoksella tehtäisiin siis mahdolliseksi se, että aso-yhtiöt voisivat tahallaan vajottaa aso-käyttöastetta: ensin puoleen ja sitten yhteen kolmasosaan ja edelleen alemmaksi siten, että kaikki aso-asunnot voitaisiin myydä aso-asukkaiden alta!

Hurja ristiriita sisältyisi siihenkin, että lakiesityksen ja omistajayhtiöiden toiveen mukaisesti aso-asukkaiden kodit myytäisiin heidän altaan markkinahintaan eikä aso-maksujen pohjana käytettävään omatuotantohintaan, vaikka Hitas-asuntoja on puolestaan myyty asukkaille nimenomaan omatuotantohintaan.

Joka tapauksessa kyse olisi sopimusten sitovuuden periaatteen vastaisesta toimenpiteestä ja erään oikeusvaltioperiaatteen mitätöimisestä koskien voimassa olevia aso-sopimuksia.

Asuntojen aso-vajaakäyttötilanteita koskeva kohta 88 c § – jolla uusien sopimusten alaiset aso-asukkaat aiotaan poikkeuttaa nykyisen ja edeltävän aso-lain voimassa ollessa solmittujen sopimusten alaisista aso-asukkaista – johtaisi asukkaiden asuinturvan ja omaisuudensuojan vaarantamisen ohella myös aso-asukkaiden väliseen perustuslailliseen yhdenvertaisuusongelmaan.

Uudet sopimukset nauttisivat huonompaa lainsuojaa kuin vanhat, mikä olisi selvä lain huononnus uuden aso-sopimuksen solmivien asukkaiden kannalta.

Myös dosentti Jukka Kilpi kumoaa kirjoituksessaan ”Viedäänkö asumisoikeus valheilla?” kaikki asumisoikeuslain muutosesityksen perustelut pitäen niitä perättöminä.

Tosiasia onkin, että aso-järjestelmä on ollut ja on edelleen sekä aso-yhtiöille että valtiolle erittäin kannattava, ja vain poistoja manipuloimalla tiettyjen asuintalojen tulos on voitu saada näyttämään tappiolliselta.

 

Lainmuutos kannustaisi realisoimaan asunnot ja mahdollistaisi konkurssikeinottelun

Yhtään aso-yhtiötä ei ole haettu järjestelmän olemassaolon aikana konkurssiin, joten valtion takausvastuut eivät ole langenneet maksettaviksi. Myös valtion korkotuki on jäänyt korkotukileikkurista johtuen vähäpätöiseksi.

Kuitenkin valtio on saanut etua siinä, että aso-asukkaat ovat maksaneet 15 prosenttia aso-asuntojen tuotantokustannuksista lakisääteisellä aso-maksullaan, jolloin täytetakauksia ei ole siltä osin tarvittu.

Näin aso-järjestelmä on tullut julkiselle taloudelle edullisemmaksi kuin tuettujen vuokra-asuntojen tuottaminen, ja väitteet järjestelmän kalleudesta julkiselle taloudelle ovat täysin totuuden vastaisia.

Myös aso-yhtiöt ovat hyötyneet, sillä järjestelmä on asukkaille omakustannusperustainen, toisin sanoen asukkaat maksavat käyttövastikkeillaan (vuokraa vastaava kuukausisuoritus) sekä asumisen pääomakulut että juoksevat käyttökulut.

Jos asunnoista tehtäisiin nyt myytäviä tai vuokrattavia, se tarkoittaisi asukkaan keskeisen omaisuusarvoisen oikeuden, eli asumisoikeuden, menettämistä ja aso-yhtiöille valtavan liikevoiton saavuttamista omalla nollasijoituksellaan, kun yhtiöt pääsisivät realisoimaan asukkaiden maksamat talot.

Lainmuutoksen verukkeena käytetään aso-yhtiöiden mahdollisia konkurssitapauksia, vaikka konkursseista tai konkurssiuhista ei ole saatu näyttöä aso-järjestelmässä.

Lainmuutos saattaisi jatkossa kannustaa aso-yhtiöitä tahallaan hankkiutumaan maksukyvyttömiksi ja hakemaan itsensä konkurssiin päästäkseen realisoimaan aso-asunnoissa olevan varallisuuden omistajatahojensa hyödyksi!

Jos valtio puolestaan rimpuilisi lakiesityksen mukaisesti irti ARA- ja Varke-lainasopimuksissa sovituista takausvastuistaan, se tarkoittaisi, että valtion takaukset menettäisivät luottamuksensa myös laajemmin.

Lainmuutos osoittaisi ja mahdollistaisi, että liikevoittoa tavoittelevat ja tuottavat yksityiset aso-yhtiöt ovat valmiita vähäpätöistenkin tappiojaksojen eteen tullen lopettamaan toimintansa ja hakeutumaan konkursseihin Konkurssilain vastaista konkurssikeinottelua harjoittaen.

Vaikutusarvioiden näkökulmasta lainmuutoksen kohta 88 b § saattaisi siis ohjata asumisoikeusyhtiöitä tarkoituksellisesti hakeutumaan konkursseihin sekä tavoittelemaan käyttöasteen pudottamista voidakseen sanoa aso-sopimukset irti ja muuttaakseen asunnot myytäviksi omistusasunnoiksi tai vuokra-asunnoiksi. Lakiluonnokset ja -esitykset eivät saa sisältää lain rikkomuksiin kannustavia elementtejä.

Asumisoikeusyhtiöiden konkurssitapauksiin on varauduttu riittävästi jo nykyisen Asumisoikeuslain 393/2021 pykälissä 62 ja 68.

Se, että muutamat aso-yhtiöt, kuten Helsingin kaupungin Haso Oy, ovat vaikeuksissa ylivelkaantuneisuutensa vuoksi, ei ole aso-järjestelmän eikä aso-lainsäädännön vika, vaan johtuu surkeasta yhtiötason johtamisesta ja poliittisesta ohjauksesta tai omistajaohjauksen puuttumisesta. Myös ARA on ilmeisesti laiminlyönyt laillisen valvontavelvoitteensa.

Näitä yhtiötason ja hallinnon virheitä ei pidä kääntää asukkaiden tappioksi sen enempää drakonisilla käyttövastikkeiden korotuksilla kuin asumisoikeuksien mitätöimiselläkään, vaan ongelmallisen omistajan (tässä tapauksessa Helsingin kaupungin) pitäisi kantaa taloudellinen vastuu investointipolitiikassa tekemistään virheistä ja pääomittaa yhtiötään (kirjoitin aiheesta täällä). 

Voidaankin kysyä, miksi Helsingin kaupunki ei sijoittaisi kiinteistöyhtiöönsä, joka se omistaa, kun siten vain korjattaisiin kaupungin johdon itsensä tekemät virheet, joiden vuoksi kiinteistöjen pääomakulut arvioitiin alun perin väärin.

Sen sijaan käyttö- ja luovutusrajoituksista vapauttaminen olisi asukkaiden pakottamista kärsimään asioista, joihin he eivät ole voineet vaikuttaa ja joista he eivät ole aiheuttamisvastuussa. Kaupunginvaltuutettujen ei pitäisi luikerrella vastuutaan pakoon vaan ottaa nyt reilusti vastuu siitä, että he ovat vaatineet aina vain lisää aso-tuotantoa tavalla, joka on ylivelkaannuttanut Helsingin kaupungin aso-yhtiön.

Aso-yhtiöiden mielivalta täydellistyy nyt meneillään olevassa tavassa kaivaa maata aso-sopimusten alta vaatimalla muutoksia sopimusten taustalla olevaan lakiin.

Aso-yhtiöissä ei ole ymmärretty, että sopimusten ehtoja ei voida eikä pidä muuttaa jälkikäteen lakia muokkaamalla, vaan sopimukset sitovat molempia osapuolia niiden ehtojen mukaisina, joiden vallitessa sopimukset ovat solmitut.

Aso-yhtiöiden olisi pitänyt omasta puolestaan varautua mahdollisiin olosuhteiden, kuten korkotason tai kysynnän, muutoksiin etukäteen ennen sopimusten allekirjoittamista, eikä yksikään aso-yhtiö voi väittää, etteivät yhtiöiden jurisit ja ekonomistit olisi ymmärtäneet sopimusten sitovuuden periaatetta, toisin sanoen sitä, että sopimukset eivät ole purukumia, jota yhtiöt voisivat muokata jälkikäteen lainsäätäjän tuella ja aina olosuhteiden mukaan. Sellaista näkemystä voidaan sanoa yksiselitteisesti despotiaksi.

 

Aso-järjestelmä on nykyisellään edullinen sekä asukkaille, aso-yhtiöille että valtiolle 

Suomen valtionhallitus on tehnyt suuren virheen asumisoikeustalojen uudisrakentamisen valtiontakuulainojen lopettamisella, sillä järjestelmä on tullut valtiolle halvemmaksi kuin vuokra-asumisen ARA- ja Varke-takuulainotus. Tätä mieltä eivät ole vain asukkaat vaan yksimielisesti myös aso-yhtiöt ja niiden etujärjestö KOVA ry, ja asiasta voi lukea vaikkapa täältä.

Lain muutosaikeillaan ja uudisrakentamisen takausten sekä korkotukien keskeyttämisellään hallitus on luonut levottomuutta aso-järjestelmän ympärille ja vähentänyt luottamusta aso-asumismuotoon.

Aso-järjestelmä luotiin alun perin taloudelliselle keskitulo- ja varallisuusluokalle, jonka tulot tai varat eivät riitä omistusasumiseen ja toisaalta sosiaaliset perusteet eivät täyty esimerkiksi ARA-tuettuun vuokra-asumiseen.

Väitteet valtion tukien kohdistumisesta ex-ministeri Mykkäsen mielestä ”väärin” ovat silkkaa valetta, ja mitään takauksia valtio ei ole joutunut todellisuudessa maksamaan. Tosiasiassa myös taloudellinen keskitulo- ja varallisuusluokka on kohtuullisten tukien tarpeessa etenkin kasvukeskuksissa, joissa asumisen hinta on katossa ja joissa valtaosa aso-asunnoista sijaitsee.

Aso-mallia perustettaessa on lähtökohtaisesti ollut kyse subventoidusta asumismuodosta. Tuetun asumisen merkiksi kaikkia aso-asukkaita koskevat taloudelliset sosiaaliset valintaperusteet (varallisuusehdot), jotka ovat pakottavia ja joista ei voida poiketa (AsoL 13 §).

Lähes kaikki aso-yhtiöt toimivat yleishyödyllisiksi määriteltyinä yhtiöinä, joten asumisoikeuksien takaaminen ja sopimuksista kiinni pitäminen olisi myös siltä osin johdonmukaista.

Sen sijaan nyt hallitus yrittää aso-sopimusten kolmanneksi osapuoleksi asettuen massairtisanotuttaa aso-asukkaat ja sadistisen omahyväisesti pakottaa heidät lunastamaan omaksi sellaista, mitä suurimmalla osalla asukkaista ei ole varmasti varaa ostaa. 

 

Vaarassa sopimusten sitovuusperiaate ja oikeusvaltioperiaatteet

Asumisoikeuslain repiminen ja aso-oikeuksien vastainen vyöryttäminen olisi nyt saatava kerta kaikkiaan loppumaan.

Pidän valtionhallituksen ja aso-yhtiöiden jatkuvaa halua rapauttaa Asumisoikeuslaissa taattuja asukkaiden perusoikeuksia lainsäädännön luotettavuus- ja pysyvyysvaatimusten vastaisina.

Vertailun vuoksi: eivät myöskään Asunto-osakeyhtiölaki ja Huoneenvuokralaki ole vuodesta toiseen jatkuvan horjuttamisen kohteina. Vielä vähemmän Asumisoikeuslaki saisi olla jatkuvien muutosvaatimusten kohteena, sillä kyse on nimenomaisesti asukkaiden oikeudesta asua.

Siksi hallituskaudesta toiseen jatkuvat muokkausvaateet vaarantavat oikeusvaltioperiaatteen. Aso-sopimusten laillisen perustan murentaminen sopimusten alta on maalitolppien siirtelyä kesken pelin.

Asukkaiden olisi voitava luottaa asumisoikeuksiensa pysyvyyteen, jolloin valtion olisi edelleen kannettava vastuunsa siitä, että sopimusten ajallinen rajoittamattomuus ja asumisoikeuksien pysyvyys taataan lailla ja takaustuilla.

Koska nyt tarkasteltava lainmuutosesitys voisi merkitä asumisoikeuden haltijan kannalta pysyväksi tarkoitetun asumisoikeuden lakkaamista ja asumisoikeusaseman muuttumista vuokralaiseksi tai taivuttelua omaksi lunastamiseen, se uhkaa edelleen asukkaiden omaisuudensuojaa (PeL 15 §) ja perustuslaillista oikeutta kotiin (PeL 19 §, 4 mom).

Lainmuutokset merkitsisivät lainsäätäjän asettumista vahvemman sopimusosapuolen tueksi tavalla, jolla asukkaat eivät saisi mitään hyvitystä aso-yhtiöille maksamillaan käyttövastikkeilla tuottamastaan jatkuvasta tulosta, mutta omistajayhtiöt saavuttaisivat realisoinneilla jättiläismäiset myyntivoitot.

Totaalisen vääryyden huipentumana asuntonsa käyttövastikkeilla aikojen saatossa maksaneet aso-asukkaat voitaisiin taivutella ostamaan asuntonsa jatkossa omaksi ja siis maksamaan kotinsa toiseen tai kolmanteen kertaan, mikäli lainmuutos hyväksytään ja asuntoja aletaan myydä asukkaiden alta.

Se ei olisi totisesti mikään oikeussuojakeino, korvaus eikä hyvitys vaan sikamainen kavallus ja maksimalistisen korruption muoto, jonka tuloksena aso-yhtiöiden omistajat irtautuisivat sopimusvelvoitteistaan laittaen riihikuivat tuotot taskuihinsa. 

Lainmuutos olisi ultimaattinen poliittinen virhe ja ristiriidassa niiden arvojen ja ihanteiden kanssa, joita hallituspuolueet ovat julistaneet edustavansa (omaisuudensuoja, kodinturva jne). Koska esitys sisältää myös korruptiivisia elementtejä aso-yhtiöiden hyväksi, se saattaa olla ministerivastuulain vastainen.

Edellä esitetystä seuraa, että Asumisoikeuslain muutosesitys on hylättävä, ja parasta olisi, että asuntoministeri ymmärtäisi jättää lainmuutosesityksen eduskunnalle antamatta.

---

Päivitys 4.5.2026: Helsingin kaupunginhallitus hurahti valtionhallituksen esityksen tueksi kannattamaan aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksista luopumista ja esitti lausunnossaan ympäristöministeriölle 4.5.2026, että aso-asuntoja pitäisi voida asettaa myyntiin tai muuntaa vuokrakohteiksi tosin ”vain, jos sijaintikunta tätä vaihtoehtoa puoltaa.” Kaupunginhallitus kirjoitti lausunnossaan, että mitään velvoitteita kaupungilla ei kuitenkaan tulisi olla:

”Helsingin kaupunki katsoo, että rajoituksista vapautettavan talon muuttamista tavalliseksi asunto-osakeyhtiöksi ja asuntojen myyntiä kuluttaja-asiakkaille voidaan puoltaa kaikissa tapauksissa. Helsingin kaupunki näkee myös tärkeänä, että tilanteissa, joissa asukas ei halua lunastaa asuntoa, hänelle ei ole velvoitetta tarjota kyseistä asuntoa vuokralle.” [kurs. J.H.]

Paitsi että aso-asukkaiden vuokralaistaminen ja Hason asuntojen myyminen asukkaiden alta olisi jo sinänsä märän rätin viskaamista kuntalaisten naamatauluun, tällä tavoin kaupunki koettaa vapauttaa itsensä aso-sopimusvelvoitteista ja velvoitteista edes vuokrata asuntoja irtisanottaville aso-asukkaille, mutta puoltaa kyllä poismyyntiä kaikissa tapauksissa!

Olen lähettänyt asiasta nootin kaupunginhallitukselle ja arvostellut lausunnon oikeudellisesti silppuriin.

 

Päivitys 13.5.2026: Oikeuskansleri Janne Salminen antoi 4.5.2026 ympäristöministeriölle lausuntonsa, jossa hän totesi, että perustuslakivaliokunta on jo nykyistä asumisoikeuslakia käsitellessään hylännyt käyttö- ja luovutusrajoituksista luopumisen, koska aso-yhtiöiden talous ei ollut sillä tavoin ”kärjistynyt” eikä ”uhkaava”, että lainsäädännössä olisi tarvinnut etukäteen varautua aso-asuntojen realisoimiseen, josta hyvityksenä asukkaalle esitettiin (tuolloin) aso-asunnon tarjoamista muualta tai oikeutta vuokralaiseksi jäämiseen.

Oikeuskansleri viittaa asian tultua käsitellyksi jo asumisoikeuslakia 393/2021 säädettäessä ja kirjoittaa:

”Perustuslakivaliokunta totesi kysymyksessä olevassa lausunnossaan muun muassa, että arvioitaessa ehdotetun sääntelyn oikeasuhtaisuutta omaisuuden suojaan puuttumisen näkökulmasta on erityistä merkitystä annettava sille, että asumisoikeuden haltijan kannalta asumisturvan pysyvyys on ollut keskeinen peruste asumisoikeussopimuksen solmimiseen. Valiokunnan mukaan kysymys on perustavanlaatuisesta sopimusehdosta. Lisäksi erityistä painoarvoa on annettava sille, että asumisoikeus on lainsäädännöllä luotu erityisjärjestely, jolloin perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti perusteltujen odotusten ja luottamuksen suojan merkitys korostuu. Edelleen, kun otetaan huomioon se, että ehdotus merkitsee asumisoikeuden haltijan kannalta pysyvän asumisoikeuden lakkaamista ja asumisoikeuden aseman muuttumista vuokralaiseksi, perustuslakivaliokunnan tuolloisen kannan mukaan tällainen ennakoiva varautuminen ongelmaan, joka ei ole vielä esitettyjen selvitysten perusteella kärjistynyt asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä uhkaavaksi, ei täyttänyt omaisuudensuojan rajoitukselle ja perusteltujen odotusten suojalle käsillä olevassa erityisessä sääntelykontekstissa asetettavaa oikeasuhtaisuuden vaatimusta.”

Oikeuskansleri ilmaisee olevansa tyytymätön lainmuutoshankkeen nykyisiin esitöihin ja jatkaa:

”Perustuslakivaliokunta käytti lausunnossaan voimakkaita luonnehdintoja ’kärjistynyt’ ja toimintaedellytyksiä ’uhkaava’. Koska kysymys on samankaltaisen esityksen saattamisesta uudelleen perustuslakivaliokunnan arviointiin ilman, että oikeudellisessa arviointikehikossa on tapahtunut merkittävää muutosta, olisi nyt selkeämmin avattava esityksessä, mikä tosiasiallinen tilanne on suhteessa valiokunnan aikaisemmin arvioimaan tilanteeseen. Esityksessä tulisi vielä selvemmin ja kompaktisti, esimerkiksi oman otsikkonsa alla, esittää eduskunnan tiedonsaantioikeuden ja hyvän lainvalmistelun laadun takaamiseksi ne tekijät, jotka uhkaavat asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä.”

Selkokielelle avattuna tämä tarkoittaa, että hallituksen esityksen ja sen takana olevien (perättömiksi osoitettujen) asiantuntija-arvioiden perustelut aso-yhtiöitä uhkaavista taloudellisista ongelmista eivät ole uskottavia eivätkä riitä asumisturvan kumoamiseksi.

Koska tällaisia uhkatekijöitä ei ole selvästi ja kaikkia aso-yhtiöitä koskien yleispätevästi osoitettu, olisi myös hallituksen uudelleen esiin nostama laintasoinen vaade aso-asuntojen myymiseksi tai vuokraamiseksi hylättävä, sillä ”oikeudellisessa arviointikehikossa” (toisin sanoen ihmisten perusoikeuksissa) ei ole tapahtunut ”merkittävää muutosta”.

Oikeuskansleri Janne Salminen ei ota kantaa siihen aivan keskeiseen kysymykseen, mikä on loppujen lopuksi asukkaiden asuinturvan ja asumisoikeuksien nauttiman oikeushyvän suhde aso-yhtiöiden omistajien tavoittelemaan liikevoittojen kalasteluun, joka tässä nyt uhkaa asukkaiden perusoikeuksia. 

Asukkaiden kodinturva ja aso-sopimusten sitovuus ovat joka tapauksessa ensisijaisesti suojeltavia verrattuina aso-yhtiöiden tilapäisten tai talokohtaisten tappioiden tuottamiin näkökohtiin, sillä yhtiökohtaiset talousongelmat ovat oikaistavissa muilla keinoilla kuin asukkaita potkimalla ja muokkaamalla yleispätevää lakia, jossa on jo riittävät säädökset aso-asuntojen vuokraamiseksi ja konkurssitilanteiden varalle. 

Oikeuskansleri ei jostakin syystä huomannut lausunnossaan sitä moneen kertaan esille tuomaani seikkaa, että aso-sopimukset ovat sitovia sopimuksia, eivätkä ne ja niiden ehdot ole jälkikäteen tingittävissä, muunneltavissa eivätkä omistajapuolelta irtisanottavissa. Tämä on a-su-mis-oi-keus-sopimuksen idea ja olemus. Sopimuksen pysyvyyden tulee perustua pacta sunt servanda -periaatteeseen ja taannehtivan lain kieltoon (ex post facto). 

Lausuntonsa lopulla oikeuskansleri kiinnittää kyllä huomiota detaljeihin, kuten muutoksenhakumahdollisuuksiin tilanteissa, joissa giljotiini on jo vilahtanut, vaikka suun avaaminen onkin silloin jo myöhäistä, eikä oikeudenmukaisuuden toteutumista pitäisi koskaan perustella pelkästään ratkaisujen valituksenvaraisuudella.

Nähtäväksi jää, valvooko hallitus Suomessa oikeuskanslerin toimien lainmukaisuutta, kuten Neuvostoliitossa.

Joka tapauksessa valtavirran uutismediat ovat päättäneet vaieta meneillään olevasta aso-järjestelmän rahastuksesta tai asettuneet ryöstäjien puolelle. Myöskään perustuslakivaliokunnan asiantuntijoiden ja oikeusviranomaisten sosiaalinen pääoma ei todennäköisesti riitä vastustamaan räikeää vääryyttä, aso-sopimusten repimistä ja kotien riistoa, kun vastassa ovat korruptoituneet poliitikot ja pääomapiirit.

Aso-asunnoissa olevien pääomien kapitalisointi on osa meneillään olevaa kohtuuhintaisen asumisen ja konsensuspolitiikan lopettamista. Siihen liittyy VVO:n (nykyisen Lumo Oyj:n) vieminen pörssiin, vuokra-asuntojen myynti ja markkinamekanisointi, joihin vasemmistokaan ei puutu, koska ay-liikkeellä on firmoissa tuottoisaa omistusta.

Sosiaalisen asuntotuotannon alasajoon liittyy myös Petteri Orpon tapa kaapata Valtion asuntorahaston VAR:in varat valtionbudjetin tilkkeeksi. Oikeiston mielestä ainoat hyväksyttävät asumisen muodot ovat omistusasuminen ja markkinaehtoinen vuokra-asuminen, jotka palauttavat suomalaiset takaisin torppariuden aikaan. Oikeusviranomaiset ovat kädettömiä, ja median suu pysyy väärinkäytöksistä kiinni kuin sammakon pimppi.

Asuntopolitiikka Suomessa on laillistettua rikollisuutta, joka on julkisen vallan erityisessä suojeluksessa.

 

Päivitys 17.9.2026: Hallitus hyväksyi esityksensä Asumisoikeuslain muuttamiseksi ja antoi sen 3.9.2026 eduskunnalle, joka kävi esityksestä lähetekeskustelun.

Lainvalmistelun tuloksena esitykseen saatiin kolme olennaista muutosta.

1) Ehdotus vapauttaa talo rajoituksista omistajayhtiön konkurssissa poistettiin, eikä uusi omistaja vapaudu rajoituksista, toisin sanoen voi sanoa aso-sopimuksia irti. Konkursseissa asumisoikeus säilyy, eivätkä yhtiöt voi konkurssikeinotella, toisin sanoen tavoitella konkursseja pyrkimyksenään asuntojen realisointi. Ympäristöministeriölle osoittamassani lausunnossa esittämäni vaatimus konkurssikeinottelun eliminoimiseksi tuotti siis tulosta.

2) Uusia sopimuksia ei voitaisi sanoa irti, kun puolet tai vähemmän talon asunnoista on aso-käytössä, vaan määrän on oltava esityksen mukaan kolmasosa tai vähemmän, toisin sanoen uudet ja vanhat sopimukset olisivat keskenään samassa asemassa. Vaatimukseni yhdenvertaisuudesta otettiin siis huomioon. Myös esillä ollut hallituksen ehdotus lisätä uusiin sopimuksiin irtisanomismahdollisuus poistettiin.

3)  Asukastoimikunnille esitetään nyt oikeutta seurata käyttöastetta ja antaa lausunto rajoituksista vapauttamishakemuksesta. Hyvitykseksi aso-sopimusten irtisanomisesta kirjoitettaviin vuokrasopimuksiin lisättiin kahden vuoden irtisanomisehto. Nämä oikeudet ovat kuitenkin vähäpätöisiä ja vastaavat kuolemanselleissä viruvien oikeutta seurata kalenterista hirttopäivänsä lähestymistä.

Lainmuutosesityksessä on edelleen vakava ongelma, joka vaarantaa kaikkien aso-asukkaiden aseman. Jos laki tulee esityksen mukaisena voimaan se avaa aso-omistajayhtiöille tien aso-oikeuksien ja sopimusten repimiseen käyttövastikkeita korottamalla.

Yhtiöt voivat näin tyhjentää taloja asukkaista ja taivutella asukkaita irtisanomaan sopimuksensa itse, eikä asukkailla eikä Varkella ole riittäviä keinoja valvoa, millä tavoin aso-osakeyhtiöt hoitavat kunkin omistamansa talon taloutta, koska asia on suurimmalta osin Osakeyhtiölain salassapitosäädösten alainen.

Käyttövastikkeita ylöspäin vedättämällä aso-yhtiöt voivat siis tahallisesti tavoitella 1/3:n aso-käyttöastetta päästäkseen realisoimaan taloihin karttuneen pääomamassan ja laittamaan rahat taskuihinsa. Näyttöä himokkaasta aso-keinottelusta on saatu jo nyt, kun eräs keinottelija osti yksityisen aso-yhtiön pilkkahinnalla.

Aso-lain muutosesityksessä ei ole kyse pyrkimyksestä suojata aso-yhtiöitä riskeiltä, kuten lain perusteluissa väitetään. Myös oikeuskansleri vaati lausunnossaan ympäristöministeriölle tarkempaa selvitystä, mitä nuo riskit ovat (sitaatit edellä), mutta tähän ei ole vastattu.

Aso-lain muutosesityksessä on kyse hallituksen pyrkimyksestä mahdollistaa aso-sopimusten irtisanominen, asuntojen realisoiminen, aso-järjestelmän purkaminen ja myyntivoittojen tavoittelu puhtaasti aso-yhtiöiden omistajien hyväksi ja yksipuolisesti asukkaiden oikeudellista asemaa heikentäen.

Lakiesitys ei saisi sisältää aineksia, jotka mahdollistavat kyseisenlaisen keinottelun ja rakenteellisen korruption omistajayhtiöiden hyväksi. Ministeri ei saa käyttää virkavaltaa esimerkiksi suosimiseen tai syrjimiseen tavalla, joka rikkoo häntä sitovaa lainsäädäntöä, mahdollisesti myös ministerivastuulakia (PeL 2 §, 6 §, 116 §).

Aso-lain muutosesitys on edelleen jyrkästi ristiriidassa asukkaiden perusoikeuksiin sisältyvän kodinturvan ja omaisuudensuojan kanssa, ja olisi erikoista, jos myöskään perusoikeusjuristit eivät viimeistään perustuslakivaliokunnan käsittelyssä puuttuisi esitykseen, joka kolhii pahoin asukkaita ja mahdollistaisi keinottelun.

• Sen enempää oikeuskansleri kuin lain valmistelijatkaan eivät ole ottaneet kantaa siihen aivan keskeiseen kysymykseen, mikä on loppujen lopuksi aso-asukkaiden asuinturvan ja asumisoikeuksien nauttiman oikeushyvän suhde aso-yhtiöiden omistajien tavoittelemaan liikevoittojen kalasteluun, joka tässä nyt uhkaa asukkaiden perusoikeuksia.  

• Ei ole otettu huomioon myöskään sitä useasti esille tuomaani seikkaa, että aso-sopimukset ovat pitkäaikaisiksi ja jopa elinikäisiksi tarkoitettuja sopimuksia, joiden sitovuudesta ja riskeistä on sekä aso-yhtiöiden että valtiotahon täytynyt olla tietoisia sopimuksia solmiessaan ja lainatakauksia tehdessään, eivätkä sopimusten ehdot ja laillinen perusta ole jälkikäteen tingittävissä, muunneltavissa eivätkä omistajapuolelta irtisanottavissa pelkkien suhdannevaihtelujen vuoksi. Tämä on aso-sopimusten idea ja olemus, jonka lainmuutos romuttaisi.

• Lainmuutosesityksessä (88 a §) ehdotetut omaksi lunastamisen mahdollisuus ja vuokralle jäämisen mahdollisuus kahden vuoden irtisanomissuojalla eivät ole minkäänlaisia oikeussuojakeinoja eivätkä hyvityksiä eivätkä kompensoisi sitä oikeushyvää (asumisoikeus), josta aso-asukkaat ovat aso-maksunsa maksaneet, sillä asuntojahan voi ostaa ja vuokrata muutenkin mistä tahansa.

• Lakiesityksen 88 a §:ään valmistelun aikana lisätyn momentin mukaan aso-sopimuksia voitaisiin sanoa irti myös, jos talo tarvitsee perusparannusta mutta Varke ei myönnä sille korkotukilainaa. Tämä esitys on uusi eikä ollut lausunnolla ollenkaan. Sen vikana on, että myös täynnä aso-asukkaita oleva talo voitaisiin ”vapauttaa rajoituksista” ja aso-sopimukset sanoa irti. Näin sama viranomainen (Varke) päättäisi molemmista: sekä hylkäisi lainahakemukset että myöntäisi luvan ”rajoituksista vapauttamiseen”, mikä siirtäisi asian valtioviranomaisen (kolmannen osapuolen) ratkaistavaksi kahdenvälisen yksityisoikeudellisen aso-sopimuksen ja sen osapuolten ohi. Aso-sopimuksia voitaisiin lakkauttaa pelkästään poliittisista syistä siksi, että valtio ei halua taata perusparannuslainoja. Tämä rikkoisi valtion itsensä jo aiemmin solmimia aso-talojen takausvelvoitteita ja saattaisi kyseenalaiseksi valtion koko takausinstituution luotettavuuden.

• Lakiesityksessä ei ole määritelty sitä, mitä tarkoitetaan ”rajoituksista vapauttamisen” ehdolla, että asunnoilla ei ole kysyntää asumisoikeusasuntoina, esimerkiksi missä ajassa ja millä käyttövastikkeiden hintatasolla. Tämä on jätetty lainmuutosesityksessä avoimeksi, eikä niin tulkinnanvaraista lakia voitaisi eikä pitäisi hyväksyä. Jos ehdoksi asetetaan, että ”talon huoneistoista perittävillä käyttövastikkeilla tai vuokrilla ei ole voitu kahtena edellisenä vuotena kattaa talon hyväksyttäviä vuotuisia pääoma- ja hoitomenoja”, kuten esityksessä mainitaan, tämä tarkoittaisi, että talon kaksi peräkkäistä asuintalokohtaista tappiovuotta avaisivat mahdollisuuden aso-sopimusten irtisanomisiin, vaikka emoyhtiö sinänsä olisi voitollinen ja yhtiössä olisi mahdollisuus puskuroida talokohtaisia tappioita nykyisen aso-lain mukaisella pääomakulujen tasausjärjestelmällä (AsoL 35 §). Realisoinnin perustana olevat tappiot voivat johtua pelkistä suhdannevaihteluista tai yhtiön tahallaan aiheuttamista omista toimenpiteistä, kuten käyttövastikkeiden korotuksista, jolloin kyse olisi keinottelusta ”rajoituksista vapauttamiseksi”.

• Tarjottaessa aso-asuntoja asukkaille ostettaviksi ei laki turvaisi millään tavoin lunastuksen rahoittamista. Asukkaille tarjottaisiin ostettaviksi asuntoja, joita valtio (Varke) ei ole pitänyt korjaamisen arvoisina. Myöskään riippumatonta kiinteistöarviota ei vaadittaisi. Monikaan pienituloinen, ikääntynyt tai varallisuusehtoisesti aso-lain (13 §) mukaan asukkaaksi valittu ei ehkä saa tai halua lainaa. Aso-asukkaita pakotettaisiin maksamaan kotinsa toiseen tai kolmanteen kertaan, nyt kovalla pankkilainalla. Asukkaille esitettäisiin uhkavaatimus: joko pakotettaisiin omaksi lunastamiseen tai palaamaan vuokraorjuuteen.

• Eräs perusvääristymä aso-talojen myynnin tavoittelussa on, että vuosien varrella asukkaiden käyttövastikkeillaan maksamia talojen pääomalyhennyksiä ei otettaisi huomioon omaksi lunastamisen hinnassa, jolloin esimerkiksi 20 vuotta asunut ja juuri asumaan muuttanut olisivat samassa asemassa. 

• Myös vaikeus myydä lunastettuja aso-asuntoja eteenpäin voi tehdä omaksi lunastamisen mahdollisuudesta merkityksettömän asukkaiden kannalta, mikäli yhtiöt omistavat suurimman osan asunnoista ja asukasosakkaiden äänivalta jäisi vähäpätöiseksi asunto-osakeyhtiöissä. Tällaiset sekatalot tuskin olisivat kovin haluttuja niiden hallinnollisen ongelmallisuuden vuoksi. Vain harva lunastaisi asunnon omaksi, eikä lunastusoikeus ole siinäkään mielessä mikään oikeussuojakeino eikä riittäisi korvaamaan menetettyä oikeushyvää.

On irvokasta, että näin röyhkeitä ja asukkaiden oikeusturvaa vaarantavia dispositioita sisältävä lain muutosesitys voi edetä virkakoneistossa oikeusviranomaisten katsellessa asioita sormiensa läpi.

Jo puhe ”rajoituksista vapauttamisesta” on nurinkurista, sillä se yksipuolisesti asettaa näkökulman pelkästään omistajayhtiöiden puolelle, vaikka kyse on asukkaiden vapauttamisesta heidän perusoikeuksistaan. 

Asumisoikeuslain muutosesitys on edellä mainituista syistä yksiselitteisesti HYLÄTTÄVÄ. 

 

Päivitys 30.9.2026: Kokoomus ilmoitti leikkauslistaesityksessään, että asumisoikeusasukkaat rajattaisiin asumistukien ulkopuolelle. 

Asumistuki jaetaan yleiseen asumistukeen ja eläkeläisen asumistukeen, joiden taso on suunnilleen sama. Eläkeläisen asumistuen nykyinen varallisuusehto on hieman korkeampi.

 

Jos Kokoomus onnistuu poistamaan asumistuet aso-asukkailta, puolue romuttaa koko aso-järjestelmän lopullisesti ja aiheuttaa valtavan katastrofin myös aso-yhtiöille.

 

Kokoomus on esityksellään julistanut sodan asumisoikeusasukkaita vastaan ja ilmoittautunut koko aso-järjestelmän viholliseksi.

 

Ensin puolue koettaa mitätöidä aso-asukkaiden oikeudet taannehtivasti vaikuttavalla lainmuutoksella, joka rikkoo myös oikeusvaltioissa vallitsevaa sopimusten sitovuusperiaatetta vastaan.

 

Sitten puolue haluaa viedä aso-asukkailta ja aso-yhtiöiden tulonsaannilta taloudellisen pohjan poistamalla asumistuet.

 

Näin hallitus teki jo omistusasukkaiden kohdalla. Kun omistusasukkailta poistettiin asumistuet, pakotettiin omistusasujat myymään (useimmiten velkaiset) omistusasuntonsa ja siirtymään luu kädessä vuokralle tai asoon. Tällöin valtion asumistukimenot kasvoivat eivätkä laskeneet, sillä vuokrat ja käyttövastikkeet ovat korkeammat kuin omistusasuntojen hoitovastikkeet tai hoitokulut, joihin asumistukea ennen sai.

 

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta laski, että toimenpiteellään hallitus säästi vain 8 miljoonaa euroa, mutta se ei ottanut huomioon sirkulaatioilmiötä, eli menojen kiertymistä toiseen tukimuotoon ja aina toimeentulotukeen asti. Sitä puolestaan voi saada vain lähes täysin varaton, ja sen piiriin ei ketään pitäisi ajaa, sillä kyseessä on pahin kannusteloukku.

 

Lautasen nuolettaminen on fasismia, ja toimillaan hallitus on kaatanut suuren määrän ihmisiä toimeentulotukeen ja ajanut ihmisiä pois kodeistaan.

 

Myöskään asumistukien poistamisessa aso-asukkailta ei ole kyse säästötoimesta vaan joko tyhmyydestä tai pahuudesta johtuvasta aso-järjestelmän tuhoamisesta.

 

Tosiasiassa asumistuki on parhaita sosiaaliturvan muotoja, koska siitä hyötyvät lähes kaikki. Asumistukien loppusaajia ovat rakennusyhtiöt. Asukkaat saavat asua, ja sijoittajatkin ovat hyötyneet. Tuki jakautuu kaikkialle yhteiskuntaan. Asumistuki on perustunut yhteiskunnalliseen konsensukseen, kun taas Kokoomus ehdottaa tuen suuntaamista vain suoraan rakennusyhtiöille.

Päivitys 5.10.2026: Olen ottanut asiaan kantaa toimittaja Maaria Draken Kauppalehteen kirjoittamassa jutussa, jossa katsoin, että asukkaille tarjottava omaksi lunastamisen ja vuokralle jäämisen mahdollisuus eivät ole minkäänlaisia oikeussuojakeinoja vaan uhkavaatimuksia.

 

Päivitys 16.10.2026: Perustuslakivaliokunta avasi hallitukselle tien aso-lain muutosten hyväksymiselle todettuaan lausunnossaan (67/2026 vp) 15.10.2026, että asian käsittelylle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä ei ole esteitä, ja siten laki voidaan nuijia läpi eduskunnan täysistunnossa yksinkertaisella enemmistöllä.

 

Lainmuutoksen olisivat voineet pysäyttää perustuslakiasiantuntijat, kuten viimeksikin 2021. Tällä kerralla asiantuntijalausunnot eivät olleet yksimielisiä vaan menivät ristiin, jopa oman sisältönsä kanssa. Kokoomuksen vaaliehdokas Veikko Vahtera suitsutti tietenkin hyväksyntäänsä lausunnossaan, jossa monin sanoin tunnustettiin, että asukkaiden perustuslaillisia oikeuksia rikotaan, mutta lopulta ”[...] lakiehdotus on sopusoinnussa perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kanssa.”

 

Vasemmistosympatioistaan tunnetut Kaarlo Tuori ja Tuomas Ojanen ovat puhuneet pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden maahantulon ja sosiaaliturvan puolesta aiemmin kuin pastori Billy Bob Baker, mutta nyt kun vaarassa ovat enimmäkseen suomalaisten ihmisten perusoikeudet kotiin, ei voinut vähempää kiinnostaa. Tuori tarinoi neljän sivun verran aso-lain historiasta, ja kaikki puhui lain muuttamista vastaan, mutta lausunto päättyi löysiin sanoihin, että muiden yleisten rajoitusedellytysten kannalta hän ei ”näe ehdotetussa sääntelyssä ongelmia.”

 

Myös Tuomas Ojasen lausunnossa kaikki puhui lainmuutosta vastaan, mutta silti johtopäätös oli, että ”[e]sityksessä on [...] riittävästi osoitettu, että ehdotettu puuttuminen asumisoikeuden pysyvyyteen on välttämätöntä hyväksyttävän ja painavan yhteiskunnallisen tarkoituksen saavuttamiseksi, ja että rajoituksista vapauttamista ei voida saavuttaa vähemmän puuttuvin keinoin.” Totuus: kyllä voidaan, eikä olisi ollenkaan pakko puuttua.

 

Vahtera, Tuori ja Ojanen ovat ilmeisesti toimineet deduktiivisesti ja päättäneet etukäteen lopputuloksen, sitten käsitelleet hieman asiaa ja päätelleet, että perusteet lakiesityksen hylkäämiselle ovat, mutta hyväksyä täytyy. Induktiivisesti edeten heidän kaikkien argumentaatiosta olisi pitänyt seurata aivan toisenlainen johtopäätös. 

Selvästi lainmuutosta vastustivat Veli-Pekka Viljanen ja Hanna Hämäläinen. Viljanen totesi lausunnossaan, että ”[p]elkästään hallituksen esityksessä tehdyn, varsin yleisluonteisen selvityksen perusteella en näe vielä mahdolliseksi päätyä ehdotetun rajoituksista vapauttamista koskevan sääntelyn (88 a ja 88 b §) osalta perustuslakivaliokunnan aikaisemmassa lausunnossa omaksumasta valtiosääntöoikeudellisesta kannanotosta [...] poikkeavaan lopputulokseen.” 

 

Hämäläinen puolestaan kirjoitti lausunnossaan, että ”[...] esityksessä ei [...] nähdäkseni onnistuta riittävästi perustelemaan ehdotetun sääntelyn välttämättömyyttä sen tavoitteisiin nähden eikä täten sen oikeasuhtaisuutta suhteessa siihen, että sääntely puuttuu merkittävällä tavalla asumisoikeussopimuksen ydinsisältöön ja heikentää merkittävästi asumisoikeuden haltijan asumisturvaa. Ehdotettu 88 a § on nähdäkseni jännitteinen perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan kanssa.”

 

Lausuntojen ollessa keskenään ristiriidoissa on virheellistä ja väärin, että perustuslakivaliokunnan kansanedustajat hyrisivät hyväksyntänsä hallituksen esitykselle. Valiokunta käveli omassa lausunnossaan esitystä vastustaneiden asiantuntijalausuntojen yli ja sivuutti myös sisäisesti ristiriitaisten lausuntojen ne asiakohdat, joissa kritisoitiin lakiesitystä. Eriävän mielipiteensä PeV:n loppulausuntoon jätti vain Vasemmistoliiton Johannes Yrttiaho, jota puolueensa ei tahdo päästää enää vaaliehdokkaaksi (muissa asioissa koettujen erimielisyyksien vuoksi).

 

Yhteistä asiantuntijalausunnoille oli se, että niissä asumisoikeuslain muutosta käsiteltiin pelkästään historiallis-legalistisesti vailla minkäänlaisia vaikutusarvioita koskien sitä, mitä asumisoikeuksien heikennyksistä voi seurata asukkaiden tulevaisuuden ja aso-järjestelmän uskottavuuden kannalta: asukaspakoa, hintahäätöjä eli tahallista pyrkimystä korottaa käyttövastikkeita asukkaiden karkottamiseksi ja asuntojen kauppaamiseksi sekä korruptiivista keinottelua, ja kaikki tämä asumisoikeuksien ja koko järjestelmän luottamuksen kustannuksella.

 

Perustuslakivaliokunnan enemmistö SDP, Keskusta ja Vihreät mukaan lukien taluttivat perustuslakiasiantuntijoita kuin sokea koira isäntää läpi pykäläkoreogafisen rämeen tuloksena, että rikostahan lainmuutoksella selvästi tehdään ja annetaan entistä enemmän valtaa asumisoikeusyhtiölle, joissa osataan nyt kiittää ja iloita, kun saatiin aso-yhtiöiden lakiesitykseen jo pitkään kampeamat välineet aso-oikeuksien romuttamiseen ja asuntojen realisoimiseen. 

Liite

Lausuntoni Asumisoikeuslain muutosesityksestä ympäristöministeriölle 31.3.2026 (PDF)

 

Aiheesta aiemmin

Hallitus jatkaa asumisoikeusjärjestelmän tuhoamista – Haso Oy vauhdittaa katastrofia vastikekorotuksilla

Hallituksen aso-selvitys vilisee virheitä, mutta yksi johtopäätös on oikea

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista! 

Välikysymys hallitukselle aso-asukkaiden hylkäämisestä ja aso-yhtiöiden rahoituksen pettämisestä

Tässä kirjoituksessa kerron tavasta, jolla kokoomusjohtoinen hallitus on romuttamassa asumisoikeusjärjestelmän ja uhkaa yli sadantuhannen suomalaisen ihmisen kodinturvaa.

Tämä kirjoitus koostuu todenperäisestä aineistosta ja sen tulkinnoista, ja sitä suositellaan kaikille, jotka haluavat tietää, kuinka poliittinen valta koettaa rikkoa taannehtivasti vaikuttavalla lainsäädännöllä aiemmin sovittuja asuntorakentamisen sitoumuksia vastaan ja haluaa repiä elinikäisiksi tarkoitetut aso-sopimukset joko lainmuutoksella tai keinotekoisilla hintahäädöillä.

Kerron tässä kirjoituksesta tavasta, jonka mukaisesti hallitus käyttää likaisia ja päivänvaloa sietämättömiä temppuja kääntääkseen aso-järjestelmässä ja Valtion asuntorahastossa olevaa varallisuutta budjetin tilkkeiksi.

Kirjoitukseni saattaa herättää lukijoissa vastenmielisyyttä, mutta lukijan ei tulisi antaa omien tunteidensa estää häntä huomaamasta, että hallituksen harjoittamassa asuntopolitiikassa on meneillään röyhkeä ja ihmisten kodit vaarantava varainsiirto, petos, asumisoikeuksien riisto ja kavallus, joiden uhreina ovat asumisoikeusasukkaat ja hyötyjinä kansainväliset ja kotimaiset sijoittajat.

1. Taustaa

Hallitus on ohjelmansa mukaisesti jatkanut mattojen ja lattioiden vetämistä asumisoikeusasukkaiden alta. Asunto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) asetti jo 1.9.2023 selvitysryhmän ”tarkastelemaan valtion tukeman asumisen kehittämistarpeita”.

Toimeksianto oli vain näennäisesti puolueeton, koska päähallituspuolue Kokoomuksella on ollut jo pitkään poliittisena tavoitteenaan aso-järjestelmän lopettaminen.

Sen hallitus katsoo nyt tehneensä Yleisradion 29.4.2024 julkaiseman uutisen mukaan, kun hallitus sulki ARA-rahoituksen uusien asumisoikeustalojen rakentamiselta.

Perusteeksi Mykkänen mainitsee halunsa vältellä valtiolle lankeavia kuluja. Vuokra- ja aso-yhtiöiden ARA-lainojen korkokulut ovat tulleet korkoleikkurin ylityttyä osittain valtion maksettaviksi, mutta aso-yhtiöiden korkosubventiot muodostavat varsin pienen osan ARA-lainojen noin 100 miljoonan kokonaiskorkokuluista.

Alhaisen koron aikana korkokulut ovat olleet lähellä nollaa, eikä valtio ole toistaiseksi joutunut takaajana maksamaan yhdenkään aso-yhtiön lainoja. Suomessa on noin 50 000 aso-asuntoa, joten merkittävää taloudellista motiivia aso-järjestelmän lopettamiseen ei siis edelleenkään ole.

Tosiasiassa kyseessä onkin Kokoomuksen pitkäaikainen halu iskeä kyntensä aso-asumiseen ja puolueen pyrkimys lopettaa kaikenlainen subventoitu asuminen sekä tehdä kaikesta asumisesta markkinaehtoista. 

Edes siltä kannalta katsoen asumisoikeusjärjestelmän ei pitäisi olla Kokoomuksen hampaissa, koska aso-talojen rakentamisen ja kulut maksavat lopulta per definitionem asukkaat itse lukuunottamatta ARA-korkoleikkurin ylittäviä korkokustannuksia. Ne ovat kuitenkin ylittyneet vain hetken ajan ja tällöinkin täpärästi.

Silti ministeri Mykkänen aikoo tuhota aso-järjestelmän asunto-osakeyhtiöittämällä asuntoja jälkikäteen, vuokralaistamalla asukkaita ja tuhomalla koko järjestelmän taannehtivasti vaikuttavilla lainmuutoksilla, mikä olisi rikos oikeusvaltioperiaatteita vastaan.

Aso-järjestelmä perustettiin tarkoituksena taata pitkäaikainen ja käytännössä elinikäinen asunto sekä asuinturva taloudelliselle keskiluokalle, jonka varat tai tulot eivät riitä omistusasumiseen ja sosiaaliset perusteet eivät täyty tuettuun vuokra-asumiseen.

Tarkoitus oli mahdollistaa pysyvien kotien rakentaminen etenkin kasvukeskuksiin työssä käyvälle väestölle. Kokoomus on nyt kävelemässä tämän ryhmän yli, ja samalla tallotaan useita Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja RKP:n äänestäjiä – muiden puolueiden kannattajista puhumattakaan.

 

2. Mistä aso-maksu oikeastaan kannetaan, jos asumisoikeus riistetään asumisoikeusasukkailta?

Aso-asukas maksaa tunnetusti 15 prosenttia asuntonsa rakentamiskuluista niin sanottuna kynnysrahana sopimusta solmittaessa ja sen lisäksi kuukausittaista käyttövastiketta, jonka tulee aso-lain (393/2021) 33 §:n mukaan jäädä vallitsevan vuokratason alapuolelle. Siitä, pidetäänkö vertailuvuokratasona markkinavuokria vai ARA-tuetun vuokra-asumisen vuokria, on kiistelty paljon.

Loogisesti ajatellen ja markkinatalouden näkökulmasta on mahdotonta, että käyttövastikkeiden vertailutasona pidettäisiin markkinavuokria, koska aso-yhtiöt ovat saaneet ARA-tuet, ja lisäksi aso-asukkaat ovat maksaneet osan rakentamiskuluista. Kukaan ei varmasti maksaisi kynnysrahana kymmenien tuhansien eurojen aso-maksua, jos kuukausikulut olisivat markkinavuokrien tasolla tai edes lähellä sitä. Näin ollen vertailutasona tulisi pitää tuettua vuokra-asumista.

Tämä ei ole kuitenkaan pääfokukseni, vaan huomio on nyt hallituksen halussa antaa kuolinisku koko aso-järjestelmälle.

Sen lisäksi, että hallitus on tehnyt päätöksen uusien aso-talojen ARA-lainoituksen lopettamisesta, Mykkäsen asettama ensimmäinen selvitysryhmä nosti jälleen esille myös aso-talojen ”käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen”. – Miksi?

Poliittisten lähteiden mukaan aso-talot eivät kelpaa yksityisten pankkien lainoitettaviksi, koska asuntoja ei voida realisoida niissä olevien asumisoikeussopimusten vuoksi. Aso-asuntoja ei voida tunnetusti myydä omistus- eikä vuokra-asunnoiksi.

Sen sijaan omistajayhtiöt voivat uuden aso-lain (393/2021) 74 §:n mukaan vuokrata tyhjiksi jääneitä asuntoja nykyisin, jos niihin ei löydy aso-sopimuksen solmivia asukkaita.

Lisäksi uuden lain 88 § jo mahdollistaa myös asuntojen realisoimisen, jos asunnot ovat päätyneet muuhun kuin asumisoikeuskäyttöön tai päätyvät sellaiseen, joten lisätarvetta ”käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamiselle” ei pitäisi olla. –  Eikä ole. Käyttö- ja luovutusrajoituksia on jo nyt purettu liikaa. Kyseinen mahdollisuus asettaa asukkaiden kodit välillisesti uhatuiksi, kuten jäljempänä tarkemmin perustelen.

Hallituksen halua lopettaa uusien aso-asuntojen ARA-rahoitus on pidetty epäviisaana myös aso-talojen omistajayhtiöissä, ja eräs kokenut rakennusneuvos on sanonut sitä typeräksi.

 

3. Valtion asuntorahaston kavallus

Hiljattaisessa kehysriihen tiedottamisessaan hallituksen edustajat eivät selittäneet sanallakaan suunniteltua 800 miljoonan euron siirtoa Valtion asuntorahastosta (VAR) valtion menoihin, vaikka kyseinen summa on 27 prosenttia koko kolmen miljardin lisäsopeutuksesta! Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry tiedotti asiasta täällä. Kannattaa myös allekirjoittaa SASO ry:n kansalaisadressi aso-asumisen puolesta.

VARin varojen siirto ja valtion takausten vähentäminen ovat ilmeisesti kytköksessä samaan aikaan valmisteltuun aso-asukkaiden vuokralaistamishankkeeseen, eli aso-sopimusten irtisanomisiin, jonka on (yhtiöiden kertoman mukaan) asettanut rahoituksen ehdoksi jokin rahalaitos tai suursijoittaja. Kirjoitin aso-asukkaiden oikeuksien riistoyrityksestä täällä.

Asia on komplisoitunut myös tilastointitavan muutoksen vuoksi. ARA-lainat on vähin äänin alettu laskea osaksi julkista velkaa, mikä on nostanut valtion velkamäärää noin 5,9 prosenttia. Tämä muutos tosin tehtiin EU-vaateiden vuoksi jo 2022 edellisen hallituksen aikana, ja sen kautta aso-asuntojen rahoitus on alkanut näyttää epätoivoiselta. Nyt siitä on joka tapauksessa saatu kelpo veruke myös aso-uuskohteiden rakentamisen lopettamiseen, kun silmukka kiristyy myös korkokriisin vuoksi. Paremmin asia olisi voitu järjestää niin, että ARA-lainoja ei luettaisi osaksi julkista velkaa. 

Aso-asumisen lavastaminen epätaloudelliseksi ja ”riskikkääksi” on poliittinen trikkitemppu, jolla Kokoomus yrittää lopettaa kyseisen asumismuodon, vuokralaistaa asukkaat, hoitaa valtionbudjetin vajeen ja kaupata suuren osan asukkaiden rahoilla ja julkisella tuella tuotetusta kiinteistövarallisuudesta jollekin suursijoittajalle, joka saattaa löytyä ulkomailta, kun kotimaassa ei moisia ostopääomia ole.

Näin Kokoomus yrittää palauttaa Suomeen torpparilaitoksen, jonka isäntä on ulkomainen kapitalisti.

 

4. Hallitus vivuttaa aso-asukkaiden vuokralaistamista laittomilla uhkauksilla

Aso-talojen omistajayhtiöille ei ole käynyt rakentamisen lopettaminen, mutta niille on kyllä sopinut hallituksen kuvioon sisältyvä myyntirajoitusten purkaminen.

Voidaan nähdä, että hallitus on tässä asiassa omistajayhtiöiden etujärjestön KOVA ry:n asialla. 

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajien KOVA ry:n 28.2.2024 julkaisema kannanotto löytyy täältä ja Suomen Asumisoikeusasukkaiden SASO ry:n 4.4.2024 esittämä vastaus täältä. SASO vastustaa asuntojen myyntiä ja vuokralaistamista ehdottomasti. Vastaus on toimitettu myös asunto- ja ympäristöministeri Kai Mykkäselle.

Perustuslakijuristeista muiden muassa professori Mikael Hidén on todennut aso-asuntoja koskevan käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen selvästi perusoikeuksien vastaiseksi jo nykyistä aso-lakia säädettäessä.

Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajia edustavan KOVA ry:n hanke aso-asukkaiden vuokralaistamiseksi on niin yhdensuuntainen hallituksen kaavailujen kanssa, että herää epäilys sen suunnittelemisesta ja valmistelemisesta yhdessä.

On vaikea sanoa, millä tasolla härski suunnitelma aso-asuntojen myymiseksi asukkaiden ahdinkoa pahentamalla, ARA-rahoitusta keskeyttämällä ja asuinkuluja tilastonikkaroinnein nostamalla on lopulta syntynyt.

Onko se keksitty hallitusneuvotteluissa, Kokoomuksen tai muiden hallituspuolueiden puoluetoimistoilla, kehysriihessä, ministeriössä, ARA:ssa, eduskunnassa vai aso-yhtiöissä vai kaikissa niissä? Aihetodisteita riittää. 

Joka tapauksessa hallitus savustaa asukkaita pois aso-taloista hintahäädöillä, jotka seuraavat ARA-rahoittamisen lopettamisesta, kun kuukausittaisia käyttövastikkeita nostetaan valtiontuen katkaisun ja VAR-kahmaisun vuoksi rajusti. Nyrkiniskua tehostaa korkea korkotaso. Tavoite lienee asumismuodon saattaminen syöksykierteeseen ja asuntojen myyminen aso-lain mukaisesti, kun asunnot käyvät tyhjiksi.

5. Hallitus koettaa perua aso-rakentamiselle annetut lupaukset ja velvoitteet

Vaikka aso-asukkaiden vuokralaistaminen ja käyttö- sekä luovutusrajoitusten purkaminen on selvästi torjuttu perustuslain vastaisena, hallitus edelleen käy sotaa järjestelmän perusteita vastaan.

Hallitus on uhkaillut asukkaita muun muassa väitteellä, että joko käyttö- ja luovutusrajoitukset on purettava tai asuntojen käyttövastikkeita (eli kuukausittaisia asuinkuluja) on nostettava valtion vetäytyessä ARA-rahoittamisesta.

Jos uusia taloja ei enää rakenneta, tämä kallistaa aso-talojen omistajayhtiöiden sisäistä rahoitustilannetta rakennuskannan sisäisen tasausjärjestelmän kautta niin, että vanhojen talojen korjauskuluja ei voida rahoittaa, kun uusille taloille ei myönnetä valtion takauksia eikä korkotukea.

Tämä muutos uhkaa luhistaa aso-yhtiöt järjestelmään jälkikäteen tehdyllä muutoksella. Se puolestaan saattaa olla vastoin taannehtivasti vaikuttavan lainsäädännön kieltoa, aivan niin kuin aso-asukkaiden ja -sopimusten vuokralaistaminenkin.

Joka tapauksessa hallituksen toiminta on saanut myös aso-talojen omistajayhtiöt huolestumaan, ja yhtiöt ovat kokeneet tulevaisuutensa uhatuiksi.

Hallituksen toimenpide, jolla se sulkee rahoituksen uudelta aso-tuotannolta, saattaa olla lain vastainen, sillä se romuttaa sekä asukkaille annetut lupaukset pysyvästä ja kohtuuhintaisesta asumisesta että aso-yhtiöiden suunnitelmat siitä, miten yhtiöitä on tarkoitus rahoittaa.

Kysymys on siis pahimmillaan PETOKSESTA, jonka Kai Mykkänen esittää asukkaille ja aso-yhtiöille tuhoamalla asukkaiden ja yhtiöiden tulevaisuudensuunnitelmat täysin.

Tällaisen huijauksen ei pitäisi olla mahdollista oikeusvaltiossa.

 

6. Petoksen juoni

VAR-säästöpossun särkeminen on ilmeisesti tekemisissä aso-sopimusten irtisanottavuusvaateiden kanssa. Jos aso-asunnoista olisi tehty tai tehtäisiin myytäviä, tämä helposti korjaisi valtion budjettivajetta, kun jokin ulkomainen sijoittajataho poimisi aso-yhtiöitä ja -asuntoja omikseen kuin kypsiä hedelmiä ja valtio välttyisi niiden ARA-rahoittamiselta jatkossa!

On huomattava, että aso-asuntojen käyttövastikkeiden valtavat ja kestämättömiksi käyvät korotuspaineet eivät johdu vain korkeasta korkotasosta vaan nimenomaan uuden aso-tuotannon ja niitä koskevien valtiosubventointien lopettamisesta.

Sen syynä puolestaan on edellä mainitsemani veivaus, jolla ARA:n luottokanta siirrettiin pelkällä tilastointitavan muutoksella osaksi valtionvelkaa. Näin valtionvelkaa on saatu tilastonnäpertelyllä paisutetuksi, ja vaikuttaa kuin valtion velkakantaa olisi haluttu tahallisesti liioitella kansalaisten pelottelemiseksi.

Eduskunnan ympäristövaliokunta käsitteli (VARin aloitteesta) 23.2.2024 ja 22.3.2024 valtion tukemaa asumista ja aso-asumista (asiakirjat täällä). Lausunnon saivat valiokunnalle laatia tällöin 11 eri tahoa.

Eduskunnan valiokunta ei kuullut Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry:tä ollenkaan, vaikka aso-asukkaat ovat selvästi asianosaisia. Lausunnon ovat voineet esittää lähinnä omistajayhtiöiden edustajat. 

Huomautin asiasta valiokunnalle 26.3.2024 lähettämässäni kirjelmässä ja sain sihteeriltä vastauksen, jonka mukaan asiassa ei ole rikottu kuulemisvelvoitteita vastaan.

Valiokunnan puheenjohtaja Jenni Pitko (vihr.) ja varapuheenjohtaja Eveliina Heinäluoma (SDP) eivät ole katsoneet asiakseen vastata minulle.

Tässä paljastamani keinottelu on tottahan toki mykistävää, ja aso-asioiden ymmärtämiseen tarvitaankin huomattavaa asiantuntemusta, jota ei edes pylvästaloista hevillä löydy. Media lienee pudonnut kärryiltä jo kauan sitten, koska sekään ei ole asiaan puuttunut.

 

7. Lain kiertoyritys: aso uudelleen, uudella nimellä ja ilman asumisoikeuksia?

Laadin huhtikuun alkupuolella ympäristöministeriölle kirjelmän, jolla torjuin aso-sopimusten purkamisen ja irtisanomisen vedoten jälkikäteen vaikuttavan lainsäädännön kieltoon ja sopimusten sitovuusperiaatteeseen. Kannanottoni ”Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista” löytyy täältä.

Koska asuntoministeri Kai Mykkänen ilmeisesti havaitsi, että edessä olisi juridinen umpikuja, ministeri perääntyi ja perusti toisen selvitysryhmän pohtimaan, voisiko aso-mallin kiertää jollakin uudella ”välimallin” asuinmuodolla.

”Välimallien” mukaisesta väännöstä on koitunut huonoa näyttöä aiemminkin. 

Kun kokoomuslainen Jan Vapaavuori oli asuntoministerinä, hän kampesi voimaan välimallin ARA-rahoitteiset vuokra-asunnot, joissa ei sovellettu perinteisiä 40 vuoden käyttö- ja luovutusrajoituksia, vaan ne lyhennettiin pahimmillaan 5 vuoteen.

Rakennusliikkeet ja pankkiiriliikkeiden sijoitusrahastot ottivat tämän vastaan iloiten, rakensivat valtion tuella vuokrataloja 2010-luvun alussa ja potkaisivat asukkaat pihalle noin 6 vuoden kuluttua, jos asukkailla ei ollut varaa lunastaa asuntoa omaksi tai jäädä asumaan markkinavuokralla.

Samaa Kokoomus yrittää nyt aso-asukkaille. Tämä on Kokoomuksen tapa toimia: jos asiaa ei saada heti läpi, juntataan, kierrellään ja juonitellaan.

Perustuslakivaliokunta on jo nykyistä aso-lakia valmisteltaessa todennut käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisen oikeudettomaksi, joten kokoomuslainen ministeri on laittanut selvitysryhmän perustamaan samaa järjestelmää uudella nimellä mutta ilman puolueelle epämieluisia ominaisuuksia!

Tätä varten Mykkänen laittoi pari kaveriaan (TkT Matti Kurosen ja ekonomisti Juhana Brotheruksen) johtamaan uutta ”välimallin” asuinmuotoa pohtivaa selvitysryhmää, toisin sanoen perustamaan uutta asoa – asoa numero 2 – jossa ei olisi käyttö- ja luovutusrajoituksia.

Mukaan työryhmään sisällytettiin 9 kaupungin edustajat, mutta ei taaskaan yhtään nykyisen aso-mallin edustajaa, vaikka juuri meidät on uudella mallilla tarkoitus kiilata ojanpohjalle tai – kuten Ylen jutussa sanotaan – ”ajaa alas”.

Tosiasiassa nykyiset aso-asukkaat ovat uuden mallin asianosaisia, koska uudella mallilla halutaan rampauttaa nykyinen malli ja kiilata nykyiset aso-asukkaat ojaan. Tätä tarkoittaa, että aso-malli halutaan ”ajaa alas”. – Mitäpä, jos ajettaisiinkin alas hallitus ja ministeri Mykkänen?

8. Selvää asiaa ei tarvitse selvittää: ministerin valheet kumotaan tässä

Yleisradion uutisoinnissa on hyvää se, että Yle pitää asumisoikeusasukkaiden asioita esillä. Mutta Ylen jutussa ja ministeriön tiedotteessa on myös monta virhettä.

8.1. Ympäristöministeriön ”tiedotteessa” 23.4.2024 valehdeltiin, että ”[y]mpäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen syksyllä 2024 asettaman selvitysryhmän mukaan asumisoikeusasukkaat ovat keskimäärin varsin samanlaisia kuin omistusasujat.”

Vastaus: On kyseenalaista, mitä tarkoitetaan sanalla ”samanlaisia”, koska ihmiset yleensä ovat melko samanlaisia. Jos ”samanlaisuutena” pidetään taloudellista asemaa, kyseessä on räikeä vale. Totuus on, että SASOn, Tilastokeskuksen ja Kuluttajaliiton mittauksen mukaan peräti 45 prosentilla aso-asukkaista talous on kriittisellä rajalla, ja valtaosa aso-asukkaista on vähävaraisia, pieni- tai keskituloisia.

Johtopäätös: Aso-järjestelmän romuttamisen perusteena ei voida käyttää väittämää, että aso-asukkaat olisivat hyväosaisia. Missään ei ole perusteltu Kokoomuksen perusoletusta, jonka mukaan vain kaikkein surkeimmassa asemassa olevat olisivat tuen tarpeessa. Todellisuudessa hallituksen politiikka pudottaa toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa olevat kaikkein huonoimmassa asemassa olevien asemaan. Vaikutus olisi sosiaalisesti rapauttava, ja siksi niin ei pidä tehdä.

8.2. Ympäristöministeriön ”tiedotteessa” väitettiin, että ”asumisoikeuskohteiden niin sanottujen pysyvien rajoitusten vuoksi asunnoilla ei ole vakuusarvoa, mikä vaikeuttaa huomattavasti rahoituksen saamista niiden peruskorjaamiseen luottolaitoksilta.”

Vastaus: Edellä esitetty väittämä on vale. Totuus on, että Ylen MOT-ohjelma teki jo vuonna 2017 aso-jutun ”Sota omasta aso-kodista”, jossa selvitettiin yksityisten pankkien näkemyksiä aso-talojen peruskorjausten rahoittamisesta. Esteitä luotottamiselle ei nähty. Kyselyn tulos oli, että suurin osa pankeista myöntää luottoja aso-talojen peruskorjauksiin normaalisti tavanomaisen luottoriskiharkinnan perusteella (pankkikysely täällä). Suuri osa aso-talojen luotoista tulee muualta kuin pankeista, esimerkiksi Kuntien eläkevakuutukselta KEVAlta ja Kuntarahoitukselta, joiden luottoehdot poikkeavat markkinaehdoista. Valtio on oikeuttanut eläkevakuutusyhtiöt kantamaan veroluonteisia eläkemaksuja, joten niiden luottoehtojen pitääkin olla solidaarisempia yleishyödyllistä asumista kohtaan. 

Lisäksi on otettava huomioon, että aso-yhtiöiden mahdollisissa (mutta epätodennäköisissä) konkurssitapauksissakaan niiden asema ei poikkea yksityisistä asunto-osakeyhtiöistä, joten luottoehtojenkaan ei pitäisi poiketa. Konkurssiin menevät kiinteistöt myydään aina veloista puhtaina, eli ostaja ei vastaa mistään kiinteistön veloista. Kauppahinta toki menee kiinteistön velkojille ja ensisijaisesti vakuusvelkojille. Jos omistusasunto-osakeyhtiö menee konkurssiin, niin kiinteistö myydään, ja kauppahinnalla kuitataan ensisijaisesti asunto-osakeyhtiön vakuusvelkoja. Ne velat jotka jäävät kattamatta, jäävät velkojille tappioksi, mutta eivät seuraa kiinteistöä sen ostaneelle taholle. Samaan tapaan meneteltäisiin aso-yhtiöiden kohdalla. Koska asioissa ei ole eroa, ei myöskään rahoituksen saamisessa ja luottoehdoissa pitäisi olla eroa – eikä pankkien mukaan olekaan.

Johtopäätös: Ministeri joko ei ole tehtäviensä tasalla eikä tunne aso-järjestelmää, tai hän on valehdellut ministeriön kautta julkiselle sanalle.

8.3. Ylen jutussa ministeri Mykkänen sanoo, että ”aso-järjestelmässä on piilevä julkisen talouden riskikeskittymä.”

Vastaus: Mykkäsen väite on vale. Totuus on, että mitään riskiä aso-yhtiöille ei ole, koska kaikki kulut maksavat lopulta asukkaat. Tämä on analyyttinen totuus sui generis, sillä se on kirjattu aso-lakiin. Valtiolla on tietenkin ARA-rahoittamiseen liittyvä korkoriski, mutta tämä on täytynyt ottaa huomioon jo järjestelmää luotaessa. Kyseessä siis ei ole mikään uusi ja ennustamaton ”riski” vaan kustannusten kasvu jo tiedossa olleessa riskissä.

Johtopäätös: Suuria riskejä ei ole. Ministeri Mykkäsen tulisi ymmärtää, että kohtuuhintaista asumista ei voi olla ilman valtion subventioita. Tämä on hyväksytty Suomessa osaksi konsensuspolitiikkaa. Kaikki viittaakin siihen, että Kokoomus haluaa ajaa alas tuetun asumisen ylipäänsä perumalla jo hyväksyttyjä valtion velvoitteita. Mykkänen itse ja hänen puolueensa muodostavat riskikeskittymän asumisoikeusasukkaille.

8.4. Ylen jutussa ministeri Mykkänen sanoo, että ”nykyisen aso-järjestelmän lopettamisessa ei ole taustalla mitään ideologista painetta purkaa tällainen välimalli.”

Vastaus: Ideologian tunnusmerkki on, että ideologian harjoittaja ei itse ymmärrä tai myönnä toteuttavansa ideologiaa.

Johtopäätös: Totuus on, että Mykkäsen harjoittama vyöryttäminen on nimenomaan ideologista, koska kyseessä oleva kokoomuslainen talouspolitiikka perustuu ideologiaan.

8.5. Ylen jutussa mainitaan, että vaarassa ovat nykyisten talojen peruskorjausten rahoitus ja yhtiövastikkeet.

Vastaus: Tosiasiassa mitään välitöntä vaaraa ei ole, koska rakennuskanta on uudehkoa ja edelleen hyväkuntoista. Mikäli vaaroilla viitataan peruskorjaustarpeisiin, näkemys on liioiteltu. Peruskorjaukset tehdään yleensä noin 40 vuotta rakentamisen jälkeen. Aso-rakentaminen aloitettiin kolmisenkymmentä vuotta sitten ja oli aluksi hidasta. Vasta tällä vuosituhannella aso-rakentaminen kiihtyi johtuen kasvavasta mielenkiinnosta ja järjestelmän toimivuudesta. On valheellista väittää, että kaukana tulevaisuudessa olevat haasteet olisivat nyt uuden rakentamisen esteenä. Niin sanottuja viihtyvyysremontteja on tehty kaiken aikaa, joten rahaa omistajayhtiöillä on ollut roiskittavaksi turhiin tarkoituksiin.

Johtopäätös: Hallitus itse vaarantaa toiminnallaan ASUKKAIDEN ASUMISOIKEUDET ja KODIT.

8.6. Ylen mukaan Mykkänen sanoo, että ”hallitusohjelman linjauksesta ei enää neuvotella eikä sitä muuteta”.

Vastaus: Sanelupolitiikalla ja poliittisella tahdonmuodostuksella ei voida ohittaa aso-sopimusten juridisia sitoumuksia, eikä lakeja voida muuttaa jälkikäteen sopimuksia vastaamattomiksi. 

Johtopäätös: Poliittisella tahdonmuodostuksella on rajat, eivätkä poliittiset toimielimet voi tehdä perusoikeuksien, yleisten oikeusperiaatteiden ja oikeusvaltion vastaisia päätöksiä, vaikka istuva hallitus näyttää niin ajattelevan. Vastassa voivat olla EUT:n ja EIT:n tapaiset tuomioistuimet, jotka ovat kiinnostuneita perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden rikkomuksista jäsenvaltioissa. Aso-laki ei ole mikään verolaki, joihin voidaan tehdä vuosittaisia muutoksia, vaan aso-laki on konstitutiivinen laki, jolla perustetaan pitkäaikaisiksi tarkoitettuja oikeudellisia asemia ja suhteita, ja siksi se ei saa olla jatkuvan jyrsimisen kohteena. Muutoin menee luottamus koko lainsäädännöltä.

8.7. Mykkänen on asettanut uuden selvitysryhmänsä puolueellisesti ja yksipuolisesti valitsemalla kaksi kaveriaan asiaa pohtimaan.

Vastaus: Mukana on tekninen ja taloudellinen näkökulma (Kuronen & Brotherus) , mutta ei yhtään asiantuntijaa, joka tuntisi asukkaiden sosiaalirakenteen, eikä yhtään oikeudellista asiantuntijaa. 

Selvitysryhmä on lähtökohtaisesti puolueellinen ja painottunut, eli edustaa komiteamietintötiedettä, joka on yksi pseudotieteen laji. Totuus on, että asiantuntijalausunnoissa ei saisi olla ministerin julkisuuteen antamia virheitä (edellä), sillä asiantuntijalausunnot annetaan virkavastuulla, ja niiden antajia koskevat samanlaiset sanktiot kuin valaehtoisessa oikeudellisessa todistelussa väärän lausunnon antaneita (vankeustuomio).

Johtopäätös: Mykkäsen harjoittama aso-asumisen repiminen on sangen ajattelematonta, koska se jo ennakolta vaikuttavasti vähentää kiinnostusta ja luottamusta aso-asumiseen ja saattaa käynnistää nykyisten aso-asukkaiden massiivisen joukkopaon ja talojen tyhjenemiskierteen vaarallisin seurauksin (aiheesta täällä). Siihen Kokoomus ilmeisesti tähtääkin halutessaan junailla talot yhtiöiden realisoitaviksi aso-lain 88 §:n nojalla.

8.8. Ylen jutussa on vakava virhe myös sikäli, että toimituksellisessakin osuudessa viestitetään näkemystä, jonka mukaan aso-järjestelmä on lopetettu.

Vastaus: Totuus asiassa on, että aso-järjestelmää ei ole lopetettu, vaan ainoastaan sen ARA-rahoittaminen on toistaiseksi keskeytetty.

Johtopäätös: Koska aso-laki on edelleen onneksi koskematta, se mahdollistaa rahoittamisen jatkamisen ylimenokauden jälkeen. Mikäli korkokriisistä ja hallituksen sitä hyödyntävästä painostuksesta päästäisiin yli kuivin jaloin, olisi mahdollista jatkaa järjestelmää mahdollisesti uuden ja paremman hallituksen aikana. Nähdäkseni uutta 2021 hyväksyttyä aso-lakia ei tule avata miltään osin eikä millään tavalla.

8.9. Ministeriön ja aso-yhtiöiden viestinnässä pitää paikkaansa se, että aso-yhtiöt ovat velkaantuneet voimakkaasti, mikä on ongelmallista korkeiden korkojen aikana.

Vastaus: Tauko uusien talojen rakentamisessa voi olla myös hyväksi, koska se estää yhtiöitä edelleen velkaantumasta. Mutta pysyväksi jäädessään tauko näivettäisi järjestelmää ja johtaisi juuri niihin rahoitusongelmiin, joita Mykkänen murehtii.

Johtopäätös: Mykkäsen kuvailemat ongelmat ratkeavat yksinkertaisesti siten, että järjestelmää jatketaan korkojen laskun jälkeen. Siksi ARA-rahoittamisen katkaisun tulisi olla määräaikaista eikä pysyvää. Pysyviä poliittisia päätöksiä mikään hallitus ei voi tehdäkään, koska käsien sitominen tulevaisuudelta on paitsi mahdotonta, myös epäviisasta.

 

9. Mitä pitäisi tehdä?

Edellä esittämääni viitaten toivon, että tämän kirjoituksen lukevat henkilöt veisivät sen jonkin eduskuntaryhmän luettavaksi ja toivoisivat eduskuntaryhmän esittävän asiasta välikysymyksen sekä vaativan epäluottamuslausetta ministeri Kai Mykkäselle.

Toivon, että kaikki asiasta kiinnostuneet kävisivät allekirjoittamassa SASO ry:n adressin, jakaisivat sitä tehokkaasti ja suosittelisivat allekirjoittamista tuttavilleen ja aso-asukkaaksi hakeville.

Jäljempänä olevista linkeistä pääsee kirjoituksiini, joissa olen aiemmin käsitellyt asumisoikeusasioita ja asumistukiasioita.

Myös asumistukea leikatessaan hallitus on kajonnut kansalaisten perusturvaan. Perusturvaleikkaukset puolestaan kiertyvät sirkulaatioilmiön mukaisesti toimeentulotukeen, eli valtion säästöt jäävät vähäpätöisiksi.

Varjopuolena asumistuen leikkauksissa on, että hallitus lopetti asumistuen omistusasukkailta kokonaan, jolloin suuri osa heistä putoaa mustaan aukkoon. Tämä on linjassa Ben Zyskowiczin (kok.) sen mielipiteen kanssa, jonka hän esitti A-studiossa ennen vaaleja sanoessaan 13.4.2023 (kohta 36:35), että asumistuki pitäisi ”räjäyttää” (aiheesta täällä).

Kokoomus on osoittanut olevansa kaiken subventoidun asumisen vihollinen, ja Kokoomuksen harjoittama politiikka vahvistaa vanhan sanonnan, että asuntopolitiikka Suomessa on laillistettua rikollisuutta, joka on valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

Miksi asumisen subventioita sitten tarvitaan? Vuokrat, korot ja osingot ovat riistoa ja kiskontaa vähävaraisilta ja pieni- sekä keskituloisilta taviksilta porvareille, kapitalisteille ja digirikastuneelle rälssisäädylle, joka haluaisi nähdä toisten ihmisten kodeissa uuden torpparilaitoksen. Siksi tarvitaan valtion väliintuloa ja toisensuuntaisia tulonsiirtoja: korkotukia ja asumistukia. Tosin nekin tuppaavat päätymään lopulta varakkaiden sijoittajien hyväksi asuinkulujen korotuksina. 

Hyviä keinoja asuinkulujen hillitsemiseen ovat nykyisenkaltainen omakustannushintainen aso-asuminen ja vuokrien hintasääntely, mutta juuri niitä uusliberalistiset, minarkistiset ja anarkokapitalistiset sijoittajat vihaavat, koska ne ovat uhka heidän harjoittamalleen bisneksenteolle ihmisten kodeilla.

Aso-järjestelmä kerta kaikkiaan on niin hyvä, inhimillinen ja oikeudenmukainen, että sen vuoksi ministeri Mykkänen haluaa sen ryssiä, ja tulen käyttämään kaikki lailliset keinot tämän hävyttömän ryöstöhankeen pysäyttämiseksi.

Aso-järjestelmän ahdistelijat ovat todennäköisesti vain kateellisia siitä, että joillain ihmisillä kohtuuhintainen asunto vielä on. He potevat eksistentiaalista Angstia ja katkeruutta siitä, että omistusasuntonsa maksettuaan heidän täytyy viimeisenä päivänä astua ulos kartanoistaan ja huumeisiin kuolleet perillisensä haudattuaan kohdata todellisuus, joka on, että Suomessa asuntopolitiikka on osa piiskurimaista työpolitiikkaa, jossa asuntojen hinnaksi on tahallaan määritelty kaikki se omaisuus, jonka ihminen ehtii koko työuransa aikana ansaita, jos paiskii joka päivä töitä.

Jos halutaan oikeasti hillitä asuinkuluja, pitäisi rajoitustoimien kohdistua subventioiden lopettamisen sijasta aivan toiseen päätyyn ja lisätä omakustannushintaista aso-asumista ja julkisyhteisöllistä vuokra-asumista sekä perustaa laillisia hintakattoja.

Aso-asukkaat ovat suhteellisen vähäisen määränsä vuoksi lainsuojattomia ja vailla edustusta eduskunnassa.

Vihreiden prioriteetti on liiaksi ympäristönsuojelussa ja vasemmistopuolueiden mielenkiinto ay-politiikassa. Kokoomus toimii omistajayhtiöiden lobbauksen mukaisesti kapitalismin etäispäätteenä, ja Perussuomalaisille näyttää merkitsevän lähinnä maahanmuutto ja ulkoinen turvallisuus puolueen pettäessä vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvaan ei kajota. Kristilliset ja RKP toimivat myötäilijöinä, kunhan saavat pitää ministerinpostinsa, ja Kepua asia ei kiinnosta, koska Keskustan kannatuslaitumilla ei juuri aso-taloja ole.

Säästäminen sinänsä on tietenkin viisasta politiikkaa, mutta hallitus säästää väärissä kohteissa. Rahaa roiskitaan miljardeittaan tiehankkeisiin ja aseisiin, mutta kansalaisten elämässään kokema turvallisuus jätetään retuperälle (aiheesta täällä).

Aso-asuntojen korkotukimeno on valtionbudjetissa vähäpätöinen osa 100 miljoonan ARA-kokonaispotista. Pelkkä raketinheitinten päivittäminen maksaa 450 miljoonaa, eli enemmän kuin asumistukileikkausten oletettu säästö ja aso-asuntojen korkotuki yhteensä. 

Hallitus toimii vailla asiantuntijaohjausta, seurausharkintaa ja järkeä. Nato-Suomea ei vakavissaan uhkaa kukaan eikä mikään idästä eikä lännestä. Hallitus tekee miljardipanostuksia Turun kiskojen kiillottamiseen ja Hailuodon siltaan sekä muuhun infrastruktuuriin, kuten betonisiin liikenneympyröihin, joissa rahat eivät tuota mitään, eivät myöskään hyvinvointia.

Myös asiantuntijatahoilla törmää hämmästyttävän usein aso-järjestelmää koskevaan tietämättömyyteen.

 

Asuntopolitiikasta aiemmin

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit