28. elokuuta 2015

Sipilän hallitus ja perustulo


Pääministeri Juha Sipilä puhui eilen Kampin Narinkkatorilla ja kuunteli kansalaisten huolia. Erityisen tärkeänä hän piti työvoiman käytön tehostamista. Onkin totta, että työelämämme toimii huonolla hyötysuhteella ja työn tuottavuus on kehno.Muiden muassa MIT-professori Bengt Holmström oli tätä mieltä viikon takaisessa kannanotossaan.

Samoin kirjoitin itse jo teoksessani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (3. ajantasaistettu painos 2015), että tärkeintä ei ole edes työllisyysaste vaan arvotuotanto: se, että työelämässämme ja sen ulkopuolella tuotettaisiin vaihtokelpoisia arvoja, ovatpa ne henkisiä tai materiaalisia. Resursseja kuluu nykyisin liikaa pelkän huoltavan verkoston ylläpitoon.

Pääministeri Juha Sipilä kuunteli kansalaisten huolia Kampissa. Kuva: J. Hankamäki.
Istuvan hallituksen ohjelmaan sisältyy perustulokokeilu (s. 21). Perustulo antaisi mahdollisuuden tehostaa työvoiman käyttöä. Luonnostelin edellä mainitussa teoksessani perustulojärjestelmän, joka korvaisi sosiaalietuuksien tilkkutäkin, mahdollistaisi työttömien opiskelun tai työssäkäynnin ja suorastaan velvoittaisi jompaankumpaan. Se myös leikkaisi korkeat työttömyysetuudet perustoimeentulon tasolle ja auttaisi sitä kautta rahoittamaan opiskelijoiden toimeentulon noston työttömien nykyisten sosiaalietuuksien tasolle.

Sen sijaan kansalaispalkkamalli tämä ei olisi, vaan kyseessä olisi nykyiset sosiaalietuudet korvaava malli, jonka loppusummana ei jaettaisi nykyistä enempää rahaa. Perustulon saaminen päättyisi työttömän, opiskelijan, eläkeläisen (tai muutoin pienituloisen) työllistyessä tai saavuttaessa riittävän tulotason.

Perustulomalli ei saisi tarkoittaa myöskään vain toimeentulotuen siirtämistä Kelaan, joka alkaa näillä näkymin huolehtia toimeentulotukien maksusta vuonna 2017. Tällöin perustulon keskeisin arvotuotantofunktio jäisi toteutumatta. Perustulojärjestelmän tärkein tehtävä on purkaa työllistymisen ja opiskelun esteet. Näin tapahtuu vain, jos työttömät oikeutetaan ja jopa velvoitetaan opiskelemaan tai toimimaan työelämässä perustulon vastikkeeksi.

Perustulon lähtökohtana tulee olla sosiaalipoliittinen vastikkeellisuusperiaate ja universaaliusperiaate. Vastikkeellisuusperiaatetta on nykyisin tulkittu nurinkurisesti velvoittamalla työttömyysturvan saajat olemaan pelkkänä resurssina eli tyhjän panttina ja kieltämällä heiltä opiskeleminen. Taustalla on suuri ongelma: työttömyysetuudet ovat opiskelijoiden sosiaalietuuksia paremmat.

Perustulo tulisi toteuttaa juustohöyläämällä perustoimeentuloon riittävää tasoa paremmat työttömyysetuudet ja eläkkeet pois sekä nostamalla opiskelijoiden sosiaalietuudet työttömien nykyisten minimietuuksien tasolle. Yhteiskuntamme ei selviä muutenkaan pullamössösukupolven eläkepommista heidän eläköityessään korkeasti palkatuista tehtävistään. Säästyneillä varoilla voitaisiin täyttää opiskelijoiden toimeentulovajetta ja sitä kautta toteuttaa perustuloon liittyvä universaaliusperiaate.

Poliittisesti kiinnostavaa on, että perustulomallin sisällytti hallitusohjelmaan oikeistohallitus. Vihreiden ja vasemmiston ollessa hallituksessa perustulosta ei pukahdettu hallitusohjelmissa mitään, vaikka varsinkin vihreät ja Vasemmistoliitto ovat ilmoittaneet sitä kannattavansa. Syy vasemmiston kaksinaamaisuuteen on ollut ay-poliittinen. Ammattiyhdistyksiin liitytään etupäässä työttömyysturvan saamiseksi. Mihinpä ammattiyhdistyksiä enää tarvittaisiinkaan, jos valtion takaama perustulo takaisi vahvan suojan työttömyyttä vastaan?

Myös nykyisin valtaosa ansiosidonnaisten rahoituksesta tulee verovaroista. Sosiaalikulut eivät tässä perustulomallissa kasvaisi, mutta panos/tulos-suhde paranisi. Työttömän ja opiskelijan oikeusasema paranisi, kun opiskella ja työskennellä saisi puolin ja toisin, ja vasta tuloleikkuri katkaisisi perustulon maksun (ks. tarkemmat tiedot progressiivisesta tuloleikkurista kirjastani).

Perustulon tulisi korvata pääosa muista sosiaalietuuksista, joita ovat opintotuki, työttömyysetuudet ja eläkkeet. Jo järjestelmän kansainvälisesti kuuluisin kehittäjä, Nobel-palkittu taloustieteilijä Milton Friedman, painotti teoksessaan Free to Choose (1980), että vain näin saavutetaan tarvittavat säästöt ja luodaan riittävä motivaatio sekä vapaus arvotuotantoon osallistumiseen. Tarjoan hallitukselle kaiken osaamiseni perustulokokeilun toteuttamiseksi.

Perustulomalli auttaisi hallitusta kompensoimaan paljon parjatut opintotuen leikkaukset. Ongelmallisuus osoittaa, että pikku-uudistuksilla pulmista ei selvitä, vaan sosiaaliturvan systeemi on kokonaisuudistusta vailla.

14. elokuuta 2015

Onko euroalueen jäsenyydestä äänestäminen vaarallista?


Paavo Väyrysen kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa saavuttanee 50 000 kannattajan rajan, vaikka nimien kertyminen onkin hyytynyt noin 35 000 tasolle. Keräysaikaa on kosolti jäljellä.

On mielenkiintoista nähdä, mitä silloin tapahtuu. Kansanäänestyksellä korjattaisiin se virhe, ettei euroon liittymisestä järjestetty aikanaan kansanäänestystä. Esko Aho oli luvannut Euroopan unionin jäsenyydestä äänestettäessä, että euroon liittyminen on kokonaan toinen asia ja että asiasta pidettäisiin erillinen kansanäänestys. Paavo Lipponen puolestaan katsoi, etteivät Ahon lupaukset sido häntä, ja euroon liityttiin eduskunnan päätöksellä ilman lakialoitetta, pelkän valtioneuvoston tiedonannon perusteella.

Olihan se melkoista demokratian pilkkaa. Mikäli asiasta järjestetään lähitulevaisuudessa kansanäänestys, on hyvin mahdollista, että Suomi eroaa euroalueesta. Euron valuviat ovat tulleet niin selviksi ja myös kalliiksi.

Suomea käytettiin mallinukkena Etelä-Euroopan maille, kun maamme hyväksyttiin euroalueen jäseneksi, vaikka Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimuksen vaatimukset valtionvelan jäämisestä alle 60 prosenttiin BKT:stä eivät täyttyneet. Valtiontalouttamme kaunisteltiin laskemalla eläkekassoissa oleva varallisuus osaksi valtion omaisuutta, jotta tuolloinen julkistalouden velka saatiin näyttämään pienemmältä. Ja Brysselin neuvottelijat hyväksyivät valheen ketunhäntä kainalossaan. Suomen avulla tasoitettiin tietä myös Kreikan liittämiseksi euroon.

Kympin kysymys on, olisiko Suomen eroamisesta nyt enemmän hyötyä kuin haittaa. Euroopan valtioiden talous olisi varmasti paremmassa kunnossa ilman euroa, joka on monetarismin ja kapitalismin välikappale: syy pääomien vaellukseen, veropakolaisuuteen sekä työvoiman siirtelyyn ja riistoon. Taloushistorian valossa Suomen jokainen lama on voitettu devalvaatioiden tai vientiä kasvuun sysäävien onnenkantamoisten kautta. Itsenäinen rahapolitiikka olisi pienelle viennistä riippuvaiselle kansantaloudellemme tärkeä instrumentti. Siksi eurosta eroaminen olisi paikallaan.

Eroaminen eurosta ei todennäköisesti kuitenkaan parantaisi Suomen asemaa nykytilanteessa. Markka revalvoituisi voimakkaasti suhteessa euroon ilman voimakkaita toimia. Ja mikäli omaa valuuttaa pidettäisiin keinotekoisesti halpana, se kallistaisi tuontihyödykkeitä huomattavasti, jolloin 40 tuuman televisio maksaisi euroissa arvioiden 2000 euroa, pjongjangilainen koppimopo 30 000 euroa ja Samsungin S6 noin 1500 euroa. Työvoimamme kyllä halpenisi, mutta muutoin on hyvin epäselvää, mistä Suomi eroaisi eurosta erotessaan. Kannattaisiko markan antaa sittenkin revalvoitua, kun euromääräinen valtionvelkamme tällöin pienenisi? Ja miten on laita Suomen Pankin target-vastuiden? Yhtälöitä taloustieteilijöiden ratkaistaviksi riittää.

Veikko Vennamo sanoi aikanaan, että oikeassa pitää olla oikeaan aikaan. Suomen erolla eurosta olisi drastiset poliittiset vaikutukset koko euroalueeseen. Malliesimerkki olisi jälleen annettu.

Suuria linjoja ajatellen voisi olla hyväksikin, että koko euroa ei olisi. Pragmaattisesti arvioiden Suomen ero eurosta voisi kuitenkin syventää sekä euromaiden että Suomen omaa talousahdinkoa. Pako uppoavasta laivasta pitäisi järjestää hallitusti ja muitakin matkustajia ajatellen. Kansanäänestys euroon kuulumisesta pitäisi järjestää kaikissa euromaissa yhtä aikaa.