Rumaa jälkeä työttömyysturvan kauneuskisoissa – Varallisuusehdot eivät saa laajentua yleistukiuudistuksessa

Kansalaisten perusturvaa on uhannut ja heikentänyt varallisuusehdon laajentaminen yleisestä toimeentulotuesta yleiseen asumistukeen.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus poisti aikoinaan yleisestä asumistuesta varallisuusehdon. Tämä muun muassa paransi ihmisten mahdollisuuksia liikkua pienipalkkaisenkin työn perässä paikkakunnalta toiselle kotejaan myymättä ja asumistukeaan menettämättä, mutta Petteri Orpon (kok.) hallitus palautti asteittaisen varallisuusehdon yleiseen asumistukeen. 

Koska toimeentulotuen varattomuusehto puolestaan on käytännössä absoluuttinen, toimeentulotukijärjestelmä kannustaa ihmisiä hankkiutumaan rutiköyhiksi voidakseen saada tuloa juokseviin elinkustannuksiinsa, eikä toimeentulotuki kompensoi asumistuen menetyksiä niille, joilla on vielä jotakin menetettävää. 

Asioiden ollessa näin työttömien tai muutoin pienituloisten ihmisten tulee suorastaan järkeväksi ryhtyä mahdollisimman köyhiksi kattaakseen välttämättömät elinkustannuksensa.

Petteri Orpon hallitus poisti omistusasukkailta oikeuden yleiseen asumistukeen kokonaan pelkän asumismuodon perusteella, vaikka omistusasukkaalla ei välttämättä ole nettovarallisuutta ollenkaan ja vaikka omistusasunnon hoitokulut ja asumistukimenot ovat pienemmät kuin asukkaan asuessa vuokralla.

Kun ihmiset on ajettu kyseistä häätömielialaa osoittaen kodeistaan, he hakevat asumistukea lopulta vuokra-asuntoihin, jolloin valtio ei säästä mitään, vaan kulut valtiolle kasvavat! Lautasen nuolettaminen tekee hallituksen toiminnasta fasismia, eikä perustuslailliselle omaisuudensuojalle ole katetta perusturvan varallisuusehtojen vuoksi. Taaskaan ei ole ymmärretty talousilmöiden keskinäisriippuvuutta.

Erikoisinta hallituksen ”säästötoimissa” on, että toimeentulotuen tasoon ei ole kajottu pariakymmentä euroa enempää. Toimeentulotukea saavat kaikki ne Suomessa oleskelijat, jotka täyttävät maamme yritteliäisyys-, kouluttautumis- ja sivistymisvihamielisen sosiaaliturvajärjestelmän varattomuus- ja tulottomuusehdot. 

”Kaikkein heikoimmassa asemassa oleviksi” väitetyt eivät siis oikeasti ole kaikkein heikoimmassa asemassa, sillä he saavat perusetuuksiensa (työttömyysetuudet + asumistuki) ja toimeentulotuen summana täyden kattauksen ruokapöytäänsä, kunhan muistavat pysyä täysin varattomina.

Heitä ovat muun muassa maahamme lähtökohtaisesti varattomina tulevat pakolaiset ja turvapaikanhakijat ja tietenkin myös kotimaiset pultsarit. Toimeentulotuki takaa asuinkulujen jälkeen lähes 600 euron nettotulon jokaiselle, joka muistaa pysyä varattomana.

Ulkopuolelleen Suomen sosiaaliturvajärjestelmä jättää toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevat tulo- ja varallisuusdesiilit, joilla on vähäistäkin varallisuutta ja jotka eivät sen vuoksi voi saada mitään sen enempää toimeentulotuesta kuin asumistuestakaan ja putoavat turvaverkkojen silmukoista läpi.

Kattaakseen juoksevat elinkustannuksensa työttömät ja muut huonotuloiset pakotetaan syömään aivan kaikki varallisuutensa perustuslaillisen omaisuudensuojan vastaisesti, kunnes he ovat täysin varattomia. Tämä johtuu toimeentulotukijärjestelmään valetusta epäoikeudenmukaisuudesta.

Kynnelle kykenevien väestönosien runteleminen on sangen ajattelematonta julkiselta ja poliittiselta vallalta. Se rapauttaa ihmisten talouden ja moraalin. Se hajottaa yhteiskuntaa ja luo kansanryhmien välille eripuraa. Se johtaa myös poliittisen vallan legitimiteettiristiriitaan ja kannustaa tai suorastaan pakottaa huonotuloisia ihmisiä rikkuruuteen tai rikollisuuteen.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmää varjostavan kroonisen sairauden muodostavat (1) perusturvan täysin riittämätön taso ja toimeentulotukijärjestelmä sekä (2) niihin yhdistetyt varattomuusehdot ja varallisuusharkinnat, jotka kalvavat minimaalisenkin perusturvan käytännössä pois ja ohjaavat surkeuteen ja kurjuuteen.

Jos kysytään, mistä ihmisiä riittää leipäjonoihin, vastaus on: perusturva (Kelan työttömyysetuudet, kansan- ja takuueläkkeet, opintotuki ja asumistuet) jäävät rankasti jälkeen toimeentuloon riittävästä tasosta, ja viimesijainen komponentti (toimeentulotuki) on varattomuusehtoinen ja vaatii ihmistä hankkiutumaan taloudellisesti rappiolle.

Vielä pahempia huononnuksia on suunnitteilla. Varallisuusehdot nimittäin liukuvat helposti asumistukien ja toimeentulotuen puolelta myös työttömyysetuuksien piiriin, kun etuuksia jatkossa yhdistellään.

 

Varattomuusehdot liukumassa yleistukiuudistuksessa työttömyysturvaan

Kun Kelan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korvaamista yleistuella alettiin valmistella, hallitus aikoi tehdä viimesijaisesta työttömyysturvasta Tanskan mallin mukaisesti ajallisesti rajoitetun, toisin sanoen katkaista yleistuen 500 työttömyyspäivän jälkeen. Kirjoitin aiheesta täällä ja täällä.

Vastustin ajallisen keston asettamista yleistukeen sosiaali- ja terveysministeriölle antamassani lausunnossa, sillä suuri määrä työttömiä pudotettaisiin siten kannusteloukuista pahimpaan, eli toimeentulotukeen, jota vaivaa tuo edellä kuvailemani ankara varattomuusehto.

Sillä tavoin suuri osa työttömistä voitaisiin näppärästi puhdistaa työttömyystilastoista, eivätkä he olisi enää sen enempää työviranomaisten konsultaatioiden ja preppauksen piirissä kuin himmentämässä Petteri Orpon työllisyyslupausta, vaan heidät massasiirrettäisiin sosiaaliviranomaisten piiriin. Samaan tähtää jo edellisen hallituksen säätämä laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä (381/2023).

Työmarkkinatuesta on käytännössä tullut viimesijainen työttömyysetuus monille ikääntyneille työnhakijoille. Ajallisen keston rajoittamisen kautta yleistukeen olisi sisältynyt piilevä varattomuusehto, jonka vaikutus on lannistava. Vähänkin varallisuutta omistavat työttömät eivät voi saada toimeentulotukea, jolloin heidät pakotettaisiin kuluttamaan säästönsä ja varallisuutensa loppuun, ja järjestelmä jättäisi ihmiset puille paljaille.

Kelan työttömyysetuuksien (peruspäiväraha, työmarkkinatuki) tilalle perustettavaan yleistukeen ei ainakaan toistaiseksi asetettu ajallisen keston rajoitusta, mutta sen alkupäähän laitettiin pitkä karenssi.

Aiheesta iloitsi muiden muassa Ilta-Sanomat näin:

”Yleistukea maksettaisiin 21 viikon odotusajan jälkeen. Odotusaika alkaisi työnhakijaksi rekisteröitymisestä, korvauksettoman määräajan päättymisestä, työssäolovelvoitteen täyttymisestä tai siitä, kun oikeus yleistukeen tai ansiopäivärahaan palautuu.”

Yleistukea koskevaan lakiin kirjattiin siis ajallisen keston rajoitus työttömyyden alkupäähän vaikkakaan ei loppupäähän. Samoin yleistukeen laitettiin epäsuora varallisuusehto, joka vaatii ihmisiä käyttämään varallisuutensa juokseviin elinkustannuksiinsa 21 viikon ajan. Yleistuki otettiin käyttöön 1.5.2026.

Peräti 21 viikon alkukarenssi on joka tapauksessa merkittävä huononnus työttömyysturvaan. Se koskee etenkin nuoria työmarkkinoille tulevia, jotka eivät täytä lakiesityksen 12 §:ssä olevia koulutus- tai työssäoloehtoja. Tällöin niin sanotusta odotusajasta tulee pelkkä tulonmenetys, joka johtaa joko työllä hankitun varallisuuden menettämiseen tai syöksee ihmiset toimeentulotuen piiriin, vaikka juuri kyseisen viimesijaisen etuuden piiristä ihmisiä pitäisi saada ongittua pois!

Yleistukea koskevassa laissa ei ole suoranaista mainintaa varallisuusehdosta, mutta ehto sisältyy yleistukeen epäsuorana tai piilevänä.

Yleistukeen sisältyy edellisten lisäksi myös merkittävä huononnus, joka kolhii työttömän perusoikeudellista omaisuudensuojaa. Yleistuesta annetun lain mukaan omaisuudesta saatavat pääomatulot alentavat yleistukea, toisin kuin nykyistä peruspäivärahaa. Yleistuesta tehtiin kautta linjan tarveharkintainen. Myös 55 vuotta täyttäneiden Kelan työmarkkinatuen saajien pääomatulot alkoivat leikata yleistuen määrää ja voivat poistaa oikeuden yleistuen kokonaan.

Varattomuusehdot ja -harkinnat ovat liukumassa toimeentulotuesta yleistukeen ihmisten ajautuessa toimeentulotuelle.

Yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen asteittaiset varallisuusehdot voidaan helposti liudentaa yleistuen puolelle tukimuotoja jatkossa yhdisteltäessä.

Sellaisen ”insentiivin” sisältävät tukimuodot tukevat ihmisiä kuin köysi hirtettyä.

Esitystä vastustivat eduskunnan valiokuntakäsittelyissä SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät. 

Mitä yleistukiuudistuksesta todennäköisesti seuraa? 

Odotusajan vuoksi kenenkään yleistuella olevan ihmisen ei ole taloudellisesti järkevää eikä ehkä mahdollistakaan ottaa vastaan määräaikaista työtä, koska pätkätyöstä työttömäksi palatessaan ei voi saada yleistukea 21 viikkoon odotusajan vuoksi. Omavastuuaika voi tulla asetetuksi myös toistuvasti lyhyen ajan sisällä.

Koska odotusaikoja ei voi jatkossa enää lain voimaantulon siirtymäajan jälkeen yhdistää tai lukea hyväksi (kuten nykyisin yhdistetään peruspäivärahan ja ansiopäivärahan omavastuuaikoja), uusi laki ohjaa työnhakijoita varomaan lyhytaikaisten työsuhteiden vastaanottamista. Hallituksen uudistus on siis susi myös ja etenkin sen työllistymistavoitteiden kannalta.

Vaikutusarviot laiminlyödessään hallitus on julistanut maahamme sosiaaliturvan kauneuskilpailut, joiden jälki on rumaa. Raadollisuuden viimeistelee niin sanottujen suojaosien eli  ansiotulovähennysten poistaminen.

Kun muistetaan, että omistusasujilta hallitus poltti yleisen asumistuen kokonaan sekä poisti myös 55 vuotta täyttäneiden poikkeusehdot, yhdessä yleistukeen liitettyjen odotusaikojen kanssa tämä tarkoittaa, että omistusasunnossa asuva menettää yleistuen 21 viikoksi ja yleisen asumistuen sekä toimeentulotuen kokonaan, sillä yleisen asumistuen ja toimeentulotuen saannin estää tätäkin kautta varallisuus.

Osa ihmisistä ei tämän tuloksena saa sen enempää työttömyysturvaa, asumistukea kuin toimeentulotukeakaan ja putoaa hallituksen kaivamaan mustaan aukkoon.

 

Perustulojärjestelmää ei voida välttää 

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea (ECSR) on moitteissaan Suomelle todennut, että perusturvan tason pitäisi olla vähintään 40 prosenttia maassa vallitsevasta mediaanipalkasta. Mediaanipalkka on ollut Suomessa vuonna 2025 noin 3 430 €/kk, joten perusturvan bruttotason pitäisi olla noin 1 372 €/kk. Kelan työttömyysturva, takuueläke ja kansaneläke jäävät EU-normista jälkeen hurjasti.

Asiaa ei korjaa perusturvan tilkkutäkkimäisyys, sillä perusetuuksia täydentäviin etuuksiin liittyy ankaria ja epätasapuolisia myöntöehtoja, joista haavoittavimpia ovat juuri varallisuusehdot.

Tähän maahan tarvitaan perustulojärjestelmä, joka olisi negatiivisen tuloveron kaltainen, jonka taso vastaisi EU:n minimitasoa ja joka vapauttaisi pahimmasta kannusteloukusta, eli toimeentulotuesta.

Sosiaaliturvakomitean yleisnäkemyksen vastaisesti katson, että perustulojärjestelmän ei pitäisi olla työpoliittisesti syyperustainen, koska kaikkea toimintaa ei voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi ja koska perustulon tarkoitus olisi vastata työn ja toiminnan rakenteelliseen muutokseen sekä mahdollistaa kaikenlainen arvotuotanto myös työ- ja yrittäjätoiminnan ulkopuolella, jossa erityyppistä arvotuotantoa esiintyy paljon.

Perustulo täyttäisi viime kädessä saman tehtävän, joka nykyisin on toimeentulotuella, mutta ilman siihen liittyvää kannustusta taloudelliseen kurjuuteen.

Reaaliaikainen tulorekisteri voisi mahdollistaa dynaamisen perustulojärjestelmän, jossa perustulon taso laskisi aina kun tulot nousisivat, ja veroprogressiolla huolehdittaisiin nettotulojen kasvusta koko tulokehityksen ajan. Esittelin mallin jo teokseni Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan viimeisessä pääluvussa.

Perustulo rahoitettaisiin höyläämällä ansiosidonnaiset päivärahat pois, lopettamalla Kelan kuitintarkastuslinjastot, ottamalla käyttöön yleispätevä 2200 euron eläkekatto, jollainen on esimerkiksi Ranskassa, ja täyttämällä perusturvaa leikkaamalla tulohaitarin yläpäästä sekä vahvistamalla alapäästä.

Tällainen uudistus olisi tietenkin radikaali, mutta se on ennen pitkää välttämätön. Kielteisellä tavalla radikaaleja ovat olleet hallituksen toimeenpanemat leikkaukset, jotka ovat vieneet pahimmillaan noin 40 prosenttia pienituloisten nettotuloista ja vaarantaneet omistusasujien omaisuudensuojan kokonaan.

Suomen kysyntälama johtuu suureksi osaksi perusturvaheikennyksistä, ja perusturvan vahvistaminen olisikin hyvä kotimaisen kysynnän elvytyskeino, sillä perusturvaan investoidut varat käytetään kotimaisiin hyödykkeisiin, kun taas suurituloisille annetut ansiotuloveron alennukset valuvat tuontiluksukseen, matkusteluun ja ulkomaisiin rahastoihin.

 

Työeläkkeitä juustohöylättävä perusturvan hyväksi

Totuus on, että suomalaisilla ei ole nykyisen kaltaiseen työeläkejärjestelmään kerta kaikkiaan varaa.

Lakiperustaisesti kertyneet eläkevastuut ovat vuonna 2025 julkaistun tilaston mukaan noin 900 miljardia euroa, eli noin viisinkertaisesti Suomen valtionvelan nykyinen määrä ja yli kymmenkertaisesti vuosibudjetin määrä. Eläkekassoista puolestaan löytyy varoja vain noin 290 miljardia euroa, josta suuri osa on realisoimiskelvotonta tai lainassa Suomen valtiolla.

Poliitikot välttelevät eläkkeiden leikkaamista vain siksi, että eläkeläiset muodostavat suuren äänestäjäryhmän. Siksi kukaan poliitikko ei uskalla tällaista kritiikkiä ääneen sanoa, ja eläkekatto täytyisikin ohjata voimaan poliittisen järjestelmän ja etujärjestöjen ulkopuolelta: asiantuntijavallan piiristä. Asiantuntijat puolestaan ovat hyväpalkkaisia eläkekertymänsä kartuttajia, jotka ajattelevat omia eläkkeitään eivätkä suostu esittämään eläkkeiden leikkaamista siksi.

Niin sanottu velkajarru otettiin konsensusmaisesti käyttöön, jotta puolueet voisivat vedota kyseiseen vaalikaudet ylittävään lakiin poliittisessa argumentaatiossa, kun tehdään välttämätön ja työeläkkeitä aletaan leikata. Kiirellisemmin olisi kuitenkin pitänyt ottaa käyttöön perusturvan leikkausjarru ja sotahullun varustelukierteen katkaiseva investointijarru, sillä 10 miljardin budjettisopeutukset uhkaavat kansalaistemme arkiturvallisuutta jo enemmän kuin ryssäin droonit.

Ennen perustuloon päätymistä kannatan panostamista yleistuen, kansaneläkkeen ja takuueläkkeen sekä yleisen ja eläkeläisten asumistuen tasoon, jotta ihmisiä saataisiin pois toimeentulotuen tuhoisien vaikutusten piiristä.

Kannatan myös yleistuen keston säilyttämistä rajoittamattomana, sillä ei ole mitään järkeä pudottaa ihmisiä toimeentulotuelle, jota sai jo vuonna 2024 yhteensä 249 600 kotitaloutta ja 356 400 henkilöä, eli noin 6,3 prosenttia väestöstä, ja toimeentulotukimenot ovat nykyhallituksen asumistukileikkausten vuoksi räjähtäneet.

Hallituksen toimien vuoksi toimeentulotuen pohjatonta suota polkemaan päätyy sosiaaliturvan kiertymisilmiön vuoksi entistä enemmän väkeä. Käsittelykulujen vuoksi Kelan byrokratiamenot kasvavat, ja ongelmaksi koettu tarkkailu ja rankaiseminen lisääntyvät.

 

Ansiotuloverotusta korotettava ja perusturvaoikeus rajattava Suomen kansalaisiin

Kokoomus on tehnyt kaikkensa huonontaakseen perusturvaa ja antaakseen verohelpotuksia hyvätuloisille, vaikka veronalennusten vaikutus työllistymiseen on mitätön Euroopan huonoimmassa työllisyystilanteessa.

Kukaan ei varmasti lähtisi työpaikastaan, vaikka ansiotuloveroja korotettaisiin prosenttiyksiköllä, eikä kukaan varmasti työllisty tai aktivoidu työskentelemään nykyistä enemmän ansiotuloveron alennusten vuoksi. Hyväksi voisi olla työn tekijäkohtainen vähentäminen, koska siten työn ihanuutta voitaisiin jakaa, ja saataisiin ansiotuloa useammille.

Hyvätuloisille suunnatut verohelpotukset eivät myöskään luo Suomeen talouskasvua, koska palkkatulot makaavat pankkitileillä tai päätyvät tuontihyödykkeisiin tai ulkomaiseen sijoitustoimintaan. Samanaikaisesti joka neljännellä suomalaisella ei ole säästöjä lainkaan, koska perusturvan varallisuusehdot kalvavat ne pois.

Hallitus aikoo ilmeisesti maksaa valtionvelat ja tukkia budjetin aukot keski- ja työväenluokan varallisuudella, jota syövytetään samalla, kun perusturvasta leikataan.

Ansiotuloverotuksen korottaminen on toistaiseksi käyttämättä jätetty mutta tehokas ja ainoa jäljellä oleva julkisen talouden sopeutuskeino, kun talouskasvua ei näy eikä kuulu, saksittava on lopussa, ja velkaantumisvara on käytetty.

Perusturvan leikkaaminen on ollut täysin tehotonta, koska valtion velkaantuminen on sen seurauksena vain kiihtynyt, ja tämän todistaa tulostaulu. Kokoomusjohtoinen hallitus on tehnyt niin ainoastaan yhdestä syystä: parantaakseen hyvätuloisten asemaa muiden tappioksi.

Persut pettivät vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvasta ei leikata, ja strippaavat sekä larppaavat Kokoomuksen kaulapannassa. Perussuomalaiset ovat kylläkin onnistuneet turvallisuuspolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa, mutta vain niissä. Talous- ja sosiaalipolitiikassa he ovat tehneet dynamiittityhmyyksiä yhdessä Kokoomuksen kanssa.

Ainoa valonpilkahdus on esitys, että subjektiivinen toimeentulotukioikeus lopetettaisiin Suomessa alle 10 vuotta asuneilta ja että maahanmuuttajien oikeuksia takuueläkkeisiin kavennettaisiin, mistä jopa Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes oli samaa mieltä. On kohtuutonta, että maahanmuuttaja saa täyden takuueläkkeen asuttuaan 16 vuotta täyttäneenä Suomessa vain kolmen vuoden ajan.

Nämä uudistukset liittyvät siihen, kenellä Suomessa on oikeus perusturvaan. Nähdäkseni oikeus tulisi rajata Suomen kansalaisiin, ja siltä osin asiassa tarvittaisiin perustuslain ja sen tulkinnan muutos. 

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä tarvitsee kokonaisvaltaisia korjauksia. Kiireellisesti parantaa pitäisi Suomen kansalaisten perusturvaa sekä yleistä ja eläkeläisten asumistukea, ja varattomuusehdot pitäisi poistaa, jotta myös kannustavuus työhön ja ansionhankintaan säilyisi.

Nykyisin Kelan raastokone imuroi kaiken työnteon tuloksena syntyneen ansion pois, kun myös niin sanotut suojaosat (300 euron ansiotulovähennykset) poistettiin, ja hallitus pyrkii hoitamaan valtionvelkoja tilkitsemällä budjettia vähävaraisen ja keskivarakkaan väen omaisuudella perustuslaillisen omaisuudensuojan vastaisesti.

Kansalaisten pitäisi järjestää mielenosoitus hallitusohjelman puolesta, jotta siihen kirjatut lirkutukset 100 000 uudesta työllisestä ja tasa-arvoisesta ja hyvinvoivasta Suomesta saataisiin todellakin toteutumaan!

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian ja valtiotieteiden tohtori

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija 

Liite

Lausuntoni yleistukilakiesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle 23.5.2025 (PDF) 

 

Aiheesta aiemmin

Miksi Suomi sukeltaa? Hallitusohjelma on perussuomalaisten kohtalokas Koraani 

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista 

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon 

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Kela harjoittaa maineenhallintaa: ”Pipsa, ole hyvä!”

Kelan vastavalittu pääjohtaja, Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Lasse Lehtonen, on ehtinyt ansioitua jo monella saralla. Kesällä hän ehdotti lapsilisien korottamista, sillä lapsilisät ovat sosiaalietuuksia, jotka annetaan yhtä avokätisesti varakkaille ja hyvätuloisille kuin kaikille muillekin. Taitavaa kokoomuslaista vaikuttamista virkamiehen roolissa! Kirjoitin aiheesta täällä.

Nyt Lasse Lehtosta on arvosteltu hänen niin sanotusta etätyölinjauksestaan, jonka mukaan hän vaatii Kelan henkilökuntaa olemaan virkapaikalla vähintään kerran viikossa. 

Vaade sinänsä ei ole kohtuuton, paitsi jos osa Kelan etuuskäsittelijöistä työskentelee esimerkiksi Kanarian saarilla. Palmun alla ollessaan he tekevät tietenkin huolellista työtä, eli katkaisevat Kela-hiirellään kansaneläkkeen maksatuksen ulkomailla asuvilta kansaneläkeläisiltä, niin kuin hallituksen aikaansaaman surkean lainmuutoksen vuoksi täytyykin tehdä!

Joka tapauksessa Lehtosen vaateet viikottaisesta työpaikalle ilmestymisestä kirvoittivat kelalaisilta ankaraa kritiikkiä pääjohtajaa kohtaan.

Lehtonen oli mennyt lausahtamaan sosiaalisessa mediassa, että Kelassa ei ole erityistä tarvetta pitää henkilökunnasta kiinni ”ihan viimeisen päälle”. Hän siis uhkasi epäsuorasti potkuilla ja henkilökunnan vaihtamisella tottelevaisempiin, jos työpaikoilla ei näyttäydytä vähintään kerran viikossa. Se edustikin perinteistä kokoomuslaista patruunahenkeä. Tosin lausauhdus voidaan ymmärtää myös niin, että Kelan kaulapanta venyy.

Huvittavaa asiassa on, että Lehtosen taipuessa julkisen sanan vaatimiin anteeksipyyntöihin hän vieritti anteeksipyynnöt Kelan viestintäjohtajan Pipsa Marjamäen aneltaviksi lausuen videolla kuolemattomat sanat: ”Pipsa, ole hyvä!”

Vaikuttaa kuin Lehtonen olisi käynyt Esa Saarisen maineenhallinnan kurssin. Mutta ei. Esa Saarinen opetti minua, ei Lehtosta. 

Kun Kela-Pipsa ilmestyi kuvaruutuun, hän puolestaan typisti asian minimiviestintään ja sanoi, että asiasta on tiedotettu Kelan sisäisessä intranetissä.

Näin Kela toteuttaa humaaneja resursseja ja on esimerkiksi koko kansalle.

Julkisomisteisissa laitoksissa HR & recruitment & marketing eivät mene aina ihan nappiin, vaikka ja koska erilaiset yhdenvertaisuuskouluttajat, häirintäyhdyshenkilöt, executive personal management supervisorit ja muu woke-jengi tanssivat niiden pöydillä.

Hullunkuriseksi asia meni, kun mediassa kerrottiin, että Lehtosen lähtöä oli juhlittu hänen entisessä työpaikassaan samppanjan kera.

Aihetta samppanjapullon poksautteluun on nyt varmasti hänen kilpahakijallaan, entisellä työministeri Arto Satosella (kok.). Ja minulla, sillä hain myös Kelan pääjohtajan tehtävään, tosin vahingonilon vähäisyys ohjaa omassa tapauksessani vain skumppalinjaan.

Siitä olen joka tapauksessa varma, että olisin osannut hoitaa tehtävää menestyksellisemmin.

Toisaalta median nostama kohu, jossa Lehtonen leimattiin ”hankalaksi ihmiseksi”, ei kumoa sitä, että Lehtonen on ollut asiassaan oikeassa.

Häntä pidettäneen vaikeasti hallittavana siksi, että lääketieteestä ja oikeustieteestä väitelleenä hän on ilmeisesti älykkäämpi ja kyvykkäämpi kuin monet työelämän sovinnaisnormeihin siedätetyt ja hapatetut. 

Median nostamaan kohuun paljastuu yksi syy: Kela on läpikotaisin omahyväinen ja omavaltainen laitos, jossa on totuttu kellistelemään vailla minkäänlaista itsekritiikkiä ja kontrollia. Sen takaa paistaa tietty vaateliaisuus ja kyvyttömyys sietää arvostelua ja kansalaisten vastalauseita.

Kelan mukavista, valoisista ja lämpöisistä suojatyöpaikoista nautiskelleet viranhaltijat eivät viitsisi vaivautua työpaikoilleen edes kerran viikossa, mutta he räksyttävät hyvinvoinnistaan julkisessa sanassa valtavirtamedian tuella. Ja katkaisevat toimeentulotuen, opintotuen tai muun sosiaalietuuden maksatuksen Kela-hiirellään. Klik, klik.

Pahinta asiassa on, että media ei tee juttuja eikä nosta kohuja Kelan toiminnan perustoja koskevista vääryyksistä: ihmisten läpivalaisuista, takaisinperinnöistä ja kaikista niistä tuhoista, joita Kela saa aikaan kaltoin kohteluillaan. Toisaalta syy noin 100 000 uuden asiakkaan syöksemiseen toimeentulotuen piiriin ei tietenkään ole Kelan, vaan vika on maan hallituksen toimeenpanemissa perusturvaleikkauksissa, jotka on kohdistettu työttömyysturvaan ja asumistukeen.

Mikäli Lehtonen vastustelee toimeentulotukimenojen kasvua, kuten näyttää, hänen kannattaisi palauttaa Kokoomuksen jäsenkirjansa. Perusetuuksiin tehdyt leikkaukset ovat syynä siihen, miksi työttömät putoavat viimesijaisen tuen, eli toimeentulotuen, piiriin, ja pelkästään hakemusten käsittelymenot ovat nousseet Kelassa noin 10 miljoonalla eurolla.

Lehtonen oli puheena olevassa etätyöasiassa oikeassa. Aiheella on yleisempää merkitystä siksi, että koronakaudelta periytynyt etätyöskentely rapauttaa ja mullistaa koko työelämäämme, kun opiskelijat eivät saa lähiopetusta etäopetuksen vuoksi ja lääkärit eivät tapaa potilaita tehdäkseen diagnooseja sote-alueilla.

Etätyöskentely saattaa tehostaa toimintaa, koska aikaa ei tarvitse tuhlata lähtemällä kotoa lumisateeseen. Mutta laiskimmankin työläisen pitäisi ilmestyä työpaikalle vähintään kerran viikossa, vaikka kuinka tekisi etätyötä ja toimisi ”hyvinvoinnin ytimessä”, kuten työn sankarit Kelassa.

---

Päivitys 19.12.2025: Lasse Lehtosen kurja kohtalo median telapyörästön uhrina johtuu perimmältään yhdestä syystä. Hän meni sanomaan asiat niin kuin ne ovat sosiaalisessa mediassa, tarkemmin sanoen Facebookissa, jossa ei koskaan pitäisi antautua väittelemään siellä reuhaavien feministien, äärivasemmistolaisten, woke-aktivistien ja muiden maineterroristien tai mielenterveyspotilaiden kanssa.

Tieteelliseen argumentaatioon tottunut Lehtonen ei pystynyt ilmeisesti hallitsemaan siirtymistään tieteellisestä puhemaailmasta Kelaan, joka on poliittisesti johdettu laitos ja vaatii poliittisesti pastöroitua argumentaatiota. Tapaus antaa näyttöä siitä, että miestapaisesti toimivaa henkilöä voidaan lyödä kuin vierasta sikaa naisvaltaisessa organisaatiossa. 

Monen muun mediakohun tavoin tämäkin tapaus oli valtavirtamedioiden sosiaalisesta mediasta poimima ja tyhjästä rakentama mainekohu, jota viestinnän ammattilaiset Kelassa eivät hallinneet, ja siksi myös viestintäjohtaja Pipsa Marjamäki siirtyi toisiin tehtäviin.

Tapaus varmentaa eräässä aiemmassa blogikirjoituksessa esittämäni näkemyksen, että jos ihminen ei vielä Kelan puoleen kääntyessään sairasta, hän varmasti alkaa Kelan käsittelyssä sairastaa. Niin kävi nyt Kelaan päätyneelle pääjohtajalle.

Kelan brändimaskotiksi Kela-kyy

Kela tunnetaan tavastaan toimia ”hyvinvoinnin ytimessä”. Kela käsittelee hakemukset nopeammin kuin sosiaaliturva ehtii raueta. Kela tuottaa päätöksiä kuin hedelmäpeleistä.

Kela tarkkailee ja läpivalaisee ihmisten elämää ja urkkii kansalaisten yksityisasioita ja muita tietoja. Kelan suorittamat takaisinperinnät ovat maankuuluja. Jos ihminen ei sairasta vielä Kelan puoleen kääntyessään, Kela takaa, että hän varmasti alkaa Kelan käsittelyssä sairastaa ja mahdollisesti kuolee.

Niinpä Kelassa on päätetty lähestyä kansalaisia ja muita asiakkaita sekä inhimillistää toimintaa brändimaskotilla, jollaiseksi valikoitui kuin luonnostaan käärme: Kela-käärme.

Käärmeen lajiksi tarkentui kyy, sillä kyy on kotimainen kuin Kela itse, ja se on levittäytynyt joka puolelle, kuten Kelakin.

Käärmeeseen liittyy myös Kelalle läheistä symboliikkaa. Käärme esiintyy lääketieteellisissä yhteyksissä ja apteekeissa muistuttaen Kelan lääkekorvauksista. Käärme on taloustieteellisten tiedekuntien kokardeissa, mikä viittaa Kelan ahkerointiin sosiaalitoimen kuitintarkastuslinjastona. 

Käärmeen voi nähdä liittyvän myös Kelan tutkimusyksikköön ja siellä toimiviin mittarimatoihin, jotka toimivat tilastonikkareina ja arvioivat asioita yksinomaan määrällisin menetelmin, prosentteina, euroina ja sentteinä.

Kela toteuttaa nyt virastodemokratiaa ja julistaa kaikille avoimen kilpailun, jonka tarkoituksena on löytää Kela-kyylle sopiva lempinimi.

Voit ehdottaa lempinimeä Kela-kyylle lähettämällä nimiehdotuksesi sähköpostiosoitteeseen nimi@kilpailu.org 1.4.2024 mennessä. Nimen valitsee Kelan oikaisulautakunta, jolla on kokemusta kieroon kääntyneiden ja solmuun menneiden asioiden vääntämisestä suoriksi.

Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan Kela-brändillä varustettu eutanasiapilleri, jota voi pitää lääkekaapissa siltä varalta, että sen voi nielaista Kelan päätöksen saatuaan. Kyse ei ole suinkaan kannustamisesta eutanasiapillerin nauttimiseen vaan Kelan halusta tarjota tätäkin mahdollisuutta, eli kyse on palvelujen kehittämisestä.

Kelan kanssa palvelujen inhimillistämisessä kilpailee Digi- ja viestintävirasto DVV, josta edunvalvontapäätöksen saanti kestää kauemmin kuin matka Maasta Marsiin.

---

Päivitys 1.5.2024: Kela-kilpailuun saapui useita nimiehdotuksia, joista etevin oli se, että Kela-kyyllähän on jo pastorien opettama nimi ja Kelan oma nimi pitäisi vaihtaa. Firmallahan on vakava brändiongelma, kun lapsilisen ja opintotuen hakijat totutetaan asioimaan Kansaneläkelaitoksessa.

Hyvinvointialueita puolestaan on kiitetty nimityksen markkinointihenkisyydestä, vaikka niillä kukaan ei voi hyvin johtajia kenties lukuunottamatta. Tilanteen tasoittamiseksi ehdotan, että Kelan nimeksi uudistettaisiin ”Sannin ja Riikan yleinen eudaimonia-virasto”.