Länsiradan oikaiseminen Lohjan ja Vihdin kautta Turkuun on valtionvelkojen kanssa kamppailevassa Suomessa vuosikymmenien poliittinen tyhmyys.
Sekä EU että Helsinki ovat vetäneet hankkeelta tukensa. Uusi rata maksaisi kokonaisuudessaan noin 3 miljardia euroa, josta valtion osuus olisi muka ”vain” noin 460 miljoonaa, mutta lopullista hintaa ei tunne kukaan.
Tie- ja raidehankeet ovat tyypillisesti julkisrahoitteisia. Yhdelläkään kauttakulkukunnalla ei olisi varaa moiseen, etenkään Espoolla, joka kärvistelee veloissaan jo länsimetron rakentamisen vuoksi.
Merkille pantavaa on, että uutta länsirataa vastustaa myös Keskusta, joka perinteisesti on ajanut maaseutukuntien asioita. Nyt vastustus ei varmasti johdu oppositiorooliin hukuttautumisesta vaan yksinkertaisesti siitä, että Suomella ei ole moiseen kerta kaikkiaan varaa.
Hankkeen kokoomuslaiset puolustelijat vetoavat 15 minuutin säästöön matka-ajassa Turun ja Helsingin välillä. Työajaksi muutettuna se tarkoittaisi kymmenessä vuodessa suurta määrää rahaa, jolla hanke mukamas rahoittaisi itsensä! Kokoomuslaisten mielestä ihminen on aina työssä, myös istuessaan lomamatkalla junassa.
Kiskojen kiillottaminen on hullua siksikin, että junayhteyksiä ei suinkaan paranna junien nopeuden nostaminen eikä radan oikominen. Olennaista on, paljonko aikaa tuhlautuu lähdön odottamiseen radan molemmissa päissä.
Ratayhteyden kokeminen toimivaksi on kiinni siitä, paljonko junavuoroja ja lähtöjä sillä liikennöi, eikä junan vauhdista tai matkan pituudesta. Suurnopeusjunat jättävät entistä enemmän pysäkkejä väliin, ja sitä kautta yhteydet huononevat eivätkä parane. Tehokkaampi vaikutus matkustuskokemukseen saataisiin aikaan lisäämällä lähtöjen määrää.
Lohja ja Vihti eivät tarvitse eivätkä ansaitse tällaista ”pikaratikkaa”. Myös Vantaa on tekemässä virheen rakennuttamalla raitiotien, joka on kunnan historian suurin investointi.
Länsiradan nuijiminen läpi valtioportaassa antaa surkeaa näyttöä siitä, kuinka valtionhallitus tuhlaa ja sitoo veronmaksajien rahoja vailla vastuuta tulevaisuudesta.
Ratatöiden aloittaminen siirtyisi seuraaville hallituksille, joiden pitäisi ravistella säästöpossuista sadat miljoonat eurot hankkeen loppuunsaattamiseen, tai muuten suurhanke jää kesken ja hyödyttömäksi.
Petteri Orpon (kok.) omahyväinen siltarumpuhanke on poliittisesti ja juridisesti vastuuton, ja siitä jäisi tuleville poliitikoille käteen Musta Pekka.
Länsirata on osa istuvan hallituksen poliittista typeryyttä, jonka mukaisesti se on suunnitellut valtavia infrastruktuurihankkeita ja kaavaillut myyvänsä valtion tuottavaa sijoitusvarallisuutta samalla, kun valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ovat juosseet saksien kanssa kansalaistemme perusturvan huonontamiseksi, jopa tuhoamiseksi.
Teräksiset kiskorakenteet, betoniset liikenneympyrät, maantiet ja valtavat siltahankkeet eivät tuota kansantalouteemme riittävästi vaihtokelpoista lisäarvoa, jotta ne olisivat perusteltuja.
Ne eivät välittömästi luo markkinoille sellaisia arvoja, jotka voitaisiin vaihtaa rahaksi ja tuottaa siten pätäkkää kansantalouteemme. Sen sijaan ne nielevät julkisia varjoja, jotka tottahan toki päätyvät tekijöille, mutta silloinkin vain subventioina julkiselta taloudelta. Lopulta nuo luomukset vain ovat jähmeästi paikoillaan. Ja maksavat veronmaksajille.
Länsirataa ovat periaatteessa vastustaneet perussuomalaiset, mutta korkeaa kuvaa myöskään liikenneministeri Lulu Ranne (ps.) ei itsestään anna, sillä hän puolestaan meni kannattamaan Suomen junakiskojen raideleveyden kaventamista eurooppalaisen standardin mukaisiksi. Hinta Pohjois-Suomen perukoilta Ouluun olisi 1,5 miljardia euroa, joka tarvittaisiin kipeämmin tuon alueen hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen, minkä sote-ministeri Kaisa Juusokin (ps.) on saanut varmasti kokea.
Suomessa on käytössä noin 5500 kilometriä rautateitä. Kavennushanke olisi mahdoton tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa valtiovarainvarainministeri koettaa pehmittää sanomisiaan leikkuulautavitseillä. Myös 10 miljardin sopeutusvaade rahoituksen puristelemiseksi Nato-vaateisiin seuraavalla hallituskaudella on suuruudenhullu ja vaarantaa kansalaistemme jokapäiväisen leivän saannin.
Hallituksen junttaamat infrahankkeet antavat näyttöä hallituspolitiikan yksinkertaisuudesta ja epä-älyllisyydestä.
”Tunnin rata” on jo vertauskuvallisena rakenteena jähmeä. Se koostuu teräksestä, betonista ja maansiirtotöistä. Siinä ei ole mitään talouskasvua ruokkivia elementtejä.
Jos valtio aikoo elvyttää taloutta, parempi olisi investoida operatiiviseen toimintaan ja tukea kasvuyrityksiä, jotka todella tuottavat markkinoille jotain.
”Tunnin rata” (oikeasti 1 tunnin ja 15 minuutin rata) sen sijaan on kömpelö, esineellinen, mittakaavaltaan kankea, kylmäkiskoinen ja aineellis-immanentti rakenne, joka ei salli edes sivuraiteita mihinkään suuntaan.
Se antaa oivallisen näytön tavasta, jolla hallituksessa ajatellaan. Ajattelutapa on jäykkä ja kaavamainen.
Myöskään Perussuomalaisten tapa vastustaa kokoomuslaista hanketta ei ole uskottava, kun puolue ei saanut hanketta pysäytetyksi, vaikka selvitykset eivät puhu sen puolesta.
Tämä puolestaan kertoo, että perussuomalaiset olivat Kokoomusta vastaan aivan liian heikkoja hallitusneuvotteluissa, joissa he antoivat kaikki aseet käsistään ja perääntyivät myös vaateestaan, että kansalaisten perusturvasta ei leikata, jotta saivat (vähäisiksi jääneitä) tiukennuksia maahanmuuttoon.
Nyt hallitusohjelma on perussuomalaisille hirttonaru, johon puolue kuristuu seuraavissa vaaleissa.
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten panostus raideliikenteeseen ylittää Vihreiden märimmätkin unelmat.
”Tunnin rata” on napamies Orpon itsekeskeinen mukavuushanke, jolla hän pyrkii ostamaan turkulaisten ääniä valtion rahoilla. Turkuun kulkee jo rata.
