14. elokuuta 2015

Onko euroalueen jäsenyydestä äänestäminen vaarallista?


Paavo Väyrysen kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa saavuttanee 50 000 kannattajan rajan, vaikka nimien kertyminen onkin hyytynyt noin 35 000 tasolle. Keräysaikaa on kosolti jäljellä.

On mielenkiintoista nähdä, mitä silloin tapahtuu. Kansanäänestyksellä korjattaisiin se virhe, ettei euroon liittymisestä järjestetty aikanaan kansanäänestystä. Esko Aho oli luvannut Euroopan unionin jäsenyydestä äänestettäessä, että euroon liittyminen on kokonaan toinen asia ja että asiasta pidettäisiin erillinen kansanäänestys. Paavo Lipponen puolestaan katsoi, etteivät Ahon lupaukset sido häntä, ja euroon liityttiin eduskunnan päätöksellä ilman lakialoitetta, pelkän valtioneuvoston tiedonannon perusteella.

Olihan se melkoista demokratian pilkkaa. Mikäli asiasta järjestetään lähitulevaisuudessa kansanäänestys, on hyvin mahdollista, että Suomi eroaa euroalueesta. Euron valuviat ovat tulleet niin selviksi ja myös kalliiksi.

Suomea käytettiin mallinukkena Etelä-Euroopan maille, kun maamme hyväksyttiin euroalueen jäseneksi, vaikka Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimuksen vaatimukset valtionvelan jäämisestä alle 60 prosenttiin BKT:stä eivät täyttyneet. Valtiontalouttamme kaunisteltiin laskemalla eläkekassoissa oleva varallisuus osaksi valtion omaisuutta, jotta tuolloinen julkistalouden velka saatiin näyttämään pienemmältä. Ja Brysselin neuvottelijat hyväksyivät valheen ketunhäntä kainalossaan. Suomen avulla tasoitettiin tietä myös Kreikan liittämiseksi euroon.

Kympin kysymys on, olisiko Suomen eroamisesta nyt enemmän hyötyä kuin haittaa. Euroopan valtioiden talous olisi varmasti paremmassa kunnossa ilman euroa, joka on monetarismin ja kapitalismin välikappale: syy pääomien vaellukseen, veropakolaisuuteen sekä työvoiman siirtelyyn ja riistoon. Taloushistorian valossa Suomen jokainen lama on voitettu devalvaatioiden tai vientiä kasvuun sysäävien onnenkantamoisten kautta. Itsenäinen rahapolitiikka olisi pienelle viennistä riippuvaiselle kansantaloudellemme tärkeä instrumentti. Siksi eurosta eroaminen olisi paikallaan.

Eroaminen eurosta ei todennäköisesti kuitenkaan parantaisi Suomen asemaa nykytilanteessa. Markka revalvoituisi voimakkaasti suhteessa euroon ilman voimakkaita toimia. Ja mikäli omaa valuuttaa pidettäisiin keinotekoisesti halpana, se kallistaisi tuontihyödykkeitä huomattavasti, jolloin 40 tuuman televisio maksaisi euroissa arvioiden 2000 euroa, pjongjangilainen koppimopo 30 000 euroa ja Samsungin S6 noin 1500 euroa. Työvoimamme kyllä halpenisi, mutta muutoin on hyvin epäselvää, mistä Suomi eroaisi eurosta erotessaan. Kannattaisiko markan antaa sittenkin revalvoitua, kun euromääräinen valtionvelkamme tällöin pienenisi? Ja miten on laita Suomen Pankin target-vastuiden? Yhtälöitä taloustieteilijöiden ratkaistaviksi riittää.

Veikko Vennamo sanoi aikanaan, että oikeassa pitää olla oikeaan aikaan. Suomen erolla eurosta olisi drastiset poliittiset vaikutukset koko euroalueeseen. Malliesimerkki olisi jälleen annettu.

Suuria linjoja ajatellen voisi olla hyväksikin, että koko euroa ei olisi. Pragmaattisesti arvioiden Suomen ero eurosta voisi kuitenkin syventää sekä euromaiden että Suomen omaa talousahdinkoa. Pako uppoavasta laivasta pitäisi järjestää hallitusti ja muitakin matkustajia ajatellen. Kansanäänestys euroon kuulumisesta pitäisi järjestää kaikissa euromaissa yhtä aikaa.