”Sharia-laki on islamin mukainen”

TV1 esitti tänään vuoden kenties toiseksi parhaan dokumentin, ohjelman nimeltä Sharia-oikeudessa, jossa BBC:n toimittaja selvitti, miten Koraaniin ja perimätietoon perustuva oikeuslaitos toimii Nigeriassa. (Tähän asti paras on ollut Theo van Goghin murhaa käsitellyt ohjelma toukokuun alussa.) Islamilaiseksi tunnustautuva mutta maallistunut brittinainen haastatteli ohjelmassa paikallisia tuomareita, syytettyjä ja tuomittuja.

Dokumentin varjopuolena on, että sharia-laista piirrettiin hieman liian varovainen ja kaunisteleva kuva – mutta eräällä tavalla ohjelmaa katseli mielellään. Esimerkiksi muslimituomarin maininta siitä, että ”sharia on sama asia kuin islam” ja että ”jos uskoo islamiin, on pakko noudattaa myös shariaa”, tukkii varmasti suun ainakin Astrid Thorsilta. Hänhän tunnetusti puolusteli Suomen islamisoitumista väittämällä, ettei sharia muka ole islamin mukainen! Todellisuudessa sharia-lain epäoikeudenmukaisuus on osa islamilaisten maiden arkipäivää. Toimittajan motiivina olikin selvittää, mitä brittimuslimien halu saattaa sharia voimaan myös Britanniassa voisi merkitä eurooppalaiselle lainkäytölle.

Sharia (suom. ”tie”, ”polku”) ei ole vain sovitteluoikeudenkäynnin muoto, kuten sitä puolustelevissa ja pehmentelevissä kannanotoissa usein väitetään. Sharia ei ole ensisijaisesti oikeudenkäynti tai oikeuslaitos vaan islamilainen oikeusjärjestelmä, joka käyttää lakikirjanaan Koraania, jossa harkintavalta on suuri ja joka langettaa tuomituille epäinhimillisiä rangaistuksia. Ne ovat usein Euroopan ihmisoikeustuomioistumien ja Euroopan kidutuksenvastaisen komission vastaisia. Miksi sitten sharia-lain käyttö hyväksytään muun muassa EU-maa Britanniassa, jossa toimii jo neljä sharia-tuomioistuinta?

Nigeriassa sharia-lain mukaiset raipaniskut voidaan helposti sosiologisoida pelkiksi häpeärangaistuksiksi tai yhteisön kiinteyttä lisääviksi tekijöiksi. Mutta tarvitseeko länsi tällaista ”kiinteyttä”? Raiskaavatko muslimit Suomessa naisia vähintään viiden miehen porukalla juuri siksi, että sharia-lain mukaan naisella pitää olla peräti neljä omaa vastatodistajaa, mikäli hän aikoo uhrina vakuuttaa tuomarin oikeudessa? Entä miten suhtautua Saudi-Arabiassa ja monissa muissa Lähi-idän maissa toimeenpantaviin raajojen katkaisuihin tai kuoliaaksi kivittämisiin? Olisiko peräti niin, että Suomen ja muiden länsimaiden humaanit rangaistuskäytännöt eivät tepsi muslimeihin, koska täkäläiset vankilat koetaan hotelleiksi? Tällä tavoin ajatellen ainoa tapa hillitä kolmannesta maailmasta tulevien rikollisuutta olisi saattaa voimaan heidän oma oikeuskäytäntönsä.

Länsimaisessa oikeusfilosofiassa lähdetään kuitenkin siitä, että oikeudenkäyttäjät eivät saa itse rikkoa niitä periaatteita, joita he koettavat edistää. Niinpä väkivaltaa ei voida kostaa väkivallalla. Sharia-laki merkitsisi oikeudenkäytön taantumista kivikaudelle, mutta se loukkaisi räikeästi myös YK:n ja Amnesty Internationalin julistamia ihmisoikeusperiaatteita. Tietystä poliittisten mielipiteiden klusteroitumisesta ilmeisesti johtuu se, etteivät Amnestyn aktivistit puutu sharia-lain tuottamiin ihmisoikeuksien rikkomuksiin mutta näkevät kyllä epäoikeudenmukaisuuksia liberaalissa ja rationaalisessa lännessä.

Kummallista muuten, että jutun naistoimittaja heräsi sharia-lain epäoikeudenmukaisuuksiin vasta havaittuaan naisten oikeuksien olevan vaakalaudalla, toisin sanoen tuomarin tivatessa häneltä itseltään, miksi kyseinen nainen ei käyttänyt huivia, vaikka hän vakuuttikin olevansa muslimi. Islamin kritisoimiseen piti olla feministinen motiivi ennen kuin kritiikkiä sopi esittää televisiossa. Olisiko peräti niin, että ne feministit, jotka yleensä pitävät Suomessakin ovia auki muslimeille, protestoivat mielellään ”valkoisen miehen vallaksi” nimittämäänsä järkiperäistä ajattelua. Mutta vasta kun he itse havahtuvat islamin todellisuuteen ja arkipäivään, he toteavatkin olevansa kaulaansa myöten pulassa?

Tiedän kyllä, että muutamat feministit voivat jopa nauttia määrätietoisten miesten heihin itseensä kohdistamista ärähtelyistä. Mutta ohjelmassa haastatellun muslimituomarin fanaattisuus toi mieleen lähinnä Jim Carreyn komediat, joissa ääni nousee kiihkomieliseksi kimitykseksi. Jos kyseiseltä alioikeuden tuomarilta kysyi syytä mihin tahansa oikeuden ratkaisuun, vastaus oli seuraava: ”Ei saa kysyä ’miksi’, sillä sharia-laki on tällainen ja se on Jumalan säätämä.” Voidaan siis sanoa, että shariaa noudattava tuomioistuin toimii ilman mitään perusteluja, aivan kuten fasistiset tai kommunismin kahleissa olevat tuomioistuimet ovat aina tehneet.

Myös Afrikassa käydään huoltajuus- ja muita perheoikeudellisia kiistoja. Ohjelmassa kerrottiin tapauksesta, jossa kristityn isän tytär oli vanhempiensa avioeron jälkeen käännytetty islaminuskoon ja naitettu 13-vuotiaana muslimimiehelle. Ohjelman tekohetkellä tyttö oli 14-vuotias ja odotti tietysti lasta (ollaanhan Afrikassa, joka on väestönkasvultaan maailman mustimpia alueita). Samalla, kun virkkuumummut hätäilevät Suomessa ja muissa länsimaissa murrosikäisten nuorten vapaaehtoisen seksuaalisen kanssakäymisen tai teinipornon vuoksi, he katsovat läpi sormien sitä todellista seksuaalista väkivaltaa, joka on muslimimaissa täysin jokapäiväistä. Tämä antaa jälleen näytön niistä kaksoisstandardeista ja siitä valheellisuudesta, jossa poliittista korrektiutta vaaliva länsi elää.

Siinä, missä länsimaita hallitseva kristinusko aiheuttaa ahdasmielisyyttä ja suoranaista seksuaalisuudenvastaisuutta Euroopassa, siinä islam puolestaan mahdollistaa suuren syntyvyyden pakottamalla naiset alistumaan perheenäideiksi ja synnyttämisen välineiksi. Molemmat uskonnot ovat siis huonoja, sillä ne vievät pohjaa niin feministien kuin muidenkin ihmisten liberalisoitumispyrkimyksiltä.

On kehnoa, että muslimit pyrkivät saattamaan sharia-lain voimaan myös länsimaissa. Oikeudenkäytölle on ominaista se, että se ei kestä kaksoisstandardeja. Varjo-oikeus on väistämättä hyökkäys vallitsevaa oikeusjärjestelmää ja rationaliteettia vastaan. Jos vaihtoehtoinen laki on ristiriidassa oikean lain kanssa, siitä tulee rikos. Rikolliset ovat kaikkialla maailmassa pyrkineet luomaan oman oikeusjärjestelmänsä, mutta pahinta on, että epärationaalinen ajattelutapa näyttää leviävän tiettyjen henkilövalintojen kautta myös osaksi virallisformaalia oikeusjärjestelmää ja poliittisen vallan käyttöä, vaikka tehtäviin valituilla ei näytä olevan sen enempää tarvittavaa asiantuntemusta kuin suhteellisuudentajuakaan.

Suomessa sharia-lakia näyttävät toistaiseksi seuraavan vain valtionsyyttäjä Mika Illman ja apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, jotka ovat saaneet korkeat virkansa poliittisin perustein, osana monikulttuurisuuden ja islamin levittämiseen tähtäävää poliittisen korrektiuden ideologiaa.

Sharia-oikeudessa-dokumentti on nähtävissä Yleisradion Areenassa.

Lähde:

Sharia-oikeudessa. Alkut. Inside a Shari’ah Court, es. TV1, Oy Yleisradio Ab. Films of Record and BBC, 2007.