Homoavioliittojen vastustus kuin samojedien kielikylpy

Kielitieteilijä ja antropologi Kai Donner kertoo tutkimuksessaan Siperian samojedikansojen keskuudessa (1919), kuinka hän Venäjälle suuntautuneella matkallaan kohtasi alkuasukkaan, jonka oli kerrassaan mahdotonta suostua muodostamaan kielitieteilijän häneltä pyytämää lausetta. Tutkija oli kehottanut erästä samojedimiestä antamaan esimerkin siitä, kuinka tämä omalla kielellään lausuisi ’minun jokeni’, mutta saanut vastaukseksi äkäisen tiuskaisun, että joki ei ollut minun ja ”ainoastaan samojedit saivat siinä kalastaa”.

Alkukantaiselle ajattelulle ominaisesti kyseinen kansanheimo eli – Marcel Maussin Essai sur le don -teoksen (1925) termiä lainatakseni – ”totaalisen sosiaalisen faktan” sisällä, jossa ei kyetty ymmärtämään vaihtoehtoja: ei kuvitelmia, ei utopioita, ei konditionaaleja, ei päämääriä, ei haaveita eikä mitään, mikä ei mahtunut heidän ajattelunsa umpioon ja tuohon muutoinkin niin kapoiseen totaliteettiin.

Vähän samankaltainen kuva syntyy, kun kuuntelee homoavioliittoja vastustavien kannanottoja. Ylen A-talkissa keskusteltiin pari päivää sitten homoavioliitoista. Ohjelman lopuksi homoliittoja vastustava keskustan Eevamaria Maijala sanoi, että mielipide-erot koskevat lähinnä avioliiton käsitteen merkitystä, ja että hänelle itselleen avioliitto merkitsee miehen ja naisen välistä suhdetta. Samaa mieltä näytti olevan Perussuomalaisia edustava Mika Niikko, jonka mielestä kyse ei ole siitä, etteivät homot voisi olla hyviä vanhempia.

Kun kyse ei tämän mukaan ole mistään todellisesta vaan pelkästä käsitteen määrittelystä, herää kysymys, onko näiden vastustelijoiden ajattelu yhtä pahasti juntturalla kuin samojedikansojen kielisolmut. He eivät kerta kaikkiaan pysty määrittelemään avioliiton käsitettä toisin ja modernisoimaan sitä jokin ahtaan raamatuntulkinnan ulkopuolelle. Heidän päähänsä ei mahdu, että kyllä avioliiton nimeä voidaan käyttää muustakin kuin miehen ja naisen suhteesta. Yliopistomaailma nauraa tälle argumentaatiolle raikuvat naurut.

Homojen suhteet ja perheet näyttävät kuitenkin tulleen laajalti hyväksytyiksi, mikä onkin ilahduttavaa. Esimerkiksi Perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen totesi Tuomas Enbusken ohjelmassa, että rekisteröidyissä parisuhteissa pitäisi olla samat oikeudet kuin avioliitoissa. Avioliiton käsitettä hän ei kuitenkaan olisi valmis käyttämään homoliitoista.

Mielestäni tämä on kummallista. Kyse näyttää enää olevan vain käsitteen määrittelystä kuin jostakin viimeisestä Rubiconin ylityksestä, ja esteenä homoavioliitoille on muutama kristillinen jarrumies, jotka hekään eivät yleensä edusta tieteellistä hermeneuttista raamatuntulkintaa. Sen sijaan he ovat kuin uralilaisia samojedikansojen edustajia, jotka eivät sallineet muiden sanovan ”minun jokeni” – aivan niin kuin homoliittojen vastustajat eivät sallisi homojen sanovan ”minun avioliittoni”.

Homoavioliittojen vastustus joillakin näennäisteologisilla perusteilla on samanlaista kuin sianlihan syöntikielto tai naispappeuden purkuyritykset. Omituista on, että ne, jotka vastustavat Koraanin tulkitsemista kirjaimellisesti, vaativat kuitenkin Raamatun lukemista kirjaimellisesti. Se maailma, josta Pyhän Kirjan homokielteiset kohdat puhuvat, on kuitenkin kadonnut, eikä noilla kannanotoilla ole merkitystä nykymaailmassa. Siksi myös kristittyjen pitäisi soveltaa oppikirjansa ohjeita sen perussanoman eli Rakkauden Periaatteen mukaan.

Minulle itselleni ei ole kovin väliä, onko homojen avio-oikeus voimassa vai ei. Mutta monille muille suomalaisille homoille ja heidän noin miljoonalle omaiselleen asialla on näköjään arvoa, joten kannatan asiaa mielelläni. Perussuomalainen puolue on ollut oikeassa monessa hyvässä asiassa. Siksi toivoisin, että puolue olisi oikeassa myös tässä ja kannattaisi homoavioliittojen hyväksymistä.

Muutoin keskustelusta syntyy se kokonaiskuva, että homojen avio-oikeutta jarrutellaan vain käsitteellisen saivartelun vuoksi, ja herää epäily, onko kyse kiusanteosta. Yksi mahdollisuus on, että vastustajat yrittävät pönkittää omia avioliittojaan pidättämällä avioliiton käsitteen vain omaan käyttöönsä.

Homoseksuaalisuutta vastustetaan usein omien homoseksuaalisten tunteiden torjunnan merkiksi, toisin sanoen siksi, että vastustajat eivät hyväksy homoutta itsessään. Muutamat sataprosenttiset heterot taas inhoavat homoja sen vuoksi, että he pelkäävät joutuvansa aiheettomien homoksi epäilyjen kohteeksi. Niin voi käydä, mikäli oma pariutuminen heteroseksuaalisilla markkinoilla on epäonnistunut. Homoseksuaalisuuden ja samaa sukupuolta olevien ihmisten välisten avioliittojen vastustelu on siis perin juurin lapsellista ja turhaa.

Itse kannatan avioliiton käsitteen laajentamista uskonnollisen avioliittokäsitteen piiristä rakkausavioliittojen suuntaan, vaikka toisaalta olen tietysti arvostellut koko avioliittoinstituutiota valtion ja kirkon interventiosta yksityisiin ihmissuhteisiin. Kontrollin kouran se tuo mukanaan, mutta toisaalta myös tietoisuuden toisten ihmisten hyväksynnästä, mikä voi olla monille ihmisille iso juttu.

Kiistelkää nyt hyvät ihmiset homoavioliitoista. Voittaja saa!