Helsingin Rautatientorilla on ollut jo kolmen viikon ajan käynnissä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenosoitus, jossa he protestoivat itselleen kielteisiä turvapaikkapäätöksiä vastaan. Kulkiessani paikan ohitse kuulin, kun eräs suomalaisnuori totesi kaverilleen meluisan mielenosoituksen jatkuessa, ”mitä me ollaan tehty väärin?”
Toteamus oli ironinen. Suomalaiset eivät ole tehneet mitään laitonta eivätkä väärää evätessään laittomilta siirtolaisilta turvapaikan. Hallitus, ministeriöt ja Maahanmuuttovirasto ovat toimineet oikein kiristäessään turvapaikan myöntöperusteita ja palauttaessaan pakolaisia heidän taustansa tutkittuaan.
 |
| Mielenosoitus ei poikkea paljoa tilanteesta, joka vallitsee asema-aukiolla nykyään jatkuvasti muutenkin, valitettavasti. |
Viranomaisten suhtautuminen mielenosoitukseen on kuitenkin kieroutunut. Paikalle ilmaantui myös Suomi Ensin -järjestön vastamielenosoitus, jota viranomaisvalta on pyrkinyt kurittamaan poliisin ottein. Mutta poliisi ei ole pyrkinyt hajottamaan siirtolaismielenosoitusta, joka on ongelmien ydin.
Miksi pakolaisten mielenosoitus jatkuu?
Myöskään Helsingin kaupunki ei tee asialle mitään. Vihreitä edustava apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ilmeisesti katsoo mielenosoituksen palvelevan puolueensa tarkoitusperiä. Mielenosoitus lietsoo konflikteja, joita Vihreä liitto tarvitsee vaaliaseeksi todistaakseen, kuinka tärkeää ”suvaitsevuus” ja ”rasismin vastustaminen” nyt ovat.
Myöskään kokoomuslaisen sisäministeri Paula Risikon hyväksyvä asennoituminen mielenosoitukseen ei ole yllätys, vaan se vastaa turvapaikkabisneksestä hyötyjien tavoitteita. Hän kauhistuttaa sillä mahdollisuudella, mitä olisikaan tapahtunut, mikäli kansalaisten varoja ei olisi kulutettu vastaanottokeskuksiin! Mielenosoituksesta voivat toki hyötyä myös maahanmuuttokriittiset puolueet, sillä ohikulkijat sivuuttavat paikan nokka nurin päin ja nyrkki taskussa matkallaan äänestyskoppeihin.
Tilanne siis pysyy yllä rakenteellisesta syystä: se on opportunististen poliitikkojen etujen mukainen. Toisaalta ongelmien aiheuttaja – jatkuva muukalaisinvaasio ja sodan julistaminen suomalaisuudelle – on suomalaisten ihmisten etujen vastainen ja kuvastaa siirtolaisten vihamielisyyttä ja periksi antamattomuutta.
Laittomuus kasvaa eksponentiaalisesti
Mielenosoituksen annetaan jatkua, sillä se palvelee maahanmuuttoa vaativan vihervasemmiston ja löperöliberaalin porvariston vaalimainoksena. Näissä ryhmissä toivotaan, että jokainen kadulla kulkija voisi todeta, kuinka ajankohtainen pakolaisongelma on ja että sen ratkaisemiseen pitää muka suunnata entistä enemmän varoja.
Tämä ei ole kuvitelmaa eikä mielipide, eikä kenenkään tarvitse nipistää sen vuoksi itseään. Johtopäätökselle on nyt tieteellinen todistus, sillä sen tekivät toista sataa yliopistotoimijaa.
Mielenosoituksen nähtyään he nimittäin allekirjoittivat Suomen hallitukselle ja virkamiehille suunnatun vetoomuksen, jossa moititaan Suomen turvapaikkapolitiikan kiristämistä ja vaaditaan puhumaan laittomien maahanmuuttajien sijaan ”paperittomista”.
Allekirjoittajat arvostelevat maahanmuuttopolitiikan kiristämistä ”laittomaksi”, vaikka itse he pyrkivät kiertämään laillisuusnäkökohdat kokonaan peitelleessään laittomien maahantulijoiden rajanylitysrikoksia ja hallituksen halua tukea tätä laitonta toimintaa. Erityisesti allekirjoittajat vastustavat toukokuussa 2016 voimaan tullutta lainmuutosta, jolla Suomi luopui mahdollisuudesta myöntää kansainvälistä suojelua humanitäärisin perustein.
Totuus asiassa on, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oleskelu Suomessa on seuraus Euroopan unionin ministerikokoontumisissa tehdystä taakanjakolupauksesta, joka ei perustu sopimukseen eikä lakiin. Kaikki alkavat jo tietää myös sen, että Dublin-asetuksen perusteella pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden valtaosa olisi pitänyt ja pitäisi edelleenkin palauttaa ensimmäiseen turvalliseen maahan ja sieltä kotikonnuilleen heti kun tilanne sallii.
Myös Geneven pakolaissopimus on tarkoitettu suojelemaan yksittäisiä poliittisia pakolaisia eikä pysyväksi kanavaksi massamaahanmuutolle tai laajalle siirtolaisuudelle. Ihmisoikeuksiin ja humanitaariseen suojeluun vetoaminen on väärin silloin, kun kyseessä on elintasosiirtolaisuus.
Niinpä myöskään palautuksissa ei ole mitään laitonta eikä moraalisesti väärää. Vetoomuksen allekirjoittajien pitäisi itse olla vaatimusten kohteina. Heiltä tulisi tivata todistustaakkaan vedoten, millä verukkeella he katsovat suomalaisten ihmisten olevan velvoitettuja kustantamaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ylläpidon Suomessa nyt ja tulevaisuudessa.
Pöllöpolitrukkien oksennuspallo
Yliopistotoimijoiden vetoomuksen julkaisi punavihreästä agendastaan tunnettu Image-lehti. Sen allekirjoittajalista on Suomen yliopistoissa työskentelevien kommunistien, sosialistien, vihreiden ja rkp:läisten politrukkien luettelo. Se myös paljastaa, ketkä käyttävät tiedepoliittista valtaa maamme yliopistoissa.
Listalle kirjautuneet koettavat käyttää yliopistotyönantajaa hyväkseen panssaroidakseen poliittiset mielipiteensä yliopistojen ja muiden tiedeorgaanien taakse, vaikka heidän puolueellinen ja tendenssimäinen asenteensa ilmaisee pelkkää tieteen häpäisyä ja tutkimusetiikan rikkomusta. Muodollinen asema tiedeorgaanien palkkalistoilla ei tee heidän poliittisista kannanotoistaan tieteellisiä, joten hämäys ei onnistu. Vihervasemmistolaisella rääkymisellään he vain nolaavat itsensä ja tulevat julkaiseeksi luettelon, ketkä henkilöt pitäisi ensi tilassa potkaista pois kriittisen tieteen piiristä. Koska lista on julkinen, toistan nimet tässä.
Sinikka Aapola-Kari Tutkimusjohtaja, Nuorisotutkimusseura
Jutta Ahlbeck Projektitutkija, Åbo Akademi
Risto Alapuro Professori emeritus, Helsingin yliopisto
Maarit Alasuutari Professori, Jyväskylän yliopisto
Pertti Alasuutari Akatemiaprofessori, Tampereen yliopisto
Rolle Alho Tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto
Anu Hanna-Anttila Tutkimuspäällikkö, Metalliliitto
Anneli Anttonen Professori, Tampereen yliopisto
Ilkka Arminen Professori, Helsingin yliopisto
Paul Van Aerschot Dosentti, Helsingin yliopisto
Tiina Arppe Dosentti, Helsingin yliopisto
Klas Backholm Apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
Riikka Bado Tutkiva teatterintekijä
Gwenaëlle Bauvois Lehtori, Helsingin yliopisto
Erna Bodström Tutkija, Helsingin yliopisto
Georg Boldt Tutkija, Tampereen yliopisto
Kristiina Brunila Apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
Linda Bäckman Tutkija, Åbo Akademi
Karin Creutz Tutkija, Helsingin yliopisto
Veikko Eranti Tutkija, Tampereen yliopisto
Jani Erola Professori, Turun yliopisto
Matti Eräsaari Tutkija, Helsingin yliopisto
Camilla Granholm Lehtori, Helsingin yliopisto
Linda Haapajärvi Tutkija, EHESS
Ilka Haarni Dosentti, Helsingin yliopisto
Camilla Haavisto Tutkijatohtori, Åbo Akademi
Nelli Hankonen Akatemiatutkija, Tampereen yliopisto
Hannele Harjunen Yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto
Johanna Hiitola Lehtori, Jyväskylän yliopisto
Markus Himanen Tutkija, Tampereen yliopisto
Peter Holley Tutkija, Helsingin yliopisto
Päivi Honkatukia Professori, Tampereen yliopisto
Marja-Liisa Honkasalo Professori, Turun yliopisto
Karina Horsti Akatemiatutkija, Jyväskylän yliopisto
Ida Hummelstedt-Diedou Tutkija, Helsingin yliopisto
Aleksi Huhta Tutkija, Turun yliopisto
Elsi Hyttinen Tutkija, Turun yliopisto
Juho Härkönen Professori, Stockholms universitet
Eila Isotalus Tutkija, University College London
Marjaana Jauhola Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Maija Jokela Tutkija, Tampereen yliopisto
Eeva Jokinen Professori, Itä-Suomen yliopisto
Ilse Julkunen Professori, Helsingin yliopisto
Katarina Jungar Lehtori, Helsingin yliopisto
Markus Jäntti Professori, Helsingin yliopisto, VATT
Mirjam Kalland Rehtori, Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto
Annastiina Kallius Tutkija, Helsingin yliopisto
Johannes Kananen Yliopistolehtori, Helsingin yliopisto
Anu Kantola Professori, Helsingin Yliopisto
Johanna Kantola Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Anu Katainen Lehtori, Tampereen yliopisto
Marja Katisko Tutkija, DIAK
Suvi Keskinen Akatemiatutkija, Turun yliopisto
Ullamaija Kivikuru Professori emerita, Helsingin yliopisto
Lotta Koistinen Tutkija, Turun yliopisto
Anu Koivunen Professori, Stockholms universitet
Kalle Korhonen Dosentti, Helsingin yliopisto
Aino Korvensyrjä Tutkija, Helsingin yliopisto
Hanna Kuusi Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Anitta Kynsilehto Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Aappo Kähönen Dosentti, Helsingin yliopisto
Jukka Könönen Tutkija, Helsingin yliopisto
Liisa Laakso Rehtori, Tampereen yliopisto
Sofia Laine Dosentti, Helsingin yliopisto
Mikko Lagerspetz Professori, Åbo Akademi
Tuomas M.S. Lehtonen Pääsihteeri, SKS
Markus Leikola Kirjailija
Johanna Leinonen Dosentti, Siirtolaisuusinstituutti
Kirsti Lempiäinen Lehtori, Lapin yliopisto
Annika Lillrank Lehtori, Helsingin yliopisto
Carl-Gustav Lindén Tutkijatohtori, Helsingin ylipisto
Eeva Luhtakallio Lehtori, Tampereen yliopisto
Mari Maasilta Lehtori, Lapin yliopisto
Mianna Meskus Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Kaarina Nikunen Professori, Tampereen yliopisto
Camilla Nordberg Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Lena Näre Apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
Sari Näre Dosentti, Helsingin yliopisto
Elina Oinas Professori, Helsingin yliopisto
Antero Olakivi Tutkija, helsingin yliopisto
Emilia Palonen Lehtori, Helsingin yliopisto
Saara Pellander Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Maija Peltola Tutkija, Nuorisotutkimusseura
Virve Peteri Tutkija, Tampereen yliopisto
Vesa Puuronen Professori, Lapin yliopisto
Niko Pyrhönen Tutkija, Helsingin yliopisto
Tobias Pötzsch Tutkija, Helsingin yliopisto
Susanne Österlund- Pötzsch Dosentti, Åbo Akademi
Anssi Peräkylä Professori, Helsingin yliopisto
Päivi Pirkkalainen Tutkija, Jyväskylän yliopisto
Panu Raatikainen Dosentti, Tampereen yliopisto
Anna Rastas Akatemiatutkija, Tampereen yliopisto
Marjaana Rautalin Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Hanna Repo Tutkija, Turun yliopisto
Leena-Maija Rossi Tutkija, Helsingin yliopisto
Maria Ruotsala Elokuvaohjaaja
Pajari Räsänen Tutkija, Helsingin yliopisto
Syksy Räsänen Yliopistotutkija, Helsingin yliopisto
Kirsi Saarikangas Professori, Helsingin yliopisto
Eija Saarikivi Kulttuurituottaja
Arttu Saarinen Dosentti, Turun yliopisto
Kirsti Salmi-Niklander Tutkijatohtori, Helsingin ylipisto
Tom Sandlund Professori emeritus, Helsingin yliopisto
Beata Segerkrantz Lehtori, Helsingin yliopisto
Minna Seikkula Tutkija, Turun yliopisto
Matti Similä Professori emeritus, Helsingin yliopisto
Harriet Silius Professori emerita Åbo Akademi
Oula Silvennoinen Dosentti, Helsingin yliopisto
Stefan Sjöblom Professori, Helsingin yliopisto
Pamela Slotte Apulaisprofessori, Åbo Akademi
Jan Sundberg Professori, Helsingin yliopisto
Jukka Syväterä Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Liina Sointu Tutkija, Tampereen yliopisto
Tiina Sotkasiira Tutkija, Itä-Suomen yliopisto
Johanna Sumiala Lehtori, Helsingin yliopisto
Juha Suoranta Professori, Tampereen yliopisto
Teivo Teivainen Professori, Helsingin yliopisto
Tuula Teräväinen de Litardo Tutkija, Itä-Suomen yliopisto
Miika Tervonen Dosentti, Helsingin yliopisto
Salla Tuori Apulaisprofessori, Åbo Akademi
Marja Tiilikainen Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto
Reetta Toivanen Dosentti, Helsingin yliopisto
Sanna Valtonen Tutkija, Helsingin yliopisto
Tiina Vaittinen Tutkija, Tampereen yliopisto
Sirkku Varjonen Tutkija, Helsingin yliopisto
Soile Veijola Professori, Lapin yliopisto
Liisa Voutilainen Tutkija, Helsingin yliopisto
Esa Väliverronen Professori, Helsingin yliopisto
Östen Wahlbeck Lehtori, Helsingin yliopisto
Anu Wartiovaara Akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto
Marjukka Weide Tutkija, Jyväskylän yliopisto
Rita Wickholm Hallintopäällikkö, Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto
Sirpa Wrede Lehtori, Helsingin yliopisto
Tuomas Ylä-Anttila Dosentti, Helsingin yliopisto
Hanna Ylöstalo Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Minna Zechner Tutkintopäällikkö, Seinäjoki AMK
Henrika Zilliacus-Tikkanen Lehtori, Helsingin yliopisto
Kim Zilliacus Lehtori, Helsingin yliopisto
Listalla olijoiden omahyväinen paremmin tietäjäksi asettuminen osoittaa, että myös yliopiston seinien sisäpuolelle on leiriytynyt maahanmuuttopropagandaa tieteen kaavussa harjoittava näennäistieteilijöiden kerho, joka ansaitsisi rinnalleen vastamielenosoituksen. Rahoissaan kieriskelevien akateemisten punaporvarien asenne ei ilmaise suvaitsevuutta eikä humanismia, vaan se osoittaa omia kansalaisiamme kohtaan suunnattua passiivis-aggressiivisuutta ja arkaistista persuvihaa, jota motivoi yliopistojen määrärahaleikkauksista johtuva kaunainen kosto.
Tikapuuhermostollakin varustettujen öyhöttäjien pitäisi ymmärtää, että tieteilijöiden oma taloudellinen asema on synkistynyt nimenomaan maahanmuuttokulujen kasvun vuoksi. Niinpä heidän valitustaan resurssien riittämättömyydestä pakolaisille on mahdotonta ymmärtää muuksi kuin haluksi romuttaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja viedä suomalaisilta veronmaksajilta heidän vaivalla kokoon keräämänsä killingit tässä kalliiksi käyvässä ja epätasapainoisessa vaihtosuhteessa.
Luettelo on surullista luettavaa, sillä se paljastaa maahanmuuttoa koskevan tutkimuksen puolueellisuuden ja tarkoitushakuisuuden.
Moisen vetoomuslistan laatiminen ei ole tieteellisen eikä tutkimuksellisen asenteen mukaista, vaan se on suora poliittinen kannanotto, jolla kyseiset henkilöt tulevat osoittaneeksi epä-älyllisyytensä ja diskvalifioineeksi itsensä kriittisen ajattelun piiristä. Samalla he polttavat poroksi akateemisen luottamuksensa, jota he eivät tosin ole minun taholtani koskaan nauttineet.
Listan pituus osoittaa vallankäytön räikeyden ja totalitaarisuuden. Se myös paljastaa punavihreän politikoinnin takana vallitsevan värisuoran, josta johtuen tutkimusresurssit ja toimintaedellytykset pyritään kiistämään meiltä kriittisiltä tieteenharjoittajilta kokonaan. Sosialistiseen yhteiskuntateoriaan sitoutuminen on ollut heille itselleen hyvä sijoitus, sillä he ovat akateemisissa asemissaan vain poliittisen puliveivauksen merkiksi.
Suurin osa heistä on läpikotaisin naiseutettujen ja sosialistisella ideologialla kyllästettyjen yhteiskuntatieteiden edustajia, ja huomiota herättävää on mediatieteiden laaja edustus. Heidän ansioillaan voi olla arvoa yliopistojen kommunistissa bunkkereissa, Yleisradiossa, valtion virastoissa ja Sanoma-yhtiöiden medioissa, mutta ei missään muualla.
Yliopistojen nimissä, yliopistojen haitaksi
Vetoomuksen vaikuttavin kohta akateemisten aasien mylvinnässä on toivoakseni seuraava: ”Annamme tukemme mieltään osoittaville turvapaikanhakijoille heidän
vaatimuksissaan saada oikeudenmukaista ja ihmisarvoista kohtelua.”
On helppoa moraaliposeerata ja vaatia. Mutta maksajia etsittäessä toivon tämän tarkoittavan, että allekirjoittaneet ovat valmiita luopumaan omista palkoistaan ja siirtämään näin säästyneet yliopiston varat pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden hyväksi.
Vetoankin maan hallitukseen, että se ottaisi vielä toisen mokoman rahaa pois yliopistoissa politikoivien resursseista, jotta vaatijalistalla olevien toiveet voitaisiin täyttää leikkaamatta Suomen kansalaisten opintotukea, eläkkeitä, terveyspalveluja ja sosiaaliturvaa.
Aivan niin kuin vetoomuksen laatijat itsekin sanovat: ”Demokratia edellyttää, että päätöksentekijät kantavat vastuun päätöstensä seurauksista.” Tämä koskee myös tuulesta turvoksissa olevia tieteen politrukkeja.
