Vuonna 2006 kuntalakiin tehdyn muutoksen seurauksena kunnilla on mahdollisuus valita kahden johtajamallin välillä. Kunnanjohtaja toimii virkasuhteessa, kun taas pormestari on luottamushenkilö.
Pormestari valitaan valtuuston vaalilla, valtuutettujen joukosta ja valtuuston toimikaudeksi, eli neljäksi vuodeksi kerrallaan. Pormestarimallissa valitaan myös toimialakohtaiset apulaispormestarit, jotka puolestaan toimivat lautakuntien puheenjohtajina. Niiden alaisuudessa toimivat virka-asemassa olevat toimialajohtajat sekä jaostot ja johtokunnat.
Pormestari toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana, vaikkakin sen alaisuudessa. Kun Helsinki päätti siirtyä pormestarimalliin, perusteluna käytettiin oletusta, että kaupunginhallituksen työskentely helpottuisi, kun hallituksen ja sen puheenjohtajan toimikausi on yhteinen.
Aiemmin, jolloin kaupungin johtajisto valittiin yli vaalien kestävään virkasuhteeseen, esittelijöinä toimineiden kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien toimikausi kesti seitsemän vuotta. Tässä ajassa valtuuston voimasuhteet ehtivät useinkin muuttua, eivätkä kaupungin johtajiston määrälliset edustussuhteet vastanneet enää kaupunkilaisten keskuudessa vallitsevia poliittisia kannatussuhteita. Erityisesti tämä näkyy Perussuomalaisten asemassa. Puolueella ei ole edustusta kaupungin johtajistossa, vaikka puolue on kasvanut.
Kuntatason ”pääministerivaali”
Pormestarimalliin liittyy myös heikkouksia. Virkamiehistö erotetaan nyt selvästi poliitikoista, mitä on perusteltu poliittisen vallankäytön tekemisellä ”läpinäkyvämmäksi”. Myös aiemmin kaupunginjohtajat on valittu tehtäviinsä poliittisin perustein, mutta nyt vallan käytön värit aiotaan kirkastaa.
Ongelmana on, että jatkossa kaupungin johto vaihtuu usein, toiminta ei muodostu pitkäjänteiseksi, ja pormestarin asemaa voidaan käyttää äänten ostamiseen jatkokautta varten. Niinpä Jussi Pajunen sekä edeltäjänsä Eeva-Riitta Siitonen ja Raimo Ilaskivi ovat arvostelleet pormestarimalliin siirtymistä.
Varteenotettavimmat ongelmat liittyvät tehtävien täyttöön: kun puolueet nimeävät ehdokkaansa ennen kuntavaaleja ”läpinäkyvyyden lisäämiseksi”, ne samalla kalastelevat ääniä käyttäen pormestariehdokkaita täkyinä, estävät tehtävien täytön puolueettomilla asiantuntijahenkilöillä ja siirtävät valinnan valtuuston sumplittavaksi, vähän niin kuin entisissä presidentin valitsijamiesvaaleissa.
Suurin ongelma poliittisen järjestelmän näkökulmasta on, että pormestarimalli muodostaa myös ”kuntatason pääministerivaalin”. Tämä ohjaa kuntalaisia keskittämään äänensä niille pääpuolueille, jotka kamppailevat pormestarin paikasta.
Pormestarivaali sotkee puolueiden tuloksen kuntavaaleissa
Helsingissä on kuntavaalien yhteydessä käynnissä pormestarivaali. Tuleva pormestari ratkaistaan käytännössä siinä, mikä puolue vaaleissa kirii suurimmaksi. Mallin heikkous on, että henkilövaali vääristää puoluevaalin tulosta. Ja tässä kaikessa on tietenkin gallup-kyselyillä asemansa itseään toteuttavina tai kumoamaan pyrkivinä ennusteina.
Helsingissä pormestarin paikasta ovat mielipidetiedustelujen mukaan kamppailemassa kokoomus ja vihreät. Kuntavaalien yhteydessä käytävä pormestaritaisto onkin yksi keskeinen selitys siihen, miksi vihreiden kannatus on noussut. Vasemmisto suuntaa kuntavaalien ääniään vasemmistolaista politiikkaa tekevälle Vihreälle liitolle nostaakseen Helsinkiin ensimmäistä kertaa ei-oikeistolaisen liiderin.
Perussuomalaisten kannatusta puolestaan syö oikeistolaisesti ajattelevien paine suunnata ääniään porvarileiriä ja konservatiiveja edustavalle kokoomukselle. Vastaava tilanne vallitsee myös muissa valtuuston pienemmissä ryhmissä, kuten kepussa. Tämä johtaa äänten keskittymiseen ja entistä pahempaan klusteroitumiseen.
Läpinäkyvyyttä ei paranna eikä kansanvaltaa lisää myöskään se, että kaupungin johtotehtäviä eivät voi enää kansalaiset vapaasti hakea. Näin johtotehtäviin ei ehkä saada pätevimpiä henkilöitä. Kun vallankäytöstä tehdään ”läpinäkyvämpää”, se on vain kiertoilmaus sille, että valtapolitiikasta tulee räikeämpää ja röyhkeämpää.
Tahto valtaan
Pormestarivaalin kampanjat käynnistyivät tänään, kun Ilta-Sanomat järjesti väittelyn vihreiden Anni Sinnemäen ja kokoomuksen Jan Vapaavuoren kesken. Heistä ylivoimaisesti paremman asialistan esitti Vapaavuori, joka ilmoitti kannattavansa esimerkiksi Kruunuvuoren sillan rakentamista myös autoilukäyttöön (aloite, jota Sinnemäki sinnikkäästi vastustaa).
Olen Vapaavuoren kanssa samoilla linjoilla myös siitä, että Helsinkiin ei pidä rakentaa suurmoskeijaa, joka voisi pahimmillaan lisätä jännitteitä, kärjistää jo olemassa olevia vastakkainasetteluja, luoda tarpeetonta oman identiteetin korostusta muslimeille, toimia yhteiskuntarauhan kannalta kyseenalaisen aineiston levityskeskuksina sekä asettaa esteitä muslimien integroitumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan.
On myös asioita, joista olen molempien ehdokkaiden kanssa eri mieltä. Sekä Sinnemäki että Vapaavuori vastustavat Malmin lentoaseman suojelua. Vastauksistaan päätellen Vapaavuori on kuitenkin taipuvaisempi ratkaisuun, jossa alue luovutettaisiin takaisin valtiolle aseman säilyttämiseksi nykytarkoituksessaan.
Molemmat pormestarivaalin pääehdokkaiksi nousseet ovat esimerkkejä siitä, miten valta-asemaan voi nousta puoluetoiminnan kautta, puolueen tuella ja etupäässä siksi, että selkänojana toimii joka asiassa poliittinen puolue.
Anni Sinnemäki on taistolaisperheen kasvatti, jonka isoisä tosin kannatti Lapuan liikettä. Sinnemäki tuli tunnetuksi popartistina ja retrospektiivisten protestilaulujen sanoittajana, kunnes hänet valittiin populistisen hurmoksen saattelemana eduskuntaan. Häneltä puuttuu ylempi korkeakoulututkinto, joka on ollut (yhtä lukuun ottamatta) jokaisella tähänastisella Helsingin kaupunginjohtajalla ja ylipormestarin arvon saaneella. Tohtoreita ovat olleet Raimo Ilaskivi ja yliopiston rehtorinakin toiminut Antti Tulenheimo.
Jan Vapaavuoren taustaa rasittavat kolme rikostuomiota, joista yksi on väkivaltarikoksesta ja viimeisin vuonna 2001 rattijuopumuksesta, joten kovin helppo valinta ei ole näiden pääehdokkaina pidettyjen kesken. Mutta mitäpä teet, kun puolueet päättävät asiasta etukäteen, eivätkä tehtäviä voi enää nuhteettomat ja ansioituneet muut henkilöt edes hakea?
