Pankit ovat lähetelleet asiakkailleen pahaenteisiä uhkauksia, joilla kansalaisia pehmitetään ensi syksynä toteutettavaan suuruudistukseen. Verkkopankkimaksamisen tunnuslukulistat aiotaan jättää käytöstä pois ja korvata kännykkäsovelluksilla sekä biometrisillä tunnisteilla.
Näin pohjustetaan tietä myös käteisen rahan poistamiseen. Tilinkäyttövälineitä koskevan huononnuksen takana on tietenkin EU-direktiivi.
Samalla kun uudet europarlamentaarikot harjoittelevat Brysseliin matkustamista, EU lähestyy tavallisia ihmisiä PSD2-maksupalveludirektiivillä, jonka kautta pankkiasiakkaiden saldo-, tili- ja maksutiedot voidaan alistaa yritysten ja julkisyhteisöjen, kuten Kelan ja veroviranomaisten, valvontaan.
Esimerkiksi Taloussanomat lirkuttelee asiasta näin: ”Maksamisen muutosten lisäksi direktiivi tuo muutoksia tilitietoihin
pääsemisen kannalta. Jatkossa pankit velvoitetaan tarjoamaan ulkoisille
sovelluksille pääsy ihmisten tilitietoihin, jos käyttäjät itse näin
sallivat. Finanssialan [Teija] Kaarlelan mukaan tämä mahdollistaa esimerkiksi
sovellukset, jotka osaavat näyttää ihmisten eri pankeissa olevien tilien
saldot samanaikaisesti.”
Uudistuksen syheröissä ei suoraan myönnetä, että maksukäytäntöjen muutos johtaa pankkitietojen viranomaisurkintaan, mutta ei ole epäilystäkään, ettei tätä mahdollisuutta käytettäisi ennen pitkää hyväksi.
Tietojen urkkiminen saatetaan pitää muodollisesti asiakkaiden luvan varaisena, mutta luvan myöntäminen voidaan asettaa esimerkiksi eläkkeiden, työttömyysetuuksien tai toimeentulotukien maksamisen ehdoksi, jolloin Kelan asiakkaiden on käytännössä pakko luovuttaa pääsy kaikkiin pankkitietoihinsa.
Tutkimusten mukaan vain 12 prosenttia suomalaisista tietää, että ensi syyskuun puolivälissä voimaan astuva direktiivi tekee käytännössä lopun pankkisalaisuudesta, taloudellisesta yksityisyydensuojasta ja perustuslaillisesta omaisuudensuojasta sekä alistaa kansalaiset entistä pahemmin elämäntavan ja kulutustottumusten tarkkailulle. Sairasta on, että tätä kontrollia perustellaan ”pankkiturvallisuudella”.
Pahimpia uudistuksen ajajia ovat olleet Danske Bank ja Nordea, jotka ovat pyrkineet eroon myös käteisen rahan käsittelystä ja lopettaneetkin sen monin paikoin. Silti ne kehtaavat kutsua itseään rahalaitoksiksi.
Elektroniseen maksamiseen siirtyminen yksityistäisi rahan olemuksen
Samalla, kun ihmisille on tyrkytetty elektronisen maksamisen välineitä, kuten MobilePaytä ja Google Payta, on yritetty vähentää käteisen rahan käyttöä ja pakottaa ihmiset käyttämään elektronista rahaa. Tyhmimmät kansalaiset ja varsinkin nuoret ovat tähän ansaan menneet ymmärtämättä, mitä käteisen rahan poistamisesta seuraisi.
Siitä seuraisi koko rahan olemusta koskeva valtava muutos, jollaista ei ole ennen nähty. Jos kaikki raha on pankkien tai maksujen välittämiseen erikoistuneiden firmojen tietojärjestelmissä olevaa bittirahaa, tämä tekee kaikesta rahasta yksityisten yritysten rahaa ja lopettaa julkisen valtiollisen rahan kokonaan sekä maksuvälineenä että arvon säilyttäjänä.
Tämä taas johtaa automaattisesti kaiken taloudellisen vallan siirtymiseen pankeille tai maksuja välittäville yrityksille. Ei siis ole ihme, että verkkomaksufirmat ovat innoissaan, kuten Taloussanomien haastatteleman tanskalaisen Netsin Sirpa Nordlund, joka ennustaa käteisen katoamista vedoten sen käytön ”kalleuteen” ja ”epäturvallisuuteen”.
Tosiasiassa korttimaksaminen tuli vuonna 2013 kauppaliikkeille kalliimmaksi kuin käteiskaupanteko. ”Vaivattomuuden”
varjolla markkinoidusta maksamisen helppoudesta on lyhyt matka siihen,
että maksaminenkin alkaa maksaa entistä enemmän, myös kauppojen asiakkaille.
Siirtymistä tunnuslukukorteista matkapuhelinsovelluksiin ei voida perustella millään ”turvallisuudella”, sillä matkapuhelimet ovat haavoittuvia, ne ovat alttiita elektroniselle urkinnalle, ne katoilevat, ja niissä on häiriöitä. Lisäksi monet tarvitsevat niiden käyttöön apua, jolloin pankkiavaimet voivat joutua entistä helpommin kolmansien osapuolten haltuun. EU:n tuputtamalla hullulla uudistuksella ei ole siis mitään tekemistä turvallisuuden kanssa.
Kuinka onkin aina niin, että ne jotka haluavat taata ”turvallisuutemme” haluavat palkaksi vapautemme? Vastaus piilee siinä, että tuon kaltaisten toimijoiden päämääränä on tehdä ihmisistä tarkkailun ja valvonnan orjia sekä kytkeä kansalaiset pankkiriippuvuuteen.
Rahan ja pankkitoiminnan elektronisoiminen ovat tulevaan lainsäädäntöön valmistautumista niin, että pankkitiedot voidaan avata – paitsi reaaliaikaisesti – mahdollisesti myös jälkikäteen koskemaan kaikkea pankkien tileille kirjautunutta informaatiota. Tämä rikkoisi pahoin länsimaiseen oikeuskäytäntöön kuuluvaa taannehtivan oikeuden kieltoa (ex post facto).
Käteisen rahan poistaminen olisi pankkien tekemä ryöstö
Käteisen rahan puolustamisessa ei ole kyse siitä, että ”ikäihmiset eivät osaa käyttää”
pankkitunnistautumisessa välttämättömiä puhelimia, vaan kyse on paljon
enemmästä. Kysymys on periaatteesta. Maksuvälineitä elektronisoimalla
koetetaan tehdä ihmiset riippuvaisiksi pankkien tilijärjestelmistä ja
maksuvälineistä.
Jatkossa sinulle valehdeltaisiin, että sinulla on talletuksia pankissa, mutta oikeasti ne lakkaisivat olemasta sinun vapaassa käytössäsi, mikäli et voisi käyttää niitä ilman pankkien myöntämiä välineitä ja pankkien määräämiä hintoja. Tätä tarkoitan rahan yksityistämisellä pankkien artefaktiksi. Tileillä oleva raha ei ole asiakkaiden omaa, kun se ei ole tallettajien vapaassa hallinnassa, mutta käteinen raha on.
Kirjanpidollisesti talletukset eivät tietenkään ole asiakkaiden omaisuutta vaan pankkien velkaa asiakkaille, mutta nykyjärjestelmässä asiakkailla on sentään mahdollisuus hakea rahansa pankeista pois. Tämä potentiaali on pitänyt pankit edes jokseenkin nöyrinä. Sen sijaan jatkossa ihmiset yritetään kytkeä täysin pankkien talutusnuoraan poistamalla käteinen käytöstä vähitellen kokonaan.
Suomen Pankki on tosin ottanut jyrkän kannan käteisen rahan puolesta toteamalla, että ihmisillä täytyy olla oikeus omiin rahoihinsa, että oikeus nostaa ja tallettaa rahaa omalle tililleen on peruspankkipalvelu ja että varat täytyy saada pankeista käyttöön muutoinkin kuin kuluttamalla.
Euroalueesta annetun alkuperäisen asetuksen mukaan käteiseuro on euroalueen ensisijainen maksuväline, jota jokaisella taloudellisen vaihdon osapuolella on velvoite ottaa vastaan maksuvälineenä. Nyt myös kauppaliikkeet rikkovat tätä säädöstä räikeästi kieltäytymällä käteisen vastaanottamisesta yksityisoikeudelliseen sopimussuojaan vedoten. Siten ne mitätöivät käteistä rahaa. Tosiasiassa yhdelläkään yrityksellä ei ole oikeutta päättää siitä, mikä on euroalueen laillinen ja kelvollinen maksuväline, vaan käteisellä pitää voida myös maksaa.
Kansalaisten edun ja kansanvallan vastaista EU-direktiiviä on valmisteltu Euroopan unionissa kaikessa hiljaisuudessa tavalla, josta kirjoitin kolmisen vuotta sitten täällä. Koska käteinen raha on vapauden ja kansanvallan tunnusmerkki, Euroopan unionissa se koetetaan korventaa pois samaan tapaan kuin sananvapauskin.
Käteisen rahan poistolla on koetettu torjua ”harmaata taloutta”, mutta tämä tavoite ei oikeuta paljon suurempia rikoksia: kansalaisten yksityisyydensuojan loukkauksia, omaisuudensuojan murentamista eikä pankkitietojen kaivelua.
Pankkiehtoisuuden laajentaminen totaaliseksi on pankkien tekemä ryöstö. Tallettajien varat pidätetään pankkijärjestelmän omaan vaihtoehdottomuuteen, ja varas huutaa: ottakaa varas kiinni!
Tosiasiassa käteisen poistamista ei voida perustella millään rahanpesun vaikeuttamisella, sillä pimeä raha liikkuu nykyisinkin kryptovaluuttojen muodossa. Käteisen poistamisella on tarkoitus pelkästään hankaloittaa kansalaisten maksusuorituksia, heikentää ihmisten taloudellista itsemääräämisoikeutta ja lisätä pankkien valtaa.
Lisäksi elektronisen maksamisen laajentamiseen ei ole mitään tarvetta. Sitä ei ole kukaan kansalainen pyytänyt, vaan kyse on puhtaasti Euroopan unionin harjoittamasta pakottamisesta, vallankäytöstä ja pankkien ahneudesta (näyttöä kansalaisten vastarinnasta saa vaikkapa lukemalla tämän jutun yleisökommentit).
Pankit ja viranomaiset jälleen kävelemässä kansalaisten yli
On muistettava, että ihmiset ovat tätä nykyäkin tilintekovelvollisia vain tuloistaan eivätkä menoistaan, ja tuloistaankin vain veroviranomaisille – eivät pankeille. Pankit kuitenkin ahdistelevat asiakkaitaan tarkoilla tiedusteluilla, mistä mikäkin talletettava seteli on saatu tai mihin tiskeiltä nostettavia käteisvaroja on aikomus käyttää.
Todellisuudessa pankeilla ei ole mitään viranomaisprivilegiota kyseisenlaiseen urkintaan. Paperi, jonka pankit vaativat täytettäväksi, on Finanssialan Keskusliiton, eli pankkien etujärjestön, yksityinen lomake eikä mikään viranomaispaperi.
Viranomaiset, kuten Finanssivalvonta, ovat yrittäneet siirtää pankeille tehtäviä, jotka eivät pankeille kuulu. Pankit ovat ottaneet ne ilomielin vastaan, sillä käteisen rahan käyttöä vaikeuttamalla pankit pystyvät pidättämään taloudellista valtaa itselleen.
Tosiasiassa pankkien asiakkailla ei ole mitään juridista velvoitetta käteissäästöjensä alkuperän selvittämiseen rahaa talletettaessa eikä velvoitetta selvittää käteisvarojensa käyttötarkoituksia niitä nostettaessa. Pankkien tai viranomaisten epäillessä väärinkäytöksiä tai rikoksia, on näyttövelvoite ja todistelutaakka viranomaisella – ei asiakkaalla. Tutkinnan, rikosepäilyn tai syyttämisen kynnyksen taas ei pitäisi ylittyä sillä, että vie omia rahojaan pankkiin. Muutoin kyse on käteisen käytön suoranaisesta kriminalisoimisesta. On muistettava, että myös aiheeton rikoksesta epäileminen voi olla rikos.
Myöskään pankkien velvoite tuntea asiakkaansa ei oikeuta pankkeja urkkimaan heidän kaikkia asioitaan. Nykyisin pankit tiedustelevat asiakkailtaan heidän asumisolonsa ja poliittisen toimintansa, mikä on omiaan vähentämään ihmisten halua toimia poliittisesti. Poliittisen osallistumisen ehdollistaminen taloudellisen kiristyksen keinoin on EU-totalitarismin sairas muoto.
Danske Bank uhkasi jäädyttää asiakkaidensa tilit ja kortit, mikäli he eivät saa määräajassa kopioita asiakkaidensa henkilötodistuksista. Henkilötodistusten jäljentäminen, keruu ja tallentaminen rekistereihin saattaa olla vastoin lakia ja loukkaa joka tapauksessa ihmisten tietosuojaa. Tilien sulkeminen ja varojen pidättäminen pankeille on sellainen isku vasten asiakkaiden naamataulua, että pankkien ei tarvitse ihmetellä, jos ihmiset eivät vie rahojaan pankkeihin enää lainkaan vaan siirtyvät käyttämään pelkästään käteistä rahaa.
Käteisen rahan poistoa on ajanut erityisesti Nordean Björn Wahlroos teoksissaan Markkinat ja demokratia sekä Talouden 10 tuhoisinta ajatusta keskittääkseen valtaa pankeille. Samalla kun elektronisesta maksamisesta yritetään tehdä pakollista, ihmiset yritetään sitoa myös matkaviestimiin ja puhelinliittymiin. Ihmisten elämää läpivalaistaan entistä tehokkaammin, kun kauppaliikkeet pystyvät tunnistamaan ostosten tekijät digitaalisesti ja jatkossa myös biometrisesti kasvojen tai sormenjälkitunnistuksen avulla.
Tämä puolestaan merkitsee filosofian kielellä ”elämismaailman kolonisaatiota”, eli tarkkailun ja valvonnan marssittamista ihmisten olohuoneisiin ja ruokapöytiin. Kyse on perimmältään kansalaisten hallinnasta ja kontrolliin saattamisesta. Jos säästöt ovat sementoidut pankkitileihin, talletusten pääomat voidaan helposti saattaa myös verolle, aivan kuten Thomas Piketty ja EU:n komissio jo esittivätkin, ja niitä voidaan takavarikoida, kuten Kyproksella. Taatessaan anonyymin maksamisen on käteinen raha ainoa oikeasti turvallinen raha.
Käteinen raha auttaa taistelussa elämäntapatarkkailua vastaan
Eräänä uhkana elektronisen maksamisen yleistymisessä on ihmisten oman
talouden hallinnan menetys, kun helpoksi koettu sähköinen maksutoimitus alentaa
tuhlailun kynnystä. Se puolestaan on pikavippiparonien märkä uni.
Pankkien ja muiden puliveivausfirmojen, välistä vetäjien ja keinottelijoiden vallan kasvua on rajoitettava kaikin keinoin, jotta todelliset rikolliset eivät pääsisi urkkimaan yksityisten kansalaisten taloutta eivätkä hallitsemaan poliittisia ja taloudellisia vapauksiamme.
Suomalaiset ovat suostuneet käyttämään elektronista rahaa liian helposti, minkä tuloksena monet ovat laittaneet päänsä pankkien solmimaan silmukkaan. Sosiaalidemokratisoidussa Ruotsissa on tehty päätös käteisestä rahasta luopumiseksi vuoteen 2023 mennessä.
Monessa muussa maassa, kuten Yhdysvalloissa ja Saksassa, joissa asuu eduistaan paremmin huolehtiva kansa, käteisellä rahalla on institutionaalinen asema vapauden ja taloudellisen itsenäisyyden välineenä (aiheesta täällä).
Meiltä elektronisten kaulapantojen ja biometrisen tarkkailun vastustajilta voidaan tietenkin kysyä, mitä salattavaa rehellisellä ihmisellä voi olla. Tämä on väärä kysymys.
Oikea kysymys kansanvallan kannalta on: Mitä urkkimista viranomaisilla tai yrityksillä olisi meidän rehellisten kansalaisten asioihin? Ja vastaus: ei yhtään mitään. Tämä on menossa taas aivan liian pitkälle ja antaa jälleen erään näytön siitä, miksi olisin valmis repimään kyseisen EU-direktiivin kaitaleiksi.
Mitäpä, jos me asiakkaatkin alkaisimme kysellä pankkitiskeillä, mitä pankit tekevät meidän rahoillamme: kenelle ne antavat rahat lainaksi, käyttävätkö ne niitä laillisiin tarkoituksiin, rahoittavatko pankit terrorismia ja huumekauppaa, tai avustavatko pankit verojen kiertämisessä siirtämällä varoja Panamaan, kuten Nordea jo tekikin?
Ilmeistä on, että pankit kiusaavat nyt tavallisia käteisasiakkaitaan tarkoilla selvityksillä vain lavastaakseen esityksen, jonka tehtävänä on vakuutella pankkien toimivan tarkasti lain kirjaimen mukaan. Pankeissa siis toivotaan, että asiakkaat valittaisivat äänekkäästi, jotta viranomaiset päättelisivät pankkien tottelevan viranomaismääräyksiä. Tästä kidutuksesta pitäisi tehdä loppu ja kääntää huomio siihen järjestelmälliseen rahanpesuun ja verojen kiertoon, jota pankit harjoittavat yhteistoiminnassa suurasiakkaidensa kanssa.
Oikeudet ja vapaudet pysyvät vain, jos niitä käytetään
Olen kirjoittanut aiheesta laajemmin täällä. Tekstini kannattaa lukea jokaisen, joka ei vielä tiedä, että elektronisen maksamisen tuputtamisessa ei ole kyse ensisijaisesti pankkiteknisestä toimenpiteestä vaan pankkiehtoisuuden laajentamisesta ja rahan olemuksen muutoksesta sekä omaisuuden ja varallisuuden pidättämisestä yksityisten rahalaitosten hallintaan ja viranomaisten valvonnan kohteeksi.
Mitä asialle pitäisi tai voisi tehdä? Euroopan unionin tuomioistuimesta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta tai Suomen tietosuojavaltuutetulta ei todennäköisesti apua saa, sillä korppi ei noki korpin silmää.
Ehdotan kansanliikettä käteisen rahan pelastamiseksi, elektronisten kahleiden vastustamiseksi, rahan käytön anonymiteetin säilyttämiseksi ja verkkopankkimaksamisen pysyttämiseksi nykyisellään. Suositan kaikille kansalaisille pankkiasioinnin siirtämistä sellaiseen pankkiin, joka ei pakota asiakkaitaan digitaaliseen valvontaan.
Koska pankeilla on taipumus puhaltaa yhteen hiileen, tämä saattaisi tosin entisestään vauhdittaa pankkien yhteistoimintaa käteisen rahan mitätöimiseksi. Siksi eräs toimiva keino olisi minimoida pankkiasiointi nostamalla kaikki rahat pankeista pois, mikäli ne eivät suostu luopumaan nykyisestä tarkkailusta, kiusaamisesta ja urkinnasta.
Käteinen kuolee, jos sitä ei käytetä. Siksi ehdotan, että taloudellisesta itsemääräämisoikeudestaan sekä omaisuuden- ja yksityisyydensuojastaan kiinnostuneet ihmiset lopettaisivat myös pankki- ja maksukorttien käytön ja siirtyisivät käyttämään arkipäivän ostoksissaan vain ja ainoastaan käteistä rahaa. Tähän on hyvät mahdollisuudet, sillä käteiseuroja on liikenteessä noin 1200 miljardin arvosta, siitä on tullut maailmanvaluutta, eikä sen lopettamisesta tule käytännössä mitään.
Käteinen raha on edelleenkin EU-lainsäädännön mukaan euroalueen ensisijainen maksuväline, jota digitaalinen raha vain täydentää. Kaikki tähän säädökseen tehdyt rajoitukset ja venkoilut polkevat euromaiden kansalaisten oikeuksia, mikä voi johtaa koko eurorahajärjestelmän romuttamiseen kansalaiskapinan toimesta.
Näin tehtyään kansalaiset voisivat todeta pankeille: olemme ottaneet taloutemme ja varallisuutemme kokonaan omaan hallintaamme. Mikäli
hyväksytte meidän asettamamme ehdot, teidän ei tarvitse tehdä mitään. Huoletonta kesää!
Aiheesta aiemmin:
Käteinen raha on vapauden ja demokratian tunnusmerkki
Jukka Hankamäki
FT, VTT
Perussuomalaiset
---
Päivitys 25.8.2019:
Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski kirjoitti lehdessä, että ”Itävallassa kammouksutaan lasista ihmistä, ja siksi käteisen käyttöä ajetaan nyt perustuslakiin”.
Juuri näin pitäisi tehdä kaikkialla euroalueella. ”Lasisella ihmisellä” tarkoitetaan juuri tuota digitaalisesti läpivalaistavissa olevaa kansalaista.
Toimittaja tosin erehtyy syyttäessään ”käteisrakkaudesta” (Aittokosken ilmaus) Itävallan natsimenneisyyteen liittyvää historiallista muistijälkeä.
Tosiasiassa itävaltalaisten halukkuus käyttää käteistä rahaa on läpivaltiollistumisen vastustamista ja sellaisena protesti sosialismin ja kommunismin ihanteita, internationalismia sekä monikulttuurisuuteen liittyvää kansainvälistä komentelua ja totalitarismia vastaan.
Juuri ne ovat pahiten uhanneet itävaltalaisia viime aikoina. Käteisen puolustamisesta taas sopii kiittää Itävallan oikeistorealistista Vapauspuoluetta, FPÖ:tä.
