”Schrödingerin kissa” on Nobel-palkitun itävaltalaisen fyysikon Erwin Schrödingerin kehittelemä ajatuskoe, jossa yritetään kuvata kvanttimekaniikan epätäydellisyyttä siirryttäessä atomitasolta makroskooppisiin systeemeihin.
Kokeensa hän esitteli kolmiosaisessa esseessä nimeltä Die gegenwärtige Situation der Quantenmechanik vuonna 1935, ja kirjoitus julkaistiin saksalaisessa Naturwissenschaften-lehdessä.
Ajatuskokeen sisältö on seuraava. Suljetussa laatikossa on kissa. Laatikkoon on kytketty laitteisto, joka koostuu radioaktiivisesta ytimestä ja myrkkykaasuastiasta. Koe on järjestetty niin, että 50 prosentin todennäköisyydellä ydin hajoaa yhden tunnin sisällä. Mikäli ydin hajoaa, se lähettää hiukkasen, joka käynnistää laitteiston avaten myrkkyastian, jolloin kissa kuolee.
Kuitenkin: kun laatikko tunnin kuluttua avataan, ei tavata todennäköisyyttä vaan todetaan tilanne, jossa on joko hajonnut ydin ja kuollut kissa tai hajoamaton ydin ja elävä kissa.
Schrödingerin kokeen tarkoituksena oli havainnollistaa ongelmaa, joka vallitsee pelkkiin todennäköisyyksiin perustuvan kvanttifysiikan ja todellisuudessa havaittavien ilmiöiden välillä. Hiukkastason tapahtumat perustuvat pelkkiin todennäköisyyksiin, mutta niillä on väistämättä myös konkreettiseen aistimaailmaan vaikuttavia seurauksia.
Tieteenfilosofinen kysymys on, milloin jokin systeemi lakkaa olemasta kahden tilan sekoitus ja muuttuu vain toiseksi niistä.
Kysymys on yhdenmukainen esimerkiksi sen kanssa, milloin ruotsalainen yhteiskunta lakkaa olemasta aidosti monikulttuurinen kahden tilan sekoitus ja muuttuu vain toiseksi vaihtoehdoista, joko ruotsalaiseksi tai ulkomaalaiseksi.
Maahanmuuttoa koskevissa ennusteissa ja tulevaisuudenkuvissa liikutaan todennäköisyyksien maailmassa, kuten kvanttifysiikassa, mutta molemmilla on väistämättä konkreettisia tuloksia.
Schrödingerin tarkoituksena oli osoittaa, että kvanttimekaniikka on epätäydellistä ilman sääntöjä, jotka kuvaavat, milloin kvanttimekaniikan tapa kuvata hiukkasta pelkillä todennäköisyyksillä romahtaa ja kissa joko kuolee tai säilyy hengissä sen sijaan, että olisi kumpaakin.
Vastoin yleistä käsitystä Schrödinger ei tarkoittanut kokeellaan, että hänen mielestään kissa voisi olla sekä kuollut että elävä samanaikaisesti. Schrödinger oli pikemminkin sitä mieltä, että kvanttimekaniikan teoria oli epätäydellinen eikä pystynyt kuvaamaan todellisuutta tässä tapauksessa. Koska kissan täytyy olla joko kuollut tai elävä, saman pitää päteä myös ytimeen: sen pitää olla joko hajonnut tai ehjä.
Samaan tapaan voidaan ajatella, että myöskään maahanmuuttopolitiikan ei pidä tukeutua pelkkiin todennäköisyyksiin, koska ne eivät onnistu kuvaamaan todellisuutta, vaan konkreettisiin tuloksiin, jonka tuloksena on joko kuollut tai elinvoimainen Suomi.
