Hallitus korvautui käänteisellä peilikuvallaan, joka ahmaisee valtiolle yhtä paljon velkaa kuin entinenkin mutta tekee sen varakkaiden ja hyvätuloisten eduksi sekä vähäosaisten haitaksi.
Draamaa lisäävät pääministeri Petteri Orpon (kok.) komentelevansävyiset äänenpainot, joiden kautta ihmisiä patistellaan ja elinoloja huononnetaan samalla kun hyväosaisille pedataan veronalennuksia.
Ja kaikki tämä aikana, jolloin jokaisen tulisi osallistua talkoisiin eikä päästä entistä vähemmällä.
Minulle tulee mieleen Esko Ahon (kesk.) hallitus, joka toimi taloudellisesti yhtä huonossa tilanteessa ja joka sai kansalaisten taholta selvän tuomion seuraavissa eduskuntavaaleissa. Ennustan samaa nyt nimitetylle hallitukselle.
Paavo Lipposen (sd.) kaksi seuraavaa hallitusta vetivät Suomen valtiontalouden kuiville, tosin tämä tapahtui pitkälti ulkomaisen vetoavun ansiosta.
Sanna Marinin (sd.) punaviherhallitus oli kyllä aidosti huono, ja sen taloudellista kevytkenkäisyyttä tässä korjataan.
Siinä missä Marinin hallitus velkaannutti Suomea kansalaisten hyväksi,
siinä Orpon hallitus velkaannuttaa kansalaisia valtion hyväksi.
Ennustan Kepun ja vasemmiston paluuta hallitusvaltaan. Parempaa pelipaikkaa oppositiopolitiikan tekemiseen Kepu ja vasemmisto eivät olisi voineet saada kuin porvarihallituksen tehtävälistalle lankeavat isot leikkaukset ja siitä seuraava kannatuskato.
SDP:n paluu hallitukseen edellyttää Antti Lindtmanin valintaa puheenjohtajaksi. Hän on käyttänyt huomiota herättävän anteliaasti käsitettä isänmaa, joka Marinilta unohtui täysin.
