En erityisemmin pidä Eurovision laulukilpailuista, sillä niistä on tullut tuulikoneiden turbulenssilla täyteen puserrettua efektien ja ärsykkeiden stimulaatiosyötettä, jossa kilpaillaan siitä, kuka räikeydessään räävittömimmän esityksen saa aikaan.
Suomen viime vuoden edustuskappale oli eräänlainen epämusikaalisuustesti omassa epämelodisuudessaan. Siitä jos pitää, on varmasti epämusikaalinen. Tämänvuotinen kappale on puolestaan enemmän sketsi kuin musiikkia.
Eurovision asiat eivät olisi kommentoimisen arvoisia, mutta sellaisiksi ne tekee kisojen politisoituminen. Keneltäkään tuskin on jäänyt huomaamatta, että kansakunnat tuppaavat puhelinäänestää kärkisijoille maita, jotka kulloinkin kaipaavat eniten poliittista sympatiaa.
Israelilla on ollut perinteisesti erityisasema euroviisuissa, sillä Israel ei millään kulttuurisella eikä maantieteellisellä kriteerillä arvioiden kuulu Eurooppaan (niin kuin ei myöskään usea Kaukasian tai Vähän-Aasian nykyisistä osallistujamaista).
Israelin mukanaolo selittyy Euroopan yleisradiounionin EBU:n jäsenyydellä ja EBU:n jäsenyys pyrkimyksellä hyvittää toisen maailmansodan aikaisia juutalaisvainoja.
Tämä historia näyttää unohtuneen niiltä, jotka nykyisin suu vaahdossa vastustavat Israelin kelpuuttamista euroviisuihin. Muun muassa Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen edustalle oli eilen ripustettu sekä palestiinalaislippu että sateenkaarilippu, jotka peittivät rakennuksen julkisivua näennäisen sulassa sovussa.
Mielenosoittajat peräsivät Israelille viisuboikottia ja palestiinalaishallinnolle tunnustusta sekä vaativat kansanmurhan lopettamista. He paheksuivat Israelin tekemää kostoiskua Gazan kaistaleelle ja ovat vieneet protestinsa euroviisujen kisapaikalle Malmöön.
Tiedostavaisilta näyttää unohtuneen Israelin historia täysin. Alueen monisatamiljoonainen muslimiväestö on uhannut työntää juutalaiset mereen Israelin nykyisen valtion perustamisesta asti.
Ympäröivät valtiot ovat aloittaneet Israelia vastaan monta sotaa, ja jokaisen niistä ne ovat hävinneet karuin seurauksin.
Aina kun Israel vastaa johonkin arabimaiden tekemään sotilaalliseen tai terroristiseen iskuun, se on länsimaisen median ja muun vihervasemmiston mukaan sitä, että Israel hyökkää. Tämä kerta ei ole tehnyt poikkeusta.
Meneillään olevan konfliktin aloitti viime lokakuussa terroristijärjestö Hamas, joka Iranin aseistamana hyökkäsi Israelin puolella olevia siviilikohteita vastaan käyttäen alustanaan juuri Gazan aluetta.
Kun Israel vastasi iskuun ja aloitti alueen puhdistamisen terroristeista, palestiinalaishuiveissa esiintyvät suomalaiset sanoivat, että Israel tappaa viattomia siviilejä ja naisia sekä lapsia.
Hamas-hallinto itse tappaa omia naisiaan ja lapsiaan, koska teki Israelia vastaan hyökkäyksen, jonka se tiesi johtavan veriseen konfliktiin ja katastrofiin Gazan alueella. Koska iskulla ei ollut mitään sotastrategista syytä, Hamas teki sen pelkästään tuhon kierteen käynnistämiseksi.
Palestiinalaisaluetta vallassaan pitävän Hamas-hallinnon olisi pitänyt ymmärtää seuraukset ennen kuin ryhtyi terrori-iskuun Israelia vastaan.
Hamas on terroristijärjestö juuri siksi, että se ei välitä seurauksista vaan käyttää siviilejä kilpenä. Tässä mielessä se toimii samoin kuin Putin.
Mitä tekevät länsimaiden tiedostavaiset?
Palestiinalaisten verirätteihin sonnustautuneet Hamas-hallinnon tukijat osoittavat avoimesti mieltään terroristijärjestön puolesta ja ripustavat palestiinalaislipun vierelle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tunnuksena tunnetun sateenkaarilipun häpäisten myös sen. Siten he paljastavat olevansa ilmeisesti noita vihervasemmiston feministisiä ja queer-ideologisia pölkkypäitä, jotka eivät ymmärrä sen enempää taloudesta kuin kansainvälisestä politiikastakaan mitään.
He ovat miltei aina poliittisten vääryyksien puolella vastustettuaan myös Suomen Nato-jäsenyyttä ja käännytyslakia ja vaadittuaan lisää maahanmuuttoa Lähi-idän muslimimaista. Omasta ahtaasta nurkkauksestaan he eivät ilmeisesti ymmärrä sitäkään, että islamistisissa maissa terrorisoidaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, joten islamin lauluja ei kannattaisi liioin laulaa.
Keskeinen syy kyseisen porukan mellakointiin Israelia vastaan ja Hamasin puolesta on se, että suuri osa kyseessä olevista suomalaisista mielenosoittajista on pariutunut ylirajaisesti Lähi-idästä maahanmuuttajina tulleiden muslimien kanssa. Tämä on saanut aikaan identiteettipoliittisen konfliktin, joka havaitaan kasvavana eripurana suomalaisen yhteiskuntamme sisällä.
Israelia haukkuessaan tuo pienehkö, meluisa ja julkisuutta hallitsemaan päästetty porukka on unohtanut, että Israel on Lähi-idän maailmankolkassa ainoa sateenkaariväen turvasatama, ja islamistisissa maissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöiltä viedään vapauden lisäksi pahimmassa tapauksessa myös henki.
En ole havainnut juutalaisten enkä israelilaisten tehneen länsimaissa terrori-iskuja, vaikka he ovat kärsineet vainoista ja joukkotuhosta ja kärsivät nykyisin myös tilanahtaudesta ja uhattuna olemisesta maatilkulla, joka on noin puolet Viron pinta-alasta.
Sen sijaan muslimiterroristit ovat tehneet suuren määrän terroritekoja länsimaissa. Niiden tarkoituksena on ollut paitsi herättää pelkoa ja osoittaa poliittista hallintaa, myös murhata ihmisiä ja tukea länsimaihin suuntautuvaa ja maahanmuuton muodossa harjoitettavaa miekkalähetystä.
Nyt tämä hulluus varjostaa myös Eurovision laulukilpailuja terrori-iskulla uhaten.
Tilanne on vertauskuvallisesti merkitsevä. Beethovenilaisen harmonian havina on muslimiterroristisen uhan alaisena Ruotsissa, jonne on syntynyt surkean maahanmuuttopolitiikan tuloksena pienen valtion kokoinen muslimiväestö, ja maa kamppailee arabiterroristisen väkivallan edessä voimatta asialle enää mitään.
Ongelma ei ole vain Eurovision laulukilpailujen pitopaikalla vaan kaikkialla yhteiskunnassa, jonne maahanmuuton ja väestönvaihdon vaikutukset ulottuvat.
Kuten jo sanoin, en nauti Eurovision truuttaamasta spektaakkelista, joka on turvoksissa tuulesta. En ole liioin identiteettipoliittisen klusteroitumisen kannalla, mutta tämän kerran tekisi mieleni liittyä yleisöön ihan vain tuen osoittamiseksi Israelille. Sikäli kuin tilaisuus antaa mahdollisuuden symboliseen kannanottoon, haluan asettua hyvän puolelle ja toivon, että Israel voittaa.
---
Päivitys 12.5.2024: Ykköseksi kipusikin Sveitsi, koska asiantuntijaraati ryhtyi sveitsiläiseksi ja antoi parhaat pisteet sille. Myös Ukraina ja Israel olivat kärjen tuntumassa, samoin Ranska, jonka esiintyjä oli syntyperältään algerialainen ja jonka äänestäminen tarjosi tilaisuuden poliittiseen kannanottoon maahanmuuton puolesta ja ”siirtomaaimperialismia” vastaan. Hollannin edustaja punaliputettiin pois kilpailusta muka-sopimattomasta seksuaalikäytöksestä moitittuna, joten näiden viisujen voittaja oli woke-aktivismi.
Suomalaiset näpelöivät puhelimillaan yleisöääniensä kärkipaikan Israelille, joten vapaus, tasa-arvoisuus ja veljeys ovat arvossaan Suomessa.
