Jäätävä polte ulottuu meidän aikaamme

Olen tällä palstalla useasti vastustellut poliittista korrektiutta ja sananvapauden rajoittamista, sillä totalitarismit alkavat sananvapauden kahlitsemisesta. Olen myös vetänyt selvää linjaa mahdollisimman laajan sananvapauden puolesta, johon mitkään rajoitukset eivät kuuluisi. Ne eivät näytä aiheuttavan muuta kuin pelkkää vahinkoa. Sananvapauden raiskaukset eivät juuri poikkea fyysisistä raiskauksista. Niiden jäljet osoittavat, että arvet kestävät kymmeniä vuosia, kun totuutta peitellään ja ihmisten vapaata tahtoa loukataan poliittisen paimennuksen varjolla. Aiheenani on ollut muun muassa maahanmuuttopolitiikkaa koskevan kritiikin estäminen, mutta myös feminismin ja eräiden uusvasemmistolaisten ideologioiden tuella on tavan takaa vaadittu sananvapauden kastroimista.

Tuoreimman esimerkin siitä, kuinka poliittisen korrektiuden vaaliminen loukkaa taiteen vapautta, tieteen vapautta ja yksilöiden oikeutta tietää, tarjoaa Renny Harlinin elokuvaa Jäätävä polte (1985) koskevan arkistotiedon avautuminen. Tuore uutinen kertoo, että filmi leikattiin Suomen elokuvatarkastajien toimesta piloille ohjaajan paetessa Yhdysvaltoihin. Moni on tuon elokuvan nähnyt, mutta sensuroituna. Tuottaja Markus Selin menetti sen vuoksi omaisuutensa, ja haavat kirvelevät häntä meidän päiviimme asti ulottuvina oikeudenkäynteinä.

Roistovaltio Neuvostoliitto vaati vuonna 1986, että elokuva on sensuroitava poliittisesti korrektiksi, sillä muuten se ei vastaisi valtionpäämiesten liturgioita maiden välisten suhteiden ”edelleen kehittämisestä ja lujittamisesta”. Nuo lupaukset olivat tietysti pakottamalla lunastettuja. Niihin vedottiin salaisissa keskusteluissa, eivätkä kansalaiset edes aavistaneet, kuinka nöyryyttäviä neuvostoliittolaisten lypsämät ja presidentin uudenvuodenpuheeseen sijoitetut lauselmat lopulta olivat. Sitä paitsi taidehan kuuluu yksilöille ja kansalle, eikä sen pitäisi olla valtioiden välinen asia.

Renny Harlin tuli Hollywoodissa tunnetuksi pakolaisena, mikä ei ollut maamme maineelle hyväksi. Hän pakeni ulkopoliittista painostusta ja Suomen taiteilijayhteisön stalinistisuutta. Ollaanpa Harlinin ohjauksista muutoin mitä mieltä tahansa, Jäätävä polte jää Suomen elokuvahistoriaan eräänlaisena sankaruuden osoituksena, jolla sen tekijät uskalsivat hyökätä ulkopoliittista painostusta vastaan.