Monikulttuurinen regatta

The Tall Ships Races 2013 päättyi hienosti laivojen lähtöön viime lauantaina. Ohessa vielä muutama valokuva sään suosimasta tapahtumasta.

Veneitä Hietalahdessa.

Ruotsalaiset osaavat shown. Götheborg-laivalta avattiin tuli.

Kaukaisimmat vieraat saapuivat Omanista.

Laiturilla tapahtui lievä mokutus.

Kansainvälisyyskasvatettavia nuoria manipuloitiin.

Blondit hurahtivat.

Myös miinalaiva Pohjanmaalla oli avoimien ovien päivät.

Lippulaiva Pohjanmaa kiinnitettiin venäläisalus Shtandartin paikalle laituriin.

Neuvostoliittolaisten riistettyä lähes koko kauppalaivastomme sotakorvauksena jouduttiin rannikon merikuljetukset hoitamaan Astridin tapaisilla purkeilla 1940- ja 1950-luvuilla.

Venäläisjäljitelmä Shtandart, jonka esikuva on vuodelta 1704.

TV-tähti 1970-luvulta.

Norjalaisalus Christian Radichin keulakuva.

Puolalaislaiva Fyderyk Chopinin miehistö oli katkera, koska käynti laivaan kulki saksalaisalus Alexander von Humboldt II:n kautta.

Värikylläisyyttä riitti kuin Pridessä.

Perjantai-iltana järjestettiin ilotulitus.

Kun vielä saataisiin Euroviisut Götheborgille.

Götheborgin keulakuva muistuttaa Suomen vaakunaleijonasta.

Laivat alkoivat lipua pois Hietalahdesta lauantaina kello 13.

Tapahtuma oli olosuhteisiin nähden siisti.

Brassilaiva Cisne Branco lähdössä. Näkymä Kustaanmiekalta.

Näkymä Suomenlinnan kallioilta viiteen kilometriin.

Taustalla Lauttasaari ja Espoon TV-masto.

Taustalla Harmajan majakka.

Alexander von Humboldt II lähdössä. Taustalla Pihlajasaari.

Laivat ohittivat Harmajan majakan.

Cuauhtemoc taustanaan Lauttasaari.

Meksikolaislaivan omistaa Secretaría de Marina, Armada de México.

Eteläamerikkalaiset olivat panostaneet Itämeren-vierailuun.

Meksikolaisten ohjelmaan kuului avata jättiläismäinen lippu Harmajan majakalla.

Laivat avasivat purjeensa vasta avomerellä.

Suuri ja mahtava purjelaivaregatta

Purjehdus on pitkäli samanlaista kuin moottoripyöräily. Molempiin liittyy illuusio vapaudesta, mutta kummassakin ihminen on jatkuvasti alttiina sateelle, tuulelle ja hengenvaaralle. Kyse on siis ideologiasta. Ideologiaa puolestaan syntyy, kun asiat kääntyvät vastakohdikseen.

Helsinkiin eilen saapunut suurten purjelaivojen regatta on kieltämättä hieno tapahtuma. Kuitenkin myös sillä on poliittinen luonne.

Aurinkoinen sää suosi regattaa.

The Tall Ships Races 2013 -regattaa mainostetaan nuorisotapahtumana, jonka tehtävä on kansainvälisyyskasvatuksellinen. Eikä siinä mitään vikaa olekaan. Upeimmat laivat paikalle toivat Brasilia, Meksiko, Norja, Saksa ja Ruotsi.

Purjealukset ovat kauniita, ja niihin liittyy nostalgiaa. Suosittelen kesätapahtumaa lämpimästi kaikille!

Kävin eilen Hietalahdessa ja käyskentelin muutamien laivojen kannella. Ylivoimaisesti ystävällisin oli meksikolaisen Cuauhtemocin miehistö, joka kätteli kaikki laivaan astuneet vierailijat. Laivalla vallitsi rento tunnelma ja samba soi, vaikka alus onkin armeijan koululaiva. Saksalaisella Alexander von Humboldt II:lla vallitsi puolestaan sotilaallinen kuri, vaikka laiva kantaa sivistysyliopiston perustajan nimeä.

Vuonna 1914 rakennetulla norjalaisella Statsraad Lehmkuhlilla kaikki on edelleen uudenkiiltävää, ja ruotsalaisten vuonna 2003 vesille laskemaan Götheborg-laivan replikaan on käytetty enemmän tervaa kuin Läkerol-pastilleihin.

Aivan niin kuin venäläinen elefantti on maailman suurin elefantti, on myös venäläinen Kruzenštern suurin tapahtumaan osallistuva alus. Todellisuudessa laiva ei ole alun perin venäläinen, vaan se rakennettiin vuonna 1926 Saksassa koululaivaksi. Brittien saatua laivan sotasaaliiksi toisen maailmansodan lopulla alus luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon, aivan niin kuin suomalaisetkin pakotettiin myymään panssarilaiva Väinämöinen Neuvostoliitolle jatkosodan jälkeen pilkkahinnalla.

Venäjän lipun alla purjehtiva Mir on puolestaan rakennettu Gdanskin telakalla Puolassa vuonna 1987, joten kunnia siitä puolalaisille. Itse en uskaltanut nousta näille aluksille lainkaan, sillä nyky-Neuvostoliitto eli Venäjä on ottanut käyttöön homolait, joilla ihmisiä tuomitaan ja viedään vankilaan pitkiksi ajoiksi. Ihmiskaappausta peläten pysyttelin kaukana laivoista, joita ylläpitävä valtio rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia ja suhtautuu rasistisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

Myös tällä tapahtumalla on siis poliittinen varjo, joka on vähintäänkin purjemastojen mittainen. Mielestäni on väärin, että tilaisuuden järjestäjät sallivat venäläisalusten esiintymisen nuorisolle suunnatussa kansainvälisyyskasvatuksellisessa tapahtumassa samalla, kun Venäjä toisella kädellään sortaa ihmisoikeusjärjestöjä. Toivonkin, että HLBT-yleisö laittaisi venäläisalukset vierailuboikottiin. Muistutan samalla Helsingin kaupungin HLBT-ystävällisestä linjasta, jonka tuloksena kaupungissamme järjestetystä Pride-tapahtumasta on kasvanut The Tall Ships Races -kilpailua vastaava värikylläinen tempaus.

Toinen kaksinaismoralismia heijasteleva ilmiö on tietenkin merenkulkijoiden suhtautuminen alkoholiin. Suurten purjelaivojen regatta onkin todellinen kapteeni Haddockin raittiusleiri nuorisolle. Tapahtumassa taotaan päähän raittiiden elämäntapojen tärkeyttä, kunnes illan tullen teinit aloittavat hillittömän juopottelun. Parhaat bileet näyttivät olevan brittiläisen Morning Starin kannella, joka oli niin täynnä humalaisia nuoria, että järjestyksenvalvojat epäilivät aluksen uppoavan mastoineen ja purjeineen satama-altaaseen.

Uncle Nasse is very, very angry today!

Laivat saapuivat Hietalahteen keskiviikkona ennen puolta päivää. Vasemmalla punavalkoisissa väreissä puolalainen Fryderyk Chopin vuodelta 1992, sen takana Saksan lipun alla purjehtiva Alexander Humboldt II ja oikealla vuonna 1999 valmistunut kelta-musta venäläinen Shtandart-replika, jonka esikuva on vuodelta 1703.

Satama-allas täyttyi regattaan osallistuvista aluksista. Vasemmalla brittiläinen Tenacious ja oikealla hollantilainen Morgenstern.

Suurimmat alukset kiinnittyivät Hietalahden telakan laituriin.

Meksikolainen Cuauhtemoc on nimetty vuonna 1525 teloitetun viimeisen atsteekki-hallitsijan mukaan.

Kokonaispituudeltaan 90,5-metrisen Cuauhtemocin täystakiloidut mastot.

Cuauhtemocin miehistö kätteli jokaisen vierailijan tervetulleeksi.

Miehistön jäsen Leon esittelee kaapin sisällön meksikolaisaluksella.

Cuauhtemocin kannelta. Atlantin yli purjehtiminen on nykyään iisimpää kuin Kolumbuksen aikoina.

Päällystön suu on messingillä, sillä meksikolaisalus voitti A-luokan kilpapurjehduksen Tanskan Århusista Helsinkiin.

Laiturissa vuonna 1914 valmistunut norjalainen Statsraad Lehmkuhl ja vuonna 2000 rakennettu brittiläinen Stravos S. Niarchos.

Norjan merisotakoulun koululaiva Statsraad Lehmkuhl on 98-metrinen parkki.

Statsraad Lehmkuhlin mastot ulottuvat 48 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Nämä eivät ole periskooppeja eivätkä kovaäänisiä vaan tuuletusaukkoja.

Statsraad Lehmkuhlin ohjausratti.

Maakrapu esittää itseään.

Norjalaisaluksen varjossa hollantilainen vuonna 1919 rakennettu Morgenstern ja takana vuonna 2000 valmistunut brittiläinen Tenacious.

65-metrinen Tenacious ja 38-metrinen Morgenstern.

Brasilian laivaston Cisne Branco (suomeksi ”valkoinen joutsen”) on rakennettu vuonna 1999 Hollannissa.

Cisne Brancon mastot ulottuvat 46 metrin korkeuteen, aivan kuten niiden varassa kiipeilijätkin.

Puolalainen vuonna 1918 rakennettu Kaptain Borchardt ja suomalainen vuonna 1948 valmistunut Valborg.

Saksalainen vuonna 2011 käyttöön otettu Alexander von Humboldt II korvasi 1906 rakennetun alkuperäisen.

Ruotsalaisen vuonna 2003 vesille lasketun Götheborg-replikan esikuva on 1700-luvulta.

Götheborgilla tuoksuu väkevästi imperialistinen Tervaleijona. Suomalainen siirtomaaterva tosin myytiin Tukholman kautta.

Venäjän lipun alla purjehtiva Mir (suomeksi ”rauha”) on valmistettu Puolassa. Laivaa varjostaa Venäjän huono ihmisoikeuspolitiikka.

Venäjän lipun alla purjehtiva Kruzenštern on valmistettu vuonna 1926 Saksassa. Mastonäkymään sekoittuvat Jätkäsaaren nosturit.

Norjalainen vuonna 1937 rakennettu fregatti Christian Radich näytteli pääosaa ”Merilinja”-nimisessä TV-sarjassa 1970-luvulla.

Tapahtuma ohjaa pohtimaan, mikä on veneen ja laivan ero.

Brittiläinen Pelican of London on rakennettu 1948 Le Havressa Ranskassa.

Tanskalainen Georg Stage on rautaa.

Nämä alukset eivät ole laivoja eivätkä veneitä vaan huvijahteja.

Flamingo-niminen jahti valmistui Berliinin olympialaisiin vuonna 1936 ja päätyi ilmailuministeri Hermann Göringin haltuun.

Flamingon kannella kellottelija näyttää jonkin verran edeltäjältään mutta edustaa nykyisiä brittiomistajia, joille alus päätyi sotasaaliina.

Nuoriso aloitti illalla juopottelun brittiläisen Morning Starin kannella kansainväliseen kasvatukseen kuuluvassa hengessä.

Ennen laivat olivat suurimmaksi osaksi puuta, nyt jotakin muuta. Näkymä Jätkäsaaresta Länsisataman ja Pihlajasaaren suuntaan.

Miksi Päivi Räsäsestä ei puhuta? Osa 1

Päivi Räsänen tietää, että heinäkuussa, jolloin tiedotusvälineet potevat uutispulaa, läpi menee mikä tahansa. Niinpä hän kiekaisi Kansanlähetyspäivillä, kuinka pahaa homoseksuaalisuus hänen mielestään on.

Näin hän sanoi (puhe kokonaisuudessaan tässä):

”Elämme merkillistä aikaa, kun ihmiskunnan historian luonnollisinta asiaa, äitiyttä ja isyyttä, joudutaan puolustamaan ikään kuin se olisi jonkun uskonnollisen ääriryhmän keksintö.”

Vastaus: Elämme merkillistä aikaa, kun ihmiskunnan historian luonnollisinta asiaa, homoseksuaalisuutta, joudutaan puolustamaan jonkin uskonnollisen ääriryhmän keksintöjä vastaan! Jos äitiys ja isyys eivät Räsäsenkään mielestä ole uskonnollista vaan luonnollista alkuperää, miksi siihen liittyvät sosiaaliset perhe- ja parisuhdemuodot olisivat joidenkin uskonnollisten yhdyskuntien omaisuutta?

Räsänen: ”Parisuhdelain, homoadoptiolain ja sukupuolineutraalin avioliiton perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, jotta homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa seksuaalisuutta. Sillä pyritään poistamaan ympäristön syyllistävät asenteet ja homosuhteisiin liittyvä syyllisyys.”

Vastaus: Päivi Räsänen on lopultakin ymmärtänyt jotain. Pelkän päivittelyn sijasta Päivin kannattaisi päivittää käsityksensä vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Tuoreen australialaistutkimuksen mukaan homopariskuntien lapset voivat paremmin kuin heteroiden lapset.

Räsänen: ”Kirkko syyllistyy homoseksuaalien syrjintään, jos he eivät saa kuulla Jumalan sanan koko totuutta, joka sisältää niin lain kuin evankeliumin.”

Vastaus: Räsäsen puheissa ovat luterilaiseen tapaan vastakkain Raamatun sana ja laki, mutta minne katosivat moraali ja tulkinnanvaraisuus? Kun kerran Jumala oli niin sivistynyt, että hän opetteli kreikkaa kirjoittaakseen Uuden testamentin ja hepreaa päästelläkseen kynästään Vanhan testamentin kivitaulut (jotka tulivat tunnetusti faksilla Taivaasta), niin miksi Päivi Räsänen olisi vähemmän fiksu eikä pidättäyttyisi kristillisestä lähimmäisenrakkaudestaan, joka kohdistuu vihana kaikkeen sellaiseen, mikä hänen omasta mielestään on väärin toisissa ihmisissä?

Räsänen: ”[...] seurakunnissa tulisi löytyä enemmän tilaa ja rakkautta niille ihmisille, joiden kipuna on homoseksuaalinen tunne-elämä tai muu seksuaalinen poikkeavuus.”

Vastaus: Homoseksuaalisuus on nyt siis ”kipu”. Mutta kenelle? Ei kai vain niille kristillisten kesäpäivien kukkahattutädeille, joiden päätä puristaa jokin henkinen fimoosi?

Minä en ole huolissani Räsäsen mielipiteistä enkä kirkosta, jonka jäsenkato kiihtyy aina hänen avatessaan suunsa.

Sen sijaan olen huolissani heteropropagandasta, jonka tuloksena monet nuoret homot ja lesbot tuntevat erinomaisesti Päivi Räsäsen mielipiteet mutta eivät tunne oman seksuaalivähemmistökulttuurinsa historiaa. Jos heillle lausahtaa nyt jotakin vaikkapa Tom of Finlandista, saattaa vastaus olla: ”Ai kuka?”

Ehkä myös julkisen sanan kannattaisi pohtia, mikä lopultakin on uutiskynnyksen ylittämisen arvoista. Kristillisdemarien homovastaisuudessa ei ole mitään uutta, vaikka äänitorvena toimii Päivi Räsänen. On tieteellisesti ja filosofisesti kehittymätöntä arvostella vain yhtä ihmistä, kun syy hänenkin homofobiaansa piilee kristinuskossa itsessään. Yksilö on ideologioiden sodassa usein pelkkä mitättömyys. Tänään vastustajan nimi on Räsänen, huomenna taas jokin muu.

Siitä, miksi sitten kristinusko on niin homovastainen ja homovastaisuudessaan sangen kompleksinen uskonto, olen kirjoittanut analyysin tässä teoksessa. Kirjallinen synopsis teokseeni löytyy tästä ja luentomuotoinen tästä.

Pitäisikö Helsinkiin muuttaminen kieltää?

Helsingissä asuminen kiehtoo monia kuin karhua hunaja. Ihmiset kasautuvat niin sanottuhin kasvukeskuksiin myös muualla maassamme. Nimitys sisältää käsityksen, että muu Suomi ei kasva eikä kehity vaan taantuu. Tämä käsitys on tietenkin virheellinen.

Tungeksimisesta ruuhka-Suomeen on haittaa kaikille. Pääkaupunkiseudulla kiinteistöjen hinnat räjähtävät ja maaseudulla laskevat. Elämä vaikeutuu sekä keskustoissa että maalla.

Porvoo on idyllinen pikkukaupunki.

Ihmisten halussa paeta paniikinomaisesti Helsinkiin ei ole sinänsä mitään erikoista, sillä jonottavathan ihmiset myös muihin helvetteihin kilpailemaan Lebensraumista. Näin syntyy riistettyjen ja ylpeiden ihmisten suurkaupunki, jossa mikään ei ole loppujen lopuksi minkään arvoista.

Asunnot, työpaikat, koulut ja sivistys eivät lopu pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Jopa rantaviivaa riittää tuhansin kilometrein muuallakin kuin Helsingin ja Espoon rannoilla.

Näin kesäaikaan teen retkiä Helsingin ulkopuoliseen todellisuuteen. Eilen tein fillarilenkin Porvooseen. Ihmettelenkin kovasti, miksi ihmiset eivät viihdy Suomen idyllisissä pikkukaupungeissa vaan pakkautuvat Helsinkiin kiistelemään ja riitelemään kaikesta.

Asenne on myös filosofian vastainen. Todellinen filosofia on aina asunut ulkopuolisuudessa ja erakoituneisuudessa. Nietzsche kutsui sitä ”kauiammisenrakkaudeksi”.

Miksi ihmiset eivät viihdy pk-seudun ulkopuolella?

Ihmiset eivät liioin rakasta naapureitaan myöskään kaupungeissa, joihin he sulloutuvat milloin milläkin verukkeella. Työssäkäynti taitaa olla yleisimpiä. (En tiennytkään suomalaisten olevan niin ahkeria, että he ovat pelkästään työn vuoksi valmiita maksamaan asumisesta enemmän kuin tienaavat.)

Mielestäni perustuslakia kannattaisi muuttaa niin, että Helsinkiin tungeksiminen voitaisiin kieltää. Helsingissä oleskelun voisi ainakin säätää luvanvaraiseksi. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki suomalaiset päättäisivät muuttaa yht’äkkiä vaikkapa Porvooseen? Idylli pilalla.

Minä sanon teille: jos asutte jossakin muualla kuin pääkaupunkiseudulla, pysykää siellä! Älkää raahautuko kusiaispesään, jossa ihmiset asuvat ahtaasti rotankoloissa.

Oma arvioni on, että muuttoliike kääntyy päinvastaiseen suuntaan myös spontaanisti. Suomen viimeiset rauhalliset erämaat ovat jo nyt arvossaan. Hiljaisuudesta maksetaan lopulta enemmän kuin Helsingin kämäisistä keskusta-asunnoista, joita dynamiittityhmät keinottelijafirmat repivät sekä raatelevat jatkuvilla remonteilla kotirauhaa ja yksityisyydensuojaa loukaten.

Helsinkiin ei taida lopulta jäädä muuta kuin rymyjengiä, jolla ei ole varaa parempaan elämään.