Rasismin lajeista pahin: ikärasismi

Suomessa on jälleen kitisty rasismista, toisin sanoen siitä, että kaikki maahanmuuttajat eivät saa Suomessa täysihoitoa, vaikka vastaanotto muutoin onkin parasta, mitä koko universumissa on tarjolla.

Monet suomalaiset ovat rasismin kieltelyn vuoksi ymmällään ja kysyvät, eikö kansallisvaltion tehtävänä olekaan toimia etujärjestönä, joka pitää ulkopuoliset loitolla. Juuri näin asia on. Etninen syrjintä on osa ihmisten elämäntilannetta pysyvästi. On luonnollista, että kansakunta priorisoi omaa väestöään ja sen etuja. Ainakin niin pitäisi kaiken järjen mukaan olla, mikäli kansallisvaltioiden tehtävistä pidetään kiinni.

Rasismista jankuttelu onkin keskittynyt huomiota herättävästi vain etniseen syrjintään. Toinen suuri syrjinnän aihe on naisten väitetty syrjintä. Viime aikojen miestutkimus on osoittanut, että myös huoli naisten syrjinnästä on länsimaissa aiheeton ja huomiota pitäisi kiinnittää siihen, miten miehiä syrjitään.

Asiasta ovat kirjoittaneet muiden muassa Henry Laasanen tutkimuksessaan Naisten seksuaalinen valta, Pasi Holm väitöskirjassaan Discrimination Against Men, Pauli Sumanen teoksessaan Valhe, emävalhe, naisen euro on 80 senttiä, Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo kirjassaan Keisarinnan uudet (v)aatteet ja parikymmentä eri tieteenalojen edustajaa Arno Kotron toimittamassa kokoelmateoksessa Mies vailla tasa-arvoa.

Tutkimusten monipuolisuudesta huolimatta yksi suuri rasismin aihe on kokonaan vailla huomiota. Kyseessä on ikärasismi.

Olette varmaan huomanneet, että yli kolmekymmentävuotiaita ihmisiä syrjitään aivan kaikkialla. Tämä ei riipu sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta eikä mistään muusta syrjinnän lisäsyystä. Ikään liittyvää syrjintää harjoitetaan yhdenvertaisesti joka puolella ilman, että kukaan puuttuisi siihen.

Yli kolmekymppisiä diskriminoidaan työelämässä systemaattisesti. Heitä pidetään liian vanhoina, vaikka juuri ennen mittarinpyörähdystä heiltä pitää kysyä henkilöllisyystodistukset viinaa tai tupakkaa ostettaessa sillä perusteella, että he voisivat näyttää alle kahdeksantoistavuotiailta!

Ilmeisesti yli kolmekymppiset eivät ole enää sillä tavoin tottelevaisia, että heitä voisi hyödyntää pelkkinä suorittajina, vaan he osaavat jo ajatella itsenäisesti. Tämän potentiaalin työnantajat haluavat ilmeisesti menettää.

Ikäsyrjintää harjoitetaan varsinkin seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvissä yhteyksissä. Naisia ja feministejä ei saisi arvostella mistään, mutta nuoret naiset katsovat oikeudekseen mukiloida miehiä kaikilla foorumeilla alkaen tavanomaisista seuranhakupalstoista päätyen nakugalleria Alastonsuomeen. ”Mä potkin, tapan ja hakkaan sut hengiltä, jos oot yli kolkyt ja alistat mua väkivaltaisella katseellasi”, he ilmoittavat kuvateksteissään jalkoväli levällään.

Entä milloin nainen on liian vanha ollakseen ”seksuaalisesti haluttava”? Ei ilmeisesti koskaan. Heteromiehet on pakotettu uusherrasmiehiksi, kontalleen naisten jalkojen juureen nuolemaan heidän varpaitaan, sillä miehet on saatu kauhuihinsa pelottelemalla heitä seksin kiistämisellä.

Myöskään homoksi eheytyminen ei auta. Ikärasismi näkyy erityisen selvästi homokulttuurissa. Myös homojen deittailupalstoja ja ravintoloita hallitsevat pissislaumat, jotka ihailevat toistensa tyylivalintoja: ”Oi, miten upee Melody-tukansävytys sulla on, ja kato hei, eiks mulla ookin päälläni hieno Henkalta ja Maukalta ostettu kuosi?” Tällä tavoin nämä puppelipojat livertelevät toisilleen. Heidän korvissaan soi Bianca Castafioren ”Ah, ma nauran, kun kuvani nään, kauniina peilissäin nään!”

Sen sijaan yli kolmekymppiset miehet (siis ne ainoat, jotka kykenevät antamaan seksuaalisen tyydytyksen) nuo omahyväiset tuulitunnelit toivottavat helvettiin, joka todennäköisesti on osa heidän omaa todellisuuttaan ja ilmenee jatkuvana pelkona oman kauneuden katoamisesta. Heille voisi vastata, että ”joo, luokaa vaan ikärasismia, niin pääsette myös itse sen kohteiksi!”

Ikärasismi on rasismin laji, joka koskee kaikkia. Jos ikärasismia ylipäänsä esiintyy, sen kohteeksi joutuvat aikaa myöten myös sen harjoittajat itse.

Ikärasismi alkaa ikään liittyvästä halveksunnasta ja ulottuu ikään liittyviin solvauksiin ja herjauksiin sekä rajaamiseen kanssakäymisen ulkopuolelle.

Niinpä tuomitsen sekä vanhempien nuorempiin että nuorempien vanhempiin kohdistaman ikärasismin. Tuomitsen samanikäisten keskinäisen ikärasismin. Tuomitsen ikään liittyvät ennakkoluulot, jotka usein ovat ikärasismin syitä.

Kannatan eri-ikäisten ihmisten vapaata vuorovaikutusta ja ikärasismin nollatoleranssia. Katson, että eri-ikäisyyteen liittyvät näkökulma- ja kokemuserot ovat elämää rikastuttavia. Yksilöiden väliset erot ovat merkittävämpiä kuin ikäryhmien erot.

Ikärasismi estää ihmisiä tutustumasta toisiinsa ja ymmärtämästä erilaisia ihmisiä sekä omaa itseään. Jokainen ihminen on periaatteessa kaiken ikäinen, sillä kaikki ikäkaudet sisältyvät ihmisen kerroksellisuuteen – joko elettyinä tai tulevaisuudessa odottavina. Itsen hyväksyminen on tämän asian hyväksymistä.

Mikäli ei hyväksy itseään, on ikärasismin lopettamiseen vain yksi tie, oman vanhenemisen lopettaminen, mutta sitä en suosittele, sillä siitä alkaa mätäneminen.

Monet nuoret ovat ikärasisteja sen vuoksi, että heitä pelottaa oma vanhenemisensa. Siksi he projisoivat omat pelkonsa toisiin ihmisiin ja vihaavat vanhenevaa peilikuvaansa heissä. Sitten nämä itseihailussaan piehtaroivat Narkissokset herjaavat toisia ihmisiä typerässä vauvanlemussaan.

Tosiasiassa pissisten kauneus on tietenkin näennäistä ja tilapäistä. Seksuaalisen markkina-arvon kadottua juuri heistä tulee nopeasti niitä Tyyris-Tylleröitä tai kämäisiä kusimuttereita, jotka koettavat löytää nuoruutensa uudelleen, kun ovat tuhlanneet sen puhumalla pahaa toisista ihmisistä ja sulkemalla itsensä aseksuaalisuuteen.

Pier Paolo Pasolini kiteytti asian sattuvasti: nuoruuden palvominen on kuluttamiseen ideologiaan liittyvää tavarafetisismiä, jonka takana asuu fasismi. Se perustuu ruumiin esineistämiseen, jonka kautta ihmiset yrittävät vältellä vanhenemista ja pelkäävät ikääntymistä kuollakseen.

Niin ei ole kaikissa kulttuureissa. Jo Sokrates nolasi kauneudellaan ylpeilevän Alkibiadeksen toistuvasti ja osoitti hänen kauneutensa katoavaiseksi. Japanissa on aina arvostettu vuosirenkaiden tuomaa viisautta, ja kiinalaisen käsityksen mukaan ihmiset syntyvät vanhoina ja nuorenevat vanhetessaan.

Eikö tämä pidäkin paikkaansa? Pikkuvauvathan tulevat maailmaan kaljuina ja naama ryppyisinä, eli samanlaisina kuin täältä myös poistutaan. Lasten ja nuorten koko kehonkaava on täysin kehittymätön, kunnes he vasta keski-ikää lähestyessään pääsevät eroon henkisestä ja fyysisestä kömpelyydestään ja oppivat hallitsemaan omaa mieltään ja ruumistaan. Miksi nuoruuden pitäisi olla palvonnan kohde, kun siihen ei näytä liittyvän muuta kuin ahdistuneisuutta, keskenkasvuisuutta ja hammasten kiristelyä?