Tieto Suomen valinnasta seuraavaksi taisteluhävittäjäksi tuli ensimmäiseksi Ruotsista, niin kuin tieto Tshernobylista lähteneestä säteilystä.
Puolustusvoimien arvioon perustuvasta valinnasta kertoi ensiksi SVT aamupäivällä, kun valtioneuvoston tiedotustilaisuus oli vasta iltapäivällä.
Tarjouskilpailun hävinneessä maassa oltiin anturit ylhäällä, eikä tieto pysynyt julkistamisajankohtaan asti hyppysissä toimittajilla, joille lehdistötiedote oli ilmeisesti jaettu etuajassa. Tai sitten vuoto tuli ruotsalaiselta Saabilta, jonka tietoon oli tullut negatiivinen valintapäätös.
Vaikka eipä tuossa mitään yllättävää ollut. Hävittäjäkaupan todellisena asiantuntijana tiesin minäkin kertoa lopputuloksen jo etukäteen. Veikkasin viimekesäisessä analyysissani hankkeen voittajaksi yhdysvaltalaista F-35:ttä ja kakkoseksi ruotsalaista Gripeniä.
Juuri niin kävi, ja hyvät yöunet tulivat suomalaisille, tosin valintaa ei tehty vihervasemmistolaisen hallituksen ansiosta vaan siitä huolimatta: koska se oli kirjattu hallitusohjelmaan ja perustui Puolustusvoimien asiantuntijavalmisteluun.
Todellisuudessa kauppaa ei tehnyt vain Suomi, vaan ratkaisun teki Pentagon räätälöidessään Suomelle tarjouksen, josta ei kannattanut kieltäytyä.
Kyseessä oli ”ota kolme, maksa kaksi” -tarjous, sillä Suomi sai viidennen sukupolven häivekoneet neljännen sukupolven järjestelmän hinnalla, siis poikkeuksellisen halvalla.
On mukava havaita, että Yhdysvallat haluaa Suomen pysyvän itsenäisenä varsinkin nyt, kun Venäjä kokoaa joukkojaan Ukrainan rajalle valmistellen hyökkäystä. Kyseinen pullistelu voi toisaalta olla reaktiota Suomen asekauppaan, vaikka mitään muutosta Suomen ulkopolitiikassa ei ole tapahtunut.
Kun Nato-optio ei näytä realisoituvan paperilla, on hyvä, että sitä toteutetaan USA:n ja Suomen välisenä kanssakäymisenä ja sotilasteknologisena yhteistyönä.
Siltä varalta, että hallitus olisi aikonut esittää eduskunnalle muuta kuin jenkkihävittäjää, muistutan, että koneet on edelleen varminta ostaa Amerikasta. Hankinnan suunnanmuutos olisi antanut signaalin ulkopolitiikan suunnanmuutoksesta.
Hybridiuhat hävittäjäkaupan häiveissä
Asekauppa on aina myös liittolaissopimus. Yhdysvallat on turvallisuuden parempi takuumies kuin hajoava EU, jonka puolustuspolitiikka on pelkkä paperitiikeri – tai kuin tuo Ruotsi, joka osoitti luotettavuutensa avustamalla laittoman maahantulon järjestämisessä ja kyytimällä valtiollisen rautatieyhtiönsä kautta pakolaisia Tornion raja-asemalle vuonna 2015.
Pakolaisten työntäminen Suomeen oli samanlainen hybridisodankäynnin muoto kuin on Valko-Venäjän tapa toimittaa pakolaisia Puolaan. Sitä ei vain sanottu siksi, vaikka ”siirtolaisjärjestelylle” ei ollut mitään oikeudellista eikä sopimuksellista velvoitetta. Emme edelleenkään tiedä, millä tasolla asiasta sovittiin vai sovittiinko.
Mutta
on kalliissa asekaupassa myös varjopuolensa. Pahimmillaan
hävittäjäkaupasta tulee pelkkä harhalaukaus, sillä ilma-aseilla emme
mitään tee, jos maarajat vuotavat kuin seula, ja ministerit Mikkonen
& Ohisalo kutsuvat tänne kaikki, jotka haluavat tulla, vastatoimien
puuttuessa täysin.
Sotia pitää ennaltaehkäistä tiukalla rajapolitiikalla, torjumalla väestöjen sekoittamista ja estämällä konflikteja siirtymästä valtioiden rajoilta keskelle kansalaisyhteiskuntia, niin kuin maahanmuuton tuloksena on monessa maailmankolkassa käynyt.
Kulkureittiä Lähi-idästä Moskovan kautta Suomeen
markkinoidaan aktiivisesti, raja-aita
ei pidättele ketään ja hätätilalaki tulijoiden käännyttämiseksi puuttuu, vaikka aiemmin
pelättiin jopa miljoonan turvapaikanhakijan vyöryä.
Kritiikissä ei järjen häivää
Helsingin Sanomien hellimät
maanpuolustustalebanit Hiilamo, Kiljunen ja Tuomioja kiljuivat, että hävittäjäkauppa merkitsee
”sitoutumista vanhentuneeseen tekniikkaan
”. Asia on taaskin täysin päinvastoin, ja enintään
ajattelutapa voisi perustua menneiden vuosien opetuksiin.
Niille kuuroksi tullut sosiaalipoliitikko Heikki Hiilamo
toisti Aavelasku-kirjojensa virheet kommunistien Tiedonantajassa pystymättä ymmärtämään, kuinka tärkeä rooli ilma-aseella on rajaloukkausten torjunnassa ja tiedustelun sekä tulenjohdon ketjussa. Hän ei ymmärrä nähtävästi sitäkään, että hävittäjäkaupan hinta ei ole suoraan verrannollinen koneiden määrään.
Vasemmistoliiton ministerit puolestaan
narisivat koko konekauppaa vastaan, ja vihreät ovat muodostaneet Suomen taloudelle ja sisäiselle turvallisuudelle sodankaltaisen uhan. Nuo kun laittaisi rintamalla kulkemaan vihollista kohti, niin vihollinen väistyisi pakokauhussaan heti!
Maanpuolustus maksaa entistä enemmän juuri siksi, että perinteisen sodanuhan rinnalle on tullut maahanmuuton ja hybridisodan kaltaisia uhkia, joita kotimaisten desanttien aktivismi vain lisää.
Loppukevennyksenä mainittakoon, että lentävän Saabin lisäksi ruotsalaisilla on jatkossa tarjolla myös
lentävä Volvo.
