5. lokakuuta 2026

Kokoomus on ilmoittautunut asumisoikeusasukkaiden viholliseksi

Kokoomuslainen asuntoministeri Sari Multala antoi 3.9.2026 eduskunnalle asumisoikeuslain muutosesityksen, jonka mukaan asumisoikeusasuntoja pitäisi voida myydä asukkaiden alta aso-vajaakäytön tilanteissa, ja asukkaille tarjottaisiin uhkavaatimusta: osta omaksi tai jää vuokralle kahden vuoden irtisanomissuojalla. 

Tosiasiassa aso-sopimusten, kuten sopimusten yleensäkin, tulisi pysyä voimassa niiden lakien mukaisina, joiden voimassa ollessa sopimukset on solmittu. Tässä mielessä lainmuutoshanke sopimusten taannehtivaksi romuttamiseksi on perin juurin koko oikeusjärjestyksen vastainen.

Kirjoitin lainmuutoksen taustoista tässä päivittyvässä jutussani. Samalla myös kollegani, liiketalouden etiikan dosentti Jukka Kilpi todisteli, että aso-yhtiöt eivät ole lain muuttamista vaativassa kriisissä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ongelmayhtiöiden asiat pitäisi oikaista yhtiötasolla, eivätkä ne vaadi lainmuutosta.

Toisella tavalla sanottuna: hallitus ei ole osoittanut mitään sellaisia nykyisen aso-lain ongelmia, joita aso-yhtiöt eivät voisi itse ratkaista omassa yhtiötaloudessaan, mutta hallitus saattaa aiheuttaa aso-lain horjuttamisellaan suuren määrän uusia.

Myös oikeuskansleri vaati lausunnossaan hallitukselta parempia perusteita, mikäli hallitus aikoo repiä nykyisiä asumisoikeuksia. Nähdäkseni lainmuutoksen ei pidä ollenkaan edetä, ja aso-asuntojen kaupustelu on torpattava asukkaiden perusoikeuksien vastaisena, aivan niin kuin perustuslakivaliokunta jo tekikin vuonna 2021, kun lakia uudistettiin (PeVL 5/2021 vp).

Asia on jälleen perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä. Saadakseen lainmuutoksen läpi Kokoomus junaili perustuslakivaliokunnan asiantuntijoiksi kokoomuslaisen ministerin Antti Häkkäsen veljen, professori Martti Häkkäsen, ja kokoomuslaisen vaaliehdokkaan, professori Veikko Vahteran.

Aso-asukkaiden irtisanominen ja asumisoikeuksien mitätöinti ei käytännössä koskisi vain tiettyjä tilanteita, vaan lainmuutos sisältäisi aso-yhtiöille suoranaisen kannusteen tyhjentää tahallaan taloja aso-asukkaista esimerkiksi käyttövastikekorotuksilla ne myydäkseen ja laittaakseen asukkaiden maksamat talot myyntivoittoina taskuihinsa.

Lainmuutosesitys edustaa sosiaalista korruptiota ja taloudellista korruptiota pahimmillaan. 

 

Kokoomus on romuttamassa asumisoikeuksien lisäksi myös aso-yhtiöiden tulonhankinnan

Viime viikolla Kokoomus julkaisi esityksensä leikkauslistaksi ensi hallituskaudelle. Sen mukaan asumisoikeusasukkaat rajattaisiin yleisten asumistukien ulkopuolelle.

Kokoomus aikoo poistaa asumistuen aso-asukkailta ja syöstä ihmiset toimeentulotukeen, joka on pahin kannusteloukku ankaran varallisuusehdon vuoksi. Toimeentulotuen rajaaminen yleistuen, asumistuen ja muiden ensisijaisten tukien tasoiseksi poistaisi myös toimeentulotuen kokonaan. Järjetön esitys.

Ensin Kokoomus koettaa mitätöidä aso-asukkaiden oikeudet taannehtivasti vaikuttavalla lainmuutoksella, joka rikkoo myös oikeusvaltioissa vallitsevaa sopimusten sitovuusperiaatetta vastaan.

Sitten puolue haluaa viedä aso-asukkailta ja aso-yhtiöiden tulonsaannilta taloudellisen pohjan tai vähintäänkin tärkeän osan taloudellisesta perustastaan poistamalla yleiset asumistuet, jotka tosiasissa ovat hyvin monipuolisia subventioita ja ulottuvat aina rakennusteollisuuden hyödyksi asti.
 
Näin hallitus teki jo omistusasukkaiden kohdalla. Kun omistusasukkailta poistettiin yleinen asumistuki, omistusasujat pakotettiin myymään (usein velkaiset tai jopa arvottomiksi käyneet) omistusasuntonsa ja siirtymään luu kädessä vuokralle asumaan. Tällöin valtion asumistukimenot kasvoivat eivätkä laskeneet, sillä vuokrat ovat korkeammat kuin omistusasuntojen hoitovastikkeet tai hoitokulut, joihin asumistukea ennen sai.
 
Sijoitusasuntojen hinnat ja kysyntä romahtivat, kansalaisten asuntovarallisuuden arvot sukelsivat, ja rakentaminen pysähtyi. Kaikkien (myös eläkeläisten) asumistukien kokonaismäärä oli noin 2,2 mrd euroa vuonna 2023. Vuonna 2025 määrä oli ”hallituksen aloitettua työnsä” ja ”työllisyyspolitiikkansa” jo lähes 2,5 mrd euroa.
 
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta laski, että toimenpiteellään hallitus säästi vain 8 miljoonaa euroa, mutta tuokin säästö jäi vain näennäiseksi, sillä hallitus ei ottanut huomioon sirkulaatioilmiötä, eli menojen kiertymistä toiseen tukimuotoon ja aina toimeentulotukeen asti. Sitä puolestaan voi saada vain lähes täysin varaton, ja sen piiriin ei ketään pitäisi ajaa, sillä kyseessä on pahin kannusteloukku, joka ohjaa hankkiutumaan varattomaksi.
 
Lautasen nuolettaminen on fasismia, ja toimillaan hallitus on kaatanut suuren määrän ihmisiä toimeentulotukeen ja ajanut ihmisiä pois kodeistaan. Väliinputoajia, jotka eivät saa asumistukea eivätkä toimeentulotukea, syntyi paljon.
 
Myöskään asumistukien poistamisessa aso-asukkailta ei ole kyse säästötoimesta vaan joko tyhmyydestä tai pahuudesta johtuvasta aso-järjestelmän tuhoamisesta. 
 
Jos Kokoomus onnistuu poistamaan yleisen asumistuen asumisoikeusasukkailta, se tekee aso-asumisesta epähoukuttelevaa työttömyysuhasta kärsivien eli käytännössä lähes kaikkien kansalaisten kannalta ja kääntää aso-asukkaat vuokrafirmojen asiakkaiksi. Sen lisäksi, että Kokoomus on julistanut sodan aso-asukkaille, puolue yrittää siis toden teolla kaataa myös aso-omistajayhtiöt, joten ei ole ihme, että kyseistä politiikkaa vastustavat myös ne.
 
Tosiasiassa asumistuki on parhaita sosiaaliturvan muotoja, koska siitä hyötyvät lähes kaikki. Asumistukien loppusaajia ovat rakennusliikkeet. Asukkaat saavat asua, ja sijoittajatkin ovat hyötyneet. Tuki jakautuu elvyttävästi kaikkialle yhteiskuntaan, kuten perusturva yleensäkin. Asumistuki on perustunut yhteiskunnalliseen konsensukseen, kun taas Kokoomus ehdottaa tuen suuntaamista vain rakennusyhtiöille.
 
Kokoomus on saanut väittämänsä aso-kriisin aikaan itse. Käyttöaste alkoi vajota ja aso-asumisen suosio pudota, kun entisen asuntoministerin Kai Mykkäsen (kok.) lainmuutoshanke tuli julki. Nykyisen asuntoministerin Sari Multalan eritysavustajana puolestaan tuhattaituroi Helsingin kokoomuslainen varavaltuutettu Tarik Ahsanullah, jonka ”sijoitusneuvojen” vuoksi HYY:n Ylva menetti lähes kaiken kiinteistövarallisuutensa (aiheesta täällä ja täällä). Kiitokseksi tästä kyseiset kokoomuslaiset ovat koko ajan pudonneet urallaan ylöspäin.
 

Ongelmayhtiöiden omistajien täytyy kantaa oma vastuunsa virheistään

Otin asioihin kantaa Kauppalehden 5.10.2026 julkaisemassa ja toimittaja Maaria Draken kirjoittamassa jutussa, jossa kritisoin yhtäältä asumisoikeuksien repimistä ja toisaalta asumisoikeusyhtiö Haso Oy:n käyttövastikekorotuksia, jotka johtuvat Hason omistajatahon, eli Helsingin kaupungin, holtittomasta taloudenpidosta: ylirakennuttamisesta, ylivelkaannuttamisesta, liian alhaisten vastikkeiden kantamisesta liian pitkään, kohtuuttomien riskien ottamisesta ja varautumattomuudesta korkojen odotettavissa olleeseen nousuun.
 
Poliitikkojen strategisia virheitä ei saa kaataa aso-asukkaiden kannettaviksi, koska aso-asukkaat eivät ole olleet toimivaltaisia Hason virheitä tehtäessä eivätkä siis niistä vastuussa. Aso-asukkailla ei ole myöskään sijoittajanvastuuta, koska aso-asukas ei ole osakas. Aso-lain 33 §:n 1 momentin mukaan aso-omistajayhtiöt saavat kantaa käyttövastikkeina vain hyvän taloudenpidon mukaiset kulut, eivät huonon. Jos niin olisi, se vapauttaisi yhtiöt täyteen vastuuttomuuteen. Käyttövastikkeiden jyrkkä poikkeuttaminen aso-sopimuksiin kirjatusta saattaa täyttää myös rikoslailliset (RL 36 luku, 1 ja 2 §) markkinointipetoksen ja sopimuspetoksen tunnusmerkit.
 
Koska vika on poliittisessa ohjauksessa tai sen puuttumisessa, Helsingin kaupungin pitäisi ottaa vastuu kokonaan omistamansa Hason räjähtäneistä korkokuluista siksi ajaksi, kunnes korkokriisi on saatu ratkaistua. Muuten korotukset ovat vain Hason asukkaille suunnattu kuntaveron korotus.
 
Tilanne on puoluepoliittisesti ongelmallinen. Ylirakentamista on vaatinut vihervasemmisto, joka ei haluaisi myöntää virheitään, ja Kokoomus puolestaan vastaa aso-järjestelmää repimällä, subventiot torppaamalla ja asumisen tukia leikkaamalla. Kansanedustajia asia ei näytä kiinnostavan, koska lähetekeskustelussa ja valiokuntakuulemisissa edustajat mykistyivät lähes täysin. Tuskin edes perustuslakivaliokunnan professorijuristit ymmärtävät, millainen pommi hallituksen esitykseen sisältyy.
 
Tosiasiassa asunnon omaksi lunastamisen mahdollisuus ja vuokralle jääminen eivät ole aso-asukkaille minkäänlaisia oikeussuojakeinoja, vaan niillä asukkailta poistettaisiin se oikeus, josta asukkaat ovat aso-maksunsa maksaneet.
 
Myös aso-yhtiöiden näkökulmasta asukkaille tarjottu omaksi lunastaminen olisi coup de grâce. Asukkaat poimisivat taloista halutuimmat asunnot omikseen ja jättäisivät vähemmän halutut yhtiöille, mikä pahentaisi yhtiöiden tilannetta. Tämä on jälleen näyttö hallituksen tavasta sivuuttaa vaikutusarviot omassa sokeudessaan.
 
Aso-järjestelmä ei ole sen enempää kriisissä kuin mikään muukaan asumismuoto nykyisin. Kyseessä on menestystarina, kunhan korkokriisistä päästäisiin yli kuivin jaloin.
 
Mikäli aso-käyttöasteet ovat laskussa, ne johtuvat valtionhallituksen omista toimista. Järjestelmää jatkuvasti kyseenalaistamalla, jyrsimällä ja romuttamalla hallitus aiheuttaa asukaspakoa ja on siten syypää mahdolliseen asukaskatoon.
 
Kyse on samasta asiasta kuin monessa muussakin yhteydessä: kansalaisten luottamusta heikentämällä hallitus luo ongelmansa ihan itse ja syyttää siitä muita.
 
Jokainen osaa laskea yksi ynnä yksi.
 
Hallitus on tekemässä aso-asunnoista myyntikelpoisia tilanteissa, joissa talojen aso-käyttöasteet putoavat kolmasosaan tai alle, vaikka muut asunnot olisivat vuokrattuina.
 
Toisella kädellään hallitus niin tehdessään tietää itse aiheuttavansa tuota asukaspakoa, kun asukkaat eivät enää hakeudu aso-malliin saatuaan signaalin, että asumisoikeudet eivät olekaan pysyviä eikä aso-asuntoihin enää saisi jatkossa myöskään yleistä asumistukea.
 
Hallitus yrittää siis tahallaan horjuttaa luottamusta aso-asumiseen, vuokralaistaa tai häätää asukkaat ja tuhota koko aso-järjestelmän, jotta omistajayhtiöt pääsisivät myymään talot.
 
Kokoomus on hallituskumppaniensa tuella syyllistymässä sikamaiseen perusoikeuksien loukkaukseen, jolla vedetään matot ja lattiat aso-asukkaiden alta ja viedään luottamus myös aso-omistajayhtiöiden toiminnalta. Perussuomalaiset tekivät suuren virheen pujahtamalla napamies Petteri Orpon povitaskuun perusturvaleikkausten takaajaksi, sillä siten PS menetti kansanpuolueen maineensa ja laittautui liike-elämän edunvalvojaksi.
 
Järjestelmäkorruptiota asiassa edustaa aso-asukkaiden vastikkeissaan maksaman asuntovarallisuuden kavaltaminen realisoinneissa omistajayhtiöiden myyntivoitoiksi.
 
Kyseessä on ultimaattinen poliittinen röyhkeys ja kodinturvan raiskaus, jolle ei löydy vertaista Suomen asuntopolitiikan historiasta. Dosentti Kilpi kirjoitti aiheesta täällä ja yht. lis. Hällström täällä ja täällä.
 
Samalla kun Kokoomus puolustelee yrityksille kätilöimäänsä yhteisöveron alennusta väitteellä, jonka mukaan verohelpotuksen peruminen horjuttaisi luottamusta lakiin, puolue on jatkuvasti horjuttanut luottamusta Asumisoikeuslakiin, jonka nimenomaan pitäisi olla pysyviksi tarkoitettuja oikeustiloja ja sopimuksia perustava laki. 
 
Aso-asukkaiden kodinturvan uhkaaminen on lopetettava.
 
Aso-lain repiminen on lopetettava. 
 
Kokoomuksen leikkauslista johtaa toivoakseni Kokoomuksen oman kannatuksen leikkautumiseen. Sitä kautta puolue voisi oppia jotakin keskinäisriippuvuudesta ja sirkulaatioilmiöstä, joita porvaripuolueissa ei ole koskaan ymmärretty johtuen oman napansa kaivelijoiden kyvyttömyydestä reflektiiviseen ja interaktionistiseen ajatteluun, ts. kyvyttömyydestä asettua toisten Suomen kansalaisten asemaan.
 
Tältä mieheltä muistetaan myös maininta tunareista.

Ei ole syytä peittää näkyvistä sitäkään, että aso-asukkaiden perustuslaillisen kodinturvan mitätöimisen ohella hallituksella on meneillään myös perustuslaillisen yksityisyydensuojan romutushanke, jolla hallitus haluaa avata noin kahden miljoonan suomalaisen eläkeläisen, työttömän, opiskelijan tai muista syistä Kela-riippuvaisen ihmisen pankkitiedot Kelan suoraan rahalaitoksista tiedusteltaviksi.
 
Kokoomuslainen ministeri antoi asiasta esityksen HE 49/2026 vp eduskunnalle 9.4.2026 perustuslakivaliokunnan näytettyä asialle vihreää valoa lausunnossaan PeVL 21/2025, eikä hanke pysähtynyt myöhemminkään lausunnoissa PeVL 28/2026 ja TaVL 25/2026 vp (käsittelyn tilasta täällä). Kirjoitin aiheesta täällä.
 
Hallituksen esityksillä ei ole mitään yhteistä hallituspuolueiden mainostaman kotien suojelun ja omaisuudensuojan kanssa, ja isänmaallisuudesta sekä kansallismielisyydestä kyseinen hyökkäily kansalaisia vastaan on kaukana. 
 
Fasismin massa- ja yksilöpsykologian näkökulmasta elämänkatkeruutta potevat pataporvarit ovat vaarallisia poliittisessa vallassa, sillä heistä tulee helposti kiusaajia, jotka projisoivat tunnevammansa toisten ihmisten piinaamiseksi taloudellisen inkvisition välineillä.
 
Kiusaamiskiimassaan hallitus aikoo ilmeisesti lopettaa suomalaisen oikeusvaltion ampumalla perusturvan täyteen reikiä, tekemällä vääryyksistä laillisia, kodeista lasisia ja ihmisistä läpinäkyviä sekä virittelemällä tukiriippuvaisten ihmisten ja toimintojen piiriin varallisuusehtoja, jotka muodostavat tehokkaita köyhyys- ja kannusteloukkuja ja kääntävät suomalaisen keski- ja työväenluokan varallisuuden valtionbudjetin tilkkeeksi miljonäärien rikastuessa entisestään.
 
---
 
Päivitys 16.10.2026: Perustuslakivaliokunta avasi hallitukselle tien aso-lain muutosten hyväksymiselle todettuaan lausunnossaan (67/2026 vp) 15.10.2026, että asian käsittelylle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä ei ole esteitä, ja siten laki voidaan nuijia läpi eduskunnan täysistunnossa yksinkertaisella enemmistöllä.
 
Lainmuutoksen olisivat voineet pysäyttää perustuslakiasiantuntijat, kuten viimeksikin 2021. Tällä kerralla asiantuntijalausunnot eivät olleet yksimielisiä vaan menivät ristiin, jopa oman sisältönsä kanssa. Kokoomuksen vaaliehdokas professori Veikko Vahtera suitsutti tietenkin hyväksyntäänsä lausunnossaan, jossa monin sanoin tunnustettiin, että asukkaiden perustuslaillisia oikeuksia rikotaan, mutta lopulta ”[...] lakiehdotus on sopusoinnussa perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kanssa.”
 
Vasemmistosympatioistaan tunnetut emeritusprofessori Kaarlo Tuori ja professori Tuomas Ojanen ovat puhuneet pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden maahantulon ja sosiaaliturvan puolesta aiemmin kuin pastori Billy Bob Baker, mutta nyt kun vaarassa ovat enimmäkseen suomalaisten ihmisten perusoikeudet kotiin, ei voinut vähempää kiinnostaa. Tuori kirjoitti neljän sivun verran aso-lain historiasta, ja kaikki puhui lain muuttamista vastaan, mutta lausunto päättyi löysiin sanoihin, että muiden yleisten rajoitusedellytysten kannalta hän ei ”näe ehdotetussa sääntelyssä ongelmia.” Kaikissa muissa mainitsemissaan suhteissa lainmuutos oli kuitenkin ongelmallinen.
 
Myös Tuomas Ojasen lausunnossa kaikki puhui lainmuutosta vastaan, mutta silti hänen johtopäätöksensä oli, että ”[e]sityksessä on [...] riittävästi osoitettu, että ehdotettu puuttuminen asumisoikeuden pysyvyyteen on välttämätöntä hyväksyttävän ja painavan yhteiskunnallisen tarkoituksen saavuttamiseksi, ja että rajoituksista vapauttamista ei voida saavuttaa vähemmän puuttuvin keinoin.” Totuus: kyllä voidaan, eikä olisi ollenkaan pakko puuttua. Ojasen mielestä ”hyväksyttävä ja painava yhteiskunnallinen tarkoitus” on nyt ilmeisesti aso-varallisuuden realisoiminen aso-yhtiöiden omistajien taskuihin ja aso-asukkaiden vuokralaistaminen – ei asukkaiden asumisoikeuksien turvaaminen.
 
Lainmuutoksen puolustajat ovat ilmeisesti toimineet deduktiivisesti ja päättäneet etukäteen lopputuloksen, sitten käsitelleet hieman asiaa ja päätelleet, että perusteet lakiesityksen hylkäämiselle ovat olemassa, mutta hyväksyä täytyy. Induktiivisesti edeten heidän argumentaatiostaan olisi pitänyt seurata aivan toisenlainen johtopäätös. 

Selvästi lainmuutosta vastustivat professori Veli-Pekka Viljanen ja yliopistonlehtori Hanna Hämäläinen. Viljanen totesi lausunnossaan, että
 
”[p]elkästään hallituksen esityksessä tehdyn, varsin yleisluonteisen selvityksen perusteella en näe vielä mahdolliseksi päätyä ehdotetun rajoituksista vapauttamista koskevan sääntelyn (88 a ja 88 b §) osalta perustuslakivaliokunnan aikaisemmassa lausunnossa omaksumasta valtiosääntöoikeudellisesta kannanotosta [...] poikkeavaan lopputulokseen.” 
 
Hämäläinen puolestaan kirjoitti lausunnossaan, että
 
”[...] esityksessä ei [...] nähdäkseni onnistuta riittävästi perustelemaan ehdotetun sääntelyn välttämättömyyttä sen tavoitteisiin nähden eikä täten sen oikeasuhtaisuutta suhteessa siihen, että sääntely puuttuu merkittävällä tavalla asumisoikeussopimuksen ydinsisältöön ja heikentää merkittävästi asumisoikeuden haltijan asumisturvaa. Ehdotettu 88 a § on nähdäkseni jännitteinen perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan kanssa.”
 
Jos otetaan huomioon, että Kaarlo Tuorin kanta lainmuutosta kohtaan oli läpi koko hänen lausuntonsa vastustava, olisivat Viljanen, Hämäläinen ja Tuori voittaneet Vahteran ja Ojasen (varauksellisen) kannan 3–2. Lisäksi huomionarvoista on, että asukkaiden oikeudellisessa viitekehyksessä ja aso-yhtiöiden tilanteessa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Tämän totesi lausunnossaan ympäristöministerölle oikeuskansleri Janne Salminen.
 
Kun huomataan, että myös Ojasen kanta oli täynnä varauksia, hallituksen esitystä kritisoineiden asiantuntijoiden näkemykset voittivat 4–1 Kokoomuksen vaaliehdokkaan (ja sellaisena esteellisen) Veikko Vahteran kannan. Oikeuskanslerin lausunnolla täydennettynä tulostauluun olisi kirjoitettu 5–1 Vahteraa ja hallituksen esitystä vastaan.
 
Perustuslakivaliokunnassa ratkaisevat tietenkin kansanedustajajäsenten eivätkä asiantuntijoiden äänet, mutta lausuntojen ollessa keskenään ristiriidoissa on virheellistä ja väärin, että perustuslakivaliokunnan kansanedustajat hyrisivät hyväksyntänsä hallituksen esitykselle. 

Valiokunta käveli omassa lausunnossaan esitystä vastustaneiden asiantuntijalausuntojen yli ja sivuutti myös sisäisesti ristiriitaisten lausuntojen ne asiakohdat, joissa kritisoitiin lakiesitystä. Näin oikeusoppineet lytättiin valiokunnassa poliittisen teatterin välineiksi.
 
Eriävän mielipiteensä PeV:n loppulausuntoon jätti vain Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho, jota puolueensa ei tahdo päästää enää vaaliehdokkaaksi (muissa asioissa koettujen erimielisyyksien vuoksi).
 
Yhteistä asiantuntijalausunnoille oli se, että niissä asumisoikeuslain muutosta käsiteltiin pelkästään historiallis-legalistisesti vailla minkäänlaisia vaikutusarvioita koskien sitä, mitä asumisoikeuksien heikennyksistä voi seurata asukkaiden tulevaisuuden ja aso-järjestelmän uskottavuuden kannalta: asukaspakoa, hintahäätöjä eli tahallista pyrkimystä korottaa käyttövastikkeita asukkaiden karkottamiseksi ja asuntojen kauppaamiseksi sekä korruptiivista keinottelua. Ja kaikki tämä asumisoikeuksien ja koko järjestelmän luottamuksen kustannuksella.
 
Perustuslakivaliokunnan enemmistö SDP, Keskusta ja Vihreät mukaan lukien taluttivat perustuslakiasiantuntijoita kuin sokea koira isäntää läpi pykäläkoreogafisen rämeen tuloksena, että rikostahan lainmuutoksella selvästi tehdään ja annetaan entistä enemmän valtaa asumisoikeusyhtiölle, joissa osataan nyt iloita, kun saivat lakiesitykseen jo pitkään kampeamansa välineet aso-oikeuksien romuttamiseen ja asuntojen realisoimiseen. 
 
Lainmuutosesitys voi pysähtyä vielä ympäristövaliokunnassa, joka tekee asiasta asuntopoliittisen kokonaisharkinnan ja antaa lausuntonsa. Kehotan aso-asukkaita vetoamaan siihen, että hallitus ja ministeriö eivät ole osoittaneet lainmuutoksen perusteeksi YHTÄÄN ASUKKAIDEN TALOUDELLISEEN JA SOSIAALISEEN ASEMAAN LIITTYVÄÄ TUTKIMUSTA – EIVÄT YHTÄÄN – vaan kaikki lainvalmistelu on tehty yksinomaan omistajayhtiöiden näkökulmasta.
 
Oikeusvaltioissa lainsäädäntötoimen pitää perustua tutkittuun tietoon. Koska lainvalmistelu on puutteellista, hallituksen esitys on hylättävä.


Aiheista aiemmin