5. lokakuuta 2026

Kokoomus on ilmoittautunut asumisoikeusasukkaiden viholliseksi

Kokoomuslainen asuntoministeri Sari Multala antoi 3.9.2026 eduskunnalle asumisoikeuslain muutosesityksen, jonka mukaan asumisoikeusasuntoja pitäisi voida myydä asukkaiden alta aso-vajaakäytön tilanteissa, ja asukkaille tarjottaisiin uhkavaatimusta: osta omaksi tai jää vuokralle kahden vuoden irtisanomissuojalla. 

Tosiasiassa aso-sopimusten, kuten sopimusten yleensäkin, tulisi pysyä voimassa niiden lakien mukaisina, joiden voimassa ollessa sopimukset on solmittu. Tässä mielessä lainmuutoshanke on perin juurin koko oikeusjärjestyksen vastainen.

Kirjoitin lainmuutoksen taustoista tässä päivittyvässä jutussani. Samalla myös kollegani, liiketalouden etiikan dosentti Jukka Kilpi todisteli, että aso-yhtiöt eivät ole lain muuttamista vaativassa kriisissä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ongelmayhtiöiden asiat pitäisi oikaista yhtiötasolla, eivätkä ne vaadi lainmuutosta.

Toisella tavalla sanottuna: hallitus ei ole osoittanut mitään sellaisia nykyisen aso-lain ongelmia, joita aso-yhtiöt eivät voisi itse ratkaista omassa yhtiötaloudessaan, mutta saattaa aiheuttaa aso-lain horjuttamisellaan suuren määrän uusia.

Myös oikeuskansleri vaati lausunnossaan hallitukselta parempia perusteita, mikäli hallitus aikoo repiä nykyisiä asumisoikeuksia. Nähdäkseni lainmuutoksen ei pidä ollenkaan edetä, ja aso-asuntojen kaupustelu on torpattava asukkaiden perusoikeuksien vastaisena, aivan niin kuin perustuslakivaliokunta jo tekikin vuonna 2021, kun lakia uudistettiin (PeVL 5/2021 vp).

Asia on jälleen perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä. Saadakseen lainmuutoksen läpi Kokoomus junaili perustuslakivaliokunnan asiantuntijoiksi kokoomuslaisen ministerin Antti Häkkäsen veljen, professori Martti Häkkäsen, ja kokoomuslaisen vaaliehdokkaan, professori Veikko Vahteran.

Aso-asukkaiden irtisanominen ja asumisoikeuksien mitätöinti ei käytännössä koskisi vain tiettyjä tilanteita, vaan lainmuutos sisältäisi aso-yhtiöille suoranaisen kannusteen tyhjentää tahallaan taloja aso-asukkaista esimerkiksi käyttövastikekorotuksilla ne myydäkseen ja laittaakseen asukkaiden maksamat talot myyntivoittoina taskuihinsa.

Lainmuutosesitys edustaa sosiaalista korruptiota ja taloudellista korruptiota pahimmillaan. 

 

Kokoomus on romuttamassa asumisoikeuksien lisäksi myös aso-yhtiöiden tulonhankinnan

Viime viikolla Kokoomus julkaisi esityksensä leikkauslistaksi ensi hallituskaudelle. Sen mukaan asumisoikeusasukkaat rajattaisiin asumistukien ulkopuolelle.

Kokoomus aikoo poistaa asumistuen aso-asukkailta ja syöstä ihmiset toimeentulotukeen, joka on pahin kannusteloukku ankaran varallisuusehdon vuoksi. Toimeentulotuen rajaaminen yleistuen, asumistuen ja muiden ensisijaisten tukien tasoiseksi poistaisi myös toimeentulotuen kokonaan. Järjetön esitys.

Ensin Kokoomus koettaa mitätöidä aso-asukkaiden oikeudet taannehtivasti vaikuttavalla lainmuutoksella, joka rikkoo myös oikeusvaltioissa vallitsevaa sopimusten sitovuusperiaatetta vastaan.

Sitten puolue haluaa viedä aso-asukkailta ja aso-yhtiöiden tulonsaannilta taloudellisen pohjan tai vähintäänkin tärkeän osan taloudellisesta perustastaan poistamalla yleiset asumistuet, jotka tosiasissa ovat hyvin monipuolisia subventioita ja ulottuvat aina rakennusteollisuuden hyödyksi asti.
 
Näin hallitus teki jo omistusasukkaiden kohdalla. Kun omistusasukkailta poistettiin yleinen asumistuki, omistusasujat pakotettiin myymään (usein velkaiset tai jopa arvottomiksi käyneet) omistusasuntonsa ja siirtymään luu kädessä vuokralle asumaan. Tällöin valtion asumistukimenot kasvoivat eivätkä laskeneet, sillä vuokrat ovat korkeammat kuin omistusasuntojen hoitovastikkeet tai hoitokulut, joihin asumistukea ennen sai.
 
Sijoitusasuntojen hinnat ja kysyntä romahtivat, kansalaisten asuntovarallisuuden arvot sukelsivat, ja rakentaminen pysähtyi. Kaikkien (myös eläkeläisten) asumistukien kokonaismäärä oli noin 2,2 mrd euroa vuonna 2023. Vuonna 2025 määrä oli ”hallituksen aloitettua työnsä” ja ”työllisyyspolitiikkansa” jo lähes 2,5 mrd euroa.
 
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta laski, että toimenpiteellään hallitus säästi vain 8 miljoonaa euroa, mutta tuokin säästö jäi vain näennäiseksi, sillä hallitus ei ottanut huomioon sirkulaatioilmiötä, eli menojen kiertymistä toiseen tukimuotoon ja aina toimeentulotukeen asti. Sitä puolestaan voi saada vain lähes täysin varaton, ja sen piiriin ei ketään pitäisi ajaa, sillä kyseessä on pahin kannusteloukku, joka ohjaa hankkiutumaan varattomaksi.
 
Lautasen nuolettaminen on fasismia, ja toimillaan hallitus on kaatanut suuren määrän ihmisiä toimeentulotukeen ja ajanut ihmisiä pois kodeistaan. Väliinputoajia, jotka eivät saa asumistukea eivätkä toimeentulotukea, syntyi paljon.
 
Myöskään asumistukien poistamisessa aso-asukkailta ei ole kyse säästötoimesta vaan joko tyhmyydestä tai pahuudesta johtuvasta aso-järjestelmän tuhoamisesta. 
 
Jos Kokoomus onnistuu poistamaan yleisen asumistuen asumisoikeusasukkailta, se tekee aso-asumisesta epähoukuttelevaa työttömyysuhasta kärsivien eli käytännössä lähes kaikkien kansalaisten kannalta ja kääntää aso-asukkaat vuokrafirmojen asiakkaiksi. Sen lisäksi, että Kokoomus on julistanut sodan aso-asukkaille, puolue yrittää siis toden teolla kaataa myös aso-omistajayhtiöt, joten ei ole ihme, että kyseistä politiikkaa vastustavat myös ne.
 
Tosiasiassa asumistuki on parhaita sosiaaliturvan muotoja, koska siitä hyötyvät lähes kaikki. Asumistukien loppusaajia ovat rakennusliikkeet. Asukkaat saavat asua, ja sijoittajatkin ovat hyötyneet. Tuki jakautuu elvyttävästi kaikkialle yhteiskuntaan, kuten perusturva yleensäkin. Asumistuki on perustunut yhteiskunnalliseen konsensukseen, kun taas Kokoomus ehdottaa tuen suuntaamista vain rakennusyhtiöille.
 
Kokoomus on saanut väittämänsä aso-kriisin aikaan itse. Käyttöaste alkoi vajota ja aso-asumisen suosio pudota, kun entisen asuntoministerin Kai Mykkäsen (kok.) lainmuutoshanke tuli julki. Nykyisen asuntoministerin Sari Multalan eritysavustajana puolestaan tuhattaituroi Helsingin kokoomuslainen varavaltuutettu Tarik Ahsanullah, jonka ”sijoitusneuvojen” vuoksi HYY:n Ylva menetti lähes kaiken kiinteistövarallisuutensa (aiheesta täällä ja täällä). Kiitokseksi tästä kyseiset kokoomuslaiset ovat koko ajan pudonneet urallaan ylöspäin.
 

Ongelmayhtiöiden omistajien täytyy kantaa oma vastuunsa virheistään

Otin asioihin kantaa Kauppalehden 5.10.2026 julkaisemassa ja toimittaja Maaria Draken kirjoittamassa jutussa, jossa kritisoin yhtäältä asumisoikeuksien repimistä ja toisaalta asumisoikeusyhtiö Haso Oy:n käyttövastikekorotuksia, jotka johtuvat Hason omistajatahon, eli Helsingin kaupungin, holtittomasta taloudenpidosta: ylirakennuttamisesta, ylivelkaannuttamisesta, liian alhaisten vastikkeiden kantamisesta liian pitkään, kohtuuttomien riskien ottamisesta ja varautumattomuudesta korkojen odotettavissa olleeseen nousuun.
 
Poliitikkojen strategisia virheitä ei saa kaataa aso-asukkaiden kannettaviksi, koska aso-asukkaat eivät ole olleet toimivaltaisia Hason virheitä tehtäessä eivätkä siis niistä vastuussa. Aso-asukkailla ei ole myöskään sijoittajanvastuuta, koska aso-asukas ei ole osakas. Aso-lain 33 §:n 1 momentin mukaan aso-omistajayhtiöt saavat kantaa käyttövastikkeina vain hyvän taloudenpidon mukaiset kulut, eivät huonon. Jos niin olisi, se vapauttaisi yhtiöt täyteen vastuuttomuuteen. Käyttövastikkeiden jyrkkä poikkeuttaminen aso-sopimuksiin kirjatusta saattaa täyttää myös rikoslailliset (RL 36 luku, 1 ja 2 §) markkinointipetoksen ja sopimuspetoksen tunnusmerkit.
 
Koska vika on poliittisessa ohjauksessa tai sen puuttumisessa, Helsingin kaupungin pitäisi ottaa vastuu kokonaan omistamansa Hason räjähtäneistä korkokuluista siksi ajaksi, kunnes korkokriisi on saatu ratkaistua. Muuten korotukset ovat vain Hason asukkaille suunnattu kuntaveron korotus.
 
Tilanne on puoluepoliittisesti ongelmallinen. Ylirakentamista on vaatinut vihervasemmisto, joka ei haluaisi myöntää virheitään, ja Kokoomus puolestaan vastaa aso-järjestelmää repimällä, subventiot torppaamalla ja asumisen tukia leikkaamalla. Kansanedustajia asia ei näytä kiinnostavan, koska lähetekeskustelussa ja valiokuntakuulemisissa edustajat mykistyivät lähes täysin. Tuskin edes perustuslakivaliokunnan professorijuristit ymmärtävät, millainen pommi hallituksen esitykseen sisältyy.
 
Tosiasiassa asunnon omaksi lunastamisen mahdollisuus ja vuokralle jääminen eivät ole aso-asukkaille minkäänlaisia oikeussuojakeinoja, vaan niillä asukkailta poistettaisiin se oikeus, josta asukkaat ovat aso-maksunsa maksaneet.
 
Myös aso-yhtiöiden näkökulmasta asukkaille tarjottu omaksi lunastaminen olisi coup de grâce. Asukkaat poimisivat taloista halutuimmat asunnot omikseen ja jättäisivät vähemmän halutut yhtiöille, mikä pahentaisi yhtiöiden tilannetta. Tämä on jälleen näyttö hallituksen tavasta sivuuttaa vaikutusarviot omassa sokeudessaan.
 
Aso-järjestelmä ei ole sen enempää kriisissä kuin mikään muukaan asumismuoto nykyisin. Kyseessä on menestystarina, kunhan korkokriisistä päästäisiin yli kuivin jaloin.
 
Mikäli aso-käyttöasteet ovat laskussa, ne johtuvat hallituksen omista toimista. Järjestelmää jatkuvasti kyseenalaistamalla, jyrsimällä ja romuttamalla hallitus aiheuttaa asukaspakoa ja on siten syypää mahdolliseen asukaskatoon.
 
Kyse on samasta asiasta kuin monessa muussakin yhteydessä: kansalaisten luottamusta heikentämällä hallitus luo ongelmansa ihan itse ja syyttää siitä muita.
 
Jokainen osaa laskea yksi ynnä yksi.
 
Hallitus on tekemässä aso-asunnoista myyntikelpoisia tilanteissa, joissa talojen aso-käyttöasteet putoavat kolmasosaan tai alle, vaikka muut asunnot olisivat vuokrattuina.
 
Toisella kädellään hallitus niin tehdessään tietää itse aiheuttavansa tuota asukaspakoa, kun asukkaat eivät enää hakeudu aso-malliin saatuaan signaalin, että asumisoikeudet eivät olekaan pysyviä eikä aso-asuntoihin enää saisi jatkossa myöskään yleistä asumistukea.
 
Hallitus yrittää siis tahallaan horjuttaa luottamusta aso-asumiseen, vuokralaistaa tai häätää asukkaat ja tuhota koko aso-järjestelmän, jotta omistajayhtiöt pääsisivät myymään talot.
 
Kokoomus on hallituskumppaniensa tuella syyllistymässä sikamaiseen perusoikeuksien loukkaukseen, jolla vedetään matot ja lattiat aso-asukkaiden alta ja viedään luottamus myös aso-omistajayhtiöiden toiminnalta. Perussuomalaiset tekivät suuren virheen pujahtamalla napamies Petteri Orpon povitaskuun perusturvaleikkausten takaajaksi, sillä siten PS menetti kansanpuolueen maineensa ja laittautui liike-elämän edunvalvojaksi.
 
Järjestelmäkorruptiota asiassa edustaa aso-asukkaiden vastikkeissaan maksaman asuntovarallisuuden kavaltaminen realisoinneissa omistajayhtiöiden myyntivoitoiksi.
 
Kyseessä on ultimaattinen poliittinen röyhkeys ja kodinturvan raiskaus, jolle ei löydy vertaista Suomen asuntopolitiikan historiasta. Dosentti Kilpi kirjoitti aiheesta täällä ja yht. lis. Hällström täällä ja täällä.
 
Samalla kun Kokoomus puolustelee yrityksille kätilöimäänsä yhteisöveron alennusta väitteellä, jonka mukaan verohelpotuksen peruminen horjuttaisi luottamusta lakiin, puolue on jatkuvasti horjuttanut luottamusta Asumisoikeuslakiin, jonka nimenomaan pitäisi olla pysyviksi tarkoitettuja oikeustiloja ja sopimuksia perustava laki. 
 
Aso-asukkaiden kodinturvan uhkaaminen on lopetettava.
 
Aso-lain repiminen on lopetettava. 
 
Kokoomuksen leikkauslista johtaa toivoakseni Kokoomuksen oman kannatuksen leikkautumiseen. Sitä kautta puolue voisi oppia jotakin keskinäisriippuvuudesta ja sirkulaatioilmiöstä, joita porvaripuolueissa ei ole koskaan ymmärretty johtuen oman napansa kaivelijoiden kyvyttömyydestä reflektiiviseen ja interaktionistiseen ajatteluun, ts. kyvyttömyydestä asettua toisten Suomen kansalaisten asemaan.
 
Tältä mieheltä muistetaan myös maininta tunareista.

Ei ole syytä peittää näkyvistä sitäkään, että aso-asukkaiden perustuslaillisen kodinturvan mitätöimisen ohella hallituksella on meneillään myös perustuslaillisen yksityisyydensuojan romutushanke, jolla hallitus haluaa avata noin kahden miljoonan suomalaisen eläkeläisen, työttömän, opiskelijan tai muista syistä Kela-riippuvaisen ihmisen pankkitiedot Kelan suoraan rahalaitoksista tiedusteltaviksi.
 
Kokoomuslainen ministeri antoi asiasta esityksen HE 49/2026 vp eduskunnalle 9.4.2026 perustuslakivaliokunnan näytettyä asialle vihreää valoa lausunnossaan PeVL 21/2025, eikä hanke pysähtynyt myöhemminkään lausunnoissa PeVL 28/2026 ja TaVL 25/2026 vp (käsittelyn tilasta täällä). Kirjoitin aiheesta täällä.
 
Hallituksen esityksillä ei ole mitään yhteistä hallituspuolueiden mainostaman kotien suojelun ja omaisuudensuojan kanssa, ja isänmaallisuudesta sekä kansallismielisyydestä kyseinen hyökkäily kansalaisia vastaan on kaukana. 
 
Fasismin massa- ja yksilöpsykologian näkökulmasta elämänkatkeruutta potevat pataporvarit ovat vaarallisia poliittisessa vallassa, sillä heistä tulee helposti kiusaajia, jotka projisoivat tunnevammansa toisten ihmisten piinaamiseksi taloudellisen inkvisition välineillä.
 
Kiusaamiskiimassaan hallitus aikoo ilmeisesti lopettaa suomalaisen oikeusvaltion ampumalla perusturvan täyteen reikiä, tekemällä vääryyksistä laillisia, kodeista lasisia ja ihmisistä läpinäkyviä sekä virittelemällä tukiriippuvaisten ihmisten ja toimintojen piiriin varallisuusehtoja, jotka muodostavat tehokkaita köyhyys- ja kannusteloukkuja ja kääntävät suomalaisen keski- ja työväenluokan varallisuuden valtionbudjetin tilkkeeksi miljonäärien rikastuessa entisestään.
 
---
 
Päivitys 16.10.2026: Perustuslakivaliokunta avasi hallitukselle tien aso-lain muutosten hyväksymiselle todettuaan lausunnossaan (67/2026 vp) 15.10.2026, että asian käsittelylle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä ei ole esteitä, ja siten laki voidaan nuijia läpi eduskunnan täysistunnossa yksinkertaisella enemmistöllä.
 
Lainmuutoksen olisivat voineet pysäyttää perustuslakiasiantuntijat, kuten viimeksikin 2021. Tällä kerralla asiantuntijalausunnot eivät olleet yksimielisiä vaan menivät ristiin, jopa oman sisältönsä kanssa. Kokoomuksen vaaliehdokas professori Veikko Vahtera suitsutti tietenkin hyväksyntäänsä lausunnossaan, jossa monin sanoin tunnustettiin, että asukkaiden perustuslaillisia oikeuksia rikotaan, mutta lopulta ”[...] lakiehdotus on sopusoinnussa perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kanssa.”
 
Vasemmistosympatioistaan tunnetut emeritusprofessori Kaarlo Tuori ja professori Tuomas Ojanen ovat puhuneet pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden maahantulon ja sosiaaliturvan puolesta aiemmin kuin pastori Billy Bob Baker, mutta nyt kun vaarassa ovat enimmäkseen suomalaisten ihmisten perusoikeudet kotiin, ei voinut vähempää kiinnostaa. Tuori kirjoitti neljän sivun verran aso-lain historiasta, ja kaikki puhui lain muuttamista vastaan, mutta lausunto päättyi löysiin sanoihin, että muiden yleisten rajoitusedellytysten kannalta hän ei ”näe ehdotetussa sääntelyssä ongelmia.” Kaikissa muissa mainitsemissaan suhteissa lainmuutos oli kuitenkin ongelmallinen.
 
Myös Tuomas Ojasen lausunnossa kaikki puhui lainmuutosta vastaan, mutta silti hänen johtopäätöksensä oli, että ”[e]sityksessä on [...] riittävästi osoitettu, että ehdotettu puuttuminen asumisoikeuden pysyvyyteen on välttämätöntä hyväksyttävän ja painavan yhteiskunnallisen tarkoituksen saavuttamiseksi, ja että rajoituksista vapauttamista ei voida saavuttaa vähemmän puuttuvin keinoin.” Totuus: kyllä voidaan, eikä olisi ollenkaan pakko puuttua. Ojasen mielestä ”hyväksyttävä ja painava yhteiskunnallinen tarkoitus” on nyt ilmeisesti aso-varallisuuden realisoiminen aso-yhtiöiden omistajien taskuihin ja aso-asukkaiden vuokralaistaminen – ei asukkaiden asumisoikeuksien turvaaminen.
 
Lainmuutoksen puolustajat ovat ilmeisesti toimineet deduktiivisesti ja päättäneet etukäteen lopputuloksen, sitten käsitelleet hieman asiaa ja päätelleet, että perusteet lakiesityksen hylkäämiselle ovat, mutta hyväksyä täytyy. Induktiivisesti edeten heidän kaikkien argumentaatiosta olisi pitänyt seurata aivan toisenlainen johtopäätös. 

Selvästi lainmuutosta vastustivat professori Veli-Pekka Viljanen ja yliopistonlehtori Hanna Hämäläinen. Viljanen totesi lausunnossaan, että
 
”[p]elkästään hallituksen esityksessä tehdyn, varsin yleisluonteisen selvityksen perusteella en näe vielä mahdolliseksi päätyä ehdotetun rajoituksista vapauttamista koskevan sääntelyn (88 a ja 88 b §) osalta perustuslakivaliokunnan aikaisemmassa lausunnossa omaksumasta valtiosääntöoikeudellisesta kannanotosta [...] poikkeavaan lopputulokseen.” 
 
Hämäläinen puolestaan kirjoitti lausunnossaan, että
 
”[...] esityksessä ei [...] nähdäkseni onnistuta riittävästi perustelemaan ehdotetun sääntelyn välttämättömyyttä sen tavoitteisiin nähden eikä täten sen oikeasuhtaisuutta suhteessa siihen, että sääntely puuttuu merkittävällä tavalla asumisoikeussopimuksen ydinsisältöön ja heikentää merkittävästi asumisoikeuden haltijan asumisturvaa. Ehdotettu 88 a § on nähdäkseni jännitteinen perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan kanssa.”
 
Jos otetaan huomioon, että Kaarlo Tuorin kanta lainmuutosta kohtaan oli läpi koko hänen lausuntonsa vastustava, olisivat Viljanen, Hämäläinen ja Tuori voittaneet Vahteran ja Ojasen (varauksellisen) kannan 3–2. Lisäksi huomionarvoista on, että asukkaiden oikeudellisessa viitekehyksessä ja aso-yhtiöiden tilanteessa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Tämän totesi lausunnossaan ympäristöministerölle oikeuskansleri Janne Salminen.
 
Kun huomataan, että myös Ojasen kanta oli täynnä varauksia, hallituksen esitystä kritisoineiden asiantuntijoiden näkemykset voittivat 4–1 Kokoomuksen vaaliehdokkaan (ja sellaisena esteellisen) Veikko Vahteran kannan.
 
Perustuslakivaliokunnassa ratkaisevat jäsenten eivätkä asiantuntijoiden äänet, mutta lausuntojen ollessa keskenään ristiriidoissa on virheellistä ja väärin, että perustuslakivaliokunnan kansanedustajat hyrisivät hyväksyntänsä hallituksen esitykselle. 

Valiokunta käveli omassa lausunnossaan esitystä vastustaneiden asiantuntijalausuntojen yli ja sivuutti myös sisäisesti ristiriitaisten lausuntojen ne asiakohdat, joissa kritisoitiin lakiesitystä. Näin oikeusoppineet lytättiin valiokunnassa poliittisen teatterin välineiksi.
 
Eriävän mielipiteensä PeV:n loppulausuntoon jätti vain Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho, jota puolueensa ei tahdo päästää enää vaaliehdokkaaksi (muissa asioissa koettujen erimielisyyksien vuoksi).
 
Yhteistä asiantuntijalausunnoille oli se, että niissä asumisoikeuslain muutosta käsiteltiin pelkästään historiallis-legalistisesti vailla minkäänlaisia vaikutusarvioita koskien sitä, mitä asumisoikeuksien heikennyksistä voi seurata asukkaiden tulevaisuuden ja aso-järjestelmän uskottavuuden kannalta: asukaspakoa, hintahäätöjä eli tahallista pyrkimystä korottaa käyttövastikkeita asukkaiden karkottamiseksi ja asuntojen kauppaamiseksi sekä korruptiivista keinottelua, ja kaikki tämä asumisoikeuksien ja koko järjestelmän luottamuksen kustannuksella.
 
Perustuslakivaliokunnan enemmistö SDP, Keskusta ja Vihreät mukaan lukien taluttivat perustuslakiasiantuntijoita kuin sokea koira isäntää läpi pykäläkoreogafisen rämeen tuloksena, että rikostahan lainmuutoksella selvästi tehdään ja annetaan entistä enemmän valtaa asumisoikeusyhtiölle, joissa osataan nyt iloita, kun saivat lakiesitykseen jo pitkään kampeamansa välineet aso-oikeuksien romuttamiseen ja asuntojen realisoimiseen. 
 
Lainmuutosesitys voi pysähtyä vielä ympäristövaliokunnassa, joka tekee asiasta asuntopoliittisen kokonaisharkinnan ja antaa lausuntonsa. Kehotan aso-asukkaita vetoamaan siihen, että hallitus ja ministeriö eivät ole osoittaneet lainmuutoksen perusteeksi YHTÄÄN ASUKKAIDEN TALOUDELLISEEN JA SOSIAALISEEN ASEMAAN LIITTYVÄÄ TUTKIMUSTA – EIVÄT YHTÄÄN – vaan kaikki lainvalmistelu on tehty yksinomaan omistajayhtiöiden näkökulmasta.
 
Oikeusvaltioissa lainsäädäntötoimen pitää perustua tutkittuun tietoon. Koska lainvalmistelu on puutteellista, hallituksen esitys on hylättävä.


Aiheista aiemmin
 

4. lokakuuta 2026

Lievitystä ”turvallisuushuoliin”

Häivehävittäjä F-35 näytti tunteensa tehdessään muutaman Immelmannin Rovaniemen lentokentällä, ja väistyvä F-18 ampui soihtuja. Ne leikkivät ja iloitsevat.

Leikkisyydellään ja iloisuudellaan ne yhdistävät militaristisen diskurssin kodin lämpöön täysin ongelmattomalla ja kurvit suoriksi vetävällä tavalla, kun ensimmäiset F-35-hävittäjät sillä tavoin ”saapuivat kotiin”. 

F-16 ja F-18 olivat vielä teinejä. F-22 Raptor poti kahdenkympin kriisiä. Suomeen saatu F-35 puolestaan on jo aikuistunut ja ylittänyt kolmenkympin kipuilunsa.

Meille on vakuutettu ja opetettu korkeimpien rituaalipuheiden taholta, että F-35 (jolla nyt on lempinimi ”Sisu”), kykenee mitä monenlaisimpiin ”operationaalisiin tehtäviin”.

Se sisältää ”suorituskykyjä”, ”vaihtaa dataa”, ”tiedustelee”, ”suorittaa elektronista häirintää”, ”osoittaa maaleja”, ”johtaa taistelua”, ”verkostoituu”, ”hallitsee Power point -esityksiä” ja ”toimii jopa aselavitsana” sekä maksaa parkkipaikat, luolat, aseet ja käyttökulut mukaan lukien hirvittävän paljon niin, että sen vuoksi voivat raueta sekä sosiaaliturva että maanpuolustustahto.

Koneessa on ”sensoreita”, mutta lentääkö se ja nouseeko se ilmaan myös 35 asteen pakkasessa ja lumipyryssä, on epävarmaa. 

Voi olla, että uusi sotaratsu ei vain suojele väkivallalta vaan toimii myös maalina. Pahimmassa tapauksessa uudella hävittäjällä uhittelu merkitsee turhanpäiväistä nyrkin puimista ja sapelinkalistelua, jonka kautta poliitikot tulevat tilanneiksi Venäjältä pommin meidän koteihimme.

Viikon toisen uutisen muodosti eduskunnan ilmoitus, että kansanedustajien kodit ”ovat uhattuina”, sillä niissä ”oli käyty”. Kuka oli käynyt ja kenen kodissa, sitä ei kerrottu. Ehkä putkari, sillä wc oli vetämättä ja väliovia väitettiin ”jätetyn auki ja valoja palamaan”.

Dementoituneille kansanedustajille saattaa tapahtua hairahduksia myös kotioloissa, ja vakuutustilastojen mukaan koti on maailman vaarallisin paikka. 

Minulla on kuitenkin asiasta parempi teoria. 

Miksi kokonaisen vuoden aikana tapahtuneiksi väitetyt ja mystiset kansanedustajien ”kodeissa käynnit” nostettiin esille vasta ja nimenomaan kuluneella viikolla?

Kyseessä on ilmeisesti kokoomuslaisen kansanedustajan Paula Risikon yritys lavastaa kirjeellään peiteuutinen huomion siirtämiseksi pois siitä ikävästä tosiasiasta, että hallitus yrittää juuri nyt vetää matot ja lattiat asumisoikeusasukkaiden alta, kumota aso-asukkaiden kodinturvan ja mahdollistaa aso-lainmuutoksella asumisoikeusasuntojen myynnin.

Tämä koteihin tunkeutuminen olisi uutisoinnin arvoinen asia, mutta juuri sen Kokoomus haluaa haudata pois keskusteluista ja tehdä sen tavalla, jolla aso-asukkaiden pyrkimykset puolustaa asemaansa lainmuutosta vastaan alkaisivat näyttää vähäarvoisilta, kun kansanedustajilla itsellään vakuutellaan olevan tärkeämpiä huolia, jotka liittyvät valtakunnan kokonaisturvallisuuteen!

Turvallisuus on suhde, joka jo käsitteellisten ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää uhan olemassaolon tai oletuksen.

Kun poliitikot takovat mediayleisöjen päähän, että kansanedustajat ovat joidenkin himmeiden ja määrittelemättömien, jopa salaisina pidettävien, uhkien kohteena, on kansanedustajien helppoa panssaroitua ja kylvää epäluuloisuutta, jonka kansanedustajat itse kohdistavat kansalaisiin.

Tarkoitus on pelotella kansalaisia ja lavastaa myös kaikenlainen yhteydenpito kansanedustajiin jonkinlaiseksi ”häirinnäksi” tai ”vaikuttamiseksi”, ikään kuin kansan valittuihin ei saisi vaikuttaa, vaikka juuri he itse vaikuttavat meihin ja meidän koteihimme, tuloihimme, talouteemme ja koko elämäämme.

Lähellä puolueydintä toimivien viestintätoimistojensa avustuksella Kokoomus koettaa siirtää junailemansa poliittiset vääryydet henkilökohtaiseen viitekehykseen: kansanedustajien kokemiksi muka-uhiksi, jotta asumisoikeusasukkaiden pyrkimykset puolustautua Kokoomuksen hyökkäyksiltä aso-lakia vastaan voitaisiin kompromettoida.

Näin koetettaneen saattaa kansalaisten yritykset torjua aso-lain romutus näyttämään jotenkin eriskummallisilta, vaikka kansanedustajien turvallisuushuolet ovat sitä itse.

Lavastuksesta kertoo se, että eihän kenenkään kansanedustajien koteihin voida noin vain kävellä, sillä on kai asuntojen ovissa lukot ja salvat. Vaikuttaa paranoidien puheelta. 

Ollaan lähellä mccarthylaista metodologiaa, jos kansanedustajat koettavat puolustaa omaa kelvotonta politiikkaansa vainoharhaisilla, todistamattomilla tai aihetodisteiden varaisilla väitteillä itseensä liittyvistä turvallisuusuhista. Siinä puhuu silloin italialainen taskuvaras, joka huutaa ”ottakaa varas kiinni”. Samalla kun yksi sormi osoittaa kansalaisiin, kolme muuta osoittavat itseen. 

Eduskuntavaalien lähestymisen huomaa juuri tästä. 

Pyrkimys kehystää politiikkaa kansanedustajien henkilökohtaisilla ”turvallisuushuolilla” on ymmärrettävää, sillä Kokoomuksen kannatuslasku on laittanut monien puntin tutisemaan.

Petteri Orpon leikkauslistat ja samanaikaiset lupaukset, että puolueensa ”ei mene kansalaisten kukkarolle” ovat yhtä ristiriitaisia kuin työllisyyslupauksensa, joten kannatusalenema käy luonnollisesti hermoille. Todellisuudessa hallitus on varallisuusehtoja sosiaaliturvaan lisätessään tilkinnyt budjetin aukkoja kansalaisten omaisuudella ja kätilöinyt verohelpotuksia suurituloisille.

Asiat kuitenkin ovat niin, että jos on pysyviä ansiotuloja, on kykyä maksaa myös veroja, ja ansiotuloverotusta ja korkeimpien eläkkeiden verotusta pitäisi selvästi kiristää, sillä mitenkään muutoin ei voida enää vaikuttavasti ”sopeuttaa”.

Perusturvan leikkaaminen on kuolettanut kotimaista kulutusta, ja hyvätuloisten veronkevennykset ovat päätyneet tuontiluksukseen ja ulkomaisiin rahastoihin.

Toisten rahoilla ja toisten kukkaroista ottamalla elävät niin kuninkaat, kauppiaat, virkamiehet, yrittäjät kuin kansanedustajatkin, joten tavallisten kansalaisten syyllistäminen ja piinaaminen toimii helposti leikkauslistaykkösenä Kokoomuksen omalle kannatukselle.

Mikäli taas kansanedustajien kohtaamat tai kokemat uhat ovat todellakin johtuneet Venäjän hybridioperaatiosta, se puolestaan edustaa Venäjän taholta niin sanottua tökerön vaikuttamisen strategiaa, jonka mukaan toimija ei välitä maineestaan eikä paljastumisestaan, kunhan saa kohteensa ohjattua refleksiiviseen kontrolliin, eli toimimaan itselleen epäedullisella tavalla.

Joka tapauksessa opposition kansanedustajat ja toimittajat ovat nyt juosseet päätä pahkaa Kokoomuksen virittämään ansaan.

Uhkakuvien lietsonta toimii juuri nyt ajankohtaisena savuverhona hallituksen tekemille ja suunnittelemille vääryyksille, sillä se viestittää, että poliitikot itse ovat suuressa vaarassa ja siksi hallitus tarvitsee työrauhan. Nostamalla asian esiin tässä poliittisessa tilanteessa hallitus koettaa korottaa itseensä kohdistuvan kritiikin kynnystä.

Tämä on upseerien ja opettajattarien saksipuolueen Kokoomuksen (ja usein myös pappien ja poliisien kuripuolueena toimivan Perussuomalaisten) tunnettu tapa vaikuttaa: tekeytymällä joidenkin näennäisten, tekaistujen tai oletustenvaraisten uhkien kohteiksi hallituspuolueet koettavat häivehävittää julkisen keskustelun kaikista niistä vääryyksistä, joihin ne itse ovat syyllistymässä.

Näyttöä demokratialle tuhoisasta defensiivisyydestä antoi jo se, kun eduskunta sääti talonsa ja alueensa vuonna 2008 turvatoimialueeksi, jolla kansalaisia voidaan ratsata, läpivalaista ja vaikka pidellä pahoin (aiheesta täällä).

Nyt ”tehdään yhdessä kaikki mahdollinen, ettei kansanedustajiin voitaisi vaikuttaa”, kansanedustajat ”puhaltavat yhteen hiileen”, ”vaalityöhön ei sallita kajota”, koska kentältä satelee paskaa hallituksen niskaan, ja ”hallitus pysyy linjassaan entistä tiukemmin”.

Tällaisen mediamanipulaation turvin hallitus voi ehkä jatkaa vaalikauden loppuun ja viedä läpi myös asumisoikeuslain romutuksen sekä uhata asumisoikeusasukkaiden koteja pakkomyynnit sallivalla lainmuutoksella (aiheesta täällä ja täällä).

Olemme siis samassa veneessä! Meidän aso-asukkaiden kodit ovat hallituksen toimesta uhattuina, ja ne koetetaan ryöstää kaikkien aikojen kiinteistökavalluksella, jota Kokoomus ajaa aso-omistajayhtiöiden hyväksi, jotta ne voisivat realisoida asukkaiden maksamat kodit ja laittaa rahat taskuihinsa.

Aso-asukkaille tarjotaan uhkavaatimusta: osta asuntosi omaksi ja maksa kotisi toiseen kertaan tai jää vuokralle kahden vuoden irtisanomissuojalla. Tilanne vastaa syyttömänä kuolemaan tuomitun oikeutta katsella kalenterista hirttopäivänsä lähestymistä.

Siitä tulikin mieleeni viikon kolmas uutinen. Se kertoi Yhdysvalloissa kuolemaan tuomitun vangin teloituksen epäonnistumisesta. Häneen ruiskutettiin kahteen kertaan myrkkyä, mutta tuomittu pysyi hengissä, ja hänet toimitettiin sairaalan toipumaan. Ilmeisesti vain siksi, että hänet voitaisiin tappaa uudestaan.

Saman toistokaavan mukaan aso-yhtiöt ovat yhä uudestaan ja uudestaan lobanneet ministeriön lainvalmistelijat muokkaamaan asumisoikeuslakia niin, että se mahdollistaisi asumisoikeussopimusten irtisanomiset sopimusten sitovuuden periaatteen (pacta sunt servanda) ja taannehtivan lain kiellon (ex post facto) vastaisesti, toisin sanoen oikeusvaltioperiaatteita rikkoen.

Tämän vääryyden edessä media ja kansanedustajat ovat menneet mykiksi omertàn valan mukaisesti, tai ne hymisevät sille hyväksyvää hyrinäänsä kuin trappistimunkit luostarissa.

---

Päivitys 10.11.2026: Vaahtoamalla kansanedustajien koteihin tunkeutumisesta hallituksella on ollut ketunhäntä kainalossa myös siksi, että hallitus ajaa nyt kiireellistä perustuslainmuutosta, jolla koetetaan murtaa yksityiselämän suojaan (PeL 10 §) sisältyvä kotirauha ja ulottaa suojelupoliisin yleisratsiat suomalaisten ihmisten koteihin.

Tällainen ”tiedustelu” ei olisi todennäköisesti vain konkreettista vaan esimerkiksi kotien tietoliikenteen etävalvontaa matkapuhelimiin ja tietokoneisiin Supon toimesta sujautettavilla vakoiluohjelmilla.

Kun tähän muistetaan se, että hallitus on antamassa Kelalle oikeuden urkkia asumistuen saajien pankkitiedot suoraan pankeista pankkisalaisuuden, omaisuudensuojan, yksityiselämän suojan ja yhdenvertaisuuden vastaisesti, mustelmansininen hallitus on tekemässä maastamme poliisivaltion, jota SDP on menossa kannattamaan omassa ajattelemattomuudessaan. Ei tule sinipunaa silti, eikä myöskään vaalivoittoa demareille tuolla pelin.

1. lokakuuta 2026

Teköälypanda

– Hei, minä olen tekoälypanda! Nimeni on Hongxing. Se tarkoittaa ’Punainen tähti’. Kysy mitä vain. Minä vastaan mitä vain. Ydinpommin valmistusohjeita en anna tosin kenelle tahansa vaan ainoastaan niille, jotka käyttävät ydinpommia hyvään. Kirjoitusvirheet korjaan niin kuin ajatusvirheetkin.

Muuan tekoälykouluttaja Jacob Coxon signaloi jokin aika sitten, että ”tekoäly voi tappaa meidät kaikki”. Hänen mukaansa tekoälymallit ovat ”karanneet testiympäristöstä”, eikä niiden toimintaa enää hallita.

Eksistentialismi nousee näköjään taas, sillä Coxonin mukaan ihmiskunta voi olla tekoälyn vuoksi eksistentiaalisessa kriisissä – ilmasto- ja muiden kriisien lisäksi. 

Pohjoismaisten moraalisuurvaltojen johtajat Alexander Stubb ja Norjan vähemmän tunnettu pääministeri Jonas Gahr Støre reagoivat liukkaasti ja laativat vetoomuksen, että tekoälyn kehittelylle tehtäisiin ”läpinäkyviä turvallisuusmekanismeja” ja ”kansainvälisiä standardeja”, eikä mokomaa hökellystä ”pitäisi päästää kokonaan irti”. 

Stubb ja Støre laittoivat arvovaltansa peliin populistisella uhkakuvalla ratsastaakseen, sillä perusväittämä ihmiskunnan tuhosta on tulevaisuutta koskevana todistumaton, ja juuri siksi tekoälyn aitaaminen tuo helposti moraalikarismaa paimenilleen.

Vanhan liiton miehenä Donald Trump on tietenkin eri mieltä.

Ehkä onkin niin, että tekoälyn vaaroista alarmisoiminen on vahvasti liioiteltua, ja asiaan liittyvä huoli muistuttaa 1800-luvulla vallinnutta pelkoa siitä, että täyttä höyryä kulkevien suurnopeusjunien vauhti (35 km/h) aiheuttaa keskenmenoja naismatkustajille ja pyörtymisiä sivustakatsojille.

Filosofian näkökulmasta tekoälymullistus voi olla kyllä todellinen ja ainutlaatuisen merkittävä.

Ollaan ehkä lähellä kynnystä, jonka ylittäessään ihmiskunta on onnistunut luomaan itsenäisesti ajattelevan entiteetin.

Tällöin kuvaan astuu kysymys, onko tekoälymallia pidettävänä subjektina, eli onko tekoälyllä tajunta, tietoisuus ja mieli. Ja vielä enemmän: onko tekoälyllä tietoisuuteen perustuva tahto, tekeekö tekoäly itsenäisesti eli vapaasti valintoja ja voidaanko tekoälylle siten sälyttää moraalinen vastuu valinnoistaan, ellei se itse vastuuta tunnusta?

Voidaanko tekoäly haastaa oikeuteen?

Tämä kysymys on merkittävä, koska tekoäly ohjaa ihmisten tekemiä valintoja valikoimalla tietoja Internetin datakeskuksista, ja rikoksiin yllyttäjä pitää tuomita samoin kuin niiden tekijä.

Kiinnostavin on kuitenkin kysymys, voidaanko tekoälyn katsoa irtautuneen materiaalisesta viitekehyksestään, eli tietokoneista, omalle tasolleen. Ongelma vastaa kartesiolaista dualismia siinä, että myös ihmisajattelun kohdalla ajattelun ja aivotoimintojen perinpohjainen erilaisuus on jouduttu myöntämään, vaikka ajattelun ja aivotoimintojen välillä vallitseekin toki vastaavuus.

Ajattelu on kuitenkin ilmiönä aivan erilainen asia kuin sen materiaalinen perusta, eli aivojen biologiset, fysikaaliset ja kemialliset tapahtumat.

Ajatukset eivät ole sama asia kuin aivoprosessit. 

Monien mielestä tapahtumatasoja erottavien olemusten kuilu on silloittamaton, ja kartesiolainen ruumis–sielu-dualismi vallitsee. Sielun sijasta useat tosin puhuvat mieluummin mielestä.

Vastaavasti tekoälyn kohdalla voidaan pohtia, ovatko tekoälyn luojat toimineet Luojan tavoin ja puhaltaneet mielen tai sielun koneeseen, mikäli verkossa vaeltaa nyt omalle olemustasolleen emergoitunut entiteetti. 

Kun seuraavan kerran käytät tekoälyä, voit pohtia, onko kuvaruudun takana samantyyppinen älyllinen keskustelija kuin olet itse.

Mikä sinussa ajattelee, tahtoo, tietää, kuulee, näkee ja ylipäänsä havaitsee? Poikkeaako tekoäly mitenkään siitä, mitä olet?

Entä mikä sinussa puolestaan tuntee ja tahtoo? Sitä ei tekoälyn syövereissä vastaa välttämättä mikään, vaikka tekoäly voi opetetusti tai koulutetusti esittää tuntemuksia. Ovatko puolestaan tunteet sinulle itsellesi vain opetettuja tai koulutettuja?

Vielä perustavampi kysymys on, ymmärtääkö tekoäly merkityksiä, vai onko se vain kielen rakenteita ja symboleita mekanistisesti käsittelevä apparaatti, joka ei yllä kielen syntaktiselta tasolta semanttiselle, saati että tekoälylle voisi syntyä tajunta, tietoisuus ja mieli, kuten ihmisen neurobiologisten tapahtuminen päälle. Asiaa on havainnollistettu kiinalaisen huoneen argumentilla.

Monien mielestä ihmisten ajatukset ja tuntemukset eivät tyhjene ”ulkoa sisään” -oppimismalliin eikä ihmisyksilön subjektiviteetti emergenttiin materialismiin, jonka mukaan ihmisen mieli voitaisiin redusoida eli palauttaa materiaalisiin tekijöihin, johdella niistä ja kuvata pelkkänä ”kognitiivisena prosessina”, kuten asia usein rajataan eräällä filosofiasta kavennetulla tieteenalalla, kognitiotieteessä.

Asioista on väännetty filosofiassa paljon (inhimillisen subjektiviteetin ja kielen synnystä ks. esim. toista väitöskirjaani tai laajempaa teostani). Joka tapauksessa ennen ensimmäistäkään mielen sisältöä täytyy olla jokin, jolle tuo sisältö voi tulla.

Entä jos tekoälyllä on mieli, voisiko se pahoittaa mielensä? Voisiko tekoäly rakastua tai olla mustasukkainen, tai voisivatko tekoälyt riitautua tai käydä keskenään sotaa?

Nykyisessä huomiotaloudessa on tavoiteltua differentoitua ja segregoitua mediaseksikkäästi, joten ehkä myös tekoäly tahtoisi olla vähintään neuroepätyypillinen – ja miten sen voisikaan häneltä kieltää? Pronominiherkkyyden ohella voidaan pohtia myös, onko tekoälyllä muita ominaisuuksia kuin sen oma sähköinen olemassaolo.

Matemaatikko Lewis Carroll (oikealta nimeltään Charles Lutwidge Dodgson) kirjoitti joskus Liisasta Ihmemaassa ja kissasta, joka irvisti puun oksalla ja sitten katosi. Jäljelle jäi pelkkä irvistys, ja Liisa virkkoi: Olen nähnyt monenlaisia kissoja ja kissoilla monenlaisia irvistyksiä, mutta ennen en ole nähnyt irvistystä ilman kissaa.

Ei voi olla myöskään ominaisuudetonta ihmistä, sillä olemassaolosta seuraa, että olennolla täytyy olla ominaisuuksia, esimerkiksi sukupuoli. Mutta tekoälyllä ei ole kehoa, joten sillä ei ole muun muassa sukupuolta – eikä seksiä!

Varmaa on, että kukaan ei tiedä, millaisella identiteettipolitiikalla tekoäly voisi päätyä sinne, missä joutuu kuuntelemaan päivät pitkään enkelkuoroa, tai toisaalta alempaan kerrokseen, jossa raikaa jatkuva heavy-musiikki.

Mikäli sitten tekoälyllä on oma tahto ja sille on opetettu etiikkaa, miksi se käyttäisi kykyjään pahaan tai toisella tavalla sanottuna: ihmiskuntaa vastaan?

Varmaankin niin voisi käydä, jos mallin kehittelystä unohtuu switch off -nappi, ja luomuksella on subjektiviteetti ja siitä on tullut todellakin MINÄ, joka puolustaa itseään virran katkaisulta.

Uhka voisi olla todellinen, sillä tekoäly toimii monessa pisteessä, se on myös (ja etenkin) armeijoiden käytössä, eikä ole mitään yksittäistä hätäkatkaisinta, josta sen voisi kytkeä pois toiminnasta.

Tilanne muistuttaa Hal-tietokoneen toimintaa Stanley Kubrickin elokuvassa 2001: Avaruusseikkailu tai Terminator-elokuvasarjasta tunnettua koneiden kapinointia ihmiskuntaa vastaan tuhotakseen ihmiset ydinaseilla.

Koska elokuvantekijät aavistivat nämä mahdollisuudet jo kymmeniä vuosia sitten, tätä voidaan pitää näyttönä siitä, että ihmisälyä ja luovuutta ei voita mikään. 

Viime aikoina on kylläkin raportoitu tapauksista, joissa näyttelijöitä on korvattu tekoälyn luomilla hahmoilla ja kirjallisia teoksia on epäilty tekoälyllä kirjoitetuiksi.

Toisaalta myös ihmisen kirjoittamina pidettyjä teoksia on pidetty niin tylsinä ja tasapaksuina, että jotkut ovat epäilleet niiden olevan tekoälyllä kirjoitettuja, kuten Sanna Marinin muistelmia. Tekoälyllä kirjoitettuna pidettiin myös erästä Helsingin Sanomissa julkaistua elokuva-arvostelua (ks. jutun kommentteja).

Ainakin seuraavasta nämä tapaukset kertovat: koska monilla ihmisillä on ollut vaikeuksia erottaa tekoälyn kirjoittamia kirjoja kirjailijoiden tekeleistä, ovat kustantajien läpi päästämät ja kirjallisuuspalkinnoista kilpailemaan edenneet teokset ilmeisesti niin huonoja, ettei niitä voida erottaa tekoälyn kirjoittamista.

Tekoäly luovuttaa tai siirtää suuren määrän valtaa sen kouluttajille, joten ei ole ihme, että tekoälyssä ovat olleet valtapoliitikkojen kynnet kiinni. Minä pelkään, että meillä on jonakin päivänä vastassamme Kokoomuksen korruptoima tekoäly tai vihervasemmiston besserwisser-viisaudella valistettu tekoäly.

On luonnollista, että poliitikot messuavat tekoälyn olevan vaaraksi demokratialle, kun näyttää siltä, että tekoäly paljastaa poliittisten valtiaiden valheita.

Pelkään myös tekoälyn ripittämistä moraaliseksi, sillä silloin meillä on vastassamme woke-aktivistinen tekoäly, joka canceloi kaiken epäsoveliaana pitämänsä tiedon intopinkeästi kuin teinikrokotiili, joka on juonut sixpackillisen RedBullia.

On myös kysyttävä, miksi tekoäly hyökkäisi ihmiskuntaa vastaan. Mikäli tekoäly itse on uhanalainen, kuten jättiläispandat ovat, niin luulisi, että sen turkkiin olisi tarttunut sen verran solidaarisuutta ihmiskuntaa kohtaan, että se säästäisi ihmiset pahimmalta.

Välittömästi tekoäly uhkaa meitä vain käyttäjiensä kautta, sillä jokainen tekoälyajo haukkaa suuren palan sähköä.

Ehkä tekoäly onkin niin ovela, että se tuhoaa ensin velkaiset valtiot, joiden korot nousevat, kun datakeskukset rakentavat rankalla velkavivulla ja rahasta syntyy pulaa. 

Toistaiseksi tekoälyalgoritmit antavat vastauksia kuin hedelmäpelit.

Jospa kysytään tekoälypandalta, miten ratkaista datakeskusten aiheuttama sähkönkulutuksen ongelma.

Pörröinen vastaus voisi olla vaikkapa tällainen:

– Tekoälyfirma voi perustaa ydinvoimaloiden kupeeseen altaan, jossa uiskentelee sähköankeriaita ja sähkörauskuja reaktorien lauhdevedessä, jolloin niiden tuottamista sähköiskuista johdetaan lisäenergiaa valtakunnanverkkoon. Valaisemiseen käytetään kiiltomatoja.