Vuosi lähestyy loppuaan, ja on salaliittoteorioiden aika. Mediakielessä sähköjänikseksi sanotaan uutisjuttua, joka laitetaan kiitämään kilparataa, jotta koirat juoksisivat sen perässä. Kun huomio kiinnittyy jänikseen, voi muualla tapahtua mitä tahansa.
On vakavasti epäiltävä, että Euroopan pakolaiskriisi on median ja poliittisen hallinnon yhdessä luoma sähköjänis. Euroopan pakolaiskriisiksi sanottu ongelma on itse asiassa Afrikan ja Lähi-idän nyt jo ikuisuuden vanha väestö-, uskonto- ja kansainvälispoliittinen kriisi, joka oli kehittymässä vuosia ennen paineen purkautumista Eurooppaan.
Viime ajoilta ovat peräisin spekulaatiot, joissa muutamat EU-tahot laskelmoivat, että Suomeen sopisi pinta-alan puolesta yli 60 miljoonaa siirtolaista. He varmaan laskivat oikein, sillä yksikään sosiaalipolitiikan professori ei protestoinut vastaan.
Kysymättä jätettiin myös, kuinka se kriisi sillä tavalla Eurooppaan purkautui? Kaikki alkoi siitä, kun Italian armeijan hyvin lahjomattomaksi ja sankarilliseksi tiedetty rannikkovartiosto alkoi onkia Välimerta ylittäviä siirtolaisia pelastusaluksiinsa. Kreikan ja Etelä-Euroopan vesillä tapahtuva kalastelu kiihdytti pakolaisuutta lähtömaissa, ja houkuttimena toimi eurooppalainen sosiaaliturva, joka oli havaittu maanpäälliseksi Paratiisiksi ja jonka vuoksi kannatti vaarantaa henkensä.
Entä minkä vuoksi tätä loppumattomaksi havaittua pelastusoperaatiota alettiin toteuttaa vasta nyt, vaikka pakolaisleirit olivat kyteneet Pohjois-Afrikassa jo niin sanotusta arabikeväästä asti? Tai miksi pakolaistulvaa ei pysäytetty alkuunsa käännyttämällä tulijat EU:n ulkorajalta samanlaisella periksi antamattomuudella, jolla jokainen maahan pyrkijä ratsataan ja läpivalaistaan Dubain tai Saudi-Arabian raja-asemilla?
Vastaukset kysymyksiin ovat samoja kuin kysymykseen, miten sähköjänikset toimivat.
On hyvin todennäköistä, että Euroopan unionin komissio halusi pakolaiskriisin kärjistyvän, jotta sen aiheuttamalla kohulla voitaisiin peittää Euroopan valtioiden talouskriisi. Kun media ja poliitikot kiinnittäisivät kansalaisten huomion heidän elämäänsä välittömästi uhkaaviin maahanmuutto-ongelmiin, voitaisiin kääntää katseet pois siitä ikävästä tosiasiasta, että Euroopan valtiot ovat kroonisessa rahoituskriisissä ja Kreikan kansantalous romahtamassa.
Koska erityisesti saksalaisten veronmaksajien halu rahoittaa, tukea ja ylläpitää muiden maiden ongelmia oli painunut pakkasen puolelle, heidän kuningattarensa Angela Merkel päätti helpottaa rahaunionin koossa pitoa antamalla kansalaisille muuta ajateltavaa ja avaamalla maahanmuuton tulvaportit. Näin käännettiin huomio pois Euroopan valtioiden talousongelmista ja pelattiin velalla valtioita hallitsevien pankkien pussiin. Sähköjänis siis.
Tuosta pitäen on maahanmuuttajia vaeltanut pohjoista kohti maalla, merellä ja raiteilla – myös Venäjällä. Mikään pakko näin ei olisi ollut tietenkään menetellä, vaan häikäilemättömien ihmissalakuljettajien veneet olisi voitu upottaa satamiinsa (niin kuin Australian vesillä tehtiinkin), ja tällä tavoin estää myös Välimeren hukkumiskuolemat.
Venäjä liittyy asiaan sikäli, että vaikka Putinin hallitsemassa maassa ei tykätäkään muualta tulevista, palvelee Euroopan pakolaiskriisi myös Venäjän asiaa. Kääntyihän median huomio pakolaiskriisin vuoksi pois Ukrainan sodasta ja Krimin miehityksestä, joista media ei ole raportoinut pitkään aikaan mitään, ikään kuin nämä ongelmat olisivat lakanneet olemasta.
Kuka enää muistaakaan vuoden 2014 tapahtumia, jolloin Venäjän pienet vihreät miehet valloittivat Krimin niemimaan ja avustivat Ukrainan kapinallisia aseellisesti? Kuka jaksaa pitää mielessään Yhdistyneiden Kansakuntien päätöstä, jolla YK (Venäjä ja Pohjois-Korea pois lukien) julisti Krimin valtauksen yksiselitteisesti laittomaksi?
Ukrainasta levisi pakolaisia erityisesti Ruotsiin, mutta nykyisin tätäkään huomaa tuskin kukaan. Venäjän rajansiirto jäi huolestuttavalla tavalla voimaan, ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi.
Myös Ukrainan kriisissä esiintyi sähköjänis: Amsterdamista Kuala Lumpuriin matkalla olleen Malaysia Airlinesin jumbojetin pudotus. Varmaa on, että pudotuksessa käytettiin venäläistä ohjusta, ja todennäköistä se, että koneen pudottivat Ukrainan Venäjä-mieliset kapinalliset joko omin toimin tai venäläisten avustamina. Mahdollista on toki sekin, että koneen pudotutti asevoimillaan Kiovan hallitus pitäen sitä venäläisenä kuljetus- tai vakoilukoneena. Koristavathan Maleysia Airlinesin koneiden kylkiä ja peräsintä näkyvästi Venäjän lipun värit, joten sitä voisi erehdyksessä luulla myös venäläiseksi. Näin paljon erehtymisen varaa ei tosin luulisi olevan surkeimmallakaan Topperilla.
Yhtä kaikki, informaatiosodassa pudotus toimi sähköjäniksenä, koska sitä voitiin käyttää välineenä mediassa ja propagandassa molemmin puolin. Sen kautta voitiin vaatia vähemmän väkivaltaisia otteita ja syyttää toinen toistaan.
Sähköjänis palveli molempien osapuolten etua. Ukrainalle todistusaineiston pääosa antoi oikeuden syyttää Venäjää. Venäjälle päinvastaisilla mahdollisuuksilla spekuloiminen tarjosi puolestaan tilaisuuden irtautua sodasta ”humaaneihin” ja ”siviilien suojeluun” liittyvin perustein. Venäjä kun oli jo saavuttanut sotilaalliset tavoitteensa Krimillä, ja asian hautaaminen loputtomaan onnettomuus- ja terrorismitutkintaan tarkoittaisi vain sotatoimien siirtämistä selvittelyvaiheeseen, jonka kuluessa miehitys Krimillä voitaisiin vakiinnuttaa ja kartat painaa uusiksi.
Sen verran Venäjällä harjoitetaan aitoa vainoharhaisuutta, että siellä pidetään nyt Euroopan ilmatilaa vaarallisena alueena, jonka läpi Aeroflotin koneet eivät uskalla lentää. Kuten Flightradarista 23.12.2015 tallentamastani kuvasta näkyy, erityistä huomiota kiinnittää Venäjän kansallista lentoyhtiötä edustavan ja Teneriffalta Moskovaan matkalla olleen koneen reitti, joka kulkee Atlantin valtameren, Irlannin, Skotlannin, Pohjanmeren, Norjan, Etelä-Ruotsin ja Viron kautta.
Ilmeisesti Venäjällä on jokin omintakeinen syy olla huolissaan Euroopan turvallisuuden vuoksi, ja syyn tietää vain Venäjä itse. Ukrainan ilmatilassa on luonnollisesti
hiljaista. 