Miten minusta tuli nuiva?

Poliittiseen valheellisuuteen liittyy usein orwellilainen doublespeak eli uuskieli, jonka koukeroissa merkitykset kieroutuvat ja asioita vääristellään. Ilmiöistä ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Eräs tällainen politiikan laji on maahanmuuttopolitiikka. Jokainen, joka on tullut satunnaisesti ”rikastetuksi” pimeällä kujalla, tietää mitä kulttuuririkastamisen käsite oikeasti merkitsee, ja mieluummin hän olisi tässä suhteessa köyhempi. Myös ”yksittäistapauksista” puhumisesta on tullut eräänlainen hokema, jolla halutaan peittää se, että kyse onkin laajasta ilmiöstä.

Ulkomaalaiskritiikkiä puolestaan kuvaillaan kriittisesti sävyttyneeksi tai virittyneeksi ja sen mukaisesti ajattelevaa ihmistä nuivaksi. Nämä käsitteet ovat lähtöisin sanomalehtikielestä, erityisesti Helsingin Sanomista, joka harjoittaa asiaan liittyvää tietoista ”mielipiteiden muokkausta”, ”tahtotilan luomista”, ”ajatusmallien ohjailua” ja ”kannustamista tiettyyn suuntaan” – suomeksi sanottuna propagandaa.

Myöskään maahanmuuttopolitiikan kriitikoita ei uskalleta poliittisen korrektiuden vallitessa kutsua heidän oikeilla nimillään, vaan heidän kannanottojaan sievistellään ja selitellään pois. Niinpä monet ulkomaalaistamisen arvostelijat ovatkin omaksuneet heitä tarkoittavat kiertoilmaisut omaan käyttöönsä ja muuntaneet niiden alun perin kielteiset merkitykset myönteisiksi. Eräs tällainen käsite on juuri ’nuiva’. Maahanmuuttopolitiikan kriitikko on siis ”sävytteis-viritteinen” ja ”nuiva”.


Superplushyvä kaksoisalistaminen

Termin adoptointi sen merkityssisällön kannalta käänteiseen käyttöön on perimmältään samanlaista kuin meidän homoseksuaalien taannoinen merkityksenkääntö, jonka mukaisesti annoimme vaaleanpunaiselle kolmiolle uuden tehtävän oman vähemmistöryhmämme symbolina. Alun perinhän vaaleanpunaiset kolmiot olivat lähtöisin keskitysleireiltä, mutta nykyään niillä ilmaistaan avointa homoseksuaalisuutta ja homovainojen vastaisuutta.

Homoseksuaalien rinnastaminen maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivien ihmisten asemaan ei ole asioiden näennäisestä kaukaisuudesta huolimatta kohtuutonta. Homoseksuaalina tiedän, miten vaikeaa on, jos ei voi sanoa vapaasti, mitä haluaa. Minusta tuntuu, että lähes koko Suomen kansa on nyt ajettu maahanmuuttokysymystä koskien kaappiin: kukaan ei oikein uskaltaisi kritisoida maahanmuuttoa, jotta ei leimattaisi rasistiseksi foliopipoksi tai ettei saisi haastetta käräjille kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Viimeisimmän näytön valtakunnansyyttäjänviraston harjoittamista ajojahdeista antaa Ilta-Sanomien eilinen uutinen, jonka mukaan nettikirjoituksista luettiin taas rasismisyyte. Leimaaminen on samanlaista kuin vapaan seksin kannattajien tukahduttaminen 1960-luvulla ja sitä ennen. Tämän merkiksi maahanmuuttopolitiikan kriitikot sanovat itseään ”nuiviksi”, aivan niin kuin homot kantoivat vaaleanpunaista kolmiota.

Valheellisuus ja peittely sekä siihen liittyvä sensuuri ovat syitä siihen, miksi myös minusta tuli nuiva. Ollessani homoseksuaali olen kaksinkertaisesti alistettu, sillä julkinen doublespeak pyrkii kieltämään rationaalisen argumentaation maahanmuutosta samalla, kun seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset asetetaan maahanmuuttajien etujen alapuolelle poliittisesti korrekteina pidetyissä syrjintähierarkioissa. Ajattelen kuitenkin nuivasti etupäässä maahanmuuttopolitiikan yleiseurooppalaisen epäonnistumisen vuoksi.


Yleispoliittiset ja tieteelliset syyt

Olin tottunut ajattelemaan kansakuntien sekoittamisesta kriittisesti jo filosofisista syistä: historia ei anna paljoakaan näyttöä monikulttuurisuuden toimivuudesta. Kaikkialla, missä käydään sotaa, syynä ovat yleensä etniset ristiriidat. Historia ei tunne yhtään tapausta, jossa kaksi tai useampia kansakuntia eläisi sulassa sovussa samalla alueella keskenään, vaan kaikkialla syntyy kilpailua ja taistelu voitosta sekä sen myötä väkivaltaisesti lunastettu status quo: näennäinen rauhantila, jota sävyttävät useat pinnan alla kytevät jännitteet ja valta-asetelmat. Niin on esimerkiksi Lähi-idässä, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa, joka on lähtökohtaisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen perustuva valtio.

Monikulttuurinen yhteiskunta on siis sotien eräs syy, enkä voikaan ymmärtää, miksi Euroopan valtioiden hallitukset pyrkivät tietoisesti tuottamaan monikulttuurista yhteiskuntaa. Syynä voinee olla vain kansainvälisen kapitalismin mukainen halvan työvoiman tavoittelu kolmannesta maailmasta, mikä tavallaan toistaa orjayhteiskunnan periaatteita meidän aikakaudellamme. Monikulttuurisuus ei ole myöskään itseisarvo, jota pitää ilman muuta edistää, vaan sitä pitää arvioida vain sen käytännöllisten seurausten perusteella. Nuo seuraukset ovat usein olleet lohduttomia.

Euroopan monikultturistamisen lähtökohtana on ollut muutamien siirtomaapolitiikkaa harjoittaneiden kansakuntien tuntema syyllisyys. Suomen tulisi mielestäni pidättäytyä liittymästä vanhojen velkojen maksajiin, sillä me emme ole koskaan harjoittaneet siirtomaapolitiikkaa. Sen sijaan meidät itsemme on pakotettu vieraiden valtioiden alaisuuteen, ja itsenäisyytemme on kalliisti ostettu.

Myös väite siitä, että Afrikan maiden kurjuus johtuu siirtomaavallasta, on monin tavoin kyseenalainen. Paras elintaso on juuri niissä Afrikan maissa, joihin Euroopan valtiot ovat juurruttaneet länsimaiset tavat, koulutuksen ja sivistyksen. Tie kyseisten maiden itsenäistymiseen on tietenkin ollut pitkä, mutta länsimaisen kulttuurin ansiosta niissä vallitsevat nykyään paremmat olot kuin sellaisissa maissa, jotka on jätetty oman onnensa nojaan.

Erään esimerkin pahoin kurjistuneesta Afrikan maasta tarjoaa Liberia, joka koostuu Yhdysvalloista vapautetuista orjista ja jonka asioihin länsimaat ovat varoneet puuttumasta Liberian kansallisen itsemääräämisoikeuden säilyttämiseksi. Väite, että kehitysmaiden kurjuus johtuisi pelkästään länsimaista, on yhtä perusteltu kuin eurooppalaisten pasifistien halu kieltäytyä puolustamasta omaa isänmaataan, vaikka he samanaikaisesti vaativatkin taistelumieltä ja periksi antamattomuutta kehitysmaiden vallankumouksellisilta.

Omaan nuivaksi tulemiseeni on siis useita yleispoliittisia syitä. Ne liittyvät siihen filosofisesti perustelemattomaan ja vailla suuntaa harhailevaan epäjohdonmukaisuuteen, joka leimaa kaikkea poliittista korrektiutta. Valheet ja vaikeneminen merkitsevät filosofisen ajattelun tuhoa.


Henkilökohtaiset havainnot ja kokemukset

Mutta asiaan liittyy myös henkilökohtaisesti koettuja yksittäistapauksia. Eräs niistä oli edellä selostamani konfliktiin joutuminen Suomen Akatemian ”Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja etniset suhteet Suomessa” tutkimusohjelman kanssa. Olin vaatinut muun muassa homoseksuaaleja koskevan tutkimuksen sisällyttämistä ohjelmaan, mutta siihen ei suostuttu, vaan minut savustettiin ulos tästä kulttuuririkastamiseen tähtäävästä projektista. Etniseen monikulttuurisuuteen pyrittäessä sivuutettiin siis kansalliset seksuaalivähemmistöt, mikä merkitsi, että viranomaisvalta junttasi tasa-arvohierarkiansa voimaan myös ”tutkimuksellisen” käsikassaransa eli Suomen Akatemian kautta.

Olin suhtautunut ulkomaalaisiin ihmisiin luontaisen kiinnostuneesti, enkä ainoastaan suvaitsevasti vaan hyväksyvästikin, kunnes yhteiskunnallinen todellisuus pakotti minut muuttamaan käsityskantaani. Minulla on jonkin verran myönteisiä kokemuksia Euroopasta, Etelä-Amerikasta ja Kaukoidästä saapuneista maahanmuuttajista, mutta samaa en voi sanoa Lähi-idän ja Afrikan maista tulleista muslimeista enkä myöskään suuresta osasta venäläisiä. Viimeinen tikki minun kääntymiselleni maahanmuuttovastaiseksi oli ystäväni Kari S. Tikan raaka murha, jonka tekivät venäläistaustaiset maahanmuuttajat. Julkisessa sanassa tuo ikävä tosiasia esitettiin korostetusti ”homomurhana”, vaikka kyse oli kansainvälisen rikollisuuden ilmenemismuodosta maassamme. Ja tuomio langetettiin pelkästään taposta.

Helsingin kasvot eivät olleet kaksikymmentä vuotta sitten tällaiset. Ihmisiä ei puukotettu kaduilla. Metrossa ja julkisissa liikennevälineissä ei tarvinnut pelätä, eikä keskustan jalokiviliikkeitä ryöstetty ajamalla autolla sisään näyteikkunasta. Rikollisuuden keinot ovat koventuneet kansainvälistymisen myötä. Monikultturisuuden varjolla meitä pakotetaan hyväksymään vieraiden kulttuurien sellaisiakin piirteitä, jotka eivät ole missään mielessä eettisiä tai hyviä. Kriittisiä ääniä puolestaan on alettu arvostella ”median ylilyönneiksi”, ja avoimesti mielipiteensä ilmaisseet on haastettu oikeuteen, ikään kuin syyllisiä olisivat laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustajat. Mutta en jankuta näistä asioista nyt enempää. Vastaan lopuksi siihen, miksi minusta tuli nuiva. Seuraavassa lyhyt luettelo nuivuuteni syistä:

1) Historiallinen havainto monikulttuurisen yhteiskunnan toimimattomuudesta.
2) Maahanmuuttopolitiikan yleiseurooppalainen epäonnistuminen.
3) Kansallisvaltioiden väheksyminen, joka on vaarassa johtaa yhteiskuntarakenteen hajoamiseen takaisin sääty-yhteiskunnaksi.
4) Kansallisen itsemäärämisoikeuden väheksyminen, joka johtaa vallan etäisyyteen ja epädemokraattiseen yhteiskuntakäytäntöön.
5) Maahanmuuton myötä lisääntynyt katuväkivalta ja rikollisuus.
6) Kansainvälinen terrorismi.
7) Islamin levittäytymispyrkimykset ja muslimien halu kaventaa demokratiaa länsimaissa.
8) Maahanmuuttajien etujen kohottaminen kansallisten vähemmistöjen sekä köyhien ja sairaiden ihmisten etujen edelle Suomessa.
9) Maahanmuuton tuottamat demografiset ja etniset muutokset, jotka eivät ole välttämättömiä mutta ovat kylläkin peruuttamattomia ja sikäli vailla poliittista oikeutusta.
10) Kansalaisten enemmistön maahanmuuttajavastaisuus ja poliittisen virkakoneiston halu syrjäyttää kansalaisten mielipide.
11) Puolueiden haluttomuus sisällyttää avointa maahanmuuttokeskustelua julkisen keskustelun osaksi.
12) Lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden harjoittama hyssyttely ja sensuuri sekä poliittisen korrektiuden varjolla tapahtuva sananvapauden näpistely.
13) Vähemmistövaltuutetun ja valtionsyyttäjän toimesta käynnistetyt ajojahdit ja oikeudenkäynnit sekä tuomiot maahanmuuttokriitikoita kohtaan.
14) Kolmannesta maailmasta tulevien maahanmuuttajien levottomuus lähiöissä.
15) Maahanmuuttajien yleismaailmallinen käytäntö järjestäytyä ghetoiksi kaikissa suurissa kaupungeissa ja sen mukainen slummiutuminen.
16) Havainto, että monikulttuurisuuden sijasta syntyykin kulttuureja kulttuureissa, mikä ei ole hyväksi yhteiskunnan kokonaisedulle vaan kiistää sen.
17) Muslimien halu saattaa voimaan sharia-laki, joka johtaa ristiriitaan valistusihanteille rakentuvan länsimaisen rationalismin kanssa.
18) Maahanmuuton kalleus ja sosiaaliturvajärjestelmään kohdistuva rasitus.
19) Maahanmuuttajien kantaväestöä olennaisesti korkeammat työttömyysluvut.
20) Poliittisen vallan valehtelu maahanmuuton varjopuolista ja sen todellisesta hinnasta.

Tehtyäni yllä mainittujen havaintojen pohjalta poliittiset johtopäätökset en ole enää ainoastaan nuivan sävyinen tai nuivasti virittynyt. Nyt olen pesunkestävästi nuiva.