SKY ry ja paskaa taivaasta

Olen jo aiemmin kertonut tällä palstalla siitä, miten Gaudeamus sensuroi eli veti myynnistä tekijäoikeuslain ja kustannussopimuksen vastaisesti Yliopistopainon julkaiseman kirjani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (2005) kustantamoiden yhdistyttyä. Kyseinen kampanja on osa persoonaani kohdistettua vihamielistä ajojahtia, jolla on yritetty vaientaa tiedepolitiikkaan kriittisesti puuttunut taho yliopistolla. Hallintoviraston ja rehtoraatin lakeijana toimiva kustannuspäällikkö Tuomas Seppä ilmoitti minulle tuolloin, että hän yksipuolisesti lopettaa kirjani myynnin, koska hän ”ei halua seistä sen takana”. Nyt hän kuitenkin istuu laittomasti ja luvattomasti sen päällä.

Aika häikäilemätöntä, eikö totta? Jukka Hankamäki on siis sellainen epähenkilö, joka on helposti poljettavissa lokaan ja tehtävissä olemattomaksi poistamalla hänen kirjansakin myynnistä kuin Neuvostoliitossa.

Minulle langetettu gulag perustui tosiasiaan, etteivät kirjassani esitetyt näkemykset miellyttäneet muutamia yliopiston hallinnossa toimivia byrokraatteja. Selvää on, etteivät minkään teoksen kaikki ajatukset voi miellyttää teoksen kaikkia lukijoita, ja miksi heitä pitäisikään miellyttää? Jonkun yksittäisen lukijan henkilökohtainen arvio ei saa kuitenkaan olla peruste sen enempää koko kirjan kuin minkään yksittäisen ajatuksenkaan sensuroimiselle. Katsonkin kustantajan menetelleen mielivaltaisesti ja laittomasti koettaessaan pimittää teokseni ja lakata välittämästä sitä lukijoille.

Niinpä kantelin asiasta edellä kuvaamallani tavalla Helsingin yliopiston rehtorille (joka siirsi asian HYY-yhtiöiden vastattavaksi) ja Suomen Kustannusyhdistykselle, jonka hallituksessa Seppä toimii. Vaadin samalla kirjani palauttamista myyntiin ja Sepän irtisanomista tehtävästään yhdistyksessä. HYY-yhtiöiden toimitusjohtaja Heikki Härö luonnollisesti kiisti kaiken asettuen puolustamaan firmaansa, ja tänään myös Suomen Kustannusyhdistyksen Sakari Laiho lähetti minulle paskaa käteen. 16.12.2008 päivätyssä kolmen rivin kirjeessä lausutaan, ettei kustannusyhdistys ota asiaan kantaa, koska kiista on ”juridinen”, eikä yhdistyksellä ole toimivaltaa asiassa.

Lainrikkomus on yleensä juridinen asia, sillä Suomen Kustannusyhdistyksen jäsenkustantamo Gaudeamus ja tarkemmin sanoen sen kustannuspäällikkö ovat rikkoneet tekijänoikeuslain 33. pykälää, joka velvoittaa kustantajaa jakelemaan sopimuksen kohteena olevan teoksen viimeiseen niteeseen asti. Mutta tästä ei suinkaan seuraa, ettei kustannusyhdistyksellä olisi toimivaltaa asiassa. Siitä ei myöskään seuraa, ettei yhdistys olisi vastuussa lakia rikkoneen jäsenkustantamonsa menettelystä. Tosiasiassa kustannusyhdistyksen tehtävänä on valvoa, että sen jäsenkustantamot täyttävät lain säätämät velvoitteet. Muussa tapauksessa yhdistys sallii jäsenkustantamonsa rikkovan lakia.

Nähdäkseni kustannusyhdistys olisi velvollinen ojentamaan jäsenkustantamoaan tekijänoikeuslain, kustannussopimuksen, sananvapauden ja tieteellisten periaatteiden rikkomisesta. Muutoin se syyllistyy itse aivan samanlaiseen menettelyyn kuin talvella 1944–1945, jolloin kustannusyhdistys lähetti kirjakaupoille kaksi kirjettä pyytäen niissä lopettamaan yhteensä 288 teoksen myynti (niin sanotut ”kielletyt kirjat”).

Suomen Kustannusyhdistys on kustantajien eikä kirjailijoiden etujärjestö, aivan niin kuin Julkisen sanan neuvostokin on tiedotusvälineiden eikä lukijoiden etujärjestö. Kumpikaan ei kritisoi kustantajia eikä lehtiä, vaan ne kritisoivat niitä ihmisiä, jotka kritisoivat kustantajia ja lehtiä. Kyseisellä tavalla toimiessaan Sky ry ei ole sananvapauden puolustaja vaan vihollinen, joka heikentää myös omien taustatahojensa toimintaedellytyksiä.

Näyttää siltä, että Gaudeamus oikein kerjäsi konfliktia kanssani. Muuten sen olisi kannattanut pitää kirjani rippeet myynnissä. On aina mukavaa palkita paha hyvällä. Koska Gaudeamus veti kirjani myynnistä, suositan omasta puolestani, ettei kukaan ystävistäni vetäisi enää yhtään Gaudeamuksen julkaisemaa kirjaa myynnistä vaan jättäisi ne yksiselitteisesti kauppaan.