”Suomi tarvitsee taas 10 000 maahanmuuttajaa”

Helsingin Sanomien mukaan Suomi tarvitsee taas 10 000 maahanmuuttajaa vuodessa. Tällä kertaa uutisen taustalla on Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan Pasi Holmin arvio, joka perustuu oletukseen, että eläkeläisten suurenevaa laumaa elättämään tarvitaan jatkuvasti lisää maahanmuuttajia.

Yhtä monta kertaa kuin kyseinen perätön väite esitetään, se pitää myös kumota. Totuus on, ettei huoltosuhteen ongelmaa voida ratkaista maahanmuutolla niin kauan kuin työllisyysprosentti on maahanmuuttajien keskuudessa alhaisempi kuin kantaväestön keskuudessa. Tämän totesi hiljattain myös kansainvälinen asiantuntijatyöryhmä Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen julkaisussa.

Sen sijaan Pellervon Pasi Holm on esittänyt maahanmuuttoa yksipuolisesti suosivaa propagandaansa jo aiemmin yhteisjulkaisussaan Maahanmuuttajien työkyky vuonna 2008. Raportissa maahanmuuttajien työkyky arvioidaan kantaväestöä keskimäärin paremmaksi, mutta siinä ei pohdita, miksi maahanmuuttajat eivät silti työllisty, vaan syyksi nähdään yksipuolisesti syrjintä. Todellisuudessa myös kielitaitoisuus tai taidottomuus sekä työhalukkuus tai -haluttomuus vaikuttavat työllistymiseen, ja ne pitäisi lukea työkykyisyyden osatekijöiksi. Ja vaikka työkyky olisikin hyvä, ammattitaito ei välttämättä ole, vaikka kyseinen selvitys ja Taloussanomien uutinen antavat niin ymmärtää.

Kepujohtoisen tutkimuslaitos Pellervon, Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Taloussanomien ja Aamulehden (jossa uutinen ensijulkaistiin) tarkoitushakuisessa uutisoinnissa on sekoitettu tahallaan puurot ja vellit. Suomi ei tarvitse välttämättä pysyviä maahanmuuttajia lainkaan vaan ainoastaan siirtolaistyövoimaa. Toisaalta sitäkään ei tarvita, jos ongelma avataan toisesta päästä ja alennetaan suurten ikäluokkien eläkkeitä. Siinä se. Tai sitten pitäisi kaikista kivuista huolimatta nostaa eläkeikää. Suurten ikäluokkien tilapäinen eläkeiän korottaminen olisi joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin maahanmuutto, sillä maahanmuutto johtaa muuntyyppiseen väestövääristymään. Suurten ikäluokkien kaaduttua hautaan maahanmuuttajat joutuvat olemaan työttöminä.

Haluaisin muuten nähdä, missä ovat ne työpaikat, jotka maahanmuuttajilla on tarkoitus täyttää. Ainakin tätä nykyä työttömyys vain kasvaa. Uutisissa ei myöskään tehdä mitään eroa työperäisen ja humanitaarisen maahanmuuton välille, vaan humanitaarista maahanmuuttoa pyritään jatkuvasti perustelemaan työvoimapulalla. Työvoimapula taas on saippuapala, joka lähtee käsistä aina, kun siitä on saamaisillaan otteen. Enintään sitä voisi käyttää raja-arvomatematiikan havainnollistamiseen kouluissa, toisin sanoen sen selvittämiseen, kuinka jotakin asiaa aina vain lähestytään mutta ei koskaan saavuteta. Käsittämätöntä on, miksi työvoimapulaa pitäisi torjua maahanmuuttajia haalimalla, mikäli työntekijäpula vaanii jossakin 2020-luvulla. Siihen mennessä myös nyt maahan saapuvat turvapaikkaturistit alkavat lähestyä eläkeikää ja tarvitsevat valtaisan määrän kuntoutusta ja muuta holhousta.

Työttömyyden kierre käynnistyy juuri niin, että maahan saapuu hallituksen haalimaa työvoimareserviä ilman, että siihen on todellista tarvetta. Yksikään yhteiskunta tai kulttuuri maailmassa ei ole kuitenkaan tuhoutunut maahanmuuton vähyyteen mutta kylläkin liialliseen maahanmuuttoon ja maahanmuuton kielteisiin seurauksiin.

Puheet työvoimapulasta ovat laman keskellä laudoissa. Suomeen virtasi viime vuonna 28 000 maahanmuuttajaa, joista vain noin puolet työllistyi. Yritykset taas ovat tähänkin asti itse hankkineet työvoimansa sieltä, mistä saavat, joten valtion ei pidä aktiivisesti edistää maahanmuuttoa. Ennen pitkää runsas maahanmuutto tuottaa myös Suomeen etnisiä ja kulttuurisia ristiriitoja.

Ongelmana ei yleensäkään ole työvoiman määrällinen riittävyys. Tämä pulma on Suomessa ohimenevä, eikä eläkepommia pidä hoitaa tavalla, joka johtaa tulevaisuudessa entistä suurempaan työttömyyspommiin. On vain hyvä, että väestön määrä alenee, sillä maailman suurin ympäristöongelma on liikakansoitus. Väestön vähenemisen tiellä me elämme nyt ylimenokautta, joka on ohitettava ilman työvoiman maahantuontia.

Myös jatkuva talouskasvu on illuusio, jolle länsimainen kulttuuri joutuu heittämään hyvästit tämän kaikkien aikojen ensimmäisen globaalin talouslaman myötä. Talouskasvua ei siis kannata pyrkiä ruokkimaan työteliäisyydellä eikä tuotteliaisuudella, vaan jatkossa pitää tyytyä alhaisempiin palkkoihin, eläkkeisiin ja elintasoon. Kuitenkaan elämänlaatu ei sen tuloksena välttämättä heikkene, jos kansakuntien henkinen hyvinvointi säilyy ja vältytään kansojen välisiltä konflikteilta.