Virolainen puolustaa suomalaisia

Olen tässä blogissani ihaillut moneen otteeseen virolaisten päättäväistä tapaa puolustaa omaa maataan ja sen itsenäisyyttä nykypäivään asti jatkuvassa taistelussa, joka on toisen maailmansodan perua. Myös monet muut suomalaiset ovat aktiivisesti tukeneet virolaisia. Sen vuoksi olen liikuttunut, kun virolainen puolustaa nyt omasta puolestaan suomalaisia. Asialla on tosin oikeustieteilijä Jyrki Virolainen, joka eilisessä blogikirjoituksessaan otti erittäin kriittisen kannan valtionsyyttäjänviraston Jussi Halla-ahoa vastaan tekemään syytemääräykseen.

Jyrki Virolainen on Lapin yliopiston prosessioikeuden professori, ja hän on toiminut akateemisen uransa lisäksi eri oikeuksissa, muun muassa hovioikeudenneuvoksena ja kihlakunnantuomarina. Hänen kannanottojaan on siis syytä pitää painokkaina.

Blogikirjoituksessaan Virolainen käy läpi Jussi Halla-ahoa vastaan suunnattua vyörytystä, ja hän arvostelee sekä syytteen nostamiseen johtaneen käsittelyn muotoa että sisältöä. Kiintoisaa on, että hänen mielipiteensä ovat lähes samat kuin tässä blogissa ja kirjassani Sensuurin Suomi esitetyt omat mielipiteeni – tosin Virolainen katsoo asiaa enemmänkin juridiikan kannalta, kun taas oman huomioni kohteina ovat olleet sananvapauden kysymykset, asian poliittiset puolet ja etiikka.


Prosessin virheitä

Virolainen käy läpi sekä kuulusteluja, Halla-ahon puolustautumista että syytemääräystä yksityiskohtaisesti ja toteaa syytteen perusteiltaan lahoksi. Ohessa muutamia lainauksia Virolaisen analyysista, joka kannattaa toki lukea kokonaan.

”Syyteasian esitteli Kalskeelle valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, ei siis rasistisiin rikosasioihin erikoistunut valtionsyyttäjä Mika Illman. Syytepaperiin ei otettu Illmanin nimeä luultavasti siksi, että Halla-aho on kirjoituksissaan arvostellut Mika Illmania kärkevästi. VKSV:ssa [Valtakunnansyyttäjänvirasto] ehkä pelättiin, että Halla-aho voisi väittää Illmanin toimivan ikään kuin kostoksi ja tulleen siten jääviksi asiassa.”

Terävä huomio. Mutta miksi Illman väistelee, mikäli hän on asiastaan varma ja kokee syytteen perustelluksi? Vain tuomarin pitää olla puolueeton, eikä samaa edellytetä syyttäjäviranomaiselta.

”Halla-ahoa kuulusteltiin esitutkinnassa ainoastaan sähköpostin välityksellä eikä H. siten ollut esitutkinnassa lainkaan ’nokikkain’ kuulustelijana toimineen rikosylikonstaapeli Jouni Niskasen kanssa; [...]”

Todellakin: kyseessä on selvä virhe, sillä esitutkintalain (30.4.1987/449) 22 § velvoittaa epäiltyä olemaan henkilökohtaisesti läsnä esitutkinnan kuulusteluissa. Lisäksi

”[...] esitutkinta oli hyvin suppea, sillä siinä otettiin esiin vain 10–15 Halla-ahon blogissa julkaistua kirjoitusta, vaikka niitä on julkaistu yli 200; syyte perustettiin vain yhdessä blogissa esitettyyn kahteen virkkeeseen; VKSV ei halua esiintyä oikeudessa, vaan antoi syytteen ajamisen paikallissyyttäjälle jne. VKSV haluaa näköjään päästä jutusta mahdollisimman suppealla aineistolla ja käräjäoikeudessa ainoastaan yhden päivän kestävällä pääkäsittelyllä.”

Tämä on prosessioikeuden professorilta erinomainen arvaus. Syyttäjäviranomainen näyttää junailevan asiaa niin, ettei juttu saisi laajempaa julkista käsittelyä, huomiota tai yleensäkään sellaista päivänvaloa, jota syytteen nostaminen ei kestäisi. Seuraava Virolaisen arvio kuulustelujen kulusta pitänee myös paikkaansa:

”Syyttäjät ja Halla-aho näyttävät puhuvan ikään kuin toistensa ohi ja eri asioista. Syytemääräyksessä ei ole otettu kantaa H:n väitteeseen siitä, että hän olisi tähdännyt väitteillään syyttäjä- ja muiden viranomaisten arvosteluun. Halla-aho puolestaan ei ole poliisikuulustelussa suoranaisesti perustellut väitteitään siltä kannalta, että hän olisi tarkoittanut kritisoida naisten asemaa muslimimaissa. H. on kuitenkin eräissä muissa kirjoituksissaan, jotka ovat nekin olleet poliisin ja syyttäjien syynättävinä, kritisoinut islamia juuri naisten ja tyttöjen heikon aseman johdosta. Näin esimerkiksi kirjoituksessa ’Muhamettilaisten musta aukko’ (10.5.2005). Kun myös viimeksi mainittu kirjoitus sisältyy esitutkinta-aineistoon ja H. on kommentoinut sitä poliisikuulustelussa paljon laajemmin kuin syytteeseen johtanutta kirjoitustaan, on hieman outoa, että VKSV, jota lain mukaan velvoittaa objektiivisuusperiaate, on sivuuttanut tuon kirjoituksen kokonaan. Mainitusta kirjoituksesta 10.5.2005 voidaan ehkä löytää VKSV:n kaipaamat vilpittömät perusteet, joilla Halla-aho on kritisoinut islamia naisten heikon aseman takia.”

Kenties kyseisen poliittista korrektiutta korostavan kirjoituksen valossa myös muiden tekstien epäkorrektius olisi tasapainottunut, sillä onhan kyse lähes pyhästä naisten aseman puolustamisesta. Tämä merkitsee Virolaisen mukaan joka tapauksessa sitä, että ”syytemääräyksessä on [...] ohitettu kokonaan Halla-ahon motiivi, jolla hän on väitteiden esittämistä perustellut. Pro et contra -tyyppinen tarkastelu puuttuu syytteestä, vaikka syyttäjiä lain mukaan velvoittaa edellä mainittu objektiviteettiperiaate.”

Argumentaation kannalta syyttäjä on ilmeisesti tahallisesti laiminlyönyt osan esitutkintamateriaalista, sillä se olisi tukenut epäillyn omaa puolustautumista. Tässä mielessä sekä kuulusteluista vastannut poliisi että syyttäjä ovat toimineet puolueellisesti, mikä on johtanut epäillyn kannalta vahingolliseen tulokseen. Syytettä tuskin olisi voitu nostaa, mikäli syyteharkinta olisi perustunut lainmukaiseen esitutkinta-aineistoon eli kaikkien loogisesti perusteltujen näkemysten huomioon ottamiseen. Nostettu syyte perustuu siis mielipiteisiin ja oletuksiin eikä faktoihin.


Tarkoitushakuista politikointia

Omasta mielestäni rikoslain ideologisia lainkohtia, kuten uskonrauhan rikkomista ja kansanryhmää vastaan kiihottamista, käytetään nyt perustuslaillisten perusoikeuksien kiistämiseen. Todellisuudessa tällaiseen tulkintarajojen venyttämiseen ei ole mitään syytä. Sitä paitsi koko uskonrauhan käsite on aivan yhtä kömpelö ja tonttumainen kuin ajatus kansanryhmää vastaan kiihottamisestakin. Miksi kenenkään pitäisi ”uskoa rauhassa” toisin sanoen omia näkemyksiään kyseenalaistamatta, kun uskonnoista yleensäkin on lähinnä vahinkoa ihmisille ja heidän henkiselle vapaudelleen? Lain voimalla tapahtuva älylliseen umpioon sulkeutuminen voi vastata lähinnä jonkun runkkurauhaa kaipaavan murrosikäisen toteamusta ”hei pliis, mee pois ja laita ovi kiinni”.

Yhtä infantiili on ajatus kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Kiihottamisen käsite sopii huonosti poliittisiin yhteyksiin, sillä länsimaiselle politiikkakäsitykselle tyypillinen järkiperäinen argumentaatio on vain harvoin sillä tavalla tunneperäistä kuin seksuaalisista yhteyksistä tunnettu kiihottamisen käsite kuvaa. Ja entäpä jos ihmiset innostuvatkin kannattamaan jotakin näkemystä? Kannatuksen tavoitteluhan sisältyy politiikan olemukseen, joten poliittiseen toimintaan innostaminen pitää hyväksyä kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmän osana.

Virolainen puolestaan vertailee Valtakunnansyyttäjänviraston tekemiä päätöksiä ja näkee niissä ristiriitoja. Hän toteaa, ettei

”[...] lopputuloksen ennustaminen ole helppo tehtävä tässä hyvin arvostuksenvaraisessa asiassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sananvapaus oikeuttaa myös kriittisten ja jopa loukkaavien ja shokeeraavien mielipiteiden esittämiseen, joten myös uskonrauhan rikkomista ja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevia rangaistussäännöksiä on tulkittava suppeasti, jos asianomaiselle menettelylle voidaan osoittaa olevan sananvapauteen liittyviä perusteita. [...]

Vertailun vuoksi on syytä todeta, että kolme vuotta sitten eli vuonna 2006 silloinen vähemmistövaltuutettu ja nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen teki poliisille tutkintapyynnön siitä, että eräät Suomen Sisu ry:n jäsenet olivat julkaisseet verkkosivuillaan aikaisemmin 30.9.2005 tanskalaisessa Jyllands-Posteninissa julkaistuja Muhammed-pilakuvia. [...]

Kalske totesi, professori Jaakko Hämeen-Anttilan antamaan asiantuntijalausuntoon viitaten, että pilakuvien esittäminen syytepäätöksessä lähemmin kerrotulla tavalla oli ollut islamin uskonnon kannalta erittäin loukkaavaa. Kalske päätyi kuitenkin siihen, että RL 17 luvun 10 §:n 1-kohdan uskonrauhan rikkomista koskevan tunnusmerkistön edellyttämä erityinen loukkaamistarkoitus oli jäänyt pilakuva-asiassa täyttymättä. ’Epäiltyjen toiminnan nimenomaisena tarkoituksena ei voida pitää säännöksen suojelukohteena olevien ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaamista. Päinvastoin pidän uskottavana, että epäiltyjen nimenomaisena tarkoituksena on ollut eräänlaisen, julkiseen valtaan kohdistetun vastalauseen esittäminen’, totesi Kalske päätöksessään.”

Se, että Jaakko Hämeen-Anttila on lukenut Koraanin lakia oikeudelle, ei yllätä, sillä kyseisen henkilön suhtautuminen islamiin on lähes palvovaa ja hän katselee asioita akateemisen umpion sisältä perustaen näkemyksensä sufilaiseen runouteen mutta tuntematta politiikan arkitodellisuutta. Sen sijaan Virolaisen selostama prosessi tuo esille niitä samoja kaksoisstandardeja, joita Halla-ahokin on arvostellut kirjoituksissaan. Virolainen jatkaa vielä:

”Myös Jussi Halla-ahon ’täkykirjoituksen’ ilmeisenä tarkoituksena on ollut kokeilla sananvapauden rajoja. Nyt VKSV on kuitenkin ottanut toisenlaisen kannan, vaikka Halla-ahon tekstit eivät ole varmaankaan loukanneet Suomessa asuvien muslimien uskonnollisia tuntoja Muhammed-pilakuvia enemmän. [...]

Jorma Kalskeen mukaan Muhammed-pilakuvien julkaisemisen ei siis voitu katsoa tapahtuneen erityisessä loukkaamistarkoituksessa, mutta Halla-ahon tapauksessa hän on toisella kannalla, kun on kyse H:n kahdesta irrallisesta, muusta tekstistä irrotetusta lauseesta. Itse en näkisi näiden kahden tapauksen välillä juuri mitään eroa. Siksi Kalskeen olisi tullut perustella, miten Halla-ahon tapaus eroaa aikaisemmasta tapauksesta, jossa syyte jätettiin nostamatta erityisen loukkaamistarkoituksen puuttumisen johdosta. Mitään perusteluja ei kuitenkaan syytepäätöksessä tältä osin esitetä. Jos syyttäjä ei kykene esittämään perusteluja näiden kahden tapauksen erilaiselle arvioinnille myöskään tuomioistuimessa, lienee syyte hylättävä, vaikka tapaukset eivät tietenkään ole täysin identtiset eikä tuomioistuin ole sidottu aikaisempaan syyttämättä jättämispäätökseen.”

Virolainen päätyy arvioon, että vapauttava päätös johtuikin lähinnä Suomen viranomaisten häveliäisyydestä, sillä muissa länsimaissa vastaavien kuvien julkaisemisesta ei ole syytteitä nostettu:

”Voi olla, että Kalske ja kumppanit olisivat halunneet nostaa syytteen myös Muhammed-pilakuvia koskevassa asiassa. Tilanne oli tuolloin kuitenkin se, että Tanskan valtakunnansyyttäjä oli päättänyt kolmea kuukautta aikaisemmin eli 15.3.2006 olla nostamatta syytettä Jyllands-Postenin tapauksen johdosta. Olisi ollut aika outoa, jos Suomen ylin syyttäjäviranomainen olisi päätynyt omassa syyteharkinnassaan toisenlaiseen lopputulokseen, vaikka Suomessa oli kyse vain aiemmin jo julkaistujen pilakuvien uudelleen julkaisemisesta.”

Oma käsitykseni on, että mikäli tällaista vertailukohtaa ei olisi ollut, Suomen hysteeriset viranomaiset olisivat varmasti nostaneet tästäkin asiasta kaikki lain mahdollistamat syytteet, tuominneet Suomen Sisun vastuuhenkilöt ja käyttäneet tilaisuuttaan yhdistyksen lakkauttamiseksi. Sillä näin pölvästimäiseksi sananvapauden kuohiminen on tässä maassa todellakin mennyt. Uskonnot puolestaan ovat niin merkittäviä ihmisoikeuksien polkijoita, että niitä pitää voida arvostella mahdollisimman kovasanaisesti. Esimerkiksi islamin tuella lyödään tänäkin päivänä hengiltä muun muassa meitä homoja monessa maassa. Sellainen syyttäjä, joka tämän kieltää, pitäisi tuomita virastaan irtisanotuksi.


Sympatiamme syytetyn puolella

Virolainen puskuroi kirjoitustaan vielä muutamilla ennakoitavissa olevilla vasta-argumenteilla ja kysyy, eikö Halla-aho olisi voinut esittää vertailujaan vähemmällä maalailulla. Lisäksi hän pohtii, eikö Halla-ahon olisi täytynyt pidättäytyä somaleja ja muslimeja koskevien esimerkkilauseidenkin esittämisestä sillä perusteella, että somalit ja muslimit eivät välttämättä ymmärrä kyseisten lauseiden olevan pelkkiä esimerkin asemassa esitettyjä väitteitä eikä väitelauseen muodossa esitettyjä propositioita.

Oma vastaukseni on, että älyllistä julkista keskustelua ei voitaisi lainkaan käydä, mikäli myös oppineiden pitäisi asettaa omat argumenttinsa aina vain jonkin alimmaksi oletetun ymmärtämistason mukaan. Toisella tavalla sanottuna tämä merkitsee, että Valtakunnansyyttäjänvirasto tulee itse aliarvioineeksi yleisen julkisen keskustelun ja mahdollisten vastaanottajien älyllisiä resursseja ryhtyessään suojelemaan tahoja, jotka eivät ole sitä itse pyytäneet.

Halla-aho on puolestaan vastannut blogissaan, että hankkimalla Scriptalle laajaa kansainvälistä julkisuutta Valtakunnansyyttäjänvirasto herättää ennen pitkää Lähi-idän aggressiiviset muslimitahot ja tuottaa sitä kautta hänelle fatwan eli käytännöllisen kuolemantuomion. Tätä kautta VKSV saattaa luoda länsimaiseen yhteiskuntaan juuri sitä väkivaltaisuutta ja laittomuutta, josta kärsii ennen pitkää koko yhteiskunta. Omasta mielestäni Halla-aho on syytön, ja syyllinen on Suomen hallitus, jonka kannanottoja luetaan Valtakunnansyyttäjänvirastossa kuin Koraania.

Virolainen päättää oman verkkokolumninsa terävään arvioon, mikä merkitys VKSV:n samana päivänä antamalla kahdella muulla syytemääräyksellä voi olla Halla-ahon prosessissa: kun kyseisistä (huonosti perustelluista) blogeista todennäköisesti tulee tuomio, voidaan siten luoda ennakkotapauksia ja avata tietä Halla-ahon tuomitsemiselle, mikäli hänen prosessinsa venyy pitemmälle tulevaisuuteen. Eli etevää ja terävää oli professorin argumentaatio, ja juttu kannattaa, kuten sanoin, lukea kokonaisuudessaan. Ehkä sen syynääminen voisi olla opiksi myös Valtakunnansyyttäjänvirastossa.

Poliisiviranomaisen tiedetään esittäneen Halla-aholle sähköpostikuulustelussa useita hänen omia lauseitaan asiayhteyksistään irroitettuina. Jokaista seurasi konemainen ja teknisluonteinen kysymys, joka ei paljon älyllistä pohdintaa sisällä: ”Kiihottaako tämä teksti mielestäsi kansanryhmää vastaan?” Itse olisin vastannut Koraanin eräällä suuralla (2:191), joka neuvoo, miten oikeaoppisten muslimien pitää suhtautua eriuskoisiin tai uskonnottomiin:

”Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkottakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.”

Ehkä perään pitäisi lisätä kysymys: ”Kiihottaako tämä teksti joitakin tahoja hyökkäämään uskonnottomia tai kristittyjä vastaan?”