Euron lasku

Euroopan valtiovarainministerit kokevat voittaneensa Waterloon, kun saivat euron laskukurssin tilapäisesti pysähtymään. Se ei ole vielä mitään sellaista, mistä kannattaa olla ylpeä. Kun euroaluetta suojaamaan suunnitellaan nyt 600 miljardin puskurirahastoa, josta voitaisiin myöntää pikavippejä vaikeuksiin joutuneille valtioille, on hyvä muistaa, että jo pelkkä perustaminen veisi jokaiselta EU-kansalaiselta yli tonnin pois. Siinä venyy ketjulompakkolinjaisen rokkarinkin rahapussi kuin purkkapallo, ja Suomen nettojäsenmaksu osoittautuu pieneksi. Tällä hetkellä Suomi pulittaa pelkän jäsenmaksun vuoksi Euroopan unioniin noin 63 euroa kansalaista kohti vuodessa.

Euroopan unionin väestö koostuu noin 500 miljoonasta ihmisestä, eivätkä kaikki maat kuulu rahaunioniin. Esimerkiksi Britannia on tylysti ilmoittanut, ettei se aio osallistua euron tukemiseen mitenkään. Vapaamatkustajan rooli jäsenmaksuista vapautetuille briteille kyllä kelpaa, mutta ei vastuun kantaminen. Tätä se on ”kaveria ei jätetä” -asenne EU:ssa. Kun samainen sotaretoriikasta periytyvä lause on kohdistettu syyttävästi suomalaisiin, on kysyttävä, ketkä ovat meidän kavereitamme. Myös sodassa oli erikseen kaverit ja viholliset. Jos syyttävä sormi osoittaa meihin, kolme muuta osoittaa kuitenkin syyttäjiin itseensä.

Euron pelastaminen on EU:lle kohtalon paikka. Siitä ratkeaa koko unionin uskottavuus. Valtioliitot ja liittovaltiot seisovat kolikkotorniensa varassa kuin huojuvilla savijaloilla. Sinänsä on tietysti hyvä, jos rahat eivät pala pankkeihin, mutta rahaunionin vuoksi juuri niin voi käydä, ja laskua syntyy.

Dollariin sijoittaminen on muuten osoittautunut hyväksi investoinniksi. Samoin Ruotsi on pitänyt kruunuaan viime aikoina provokatiivisen alhaisella tasolla vientiteollisuutensa kilpailukykyä parantaakseen. Näihin valuuttoihin sijoittamalla saa varmasti aikaa myöten paremman tuoton kuin euromääräisistä pankkitalletuksista.

Myös kultaan investoiminen voi yhä kannattaa. Kulta maksoi juuri ennen yhteisvaluutan aikakauteen astumista 2000-luvun taitteessa noin 270 dollaria unssilta. Hinnassa olivat vain tuotantokustannukset. Hallitukset pitivät matalaa profiilia kultasijoitusten kanssa vahvistaakseen yhteisvaluutta-aikeen uskottavuutta, ja keskuspankit purkivat kultavarantojaan, mikä edelleen laski kullan markkina-arvoa. Tätä nykyä kullan hinta kieppuu tuhannen dollarin tasolla. Osa kullan hinnannoususta selittyy sillä, että dollari heikentyi vuosikymmenen ajan, ja kultakauppaa käydään Yhdysvaltain dollarissa. Mutta enemmän hintaa ovat vetäneet ylöspäin terrorismi, lama, Euroopan pankkikriisi ja sijoittajien hakeutuminen turvasatamiin. Maailmantilanteen tulevaisuudennäkymät huomioon ottaen kulta voi olla vieläkin suhteellisen halpaa.

Euroopan poliittiset liiderit ja raha-Kroisokset ovat nyt ylpeitä, kun saivat pennosensa pelastettua. Ei kannattaisi. Pullistelut päättyvät usein nolosti, ja tämä pätee myös rahaunioniin. Yhdenmukaistamisen kupla ja siitä koituva hinta alkavat paljastua. Virhe on tehty kolmella tasolla: poliittisella, sosiaalisella ja taloudellisella.

1) Ensinnäkin Euroopan unioniin on otettu jäseneksi maita, jotka eivät täytä EU-ehtoja. Esimerkiksi Romania hyväksyttiin unionin jäseneksi, vaikka kolmannes kansasta elää köyhyysrajan alapuolella.

2) Edellytysten ohitse kiirehtiminen on johtanut sosiaalisten olojen yhdenmukaistamispyrkimyksiin jälkikäteen. Siinä taas ei ole onnistuttu, ja sen vuoksi köyhien maiden kansalaiset pakenevat muki kädessään rikkaampiin valtioihin kerjäämään. Tämä näkyy myös valtioiden välisessä politiikassa.

3) Ja euroalueen kautta valtiot on nähty taloudelliselta suoriutumiskyvyltään samanlaisina, vaikka ne eivät sitä ole.

Mihinpä tämä voi johtaakaan muuhun kuin kehitysapupolitiikkaan, siihen, että rikkaampina pidetyt maat äyskäröivät rahaa köyhemmille mutta tekevät sen vuotavalla ämpärillä? Itse asiassa köyhempien maiden ahdinko vain pahenee, jos muilla mailla on sijoittajankiilto silmissään. Lainatut rahat kirjattaneen joka tapauksessa luottotappioiksi, ja puheet ”tuottavista investoinneista” ovat kansalaisten tyynnyttelyä. Valheellisuus paljastuu aina lopulta. Signaali siitä on saatu.